MASAN LAARI

VENEZUELAN KANSANÄÄNESTYS Venezuelassa järjestettiin 2.12.2007 kaksiosainen kansanäänestys maan perustuslain uudistamiseksi. Presidentti Hugo Chávezin johtama bolivaarinen vallankumous kärsi koitoksessa täpärän tappion. Äänestykseen osallistuneista kansalaisista 51 % halusi säilyttää v. 1999 perustuslain ennallaan ja 49 % oli sen muuttamisen puolesta. Äänioikeutetuista 44 % jätti äänestämättä. Tämä seikka heikensi olennaisesti lakiuudistuksen läpimenoa. Chávezin vaalitappio ei suinkaan estä bolivaarisen vallankumouksen etenemistä, vaikkakin se hidastaa sitä. Maan parlamentti, hallitus, korkein oikeus, liittovaltion virkakoneisto ja valtion öljy-yhtiö ovat edelleen Chávezin ja hänen liittolaistensa hallinnassa ainakin v. 2012 saakka. Lisäksi maan parlamentti myönsi v. 2007 alussa presidentille 18 kuukaudeksi oikeuden säätää lakeja asetusteitse. MIKSI PERUSTUSLAKI TAHDOTTIIN UUDISTAA? Venezuelan oli tarkoitus siirtyä perustuslain uudistuksen myötä rauhanomaisesti ja demokraattisesti koh

LÄHTÖ Aamulla klönä kuutta lyö. Täytyy karistaa silmistä rauhaton yö. Katson rakkaaseen kumppaniin. Paplaripää vielä Ikariaansa rakentaa. Punon ylleni nopsaan duunarin kangaskuoren. Vaellan aamiaiselle. Heitän hernaria helttaan. Uutiset meneillään: Riisto ja pahoinvointi jatkuvat eilisen kaltaisina. Köksän täyttää EEC-poppi. Biisien imelät sanat valuvat ruisleivilleni. Suussani maistuu viikonlopun maku, korvissani kaikuu melujen meri, mutta silmistäni säihkyy toveruus. Edessä on työmiehen hieltä haiseva arki. Taivaanrannan voisilmä hymyää epävarmuuttaan häpeillen kuulauttaan. Hyväilyt ja kaihoisat katseet. Terve! Vedän turvakengät jalkoihini, karviksen päähäni, polakkihanskat handuihini. Olen valmis maailmaan. Dörtsi auki, portaat alas. Astun Itäiselle Brahenkadulle. Katseeni hakeutuu skurupysäkille. Kiskoilla kiitävä katuhöylä teki oharin. Käppäilen autiolle pysäkille istahdan jäiselle penkille laskeskelen lumitähtösiä puhaltelen renkaita pakkasaamuun. Studarilla käy vilkas liikenne.

PAAVALINKIRKON KASI Paavalin kirkon puistossa kasi heitti varjossa vehreiden vaahteroiden täyden rundin. Se ohitti kiskoja höylätessään Studarilla munasillaan boksaavan Gunnar Bärlundin. Mä loikkasin skuruun, se räppäsi kolisten Hämeentielle taakse Valkan sporahalli jäi. Teräksen mahassa raitsikan ruhossa kontaktorit naksuivat, nivelen tyristorit ohjasivat ujeltavia sähkömosia. Vauhti hiljeni, hiekka valui kiskoille. Kiskojarrut pureutuivat raiteisiin kuin nälkäiset nahkiaiset hukkuneen kylkiin. Spora stannasi sata vuotta vanhan kansaskolen eteen. Eteenpäin! Eteenpäin! Paljeovet sulkeutuivat. Kuski väänsi puikosta virtaa, skuru vongahti liikkeelle. Ristikkotie vei Sörkän vankilaan. Pienelukkaklinikalla musteille ja fifeille skuffattiin aamusta iltaan piikkiä perseeseen. Käheä-ääninen starba keuhkosi muijalleen: – Mun täytyy saada kuukkari. – Miksi juuri sun? – Ei se ole sulta mitään pois! – Eikö tosiaan? Ootsä dorka? – Mä siivoan raksalla. Helvetin huonolla taksalla. Mä tiedän, mitä o

