MASAN LAARI

2012-01-19T12:22:00.000+02:00

SININEN VALO

Astuin Mäkelänkadulla

hopeiseen mannheimilaiseen.
Pyöreät kattovalot vaihtuivat
keltaisesta siniseen.

Keskiosassa kitara

säesti huuliharppua.
Pehmeä miesääni lauloi
haikeasti rakkaudesta.

Matkustajien siniset kasvot

sulivat musiikkiin.
Lumiset vaihteet voihkivat
jäistä bluesia.

Kattovalot vaihtuivat vihreäksi
ulkomaailma punertui.
Valot vaihtuivat punaiseksi
spora pysähtyi.

Istuin kolmannella parvella.

Puccinin pääskyset lauloivat
rakkauden kaihosta,
hylkäämisen hyisestä hyhmästä.

Kasi suuntasi Vallilaan.

Töölönlahti oli jäässä.
Askeleet eivät rikkoneet
lahden lumista pintaa.

Matti Laitinen

19.1.2011

2012-01-14T17:19:00.001+02:00

ÄÄNESTYSKOPISSA

Kävin poikani kanssa äänestämässä.

Sullouduimme samaan koppiin.
Piirsimme numeron kortteihimme.
Kehitysvammainen on äänivaltainen
kansalainen.

Poistuimme pakkaseen.

Yksi puhaltaisi hehkua huomiseen

kieltämällä laittomat lakot.
Köyhyys ei hierrä
hänen porvarin sieluaan.

Toinen vilkuilee vasemmalle,
kaatuu aina oikealle,
hallitsee lavastuksen ja vuorosanat.
Kasvot kuin härkäsammakon
ihon alla vinkuu tuuliviiri.

Entinen siviilipalvelusmies

sallii sotilaallisen kriisinhallinnan.
Kuolemantuomiot eivät ole ilon aiheita.
Valta on vajentanut hänen vakaumuksensa.

Paha-Paavo, öykkäridemari tuomitsee

äärioikeistolaiset ja porvarit
unohtaen olevansa itse samanlainen
nöyryyttäjä ja eliittikansalainen.

Pentu-Paavo, Paavoista kokemattomin

vei väkensä hallitukseen.
Hallitus jatkoi kansan myllytystä.
Kannatan vasurien hyllytystä.

En käy Kuolleessameressä kylpemässä.

En usko natomyönteisiin arvojohtajiin.

Aikoinaan ei ollut kuin

yksi vaihtoehto – Kekkonen.
Se harmitti kovasti.
Sen jälkeen ei ole
ilmestynyt ainoatakaan.

Kopissa kynästäni valui paperiin

paavoista paavoin.

Matti Laitinen

14.1.2012

2012-01-06T12:13:00.001+02:00

MINÄ VIHAAN

Kauko-ohjattu Predator sinkoaa

komposiittikullinsa tiilitaloon.
Tulimyrsky tuhoaa kaiken.
Irronnut ihmiskäsi syttyy palamaan.

Moderni siviilien teurastus

muistuttaa animoitua toimintaelokuvaa.

Olohuoneesta ohjattu
globaali tilannetietoisuus
yleistyy sodankäynnissä.
Viihde ja kansanmurha suutelevat.

Yhdysvaltalaiset saavat velkaantua,

ajaa autoillaan rauhassa,
eurooppalaiset sulkevat silmänsä,
Robonic toimii Kemijärvellä.

Miten helvetissä tällainen rikos

voi edistää vapautta ja demokratiaa?

Minä vihaan sotia, aseteollisuutta,

kriisinhallintaa harjoittavia sotilasliittoja,
armeijoiden aivottomia amebapaskiaisia,
ja sotaan kiihottavia rauhannobelisteja.

Elämäni loppuun asti.

Matti Laitinen

6.1.2012

2011-12-23T08:48:00.000+02:00

JOULUSAARNA

Jouluna juhlittava Jeesus

ei ollut ay- tai talousmies.
Hän keskittyi kolmanteen sektoriin
ja tuonpuoleiseen hyvinvointivaltioon.

Joulupukkia muistuttava Karl Marx

oli yhteiskuntafilosofi ja taloustieteilijä.
Hän keskittyi kapitalismin analyysiin
ja tämänpuoleisten vääryyksien kumoamiseen.

Amerikan presidentit uskovat

olevansa joulupukkeja
salliessaan rakettisotia,
jakaessaan lahjapommeja idän kansoille.

Pelkkä naamari, usko tai kansallisuus

ei tee ihmistä jalommaksi.
Vain teot puhuvat.

Liian monesta padasta

puuttuu edelleen puuro
manteleista puhumattakaan.
Kuusimetsät on kaadettu.

Uskonnottomat ja uskovaiset

rauha on kaikille yhteinen,
rajaton rakennustyömaa.

Lähimmäisenrakkaus ei ole

kenenkään yksinoikeus.

Matti Laitinen

20.12.2011

2011-12-19T09:01:00.002+02:00

VALLILANLAAKSO

Joulukuun raikkaat

aamukasteet jatkuivat.
Ylitin kaarisillan.
Silmälasieni linssit kastuivat.

Helsinki edistää hyvinvointia

ja kestävää kehitystä
halkaisemalla Vallilanlaakson
joukkoliikennekadulla.

Vallan osoittaessa mahtinsa

kaupunginosien ulkoilualueet
menettävät merkityksensä,
siirtolapuutarhat sulkevat porttinsa.

Kaupunginvaltuusto päätti

oikeiston ja sossujen äänin
tuhota vanhan kulttuuriympäristön.

Ne, saatanat kaatavat salavat.
Pian bussit jyräävät puistossamme.

Ne pistävät uhan alle
laakson eläin- ja kasvikunnan.
Osmankäämit, horsmat, heinikot
jäävät alle asvaltin.

Minä vastaan valinnoistani.

Olen osa elinympäristöäni.
Minä en antaudu tylylle tyhmyydelle.
Minä puolustan puistoamme.

Matti Laitinen

16.12.2011

2011-12-05T14:32:00.000+02:00

TALLINNAN TORNIT

Laiva saapui satamaan.

Urho Kekkosen muistolaatta
virnisti minulle oven suussa.

Kylpylään menijät riensivät busseihin.

Yöpyjät suuntasivat hotelleihinsa.
Hakujengi hajautui kaupungille.
Sadamarketin sakula imaisi osansa.

Huonohampaiset miehet

kauppasivat satama-alueella
armeijan yökiikareita.
Keltaiset taksit odottivat asiakkaita.

Pikk-katua kulkiessa kohtasin

vuosisataisen uurastuksen
työstämän kivisen kauneuden.

Uusi Viro unohti menneisyytensä,

tuhosi sosiaaliturvansa,
vei osalta kansalaisoikeudet,
liittyi laulaen Natoon ja unioniin.

Uudet lasiset maamerkit:

pankit, hotellit ja viinavarastot
pyörittävät taloutta.

Virolaiset matkustavat vapaasti

laivalla ulkomaille – useat pysyvästi.

Tarton maantien varren pubissa

sukulaiskansan nahkapää
halveksi minua natsitervehdyksillä.
Minä tyhjensin tuoppini ja poistuin sateeseen.

Matti Laitinen

4.12.2011

2011-11-29T08:49:00.000+02:00

KANSAT

Yksi maapallo,

yksi ihmiskunta.
Alkukoti Afrikassa.

Yhtenäiset kansat

ovat politiikan satusetien
keksintöä.

Suomalaisen geenikiisselin aineksia

löytyy Siperiasta, Balkanilta, Ukrainasta
ja Iberian niemimaalta.

Ilmastomuutos sekoitti kansoja.

Me muodostuimme idän ja lännen väliin.
Usea eri kansa, mutta yhteinen kieli.

Kieli, kulttuuri ja moraalinormit

periytyvät sosiaalisesti.
Ylemmyys on valloittajien viestintää.

Rasismi ja muukalaisviha
perustuvat tietämättömyyteen,
ohjailtuun tyhmyyteen.

Kaikissa maanosissa vallitseva

yhtäläinen typeryyden syvyys
ja viisauden ohuus osoittavat
rotuteoriat kituaivojen löpinöiksi.

Matti Laitinen

26.11.2011

2011-11-25T09:41:00.001+02:00

MARRASKUUN LOPULLA

Aamulla, marraskuun lopulla

käpsyttelen Opastinsiltaa pitkin.
Pihapuussa lurittelee mustarastas.
Toimistoväki työntyy toimistoihin.

Suuryhtiöt jakavat

kovia pakettejaan.
Näyttölaitteet sammuvat,
kännykät hiljenevät.

Pikkujoulujuhlissa ei tartte

vetää enää pomoa turpaan.
Hänelle kävi samoin.
Joulu juhlista jaloin!

Oikeus ja vapaus irtisanoa.

Kuusen kirkkain tähti
taas nousuun lähti.
Väki vähenee, pidot paranee.

Kuljen läpi Virastokeskuksen.

Hanuri ei soi sillalla.
Pyörät ovat vähentyneet.
Lehdenjakaja tyrkkää lehden.

Tuuli kaatoi eilen

Senaatintorin joulukuusen.

Matti Laitinen

25.11.2011

2011-11-14T15:01:00.005+02:00

TALVI SAAPUU

Marssin työläisarmeijassa

siltaa pitkin Länsi-Pasilaan.

Ratapihan ratapölkyt

kimmeltävät kuurassa.

Taivas on kirkastumassa.

Fillarien ajovalot välkkyvät.

Hansikoidut käteni

heiluvat tahdissa.

Esterinportin vieressä,

marketin edessä

romanikerjäläinen

kääriytyy huopaan.

Paloaseman takapihalla,

vaahteranlehtien seassa,

vanhan männyn suojassa

citykani pukkaa papanaa.

Onneksi Ateenan kaduilla

ilmenee harvemmin

aamupakkasia.

Euroopan jääkausi lähenee.

Sosiaaliturva jäähtyy.

Euro häviää historiaan.

Mammutit valtaavat markkinat.

Matti Laitinen

10.11.2011

2011-10-31T20:07:00.000+02:00

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKAA

Aivokurkiaisen katkaisu

tai virusperäinen aivokalvontulehdus
on turvallisuuspoliittinen ratkaisu,
jos ajattelet omilla aivoillasi.

Valtio vakoilee troijalaisella

sinua – yksityistä kansalaista.
Voitko haastaa valtion
haittaohjelmasta oikeuteen?

Älä lähetä rahaa ulkomaille.

Saatat joutua lentomatkalle
salaiseen vankilaan.
Maailman myötätunto on haalistunut.

Tiedon saatavuus helpottuu,

tiedon luotettavuus lisääntyy,
tiedon eheys säilyy
räätälöidyllä vesikidutuksella.

Satelliittipaikannin löytää autosaattueesi.

Tietokoneohjattu lennokki tuhoaa sinut.
Sen käyttöjärjestelmänä toimii
tappamisen avoin lähdekoodi.

Yleisradion mukaan

elämme maailmanhistorian
rauhallisinta ja väkivallattominta
aikaa.

Matti Laitinen

31.10.2011

2011-10-25T12:47:00.000+03:00

TOIVONKIPINÄ

Lokakuun 24. päivän ilta

oli lauha ja rauhaisa.
Keskustan liikekaduilla
liikkui paljon ihmisiä.

Marssijono eteni jalkakäytävällä.

Minä talutin poikaani.
Kumpikaan meistä
ei ole käynyt armeijaa.

Meitä sodanvastustajia

oli liian vähän saadaksemme
luvan marssia keskellä katua.
Salamavalot välähtelivät.

Oikeutta ei pommeja!

Ruokaa ei pommeja!
Kouluja ei pommeja!
Rakkautta ei pommeja!

Banderollit toivat valoa

hyökkäyssotien maailmaan,
jossa ulkoministerit
jakavat kuolemaa.

Toivonkipinä siirtyi

Mannerheimintieltä
Aleksanterinkadulle.
Me seurasimme mukana.

Kulkue palasi Steissin kautta Kamppiin.

Minä ja poikani,

me vastustimme
julkisesti sotaa.

Matti Laitinen

YK:n rauhanpäivänä 2011

Arvio runokirjastani Isänmaa

2011-10-03T20:21:00.000+03:00

TYÖLÄISEN ARKEA RUNON VOIMALLA

Tiedonantaja 30.9.2011

Koska kaikesta leikataan, on ihan ilmiselvä, että työväenrunous on nykyään kuin pystyyn unohtunut tukkipuu hakkuuaukiolla. Tiedonantajassa (ei teeveestä) tuttu Matti Laitinen on kasvattanut toisen tukkipuun aukiolle, sillä hänen omakustannerunojaan ilmestyi tänä vuonna nimellä Isänmaa. Aiempi kokoelma Barcelona on myös tältä vuodelta.

Laitinen määrittelee runonsa proletaariseksi käyttörunoudeksi ja omistaa säkeensä ”riistetyille, sorretuille, virkavallan vainoamille ja yhteiskunnan unohtamille Suomessa”. Kokoelman ensimmäinen runo Isä on kuin lyriikaksi muutettu pätkä professori Jari Heinosen ja kumppanien tuoreesta köyhyystutkimuksesta, neljän aan (ansiotulo, asunto, avioliitto ja auto) menetyksestä ja yhden aan (alkoholi) tulosta tilalle.

Seuraavat runot Tytär ja Poika jatkavat siitä, mihin Isä jää. ”Kulttuuri, kuollut sana. / Perheestä poispotkittu. / Kotimaana metro. / Vuosaaressa ei näy valoa.” Köyhyys periytyy.

Himerrys hyytää alla silmien kuin Tuomari Nurmion lauluissa ja Hannu Vuorion dekkareissa, huomaa kyllä, että Laitinen tuntee Helsingin ja sen varjoissa kulkevat asukkaat. Runossa Onnelassa tulee osuvaa kritiikkiä kapitalismin sosiaalipolitiikkaa kohtaan. ”Tauti söi miehen muistia. / Tauti nakersi vaimon niveliä. / Valtio säästi pannessaan / sairaat toisiaan vahtimaan.”

Laitisen runo ei soi perinteisillä mittareilla, mutta omalla karhealla tavallaan se soi. Unto Mononen-vainaa sanoi säveltävänsä M. A. Nummiselle vaikka puhelinluettelon. Kukahan tarttuisi Laitisen runoihin? Pitäisikö kysyä Flags of Unityn Nappi Säärelältä?

Hannu Oittinen

2011-09-26T11:43:00.003+03:00

KIERTOKULKU

Ruskainen syyspäivä.

Lehmukset ja vaahterat
vaihtavat väriä.
Pojat potkivat kentällä palloa.

Kävin eilen sienessä.
En etsinyt sieniä,

ainoastaan maastoja,
joissa niitä kasvaa.

Löysin sammaleen seasta

kimppuja, pesäkkeitä ja peltoja.
Aurinko paistoi rinteen kylkeen.
Yhteiselo ylläpiti elämää.

Kunnioitin seitikkejä ja tuhon enkeleitä

havupuiden kavereina.
Ihailin karvarouskujen kauneutta.
Metsässä on mieleni koti.

Mattapintaiset rouskut,

pulleat tatit ja suppilovahverot
täyttivät korini.
Sienisääskien toukat ottivat osansa.

Tänään kuivasin, ryöppäsin,

suolasin ja purkitin.
Talvella sienisalaattia syödessäni
haaveilen uudesta kaudesta.

Talvi taittuu,

kevät koittaa,
kesä kuihtuu,
syksyn sienisato saapuu.

Matti Laitinen

24.9.2011

2011-09-09T10:37:00.002+03:00

ISÄNMAA

Matti Laitinen julkaisee 16.9.2011 kolmannen runokokoelmansa – Isänmaan.

Omistettu: riistetyille, sorretuille, virkavallan vainoamille ja yhteiskunnan unohtamille Suomessa

”Isänmaa on luonteeltaan proletaarista käyttörunoutta. Runot kertovat syrjäytettyjen ja syrjäyttäjien Suomesta, heidän arjestaan, heidän iloistaan ja suruistaan. Maamme sijoittuu YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 16. sijalle maailman valtioiden joukossa. Pudotusta v. 2007 tilanteeseen on neljä pykälää. Lähes viidesosa kansalaisistamme elää köyhyydessä. 750 000 ihmistä survoo poskeensa mielialakemikaaleja suoriutuakseen päivän rutiineista. Pysyvä työttömyys periytyy sosiaalisesti vuokralähiöissä sukupolvelta toiselle.

Suomi on korruptoitunut luokkayhteiskunta, johon on synnytetty pääomien vapauttamisen, kansallisomaisuuden ryöstelyn ja yksityistämisen seurauksena valtavat tuloerot. Synnyinmaa on muuttunut unionin isännöimäksi joutomaaksi. Unionin leipäjonoissa seisoo 120 miljoonaa köyhää ihmistä. Euroopan pääkaupungeissa huppupäät ovat vastanneet pukuapinoiden säästöohjelmiin kapinoiden. Liian usealle isänmaa on arvopaperi, jota on osattava ostaa ja myydä oikeaan aikaan. Kapitalismissa rikos ja rangaistus ovat hyviä sijoituskohteita. Tavara – raha – tavara on rikoksista kannattavin.

Runoilija kirjoittaa puolueellisesti. Häntä ei hävetä oma perhetausta. Hän on työväenluokan mies.”

Kirjan tiedot:

Nimi: Isänmaa – Proletaarista käyttörunoutta

Tekijä:                                Matti Laitinen
Taitto ja suunnittelu:          Matti Laitinen
Etukannen kuva:               Matti Laitinen
Kustantaja:                       Matti Laitinen
Painopaikka:                    Copy-Set Oy, Helsinki, 2011
Sivumäärä:                        72 s
ISBN:                                 978-952-67517-1-9

Hinta: 10 euroa (postitusmaksu 1,05 euroa)

Isänmaata voi tilata Matti Laitiselta sähköpostitse osoitteesta:

masa.laitinen@gmail.com.

2011-09-06T08:41:00.000+03:00

JOULUKIUSATTU MIES

Hän sai ankaran kotikasvatuksen

Pohjois-Pohjanmaalla.
Äiti pakotti joulukirkkoon,
isä ahmimaan Matteuksen sillisalaattia
ja Siionin joulua.

Koulussa laulettiin joululauluja.

Luumukiisseli ja riisipuuro
maistuivat kyöstiltä.
Joululahjat olivat surkeita.

Vanhemmat kielsivät

telkkarin ja Beatleksen.
Jumalan mies raiskasi pikkusiskon.
Suviseurat kutsuivat kesäisin.

Usko herätti ahdistuksen.
Hän kadotti Jeesuksen.
Mies ei löytänyt paratiisia
seurakunnasta.

Ahdasmielisyys ajoi Helsinkiin.
Etelässä ei aurinko paistanut.
Uneton yö – jos ei viinaa maistanut.
Linnanmäki omassa päässä.

Apumies jäi apua vaille.

Joulukiusattu, vähän käytetty mies

asuu yksin vuokralla Mylliksessä.
Hän hakee limppunsa kirkon leipäjonosta.
Hän ei palaa koskaan jouluksi kotiin.

Matti Laitinen

30.8.2011

2011-08-23T11:31:00.000+03:00

GENOVA

Asun ullakkohuoneistossa

Antonio Gramsci –kadulla.
Omistajapariskunta rakastaa
kirjallisuutta ja kuvataiteita.

Keittiön ikkunasta kaareutuu

rantaviiva vanhaan kaupunkiin.
Kupoleita, palatseja ja neljä tornitaloa.
Meri yhtyy taivaan sineen.

Parvekkeelta eteeni levittäytyy

risteilyalusten terminaaleja,
mastoja ja satamanostureita.
Pari paattia seilaa Tunisiaan.

Elämän kiihkeys rääkkää

polttomoottoreita yötäpäivää
Aldo Moron ajorampilla.
Pyykit kuivuvat ikkunoiden alla.

Ostan korttelin kivijalasta,

kiinalaisten putiikista
Tsingtao-olutta, siitakkeita,
inkivääriä ja pussin tähtianista.

Katutasossa Roberton kioskissa

palvotaan Hitleriä ja Mussolinia.
SS-kypärä kutsuu mukaan
uusnatsien kesäleirille.

Principen asema-aukiolla kohoaa

orjapiiskuri Kolumbuksen patsas.
Hävetköön jalustallaan.
Amerikan kansat löysivät itse itsensä.

Via Prélla kohtaan mustan Afrikan.

Miehet seisovat joutilaina kaduilla.
Kapeat sivukadut lemuavat
räkälöiden kusikouruille.

Via Garibaldilla kosketan

valkoista Eurooppaa.
Museot, palatsit ja pankit
huokuvat tarinaa
alkuperäisestä kasautumisesta.

Piazza Ferrarin suihkulähteet

eivät kuihdu koskaan.

Maria Magdalenan huorakadulla

maailman nuoriso markkinoi
kehojensa käyttöoikeutta.
Sutenöörit laskevat baareissa voittojaan.

Ihminen siirtyy meren yli

köyhänä köyhästä etelästä
köyhäksi rikkaaseen pohjoiseen.
Salaa tai julkisesti – sama lopputulos.

Urbaani ahdistus

kirkuu vihlovasti
valot vilkkuen
helteisessä yössä.

Haarukoin viimeisen

paistamani sardellin.
Puserran päälle sitruunaa.
Tyhjennän Vino Frizzante –lasini.

Ja päivä kauniissa kaupungissa

on valmis.

Matti Laitinen

Genova 8.7.2011

2011-08-15T08:08:00.000+03:00

COLLINE DE CHATEAU

Linnan raunioilla,

korkealla uimarantojen yllä,
kohtasin elämän väkevän,
punaisen virran.

Ikäryhmät, sukupuolet, ihonvärit ja ammatit

kokoontuivat linnakukkulalla
oikeudenmukaisuuden,
rauhan ja tasa-arvon puolesta.

Ostin portilta

kaksi Che-juomalasia,
punaisen ja mustan.
Toverit eivät ole lannistuneet!

Panderolleja, julisteita, T-paitoja,

ryhdikkäitä sirppejä ja vasaroita,
agit-proppia ja ilmaiskonsertteja.
Punaliput liehuivat ujostelematta merituulessa.

Ihmiset nauttivat linnan juhlissa

sanaa, juomaa ja palasta.
Bassot jymisivät, rummut rymisivät,
kitarat vonkuivat solidaarisuutta.

Piittaamaton kapitalismi,

julkisten palveluiden yksityistäminen ja
imperialistinen hyökkäyssota Libyaan
tuomittiin monin tuhansin äänin.

Toteutin internationalismia

kättelemällä ranskalaisia tovereita,
allekirjoittamalla opiskelijoiden vetoomuksen,
juomalla Mojiton sosialistiselle Kuuballe.

Matti Laitinen

Nizza 27.6.2011

2011-08-10T09:49:00.000+03:00

LONTOON SUURI RIKOSTUTKIMUS

Ateenassa, Berliinissä, Lontoossa

Madridissa ja Pariisissa,
katukivet osaavat lentää,
palavat autot valaisevat yössä.

Euroopan pääkaupungeissa

huppupäät ovat vastanneet
pukuapinoiden säästöohjelmiin
kapinoiden.

Unionin leipäjonoissa seisoo

120 miljoonaa köyhää ihmistä.

Naton taivaalliset ratsujoukot
eivät riennä pommittamaan.
Maailman yhteisö ei jäädytä varoja,
eikä tunnusta varjohallituksia.

Työttömyyden ja osattomuuden

synnyttämät miekkarit ja kapinat
murskataan humaanisti pampuin
ihmisoikeuksia loukkaamatta.

Euroopassa riisto ja sorto

eivät ole rikoksia.
Ahneet eurokapitalistit pelastetaan
verovaroin.

Ruskeapaidat kaapivat tyytyväisinä

parlamenteissa perseitään.

Mitä jos pahin vihollinen

ei olekaan islamismi
vaan kapitalismi?

Matti Laitinen

10.8.2011

2011-08-08T09:14:00.000+03:00

OIKEUTETTU SOTA

Ihmisyyden vastainen tahtotila

täytti maailman.
Yhdistyneiden Kansakuntien
turvallisuusneuvosto salli
humanitäärisen väliintulon.

Ja jälleen kerran

isojen lintujen kaltaiset
pommikoneet ylittivät
turkoosin Välimeren.

Pommit putoilivat kauniisti

pääkaupungin kaduille.
Räjähdyskaasut värjäsivät
ilman ihaniin ruskan väreihin.

Soma suojeluvastuun periaate

soi ihmisten kuolla
ja vammautua
omissa kodeissaan.

Myötätuntouupuminen,

öljyinen kyynisyys
nollasivat omatunnon
maailmanlaajuisen verkoston.

Ihmisoikeuksia on toteutettu

Libyassa jo 137 päivää.

Matti Laitinen

5.8.2011

Matkamuisto Nizzasta

2011-08-02T08:07:00.000+03:00

CIMETIÉRE DU CHǍTELET

Terassimaisesti kohoava

kivinen veistospuisto.
Marmori, alabasteri, graniitti
hohkaavat auringossa – lähes taivaassa.

Päältä ja edestä ladattavat sukusarkofagit,

hoidetut mausoleumit
muodostavat kuolemalle
kaavoitetun kaupungin.

Valkoisia Jeesuksia, ristejä,

kyyhkyjä ja nöyriä ihmishahmoja.
Muistokiviin on maalattu
vainajien muotokuvia.

Vallan ja kulttuurin historiaa

päivitetään hautajaisissa
kultakirjaimin kivikirstujen
kansiin.

Pariisissa kuolleen

venäläisen vallankumouksellisen
Alexandr Herzenin patsas
sijaitsee kaukana Moskovasta.

Kirkon siunaama

taloudellinen valta
pesii harvassa suvussa.
Kuolema on suvaitsevampi.

Rene polttaa myhäillen

viimeistä savukettaan
omalla hautapaadellaan.
Au revoir!

Penkillä, pinjan varjossa

naukkaan viskimoukun
menneille ja tuleville
sukupolville.

Omaisten tuomat

keramiikkaperennat
puhkeavat kukkimaan
kuin kaukaiset muistot.

Matti Laitinen
29.6.2011 Nizza

2011-06-06T08:54:00.000+03:00

ISÄNMAA III

Minun isänmaassani

ihmiset eivät suostu
sirosti sorretuiksi,
hyväksikäytön höyläpenkeiksi.

Minun isänmaassani

kulutus on tasapainossa
tuotannon kanssa.
Puistotkin kunnostetaan talvisin.

Minun isänmaassani

yhteiskunta rakennetaan
meitä ihmisiä
– ei puhelinfirmoja varten.

Minun isänmaassani
kattava perusturva ja
oikeus hyvään yleissivistykseen
lukeutuvat ihmisoikeuksiin.

Minun isänmaassani

työvoima ei ole kirppiskamaa.
Työ on jokamiehenoikeus.
Ruokaomavaraisuus rehottaa.

Minun isänmaassani

maat, vedet ja luonnonvarat,
tehtaat, marketit, pankit,
liikuttimet, tietoverkot ja kulttuuri
kuuluvat meille.

Minun isänmaassani

Erkon sana ja kuva
eivät ole enää totuus.

Minun isänmaassani

ihmiset elävät ihmisarvoisen elämän.
Yhteiskunnan kehityksen mittayksikköinä
toimivat tasa-arvo ja solidaarisuus.

Minun isänmaassani

ihmiset osallistuvat
maan hallintaan ja talouteen.
Valta perustuu yhteisölliseen itsehallintoon.

Minun isänmaassani

kunnioitetaan elämää.
Kaikille eliö- ja oliolajeille
taataan siedettävä olemassaolo.

Minun isänmaani

ei osallistu sotiin,
ei laukaise ohjuksia
kenenkään kotiin.

