torstai 21. maaliskuuta 2019


SPORASSA

Nousimme aamupäivällä Valkassa Arskan kanssa lehmusten alta seiskaan. Matalalattiaisella väliosalla pidennetty, nelitelinen nivelspora ulvahti liikkeelle. Minä vilautin libareita maksuautomaatissa. Istahdimme etuosan vihreisiin penkkeihin. Arska myötäili innokkaasti skurun liikkeitä ja matki sähkömosan vonguntaa. Hänellä on himassa kolme Berliinistä slumpattua pienoisraitsikkaa. Ysi, seiska ja punainen kaljaratikka.

Spora kääntyi poikkeusreitille Studarin risteyksessä. Se ohitti entisen Duunarin, Valkan ammiksen ja funkisrakennuksen, jossa sijaitsi aikoinaan Volvon Härmän pääkonttori. Olin 60-luvun lopulla vuoden plokkarina Volvon varastolla. Sillan oikealla puolella toimi pitkään Pasilan konepaja. Meiran kahvinpaahtimon aromit tunkeutuivat fönärin läpi kärsääni. 1970-luvulla vihreä-keltainen rattikariaakasi rymisti kontaktorit naksuen Paavalinkirkolta Tölikän läpi kohti rantsua ja Salmisaaren brenkkutehdasta. Rahastaja myi ja leimasi pahvilippuja pulpetissaan matkustamon takaoven luona.

Itäisen Brahiksen piskipuistossa fifit ja mustit nuuhkivat toistensa hanureita. Vanha bensa-asema oli edelleen elossa. Kerroin Arskalle bunkanneeni näissä maisemissa 1970-luvulla. Spora jatkoi matkaansa Sörkän Bisletin kyljessä kohti Hesaria. Tossua käydessä skrinnasin Brakulla ja brotasin Urtsilla. Ohitimme työviksen päärakennuksen ja käännyimme Kaarlenkadulle.

Arska tähyili paloasemalle. Kundi tykkäsi prankkareista. Spora kiiti kiskoillaan Karhupuiston, Bärtsin kirjaston ja skolen ohitse. Seiska laskeutui Porthaninkatua alas Hakiksen torille. Dallaan sinne toisinaan lauantaisin himasta Arskan kanssa. Safkaamme väliaikaisessa hallissa kimpassa lihikset ja tsiigailemme fisutiskejä.

Spora ylitti kolisten Pitkänsillan, sleppasi Krunikan ja Aleksin kautta steissille. Nivelikäs stoppasi Saarisen stogekatedraalin eteen. Joukko Jätkän terminaaliin meneviä Tallinnan ravaajia vetokärryineen liittyi messiin. Skuru nousi Simonkatua pitkin mullistuneeseen Kamppiin. Matkahuollon rakennus oli ainoa muisto lapsuuden dösäkyydeistä faijanfaijan luokse Matinkylään. Seiska veivasi Urkin bilekadulle. Tavastialla tuli roikuttua usein nuoruudessa. Spora sukelsi pian Ruoholahden villojen ohitse ja viiletti kohti sköneä.

Spora vääntäytyi vihdoin Jätkäsaareen. Makasiinit ja kaijat olivat tyhjentyneet. Yksinäinen kraana kurkotteli kaulaansa muistona suurten kahvikippojen säkkien stydeistä lemppaajista. Huutokonttorissa ei huudettu enää aamuisin satoja starboja lastaamaan ja lossaamaan paatteja. Botskien kipparit eivät dilkanneet enää lenssipulloja. Merellinen kaupunginosa oli muuttanut luonnettaan ja asemakaavaansa.

Me jäimme Arskan kanssa pois Bunkkerin pysäkillä. Vaaleanpunainen megajäbä ei stritannut tänään kartsalle. Sen kusirööri oli tukossa tai sillä oli tippuri. Nousimme sähköportailla verkkohandellin kolmanteen kerrokseen. Löysimme hyllyltä Arskalle netistä hiffaamamme akustisen skittan. Pulitimme kassalla fyrkat tiskiin. Menimme talon baariin ja kippasimme uuden skittan kunniaksi bissen ja limun.

Ps. 21.1.2019 tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun Stadin sote-lautakunta siunasi äänin 6-5 järjettömän ja kyynisen ratkaisun, jolla lain nojalla kuljetuspalveluun oikeutetuilta vammaisilta ja vanhuksilta poistettiin maksuton HSL-matkakortti.

Matti Laitinen

18.3.2019


torstai 28. helmikuuta 2019

MAISSA JA SKÖNELLÄ


Iso, valkoinen invataksi peruutti Valkassa jäiselle pihalle. Kuljettaja riensi avaamaan koslansa keskioven. Äijä hinasi matkalaukkumme kaappimersun sisätiloihin. Vyötimme itsemme kiinni penkkeihin. Kuski sulki napista ovet ja trippi alkoi. Kun päiväkausia ventattu ja jauhettu reissu oli vihdoin edessä, Arska halusi palata kotiin.

