Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2012.
VALTIO Antonio Gramscin mukaan: ”Yhteiskunta voi olla olemassa ainoastaan valtiona, joka on kaikkien oikeuksien ja velvollisuuksien lähde ja niiden kohde, kaiken yhteiskunnallisen toiminnan samansuuntaisuuden ja onnistumisen tae.” Valtiota kuitenkin siis tarvitaan edelleen. Kyse on paremminkin valtion luonteesta ja siinä vallitsevista omistussuhteista ─ ketä valtio palvelee ja kenen etuja sen olemassaolo suosii. Marxin mukaan valtio on luokkaherruuden elin, jonka avulla yksi luokka sortaa toista luokkaa, se on sellaisen järjestyksen luomista, joka laillistaa ja lujittaa tämän sorron hilliten luokkien yhteentörmäystä. Leninin käsityksen mukaan demokraattinen tasavalta on kapitalismin paras mahdollinen poliittinen ulkokuori, ja siksi pääoma, saatuaan itselleen parhaan ulkokuoren, laskee vallalleen niin luotettavan, niin varman perustan, ettei mikään porvarillisen demokraattisen tasavallan henkilövaihdos, ei mikään sen laitosten tai puolueiden vaihdos horjuta tätä valtaa. (Lenin, Val
Kuva
          HYTIN IKKUNA Jäät ovat kaikonneet. Lumi on sulanut rantakallioilta. Joutsenet kokoontuvat lahdelmiin. Laiva lipuu saaristoväylällä. Pilvet muodostavat metsien ylle siniharmaita vyöhykkeitä. Laiturit seisovat tyhjillään rantavesissä. Aurinko arastelee olemassaoloaan. Rantapaviljongit ja huvilat uinuvat keväistä aamu-untaan. Paatti seilaa tyvenessä kohti Tukholmaa. Ilmastoinnin tasainen humina ja meridieselien hurina säestävät verkkaista oloani A-luokan kajuutassa. Minä en kaihoa ruuhkaiselle elämysten kävelykadulle. Elämä on toisenlaista kuin autokannen alla. Katselen hyttini ikkunasta maisemia. Mutustelen suklaakeksejä, hörppään tölkistä olutta. Annan kevään tulvia ikkunasta sisään. Matti Laitinen 24.3.2012
Kuva
LENINGRAD-MUISTOJA     Kävin 1970–80-luvuilla lukuisia kertoja Leningradissa. Ehdin käydä kaupungissa ennen Neuvostoliiton hajoamista viimeksi vuonna 1986. Sekavalla 1990-luvulla en halunnut matkustaa rakkaaseen Leningradiin. Vuonna 2002 vietin muutaman päivän va imoni kanssa hotelli Moskovassa. Kirjoitin tuolloin runon ”Leningrad”. Vuonna 2012 kävin lyhyellä laivareissulla Leningradissa. Päätin jo ennen reissulle lähtöä julkaista videorunon Leningradin muistoistani kunnioituksena edesmenneelle Neuvostoliitolle. Matti Laitinen Leningrad-runo löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=p9NpbWR1JHU
ME EMME TARVITSE KAPITALISTEJA Kapitalismin puolestapuhuja, Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja Matti Apunen huokaili 13.3.2012 Hesarin kolumnissaan kapitalismin aliarvostuksesta. Hänen mukaansa: ”Jos julkisesta keskustelusta pitäisi jotain päätellä, liiketoimintaan ryhtyvät vain sielultaan vammautuneet ihmiset. Samaan aikaan on selvää, että toiveet uusista työpaikoista ovat näiden ihmisten varassa.” Suurkapitalistien kohdalla Matti Apusen toteamuksen ensimmäisessä osassa on vinhasti perää. Päästäkseen suurkapitalistiksi on voitettava lukuisia kauppasotia, on hyödynnettävä rivosti maailman luonnonvaroja ja on kukistettava säälittä pahimmat kilpailijat. Sen sijaan toteamuksen jälkimmäisen osan totuussisältö on apeampi ja kapeampi. Kansallisten kapitalistien kohdalla toiveet uusista työpaikoista ovat melko turhia, koska he vievät tehtaansa, toimintayksikkönsä ja laitoksensa vieläkin suurempien voittojen toivossa ulkomaille tai myyvät ne kansainvälisille sijoittajille. Valtion

Pankkimiesblues

Kuva
ONTTO MAAILMA Tässä rauhattomassa maailmassa ihmiset pitävät henkilökohtaista mielihyvää onnellisuutensa mittana. Tässä rauhattomassa maailmassa ihmiset pitävät omaa etuaan moraalinsa mittana. Tässä rauhattomassa maailmassa ihmiset pitävät kaikkialle ulotettua kilpailua menestymisensä takeena. Tässä rauhattomassa maailmassa ihmiset kuvittelevat markkinavoimien ratkaisevan ihmiskunnan kaikki ongelmat. Markkinavoimat eivät ole luonnonlaki. Tässä rauhattomassa maailmassa ydinasekantaan sidotulle rahalle on suotu liian suuri määräysvalta. Elämän tarkoitus ei ole sotiminen. Otossa maailmassa on havaittavissa yhä enemmän vähemmän viisasta. Miksi me suostumme tällaiseen onttoon elämään? Matti Laitinen 6.3.2012
NAISTENPÄIVÄNÄ Joillekin kalliit autot, vaatteet ja hajuvedet ovat ihmisoikeus. Joillekin viljelysmaan muuttaminen golfkentäksi on ihmisoikeus. Joillekin lapsityövoiman hyväksikäyttö on ihmisoikeus. Joillekin ihmisarvon polkeminen lienee tärkein ihmisoikeus. Joillekin sodan aloittaminen on ihmisoikeus. Joillekin naisten sortaminen on ihmisoikeus. Joidenkin ihmisoikeus on kuolla nuorena sairauksiin, kurjuuteen ja väkivaltaan. Enemmistö heistä on naisia. Joidenkin ihmisoikeus on ruokkia ja kasvattaa lapsensa yksin, vaikka lisääntymiseen tarvitaan kaksi. Köyhien äitien lapsista kasvaa köyhiä lapsia synnyttäviä köyhiä äitejä. Se on heidän ainoa ihmisoikeutensa. Rakastaa ja saada osakseen rakkautta on perusihmisoikeus. Rakkaudettomuuden runsastuminen murskaa maan yksinäisten planeetaksi.   Matti Laitinen 3.3.2012