MASAN LAARI

UNKARIN YHTEISKUNNALLISTA MUUTOKSISTA Unkarin kansantasavalta hajosi v. 1989. Unkarin tasavalta korvasi v. 1999 Varsovan liiton jäsenyyden sotilasliitto Naton jäsenyydellä. Maa täydensi kapitalistista integraatiotaan v. 2004 liittymällä Euroopan unioniin. Maa sijoittui v. 2009 YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) punnittuna sijalle 43. maailmassa. Yksityinen sektori käsittää nykyisin yli 80 % maan BKT:stä. Ulkomainen omistus ja sijoitukset ovat laajalle levinneitä. Vuoden 1989 jälkeen maahan on investoitu yli 23 miljardia dollaria ulkomaista pääomaa. Uuden vuosituhannen alussa julkiseen toimintaan astunut Unkarin äärioikeisto janoaa Suur-Unkarin palauttamista. Unkarin liittyminen Natoon ei liene sattumaa, koska sitoutuminen sotilasliittoon on USA:n ja sen Nato-liittolaisten etu. Unkarin lisäksi sen entiset veljesmaat Puola ja Tšekki liittyivät myös Natoon v. 1999. Lokakuussa 2002 Natoon hyväksyttiin Prahassa seitsemän uutta jäsenvaltiota: Liettua, Viro, Latvia, Bulgaria, Roma

VALLILA – RUNOJA VUOSILTA 2000–2010 Matti Laitiselta ilmestyi viime huhtikuussa omakustanteena runoteos nimeltään Vallila. Laitinen on aikaisemmin kirjoittanut viisi romaania, joissa on ollut mukana vahvasti yhteiskunnallisia kannanottoja. Siinä sivussa hän on myös kirjoitellut runoja, joita hän on menestyksellä esittänyt erilaisissa juhlissa ja kokoontumisissa. Hänet on myös palkittu v. 2004 Helsingissä stadin slangia käsitelleessä kirjoituskilpailussa. Nyt Matti Laitinen on laittanut yksiin kansiin runojaan vuosilta 2000 – 2010. Vallila-kirjaan on koottu 19 runoa tältä ajanjaksolta. Laitinen on itse taittanut kirjansa alusta loppuun, kannesta kanteen. Tässä hän onkin onnistunut erinomaisesti. Lopputulos on tyylikäs. Laitinen lähetti runokirjansa myös Päätaloinstituutin vuoden 2010 Möllärimestari –kilpailun runosarjaan. Kilpailuun otti osaa yhteensä 33 runokirjaa. Laitisen kirja sai kilpailussa kunniamaininnan. Arvostelussa todettiin, että : “Virkistävän erilaisia, yhteiskunnallisia

BUDAPEST Tonava on puhkonut vuosituhansia kallioita ja kulttuureja virratessaan kohti Mustaamerta. Minä olen potkinut pikkukiviä Budan ja Pestin rantakaduilla neljänä vuosikymmenenä. Valtaosa omasta elämästäni on urautunut uomaansa viime vuosisadalla jättäen omat merkkinsä kehooni ja mieleeni. Minä näin kansantasavallan kukinnan ja kuihtumisen, kádárilaisen sosialismin hiipumisen, rajojen aukeamisen, Varsovan liiton vaihtumisen Natoon, siirtymisen SEV:istä Euroopan unioniin ja uusnatsien esiinmarssin. Unkarin sosialistisen työväenpuolueen pääsihteeri Grosz totesi helmikuussa 1989: ”Poliittisten vastustajiemme ääriryhmä ei halua sosialismin uudistumista vaan sen lakkauttamista rauhanomaisin keinoin. He eivät halua jakaa vaikeuksia, vaan tahtovat heikkouksiamme hyväksi käyttäen palauttaa vanhan järjestyksen.” Unkarilaiset rakastavat lukuisia omia silta- ja aukiosankareitaan. Heitä kierrätetään joustavasti vuosisadasta ja järjestelmästä toiseen. Kansainväliset vallankumousmiehet sen sijaa

Hakaniemessä Maadoitin perseeni Hakaniemen rantaan. Maailman rauha kohosi vieressäni. Puistolehmuksen alla naakkui naakka. Korkeasaaressa häkitetyt harvinaisuudet poikivat suojassa ja rauhassa. Punagraniittijalustalla seisova pronssirykelmä pystytettiin ystävyyden ja yhteistyön aikakauden viime metreillä. Ihmishahmot kannattivat käsillään maapalloa ja puolustivat rauhaa. Hakaniemen tori oli tyhjillään. Kaivopuiston suunnasta lensi paikalle valkopäämerikotka. Lintu tömähti pallon päälle paskalle. USA:n presidentti kertoi eilen lopettavansa Irakissa 4 000 miljardia dollaria maksaneet taistelut. Maahan jää silti 50 000 sotilasta. Amerikkalainen sotateollisuus keskittyy sotimaan Afganistanissa. Auta ja aseista, hyödynnä ja hylkää, hyökkää ja hävitä. Manipuloi ja miinoita, murhaa ja murskaa. Kuulustele ja kiduta, kaada ja kuoppaa. Rikos rauhaa vastaan palkitaan hyvin. Odotettavissa on torjuntavoitto. Sotilasliittoihin kuulumaton Suomi käy omaa erillissotaansa Afganistanissa. Matti Laitinen