LOCOMOTORA 252 DE RENFE ARCO Ohitettuaan Tortosan sinivalkoinen Intercity jyräsi laaksossa vuorten välissä. Rinteillä kiemurteli vihreitä viiruja kuin jättiläiskissan selässä ja kyljissä. Kynnöksiä ja oliivipuita. Tasaisella näkyi kapeita, kuivuneita joenuomia. Vuoren harjanteella vanha kivilinna kertoi maan monista valloittajista Iberit ilmaantuivat jostain Pohjois-Afrikasta. Mistä he tulivat? Sillä ei ole niin väliä. Afrikka on iso. Tulijoita on riittänyt. Baskeja, foinikialaisia, kelttejä, karthagolaisia, kreikkalaisia, roomalaisia, juutalaisia, vandaaleja, visigootteja ja maureja. Heille kaikille kuulukoon Iberian kaunis niemimaa. Tarragonassa baarista ei löytynyt sherryä. Janoni kuivui kokoon kuin turska auringossa. Söimme paahdettuja kastanjoita kaupungin keskusaukiolla. Tarragona sijoittui roomalaisessa Hispaniassa kaupunkien eturiviin. Muslimien valtakaudella rakennettiin Alhambra, luotiin kastelujärjestelmät, ryhdyttiin viljelemään riisiä, sahramia, puuvillaa, sitruksia, melo

NAPOLISSA Aurinko veti viimeisiään Napolin taivaan alla. Suuntasimme keskusrautatieasemalta kohti Garibaldin aukiota. Liikenne nytkähteli ja vellosi tummuvassa illassa kuin verikosto. Talojen seiniin oli kiinnitetty katukilpiä lähinnä mielenoikusta. Jokainen kadunylitys lasten ja painavien matkavarusteiden kera tuntui urhoolliselta teolta. Narkkarit, huorat ja pikkukriminaalit väijyivät katujen kulmilla. Nähdä Napoli ja kuolla. Näillä kulmilla se oli mahdollista. Napoli 19.6.2003 Matti Laitinen LEHMÄLANDIA Istun poikani kanssa kelottuvalla puupenkillä kilometrin korkeudessa Lacenon vuoristolaaksossa. Vuoret ovat pyökkimetsien peitossa. Huilaamme paksun lehtipuun varjossa. Keuhkomme repivät raikasta ilmaa. Vehmaassa laaksossa laiduntaa satoja lampaita ja lehmiä. Lago di Laceno on kutistunut matalaksi karjan juottoaltaaksi. Ympärillä keinuu seitsemän hotellia, kymmenen raflaa ja kolme minihuvipuistoa temmeltimineen ja mahan sotkentalaitteineen. Arkisin laaksossa on hiljaista ja rauhallis

LENINGRAD Iisakin kirkko, Eremitaasi ja Pietari Paavalin linnoitus seisovat tanakasti niin kuin ennenkin entisillä paikoillaan. Risteilijä Aurora loikoo yksin ja hyljättynä jäisessä pedissään. Sen tykit ovat vaienneet. Nevan poikki kulkee yli 300 siltaa. Vietän ystävieni kanssa hotelli Moskovassa kaihoisaa iltaa. Astelen karvalakkimeressä suolan sohjoamaa Nevski Prospektia. Väistelen kerjäläisiä ja taskuvarkaita. On surullista katsella Venäjän petettyä ja nöyryytettyä kansaa. Hinnat juoksevat karkuun kuin Pietarin katulapset. Kostea pakkanen tunkeutuu pomppaani väkisin kuin venäläinen ryöstökapitalismi. Tuskin tätä, käsittäisi edes Puškin. Poikkean suruissani kaljalle kellarikapakkaan. Talojen seinät eivät kerro punaisesta Lokakuusta. Lenin on saanut poliittisen turvapaikan maanalaisen asemilta. Proletaarit on ajettu takaisin kaduille. Orpona länsipiruna vaellan kohti kirjallisuuskahvilaa kantaen ylikansallisella brandilla leimattua muovikassia kuin maaton mies ilman neuvostopassia. Tu