Minun isänmaassani

saa harjoittaa vapaasti
oikeudenmukaisuutta ja
kollektiivista lähimmäisenrakkautta.

Minun isänmaassani

ei matkita Amerikkaa.
Jokainen maankolkka
on tyhmyydessä omavarainen.

Minun isänmaastani

ei puutu ongelmia,
niistä ei vaieta.
Ne ratkaistaan yhdessä.

Minun isänmaani sijaitsee

haaveiden rannikolla.
Meri huuhtoo hiekalta
menneisyyden raatelujäljet
luoden tilaa uusille ajatuksille.

Matti Laitinen

2.6.2011

2011-06-03T12:10:00.000+03:00

KÄYTTÄYTYMISPERÄINEN KOHDISTAJA

Miksi hakkaat bussikuskeja?

Miksi kivität kurdien kuppiloita?
Miksi sorrat somaleita?
Miksi vihaat maahanmuuttajia?

Osaatko itse ajaa bussia?

Kannatko sisälläsi sosiaalisesti perittyä
pyhää ryssävihaa?
Aasialaiset osaavat muutakin
kuin palvella sinua.

Afrikassa kukoisti korkeakulttuureja

jo ennen kuin ensimmäinenkään
suomalainen pieru suhisi suvessa.
Musta on värien summa – ei rotu.

Suomalaisia maahanmuuttajia

ja heidän jälkeläisiään
elää maailmalla pari miljoonaa.
Kuinka heitä pitäisi kohdella?

Kuka pistää kansat kävelemään?

Kuka palkkaa halpatyövoimaa?
Suomalainen rivirasisti
ei tunnista todellista vihollistaan.

Mikä on käyttäytymisperäistä

kohdistamista potevan
oma panos
yhteiskunnan rakentamisessa?

Kaikkien maiden työläiset

liittykää yhteen!

Matti Laitinen

26.5.2011

Kirja-arvostelu

2011-05-14T10:18:00.000+03:00

Matti Laitinen: Barcelona – runoja maailmalta vuosina 1976–2010

(julkaistu Tiedonantajassa 13.5.2011)

Matti Laitisen uusimman teoksen – runoteoksen tällä kertaa – takateksti kuvaa kirjan hengen paremmin kuin hyvin:

”Runokokoelma kertoo runoilijan omista havainnoista ja kokemuksista hänen matkustaessaan maailmalla tai hänen pohtiessaan maapallon kansalaisena maailman tilaa.

1970-luvulla Tukholman rautatieasemasta muodostui hänelle kesäisin tärkeä portti Eurooppaan suuntautuneille antoisille junamatkoille. Hän reilasi rinkka selässään Tukholman keskusrautatieasemalta Tanskaan, Hollantiin, Saksaan, Ranskaan, Espanjaan, Portugaliin, Italiaan, Unkariin ja Jugoslaviaan. Jouluisin hän sitä vastoin lensi eri puolille laajaa Neuvostoliittoa ystäviensä kera, koska maassa ei vietetty joulua.

1980-luvulla hänen rautatievaelluksensa laajenivat koskemaan Saksan demokraattista tasavaltaa, Puolaa, Tšekkoslovakiaa, Ukrainaa, Bulgariaa ja Kreikkaa. Hän kävi myös kaksi kertaa pitkällä polkupyöräretkellä. Ensimmäisellä hän ylitti Tatran vuoriston fillarin satulassa. Toisella reissulla hän polki New Castlesta Dubliniin ja takaisin. Saman vuosikymmenen lopulla hänelle tarjoutui mahdollisuus tutustua syvällisesti Latinalaiseen Amerikkaan.

1990-luvulla runoilija isääntyi ja ryhtyi kesäisin kiertämään perheensä kanssa Eurooppaa. Kaikki hänen kohtaamansa kulttuurit ja kansat ovat avartaneet hänen ihmismieltään sekä kohentaneet hänen ymmärrystään.

2010-luvulla runoilija on edelleen tien päällä. Kun mikään tie ei perille vie, on löydettävä silta, joka yhdistää tiet.”

Teoksen nimiölehdeltä taas löytyy omistus kirjailijan merkitykselliselle oppi-isälle:

”Karl Marx

periaatteeksi kivettynyt

aatteellinen möhkäle

High Gaten hautausmaalla.

Hautapaaden kiteissä sykkii

punaisena

vastakohtien ykseys

ja taistelu. ”

Myös teos kokonaisuudessaan kuvaa aistivoimaisesti maailman ristiriitaista kudelmaa matkaajan muistojen, tietämyksen, havaintojen ja arvojen lävitse.

Kirjailija tuo samassa runossa esiin sekä historian vääjäämättömyyden että tässä ja nyt -hetken rehevyyden. Säkeissä välähtää pysäyttäviä kuvia, joihin voi ammentaa lisähehkua omasta kokemuksestaan.

Kirja loihtii esiin vaarallisen mielentilan – se iskee esiin kaukokaipuun, halun kokea Euroopan eri kolkkien vilahtavan ohitsemme ja lävitsemme lukuisilla tavoilla:

– moniaistisesti: ” Lähestymme suolakalan / ja Picasson kaupunkia.”

– nähden: ”Ensimmäiset valkeaksi kalkitut / arabialaisvaikutteiset kyläkunnat / taloineen, torneineen, / holvikaarineen ja muureineen / tupsahtivat radan viereen. / Sininen asettui asumaan kaikkiin ikkunaluukkuihin.” tai

”Vuorijonon harjanteella / huitoi vihollistaan vastaan / 30 jättiläismäistä tuulivoimalaa.”

– kuullen: ” Suuntasimme keskusrautatieasemalta / kohti Garibaldin aukiota. / Liikenne nytkähteli ja vellosi / tummuvassa illassa / kuin verikosto.”

– tunnistaen: ”Heinäkuussa päivät olivat helteisiä, / yöt kuumia, / moskiitot / yön kuningattaria.”

– haistaen: ”En ole olutlasin ääressä. / Paikallinen kura ei sovi mahalleni. / Se valuu lattialle.”

– maistaen: ” Puiden vihreys tummeni asteittain. / taivaalle ilmestyi / oranssinhohtoisia pilviä. / Tuulessa maistui suola.”

– muistaen: ” Espanjan kruunupäiden / historia lemahtaa / kolonialismilta ja inkvisitiolta. / Punainen kertoo / taistelukentille / vuodatetusta verestä / ja kansanmurhista, / keltainen / ryöstetystä kullasta.”

– tietäen: ”Kaunotaiteiden saavutusten /ihmettely / jättää mieleen / pysyvän jäljen.”

– oivaltaen: ” Maailman mielettömyys on tarttuvaa. / Ei hulluus! / Ihmisten mielettömyys ja välinpitämättömyys / luovat hulluutta.”

ja elämän moninaisuuteen uskoen: ”Iberit ilmaantuivat / jostain Pohjois-Afrikasta. / Mistä he tulivat? / Sillä ei ole niin väliä. / Afrikka on iso. / Tulijoita on riittänyt. / Baskeja, foinikialaisia, / kelttejä, karthagolaisia, / kreikkalaisia, roomalaisia, / juutalaisia, vandaaleja, / visigootteja ja maureja. / Heille kaikille kuulukoon / Iberian kaunis niemimaa./

Barcelonan myötä maailmaa kiertäen voimme kokea matkoista arvoituksellisinta, elämää.

Outi Mietala, YL, taideterapeutti, kuvataiteilija

Barcelonaa (ISBN 978-952-67517-0-2, 76 s.) voi tilata Matti Laitiselta sähköpostitse: masa.laitinen@gmail.com; hinta 10 euroa + 1,05 euroa postimaksu.

2011-05-04T08:56:00.000+03:00

Hän syntyi Riadissa.

Me aseistimme ja koulutimme hänet.
Me teimme hänestä sankarin.
Hän oli meille tarpeellinen.

Me loimme hänestä

uuden vihollisen kuvan
käynnistäessämme
terrorismin vastaisen sodan.

Me pidimme hänet hengissä.

Me mainostimme häntä viestimissä.
Me murhasimme hänet.
Hän oli meille tarpeellinen.

Me tarvitsimme juhlitun vainajan

vapauden, demokratian ja rauhannobelistin
uskottavuuden säilyttämiseksi.
Me valmistaudumme presidentin vaaleihin.

Matti Laitinen

4.5.2011

2011-04-20T14:58:00.000+03:00

ILTAKAHVILLA

Ryystämme kahvia keittiössä.

Rollaattorimme korskuvat
vierekkäin eteisessä.
Tämä maa on unohtanut meidät.

Arvin muisti hupenee.

Minun sydämeni rapistuu.
Kuolema tikittää
yhä nopeammin.

Meillä on jäljellä enää

menneet vuotemme,
vajaat toisemme,
välinpitämättömät lapsemme.

Tällainenko on loppumme?

Iloton ja arvoton.
Kauppaan eivät voimat riitä.
Siivota ei jaksa.

Vasta vanhuksina

meistä tuli erottamattomat.
Tähän perustautiin
ei auta Timo Soini.

Matti Laitinen

19.4.2011

2011-04-18T13:36:00.000+03:00

AKVAARIO

Suomalaisessa akvaariossa

näytetään vuotavaa ydinmehua.
Äänten kalastajat saavat
runsaimmat saaliit.

Suomalaisessa akvaariossa

ui paljon petokaloja.
Poikaset eivät ole suojassa
edes omiltaan.

Suomalaisessa akvaariossa

saalistaa parvi teräshaukia.
Hampaat uppoavat perusturvaan.
Ympyräsuiset imevät raadosta veren.

Suomalaisessa akvaariossa

parveilee nokkakaloja, kaksi tilapiaa,
mudassa möllöttää peilikarppeja.
Oma etu suomustaa periaatteet.

Suomalaisessa pylväsakvaariossa

sosialismisuodattimen ja
sosiaalidemokratialevittimen alla
lorvailee kuohittuja kirjolohia.

Suomalaisessa akvaariossa

uhanalaisiksi ovat huvenneet
vastarannankiisket ja meritaimenet.
Valhe on suolistanut totuuden.

Suomalaisessa akvaariossa
uiskentelee kampeloita.
Valkoinen vatsa vasemmalla kyljellä,
silmät toljottavat oikealla.
Kampelat ajavat työväen asiaa.

Isot popsivat pienet.
Minkit syövät silakat.
Pankit lihovat verovaroilla.
Niin puree ajan raateluhammas.

Matti Laitinen
4.4.2011

2011-04-06T11:21:00.000+03:00

KIITTÄKÄÄ

Mäkelänkadulla ohitseni kiitää

lihaton verkkarinainen
kohti hidasta kuolemaa.
Kiittäkää yhteiskuntaa!

Sama naama istuu joka päivä.

kolmannen kerroksen ikkunassa.
Ei pääse ulos kolostaan.
Kiittäkää omaisia ja kuntaa!

Valtion firma

erottaa ja lomauttaa
sinivalkoisin siivin.
Kiittäkää valtiovaltaa!

Pasilassa lakaisinkoneet
harjaavat kadusta
roskat ja paskat.
Kätenne yhteen liittäkää!

Mikään ei tunnu miltään.

Moni ei välitä enää mistään.
Valtiovalta kääntää katseensa.
Kiittäkää valtiovaltaa!

Matti Laitinen

5.4.2011

2011-04-01T11:40:00.000+03:00

VAALITENTTI

Vaalitentti vai viinitesti?

Runsasvartaloiset poliitikot
purskuttavat politiikkaa poskissaan,
räkäisevät valheensa ruutuun.

Huono suuntuntuma,

karvas jälkimaku.

Poliitikkojen asiaosaamisindeksi

viittaa käymisen keskeytymiseen,
kypsymättömyyteen ja kyynisyyteen.
Imelää, ei minun makuuni.

Valtapuolueet

koreat etiketit,
tunkkainen tuoksu.
Kevät, uudet kukkaset.

Matti Laitinen

1.4.2011

2011-03-28T11:26:00.001+03:00

SATU SODASTA

Se sota oli tuotteistettu rikos

ihmiskuntaa vastaan.
Se sota oli ositettua tappotyötä,
tuottavinta liiketoimintaa.

Se sota oli aseteollisuudelle

yksityistetty kansanmurha.
Laadukas ammattiosaaminen
takasi korkeimman kuolleisuuden.

Se sota valtasi tietoverkot.

Napinpainajat oli joukkoistettu
ympäri maailmaa.
Kukaan ei kokenut syyllisyyttä.

Rauhan turvaaminen

oli muutettu jo ajoissa
sotilasliiton hyökkäyssodan
valmisteluksi.

Ja niin YK hyväksyi sodan,

pommikoneet täyttivät taivaan.
Risteilyohjukset osuivat kohteisiinsa,
toistuvasti niiden viereen.

Ihmiskunta salli sodan osana itseään.

Kansainväliset raatokuoriaiset
ryystivät raadosta mehut.
Ihmiskunta esti jälleen verilöylyn.

Sota on kapitalismin

kohtu, koeputkilapsi ja kalmisto.
Siitä se saa mahtinsa,
siihen se kaatuu.

Matti Laitinen

27.3.2011

2011-03-18T11:41:00.001+02:00

EUROPORVARIN RIEMUMARSSI

(Sävel: Perustuslaillisten riemumarssi)

Nyt unionin perustuslaki on voimassa, laki Halosen aikainen.
Komissaari Rehn on vallassa, olen perustuslaillinen.
Ai, ai, voimassa, tuo Halosen aikainen.
Pois rajat, kaupan esteet ja kansalliset valuutat ne tiellä ovat sen.

Meille perustuslaki on lahjahevonen, jolla ratsastamme.
Ja Suomen kansaa huijaamme.
Ai, ai, kusetamme ja siitä elämme.
Ja verovaroilla me ratsastamme.

Me lähetämme työttömät Japaniin ydinvoimaloita putsaamaan.
Ja heitä lohduttelemme: työttömyys alenee.
Ra, ra, radioaktiivisuus työttömyyttä vähentää.
Ra, ra, radioaktiivisuus työllisyyttä kohentaa.

Me sotilasliittoon liitymme ja siviilejä tapamme.
Ja Natoon liitymme ja hyökkäyssotia aloitamme.
Ka, ka, kansanäänestys on tarpeeton.
Ja jenkkien apureiksi ylpeinä suostumme.

Me perusturvan poistamme ja eläkeikää nostamme.
Ja duunareille lakot korkojen kanssa kostamme.
Ee, ee, eläkeikää nostamme.
Ja eläkeläiset töihin pistämme, jotta ne tulisi halvemmaks.

Me ihmisoikeuksia poljemme aina, kun ehdimme.
Ja me sairaat ja vanhukset heitteille jätämme.
Ai, ai, Ahtisaari auttaa voi, kun joku meitä arvostelee.
Ja me heitteille jätämme, jotta niiden määrä vähenee.

Me valtionfirmat myymme ja palvelut yksityistämme.
Ja me muiden maiden pankkivelat verovaroista maksamme.
Pää, pää, pääoma markkinoita tarvitsee.
Ja pääoman ehdoilla europorvarin elämä paranee.

Sanat: Matti Laitinen

2011-03-14T13:38:00.002+02:00

Maaliskuussa

Yöllä satoi lunta.
Aamulla kostea tuuli
märisti kulkiessa
kasvoni.

Hiekoitussora narskui jaloissani.

Sulamisvesi riensi
raitiovaunujen kiskoissa
Ratapihantiellä
mäkeä alas.

Pasilan aseman ratapiha
oli muutettu lumenkaatopaikaksi.
Kauhakuormaajat kauhoivat lunta
junanvaunujen letkaan.

Linnut visersivät
Pasilanraition
istutusmännyissä.

Iltapäivällä
talvi rimpuili,
räki räntää.

Me astuimme lähtöterminaaliin.

Laiva irtosi satamasta.
Auringon laskiessa
havaitsimme hytin ikkunasta
kolme hyljettä ahtojäissä.

Istuimme iltapäivää
terassilla Södermalmissa
aurinko hymyili lämpimästi
kymmeniin olutlaseihin.

Matti Laitinen
13.3.2011

2011-03-11T11:17:00.000+02:00

RIKOS JA RANGAISTUS

Riistäjä ryöstää yksilöä,
eikä joudu rikoksestaan
rangaistuslaitokseen.
Rikos kannattaa.

Riistäjät järjestäytyvät riistoyhteiskunnaksi,
ryöstävät estoitta yksilöitä,
eivätkä joudu rangaistuslaitokseen.
Rikos kannattaa.

Poliitikot järjestäytyvät puolueiksi,
ottavat lahjuksia ja kusettavat ihmisiä,
eivätkä joudu valtakunnanoikeuteen.
Rikos kannattaa.

Riistäjävaltiot järjestäytyvät sotilasliitoksi,
aloittavat hyökkäyssodan,
eivätkä joudu sotatuomioistuimeen.
Rikos kannattaa.

Yksilö kapinoi riistoa vastaan,
joutuu teostaan
rangaistuslaitokseen.
Rankaisuteollisuus kannattaa.

Kapitalismissa rikos ja rangaistus
ovat hyviä sijoituskohteita.
Rikokset pannaan tuottamaan
yksityistämällä sodat ja vankilat.

Raha – ase – Raha
rikoksista kannattavin.

Matti Laitinen
10.3.2011

2011-03-07T08:40:00.000+02:00

KOHTAUSPAIKKA

Riittävän kallis
on kaunis.
Hinta luo
luoksepääsemättömyyttä.

Elämä on satua,
parasta ei tarvitse
koskaan kilpailuttaa
eikä katua.

Pitäisikö minun olla vailla?
Minua ei voi kahlita
hankintalailla.

Minä halusin vain
toimivan työympäristön.
Työpöydän, maton
ja sohvakaluston.

Kun istun corbusieriini,
astun taivaaseen.
Pienemmät sosiaalimenot,
parempi mieli.

Jokaisella on oikeus
perusturvaan.

Matti Laitinen
4.3.2011

2011-02-28T13:16:00.000+02:00

Luontoihminen

Teen päästökauppoja.
Lobbaan ja laukkaan
eduskunnassa ja Brysselissä
koska olen aito luontoihminen.

En käytä haisevia julkisia.
Hurauttelen hybridilläni
paikasta toiseen,
koska olen aito luontoihminen.

Opetan landepaukuille
kestävää kehitystä,
luomua ja kierrätystä,
koska olen aito luontoihminen.

Kesämökkini sijaitsee
oman järven rannalla.
Päästötön sähkö lämmittää ja valaisee,
koska olen aito luontoihminen.

Minulle ei riitä Avara luonto.
Seikkailen Etelämantereella,
Galapagoksella ja Serengetissä,
koska olen aito luontoihminen.

Ydinkysymys ei ole minulle
ydinkysymys.
Olkiluoto ei tuota hiilidioksidia.
Olen aito luontoihminen.

Myyn ja ostan päästöoikeuksia.
Kasvihuonekaasut vähenevät
ostamalla ja myymällä,
muualla päästettyinä.

Minä ymmärrän
puhtauden merkityksen,
koska olen
aito luontoihminen.

Matti Laitinen
28.2.2011

2011-02-23T08:51:00.001+02:00

PRO PATRIA

Suomen kansa,
kirottu olkoon nimesi,
jos et äänestä meitä
valehtelijoita, lahjottuja,
verorahojen kavaltajia.

Kansalaiset antakaa
syntimme anteeksi
Mekin armahdamme kaikki
teitä vastaan rikkoneet.

Me viemme teidät
kyselemättä Natoon,
verilähteille lepäämään,
siviilejä tappamaan.

Päästäkää meidät pahasta,
kysymys on vain vallasta
ja rahasta.
Meidän on valtakunta.

Me vältymme valtakunnanoikeudelta.

Demokratian, vapauden ja
markkinatalouden nimeen
iankaikkisesti
Aamen.

Matti Laitinen
22.2.2011

2011-02-21T09:09:00.000+02:00

ONNELLISTEN TALOSSA

Oranssipötkö tunkee
talviseen maisemaan.
Istun onnellisten talossa
Kulosaaressa.

Taksit vaihtuvat
lumisessa pihassa.
Kuusi kohoaa korkealle.
Ihmiset laskeutuvat portaita.

Naulakot täyttyvät takeista.
Kengät seisovat
lattian viivastolla
vääntyneinä nuotteina.

Rummut pärisevät,
sähkökitara vonkuu,
bändi virittelee,
piano säestää kuoroa.

Biisit avautuvat
värikkäinä kolmioina, ympyröinä,
neliöinä ja äksinä
onnellisten talossa.

Minä istun ja kuuntelen.
Poikamme kannujen jytke
läpäisee seinän
omilla ehdoillaan.

Opettajat tervehtivät minua.

Kehitysvammaiset ihmiset
saavat kansalaisoikeudet
riemun ja musiikin
maailmaan.

Matti Laitinen
18.2.2011

2011-02-07T14:41:00.000+02:00

SUOMALAINEN MIES

Mies tuskin sietää läsnäollessaan
perhettään,
mutta rakastaa sitä
poissaollessaan.

Mies kulkee yksin
toiseuden tietä tuppisuuna.
Hänen häntänsä ei heilu
laumassa.

Hän rakastaa ja vihaa,
alistuu ja taistelee,
sitoutuu ja pettää yksin
omalla hiljaisella tavallaan.

Suomalainen mies,
Loppiaisen riisuttu joulukuusi,
neulaset varisseina,
itkee yksin krapulassa kaihoaan.

Ei koskaan enää!

Mies vaipuu
ajoittain synkkyyteen.
Hänelle ei saa nauraa.
Hän nauraa muille.

Itsesäälin sammuessa
hänet kuskataan
lastulevylaatikosssa yksin
ihmisjätteiden polttolaitokseen.

Suomalainen mies kokee kuolleena
elämänsä kirkkaimman hetken
luoden kaivattua lämpöä
ympärilleen.

Matti Laitinen
5.2.2011

2011-02-04T10:37:00.001+02:00

ONNELASSA

Mies ja vaimo asuvat
Hertsikan vuokrakaksiossa.
Asunto on maksatettu
jo moneen kertaan.

Lapset ovat lähteneet,
naapurit vaihtuneet,
ystävät muuttaneet
pysyvästi Malmille.

Tauti söi miehen muistia.
Tauti nakersi vaimon niveliä.
Valtio säästi pannessaan
sairaat vahtimaan toisiaan.

Pienellä eläkkeellä pärjäsi,
kun ruoka ei maistunut,
kun pysyi – saatana – vangittuna
neljän seinän sisällä.

Työläisperhe oli tuottanut
tehtaaseen asentajan,
markettiin kassan,
Koskelaan kaksi perushoitajaa.

Pojan tytär kirjoitti suvun ensimmäisen lakin.

Onnelat olivat puurtaneet napisematta
toisten paremman elämän puolesta,
uskoneet Jumalaan ja hallituksiin,
kuvitelleet elävänsä pelastusveneessä.

Käteen jäi kolmoset
köyhä lapsuus,
köyhä aikuisuus,
köyhä vanhuus.

Kunnes kuolema erottaa.

Matti Laitinen
3.2.2011

2011-01-25T14:38:00.001+02:00

ISÄ

Mies joutui työttömäksi,
turhautui ja masentui,
viina maistui,
perhe hajosi.

Asunto jäi vaimolle.
Lasten tapaamisesta käräjöitiin.
Mies pääsi työmarkkinatuelle,
kävi kuntouttavassa työtoiminnassa.

Jos on lasin kuva papereissa,
ei oteta psykiatrian poliklinikalle.
Asuntolassa kohtaa tarpeettomia ihmisiä.
Useiden polku on samanlainen.

Syntyä isättömänä,
elää ilman lapsiaan,
– kurjaa ja kiduttavaa.
Ulosotto ei unohda isää.

Ikää karttuu,
lapset varttuu,
kukaan ei huoli
uupunutta ruunaa.

Nappi ei tuo perhettä takaisin.

Itsetunto kukki tehtaalla.
Ihmisarvon liruessa nilkkoihin
mies syrjäytyi elämästä.
Vertaistuki löytyi räkälöistä.

Vielä ehtisi kitata tuopin…

Matti Laitinen
25.1.2011

2011-01-19T14:09:00.000+02:00

LIITURAITA

Liituraita ihaili
kartanonsa ikkunasta
tuottavaa sokerijuurikaspeltoaan.
Aurinko paistoi hänen isänmaalleen.

Liituraita istui kymmenissä
hallituksissa ja johtokunnissa.
Pääoma oli tuottoisa
yhteiskunnallinen suhde.

Liituraita, koppava kapitalisti,
loi finanssitavaratalon,
ryösti sammon,
suoristi nuoruutensa lommon.

Liituraita analysoi Audistaan
Pelastusarmeijan leipäjonoa.
Vapaus tarkoitti oikeutta
tehdä omat ratkaisunsa.

Kurjat kumaraan.
Tyhmät tuettomiksi.
Työurat pitemmiksi.
Nato rauhan turvaksi.

Liituraita kaatoi kuppiinsa lisää mokkaa.

18.1.2011
Matti Laitinen

2011-01-17T13:42:00.000+02:00

NUMERAALIT

Valtiosihteerin hengettömässä isänmaassa
ihmiset korvautuvat numeroilla.
Niitä voi järjestellä erisuuruisiksi lukusarjoiksi.
Lukujoukkoja on helppo priorisoida.

Numeraalit eivät
protestoi, lakkoile tai valita.
Ne asettuvat kiltisti tilastoihin.
Taulukot ja kaaviot edustavat sinun totuuttasi.

Miten seitsenlapsisen perheen pojasta
tuli tunteeton taskulaskin?
Mitä he tekivät sinulle?
Miksi empatian korvasi kyynisyys?

Ihmiset syntyvät nykyisin
ykkösinä ja nollina.
Ykkönen ja kuusi nollaa
muodostavat miljoonan.

Orjamarkkinatalouden mies
oletko tyytyväinen?
Ensimmäinen miljoonasi
täyttyy pian.

17.1.2011
Matti Laitinen

2011-01-14T09:23:00.001+02:00

ÄITI

Äiti purkaa pakkasella
pikkukoslastaan poikasiaan.
Lapset saavat kohta
tarhasta aamupuuroa.

Hanget tukkivat Pasilan kadut
autoa on vaikea saada kääntymään.
Tähdet tuikkivat taivaalla.
Vuokran saa kasaan vaivalla.

Isä jätti hommat kesken,
teki hänestä lesken.
Laiha lohtu lapsilisä,
lapsilta puuttuu isä.

Hän, jumalaton nainen,
joutui kirkon apuun kääntymään.
Jeesus ei auta
ruokakassia kantamaan.

Äiti painuu pätkätyöhön
kassalle viivakoodia lukemaan.
Tulevaisuus on nuorten,
he perivät vanhempiensa kohtalon.

Matti Laitinen 14.1.2010

2011-01-10T12:37:00.001+02:00

TIETOYHTEIKUNNASTA JA TIETOTEKNIIKASTA

Tietoyhteiskunta (information society) -käsite levisi yleisempään käyttöön v. 1972 Yoneji Masudan Japanin hallitukselle jättämästä mietinnöstä. Myöhemmin Masuda määritteli teoksessaan ”The Information Society as Post-Industrial Society” tarkemmin informaatioyhteiskunnan hyvinvointiyhteiskunnan korkeimpana kehitysasteena, jossa intellektuaalinen luovuus kukoistaa teollisen hyvinvointiyhteiskunnan kulutuksen sijaan. Hänen mukaansa ”yhteiskunnan tuotannollinen voima on informaation tuotannossa ja henkisen työpanoksen tehostamisessa ...Informaatioyhteiskunta on verkostotalous, jossa asukkaat ovat tietoverkostojen avulla yhteydessä toisiinsa.”

