MASAN LAARI

1918 Historia on väärennösten, väärintulkintojen, hyväksikäytön uhri. Kun ihmistä nöyryytetään, riistetään ja rääkätään, hän alistuu, kuolee tai nousee kapinaan. Vapaussota haisee valkoiselle valheelle, vapaudelle vangita ja lahdata. Eliitti ei halunnut luopua asemistaan. Saksalaiset sotilaat murskasivat vallankumouksen, veivät punaisilta voiton. Vapaus koitti pääomalle. Valkoisen historian valkoinen terrori lihallistui joukkohautojen joukkoliikkeenä, keskitysleirien ihmisoikeuksina. Hennala, Suomenlinna, Tammisaari eivät olleet lomakeskuksia. Teloitukset olivat koston ja julmuuden perfomansseja. Suojeluskuntien ihmissudet ulvoivat yössä. Syvät siteet Saksaan taiteissa, tieteissä ja taloudessa loivat vahvan perustan myöhemmälle aseveljeydelle. Emme saa unohtaa veristä luokkasotaamme, koska sen syyt ovat yhä olemassa? Enemmistön vaatiessa osaansa yhteiskunnallisen vaurauden jaossa

ME EMME OLE SANKAREITA KAIKKI http://youtu.be/hDx3jBetGGo Väkijoukossa itsensä räjäyttävät eivät ole minun sankareitani. En kykene ihailemaan heitä. Sodissa siviilejä silpovat eivät ole minun sankareitani. En pysty samaistumaan heihin. Pörssissä hilluvat ja keinottelevat eivät ole minun sankareitani. En pysty kunnioittamaan heitä. Urheiluareenojen miljonäärit eivät ole minun sankareitani. Dollarihymy ei hymyilytä. Viihteestä miljoonia rokottavat eivät ole minun sankareitani. En palvo tuotteita. Kaasumies on mauton, nariseva palkanpolkija. En fanita kaasumiestä. Ylijohtaja haluaisi saada 400 euron orja-armeijan Suomeen. Repiköön reiskansa. Lumi sataa niskaani, vesi valuu selkääni. Jään odottelemaan omia sankareitani. Aina on olemassa huominen. Matti Laitinen 16.1.2013