BILBAOSSA Herri Batasunan arvoitus ratkesi yöllä junamatkalla Bilbaosta Madridiin. Baskiopettaja nimesi sen ETA:n poliittiseksi siiveksi. Herri Batasunaan törmäsi kaikkialla Bilbaossa. Me luulimme häntä joksikin vihertäväksi vaalivaihtoehdoksi. Korkeiden vuorenrinteiden keskellä virtasi ruskea Nervíon-joki. Baskimaa luikerteli asujaimistona vuorten jokilaaksoissa ja meren rannoilla. Pyykki roikkui asuntokolossien seinillä. Valtavat teräsmasuunit valaisivat yötä ja päivää. Stalker opasti. Paikallisjuna vei meheviin mäkiin ja lähiöslummeihin. Kansainvälisen suurpääoman pankit Gran Víalla uhosivat kuparisina slarvoina taivaalle. Baskeripipoiset äijät kävelivät plazoilla, puistojen kivetyillä teillä vuoristohepit käsissään edestakaisin, edestakaisin. Siesta tai ei päästä päähän. Kaduilla tapasi usein nuorempia mustapartaisia miehiä. Mitä on sisälmyksetön autonomia? Oikeus kävellä ja keskustella. Oikeus katsella merta, josta ei voi kuitenkaan purjehtia omaan satamaan. Ei ole ihmeellistä, et

VARJOSSAKIN VOI OLLA AURINGOSSA Lentokone lentää taivaalla ei aurinkoa särje. Me istumme vaitonaisina kivipöydän ääressä Havannassa. Laulumme katsoo tyhjien rommilasien läpi. Sähkölamppu loistaa yksinäisenä sitruunapuiden keskellä. Kun tuli sytyttää savukkeen, jokainen näkee toiveensa kasvot. Ilmoilta kuumilta tai sateilta ei voi anella mitään. Rukouksilla ei punamultaa siniseksi saa muuttumaan. Taskulampun heiluva valokeila loittonee seurastamme jälleen kerran. Ei ihmisiä voi unohtaa nenäliinaa taittamalla. Pöytämme hiljenee. Valo ei sammu vieläkään katulampusta. Miesten asuntolan kuisti on tyhjä. Norjan lippu on kuivunut eilisestä sateesta. Mietiskelytyöryhmä on saanut tänäkin yönä työnsä Mangolehdossa päätökseen. Havanna kesällä 1984 Matti Laitinen OODI GIRON-BUSSILLE Kun mä astun aamulla sisään sun sininen sankarini Giron, työnilo valtaa aina mun. 27 varista tärisevällä penkillään. Selibaatti heijaa! Yksikään ei lennä pois. Sä jyystät halki sokeriruokopeltojen lomitse kauniiden tul

VENEZUELAN UUSI PERUSTUSLAKI Vuoden 1999 perustuslain mukaan: Venezuelan bolivaarisen tasavallan talous perustuu yhteis-kunnallisen oikeudenmukaisuuden, demokratian, tehokkuuden, vapaan kilpailun, ympäristön suojelun, solidaarisuuden ja tuottavuuden periaatteille, jotka turvaavat inhimillisen kehityksen ja ovat hyödyllisiä ja arvokkaita yhteiskunnalle. Valtio liittyneenä yksityiseen oma-aloitteisuuteen edistää kansantalouden sopusointuista kehitystä luoden työpaikkoja, korkea-asteista kansallista lisäarvoa, nostaa väestön elintasoa, vahvistaa maan taloudellisista itsenäisyyttä ja takaa luottamuksen lakiin. Talouden vakaa, dynaaminen, kestävä ja jatkuva kasvu sekä vaurauden jakautuminen turvataan osallistuvan, demokraattisen ja strategisen suunnittelun avulla. (Artikla 299) Venezuela siirtyy perustuslain uudistuksen myötä rauhanomaisesti ja demokraattisesti kohti uutta kehitysvaihetta, joka tunnetaan 21. vuosisadan sosialismina. Tämä malli perustuu tässä vaiheessa osallistuvaan demokrat