Masudan esittämä käsitys tietoyhteiskunnasta hyvinvointiyhteiskunnan korkeimpana muotona ei ole toteutunut missään tai sitten vaihe ohitettiin huomaamatta jo 1980-luvulla. Kasvavat ympäristöongelmat antavat ymmärtää myös, ettei kulutuskaan ole korvautunut toistaiseksi älyllisellä luovuudella. Hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen yhteiskunnissa on lisääntynyt parin kymmenen vuoden ajan tasaiseen tahtiin maailmalla harjoitetun uusliberalistisen talouspolitiikan vuoksi. Käytännössä tietoyhteiskunnan sisällöksi ja ilmenemismuodoksi on muotoutunut tieto- ja viestintätekniikkaa tehokkaasti siviili- ja sotilastuotannossaan hyödyntävä kapitalistinen valtio tai valtioliitto. Vallitsevan tynkätietoyhteiskunnan voi mieltää tietotekniikan tunkeutumisena teollistuneessa maailmassa kaikille elämän alueille.

DATANSIIRTOYHTEISKUNTA

Tietoyhteiskunta ei ole myöskään mikään erityinen tietoa tuottava yhteiskunta, vaan paremminkin dataa tehokkaasti käsittelevä ja siirtävä yhteiskunta. Tietoverkoissa liikkuva data (bittijono) ei ole sinällään tietoa. Viesti, jolle ei ole annettu merkitystä, on raakaa dataa. Informaatio on tietoa, jolla ei ole vastaanottajan kannalta suuntaa. Se voi olla joko totta tai valhetta tai jotain siitä väliltä. Tulkitusta ja sisäistetystä informaatiosta syntyy tietoa, jolle on ominaista se, että siihen sisältyy aina jonkinlainen totuusarvo. Totuus voi olla historiallista, suhteellista, subjektiivista, objektiivista tai absoluuttista.

UUDEN TEKNOLOGIAN MERKITYKSESTÄ

Vuosi 1971 osoittautui merkkipaaluksi uuden teknologian vallankumouksessa, koska tuolloin USA:ssa otettiin käyttöön maailman ensimmäinen mikroprosessori – Intel 4004.

Mikroprosessori (CPU) on elektroninen osa tietokoneessa, joka hoitaa varsinaisen tietojen käsittelyn ohjelmien antamien ohjeiden mukaisesti. Prosessorin kellotaajuus ilmaisee, kuinka monta sisäistä muutosta suoritetaan sekunnin aikana sen sisällä. Tietokoneessa tarvitaan myös keskusmuisti, jossa ohjelman suorittaminen toteutetaan. Se toimii tietokoneohjelmien työmuistina, johon latautuvat käyttöjärjestelmän ohjelmat, suoritettavat sovellukset sekä näiden tarvitsemat tiedot. 1980-luvun alussa kotimikroissa keskusmuistin suuruus oli vain 640 kilotavua (nykyisin 3-8 Gigatavua). Lisäksi tietokoneisiin on asennettu kiintolevy – yleensä koneen sisäinen massamuistilaite – johon tallennetaan sekä käytettäviä ohjelmia että työtiedostoja. Laitekokonaisuuteen kuuluu oheislaitteina myös näyttölaite, näppäimistö, hiiri, dvd-asema, kaiuttimet ja tulostin sekä verkkoyhteys Internetiin.

Mikroprosessorin kehittäminen merkitsi sitä, että automaatiota hyödyntämällä perusteknologioita voitiin soveltaa, yhdistää ja kehittää uudeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Automaatio vaikutti oleellisesti ihmisten työtehtäviin, energian ja raaka-aineiden kulutukseen, säädettäviin tuotantoprosesseihin ja niiden toteuttamiseen käytettyihin teknologioihin kuten tietokoneisiin, mittaus- ja säätölaitteisiin.

Mikroprosessoripohjainen instrumentointijärjestelmä tuli koekäyttöön Yhdysvalloissa v. 1975. Suomessa mikroprosessorin ensiasennus tehtiin v.1977 paperikoneeseen. Virityksen seurauksena paperikoneen informaatiotiheys ja suorituskyky satakertaistui. Koko tehdasta voitiin valvoa ja ohjata yhdestä pisteestä näyttöruutujen ja näppäimistön avulla. Tietotekniikka siirtyi koteihin v. 1981 henkilökohtaisten tietokoneiden (PC) ilmaantumisen myötä. Tämä puolestaan loi perustan kokonaiselle uudelle mikrotietokoneen käyttäjä- ja kehittäjäsukupolvelle sekä tietoverkkojen maailmalaajuiselle leviämiselle.

MIKROPROSESSORIN KEHITYS

Mikroprosessorien suorituskyvyn kehitys on ollut valtava v. 1971–2011. Niiden laskentakapasiteettia kuvaava transistorien lukumäärä on kasvanut kyseisenä aikana 2 300 kappaleesta n. 1,2 miljardiin ja prosessorien kellotaajuus 0,18 Megahertsistä 3,8 Gigahertsiin. Vuonna 1999 mikroprosessorien kehityksessä tapahtui laadullinen harppaus, joka mahdollisti multimedian ja verkkoyhteyksien tehokkaamman käytön tietotekniikassa. Tämän seurauksena graafiset käyttöliittyvät ja sovellusohjelmat parantuivat, laajakaistamodeemin käyttöönoton myötä Internetin käyttö nopeutui ja yleistyi sekä digitaalinen kuva ja ääni tulivat arkikäyttöön. Vuonna 2006 siirryttiin moniytimisten prosessorien käyttöön. Mikroprosessoreita hyödynnetään nykyisin lähes kaikessa tekniikassa kodinkoneista avaruusaluksiin.

TEKNOLOGIA RATKAISEE KAIKEN?

EU:n komission asettaman ns. Bangemannin työryhmän raportti ”Europe and the Global Information Society” kuvasi v. 1994 tietoyhteiskunnan tuloa näin:

”Kaikkialla maailmassa informaatio- ja viestintäteknologiat ovat synnyttämässä uutta teollista vallankumousta, joka on oleva yhtä kauaskantoinen kuin aikaisemmat kumoukset. Tämä vallankumous perustuu informaatioon, inhimillisen tiedon ilmaukseen. Teknologinen edistys sallii meidän nyt käsitellä, varastoida, saada informaatiota missä tahansa etäisyyden, ajan tai määrän rajoittamatta.”

Suomen kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassa todettiin v. 1998: ”Tietoyhteiskunnassa tieto ja osaaminen ovat sivistyksen perusta ja keskeinen tuotannontekijä. Tieto- ja viestintätekniikka (TVT) tukee laajasti yksilöiden, yritysten ja muiden yhteisöjen vuorovaikutusta, tiedon välittämistä ja hyödyntämistä sekä palveluiden tarjoamista ja niiden saavuttamista.”

Bangemannin työryhmä mielsi ihmiskunnan ongelmat vain teknisiksi kysymyksiksi ei poliittis-yhteiskunnallisiksi ongelmiksi. Mitä merkitystä tällaisella teknologiaoptimismilla on, jos se ei koske käytännössä kuin pientä osaa ihmiskunnasta ja jos sitä harjoitettaessa ei kajota yhteiskunnan taloudelliseen perustaan eli tuotantovälineiden omistussuhteisiin. Vuonna 2010 maapallon väestöstä ainoastaan 28,7 % oli mahdollisuus hyödyntää ja käyttää Internetin tarjoamia palveluita.

Suomalainen teknoutopia on osoittanut myös toistaiseksi vajaakuntoisuutensa. Kuinka TVT voi tukea suomalaista ”tietoyhteiskuntakehitystä”, jos valtaosa suomalaisista ei osaa käyttää työelämässä tarvittavia perusohjelmia ja jos kaikilla kansalaisilla ei ole varaa hankkia koteihinsa kelvollisia tietokoneita oheislaitteineen ja –ohjelmineen sekä jos köyhyydestä ja työttömyydestä on tullut pysyviä yhteiskunnasta syrjäyttäviä tekijöitä Suomessa?

Tilastokeskuksen marraskuussa 2010 julkaiseman tutkimuksen mukaan 86 % suomalaisista oli käyttänyt nettiä viimeisen 3 kk:n sisällä. Sähköpostin ja verkkopankin käyttöaste oli samana aikana 67–77 %. Sen sijaan aktiivisempaa medialukutaitoa vaativaan toimintaan kuten blogin ylläpitämiseen (3 %) ja verkkoadressin allekirjoittamiseen (9 %) oli osallistunut vain hitusen verran kansalaisia.

EU:N TIETOTYHTEISKUNTATAVOITTEET

EU on käynnistänyt useita aloitteita nopeiden laajakaistayhteyksien tarjoamiseksi kotitalouksille, yritysten sähköisen liiketoiminnan palvelujen laajentamiseksi ja julkisten palvelujen saattamiseksi verkkoon. Tieto- ja viestintätekniikka muodostaa itsessään merkittävän taloudenalan, joka tuottaa noin 6 % EU:n bruttokansantuotteesta. EU suitsuttaa, että yrityksillä ja kansalaisilla pitäisi olla käytettävissään kohtuuhintainen maailmanluokan viestintäinfrastruktuuri ja laaja valikoima palveluja. Kaikilla kansalaisilla pitäisi olla uudessa tietoyhteiskunnassa elämistä ja työskentelemistä varten tarvittavat taidot ja että elinikäinen oppiminen olisi tuotava entistä vahvemmin esille eurooppalaisen yhteiskuntamallin yhtenä perustekijänä.

EU:n tavoitteet ovat selkeässä ristiriidassa Suomessa harjoitetun politiikan kanssa. Suomalainen tietotyöosaaminen on myytti, jossa on paljon kohentamisen varaa. Tämä ilmenee hyvin siinä, että maamme sijoittuu YK:n E-participation indeksillä (EPI) mitattuna 30. sijalle maailmassa. EPI arvioi julkisen hallinnon verkkotoimintoja sen mukaan, kuinka hyvin ne tarjoavat kansalaisille paitsi tietoa myös palveluita ja työkaluja, joilla osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

TIETOTEKNIIKKA JA GLOBALISAATIO

On kuitenkin myönnettävä, että nykyisin vallitsevalla tietotekniikan aikakaudella ihmisillä ja yhteisöillä on laajentunut mahdollisuus käsitellä ja tallentaa suuret määrät informaatiota ja levittää sitä nopeasti verkostoissa maailmalaajuisesti. Sähköisten julkaisukanavien ilmaantuminen on jopa demokratisoinut viestintää. Köyhille maille murros on tuonut mukanaan sekä mahdollisuuksia että riskejä. Kasvava digitaalinen kuilu uhkaa erottaa toisistaan ne valtiot, jotka voivat käyttää uusia teknologioita hyväkseen, ja ne joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Afrikassa Internetin käyttöaste oli v. 2010 10, 9 %, Aasiassa 21,5 % ja vastaavasti vauraassa Pohjoisessa kuten Euroopassa 58,4 % ja Pohjois-Amerikassa 77,4 %. Internetin käyttäjien määrä on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana 361 miljoonasta 1,97 miljardiin käyttäjään.

YK:n järjestämässä Ateenan-tapahtumassa 6.11.2006 YK:n pääsihteerin erityisneuvonantaja Nitin Desai totesi, että Internetin pitäisi olla kaikkien saavutettavissa ja sen käytön kaikkien opittavissa ja kaikille turvallista. Tapahtumassa käsiteltiin muun muassa sananvapauteen, Internetin saavutettavuuteen, monikielisyyteen ja Internetissä tapahtuviin rikoksiin liittyviä aiheita.

TIETOTURVA, TIETOSUOJA JA MORAALI

Tietotekniikan ajankohtaisimpia ongelmia ovat tietoturva ja tietosuoja. Tietoturvaan kuuluu kaikki, mikä liittyy tiedon saatavuuden, eheyden ja luottamuksellisuuden säilyttämiseen. Tietosuojan perusperiaatteena on se, että käyttäjillä on vain välttämättömät oikeudet tarvitsemiinsa laitteisiin ja niiden sisältämiin tietoihin. Näiden kahden asiakokonaisuuden piirissä pyörii valtavat rahasummat. Tietorikollisuus on tällä hetkellä yksi kannattavimmista rikollisuuden muodoista. Sen kasvun kannustimena toimii pieni kiinnijäämisen riski.

Tietoturvayhtiö PandaLabs raportoi v. 2010, että uusia haittaohjelmia tuotettiin v. 2009 selvästi enemmän kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä jopa 25 miljoonaa kappaletta. Aiempien 20 vuoden aikana yhtiö on löytänyt yhteensä vain 15 miljoonaa haittaohjelmaa.

Mikrobitti-lehden mukaan v. 2010 lähetettiin vuorokaudessa 180 miljardia roskapostia. Sähköposteista 97 % oli roskapostia. Roskapostin torjumiseen kului yli 50 miljardia dollaria vuodessa. Uusia myös roskapostin lähettämiseen tarkoitettuja haittaohjelmia syntyi vuorokaudessa 55 000 kappaletta.

Tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvät kysymykset eivät ole pelkästään teknisiä kysymyksiä, vaan ne ovat myös moraalisia kysymyksiä. Kuinka ihmisillä voi olla yhtenäinen käsitys moraalista tietoturvan ja tietosuojan suhteen, jos moraali on sidoksissa yhteiskuntamuotoon, ihmisen asemaan yhteiskunnassa, kulttuuriin, uskontoihin, etniseen taustaan, sukupuoleen sekä käsitykset moraalin sisällöstä ja olemuksesta ovat suhteellisia ja historiallisia?

Matti Laitinen

Lähteet:
Tietoyhteiskuntaa rakentamassa, Heidi Huuhtanen, Tieke 2001, www.tietoyhteiskunta.fi, (http://fi.oneworld.net/article/frontpage/549/6177/), www.internetworldstats.com, Tiede 2/2010, Turvallisuus 4/2006, MikroBitti 11/2010, Tilastokeskus 26.10.2010

2011-01-03T15:22:00.003+02:00

BUDAPEST II

Lumen peittäessä maan
Pestin kadut suolataan.
Likainen loska
kulkeutuu koteihin.

Lännen tietäjät kehottivat
yksityistämään kaiken,
poistamaan valtion hintatuen.
Kukin pärjätköön omillaan.

Sodassa pommitettujen tilalle
omistajasuvut saivat korjatut talot.

Unkarilaiset kauppaavat
muiden tuottamia tavaroita
keskustan rättitiskeillä, putiikeissa,
kuppiloissa ja tavarataloissa.

Kymmenet valuuttakioskit
koristavat kävelykatua.
Nuoriso myy Deák Térin kulmilla
kiertoajelulippuja.

Metroasemien käytävillä hortoilee
kerjäläisiä, sekakäyttäjiä ja sairaita.
Károly körutilla kaksi körilästä
talvehtii eväineen makuupusseissaan
tyhjän liikehuoneiston ovisuussa.

Kauppahallin palinkat ja ankat
ovat rikkaita ja turisteja varten.
Markettien hedelmät ja vihannekset
nahistuvat hyllyissään.

Rendörség partioi kaduilla.
Vartijat tuovat kotoisen olon myymälöihin.
Imre Mádoch –kadun känniset pummit
keräävät pimeitä parkkimaksuja.

Pestin rantapenkalle on noussut
valtavia turbomajoituslaatikoita.
Kansainvälinen raha on palannut
pysyvästi Budapestiin.

Halpatuontidemokratia
on suonut otollisen kasvualustan
luokkaerojen kestävälle kasvulle.
Pyhimykset jonottavat kultaustaan.

Kymmenen miljoonan ihmisen
hulinataloudessa keinottelu kannattaa.

Unkarin valtaapitävä oikeisto
sairastaa suurunkarihulluutta.
Se kaventaa mielipiteen vapautta
ja alentaa kulutuskysyntää.

Ketjusillan päätyleijonat palelevat
kiristyvässä pakkasessa.
Tonavan kostea kylmyys
kohmettaa muistoistani
forintin metromatkat ja kansanruokalat.

Kansalaiset toteuttavat matkustusvapauttaan
julkisilla liikennevälineillä.
Ádám Clarkin alikulkutunnelissa
syrjäytyminen ja kurjuus
värjöttelevät vällyn alla.

Jotain on jäänyt ennalleen,
Tonava ja sen kuusi siltaa,
keltaiset raitiovaunut,
kaupungin kauniit rakennukset
ja paprikajauhepussit.

Silti palaan.

Matti Laitinen
Budapest uuden vuoden aattona 2010

Punaista joulua ja menestyksellistä uutta vuotta!

2010-12-21T11:07:00.002+02:00

MERELLÄ

Isänmaan rannat jättäneet
suomalaiset miehet ja naiset
matkustavat autolautalla
lepäämään Tallinnaan.

Orkesteri on aloittanut soiton.
Humppaa, tangoa ja valssia
kotimaan kielellä.
Leidit kantavat pöytiinsä
välkkyviä cocktaileja.

Tanssilattialla,
joku pari
tanssii tähtien kanssa.

Baarissa trubaduuri
vinguttaa kitarallaan Jeff Beckiä.
Hajuvedet, tupakka ja viinakset
käyvät verovapaassa kaupaksi.

Ajokoiran näköiset miehet
piinattuine vaimoineen
vaeltavat tuskissaan
laivan baarista toiseen
kossumäyris kourassaan.

Laivan kannella
tupakat käryävät.
Merellä puhaltaa
talvinen viima.

15.12.2010
Matti Laitinen

2010-12-16T19:30:00.000+02:00

ALLEKIRJOITA KANTELU EUROOPAN IHMISOIKEUSNEUVOSTOLLE

http://www.adressit.com/allekirjoita_kantelu_euroopan_ihmisoikeusneuvostolle

KANTELU EUROOPAN IHMISOIKEUSNEUVOSTOLLE

Suomi on hyväksynyt Euroopan ihmisoikeuksien perussopimuksen, joka perustuu vuonna 1948 annettuun yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen. Sopimuksen neljännessä artiklassa sanotaan: "Ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä." Toiseksi Suomen perustuslaissa määritellään kansalaisille oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Tästäkin huolimatta Suomen eduskunta on ottanut pakkotyön työvoimapoliittiseksi aseekseen nuorison keskuudessa. Eduskunta on laatinut lain, jonka mukaan ”toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa silloin, kun alle 25-vuotias vailla ammatillista koulutusta oleva nuori kieltäytyy koulutuksesta tai keskeyttää sen niin, ettei hän ole myöskään oikeutettu työttömyysetuuteen.” Hallituksen esitys laiksi toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta ja 11 §:n väliaikaisesta muuttamisesta astuu voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

Toimeentulotuki on asuinkunnan sosiaalitoimiston myöntämää rahallista tukea. Se on tarkoitettu sellaiselle kotitaloudelle, jonka jäsenten yhteenlasketut tulot ja varat eivät riitä jäsenten välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin.

Toimeentulotuen perusosan pitäisi kattaa mm.: ruokakulut, vaatteet, parturin ja kampaajan kulut, henkilökohtainen hygienia, ei-reseptilääkkeet ja vähäiset terveydenhuoltomenot, lääkkeet johonkin muuhun kuin sairauteen, matkakulut (muut kuin työ- ja opiskelumatkat), tv-lupa, sanomalehti, puhelinlasku sekä harrastus- ja vapaa-ajankulut.

Lain muutos supistaa alle 25-vuotiaiden työttömien, joilla ei ole ammattikoulutusta, toimeentulotukea 20–40 %, jos he kieltäytyvät ammattikoulutuksesta tai keskeyttävät sen. Toimeentulotuki on jo tällä hetkellä Suomessa tasoltaan surkea. Jos tuesta vielä napsitaan 40 % pois, leikkaus kyseenalaistaa ihmisen välttämättömän toimeentulon tason. Suomen perustuslain mukaan: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.”

Tämä laki täyttää myös pakkotyön tunnusmerkistön. Pakonomaisuutta lisätään määräyksellä, että jos työtön nuori keskeyttää työvoimapoliittisen koulutuksen, hän menettää myös oikeuden työttömyysetuuksiin.

Ammattikoulutuksesta kieltäytyminen tai sen keskeyttäminen ovat pääosin osoitus nuorten vaikeista elämäntilanteista, joihin liittyy terveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Vammaisten, vajaakuntoisten ja syrjäytyneiden nuorten mukaan ottaminen yhteiskuntaan ja työelämään heidän tarpeittensa mukaan tuettuna on tehokkaampi menetelmä kuin valtiovallan sanelemat pakkokeinot.

Kokemus on osoittanut, että pakollinen työvoimakoulutus on täysin tehoton ja hyödytön koulutuksen muoto. Kukaan ei opi mitään pakosta. Tarjotun koulutuksen pakollisuus perustuu toimeentulotuen alentamiseen ja työttömyysturvan katkaisemiseen nuorelta rangaistusmielessä. Se on vallanpitäjien nuorelle osoittama rangaistus siitä, että poliittisen vallan käyttäjät itse eivät ole pystyneet avaamaan nuorisolle tulevaisuuden näköaloja. Virallinen yhteiskunta tunnustaa näin itse epäonnistuneensa sekä nuorten koulutus- että työllisyyspolitiikassaan.

Suomen koulujärjestelmä ei perustu pakkoon. Opetusvelvollisuuskin koskee lasten vanhempia, eikä lapsia. Nyt käyttöön otettu pakkokoulutus on vastoin Suomen kansan tasa-arvoisia ihanteita. Se kohdistuu kaiken lisäksi tulevaisuuden kannalta kaikkein arvokkaimpaan, mutta laiminlyötyyn väestöryhmään, nuoriin.

Vetoamme Euroopan ihmisoikeusviranomaiseen, että se vaatii Suomen eduskuntaa kumoamaan ihmisoikeuksia ja Suomen perustuslakia loukkaavan pakkokoulutuslain. Nuorten asemaan on osoitettava myönteistä, rakentavaa ja tulevaisuuden näköaloja avaavia toimenpiteitä tasa-arvoistamalla perus- ja ammattikoulutusta sekä rakentamalla työmarkkinoita, joilta nuoret voivat yhtäläisin oikeuksin ja oman kiinnostuksensa mukaisesti löytää oman elämäntehtävänsä.

Helsingissä joulukuun 16. päivänä 2010

Heikki Typpö ja Matti Laitinen

http://www.adressit.com/allekirjoita_kantelu_euroopan_ihmisoikeusneuvostolle

2010-12-08T15:22:00.001+02:00

ISÄNMAAN KASVOT

Isänmaan valkoisilla
Pisa-kasvoilla laahustaa
900 000 köyhyydessä elävää,
750 000 korvattavien mielialakemikaalien
käyttäjää.

Ruoka ja asuminen
on kallista,
perusturva
laihdutuskuurilla.

Kansaa vituttaa!

Lumi peittää maan
aurauskalusto loistaa
poissaolollaan.

8.12.2010
Matti Laitinen

2010-12-03T12:05:00.001+02:00

MORAALI

Kun menestys- ja lentoteollisuus
irtisanovat väkeään,
se on välttämätöntä
kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Kun työntekijät lakkoilevat,
lakon tuomitseminen laittomaksi
on välttämätöntä
kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Kun Nato hyökkää maailmalla,
sotaan liittyminen
on välttämätöntä
tappoteollisuuden säilyttämiseksi.

Kun televisio syytää
aivottomia sarjojaan,
se on välttämätöntä
tyhmyysteollisuuden säilyttämiseksi.

Kun ulkomaiset pankit
ryöstävät ja kavaltavat,
kapitalistien pelastaminen
verovaroin
on välttämätöntä
riistojärjestelmän säilyttämiseksi.

Kun kusetukseen uskotaan,
tietämättömyyden vankilassa
lusiva Suomen kansa
ei katko koskaan
kahleitansa.

3.12.2010 Matti Laitinen

2010-11-26T11:36:00.001+02:00

TAVARAMERKKEJÄ

Coca Cola ja McDonalds
edustavat käsi kädessä
vastuutonta vapautta
ja dollaridemokratiaa.

Windows avaa ikkunan
loputtomien
päivitysten ja käyttölisenssien
maailmaan.

Naton nelisakaraisen tarkoituksena
on erottaa sotamarkkinoilla
amerikkalaisen tappoteollisuuden tuotteet
muista ihmisen massamurhaamisen välineistä.

CIA on tappava kirjainyhdistelmä.
Se murhaa ja manipuloi kaikkialla.

Bacardin hedelmälepakko
geenimanipuloitiin vampyyriksi.
Rommisuku rahoittaa häpeämätöntä
sotaa ja terrorismia Kuubaa vastaan.

Nokia erottaa työntekijöitään,
jotta yhä useampi voisi liittää
korvansa kännykkään.

Suomen tavaramerkki on
sinivalkoisessa talvimaisemassa
hortoileva luomuolmi.
Pieni maa esiintyy
rauhansovittelijana.
Oman yhteiskunnan
huutavat vääryydet
ovat oikomatta.

Kolin kansallismaisemassa
poika opettaa isäänsä kusemaan.

Matti Laitinen
26.11.2010

2010-11-24T08:50:00.004+02:00

ILTA OOPPERASSA

Amerikkalainen laivastoupseeri
seilaa Nagasakiin.
Merimies ostaa geishan,
huijaa häntä rakkaudella
ja yksiulotteisella naimakaupalla.
Panee tytön paksuksi
ja purjehtii pois.

Kolmen punarinnan pesimän päästä
upseeri vaimoineen saapuu takaisin
ja ottaa lapsen omakseen.
Äiti uhraa itsensä veitseen.

Orkesteri soittaa vihlovan surullisen välisoiton.

Yhdysvallat ostaa itselleen
valtiollisen etärakkauden,
käyttää sitä hyväkseen,
aseistaa sen,
poistuu väliaikaisesti.
USA palaa ja ottaa haltuunsa
äiti maan lapset
– luonnonrikkaudet.
Etärakas uhrataan ja tuomitaan kuolemaan,
se on maan tapa.

Kaikki tapahtuu kuin Madame Butterfly’ssa.
Samat aariat ja tapahtumat toistuvat
milloin Aasiassa,
milloin Euroopassa,
milloin Latinalaisessa Amerikassa,
milloin Lähi-idässä.

Orkesteri soittaa vihlovan surullisen välisoiton.

Tähtilippu jää yksin heilumaan
tyhjentyneelle
kuoleman ja petoksen näyttämölle.

Matti Laitinen
24.11.2010

2010-11-17T09:06:00.003+02:00

AJATUKSIA SOSIALISTISESTA YHTEISKUNNASTA

Ihminen syntyy sosialistisessa yhteiskunnassa vapaana riistosta ja yhteiskunnallisesti tasa-arvoisena olentona. Hänellä on velvollisuus toimia sekä toisia ihmisiä että sosialistista yhteiskuntaa kohtaan ihmisyyden ja toveruuden hengessä.

Sosialismin tavoitteena on yhteiskunnan jäsenten – työtätekevien ihmisten – oma-aloitteisuuteen perustuvan vallan ja vastuun lisääminen yhteiskunnassa. Sosialistista yhteiskuntaa johtavan puolueen/puolueiden roolia ja sosialistista valtiota ei saa samaistaa toisiinsa, koska se johtaa helposti liioiteltuun vallan keskittämiseen.

Sosialistisessa yhteiskunnassa jokaisella kansalaisella on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Hänellä on oikeus liikkua vapaasti ja valita itse asuinpaikkansa sekä myös matkustusvapaus oman maansa ulkopuolelle.

Demokratia eli kansanvalta on kansan enemmistön tietoisen tahdon mukaan toimimista ja sen tekemien päätösten noudattamista. Sen toimivuus edellyttää sivistynyttä ja omaneduntavoittelusta vapautunutta kansaa. Sosialistisen yhteiskunnan demokraattisuus ilmenee siitä, kuinka paljon valtaa ja vastuuta kansalaisille on annettu päättää omasta elämästään ja elinympäristöstään. Demokratian toteutumisen perusehtona on vallanpitäjien ja vallan kohteen kaikinpuolinen tasa-arvoisuus ja kansalaisten osallistuva vuorovaikutus yhteiskunnassa sekä heidän tasavertainen kohtelunsa heidän asioitaan käsiteltäessä lain edessä.

