MASAN LAARI

GENOVA Asun ullakkohuoneistossa Antonio Gramsci  –kadulla. Omistajapariskunta rakastaa kirjallisuutta ja kuvataiteita. Keittiön ikkunasta kaareutuu rantaviiva vanhaan kaupunkiin. Kupoleita, palatseja ja neljä tornitaloa. Meri yhtyy taivaan sineen. Parvekkeelta eteeni levittäytyy risteilyalusten terminaaleja, mastoja ja satamanostureita. Pari paattia seilaa Tunisiaan. Elämän kiihkeys rääkkää polttomoottoreita yötäpäivää Aldo Moron ajorampilla. Pyykit kuivuvat ikkunoiden alla. Ostan korttelin kivijalasta, kiinalaisten putiikista Tsingtao-olutta, siitakkeita, inkivääriä ja pussin tähtianista. Katutasossa Roberton kioskissa palvotaan Hitleriä ja Mussolinia. SS-kypärä kutsuu mukaan uusnatsien kesäleirille. Principen asema-aukiolla kohoaa orjapiiskuri Kolumbuksen patsas. Hävetköön jalustallaan. Amerikan kansat löysivät itse itsensä. Via Prélla kohtaan mustan Afrikan. Miehet seisovat joutilaina kaduilla. Kapeat sivukadut lemuavat räkälöiden kusikouruille. V

COLLINE DE CHATEAU Linnan raunioilla, korkealla uimarantojen yllä, kohtasin elämän väkevän, punaisen virran. Ikäryhmät, sukupuolet, ihonvärit ja ammatit kokoontuivat linnakukkulalla oikeudenmukaisuuden, rauhan ja tasa-arvon puolesta. Ostin portilta kaksi Che-juomalasia, punaisen ja mustan. Toverit eivät ole lannistuneet! Panderolleja, julisteita, T-paitoja, ryhdikkäitä sirppejä ja vasaroita, agit-proppia ja ilmaiskonsertteja. Punaliput liehuivat ujostelematta merituulessa. Ihmiset nauttivat linnan juhlissa sanaa, juomaa ja palasta. Bassot jymisivät, rummut rymisivät, kitarat vonkuivat solidaarisuutta. Piittaamaton kapitalismi, julkisten palveluiden yksityistäminen ja imperialistinen hyökkäyssota Libyaan tuomittiin monin tuhansin äänin. Toteutin internationalismia kättelemällä ranskalaisia tovereita, allekirjoittamalla opiskelijoiden vetoomuksen, juomalla Mojiton sosialistiselle Kuuballe. Matti Laitinen Nizza 27.6.2011

LONTOON SUURI RIKOSTUTKIMUS Ateenassa, Berliinissä, Lontoossa Madridissa ja Pariisissa, katukivet osaavat lentää, palavat autot valaisevat yössä. Euroopan pääkaupungeissa huppupäät ovat vastanneet pukuapinoiden säästöohjelmiin kapinoiden. Unionin leipäjonoissa seisoo 120 miljoonaa köyhää ihmistä. Naton taivaalliset ratsujoukot eivät riennä pommittamaan. Maailman yhteisö ei jäädytä varoja, eikä tunnusta varjohallituksia. Työttömyyden ja osattomuuden synnyttämät miekkarit ja kapinat murskataan humaanisti pampuin ihmisoikeuksia loukkaamatta. Euroopassa riisto ja sorto eivät ole rikoksia. Ahneet eurokapitalistit pelastetaan verovaroin. Ruskeapaidat kaapivat tyytyväisinä parlamenteissa perseitään. Mitä jos pahin vihollinen ei olekaan islamismi vaan kapitalismi? Matti Laitinen 10.8.2011

OIKEUTETTU SOTA Ihmisyyden vastainen tahtotila täytti maailman. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto salli humanitäärisen väliintulon. Ja jälleen kerran isojen lintujen kaltaiset pommikoneet ylittivät turkoosin Välimeren. Pommit putoilivat kauniisti pääkaupungin kaduille. Räjähdyskaasut värjäsivät ilman ihaniin ruskan väreihin. Soma suojeluvastuun periaate soi ihmisten kuolla ja vammautua omissa kodeissaan. Myötätuntouupuminen, öljyinen kyynisyys nollasivat omatunnon maailmanlaajuisen verkoston. Ihmisoikeuksia on toteutettu Libyassa jo 137 päivää. Matti Laitinen 5.8.2011

CIMETIÉRE DU CH Ǎ TELET Terassimaisesti kohoava kivinen veistospuisto. Marmori, alabasteri, graniitti hohkaavat auringossa – lähes taivaassa. Päältä ja edestä ladattavat sukusarkofagit, hoidetut mausoleumit m uodostavat kuolemalle kaavoitetun kaupungin. Valkoisia Jeesuksia, ristejä, kyyhkyjä ja nöyriä ihmishahmoja. Muistokiviin on maalattu vainajien muotokuvia. Vallan ja kulttuurin historiaa päivitetään hautajaisissa kultakirjaimin kivikirstujen kansiin. Pariisissa kuolleen venäläisen vallankumouksellisen Alexandr Herzenin patsas sijaitsee kaukana Moskovasta. Kirkon siunaama taloudellinen valta pesii harvassa suvussa. Kuolema on suvaitsevampi. Rene polttaa myhäillen viimeistä savukettaan omalla hautapaadellaan. Au revoir! Penkillä, pinjan varjossa naukkaan viskimoukun menneille ja tuleville sukupolville. Omaisten tuomat keramiikkaperennat puhkeavat kukkimaan kuin kaukaiset muistot.                                    Matti Laitinen 29.6.2011 Nizz