MASAN LAARI

FAIJANI Kuntalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa. Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Arvokas vanhuus olisi säädettävä jokaisen ihmisen subjektiiviseksi oikeudeksi. Faijani on keväällä 90 vuotta täyttävä, entinen satamatyömies. Hän sairastaa muistisairautta ja joukkoa muita vakavia sairauksia. Hän on käytännössä ympäri vuorokauden täysin toisen ihmisen varainen, vanha mies. Hän asuu kaupungin ylläpitämässä palvelutalossa. Hän saa eläkettä noin 1 000 euroa kuukaudessa. Merkillistä, vaikka hän ehti olla 50 vuotta työelämässä ja palvella sota-aikana ulkolähettinä muonituksen ja pienen päivärahan turvin Helsingin laivastoasemalla, hänen nykyiset tul

Poikani Kuntalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa. Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella ihmisellä sekä terveellä että vammaiselle tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Kuntien itsehallinnon kaventaminen vähentämällä kuntien määrää johtaa vallan keskittymiseen yhä harvempien käsiin.   Kuntakonsernimiehet ja -naiset eivät vaivaudu välittämään vähävaraisista ja -osaisista ihmisistä, koska heille se, mitä piika pissii, on liian vähäarvoista. Onko päättäjillä subjektiivinen oikeus kusipäisyyteen? Poikani on vaikeasti kehitysvammainen nuori mies, joka käy päivittäin ylläpitämässä aktiviteettejaan ja harjoittamassa työtoimintaa Helsingin kaupungin ylläpitämässä Pasilan toimintakeskuksessa.