OMISTUSUHTEET

Sosialistinen yhteiskunta omistaa perustuotantovälineet teollisuudessa ja rakennusalalla, julkiset rakennukset ja laitokset, joukkoliikennevälineet, tietoliikenne- ja sähköverkkojen infrastruktuurin, pankki- ja vakuutuslaitokset, kaupunkien vuokra-asunnot sekä median. Yhteiskunta vastaa myös kaupan jakeluketjuista. Yksityistä ansiotyötoimintaa voi harjoittaa käsityö- ja taidealan ammateissa, itsenäisenä ammatinharjoittajana, maataloudessa sekä erilaissa palvelualojen pienyrityksissä ja osuuskunnissa. Kenelläkään ei ole oikeutta käyttää sosialistista omaisuutta omien etujensa ajamiseen.

Sosialistisessa yhteiskunnassa sen jokaisella kansalaisella on oikeus omistaa omalla työnteolla ansaittua omaisuutta kuten asunto yksin tai yhdessä toisten kanssa. Keltään ei voi mielivaltaisesti riistää hänen laillisesti hankimaansa henkilökohtaista omaisuutta.

KOULUTUS

Jokaisella kansalaisella on sosialistisessa yhteiskunnassa oikeus saada maksutonta opetusta. Kaikilla on myös yhtäläinen oikeus kirjoittautua kaikkiin kansallisiin oppilaitoksiin – aina peruskoulusta yliopistoon asti. Korkeampi koulutus on avoinna yhtäläisesti kaikille kansalaisille heidän kykyjensä ja taitojensa mukaan. Valtio rahoittaa opiskeluvälineet. Aikuisväestöä varten on laadittu oma ammatillinen opetusohjelma.

Opetus pyrkii ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja sosialististen perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Se edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä sekä yhteiskunnan sisällä että kaikkien kansakuntien kesken.

OIKEUS TYÖHÖN JA OSALLISUUTEEN

Sosialistinen yhteiskunta takaa jokaiselle kansalaiselle työpaikan ja sen vapaan valinnan oman osaamisen puitteissa, oikeudenmukaiset työehdot sekä kattavan suojan työttömyyttä vastaan. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. Jokaisella työtä tekevällä kansalaisella on oikeus kohtuulliseen ja riittävään ansioon hänen ja hänen perheensä ihmisarvoisen toimeentulon turvaamiseksi. Toimeentuloa täydentävät muut yhteiskunnan järjestämät sosiaalitoimen keinot. Kansalaisilla on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.

Jokaisella kansalaisella on oikeus viikkolepoon ja vapaa-aikaan, 35 tunnin työviikkoon sekä laissa säädettyyn palkalliseen vuosilomaan. Kansalainen pääsee eläkkeelle täytettyään 60 vuotta.

Jokaiselle sosialistisen yhteiskunnan jäsenelle taataan oikeus sosiaaliturvaan ja yhteiskunnan järjestämään asuntoon sekä oikeus nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

Jokaisella kansalaisella on velvollisuus osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.

KANSANVALTA

Demokratia eli kansanvalta on vallankäytön muoto, jonka sisällön ja toteutustavan määrittelee sitä toteuttavan yhteiskuntajärjestelmän luonne ja tuotantotapa. Sillä kenellä on käsissään yhteiskunnan taloudellinen valta ja siihen ankkuroitu poliittinen valta, on viime kädessä hallussaan myös todellinen valta yhteiskunnassa. Vallan hajauttaminen on olennainen seikka sosialistisen yhteiskunnan demokraattisuuden ja toimivuuden kannalta, koska valta voi ilmetä yhteiskunnassa vastustuksen murtamisena, toimintavaihtoehtojen rajoittamisena, suostuttelujärjestelmänä sekä vallan muuttumisena laissa kirjatuksi oikeudeksi ja tottelemisen ehdottomaksi velvollisuudeksi.

Jokaisella kansalaisella on oikeus osallistua sosialistisen yhteiskunnan hallitsemiseen ja sosialistisen demokratian kehittämiseen osallistuvan demokratian, työläisten itsehallinnon sekä vapaasti valittujen kansanvallan elimien edustajien välityksellä. Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä yhteiskunnan julkisiin toimiin. Kansan tahto on hallitusvallan perusta. Tämä tahto on ilmaistaan kansanäänestyksillä ja määräaikaisilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestyksissä noudatetaan salaista tai muuta vaalivapauden turvaavaa menettelyä.

Kansanedustajan työ on luottamustehtävä – ei palkintotoimi. Kansanedustajan palkka on yhtä suuri kuin keskipalkka sosialistisessa yhteiskunnassa. Tehtävään ei liity mitään taloudellisia etuja tai etuoikeuksia.

Vallan ja vastuun hajauttamiseksi sosialistisen yhteiskunnan kunnat on jaettu osa-alueisiin, joissa talouden, sosiaali- ja koulutoimen, rakentamisen sekä terveyspalveluiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat asuinalueen kansalaisten valitsemat yhteisöneuvostot. Ne toimivat yhteistyössä kunnallisten, maakunnallisten ja valtiollisten kansanvallan päätäntäelimien kanssa. Yhteisöneuvostojen tarkoituksena on edistää väestön laajaa osallistumista ja paikallista aloitekykyä heidän omien ongelmiensa ratkaisussa.

YMPÄRISTÖ

Sosialistinen yhteiskunta vastaa ympäristöasioista ja omistaa alueensa luonnonvarat, maa-alueen, metsät ja vesistöt. Talouden ja yhteiskunnan kehittämisessä noudatetaan kestäviä periaatteita. Näin turvataan nykyisten ja tulevien sukupolvien selviytyminen, hyvinvointi ja turvallisuus. Tämän vuoksi jokaisen kansalaisen velvollisuutena on suojella vesiä, ilmakehää, maaperää sekä kasvi- ja eläinkuntaa. Tämän asian edistämiseksi tarpeeton yksityisautoilu on kiellettyä. Kertakäyttökulttuuri korvataan kansalaisten arjessa kestävien ja kierrätettävien materiaalien ja laitteiden käytöllä.

Sosialistisessa yhteiskunnassa vallitsee omavaraisuus ravinnon ja energian tuotannossa. Energiatuotanto perustuu uusiutuvien energiamuotojen käyttöön. Maataloustuotannon perustana ovat maatalousosuus-kunnat ja sopimusviljelyyn perustuvat yksityistilat sekä luonnonmukainen viljely.

VAKAUMUKSEN JA MIELIPITEEN VAPAUS

Sosialistinen yhteiskunta takaa sosialistisen lainsäädännön puitteissa kansalaisille ajatuksen, uskonnon ja omantunnon vapauden. Se kunnioittaa kunkin kansalaisen vapautta valita oman uskontonsa tai olla uskonnoton. Laki säätelee valtion suhteet uskonnollisiin instituutioihin. Tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

Jokaisella kansalaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Tähän sisältyy oikeus säilyttää mielipiteensä sekä oikeus hankkia, vastaanottaa ja levittää totuuteen perustuvaa tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

Kaikilla kansalaisilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen.

TUOMIOVALTA JA OIKEUSKÄYTÄNTÖ

Jokaisella kansalaisella on tasa-arvoinen oikeus tulla kuulluksi julkisesti puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.

Jokaisella kansalaisella on oikeus hyvitykseen häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle sosialistisen yhteiskunnan lainsäädännöllä turvattuja perusoikeuksia.

Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan kansalaisen edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.

Ketään kansalaista ei tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät sosialistisen yhteiskunnan tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia tekohetkellä. Myöskään ketään ei tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.

OIKEUS OMAAN YKSITYISYYTEEN

Sosialistinen yhteiskunta ei puutu mielivaltaisesti kenenkään kansalaisen yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon eikä loukkaa kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella kansalaiselle on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.

Jokaisella poliittisen vainon kohteeksi joutuneella kansalaisella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin sosialistisen yhteiskunnan lainsäädäntöä ja päämääriä.

Jokaisella sosialistisen yhteiskunnan jäsenellä on yhtäläinen oikeus kansalaisuuteen. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää kansalaisuutta eikä evätä oikeutta kansalaisuutensa vaihtamiseen.

PERHE

Täysi-ikäisillä kansalaisilla on oikeus perustaa perhe ilman minkäänlaisia etnisestä taustasta, sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautumisesta, yhteiskunnallisesta asemasta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.

Sosialistisessa yhteiskunnassa jokaisella kansalaisella on oikeus elintasoon, joka turvaa hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja koulutuksen. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikki lapset nauttivat samaa yhteiskunnan suojaa.

VELVOLLISUUDET

Jokaisella kansalaisella on velvollisuuksia sosialistista yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan hän on kuitenkin lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset sosialistisessa yhteiskunnassa. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää sosialistisen yhteiskunnan päämääriä ja periaatteita vastaan.

LOPUKSI

”Kaikkien kansalaisten on osallistuttava oikeudenkäyttöön ja maan hallintaan. Meistä (bolshevikeistä) on tärkeää, että ehdottomasti kaikki työtätekevät saadaan mukaan hallitsemaan valtiota. Se on tavattoman vaikea tehtävä. Mutta – vähemmistö – puolue ei voi pystyttää sosialismia. Sen voivat pystyttää kymmenet miljoonat, kun ne oppivat tekemään sen itse.” (Lenin, Valitut teokset, Osa 3, s. 411–422).

Matti Laitinen

2010-11-13T13:42:00.000+02:00

ISÄNMAA I

Kilpailuttakaa, yksityistäkää, yhtiöittäkää!

Kilpailuttakaa, yksityistäkää,

yhtiöittäkää!

Myykää koko maa!

Kansakunnan vahakynttilöiden

Jaa-äänet valuvat vuolaina Arkadianmäellä.

Kansanedustajat ovat velvollisia toimessaan

noudattamaan oikeutta ja totuutta.

Militaristit kuolaavat

Pohjois-Atlantin liitolle.

Vihreät huoraavat ydinvoimalle.

Kristilliset ristiinnaulitsevat

homoparien lähimmäisenrakkauden.

Cityfarmarien oma napa

on elämän ja maan tapa.

Vasemmisto on karistanut

vasemmistolaisuudesta

vasemmistolaisuuden.

Perussuomalaiset vaahtoavat

kuin tiskivesi sen valuessa

viemäriin.

Eduskunta on pukukoodattu

palkintonautojen tarha.

Edustuksellinen demokratia

on ajatusharha.

Kapitalisteille

Euroopan kaunein uni on

aseistettu Euroopan union.

Me elämme

ruskeiden kielisuudelmien maassa,

jossa Yhdysvalloille on suotu vapaus

valokuvata kansalaisiamme.

Marraskuu 2010

Matti Laitinen

2010-10-20T15:08:00.000+03:00

Syksy

Aurinko on noussut Vallilassa.
Näin on tapahtunut vuosimiljardeja.
Ilma on kirpeän syksyinen.
Venäläinen bussi purkaa lastiaan
hotelli Avan edessä.
Minä lähden duuniin.
Vedän käsiini villasormikkaat.
Hengitykseni höyryää.
Lähden askeltamaan Karstulantieltä Kangasalantielle.

Yksinäinen mies leventää leipäänsä
koukkimalla kepillä lasinkeräyssäiliöstä pulloja.
Lehmukset pudottavat keltaisia lehtiään.
Vanhat naiset ulkoiluttavat hitaasti tallustavia koiriaan.
Talutushihnoissa killuu jätöspusseja.

Ohi kiitävällä,
kikulihousuisella fillaristilla
on pipo kypäränsä alla.
Valkan kenttä huokuu autiutta,
sen pintaa rikkovat
nappulakenkien kovettuneet painallukset.

Risto Reipas marssii kadun toisella puolella
väitellen ääniensä kanssa.
Huoltomies haravoi vihlovasti lehtiä
kaupungin vuokrakasarmin nurmikolla.
Kestojanoinen miehenreppana raahaa
Valkkarista kotiinsa kassillista keppanaa.

Ohitan jylhän Paavalinkirkon.
Studarilla oranssin, runko-ohjatun
imulakaisukoneen kolme harjaa
ohjaavat liiskautuneet lehdet
sen imevään kitaan.

Rullaan Hämeentien sporapysäkille.
Noukin kutosen penkiltä tuoreen Metron.
Pitkän pääministerin muisti
on lyhyt.
Hänen rehellisyytensä
häviää kuin lehtivihreä syksyllä.
Ruska vie sen mennessään.

Syksy on sienisadon
ja teurastuksen aikaa.

Matti Laitinen
syksyllä 2010

2010-10-07T19:20:00.001+03:00

Puhdistuksesta

”Sofi Oksasen romaanin “Puhdistus” huikea menestys ällistyttää minua. Muistellessani kirjoja, joita luin lapsuudessani, arvelen ymmärtäväni sitä jollakin asteella. 50-luvun alussa 20-vuosisadalla minulla ei ollut kovinkaan monta kirjaa luettavanani Eestissä. Luettuani lähes kaikki saatavissa olevat itsenäisen Eestin aikana julkaistut lastenkirjat aloin lukea enimmäkseen aikuisille suunnattua neuvostokirjallisuutta. Niiden joukossa oli myös pari tusinaa Stalinin palkinnon saaneita kirjoja. Mieleeni tulee joitain, jotka olivat todella hyvin kirjoitettuja kuten Aleksei Tolstoin ”Pietari I” ja ”Stalingradin juoksuhaudoissa”.

Enimmäkseen ilmestyi joitain anonyymejä, sekavia puolimytologisia tarinoita sadistisista saksalaisista ja heidän kätyreistään lurjuksina sekä urheista isänmaallisista partisaaneista sankareina. Kaikesta huolimatta näillä kirjoilla oli tiettyä vetovoimaa sopien johonkin meidän syviin psykologisiin tarpeisiimme keijusaduista sekä tarinoihin sankareista ja roistoista. Oksasen kirja vajoaa samaan kategoriaan kuin stalinistiset kirjat lapsuudessani. Ainoastaan sankarit ja antisankarit ovat vaihtaneet roolia keskenään. Se on taitavasti kirjoitettu kauhutarina lukuisine ruumiineen. Olkoon niin.

Minun ainoa, mutta vakava vastalauseeni romaania kohtaan on se, että kirja on olevinaan realistinen tarina elämästä Neuvosto-Eestissä 20-vuosisadan toisella puoliskolla ja se näyttää olevan hyväksytty sellaiseksi yleisesti Euroopassa ja Amerikassa. Sofi Oksasella ei ole välitöntä kokemusta noista ajoista ja tapahtumista, joita hän kuvaa osana elämäämme nitoen yhteen joitakin ikivanhoja ideologis-mytologisen kirjallisuuden sääntöjä ja myy sillä nyt hyvin lännessä. Hän kauppaa jotain, joka on olevinaan meidän elämäämme, vaikkei se sitä olekaan. Meidän elämämme Neuvostoliitossa ei ollut kauhutarina!

Totta kai oli useita kauhistuttavia ajanjaksoja, terrorin ja vastaterrorin vuosia, mutta kokonaisuudessaan me elimme elämää, joka oli usein melko kiinnostavaa ja hauskaa. Minä en voi hyväksyä ajatusta, että oma elämäni, vanhempieni, ystävieni ja kollegojeni elämä ei olisi ollut elämisen arvoista ja että me olisimme tunteneet itsemme laajan vankileirin vangeiksi. Neuvostoliitto ei ollut Stalinin kuoleman jälkeen vankileiri. Se oli surkea maa, mutta maailmassa oli ja on edelleen paljon kurjempia valtioita.

Yksi perusvakaumuksistani on se, ettei paholaista ole olemassakaan (ehkä ei jumalaakaan, mutta tässä se ei ole tärkeää). Neuvostoliitto ei ollut saatanallinen valtio. Elämää, jota elimme 20-vuosisadan toisella puoliskolla tässä maassa, ei eletty paholaisen tai hänen valvomiensa kätyrien pirullisten sääntöjen mukaan. Minä en halua kenenkään sieppaavan elämääni ja myyvän siitä huononnettuna versiona tuntemattomille ihmisille ulkomaille. Minä olen puhunut.”

Jaan Kaplinski

Suomennos: Matti Laitinen

Lähde:http://jaankaplinski.blogspot.com/

2010-10-05T11:47:00.000+03:00

ADRESSI EDUSKUNNAN LUOTTAMUKSEN PALAUTTAMISEKSI

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanedustajan työn tulee olla luottamustehtävä – ei palkintotoimi. Kansanedustajien palkkioiden korotuksia on perusteltu mm. sillä, että siten saamme eduskuntaan päättäjiksi ”pätevämpää väkeä”. Tosiasia on toinen; näillä ansiotasoilla kansanedustajiksi valikoituu yhä enemmän vain omaa etuaan ajavia ahneita saalistajia, joilla ei ole enää mitään ymmärrystä tavallisen työtätekevien kansalaisten arjesta. Suomen perustuslain mukaan kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Kansanedustajien keskuudessa esiintyvä tosiasioiden pimittäminen ja perättömien tietojen esittäminen julkisessa sanassa viestivät suomalaisen yhteiskunnan korruptoituneisuudesta.

Eduskunnan luottamuksen palauttamiseksi kansanedustajan tulojen/palkkioiden ei tulisi olla suurempi kuin keskipalkka Suomessa.

Eduskunnan luottamuksen ja uskottavuuden palauttamiseksi lahjoman vastaanottoon tai sen antoon syyllistyneiltä kansanedustajilta pitäisi kieltää mahdollisuus asettua ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Korruptio on lähes kaikissa maissa määritelty rangaistavaksi teoksi rikoslaissa.

Eduskunnan luottamuksen ja uskottavuuden palauttamiseksi eduskuntavaaleissa kullakin edustajaehdokkaalla kuuluisi olla taloudellisesti tasavertainen kuuluvuus ja näkyvyys tiedotusvälineissä.

Allekirjoita vetoomus. Adressi toimitetaan oikeusministerille, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja eduskuntaryhmille sekä tiedostusvälineille. Aloittakaamme yhdessä kansalaiskamppailu eduskunnan luottamuksen ja kansanvallan palauttamiseksi Suomessa. Me emme kaipaa edustajiksemme lurjuksia ja välistävetäjiä!

Kiitoksin

Helsingissä 4. lokakuuta 2010

Matti Laitinen Reijo Katajaranta

http://www.adressit.com/eduskunnanluottamus

2010-09-22T11:41:00.002+03:00

UNKARIN YHTEISKUNNALLISTA MUUTOKSISTA

Unkarin kansantasavalta hajosi v. 1989. Unkarin tasavalta korvasi v. 1999 Varsovan liiton jäsenyyden sotilasliitto Naton jäsenyydellä. Maa täydensi kapitalistista integraatiotaan v. 2004 liittymällä Euroopan unioniin. Maa sijoittui v. 2009 YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) punnittuna sijalle 43. maailmassa. Yksityinen sektori käsittää nykyisin yli 80 % maan BKT:stä. Ulkomainen omistus ja sijoitukset ovat laajalle levinneitä. Vuoden 1989 jälkeen maahan on investoitu yli 23 miljardia dollaria ulkomaista pääomaa. Uuden vuosituhannen alussa julkiseen toimintaan astunut Unkarin äärioikeisto janoaa Suur-Unkarin palauttamista.

Unkarin liittyminen Natoon ei liene sattumaa, koska sitoutuminen sotilasliittoon on USA:n ja sen Nato-liittolaisten etu. Unkarin lisäksi sen entiset veljesmaat Puola ja Tšekki liittyivät myös Natoon v. 1999. Lokakuussa 2002 Natoon hyväksyttiin Prahassa seitsemän uutta jäsenvaltiota: Liettua, Viro, Latvia, Bulgaria, Romania, Slovakia ja Slovenia. Karttaa katsoessa tajuaa, että koko Balkan ja sen lähialueet on integroitu Natoon ja Venäjä samalla saarrettu. Kreikka ja Turkki kuuluvat sotilasliittoon jo entuudestaan.

UNKARIN TALOUSUUDISTUS

Sosialistisen Unkarin v. 1968 alkaneessa talousuudistuksessa peruskysymyksenä oli markkinoiden huomioiminen suunnitelmataloudessa. Tämä merkitsi siirtymistä keskitetystä valtiohallinnosta taloudellisiin hallintomenetelmiin, jossa yritysten oma aloitteellisuus ja päätöksenteko muuttuivat tärkeäksi osaksi maan talouselämää. Unkarilaisten kommunistien oman arvion mukaan uudistus lisäsi talouden kasvuvauhtia, työn tuottavuutta sekä kohotti väestön toimeentuloa ja edisti sosialistista demokratiaa. He eivät kyenneet kuitenkaan arvioimaan, kuinka laajentuneet markkinasuhteet vaikuttaisivat maan omaan talouteen. Lisäksi he aliarvioivat tuonnin merkityksen kotimaisen tuotannon kilpailijana.

Unkarin talouden kehitystä heikensi myös olennaisesti 1970-luvun puolivälissä alkanut maailmantalouden rakennemuutos – uuden teknologian soveltaminen tuotantotoimintaan sekä energian ja raaka-aineiden maailmamarkkinahintojen huima nousu. Näitä muutoksia ei oivallettu huomioida talouden suunnittelussa. Energiakriisiäkin pidettiin vain väliaikaisina ilmiöinä.

UUDEN TEKNOLOGIAN MERKITYKSESTÄ

Vuosi 1971 osoittautui merkkipaaluksi uuden teknologian vallankumouksessa, koska tuolloin USA:ssa otettiin käyttöön maailman ensimmäinen mikroprosessori – Intel 4004. Mikroprosessorin kehittäminen merkitsi sitä, että automaatiota hyödyntämällä perusteknologioita voitiin soveltaa, yhdistää ja kehittää uudeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Automaatio vaikutti oleellisesti ihmisten työtehtäviin, energian ja raaka-aineiden kulutukseen, säädettäviin tuotantoprosesseihin ja niiden toteuttamiseen käytettyihin teknologioihin kuten tietokoneisiin, mittaus- ja säätölaitteisiin.

Vuonna 1974 alkanut energiakriisi muutti kaiken. Öljyntuottajat laskivat laakista tuotantonsa hyvin alas tavoitteenaan tuottajahinnan huima korotus. Raaka-aineiden hinnat nousivat huimasti jopa 10-kertaisiksi. Etenkään kemiantuotteet eivät menneet kaupaksi ja teollisuudenala kamppaili olemassaolostaan useassa maassa. Energiakriisin seurausvaikutukset jysähtivät voimakkaasti kaikkeen teollisuustuotantoon.

Mikroprosessoripohjainen instrumentointijärjestelmä tuli koekäyttöön Yhdysvalloissa v. 1975. Suomessa mikroprosessorin ensiasennus tehtiin v.1977 paperikoneeseen. Virityksen seurauksena paperikoneen informaatiotiheys ja suorituskyky satakertaistui. Koko tehdasta voitiin valvoa ja ohjata yhdestä pisteestä näyttöruutujen ja näppäimistön avulla. Tietotekniikka siirtyi koteihin v. 1981 henkilökohtaisten tietokoneiden (PC) ilmaantumisen myötä. Tämä puolestaan loi perustan kokonaiselle uudelle mikrotietokoneen käyttäjä- ja kehittäjäsukupolvelle sekä tietoverkkojen maailmalaajuiselle leviämiselle.

Maailman sosialistinen leiri jäi tässä tieteellis-teknillisessä vallankumouksessa jälkijunaan ja maksoi siitä suolaisen hinnan.

SEV AJAUTUI TALOUDELLIS-TUOTANNOLLISIIN ONGELMIIN

Unkarissa talouden sääntelykeinoja vähennettiin ja yritykset saivat enemmän liikkumatilaa. Valtionbudjetin merkitys tuotantotoiminnan rahoituksessa voimistui. Ulkomaankauppavaihdon ehtojen huonontuminen vahingoitti maan taloutta. Tuotantoa suuremmaksi revähtänyttä kulutusta alettiin paikata ulkomaisilla lainoilla, joka johti raskaaseen velkaantumiseen. SEV:in vaikutus maan talouteen alkoi heiketä 1970-luvun lopulla, koska liittolaismaat painivat samanlaisten ongelmien eli energian ja raaka-aineiden tuhlaamisen sekä vanhentuneen tuotantoteknologian kanssa. Keskinäisen talousavun neuvostossa ilmenneisiin ongelmiin ehdotettiin yhtenä ratkaisuna siirtymistä siirtoruplista osittain vapaasti vaihdettavaan valuuttaan. Tämän arveltiin motivoivan jäsenmaita oman vientiteollisuutensa lisäämiseen. Vuonna 1978 Unkarin talousongelmiin haettiin ratkaisua yrittämällä palauttaa ulkokauppatase tasapainoon.

UNKARIN 80-LUVUN TALOUSPOLITIIKKA

Vuonna 1985 ryhdyttiin valtion yritysten johdon uudelleenjärjestelyihin, jonka jälkeen 2/3 valtionyrityksissä toimi johtoelimenä yritysneuvosto tai työtätekevien yleiskokous. Näille toimielimille luovutettiin päätäntävalta johtajan valinnassa ja yrityksen toimintastrategiassa. Valtion omistamia tuotantovälineitä luovutettiin uudentyyppisten pienyritysten ja talousosuuskuntien käyttöön. Vuonna 1988 kansantasavallassa otettiin käyttöön yleinen liikevaihtovero, henkilökohtainen tulovero ja pienyrittäjävero. Samanaikaisesti poistettiin yrityksiltä ja osuuskunnilta osa välittömistä veroista. Yrityksille myönnettiin enemmän etuja ja avustuksia kuin alussa oli tarkoitus. Niiden taloudelliset tulokset ja palkkamenot eivät vastanneet toisiaan. Kustannusten säästämiseksi myös valtiokoneistoa alettiin supistaa.

AURINGON LASKUN JÄLKEEN

Leonid Potšivalov kuvasi Liternatuja Gazetassa 16.12.1987 elämää Budapestin kadulla seuraavasti: ”Kaupunki herää aamunkoitteessa ahkerien unkarilaisten aloittaessa työnsä. Näyteikkunoissa on monenlaista tavaraa, mitä vain mieli tekee. Olen kateellinen: olisipa meilläkin tällaista! Sosialismin viehätys ei ole jonoissa vaan runsaudessa. Unkarilaiset ovat osanneet osoittaa sen havainnollisesti. Katselen kaupungin valomerta, sen rikkaus hivelee silmiäni, mutta sydämessä on katkeruuden kipinä. Näen edessäni runsautta, mutta päivän lehdessä puhutaan levottomuudesta jopa käytetään sanaa, johon meidän maailmassamme ei ole totuttu – kriisi. Unkarissako kriisi?”

Unkarin talousuudistus todella täytti kaupan hyllyjä 1970- ja 1980-luvuilla kuten moni suomalainenkin matkailija havaitsi käydessään maassa. Miljoonat turistit ja naapurimaiden asukkaat osasivat myös hyödyntää valtion subventoimia hintoja. Tavarapaljous johti myös vaurauden epätasaiseen jakautumiseen ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden lisääntymiseen, kotimaisen teollisuuden heikentymiseen sekä yhdeksän miljardin dollarin ulkomaanvelkaan. Yhteiskunta eli yksinkertaisesti yli varojensa. Samalla unkarilaiset vieraantuivat sosialistisesta yhteiskunnasta. ”Nuoriso on menettänyt kiinnostuksen korkeisiin yhteiskunnallisiin periaatteisiin, ei ole mitään ihanteita, eletään vain tätä päivää. Emmekä me tiedä, miten palauttaa nuorille usko sosialismiin.” (Peter Neiss maatalousopiston opettaja).