Bolivaarisen vallankumouksen olemuksesta Brasilialainen oppositiojohtaja Marcio Moreira Alves luennoi v. 1969 Jyväskylän kesän Latinalaisen Amerikan kongressissa aiheesta ”Väkivalta ja poliittinen johtajuus Latinalaisessa Amerikassa” mm. seuraavasti: ”Vallankumoukselliset johtajat ovat yleensä Latinalaisessa Amerikassa peräisin keskiluokasta, paitsi Boliviassa, jossa keskiluokkaa ei voida katsoa olevan. Poliittisen vallankumouksellisuuden tunnusmerkkejä ovat: 1. traditionaalisen puolueideologian tai –kurin vastustaminen; täten vallankumousjohtajat harvoin ovat virallisen kommunistipuolueen jäseniä, tosin usein entisiä jäseniä. 2. tunnusmerkkinä on selvä tietoisuus imperialistisesta taloudellisesta riistosta ja siitä johtuen selvä antiamerikkalaisuus; 3. tunnusmerkkinä on pyrkimys teoretisointiin ja siitä johtuen taipumus pikkutarkkoihin ideologisiin erimielisyyksiin, jota puolestaan tasapainottaa lisääntyvä pyrkimys muodostaa yhdistettyjä rintamia; 4. tunnusmerkki on horjumaton so

KOLME RUNOA BARCELONASTA V. 1976-2006 BARCELONA I Copito de Nieve, albiino gorilla istuu apaattisena lasiseinäisessä kopissaan. Kolumbus seisoskelee joutilaana Plaza Puerta La Pazilla korkealla pylväänsä nokassa. Hän katsoo haikeasti kohti Amerikkaa. Pablo Picasso sutii ihmisten mielikuvissa vanhan vihaisen miehen töitään, Calle de Montcadan museossaan. Euroopan viimeisen fasistibunkkerin seinämät ovat sortumaisillaan. Barcelonan julkisten rakennusten seinustoille on ripoteltu konepistoolikainaloisia kansalliskaartilaisia. Generalísimo Franco on kuollut, tappaja Jumalan armosta on poistunut. El Caudillon hurmeinen varjo häilyy yhä Kataloniassa. Istun ystävieni seurassa Plaza del Realin kulmassa, pöydällä huurteiset olutlasit. Yläpuolella, korkeuksissa, tummaa taivaankaarta vasten räiskähtelevät sadat ilotulitusraketit piirtäen loistokkaita värikuvioitaan. Isot nenät, irvokkaat naamiot ja viinivirtojen tyrehtymättömyys ilmentävät iltaa. He viettävät suurta fiestaansa. Katalonialaisten k

ECUADOR Artikkelin kirjoittaja Matti Laitinen tutustui Ecuadoriin ja Peruun vuosina 1988–89, jolloin hän seikkaili Etelä-Amerikassa. Tapahtuneen jälkeen hän on seurannut ja haistellut puoliaktiivisesti Ecuadorin yhteiskunnallisia tapahtumia. Ensi kosketus ”Maantien varrella kasvoi kymmeniä kilometrejä viljeltyjä banaaneja. Korjuukuntoon kypsyvät oli peitelty sinisillä muo­visäkeillä. Sokeriruokovainiot odottivat vuoden lopussa seu­rak­seen sadonkor­jaajien tulta ja machetea. Oranssit kookos­päh­kinät roikkuivat palmujen latvois­sa tunnelmallisesti kuin kerrotut pässin pallit. Pihoilla kuivattiin kaa­ka­opapuja. Jokunen joki vilahti o­hit­se. Punaista mehevää rautaoksidin värjäämää mul­taa. Pellot antoivat riisiä ja maissia. Puolet väestöstä sai elan­ton­sa e­delleen maa­taloudesta. Maasto oli metsätöntä ja melko tasaista. Pikkukaupungit olivat röttelöisiä. Kaiken väriset pienet kengän­kiillottajapojat tyrkyttivät palveluksiaan. Menneissä presiden­tin vaaleissa kaikki ehdokkaat olivat