Inavataksi karautti pykälät rohisten kohti Paavalinkirkkoa ja ylitti märän Studarin. Pian olimme vilkkaalla Hämeentiellä. Kurvissa nalkahdimme liikennevaloihin. Arska naputti etusormellaan pakun sivuikkunaa. Ykkösen spora kääntyi Hesarilta Hämeentielle. Iltapäiväruuhka oli alkanut. Dösät stoppasivat Kurvin pysäkillä ja purkivat ihmislastiaan. Duunista himaansa palaavat stadilaiset hiipivät metroon. Arska huuteli: ”Ahaa, ahaa, hummani hei!”

Taksi kääntyi Haapiksen kentän luona Sörnäisten rantsutielle ja kiiti kolisten maantiesuolan sulattamalla assulla kohti Pohjoisrantaa ja kultakupolista Uspenskin katedraalia. Se ohitti Halkolaiturin ja jäisessä skönessä huilaavat kiulut. Taksi koukkasi pressanlinnan ja päävartion välistä Kanavakadulle.

Vihdoin olimme perillä Nokalla. Maksoimme stydille suharille omavastuuosuuden ja lampsimme kamoinemme sisälle Viking-terminaaliin. Matkustajatermiaali oli täynnä hiihtolomalaisia. Liityimme jonoon. Heitimme varausflabarin ja passit tiskiin. Saimme kopin botskin neljänneltä täkiltä.

Majoitumme hyttiimme. Arska ryhtyi tutkimaan paksua taxfreen hinnastoa ja Stokiksen karttaa bunkallaan. Kaivoin repusta eväämme: kinkulla ja juustolla päällystettyjä karajalanpiirakoita. Arska kutsuu niitä ”kakkaroiksi”. Paatti lähti liikkeelle. Jäälautat kolisivat kyljissä. Kustaanmiekan takana kopin ikkunasta avautui eteemme aava ja jäätön Suomenlahti. Ulkona blosasi ja kalikka keinui. Pistin soimaan John Lee Hookeria. Arska jorasi, jammasi ja ulvahteli bluesin tahdissa. Minä pötkötin bunkassani.

Teimme iltarundin kuudennelle kannelle. Aikamoinen ryysis. Skidejä vilisteli kaikkialla. Vaihdoin infossa vähän Svea Mamman kruunuja. Tsekkasimme verovapaan tarjoukset. Hajuvedet tunkeutuivat kieleeni jo alkumetreillä. Dokasin tilkan maistiaiskonkkaa. Ostimme suklaata ja pari tölkkiä juotavaa. Baarit jätimme väliin. Palasimme koppiin lepäämään.

Ketsuppi seilasi aamulla ajallaan Stokikseen. Tsiigasimme fönäristä, kuinka kippo puski hissukseen kylki edellä kaijaan. Poistuimme laivasta muun jengin matkassa. Dallasimme Stadsgårdsledenin rantatietä pitkin kohti Slussenia. Ohitsemme huristi punaisia haitaridösiä. Taivas oli sininen ja jalkakäytävän satamasta erottava verkkoaita oli keltainen. Slussenin myllertänyt rakennustyömaa oli edelleen toteutusvaiheessa. Kävellessä Arska piti handulla kiinni reppuni kantohihnasta.

Taivalsimme snadissa pakkasessa Skeppsbronin rantsukatua pitkin kohteenamme Kansallismuseo. Ohittaessamme kunkunlinnan salaperäinen heppojen vetämä umpikiesikaravaani hassusti pukeutuneine henkivartijoineen eteni kohti Strömbron katusiltaa. Kyhmyjoutsenet ja useat sorsalajit uiskentelivat sankoin joukoin meressä.

Arska tutustui kävijöille maksuttomassa Kansallismuseossa Ruotsin taideaarteisiin sekä skruudasi museon upeassa kahvilassa – veistossalin vieressä – maukkaan kaviaari-katkarapusalaatin. Ylimpään kerrokseen sijoitetut 1600- ja 1700-luvun flaamilaisten mestarien maalaukset olivat useamman katsomisen arvoisia teoksia.

Matti Laitinen
22.2.2019

Kosla = auto, trippi = matka, ventata = odottaa, Studari = Sturenkatu, Valkka = Vallila, spora = raitiotievaunu, dösä = bussi, stydi = vahva, sköne = meri, kiulu = vene tai pieni laiva, botski = laiva, täkki = kansi, bunkka = vuode, blosata = tuulla, kalikka = laiva, jorata = tanssia, rundi = kierros, tsekata = tarkastaa, dokata = juoda, skidi = lapsi, seilata = purjehtia, tsiigata = katsoa, fönäri = ikkuna, kippo = laiva, siftata = siirtyä, kaija = laituri, handu = käsi, snadi = pieni, Stokis = Tukholma, ketsuppi = punainen laiva ja skruudata = syödä.