Sosialistisen yhteiskunnan ei pitäisi koskaan kilpailla kapitalismin kanssa kulutuksen volyymista, koska se johtaa viime kädessä kapitalististen elementtien tunkeutumiseen sosialistiseen yhteiskuntaan. Insinööri- ja taloustieteen ottaessa ylivallan suhteessa filosofiaan ja yhteiskuntatieteisiin tapahtuu yhteiskunnallinen katastrofi.

KANSANTASAVALLAN KAATUMINEN

János Kádárin pitkä rooli Unkarin kansantasavallan johdossa päättyi v. 1988 ja Karoly Grosz valittiin hänen tilalleen. Maan oppositioryhmät muodostivat omaksi yhteistyöelimekseen Demokraattisen foorumin.

Unkarin sosialistinen työväenpuolueen (USTP) keskuskomitea totesi kokouksessaan 10.–11.2.1989: “Poliittisten vastustajiemme ääriryhmä ei halua sosialismin uudistumista vaan sen lakkauttamista rauhanomaisin keinoin. He eivät halua jakaa vaikeuksia, vaan tahtovat heikkouksiamme hyväksi käyttäen palauttaa vanhan järjestyksen.” Keskuskomitea ilmoitti aikovansa jatkaa poliittisen järjestelmän uusimista. Sen tavoitteena olivat laajan demokratian kehittäminen sekä ohjenuorana kansan suvereenisuuden ja oikeusvaltion periaatteet. Keskuskomitean mielestä poliittinen pruralismi voi toteutua Unkarissa monipuoluejärjestelmän muodossa. Toisin sanoen USTP luopui vapaaehtoisesti yhteiskunnallisesta vallastaan, koska se arvioi Neuvostoliiton tilanteen huomioiden, ettei mitään ollut enää tehtävissä.

Unkarin ulkoministeri Gyula Horn ja hänen itävaltalainen kollegansa Alois Mock leikkasivat maita erottaneen piikkilanka-aidan 27.6.1989. Pian tämän jälkeen DDR:n kansalaiset alkoivat tulvia Unkariin ja sieltä eteenpäin Länsi-Saksaan.

Kansainvälisen kehityksen toimisto (USAID) aloitti poliittisten puolueiden kehittämisohjelmansa Unkarissa v. 1989. USAID kuvaa itse toimintaansa näin: ”Yhdysvalloilla on pitkä historia avustavan kätensä ojentamisesta taistelussa paremman elämän puolesta valtameren tuolla puolen asuvien kansojen puolesta, niiden kohtaamien tuhojen korjaamisessa tai niiden pyrkiessä vapaaksi ja demokraattiseksi maaksi.” Toimiston mukaan USA:n ulkomaan avulla on ollut aina kaksijakoinen tarkoitus Amerikan ulkopoliittisissa intresseissä: 1) demokratian laajentaminen ja 2) vapaiden markkinoiden edistäminen kehitysmaissa.

KAPITALISMI PALAUTETTIIN UNKARIIN

Unkarissa järjestettiin v. 1990 parlamenttivaalit, jonka voitti keskusta-oikeistokoalitio. Jo kesäkuussa maa vetäytyi Varsovan liiton sotaharjoituksista. Seuraavana vuonna neuvostojoukot poistuivat Unkarista ja Varsovan liitto purettiin. Vuonna 1994 USTP:n perillisen sosiaalidemokraattisen Unkarin sosialistisen puolueen (MSZP) ja Vapaiden demokraattien vaaliliitto sai enemmistön parlamenttiin. Demarien johtaja Gyula Horn vakuutti vapaiden markkinoiden politiikan jatkuvan edelleen. MSZP oli mukana toteuttamassa valtion omaisuuden yksityistämistä v. 1994–95. Edelleen heidän valtakaudellaan v. 1997 järjestettiin kansanäänestys Natoon liittymisestä, joka johti sotilasliiton jäsenyyteen v. 1999.

Pustan demarit ovat olleet hallitusvastuussa v. 1990–2010 yhteensä 12 vuotta. MSZP on omaksunut aateveljiensä tavoin nopeasti uusliberalistista talouspolitiikkaa toteuttavan valtionhoitajapuolueen roolin. Sen haaleanpunaisuus ilmenee lähinnä nationalismin vastaisuutena.

UNKARI OIKEISTOLAISTUU

Poliittinen valta siirtyi v. 1998 jälleen keskustaoikeistolle. Sosiaalidemokraatit ja Vapaat demokraatit palasivat vuorollaan hallitusvastuuseen v. 2002. MSZP sai tuolloin 40,2 % äänistä. Huhtikuussa 2003 järjestettiin kansanäänestys, joka hyväksyi Unkarin liittymisen Euroopan unioniin. Äänestykseen osallistui ainoastaan 46 % äänioikeutetuista kansalaisista. Parlamentti ratifioi EU:n perustuslain v. 2005.

Pääministeri Ferenc Gyurcsanya (sosdem) vaadittiin syyskuussa 2006 eroamaan tehtävistään, koska hän oli vaalikampanjassaan valehdellut kansalle maan taloudellisesta tilasta. Tilanne johti levottomuuksiin ja väkivaltaisiin katumielenosoituksiin, joita lietsottiin 50 vuotta aikaisemmin tapahtuneen Unkarin kansannousun muistolla. Mellakoissa loukkaantui 800 ihmistä. Syy tapahtumista langetettiin tutkintakomission toimesta poliisin, hallituksen ja maan poliittisen eliitin kontolle. Syyskuussa 2007 mellakkapoliisi kyynelkaasutti ja vesitykitti äärioikeistolaisia mielenosoittajia. Huhtikuussa 2008 Vapaat demokraatit erosivat hallituksesta.

Maailman talouskriisi iski rankasti Unkariin syksyllä 2008. Kansainvälinen Valuuttarahasto, EU ja Maailmanpankki myönsivät maan pelastamiseksi 25 miljardin dollarin lainan. Tämä merkitsi Unkarin kansalle tiukkaa säästökuuria, verotuksen kiristämistä ja palkkojen jäädyttämistä.

Kesäkuussa 2009 äärioikeistolainen Jobbik-puolue sai europarlamenttivaaleissa kolme edustajapaikkaa keräten unkarilaisten kokonaisäänimäärästä lähes 15 % saaliin.

Keväällä 2010 oikeistokonservatiivinen Fidesz-puolue hyödynsi unkarilaisten pettymystä sosiaalidemokraattien harjoittamaan politiikkaan. Se voitti Unkarin eduskuntavaaleissa saamalla 263/386 paikkaa yksikamariseen parlamenttiin. Voitto soi oikeistolle mahdollisuuden muuttaa halutessaan maan perustuslakia. Lisäksi parlamenttiin nousi romanivastainen ja antisemitistinen Jobbik (Liike paremman Unkarin puolesta) 47 edustajapaikalla. Jobbik on äärioikeistolainen v. 2003 perustettu puolue. Puolueeseen kansanedustaja Krisztina Morvai on kehottanut "ylpeinä Unkarin juutalaisina" itseään pitäviä leikkimään vapaa-ajallaan "pienillä, ympärileikatuilla kulleillaan".

Jobbikin puheenjohtajana toimii Gábor Vona. Hän on myös puolueen puolisotilaallisen Magyar Gárda –järjestön (Unkarin kaarti) perustaja. Uusnatsien iskujoukko Magyar Gárda on herättänyt runsaasti huomiota katukuvassa univormullaan, nuoliristiläisillä tunnuksillaan ja punavalkovaakaraitaisilla Árpád-lipuillaan. Kaarti vannoo uskollisuutta Unkarin kuningashuoneelle, joka hallitsi vuosisatoja Karpatian allasta.

UNKARILAINEN NATIONALISMI JANOAA SUUR-UNKARIA

Vuonna 2000 Unkarin parlamentti sääti lain, jonka mukaan ulkounkarilaiset Romaniassa, Slovakiassa, Ukrainassa, Serbiassa, Kroatiassa ja Sloveniassa saivat työskennellä, opiskella ja hoitaa terveyttään tilapäisesti Unkarissa. Joulukuussa 2004 Unkarissa järjestettiin kansanäänestys maan kansalaisuuden myöntämiseksi n. viidelle miljoonalle Unkarin ulkopuolella elävälle unkarilaiselle. Äänestyksen lopputulosta ei saatettu voimaan heikon osallistumisen vuoksi.

Fidesz-puolue runnoi vaalivoittonsa jälkeen parlamentissa enemmistöasemallaan lävitse "Julistuksen kansallisesta yhteistyöstä". Hallituksen päätöksellä julistus on laitettava kehystettynä julkisten rakennusten kuten ministeriöiden tai koulujen seinille, jotta se on julkisesti luettavissa.

Toukokuussa 2010 Unkarin parlamentti sääti Fidesz-puolueen aloitteesta lain, joka myönsi ulkounkarilaisille kaksoiskansalaisuuden. Tämän jälkeen kaikki ulkounkarilaiset saavat vapaan matkustusoikeuden Unkarin kansalaisina EU-maihin.

Tämän lisäksi oikeistohallitus on julistanut kesäkuun 4. päivän "kansallisen yhtenäisyyden päiväksi" eli juhlapäiväksi, jolloin "kaikkien kansalaisten tulee muistaa Unkarin suurinta tragediaa 1900-luvulla". Päivämäärä ja teema viittaavat Unkarin delegaation allekirjoittamaan Trianonin rauhansopimukseen, jonka maa joutui allekirjoittamaan ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden kanssa. Sopimuksessa Unkari menetti 2/3 aiemmasta maa-alueestaan.

Unkarissa tehtiin syyskuussa lakialoite, joka heikentäisi kodittomien oikeuksia julkisilla paikoilla. Oikeistohallitus aikoo poistaa köyhyyden häätämällä kodittomat pois julkisilta paikoilta. Lakialoitteessa penätään julkisten paikkojen epäsopimattoman käytöksen kieltämistä. Tällaista epäsopivaa käytöstä olisi nukkuminen ja asuminen. Lakialoite vaikuttaa eniten kodittomien oloihin, sillä heistä monet elävät ja asuvat keskikaupungin julkisilla alueilla kuten metrotunneleissa, ovisyvennyksissä ja puistoissa. Lakialoite ehdottaa että julkisia paikkoja voi käyttää vain julkisiin tarkoituksiin, kuten läpikulkuun, vapaa-aikaan, urheiluun, mielenosoituksiin ja muihin julkisiin tapahtumiin.

MIKSI?

Miksi unkarilaiset raahasivat kivenjärkäleen Gellért-kukkulan laelle ja sallivat sen vieriä jälleen kerran Tonavaan?

Matti Laitinen

Lähteet: www.unkari.info, Wikipedia, Suomi-Unkari-seura, YLE: Vivica Richt, YK-tilastot, Sosialismin teoria ja käytäntö 6/88, 11/88 ja 8/89, Jouko Jokisalo, http://www.tekniikka.oamk.fi/~terohi/auto1_s2009u.htm Keskisuomalainen/STT ja http://www.usaid.gov/our_work/democracy_and_governance/publications/pdfs/pnace500.pdf

2010-09-20T13:51:00.000+03:00

VALLILA – RUNOJA VUOSILTA 2000–2010

Matti Laitiselta ilmestyi viime huhtikuussa omakustanteena runoteos nimeltään Vallila. Laitinen on aikaisemmin kirjoittanut viisi romaania, joissa on ollut mukana vahvasti yhteiskunnallisia kannanottoja. Siinä sivussa hän on myös kirjoitellut runoja, joita hän on menestyksellä esittänyt erilaisissa juhlissa ja kokoontumisissa. Hänet on myös palkittu v. 2004 Helsingissä stadin slangia käsitelleessä kirjoituskilpailussa. Nyt Matti Laitinen on laittanut yksiin kansiin runojaan vuosilta 2000 – 2010. Vallila-kirjaan on koottu 19 runoa tältä ajanjaksolta. Laitinen on itse taittanut kirjansa alusta loppuun, kannesta kanteen. Tässä hän onkin onnistunut erinomaisesti. Lopputulos on tyylikäs.

Laitinen lähetti runokirjansa myös Päätaloinstituutin vuoden 2010 Möllärimestari –kilpailun runosarjaan. Kilpailuun otti osaa yhteensä 33 runokirjaa. Laitisen kirja sai kilpailussa kunniamaininnan.

Arvostelussa todettiin, että: “Virkistävän erilaisia, yhteiskunnallisia runoja Arvo Turtiaisen ja Nazim Hikmetin hengessä, mutta Laitisen äänellä. Laveaa, eeppistä tekstiä. Joissakin runoissa pilkahtelee esiin riimiä. Vähemmässä määrin ne toimisivat ironian merkkeinä, mutta nyt riimiä on hiukan liikaa. Henkilöistä kuten Castrosta kirjoitetuista runoista nykylukija etsii ironiaa, ne eivät muuten ole oikein tätä päivää. Sen sijaan esimerkiksi runot Leningrad, Kevät ja Tarjalle ovat hienoja lukukokemuksia.
“Mitä me teemme vallankumouksella / jos emme rakasta niitä / joita varten se on?”

Matti Laitinen hyväksyy raadin arvion muutoin paitsi, että “en ymmärrä, mitä ironisoitavaa Fidel Castron merkittävässä elämäntyössä pitäisi olla”.

Laitisen runot ovat vapaamuotoisia, mutta iskeviä, poliittista runoa parhaimmillaan. Niiden erityinen vahvuus on hieno ympäristön ja elämän havainnointi sekä erinomainen kyky pelkistää asioita, kyky tuoda
yhteiskunnalliset epäkohdat melkeinpä kepin nokassa esiin. On siis aivan turhaa puhua, että aikanaan niin vahva poliittisen runon perinne olisi Suomesta kuollut. Matti Laitisen Vallila-kirja on perinteen olemassaolosta mitä parhain esimerkki.

Valitettava tosiasia vain on, että nykyinen porvarillinen media ja kustantajat kiertävät aidon vasemmistolaisen runouden kaukaa. Todellisuutta paljastavat runot eivät taida niiden mielestä olla oikein muodissa. Ne eivät myy, koska porvarilliset kustantajat eivät halua niitä kustantaa ja markkinoida.

Matti Laitisen Vallila-runokirjaa voi tilata Matilta itseltään sähköpostitse: matti.laitinen@pp5.inet.fi

Kirjan hinta on 10 euroa + postimaksu 1,05 euroa.

Reijo Katajaranta
Kansan ääni-lehti 4/2010

2010-09-19T11:53:00.003+03:00

BUDAPEST

Tonava on puhkonut vuosituhansia
kallioita ja kulttuureja virratessaan
kohti Mustaamerta.
Minä olen potkinut pikkukiviä
Budan ja Pestin rantakaduilla
neljänä vuosikymmenenä.

Valtaosa omasta elämästäni
on urautunut uomaansa
viime vuosisadalla
jättäen omat merkkinsä
kehooni ja mieleeni.

Minä näin kansantasavallan
kukinnan ja kuihtumisen,
kádárilaisen sosialismin hiipumisen,
rajojen aukeamisen,
Varsovan liiton vaihtumisen Natoon,
siirtymisen SEV:istä Euroopan unioniin
ja uusnatsien esiinmarssin.

Unkarin sosialistisen työväenpuolueen
pääsihteeri Grosz totesi helmikuussa 1989:
”Poliittisten vastustajiemme ääriryhmä
ei halua sosialismin uudistumista vaan sen
lakkauttamista rauhanomaisin keinoin.
He eivät halua jakaa vaikeuksia, vaan
tahtovat heikkouksiamme hyväksi käyttäen
palauttaa vanhan järjestyksen.”

Unkarilaiset rakastavat
lukuisia omia silta- ja aukiosankareitaan.
Heitä kierrätetään joustavasti
vuosisadasta ja järjestelmästä toiseen.
Kansainväliset vallankumousmiehet
sen sijaan on kuskattu patsaspuistoon.

Tonavan ylittää
kahdeksan siltaa.
Natsit tuhosivat
II maailmansodassa
olemassa olevista viisi.
Kaksi uusinta siltaa
Eteläinen rautatiesilta ja
Megyerin haruskaapelisilta
on rakennettu vasta
kapitalismin palauttamisen jälkeen.

Kolme kertaa Kulosaaren sillan pituinen
laattapalkkisilta ylittää Margit-saaren ja Óbudan.
Sen kannella huristaa vuorokaudessa
150 000 ajoneuvoa.
Se vihittiin käyttöön Stalinin siltana 60 vuotta sitten.
Teräksen kovan syrjäytti myöhemmin
oma esiyksinvaltias – Árpád.
Hänen muistonsa roihuaa
uudella vuosituhannella
Magyar Gárdan univormuissa,
nahkapäissä ja Árpádin liehuvissa
punavalkovaakaraitaisissa lipuissa.
Äärioikeiston Jobbik-puolueen saadessa
viime keväänä 47 paikkaa parlamenttiin
nuoliristi tunkeutui syvälle
pustan politiikkaan ja arkeen.

Seitsemällä kantamuurilla lepäävä Margitin silta
piirtyi eteeni ensi kerran 37 vuotta sitten.
Tervehdittyäni Ferenc Kazinczya
laskeuduin yhteen Batthyány Térin
tynnyrioviseen kellarikuppilaan.
Kumosin Karl Marx Stadtissa pantua olutta.
Kapakan kusiputkassa Erich Honecker revitteli
sähkökitaraa.
Kohdatessani jälleen päivänvalon
vaelsin Budai álso rakpartia pitkin etelään.
Kaarisilta johdatti minut Palatinuksen rikkikylpylään
sekä itärannalle graniittiviittaan verhoutuneiden,
kulmikkaiden Marxin ja Engelsin luokse.

Széchenyin ketjusilta yhdisti
vuonna 1849 ensimmäisenä
Budan, Óbudan ja Pestin kaupungit.
Ylitysväylän kummassakin päässä
maatukien päällä lepäsi kaksi kivileijonaa.
Sillan kansi oli ripustettu
valtavien rautaketjujen varaan.
Sodassa vaurioitunut silta korjattiin
sata vuotta syntymänsä jälkeen.
Se entisöitiin 23 vuotta sitten.
Lähes satatuhatta niittiä uusittiin.

Erzébetin valkoinen riippusilta sijaitsee
jokipätkän kapeimmassa kohdassa.
Kauniissa nelipilarisessa sillassa
on kolme jänneväliä.
Salamurhatulle Elisabethille on pystytetty
pronssipatsas puistoon Budan puolelle.
Uuden sillan kohottua sodan tuhoaman tilalle
sitä pidettiin osoituksena
unkarilaisten työläisten
elävästä tahdosta ja luovuudesta
rakentaa sosialismia.

Neljä myyttistä Turul-haukkaa istui
Szabadságin ketjusillan
vihreiden pylonien päissä
suojelemassa taivallustani.
Keisareilla on tapana vaieta vapaudesta.
Keisari Franz-Josef korkkasi kuitenkin
Vapauden sillan.
Teräksisen Szabadságin ketjusillan
valurautaiset sillankaiteet
johdattivat minut
Gellert-kukkulalta kauppahalleille.
Paprikat, karppialtaat, salamit ja savuläskit
hulmahtivat tuoksuina tajuntaani.
Olen istunut monesti Dimitrovin aukiolla
siemailemassa vaniljapäärynälikööriä.

Asuessani kerran 80-luvulla
Béla Bartókin kadulla
tutustuin borozójen
sinkkisammioista kauhottuun
tahmean känniseen
mikrokosmokseen.

Maleksin Petöfin ristikkopalkkisillalla pohtien.
Keltavalkoiset raitiovaunut
kolistelivat ohitseni.
Tiet vievät Budaan
tai Pestiin.
Kun mikään tie
ei perille vie,
on löydettävä silta,
joka ylittää Tonavan
ja yhdistää tiet.

Minä arvostin unkarilaista sosialismia
ja sen kansallisia ominaispiirteitä.
Gulassikeittoa, egriä ja leipää riitti kaikille.

Nykyinen oikeistohallitus aikoo poistaa
köyhyyden häätämällä kodittomat pois
julkisilta paikoilta.
Unkarin valtapuolue Fidesz janoaa
Suur-Unkarin palauttamista.

Miksi unkarilaiset raahasivat
kivenjärkäleen
Gellért-kukkulan laelle
ja sallivat sen vieriä
jälleen kerran
Tonavaan?

Matti Laitinen syksyllä 2010

2010-09-03T10:29:00.000+03:00

Hakaniemessä

Maadoitin perseeni Hakaniemen rantaan.
Maailman rauha kohosi vieressäni.
Puistolehmuksen alla naakkui naakka.
Korkeasaaressa häkitetyt harvinaisuudet
poikivat suojassa ja rauhassa.

Punagraniittijalustalla seisova pronssirykelmä
pystytettiin ystävyyden ja yhteistyön aikakauden
viime metreillä.
Ihmishahmot kannattivat käsillään maapalloa
ja puolustivat rauhaa.

Hakaniemen tori oli tyhjillään.
Kaivopuiston suunnasta lensi
paikalle valkopäämerikotka.
Lintu tömähti pallon päälle paskalle.

USA:n presidentti kertoi eilen
lopettavansa Irakissa
4 000 miljardia dollaria
maksaneet taistelut.
Maahan jää silti 50 000 sotilasta.
Amerikkalainen sotateollisuus
keskittyy sotimaan Afganistanissa.

Auta ja aseista,
hyödynnä ja hylkää,
hyökkää ja hävitä.
Manipuloi ja miinoita,
murhaa ja murskaa.
Kuulustele ja kiduta,
kaada ja kuoppaa.

Rikos rauhaa vastaan palkitaan hyvin.

Odotettavissa on torjuntavoitto.
Sotilasliittoihin kuulumaton
Suomi käy omaa erillissotaansa
Afganistanissa.

Matti Laitinen 1.9.2010

2010-08-30T14:17:00.003+03:00

KUUBAN JA USAN SUHTEISTA

Akateemikko Noam Chomsky (1) käsittelee uuden kirjansa ”Cuba-US relations – exclusive” johdannossa Kuuban vastaista terrorismia. Hän yksilöi USA:n väkivallan historiaa ja usein mielipuolisia reaktioita pientä mutta uhmakasta naapuriaan vastaan.

Robert Kennedy aloitti terrorismikampanjan

Kenties Washingtonin silmiinpistävin veto sodassa Kuubaa vastaan sen jälkeen, kun maa oli uskaltanut vapauttaa itsensä v. 1959, on ollut raivo, jota USA on lietsonut sitä vastaan. Kennedyn Sikojenlahden invaasio oikeutettiin pian alettuaan hysterian ilmapiirissä. Puolustusministeri Robert McNamara todisti näin myöhemmin senaatin Churchin komitealle (2). Ensimmäisessä valtioneuvoston tapaamisessa epäonnistuneen invaasion jälkeen ilmapiiri oli ”melko raivokas”. Varaulkoministeri Chester Bowles raportoi vauhkosta reaktiosta laadittua toimintaohjelmaa kohtaan. Sen ydinkohtana oli vakava terroristinen sota. Robert Kennedy oli määrännyt koordinoitavaksi massiivisen valtiojohtoisen ja kansainvälisen Kuubaan kohdistuvan terrorismikampanjan. Hän selvitti Kuuban hallituksen välittömän lyömisen olevan USA:n hallitukselle ensisijaista ja kaiken muun toissijaista – aikaa, rahaa, ponnistuksia ja miesvoimia säästämättä.

Presidentti itse oli tietoinen siitä, että liittolaiset ajattelivat meidän olevan hiukan dementoituneita pitäytyessämme itsepintaisesti kiinni nykyisissä suhteissamme Kuubaan. Kuuban jouduttua kauheaan kiipeliin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Bill Clintonin johtamat liberaalidemokraatit kiristivät hirttosilmukkaa painostamalla Bushin hallintoa oikealta tarkoituksenaan ”aiheuttaa hävitys Kuubassa”. Edustaja Robert Torricelli toimi hankkeen nokkamiehenä (Torricelli-lait v. 1992 ja Helms-Burton lait v.1995 (3)). Ääriliikkeiden toiminta sopi Pentagonille. Vuonna 1993 USA:n armeijan sotakorkeakoulu varoitti ”synnynnäisen tunteellisen valituksen” ohjaavan niitä politiikan tekijöitä, jotka näkivät Fidel Castron ”paholaisen ruumiillistumana, jota piti rangaista uhmakkuudesta USA:ta vastaan ja samoin kuin myös muista tuomittavista teoista”, vaikka mitään niistä ei rankattukaan yhtä korkealle kuin uhittelu Yhdysvalloille.

Reagan määritteli Kuuban terroristivaltioksi

Kennedyn veljekset tavoittelivat JFK:n neuvonantaja Arthur Schlesingerin mukaan ”maan kauhujen” tuomista Kuubaan. Terroristisota Kuubaan vastaan kärjistyi 1970-luvun lopulla. Reaganin hallitus pisti Kuuban terrorismia tukevien valtioiden listalle. Ironia sivuutettiin huomioitta. Tosiasiassa Saddam Hussein korvattiin listalla Kuuballa, jotta reaganilaiset voisivat suoda aineellista apuaan uudelle ystävälleen. Saddam säilyi suosittuna ystävä v. 1990. Tuolloin hänen statuksensa muuttui uudestisyntyneeksi Hitleriksi, joka oli syyllistynyt todellisiin rikoksiin – ei triviaaleihin väärinkäytöksiin kuten kurdien teurastamiseen – vaan kuten määräysten noudattamatta jättämiseen tai jopa niiden ymmärtämättömyyteen. USA:n tunkeuduttua Irakiin hänet vangittiin ja hänelle langetettiin kuolemantuomio v. 1982 tehdyistä rikoksista. Tuona vuonna hänet oli pudotettu terrorismia tukevien valtioiden listalta. Jälleen ironia sivuutettiin huomioitta.

Kuuban suhteen on tietenkin olemassa virallinen veruke v. 1982, jossa maa määritellään terroristiseksi valtioksi. Kuuba oli Reaganin hallituksen väittämän mukaan tukenut keskiamerikkalaisia, jotka vastustivat ”terrorisotaa”. Todellisuudessa erikoinen, satoja tuhansia kuolleita vaatinut ja Keski-Amerikan raunioittanut terroristihyökkäys, esitettiin historiallisena amerikkalaisen idealismin voittona ja demokratian edistämisenä. Toinen virallinen vakiosyy on ollut tähän asti Kuuban ihmisoikeudet. Se on veruke, joka voi vain inspiroida ivaa syvästi USA:n doktriineihin iskostuneiden piirien ulkopuolella oleviin ihmisiin. Ihmisoikeuksien valossa Washingtonin asiakirjat eivät kerro mitään sen omista suosikkiasiakkaistaan.

Kuuban kauppasaarto

Käynnistäessään terroristikampanjansa presidentti Kennedy kiristi terävästi myös kauppasaartoa, jonka presidentti Eisenhower oli aloittanut ”laillisesti”. Korkeiden viranomaisten mukaan: ”Koska Kuuban kansa on vastuussa (maansa) hallintojärjestelmästä (varaulkoministeri Douglas Dillon), siksi sen on kärsittävä synneistään nälkää ja puutetta.” Kennedy hyväksyi sen, että Washingtonilla oli sekä oikeus että velvollisuus aiheuttaa ”kasvavaa epämukavuutta nälkäisten kuubalaisten joukossa”.

Eisenhowerin ulkoministeriön virkailija Lester Mallory linjasi käytännölle perushahmotelman huhtikuussa 1960, jolloin hallinto salaisesti määräsi itsensä kukistamaan (Kuuban) hävyttömän hallinnon. Castro pitäisi syrjäyttää ”taloudellisen pettymyksen ja tyytymättömyyden perusteella”. Kaikkiin mahdollisiin keinoihin Kuuban talouselämän heikentämiseksi, nälän ja epätoivon tuottamiseksi sekä hallituksen syrjäyttämiseksi pitäisi ryhtyä pikaisesti.”
Terrorismisotansa aikana Kennedy langetti Kuuballe ennennäkemättömän ankaran kauppasaarron. Hän esti kaiken kuubalaista alkuperää olevan tavaran kaupan. Tämä koski myös kauppatavaraa, joka on sijainnut Kuubassa tai on siirretty Kuuban kautta jonnekin tai joka on valmistettu tai on peräisin kokonaan tai on osa artikkelia, joka on kasvatettu, tuotettu tai tehty Kuubassa.” Kauppasaartoa seuranneina vuosina on käytetty valtavasti voimavaroja kansainvälisen kaupan seuraamiseksi ja sen varmistamiseksi, jotta kieltoa noudatetaan. Tämä ei ole helppo tehtävä, kun on välttämätöntä kieltää, ettei mikään tuote saa sisältää kuubalaista nikkeliä (Johnson ja Reagan) tai ettei sveitsiläisessä suklaassa saa käyttää kuubalaista sokeria (Clinton).

Tarkoitus pyhittää keinot

Valtiovarainministeriö tarjosi erästä selitystä raportoidessaan huhtikuussa 2004 kongressille OFAC-toimistonsa toimia tämän ollessa vastuussa epäilyttävistä sijoituksista varojen siirroissa, jotka olivat keskeisessä osassa terrorismin sodassa. OFAC informoi kongressille, että sen 120 työntekijästä neljä oli määrätty kuljettamaan rahoja Osama bin Ladenille ja Saddam Husseinille. Samaan aikaan melkein kaksi tusinaa työntekijää työskenteli Kuuban kauppasaarron voimistamiseksi. Vuosina 1990–2003 OFAC raportoi 93 terrorismiin liittyvää tutkimusta (9 000 U$) ja 11 000 Kuubaan liittyvää selvitystä (8 miljoonaa U$). Mikään ei ole muuttunut näköjään sen jälkeen, kun CIA:n tukemat radikaalit islamistit olivat hyvin lähellä tuhota v. 1993 World Trade Centerin. Heidän kunnianhimoisempia suunnitelmiaan pystyttiin hädin tuskin estämään. Nämä paljastukset ohitettiin raportoimatta lehdistössä. Senaattori Max Baucusin oli tarkoitus tuomita hallituksen absurdi ja kasvava pakkomielle ja verorahojen väärinkäyttö Kuuban rankaisemisessa vaarallisena harhautumisena todellisuudesta… kun USA on kasvokkain hyvin todellisen terroristiuhkan kanssa Lähi-idässä ja kaikkialla muualla.

Ponnistelut Kuuban kansan ”oikeudenmukaisen” rankaisemisen tukemiseksi pysyvät hengissä vain virtuaalisesti yksimielisessä maailmanoppositiossa kuten äänestettäessä vuosittain kauppasaarrosta YK:ssa. Washington voi kelpuuttaa tuekseen vain sitoutuneita asiakkaitaan – Israelin ja jonkun Tyynenmeren saarivaltion. Maailman mielipiteen sivuuttaminen on tietenkin vakiojuttu. Piittaamattomuus Yhdysvaltain yleisestä mielipiteestä on myös selviö. Suuri enemmistö amerikkalaisista on suosittanut jo vuosikymmeniä Kuuba-suhteiden normalisoimista. Epätavallisempi fakta on se, että pelosta johtuva hyökkäävyys elää USA:ssa väkevimmin yksityisissä vallankeskittymissä maatalousbisneksessä, lääketeollisuudessa, energiayhtiöissä ja muissa sellaisissa. Valtion intressi murskata Kuuba tämän normaalisti ratkaisevan tekijän vuoksi jää kuitenkin ulkomaansuhteiden varjoon.

Pakkomielteinen suurvalta

Omituinen pakkomielle näyttää järjettömältä Kuubaan kohdistuvien uhkien valossa. Se on erillään v. 1962 lokakuun melko vakavasta uhasta, joka oli suurelta osin seurausta terroristisesta sodasta. Sodasta, joka oli suunniteltu kulminoitumaan tuona kuukautena kommunistisen hallinnon syrjäyttämisenä ja avoimena kapinana Kuubassa ja joka vietäisiin menestyksellisesti loppuun USA:n sotilaallisella sekaantumisella.

Historioitsija Thomas Paterson päättelee melko uskottavasti, että “olisiko (ilman pakkomiellettä) ollut lainkaan Sikojenlahden retkeä, tuhoisia peitetoimia, salamurhaiskuja, sotamanööverejä ja –suunnitelmia, taloudellisia ja diplomaattisia pyrkimyksiä härnätä, eristää ja tuhota Castron hallitus Havannassa. Kuuban ohjuskriisiäkään tuskin olisi ilmaantunut. Lokakuun 1962 kriisi aiheutui pääosin USA:n yksimielisestä kampanjasta kumota Kuuban vallankumous

Järjettömyys ei johda siihen, ettei siinä olisi mitään järkeä. Osin syvistä historiallisista juuristaan johtuen järki saa järkevyytensä maailman hallinnasta. CIA tiedotti Valkoiselle talolle Castron hallinnon syrjäyttämisen olevan avaimen kaikkeen Latinalaisessa Amerikassa. Jos Kuuba menestyy, me voimme odottaa suurimman osan Latinalaista Amerikkaa kaatuvan. ”Jos me emme kykene valvomaan omaa takapihaamme – Latinalaista Amerikkaa, me emme pysty toimimaan menestyksekkäästi missään maailmalla” (Nixonin kansallisen turvallisuuden neuvosto). Tämän vuoksi meidän on määriteltävä roolimme maailman suhteen. Henry Kissinger selvitti tukeaan Reaganin terrorisodalle Keski-Amerikassa seuraavasti: ”Jos emme kykene hallitsemaan Keski-Amerikkaa, meidän on mahdotonta vakuuttaa uhkailemalla kansoja Persianlahdella ja muissa paikoissa puhumattakaan siitä, kuinka hallitsemme globaalia tasapainoa eli NC:n mukaan me emme kykene hallitsemaan aina maailmaa tehokkaasti ihmiskunnan hyväksi uhkailemalla. Maapallon muilla osilla oli jopa suurempi kosminen merkitys etenkin Lähi-idän energiantuotantoalueilla. Niiden hallinta suo meille olennaisen vallan maailmassa (A.A. Berle, Rooseveltin hallintosuunnittelija).

Domino-teoria

Peruslogiikkana oli domino-teoria, josta oli kaksi eri varianttia. Yleisesti uhkana koettiin olevan (NL:n) sotilaallinen valloitus. Reaganin hypättyä karjapaimenen saappaisiinsa hän julisti kansallisen hätätilan, koska sandinistijoukot ovat vain päivän matkan päässä Texasin Harlingenista ja aikovat nujertaa meidät. Ne tunkeutuvat maailman muskottipähkinän pääkaupunkiin (Grenadan miehitys v. 1984, ML), koska se saattaisi tarjota sotilastukikohtaa venäläisille (jos he löytävät sen kartalta). Reagan julkisti muita samankaltaisia nestepurkautumia vuosikausia.

Tästä domino-versiosta luovuttiin, kun se osoitti mielettömyytensä. Mutta paljon vakavammasta dominoteorian versiosta ei ole koskaan luovuttu, koska se on kerrassaan kelvollinen. Voimme kutsua sitä ”Mafia-doktriiniksi”. Se on yksi harvoista kokonaisvaltaisista periaatteista maailmaherruudessa päätettäessä varmistaa maailman ”tasapaino” tai ”vakaus”.

Mafia-doktriinin logiikka on mutkatonta ja täydellisen järkevää. Kummisetä ei siedä niskottelua. Jos joku pikkukauppias jättää maksamatta suojelurahan, kummisetä lähettää roistonsa ei ainoastaan perimään maksun, josta hän ei ole huomautellut mitään, vaan myös lyömään kauppiaalta hampaat sisään, jotta muut eivät saisi päähänsä tottelemattomuuden olevan sallittua. Hänen on varmistettava, ettei ”virustartunta” leviä muualle. Kissinger käytti samaa termiä perustellessaan Chilen parlamentaarisesti valitun hallituksen kiireellistä syrjäyttämistä ja sen korvaamista tappajien ja kiduttajien hallinnolla (operaatio Cóndor (4)). Mafia-logiikkaa sovelletaan myös kansainvälisissä suhteissa. Kuuba on esimerkki, mutta vain yksi monista. Eisenhowerin hallinto oivalsi välittömästi Kuuban tapauksen perusongelman.

Pelko Kuuban kasvavasta roolista

Yhdysvaltojen ulkoministeriö ymmärsi, että Castro “kieltäytyy hyväksymästä sitä, että pallonpuoliskon puolustus USA:n alaisuudessa on välttämätöntä.” Termin puolustus yleinen merkitys on hallita ja käyttää tarvittaessa aggressiota. Ministeriö varoitti Castron havittelevan suurempaa roolia Latinalaisessa Amerikassa jopa Kuuban johtajuutta maailman toimissa… itsenäisenä voimana liittoutuneena läheisesti Aasian ja Afrikan blokin kanssa.
Jälkimmäinen huoli sai aikaan enemmän hysteriaa 15 vuotta myöhemmin, kun Portugalin imperiumi kaatui ja Kuuballa oli johtava ja pyyteetön osa mustan Afrikan vapautumisessa sekä perusteiden luomisessa USA:n tukeman Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon romahtamiselle, kuten historioitsija Piero Gleijeses on osoittanut.

Eisenhowerin ulkoministeri oli varoittanut aikaisemmin, että Castron talousohjelman menestyminen saattaisi vaarantaa USA:n talousintressejä Latinalaisessa Amerikassa ja kenties vielä enemmänkin. Ulkoministeri Douglas Dillon oli todennut: “Jos Kuuba selviytyy toimistamme, se käy amerikkalaisten omaisuuden kimppuun. Meidän täysin yksityiset yrityksemme ulkomailla joutuvat uhkaavaan vaaraan.”

Castron varjo lankeaa laajalle

USA:n Kuuban suurlähettilään Philip Bonsalin mukaan perusvaikeutena on Castron nauttima kansanjoukkojen jatkuva tuki. Ulkoministeriön johtava Latinalaisen Amerikan asiantuntija Calvin Hill vaikertaa, että homma pyörii kehnosti kuubalaisten huomattavan vastahakoisuuden ja heidän liittoutumisensa Castron kanssa takia. Latinalaisen temperamentin lapsenomainen tunteellisuus on aina tuottanut vaikeuksia asiallisille amerikkalaisille virkailijoille. Marraskuussa 2009 presidentti Obaman rikkoeesa välinsä Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kanssa tukemalla vaaleja, jotka pantiin toimeen sotilashallinnon alaisena Hondurasissa, USA:n OAS:n edustajan täytyi neuvoa Latinalaisen Amerikan takapajuisille moukille, että näiden pitäisi liittyä Yhdysvaltojen reaalimaailmaan ja hylätä oma maagisen realismin maailmansa sekä tajuta sotilasvallankaappaus Ison Veljen tekona. Kennedyn tultua presidentiksi Eisenhowerin jälkeen CIA loihti esiin lukuisia samanlaisia huolenaiheita.

Vuonna 1961 CIA havaitsi, että ”castrolaisuuden kattava vaikutus ei ole kuubalaisten vallan funktio, koska yhteiskunnalliset ja taloudelliset olosuhteet kautta Latinalaisen Amerikan ruokkivat oppositiota vallanpitäjiä vastaan ja rohkaisevat sitä agitoimaan radikaalia muutosta”, josta Castron Kuuba toimii mallina. Saman johtopäätöksen oli jo esittänyt Arthur Schlesinger omassa Latinalaisen Amerikan missioraportissaan, joka varoitti latinalaisamerikkalaisia ”Castron ideasta ottaa asiat omiin käsiinsä. Castron ajatukset ovat haudan vakavia.” Hän täsmensi myöhemmin, että ”maan ja muun kansallisen vaurauden lahjoittaminen suosivat suuresti omistavia luokkia… ja että ” köyhät ja etuoikeudettomat piristyvät Kuuban vallankumouksen esimerkistä ja vaativat nyt mahdollisuuksia säädylliseen elämään.” Neuvostouhka ei ollut kokonaan laiminlyöty. Kennedy pelkäsi venäläisten avun luovan Kuubasta ”näytöskappaleen” kehitykselle, joka nostaa kätensä pystyyn neuvostoliittolaisille kautta koko Latinalaisen Amerikan. Ulkoministeriön politiikan suunnittelun neuvosto paisutti pian näitä huolia: ”Me kohtaamme ensisijaisen vaaran Castrossa… hänen hallintonsa olemassaololla on vaikutus vasemmistolaisiin liikkeisiin monissa Latinalaisen Amerikan maissa… On yksinkertainen tosiasia, että Castro uhmaa menestyksellisesti Yhdysvaltoja kieltäen meidän koko pallonpuoliskomme melkein puolitoista vuosisataisen politiikan.” Tuo oli paluuta Monroen oppiin (5), joka salli Washingtonin aikomukset ja sen oikeuden hallita pallonpuoliskoa.

Ristiretken syvät juuret

Castroa vastaan kohdistetut hyökkäykset osoittavat 50 vuotta kestäneellä ristiretkellä Kuuban hallituksen nujertamiseksi olevan syvät juuret. Suurstrategisti John Quincy Adams (6), Monroe-opin älykäs laatija, kirjoitti “Kuuban liittäminen meidän liittotasavaltaamme on elintärkeää Unionin itsensä jatkuvuudelle ja yhtenäisyydelle.” Thomas Jefferson hyväksy ajatuksen. Hänen mukaansa Kuuban lisääminen konferaatioomme on täsmälleen sitä, mitä me haluamme kansana hallintaamme… Mahti, jonka Floridan niemi yhdessä tämän saaren kanssa antaisi meille Meksikon lahdella ja sen ympärysmaissa sekä sitä rajaavalle kannakselle ja samoin kaikki nuo vedet, jotka virtaavat sinne, täyttäisivät meidän poliittisen hyvinvointimme mitan.” Hänen seuraajansa huomasivat näiden rajoitusten olevan liian vaisuja. Etevä historioitsija John Lewis Gaddis jäljittää Bushin opin juuret ennaltaehkäisevästä sodasta hänen sankarinsa John Quincy Adamsin kuuluisaan valtioasiakirjaan, jolla oikeutettiin v. 1818 murhaisa tunkeutuminen Floridaan. Ennakkopäätöksen antaminen toimeenpantavasta sodasta rikkoo perustuslakia. Gaddiksen selvityksen mukaan Adams perusteli laajentumisen periaatteensa polkuna turvallisuuteen. Prinsiippi, jonka hän havaitsi sympaattisesti, on ohjannut poliittisia johtajia siitä asti kehkeytyen tähän päivään mennessä suunnitelmaksi avaruuden omistamisesta sotilaallisia tarkoituksia varten.

Poliittisen gravitaation lait

Adams ymmärsi, että Kuuban yhdistäminen valloittamalla saisi vielä odottaa. Britit olivat voimakas pidäke. He olivat juuri torjuneet toistuvasti pyrkimykset valloittaa Kanada. Adams havaitsi viisaasti USA:n vallan olevan nousussa ja Iso-Britannian rappeutumassa, jolloin este voisi huveta ja Kuuba putoaisi Washingtonin käsiin ”poliittisen vetovoimalain” mukaisesti kuten omena putoaa puusta maahan.

Vuonna 1898 poliittisen gravitaation lait olivat jyllänneet omalla taikavoimallaan ja USA kykeni suorittamaan sotilaallisen operaation (7), joka tunnetaan Kuuban vapauttamisena – todellisuudessa invaasiona, jolla estettiin Kuuban vapautuminen Espanjan hallinnosta , joka korvattiin historioitsijoiden Ernest Mayn ja Philip Zelikowin sanoin oikeammin maan joutumiseksi USA:n ”virtuaaliseksi siirtomaaksi”.

Kuuban itäinen pää, mukaan lukien maan pääsatama Guantánamo Bay (8), jäi varsinaiseksi siirtomaa-alueeksi vuoden 1902 sopimuksen mukaan. Kuuba pakotettiin allekirjoittamaan se tykki ohimolla ja sitä on käytetty viimeaikoina sopimuksen ehtoja rikkoen, kuten USA:n tukeman sotilasjuntan terrorisoimien haitilaisten pakolaisten vankileirinä ja kidutuskammiona niille, joista epäiltiin koituvan harmia tai jotka aiheuttivat ikävyyksiä USA:lle.

Virtuaalinen siirtomaa saavutti aidon vapauden v. 1959 lukuun ottamatta maan itäistä päätä. Hyökkäykset, joissa käytettiin aseellista väkivaltaa ja taloudellista kuristamista, alkoivat kuukausien sisällä. Niiden tarkoituksena olivat ”tuon helvetillisen pikkutasavallan” asukkaiden rankaiseminen siitä, että he olivat suututtaneet rasistisen ja laajentumishaluisen Theodore Rooseveltin. ”Minä haluaisin pyyhkäistä sen kansan pois maan pinnalta”, hän selvitti raivoissaan kapinan jatkuessa heidän käsittämättä sitä, että me olimme vapauttaneet heidät. Ja aina tähän päivään asti kuubalaiset kieltäytyvät tajuamasta, että heidän roolinsa on palvella isäntää eikä leikkiä itsenäisyydellä.

Tästä seuraava arvokas opetus on se, että meidän olisi syytä kuunnella Kennedyn veljesten aloittaman kansainvälisen terrorismin uhrien ääntä – ensimmäistä kertaa – huomionarvoisena puheenvuorona USA:n ja sen läntisten liittolaisten imperialismin hallitsevaa kulttuuria vastaan.

Noam Chomsky, 25.12.2009

Introduction to ‘Voices from the other side: An oral history of Terrorism against Cuba’ by Keith Bolender, published by Pluto Press in August 2010.

Suomennos, viitteet ja väliotsikot: Matti Laitinen

VIITTEET

[1] Avram Noam Chomsky (s. 1928) on kielitieteen emeritusprofessori Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT). Eräät Chomskyn kielitieteelliset tutkimustulokset, jotka alun perin oli tarkoitettu koskemaan lähinnä luonnollisia kieliä, ovat olleet merkittävässä asemassa tietojenkäsittelyteoriassa (kielioppien hierarkia). Hänen työllään on ollut vaikutuksia myös muun muassa psykologian, mielen filosofian ja kielifilosofian kehitykseen 1900-luvulla.
Hänet tunnetaan lisäksi yhtenä USA:n merkittävimmistä poliittisista toisinajattelijoista sekä maan ulkopolitiikan kriitikoista, joka kuvailee itseään libertaariksi sosialistiksi ja anarkosyndikalismin sympatisoijaksi. Chomsky oli 1980–1992 maailman siteeratuin elävä ihmistieteiden edustaja (Arts and Humanities Citation Index).(Lähde: Wikipedia)

[2] The Church Committee on yleinen nimitys USA:n senaatin komitealle, joka tutkii mm. hallituksen operaatioiden laillisuutta tiedustelutoiminnassa. Se perustettiin v. 1975 senaattori Frank Churchin aloitteesta.

[3] Ehdot kauppasaarron purkamiselle on kaiverrettu Helms-Burton –lakiin. Niihin kuuluvat Castron veljesten luopuminen vallasta, poliittisten vankien vapauttaminen, sisäministeriön purkaminen sekä vapaiden ja rehellisten vaalien järjestäminen. Talousavun ehdoksi asetetaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston valvontaoikeus välttämättömien reformien toteuttamisessa Kuubassa (yksityistäminen, sosiaali- ja terveysjärjestelmän tuhoaminen). ML
Torricelli-Graham –laki astui voimaan v. 1992. Sen nojalla USA pyrkii estämään muiden valtioiden kaupan Kuuban kanssa. Lailla rajoitettiin jenkkien muissa maissa toimivien tytäryhtiöiden kaupankäyntiä Kuuban kanssa koskien enimmäkseen lääkkeitä ja elintarvikkeita (CS 3/95). WHO:n Maailman terveysraportin Amerikan yhdistyksen yhteenvedon v. 1998 mukaan USA:n kauppasaarto oli heikentänyt dramaattisesti tavallisten kuubalaisten terveyttä ja ravinnonsaantia. ML

[4] Operaatio Cóndor oli 1970-luvulla käynnistynyt CIA:n ajama epävirallinen poliittinen ja sotilaallinen ohjelma Etelä- ja Keski-Amerikassa, jonka tarkoituksena oli vasemmistolaisten liikkeiden johtajien ja aktiivien toiminnan tukahduttaminen sekä Yhdysvaltojen etuja palvelevien hallitusten tukeminen väkivaltaisin keinoin (Wikipedia).

[5] Espanjan siirtomaiden itsenäistyessä 1800-luvun alkupuolella niiden ulkomaankauppa vapautui, jonka seurauksena USA ja Iso-Britannia asettuivat niiden puolelle. Britit tunnustivat uusien tasavaltojen itsenäisyyden. Yhdysvallat sovelsi välittömästi v. 1823 maan kongressissa julkituotua Monroen oppia: ”Jokaisen muiden valtojen yrityksen laajentaa merkitystään jossakin tämän pallonpuoliskon osassa katsomme rauhalle ja meidän turvallisuudellemme vaaraksi.” Käytännössä USA julisti Monroen opissa Amerikan muut valtiot oman holhouksensa alaisiksi. (ML)

[6] John Quincy Adams (v. 1767–1848) oli Yhdysvaltain 6. presidentti (v. 1825–1829). Adams on parhaiten tunnettu syvästi konservatiivisesta ulkopoliittisesta linjastaan. Hän oli kansallismielinen ja sitoutunut vankasti Amerikan republikaanien arvoihin. (Howe 2007)

[7] Jenkkien sotalaiva Maine räjähti Havannan satamassa v. 1898 ja USA syytti siitä Espanjaa julistaen sodan. Taistelut olivat nopeasti ohi ja USA valloitti Kuuban. Vuosina 1895–98 sodittiin espanjalais-amerikkalainen sota, jonka seurauksena USA nappasi Karibialla siirtomaikseen Kuuban ja Puerto Ricon. (ML)

[8] Guantánamon laivastotukikohta rehottaa kuin myrkkykeiso 117,6 km² alueella Kuuban maaperällä. Vuonna 1899 senaattori Orville H. Platt ajoi USA:n hallituksessa perustuslakiin lisäyksen - the Platt Amendment'in, jonka mukaan USA:lla on vapaat kädet sekaantua saaren asioihin välittömästi, kun yhteiskuntajärjestys sekä pohjoisamerikkalaisten turvallisuus ja intressit katsotaan uhatuiksi. Espanjalais-amerikkalaisen sodan seurauksena jenkit saivat solmittua itselleen v. 1903 virallisen miehityssopimuksen Bahía Hondan ja Guantánamon lahden alueelle. Sopimuksen allekirjoittajina toimivat USA:n hallitus ja Kuuban silloinen presidentti Tomás Estrada Palma. Vuonna 1934 sopimusta hieman korjattiin ja niinpä noista päivistä alkaen tukikohta on amerikkalaisten käytössä niin kauan, kuin Yhdysvallat sitä halajaa. Vallankumouksen jälkeen Kuuban maaperää on tulitettu tukikohdasta käsin, jonka seurauksena useita kuubalaisia sotilaita on saanut surmansa. Vastavallankumoukselliset ovat saanet sieltä aina tukea ja turvaa. Tästä kertovat karua kieltään Sikojenlahden tapahtumat ja sadat Floridasta käsin saarelle suuntautuneet terroriteot ja tuholaisretket. 50 000 haitilaista ja kuubalaista pakolaista suljettiin laivastotukikohtaan heidän yrittäessään päästä omin keinoin USA:n maaperälle 90-luvun puolivälissä. USA on näytellyt pääosaa parissa kansainvälisessä militaariorgioissa, joilla on ollut merkitystä tukikohdan käyttötarkoituksiin - Kosovon ja Afganistanin sodassa. USA aikoi sijoittaa 20 000 Kosovon pakolaista Guantánamoon. Jenkit päättivät v. 2001 lopulla tuoda Afganistanin sodan vankeja eristykseen tukikohtaansa. Ensimmäiset 20 sotavankia lähetettiin Kuubaan 10.1.2002 Kandaharin lentokentältä. USA:lla oli tuolloin koossa jo 371 vankia. Afganistanista lennätettyjä vankeja varten perustettiin vankleiri Camp X-Ray kykeni kopittamaan tuolloin sata sotavankia metallihäkkeihin. Merkillinen säilöntätapa! Useassa Euroopan maassa jopa turkiseläinten häkkikasvatus on kiellettyä. Heidän siirtonsa Afganistanista Guantánamoon Kuubaan on jenkkien mukaan osa globaalia terrorismin vastaista sotaa. Tukikohtaa ympäröi 28 km:n pituinen piikkilanka-aita ja kuubalainen miinakenttä (ML, CS 1/2002).

2010-08-13T12:31:00.001+03:00

Vallila – runoja vuosilta 2000–2010

Runokokoelmani ”Vallila – runoja vuosilta 2000–2010” sai kunniamaininnan Päätalo-instituutin vuoden 2010 Möllärimestari-kilpailun runosarjassa. Kisoihin osallistui yhteensä 116 omakustannetta, joista 33 oli runoteoksia. Kisojen raati arvioi Vallilaa seuraavasti.

”Virkistävän erilaisia, yhteiskunnallisia runoja Arvo Turtiaisen ja Nazim Hikmetin hengessä mutta Laitisen äänellä. Laveaa, eeppistä tekstiä. Joissakin runoissa pilkahtelee esiin riimiä. Vähemmässä määrin ne toimisivat ironian merkkeinä, mutta nyt riimiä on hiukan liikaa. Henkilöistä kuten Castrosta kirjoitetuista runoista nykylukija etsii ironiaa, ne eivät muuten ole oikein tätä päivää. Sen sijaan esimerkiksi runot Leningrad, Kevät ja Tarjalle ovat hienoja lukukokemuksia. ”Mitä me teemme vallankumouksella,/ jos emme rakasta niitä,/ joita varten se on?”

Ps. En ymmärrä, mitä ironisoitavaa Fidel Castron merkittävässä elämäntyössä pitäisi olla.

Runokokoelmani kertoo Suomessa ja maailmalla tällä vuosituhannella tapahtuneista yhteiskunnallisista muutoksista, elämän kiertokulusta ja ihmisen kaipuusta raitsikoiden ja lehmuspuiden maahan – Vallilaan.

Runoissani pohditaan ystävyyttä, elämän tarkoitusta, sodan ja rauhan kysymystä sekä väkivaltaista aikakauttamme. Maailma on kaunis, mutta useat asiat ja tapahtumat maapallolla eivät edusta kauneutta ja edistä hyvyyttä ihmiskunnan keskuudessa.

Runoni ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Yliherkkien kaunosielujen tai taantumuksellisten olioiden ei kannata kajota teksteihini, koska niiden humaani sisältö voi aiheuttaa ahdistusta lukijan mielessä.

Vallilaa saa ainoastaan minulta. Kirjan hinta on postituskuluineen 11,10 euroa. (ISBN: 978-952-92-6872-6).

Matti Laitinen
matti.laitinen@pp5.inet.fi

2010-07-26T13:49:00.009+03:00

BERLIINI

Tielleni osui museoita, palatseja,
upeita yliopistoja, muistomerkkejä,
teattereita ja tuhansia kuppiloita.
Potsdamer Platzin pilvenpiirtäjät
piirsivät verkkokalvooni
uuden vuosisadan kaupunkikuvaa.

Lehmusten alla ja yllä risteili
satoja kilometrejä ratakiskoja,
miljoonia tietoliikennekaapeleita
ja loputtomia bittitsunameita.
Kolme lentokenttää toi ja vei ihmisiä.
Kymmenen metrolinjaa pysähtyi
173 asemalla.

Spree välkehti auringossa.
Metropolin sydämessä sykki
Tiergartenin metsikköpuisto.
Sen yhdessä kammiossa järjestettiin
200 000 jalkapallomilitantin joukkokokouksia.

Luotisuorilla kaduilla kohtasin
kaikenvärisiä ihmisiä, fillareita ja das autoja.
Keltaiset bussit ylittivät risteyksiä.
Saksan menneisyys ja tulevaisuus
ulvahtelivat korviini monikasvoisesti.
Jalkakäytävien kivilaatat hohkasivat.
Vehnäoluen puute höyrysti minut ilmakehään.

Astuin viime vuosisadalle.

Berliini, olet kulttuurin, tieteen ja vallankäytön
vuosisatainen betonimylly!
Seinistäsi tihkuu verta, napanuoran pätkiä,
filosofiaa, vimmaa ja vaihtoehtoliikkeitä.
Sosialidemokraatit pettivät ensin rauhan,
sitten vallankumouksen ja päästivät lopuksi
Nosken dobermannit riehumaan.
I maailmansota johti
Saksan nöyryytykseen,
Lokakuun vallankumoukseen,
jenkki-imperialismin syntymiseen
ja maapallon pysyvään sotatilaan.

Laskeuduin Weimarin tasavallasta
portaita alas Manalaan.
Berliini oli pommitettu paskaksi
– natsivalta oli kukistettu ja
Sachsenhausen lakkautettu.
Kaupunki oli jaettu neljään osaan.
Uudet liput liehuivat torneissa.
Ihmiset keräilivät raunioista
ehjiä tiiliskiviä.
Minä soin sympatiani
muurin itäiselle puolelle
ja Sandmannille.

Lepäilin iltapäivähelteellä
vehreässä Charlottenburgissa.
Keisari Fredrikin ja filosofi Kantin katujen kulmassa
myytiin jo syyskuussa 1949 currywurstia.
Naapurustossa toimi
aasialaisia ja eurooppalaisia
perheyrityksiä.
Napsin kreikkalaisia oliiveja,
haukkasin Döner Kebabia,
kulauttelin ranskalaista siideriä,
kuuntelin Saksassa poltettua Chicago-bluesia.

Poistuin S-bahnasta entisellä
Marx-Engels Platzalla.
Ostin aseman kioskista
vaaleansinisen Trabantin.
Maleksin Mittessä muisteloissa.
Karttapää myi sosialistisen Saksan.
Ne tarjosivat derkuille tikkarin,
mutta ottivat sen pois.
Demokratia ja tasa-arvo,
missä ne yhä piileskelevät?

Euroopan kansalliset hallitukset
kylvävät reaaliajassa epäoikeudenmukaisuutta,
lannoittavat siemenensä kaunalla,
ja kasvattavat luokkaeroja.
Välinpitämättömiksi geenimanipuloidut
kapitalistit korjaavat kaikkialla sadon.
Muuri ei ole kadonnut mihinkään.
Se on korvattu Kurfürstendammin
näyteikkunoiden panssarilasilla.
Mustapukupaskiaiset pohtivat Luxemburgissa
120 miljoonan köyhän EU-kansalaisen tulevaisuutta.
Miksi kaiken sallitaan tapahtuvan
tietoisen kyynisesti?

Berliinin karhu on punainen
vain olutpullon etiketissä.
Saksa oli mukana suistamassa
Jugoslaviaa sisällissotaan.
Jumalan rottweileri istuu Vatikaanissa.
Bundeswehr sotii Afganistanissa.
Jos et muista, miltä mahti näyttää,
käy katsomassa sitä Charlottenburgin linnan
kauniissa puistossa.

Miten huominen olisi viisaampi
kuin eilinen?

Matti Laitinen
1.7.2010 Berliini

2010-06-10T14:23:00.000+03:00

Demokraattinen desentralismi on paluuta Leniniin

Demokratia eli kansanvalta on vallankäytön muoto, jonka sisällön ja toteutustavan määrittelee sitä toteuttavan yhteiskuntajärjestelmän luonne ja tuotantotapa. Sillä kenellä on käsissään yhteiskunnan taloudellinen valta ja siihen ankkuroitu poliittinen valta, on viime kädessä hallussaan myös todellinen valta yhteiskunnassa. Nähdäkseni tämä asia pätee kaikissa valtiomuodoissa. Mielestäni vallan hajauttaminen on olennainen seikka yhteiskunnan demokraattisuuden ja toimivuuden kannalta, koska valta voi ilmetä yhteiskunnassa vastustuksen murtamisena, toimintavaihtoehtojen rajoittamisena, suostuttelujärjestelmänä sekä vallan muuttumisena laissa kirjatuksi oikeudeksi ja tottelemisen ehdottomaksi velvollisuudeksi. Demokraattinen desentralismi takaisi parhaiten vallan ja vastuun tasa-arvoisen jaon yhteiskunnassa ja sen eri elimissä ja instituutioissa.

Mielestäni marxismi-leninismin nimissä julkaistuista väärinkäsityksistä kaksi olennaisinta ovat olleet kommunistisen puolueen roolin ja sosialistisen valtion samaistaminen toisiinsa sekä tästä johtuva liioiteltu vallan keskittäminen. Porvarillisen edustuksellisen demokratian hylkääminen ja sen korvaaminen sosialistisella demokratialla ei onnistu ilman voimakasta yhteisöllisyyden esiinmarssia ja aktiivisten kansalaisliikkeiden olemassaoloa. Tämän vuosituhannen sosialistisen valtion tulisi toimia rakentavan yhteistyön edellytysten luojana kansan osallistumisessa yhteiskunnan hallintaan sekä rohkaista kansalaisia yhteistoiminnalliseen päätöksentekoon. Tiukka keskusjohtoisuus sopii huonosti tällaiseen kuosiin.

Lenin ei lukeutunut mielestäni eläessään vallankeskittämisen kannattajiin. Hän taisteli vielä kuolinvuoteellaankin sitä vastaan. Puolue ei voi valtuuttaa itselleen kaikkea valtaa marxismi-leninismin tai demokraattisen sentralismin nimissä. Oppikirjamaailmassa demokraattisen sentralismin järjestöperiaatteessa korostuu puolueen keskitetyn johdon valta ja ankara puoluekuri. Tällaisessa toispuolisessa toimintamallissa unohdetaan herkästi se, että tehtyjen päätösten pitäisi perustua saman periaatteen mukaan laajojen puoluejoukkojen tahtoon. Lisäksi valtiotasolla jätetään huomioimatta, että kaikki sosialistisen yhteiskunnan jäsenet eivät ole ja eivätkä myös tule koskaan olemaan hallitsevan puolueen jäseniä. Kuinka heihin voi soveltaa puoluekuria?

Stalinin valtakaudella vallankeskittämisen voimistamisesta muodostui perinne, joka jatkoi omaa elämäänsä uudessa muodossa dynaamisesti Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Neuvostot olivat menettäneet todellisen valtansa Leninin kuoleman jälkeen. Ikävä kyllä keskittämisperinteen rippeet ovat yhä voimissaan useassa maailman kommunistisessa puolueessa.

Lenin itse totesi maaliskuussa 1918 selostaessaan VKP (b):n puolueohjelman tarkistusta mm. seuraavaa: ”Neuvostovalta on uudentyyppinen valtio… jossa on niin paljon kaoottista ja sekavaa, ja mikä muodostaa sen elävän sielun – vallan siirtyminen työtätekeville, riiston ja lannistamiskoneiston poistaminen. Valtio on lannistamiskoneisto. Lannistettavia ovat riistäjät, mutta niitä ei voida lannistaa poliisin avulla, vain itse kansanjoukot voivat ne lannistaa. Koneiston täytyy olla yhteydessä joukkoihin, sen täytyy neuvostojen tavoin edustaa joukkoja. Neuvostot ovat paljon lähempänä joukkoja, ne tekevät mahdolliseksi olla lähempänä joukkoja, ne tarjoavat suurempia mahdollisuuksia näiden joukkojen kasvattamiseen. Me tiedämme mainiosti, että Venäjän talonpoika pyrkii oppimaan, mutta me tahtoisimme hänen oppivan omasta kokemuksestaan eikä kirjoista. Neuvostovalta on koneisto, ja tämän koneiston tarkoituksena on se, että joukot alkaisivat opetella hallitsemaan valtiota ja järjestämään tuotantoa yleiskansallisessa mitassa.”

Nämä Leninin mainitsemat neuvostot tarkoittivat käytännössä yhteiskunnallisen vallan hajauttamista ei sen keskittämistä. Neuvostot ilmensivät oman aikakautensa osallistuvaa ja osallistumista kannustavaa demokratiaa. Sitä samaa jonka perään mekin haikailemme nykyisin monihaaraisessa suomalaisessa kommunistisessa liikkeessä. Oman tulkintani mukaan Lenin halusi sanoa, että ensinnäkin sosialismin tavoitteena on yhteiskunnan jäsenten – työtätekevien ihmisten – oma-aloitteisuuteen perustuvan vallan ja vastuun lisääminen yhteiskunnassa eikä suinkaan vallan keskittäminen puolueapparaatille. Toiseksi hän viittasi työläisten itsehallintoon tuotantolaitoksissa.

Jotta Lenin kehotus vallan hajauttamisen ja demokratian merkityksestä sosialismissa ja sinne siirryttäessä ei jäisi epäselväksi kenellekään itseään edistykselliseksi pitävälle ihmiselle, hän täydensi sanomaansa samassa selostuksessa vielä seuraavin sanoin: ”Kaikkien kansalaisten on osallistuttava oikeudenkäyttöön ja maan hallintaan. Meistä (bolshevikeistä) on tärkeää, että ehdottomasti kaikki työtätekevät saadaan mukaan hallitsemaan valtiota. Se on tavattoman vaikea tehtävä. Mutta – vähemmistö – puolue ei voi pystyttää sosialismia. Sen voivat pystyttää kymmenet miljoonat, kun ne oppivat tekemään sen itse.”

Ongelma on ajankohtainen myös tänä päivänä sosialismia rakentavassa Venezuelassa. Chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker on asunut Venezuelassa jo useita vuosia. Hän toimii neuvonantajana maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä. Harnecker kritisoi kesäkuussa 2009 bolivaarista vallankumousta kansanvallan sekoittamisesta poliittiseen militanttiuteen. Hänen mukaansa emme saa sekoittaa kansanvaltaa poliittisen militanttiuteen. ”Puolue on yksi asia ja kansanvalta on toinen asia. Minun on sanottava, että punainen voi olla puolueen väri, muttei koskaan kansanvallan tai eikä myöskään ministeriöiden väri. Eräs asia, joka oudoksuttaa ja shokeeraa ulkomaalaisia etenkin eurooppalaisia, on se, että valtio toimii Venezuelassa puolueen rakentamisen välineenä. Tämä on täysin nurinkurista meidän puolueemme (PSUV) käsitykselle asiasta.”

Leninismin perinne elää Venezuelassa. Bolivaarista vallankumousta johtava PSUV ilmoittaa puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, taitelijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti. Puolueen päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi.

Mielestäni demokraattinen desentralismi ilmentää paluuta Leniniin – paluuta siihen, mikä jäi kesken.

Matti Laitinen

Lähde: Lenin, Selostus puolueohjelman tarkistuksesta ja puolueen nimen muutoksesta, Valitut teokset, Osa 3, s. 411–422, Kriittisiä arvioita bolivaarisesta vallankumousprosessista (osa II), www.venezuelanalysis.com 11.8.2009

2010-05-10T08:14:00.000+03:00

ANDIEN KONDORI

Kun valloittajat saapuivat meren takaa,
heidän silmänsä porautuivat maan alle
ja vuorten sisuksiin.
Potosín vampyyrien hopean jano oli pohjaton.
He unohtivat jotakin.

Vallan siirryttyä Amerikan takapihojen herralle
kumikeisarit, tinaparonit ja maalordit
imivät ahneesti maasta
veren ja mahlan.
He unohtivat jotakin.

Huhtikuun vallankumouksen
saavutukset murskattiin.
Vallan kaappasivat
imperialismin hiekkalaatikon
tinasotilaat.
He unohtivat jotakin.

Heidän perillisensä yksityistivät
elämän perustan ‒ veden.
He aikoivat lämmittää
maakaasulla rikasta Pohjoista.
He menivät liian pitkälle.
He unohtivat jotakin.

Kondoreita on vähän.
Niitä on vainottu vuosisatoja.
Pyhät linnut liitävät
vapaina korkealla,
lähes ulottumattomissa.

Sinä synnyit ylätasangolla kansastasi,
kuljit sen keskuudessa
villapaidassasi.
Muistutit heille toimillasi kenelle
maa ja sen antimet kuuluvat.

Aikaa on vierähtänyt yli 500
vastarinnan vuotta.

Sinä, Apu Mallku ja toverisi lupasitte
tasa-arvoa, rauhaa ja oikeudenmukaisuutta,
kansallistaa maan teollisuuden,
sekä palauttaa vallan ja maat
Bolivian alkuperäiselle
talonpoikaiskansakunnalle.

Solidaarisuutemme antakoon teille
voimia ja eheyttä
saavuttaa kaunis tavoitteenne,
Äiti Maata rakastava,
yhteisövaltainen sosialisminne.

8.5.2010 Matti Laitinen

2010-04-14T13:19:00.001+03:00

VALLILA-RUNOKOKOELMA ILMESTYNYT

Arvoisat Ystävät ja Toverit, julkaisin huhtikuun alussa Vallila-nimisen runokokoelman. Taitoin sen itse ja suunnittelin sille myös etu- ja takakannen. Kirja kerrallaan –kirjapaino vastasi sen painamisesta haluamaani kirjalliseen muotoon.

Runokokoelmani kertoo Suomessa ja maailmalla tällä vuosituhannella tapahtuneista yhteiskunnallisista muutoksista, elämän kiertokulusta ja ihmisen kaipuusta raitsikoiden
ja lehmuspuiden maahan – Vallilaan.

Runoissani pohditaan ystävyyttä, elämän tarkoitusta, sodan ja rauhan kysymystä sekä väkivaltaista aikakauttamme. Maailma on kaunis, mutta useat asiat ja tapahtumat maapallolla eivät edusta kauneutta ja edistä hyvyyttä ihmiskunnan keskuudessa.

Runoni ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Yliherkkien kaunosielujen tai taantumuksellisten olioiden ei kannata kajota teksteihini, koska niiden humaani sisältö voi aiheuttaa ahdistusta lukijan mielessä.

Jos haluat hankkia Vallilan lukemistoosi, ota yhteyttä minuun, koska kirjaa saa ainoastaan minulta. Olen painattanut kirjaa vain rajoitetun määrän. Kirjan hinta on 10 euroa. (ISBN: 978-952-92-6872-6, sivumäärä: 55 ja julkaisuvuosi: 2010).

Kulttuuriterveisin

Matti Laitinen
matti.laitinen@pp5.inet.fi

p. 45412571 (työ)

2010-03-25T13:22:00.001+02:00

KUUBAN VIHREÄ VALLANKUMOUS

Kuuban kestävän kehityksen malleja ravintotalouden, asumisen ja terveydenhuollon alueilla on mallinnettu laajasti kautta koko Latinalaisen Amerikan.

Kuuban vallankumous täytti 50 vuotta v. 2009. Sen kansa on kestänyt viisi vuosikymmentä USA:n ja sen liittolaisten vihollisuuksia. Maan paras vastarinnan muoto ei ole ollut pelkästään kansallisen suvereniteetin julistaminen, vaan paremminkin vaihtoehtoisen yhteiskunnallisen kehitysmallin luominen, jonka ytimessä ovat ekologia ja humanismi.

Soveltamalla totunnaisia talouden mittatikkuja kuubalaisen yhteiskunnan määrittämiseksi (esim. käytettävissä olevat tulot, BKT ja kulutuksen taso) kommentoijat tekevät usein sen johtopäätöksen, että vallankumous on epäonnistunut ja että se on vetänyt kansan kurjuuteen.

Tällainen kritiikki sivuuttaa sellaiset tosiasiat kuin, että Kuuban valtio takaa jokaiselle kansalaiselleen perusravinnon, heidän tuloistaan suurin osa on verotonta ja kansalaisista suurin osa omistaa asuntonsa tai maksaa siitä hyvin pientä vuokraa. Palvelumaksut, kuljetusten ja lääkkeiden hinnat ovat lähinnä muodollisia. Kaikki pääsevät balettiin, elokuviin ja oopperaan huokealla.

KORKEATASOINEN KOULUTUS JA TERVEYDENHOITO OVAT ILMAISIA

Nämä saavutukset ovat osa Kuuban vaurautta eikä niitä voi väheksyä sillä, että ikään kuin yksilöllinen DVD-levyjen ja digikameroiden kulutus olisi ainoa taloudellisen kasvun mittari. Kumma kyllä Kuuba on muuttanut itsensä alikehittyneestä maasta itsenäiseksi valtioksi ja voi kehuskella maailman kärjessä – inhimillisen kehityksen indikaattoreilla mitattuna – kansainvälisyyskasvatustaan, terveydenhoito-ohjelmiaan ja kestävää kehitystään.

Ei ole sattumaa, että Maailman Luonnonsäätiön v. 2006 Elävä planeetta –raportin mukaan, Kuuba on ainoa valtio maailmassa, joka täyttää kestävän kehityksen ehdot (ihmiselämän laatu suhteutettuna ekosysteemin kantokykyyn).

KUUBAN OLI PAKKO ETSIÄ ONGELMIINSA KOTIMAISIA RATKAISUJA

Neuvostoliiton hajoaminen johti v. 1989–91 Kuuban ulkomaan kaupan romahtamiseen samalle tasolle kuin USA:n kauppasaarron alkaessa v. 1962. Maan bruttokansantuote supistui 35 % v. 1993. Tämä johti pulaan öljyperäisen energian saannissa, lannoitteista, elintarvikkeiden tuonnissa, lääkkeistä, sementistä sekä laitteista ja resursseista kaikilla tuotantosektoreilla.

Maataloudessa kehitettiin luonnonmukaisia lannoitteita ja tuholaistorjuntaa, kiertoviljelytekniikoita ja taajamiin luomuviljelyä. Traktorit korvattiin ihmis- ja eläintyövoimalla. Kiinasta tuotiin polkupyöriä ja perustettiin autokimppoja. Talouden kohentuessa Kuuba laajensi kestäviä ympäristötoimenpiteitään ottamalla käyttöön ekoturismin ja aurinkopaneelit.

Taloutta uudistettiin myöntämällä toimilupia vapaille maatalousmarkkinoille. Maksuttomat hyvinvoinnin saavutukset, valtiollinen suunnittelu ja valtion omaisuus säilytettiin. Vuosina 1993–2003 ilmenneistä lukuisista kriiseistä huolimatta kuubalaisten lääkärien määrä kasvoi 76 %, hammaslääkärien määrä 46 % ja sairaanhoitajien määrä 16 %. Synnytysosastojen lukumäärä nousi 86 %, vanhusten päiväkeskusten määrä 107 % ja vammaisten hoitokotien määrä 47 %.

Lapsikuolleisuus aleni ja ihmisten eliniänodote nousi. Kansainväliset yhteydet lisääntyivät, kun tuhannet kuubalaiset asiantuntijat kuten terveydenhuollon ammattilaiset ja kouluttajat työskentelivät vapaaehtoisina köyhissä yhteisöissä ympäri maailmaa. Lokakuussa 2008 lähes 30 000 kuubalaista terveysalan ammattilaista työskenteli 75 eri maassa. Luku- ja kirjoitustaito-kampanja on ulotettu koskemaan yli 3,6 miljoonaa ihmistä, jotka edustavat 23 eri valtiota.

ENERGIAVALLANKUMOUS

Vuosi 2006 oli energiavallankumouksen sarastuksen vuosi. Pääosin valtion aloitteesta maassa ryhdyttiin energian säästämiseen ja sen käytön rationalisointiin asentamalla käyttöön tehokkaita ja uusia voimalähteitä, suosimalla uusiutuvaa energiaa ja korvaamalla vanhat kotitalouslaitteet (jääkaapit, Tv:t, keittimet) uusilla energiaa säästävillä laitteilla. Kymmenen miljoonaa energialamppua, yli kuusi miljoonaa riisinkeitintä ja painekattilaa lahjoitettiin maksutta kansalaisille. Tavoitteena oli kasvattaa saaren energiakapasiteettia ja säästää samalla miljoonia pesoja, jotka aikaisemmin kuluivat polttonesteen subventoimiseen. Valtion tukema energian kulutus ei ole suhteutettu markkinoihin, joten energian käytön tehokkuus ei nosta hintoja. Sen päätarkoitus on alentaa energian kulutusta.

LUOMUVILJELYÄ

Rakentaessaan energiankäytön tehostamiskampanjaansa v. 2008 Kuuba käynnisti ohjelman myös kasvattaakseen omaa ruokatuotantoaan. Sen seurauksena suljettiin useita sokeritehtaita. Vuonna 2007 50 % saaren viljelyskelpoisesta maasta lepäsi kesannolla, kun samaan aikaan elintarvikkeista yli 80 % tuotiin ulkomailta. Ravinnon ja polttoaineen kansainvälinen hinnannousu aiheutti Kuuballe v. 2007–2008 miljardin dollarin lisälaskun. Nykyisin joutilas maa on vuokrattu halpaa lainaa vastaan niille, jotka haluavat tuottaa luomuruokaa. Havannan luomutilat tuottavat 100 % havannalaisten hedelmien ja vihannesten kulutustarpeesta. Ne toimivat asuinrakennusten sisäpihoilla, joita on jo yksistään Havannassa 60 000 kappaletta.

Pennsylvaniassa toimivan Dickinson Collegen Latinalaisen Amerikan tutkimusosaston tutkija Sinan Koont totesi tammikuussa 2009 kuukausikatsauksessaan, että ”ei ole kysymys pelkästään taloudesta, ravinnon tuotannosta ja työpaikkojen luomisesta. Kysymys on myös yhteisön kehittämisestä, ympäristön parantamisesta ja sen turmeltumisen ennaltaehkäisystä tuomalla terveellisempää elämäntapaa kaupunkeihin.”

KUUBAN VALTIO ON KESKEISESSÄ ROOLISSA

Valtiollinen omistus ja keskussuunnittelu suovat resurssien järkevän jaon sekä tasapainottavat ympäristöasioita ja inhimillistä hyvinvointia kaikilla talouden osa-alueilla.

Kritiikki, jota on esitetty monipuoluevaalien ja kansalaisyhteiskunnan puuttumisina Kuubassa, ei huomioi sitä, kuinka saaren vaihtoehtoinen ruohonjuuritason, osallistuvan demokratian järjestelmä varmistaa sen, että valtio on väestönsä edustaja ja että se toimii heidän kollektiivisten intressiensä mukaisesti.

Kapitalismissa yksityiset liikemiehet tarkastelevat maapallon luonnonvaroja ilmaisena lahjana pääomalle. Tarve kestävään kehitykseen luo kapitalismissa sovittamattomia vastakkainasetteluja, koska se merkitsee kapitalistista tuotantoa ohjailevan voitontavoittelun vastustamista.

ALBA

Joulukuussa 2004 Kuuba ja Venezuela perustivat yhdessä ALBA-liittoutuman (Amerikoiden bolivaarinen liittoutuma). Alkujaan järjestön nimi oli Bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille. Sen pitkäntähtäimen päämääränä oli luoda 15 vuodessa Etelä-Amerikan kansojen yhteisö, jolla olisi yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. (ML)
Vuosina 2006–2009 ALBA:an liittyivät mukaan Bolivia, Nicaragua, Dominica, Honduras, Ecuador, St Vincent ja Grenadiinit, sekä Antigua ja Barbuda ja siitä kehittyi merkittävä taloudellinen ja poliittinen tekijä alueellaan. Jäsenvaltiot ovat osallistuneet yhteistyössä humanitaarisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin hankkeisiin, jotka eivät ole perustuneet markkina-ajatteluun ja voitontavoitteluun.

ALBA-pankin toiminta käynnistettiin joulukuussa 2008 kahden miljoonan dollarin peruspääomalla. Sen tavoitteena on vapauttaa jäsenmaansa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston hallinnasta. Tammikuussa 2010 ALBA:n yhteiseksi vaihdettavaksi valuutaksi otettiin sucre, jolla on tarkoitus korvata USA:n dollari.

ALBA on Kuuban internationalistisen ja hyvinvointiin perustuvan kehitysmallin hedelmä. Se on myös Latinalaisen Amerikan integraatioon tähtäävän liikkeen sekä sen alkuperäisväestön ja köyhien ihmisten yhteisöjen yhteiskunnallisten liikkeiden aikaansaannosta. Nämä sektorit vaativat osakseen järkeviä kehitysstrategioita, joissa kunnioitetaan heidän perinteitään ja ympäristöään.

Huhtikuussa 2009 julkaistussa ALBA-selvityksessä ”Kapitalismi uhkaa elämää ja planeettaa” todettiin, että ”globaali talouskriisi, ilmastonmuutos, ruoka- ja energiakriisi ovat tulosta kapitalismin mädännäisyydestä, joka uhkaa lopettaa elämän ja planeetan. Välttääksemme tämän on välttämätöntä kehittää vaihtoehtoinen malli kapitalistiselle järjestelmälle – järjestelmä, joka perustuu solidaarisuuteen eikä kilpailuun, järjestelmä, joka on sopusoinnussa Äiti maan kanssa ja joka ei ryöstä inhimillisiä voimavaroja.”

Kuuban vallankumous on elävä esimerkki, joka osoittaa, että on mahdollista elää arvokkaasti ja kestävästi ilman kapitalistista voitontavoittelua hyvinvoinnissa säilyttäen ympäristö kehityksen keskiössä. Meidän on opittava tämä, koska kuten Kuuban entinen presidentti Fidel Castro totesi v. 1992 Earth summit –kokouksessa: ”Huomenna on liian myöhäistä.”

Lähde: Green Left Weekly 17.3.2010, Helen Yaffe
Suomentanut: Matti Laitinen

Helen Yaffe opettaa Latinalaisen Amerikan historiaa University College London’ssa ja London School of Economic’ssa.

2010-02-18T10:37:00.001+02:00

VIIDES INTERNATIONAALI

Ensimmäinen askel on otettu. Sillä on tavanomaisesta poikkeava merkitys, joka tulee ravistelemaan vasemmistoa ja oikeistoa sekä itää että länttä. Se puhaltaa kuin pyörremyrsky kaikkiin poliittisiin järjestöihin, ammattiyhdistyksiin ja yhteiskuntiin sekä planeetan joka nurkkaan. Sykli, joka muutti maailman, tapahtui vuodessa. Ensin maailman rahoitusrakenteet romahtivat, mikä toi julkisuuteen totuuden kapitalismin väistämättömästä kuolemankriisistä. Sitten USA kiihdytti marssitahtiaan sodan tiellä. Strateginen vastaus tälle kaikelle on uusi Internationaali.

Kansainvälisessä maailman vasemmistopuolueiden konferenssissa 20.11.2009 huimauksen tunne lakaisi yli 10 000 henkilöä. He kuulivat Hugo Chávezin puhuvan 31 maasta saapuneille puoluedelegaateille joko televisiossa tai Internetissä ja pamauttavan ilmoille yllättäen kauan kaivatun ehdotuksen Viidennen Sosialistisen Internationaalin perustamisesta. Meneillään olevan vallankumousprosessin presidentti esitti tämän kutsun. Ne kokousedustajat, jotka ovat kasvokkain samanlaisten vastuukysymysten kanssa Boliviassa, Ecuadorissa ja Hondurasissa, kannattivat häntä välittömästi. Ne, jotka ovat brutaalin siirtymän alussa ja ne, jotka pyrkivät vasta samaan, pitivät jalkansa tiukasti maassa aloittaakseen oman taivalluksensa. Presidentti Chávez kutsui Fidel Castroa mukaan 21.11.2009 järjestettyyn PSUV:n kongressiin. Muutamaa tuntia myöhemmin hän matkusti epäviralliselle vierailulle Kuubaan ja keskusteli tuntikausia Castron veljesten kanssa.

MUUTOSTEN AIKA

Muutosten aika on koittanut. Mikään ei ole yllättävämpää kuin se, mitä olemme pitkään jo toivoneet. Useimmat niistä, jotka kuuntelivat Chávezia hotelli Humboltissa Waraira Repano –kukkulan huipulla pomppasivat ylös kuin kevät, joka oli pidätellyt pitkään tuloaan ja päästänyt äkkiä suustaan maagisen sanan. Spontaanit suosionosoitukset täynnään ihmetystä ja mielihyvää olivat vaikuttavin todiste tuesta, mikä oli enemmän kuin vastaus pitkään tunnetusta, mutta harvoin lausutusta tarpeesta.

Jos ensimmäinen askel kysyy todellista voimaa, selkeyttä ja uskallusta, niin seuraavat askeleet vaativat vielä suurempia ponnistuksia. Menneisyyden jokainen kansainvälinen sosialistinen organisaatio on perustettu suuren väittelyn ja ideologisen vastakkainasettelun merkeissä. Silloiset sekalaiset porukat, jotka kaikkialla maailmassa nykyään kutsuvat itseään vasemmistolaisiksi, osoittivat ennennäkemätöntä ideologisen sekavuuden astetta ja poliittista monimuotoisuutta. Ne oli vaikea saattaa yhteen sekä tarjota niille sopiva järjestörakenne ja reittikartta.

KESKEISIMMÄT KYSYMYKSET 5. INTERNATIONAALIN PERUSTAMISESSA

1) Mitkä ovat Viidennen Internationaalin ideologiset ja ohjelmalliset määritykset?
2) Mitkä järjestöt liittyvät yhteen luodakseen Internationaalin? Mitkä ovat suurten hallitusvastuussa olevien ryhmien, muiden puolueiden ja vallankumouksellisten ryhmittymien keskinäiset suhteet?

3) Minkälaisen organisaatiorakenteen kansainvälinen järjestö hyväksyy itselleen? Ketkä valitaan sen johtajiksi ja miten johtajuus jakautuu kansallisuuksien tasolla?

4) Kuinka kansainvälinen työväenluokka saadaan mukaan tähän monikasvoiseen järjestöön, kun sillä ei ole nykyisin käytössään tarvittavaa tietoisuutta ja voimaa? Me olemme puolustaneet aina selkeistä asemista näitä teemoja.

MITEN SE EROAA MENNEISTÄ INTERNATIONAALEISTA?

Tänään objektiivisista ja subjektiivista syistä johtuen uuden kansainvälisen organisaation ei voi edellyttää edustavan samanlaista ideologista homogeenisyyttä kuin Toinen, Kolmas ja Neljäs Internationaali edustivat. Sen heterogeenisyys lyö laudalta jopa Ensimmäisen Internationaalin siinä mielessä, ettei se ole syntynyt kansanjoukkojen tukeman työväenluokan organisoidun ja tietoisen etujoukon vaikutuksen tuloksena.

Mikä määrittää kannatuksen tällaiselle erilaista aineksista koostuvalle organisaatiolle? Sen päätös taistella imperialismia vastaan ja 21. vuosisadan sosialismin puolesta. Sen alkupiste koostuu tuntemattomista elementeistä ja monimerkityksellisyydestä, jota jo tämä määrittelykin ilmentää.

KUINKA YHTENÄISYYS SAAVUTETAAN

Tämä ideologinen monilähtöisyys ratkaistaan organisatorisin keinoin. Jokainen jäsenpuolue ja –järjestö sitoutetaan yleisstrategiaan. Niiden sallitaan osallistua useisiin organisaatioihin samassa maassa eikä Internationaalissa anneta aihetta vain yksimieliseen poliittiseen toimintaan.

Viidettä Internationaalia ei voida sisällyttää yhteisrintaman konseptiin. Se on lähempänä joukkopuolueen ideaa monilähtöisine ideologioineen ja poliittisine yksimielisyyksineen suhteessa keskeisiin kysymyksiin pallonpuoliskon strategiassa. Se on kaikin tavoin joustava ja suo eroja osallistumisessa kussakin maassa.

Tämä vastakkainasettelu ratkaistaan suotuisassa yhtenäisyydessä, poliittisessa yksimielisyydessä ja kansainvälisessä johdonmukaisuudessa Internationaalin johdossa, joka voi koostua puolueiden edustajista käsittäen ne maat, joilla ei enempää kuin yksi tunnustettu, olemassa oleva organisaatio.

NYKYISIÄ VALLANKUMOUSPROSESSEJA ON PUOLUSTETTAVA JA UUSIA LUOTAVA

Kansainvälinen vallankumouksellinen organisaatio näillä ominaisuuksin ei ole mikään kaukainen näkökulma vaan välitön tarve. Venezuelan, Bolivian, Ecuadorin ja Nicaraguan vallankumousprosessien puolustamista ei voi lykätä eikä myöskään ponnisteluja alueen muiden jäljellä olevien maiden vallankumouksellisten voimien jälleenrakentamista.

On turhaa stressata sillä, ettei ole olemassa keinoa ideologisen identiteetin saavuttamiseksi ja samaan aikaan on kuitenkin toimittava paljon vähemmän poliittisesti ja sosiaalisesti yhtenäisesti kussakin erillisessä valtiossa kuin kansainvälisellä tasolla. Joten 5. Internationaali on tyystin erilainen kuin sen kolme edeltäjää. Sisäiseltä monimuotoisuudeltaan se lienee samankaltainen ensimmäisen Internationaalin kanssa. Se sisältänee lukuisia ryhmiä samasta poliittisesta virtauksesta. Monenlaiset marxilaiset, kristityt ja kansallismieliset suuntaukset löytävät siinä kohtauspaikan vallankumoukselliselle määrätietoisuudelle ja tahdolle asettua imperialismia ja kansallista porvaristoa vastaan. Tämä sujuu niin, ettei tarvitse todeta suuren joukon jääneen järjestön ulkopuolelle, koska se pitää sisällään samaan aikaan valtavan monimuotoisuuden.

VASEMMISTOLAISUUS LASTENTAUTINA

Entä sitten toinen sivusta. ”Laskentatautia” poteville ei ole tällä hetkellä tilaa. He tyrmäävät vaatimuksillaan. Rakenteiden hitaus ja kaaderien sitoutuminen kapitalistisen valtion elimistöön ovat tuoneet yhteisvaikutuksenaan joukkoliikkeeseen mukaan keskipakoisvoiman tavoin erilaisten ryhmien muodossa spontaanin etujoukon tärkeät osat. Nämä ryhmittymät ovat kaukana yhtenäisestä teoriasta. Ne liputtavat Marxin, Leninin tai Trotskin nimeen. Ne valtaavat asemansa käyttämällä hyväkseen itsestään selvien yleistyksien yksinkertaista toistamista. Ne määrittävät itsensä 45 astetta vasemmalle jokaisesta näyttämölle ilmaantuvasta poliittisesta ilmiöstä.

Suojellaksemme itseämme viimeksi mainituilta ja samanaikaisesti korjaamalla näistä objektiivisista ilmiöistä terveet osat talteen ei tule olemaan mitätön tehtävä 5. Internationaalin päiväjärjestyksessä. Tämä vaatii Internationaalilta valtavia organisatorisia ja teoreettisia ponnistuksia sekä harvinaista poliittista kyvykkyyttä.

Miljoonat ovat jälleen kerran nostaneet strategisen banderollinsa reformistien ja ”lastentautisten” pihdeissä toisen sokaisevan paradoksin ympäröiminä: Toiminta ei ainoastaan edellytä teoriaa, vaan toiminta peittoaa teorian niin vahvasti, että käytännössä tosiasioihin liittyvä teoria on epäuskottava. Siksi pragmatismi (tiedon edellytyksenä ja päämääränä on toiminta, ML) nostaa päätään kolmantena uhkana ja kyykistelee hyvissä asemissa. Viides Internationaali on jo noussut siivilleen tältä hyvin monimutkaiselta laukaisualustalta.

LOPUKSI

Tuhansia aloitteita, joissa on humanitaarisia ja myönteisiä näkökulmia, on työstetty ja tullaan työstämään vain mahdollisena vastauksena kapitalismin kriiseihin. Suokaamme suurten reformististen ja poliittisten järjestöjen kaaderien sekä ay-liikkeen harkita tätä aloitetta huolellisesti. Suokaamme taistelun kovettamien ryhmien, taisteluissa karaistuneiden, mutta omiin ympyröihinsä jumittuneiden joukkojen harkita tätä aloitetta huolellisesti. Suokaamme älymystön mukavissa asemissaan harkita tätä aloitetta huolellisesti. Suokaamme jokaisen ihmisen harkita tätä aloitetta huolellisesti ennen kuin kieltäytyy osallistumasta tähän tehtävään, joka on tärkeä koko ihmiskunnalle – kapitalistisen hulluuden lakkauttaminen.

Tämä tavoite voidaan kiteyttää tänään tunnukseen:
RAKENNETAAN VIIDES INTERNATIONAALI!

Toimittanut: Matti Laitinen

Artikkeli perustuu argentiinalaisen, marxilaisen toimittajan Luis Bilbaon artikkeliin, joka on julkaistu 12/2009–1/2010 America XXI –aikakausilehden numerossa 56.

2010-02-10T21:03:00.002+02:00

UUSI INTERNATIONAALI

Caracasissa järjestettiin 19.–21.11.2009 laaja kansainvälinen maailman vasemmistopuolueiden konferenssi, johon osallistui yli 50 vasemmistolaista järjestöä, jotka edustivat 31 eri valtiota kattaen Aasian, Afrikan, Euroopan, Karibian alueen ja Oseanian. Konferenssi kelpuutti Hugo Chávezin tekemän ehdotuksen kutsua koolle Viides Internationaali eli uusi vallankumouksellinen Internationaali sosialistisesti suuntautuneiden puolueiden, kansanliikkeiden ja aatevirtausten yhteisenä tilana, jossa voidaan harmonisoida yhteinen strategia imperialismin vastaiselle taistelulle, kapitalismin korvaamiseksi sosialismilla ja uuden tyyppiselle solidaarisuuteen perustuvalle talousintegraatiolle. Caracasissa järjestetään huhtikuussa 2010 Viidennen Internationaalin perustamiseen liittyvä kansainvälinen kokous. Seuraavassa tutustumme yhdysvaltalaisen toimittajan Michael Albertin esittämiin ajatuksiin uudesta Internationaalista.

UUDEN INTERNATIONAALIN LUONTEESTA

Ollakseen vakuuttava Viides Internationaali vaatii osakseen yksityiskohtaista suunnittelua, vankkaa kannatusta ja oman ohjelmansa. On terävöitettävä ja kasvatettava sen vaikutusvaltaa. On luotava maailman laajuisia kapitalismin vastaisia järjestöjä. On huomioitava yhteiskunnallisten liikkeiden tarve yhtenäisyyteen ja vastavuoroiseen solidaarisuuteen. Internationaalin pitäisi olla luonteeltaan uudentyyppinen. Michael Albertin arvion mukaan tämän päivän yhteiskunnallisten liikkeiden poliittisesti sofistikoiduimmat ihmiset eivät pestautuisi vanhantyyppiseen Internationaaliin. Aikoinaan NKP:n johtaman Kominternin malli ei näytä nauttivan suurta luottamusta (ML). Internationaali ei saisi myöskään olla vain pienen älymystöryhmän väline, joka tarjoaa vain ylätason ohjeita. Siitä ei saa muodostua suurten egojen kohtauspaikka, jossa he kokoontuvat vain sukimaan toisiaan pitkissä ja hyödyttömissä tapaamisissa. Se ei voi perustua myöskään machoiluun, alistamiseen tai autoritaarisiin ja rasistisiin käytäntöihin.

Michael Albertin mielestä uuden Internationaalin keskeisimpänä asiana olisi osoittaa vääjäämättömästi sen kaiken toiminnan liittyvän ja olevan osa kehittyvää, kestävää ja vapautettua yhteiskuntaa ja maailmaa. Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, että kaikki järkevät ja huoltakantavat ihmiset hyväksyisivät nämä asiat. Uuden Internationaalin on nostettava solidaarisuus osaksi sen eetosta. Sen on nojattava maailmanlaajuisiin liikkeisiin ja projekteihin sekä vastavuoroiseen apuun ja kollektiiviseen hyötyyn. Hän ehdottaa uuden Internationaalin nimeksi Osallistava Sosialistinen Internationaali (Participatory Socialist International, PSI).

KUUSI PERUSPERIAATETTA

Michael Albert asettaa kuusi asiaa keskiöön pyrittäessä rakentamaan uudenlaista maailmaa. Näillä seikoilla on keskeinen vaikutus tulevan maailman ominaispiirteisiin.

- Taloudellisen tuotannon, kulutuksen ja vaurauden pitäisi olla yhteiskuntaluokasta riippumatonta. Tämä käsittää ihmisten tasa-arvoisen pääsyn laadukkaaseen koulutukseen, terveydenhuoltoon sekä terveyttä ylläpitävän ravinnon, juomaveden, puhtauden, asumisen sekä tarkoituksenmukaisen ja arvostetun työn sekä henkilökohtaisten edellytysten täyttymisen.

- Sukupuolen, sukulaisuuden, seksuaalisuuden tai perhesuhteiden perusteella ei suoda kenellekään mitään etuoikeuksia. Tämä käsittää naisten alistamisen lopettamisen, lasten päivähoidon järjestämisen, vapaa-ajan toiminnan, terveydenhoidon jne.

- Kulttuuri- ja yhteisöllisiä suhteita eri rotujen, eri etnisten ryhmien ja uskontokuntien ja muiden kulttuuriyhteisöjen välillä sekä niiden oikeuksia ja identiteettiä pitäisi suojella tasa-arvoisesti. Niiden itsensä tulee kunnioittaa vastaavasti myös kaikkia muita yhteisöjä. Tämä käsittää rasismin ja etnokeskeisyyden sekä kaikkien muiden kiihkoilurakenteiden lakkauttamisen yhtä hyvin kuin intiaanikansojen hyvinvoinnin ja oikeuksien suojaamisen.

- Poliittisen päätöksenteon, oikeustoimen ja yhteisten ohjelmien toteuttamisen pitäisi synnyttää kansan valtaa siten, ettei mikään sektori tai valitsijakunta nouse minkään toisen yläpuolelle. Tähän sisältyy kaikkien oikeus osallistumiseen ja oikeudenmukaisuus.

- Kansainvälinen kauppa, viestintä ja muu vuorovaikutus pitäisi tapahtua rauhanomaisesti ja oikeudenmukaisesti sitä mukaa, kun puretaan kaikki kolonialismin ja imperialismin jäänteet. Tämä tapahtuu maapallon eteläisen pallonpuoliskon kansojen velanmaksun mitätöimisellä ja rakentamalla uudet kansainväliset normit ja suhteet, jonka myötä siirtrytään tasa-arvoisten kansojen perustamaan yhteisöön.

- Ekologiset valinnat eivät ole ainoastaan kestäviä, vaan niillä myös pidetään huolta ympäristöstämme, jonka säilyminen on korkein päämäärä sekä meille itsellemme että maapallolle. Tämä käsittää ilmastosopimuksen ja energian käytön uudistamisen.

UUDEN INTERNATIONAALIN VIRTAUKSET

Michael Albertin käsityksen mukaan uusi Internationaali voi sisältää monenlaisia jäsenorganisaatioita, projekteja ja yhteiskunnallisia liikkeitä, joilla voi olla osittain kilpaileva taloudellinen päämäärä (kuten osallistuva talous tai markkinasosialismi) tai erilainen strateginen suuntautuminen (vaalien kautta voittoon tai väkivallattomuus jae…). Sen erilaisia virtauksia ei pitäisi nähdä heikkoutena, joka heikentää yhtenäisyyttä, vaan vahvuutena, joka suojelee lahkolaisuudelta ja takaa järjestön jatkuvan kasvun.

Michael Albert tarkoittaa osallistuvalla taloudella (parecon) talousjärjestelmää, joka on vaihtoehto kapitalismin markkinoille ja sosialismin keskussuunnittelulle. Työntekijät omistavat siinä itse tuotantovälineet. Sen vallitessa työntekijöiden ja kuluttajien neuvostot hyödyntävät päätöksenteossaan itsehallintoa ja osallistuvaa suunnittelua.

Internationaalin jäsenkuntaan voisi kuulua poliittisia puolueita, yhteiskunnallisia liikkeitä, järjestöjä ja jopa projekteja. Jäseninä voisivat olla esim. Venezuelan PSUV, Brasilian maattomien työläisten liike (MST), Rosa Luxemburg säätiö Saksasta ja vaikkapa jopa mediaorganisaatio Zcom USA:sta. Kukin uusi jäsen anoo Internationaalilta järjestöjäsenyyttä. Paperijäseniä ei hyväksytä.

JÄSENJÄRJESTÖJEN OIKEUDET

Jokaisella jäsenryhmällä kuuluu olla oma ja loukkaamaton ohjelma omalle erilliselle toiminnalleen. Samaan aikaan kutakin jäsenorganisaatiota pitäisi kuitenkin kannustaa toimimaan johdonmukaisesti Internationaalin normien, käytäntöjen ja sen yhteisen ohjelman mukaisesti. Jäsenjärjestöt ovat keskenään solidaarisia, mutta huomioivat työssään omat operaationsa ja ovat toimissaan myös autonomisia. Internationaalilla on käytössä päätöksenteossaan, koollekutsumisessaan ja tukikampanjoissaan yhteinen ohjelma, politiikka, normit ja säännöt.

MITÄ INTERNATIONAALI VOISI TEHDÄ?

Uusi Internationaali voisi kutsua koolle kansainvälisiä tapahtumia ja vastarinnan päiviä. Se voisi tukea jäsenjärjestöjensä käymiä kamppailuita. Se voisi suorittaa laajoja kampanjoita edistääkseen ihmisten ymmärrystä ja vastavuoroista tietoisuutta. Se voisi päättää myös omista projekteistaan ja massiivista kampanjoistaan sekä rahoittaa niitä jäsenistönsä toimesta. Tällaisia voisivat olla mm. pakolaiskysymys, sotien lopettaminen, työviikon lyhentäminen koko planeetalla, ilmastokatastrofi ja erilaiset boikottitoimet.
Yksi selkeä syy Internationaalin olemassaololle on helpottaa sen jäsenkunnan pääsyä ulos järjestöllisestä yksinäisyydestä tulemalla osaksi suurempaa prosessia, joka sisältää monipuolisia painopisteitä ja yhdistää ne sopimuksin ihmiskunnan enemmistön yhteisiin pyrkimyksiin.

LOPUKSI

Michael Albertin ajatuksista voi tehdä oman käsitykseni mukaan sen johtopäätöksen, että hänen mielestään uuden Internationaalin perustamisen päämääränä tulisi olla ensinnäkin kansainvälisen imperialismin vastaisen ja vasemmiston moniarvoisuutta edustavan rintaman luominen vastapainoksi imperialismin keskuksia (USA, EU ja Japani) ja ylikansallisten yhtiöiden valtaa vastaan ja toiseksi nykyisen uusliberalistisen menon korvaaminen uudella oikeudenmukaisella maailmalla. Kaiken toiminnan tulisi tapahtua suvaitsevaisuuden, tasa-arvon ja demokratian perustalta. Internationaalin ei pitäisi olla hänen mukaansa ideologisesti yhtenäinen, vaan paremminkin eri suuntausten välinen yhteistyöelin.

Matti Laitinen

Lähde: ZNet, A New International, Resoc, and Parecon/Parsoc, Michael Albert 2.12.2009

Michael Albert (s. 1946) on yhdysvaltalainen vasemmistoaktivisti, luennoitsija ja kirjailija. Hän työskentelee mm. toimittajana ZNet-verkkojulkaisussa. Hän nimeää oman ajattelunsa markkina-abolitionismiksi. Hänen mukaansa markkinat pitäisi eliminoida yhteiskunnasta, koska ne ovat moraalisesti vastenmielisiä, epäsosiaalisia sekä äärimmäisen sopimattomia ihmisen ja ympäristön eloonjäämisen kannalta.

2010-01-28T15:15:00.001+02:00

Ihmeellinen sirkus Prahan Taikalyhdyssä

Ohjaus: Evald Schorm, Jan Švankmajer, Jiří Srnec
Lavastus: Josef Svoboda
Esityspaikka: Laterna Magika, Narodni 4, 110 00 Praha 1

Kaksi klovnia seuraa satunäytelmässä mystistä kaunotarta Venusta ja kohtaa toivioretkellään lukuisia seikkailuja. He kokevat koko elämänsä tapahtumat yhdessä yössä. Näytelmässä hyödynnetään tanssi- ja nukketeatteria, mustaa teatteria, pantomiimia, sirkus- ja elokuvataidetta sekä musiikkia.

Taustamusiikkina soi jazz, rock, klassinen sekä sirkus- ja kansanmusiikki. Ihmeellistä sirkusta oli esitetty 2.1.2010 yhteensä jo 6 046 kertaa. Näytelmän päähenkilöt seikkailevat milloin näyttämöllä ja milloin elokuvan valkokankaalla.

Näytelmän aiheina ovat ihmiskunnan ikuisuusaiheparit: hyvä ja paha, rakkaus ja viha, voima ja heikkous, onni ja murhe. Viimeisenä toiveena on ymmärtää, mikä on todella tärkeätä elämässä.

Wolfgang F. Zuckerin mukaan klovni on ulkopuolisuudessaan juuri tuon yhteiskunnan ulkopuolella levittäytyvän epäpyhän järjestyksen (kaaoksen) edustaja. Sirkusmaailmassa elegantti ja hiottukäytöksinen valkoinen klovni edustaa kulttuuria. Groteski klovni – Auguste – irvokkaine asuineen, keskipään kaljuineen ja punaisine nenineen on hänen vastakohtansa. Tämä ilveilijä ilmentää luonnon vapautta ja kontrolloimattomuutta sekä ihmisen kömpelyyttä ja itsehallinnan puutetta. Valkoisen klovnin olemuksessa ja esityksessä kiteytyy se, mikä ihmisissä on parasta ja ilveilijä Augustessa se, mikä hänessä on pahinta.

Alussa näyttämöllä lojuvat sininen sello, punainen jättiruusu, taitettavat mustavalkoiset tikapuut, vaaleanvihreä trumpetti ja iso rumpu. Neljä klovnia tanssii näyttämöllä. Vesi kohisee ja aaltoilee lavasteissa. Salaperäiset, valkoiset munat nousevat ja laskeutuvat itsekseen näyttämön perällä. Ruusu leijuu ja heiluu itsekseen.

Yhtäkkiä kaksi kummitusmunaa kelluu vuoristojärvessä, jossa ne poksahtavat kahdeksi klassiseksi klovniksi. Valkoinen ja groteski klovni räpiköivät rannalle. He kohtaavat valokuvaajan ja sirkustirehtöörin hahmoissa elämän pettymyksiä ja ansoja symboloivan kiusaajan. Botticellin Venus-hahmo seilaa seuraavaksi simpukankuorella järven selälle. Venus vie klovnit pyhiinvaellusmatkalle kokemaan elämän ankaruutta ja kauneutta.

Yllättäen klovnit pamahtavat mustalaisleiriin. Venus muuttuu mustalaisprinsessaksi ja sirkustirehtööri romaniheimon ykkösurokseksi. Leiri tanssii valkokankaan metsässä ja näyttämöllä itsensä taivaisiin. Seuraavaksi kaksikko palaa sirkukseen, jossa leijonat karjuvat, hevoset kirmaavat ja tirehtöörin ruoska paukkuu. Pellet yrittävät päästä mukaan areenalle, mutta sitä onnea heille ei suoda. Ballerinat syöksyvät tanssimaan näyttämölle ja valkokankaalle. Venus muuntautuu ankaran tirehtöörin silmäteräksi – ratsastavaksi sirkusprimadonnaksi.

Toisella puoliajalla juronaamaiset ihmissätkynuket valtaavat näyttämön ja sätkynuket valkokankaan. Ne liikkuvat konemaisesti nytkähdelleen ja hakkaavat toisiaan päähän puunuijilla. Naismarionetti pääsee tirehtöörin urheiluauton kyytiin ja porhaltaa tämän kanssa kohti auringonlaskua.

Kuumailmapallo nousee ilmaan kyydissään Venus ja klovnit. Vapauden kaiho ja uudet maisemat täyttävät heidän mielensä. Haaveilevat klovnit mukiloidaan v. 1968 muistoksi nuorisojoukon toimesta.

Lopulta nuorukainen saa nuorikkonsa maalaishäissä. Vanhusten työtä nähneet kädet kietoutuvat oluthaarikoiden ja piiraiden ympärille pitopöydässä.

Näytelmästä välittyy, että elämä on suurta sirkusta komedioineen, tragedioineen ja valtataisteluineen. Ankarat johtajat eivät ymmärrä kansan murheita ja iloja, mutta hekin kaipaavat osakseen rakkautta. Samettivallankumoukseen yhdistetty satunäytelmä jatkuu kuitenkin edelleen. Kiusaajan rooliin ovat astuneet sotilasliitto Nato ja Euroopan unioni. Venuksena esiintyy kansallinen rauhanliike, joka on torjunut toistaiseksi Naton tutka-asemat Tšekin maaperällä. Groteski klovni on vallannut Václavské Námestin McDonaldsin hampurilaispellen hahmossa.

Kaiken kaikkiaan esitys on vaikuttava ja näkemisen arvoinen.

Matti Laitinen

Lähde: Hulluden puolustus, Klovnien suuri perintö, Olli Alho, WSOY 1988

2010-01-11T14:45:00.001+02:00

Ystävyys

Ystävyys on kahden tai useamman
osapuolen välistä myönteistä vuorovaikutusta,
joka tapahtuu tasa-arvon, yhdenvertaisuuden,
vapaaehtoisuuden ja luottamuksen hengessä.
Ystävyys voi perustua yhdessä tai erikseen
yhteiseen hyötyyn, yhteisiin tavoitteisiin
ja samoihin mielenkiinnon kohteisiin.

Ystävyys on taikapiiri,
joka imaisee meidät syömään ja juomaan
sekä laukomaan keskenämme viisauksia ja tyhmyyksiä.

Ystävyyttä on vaalittava kuin laatukravatteja,
jos sellaisia komerosta löytyy.
Silkkisolmioon voi sujauttaa sormensa
ja pyyhkäistä sillä perseensä.
Ystävien suhteen ei kannata menetellä samoin.

Kuivatut särjet maistuvat maukkailta,
niiden suomut herättävät olohuoneen matolla
rakkaita muistoja eletystä elämästä.
Ystävyyttä ei kannata jättää roikkumaan narusta ullakolle
kuin kuivattuja särkiä, koska ne unohtuvat usein ullakolle.

Ystävyyssuhteita ei kannata pakastaa, koska jäisiä ystäviä,
on vaikea sietää ja rakastaa.

Ystävyys istuu saunan kuumilla lauteilla,
kapeat ja leveät kankut nauttivat sovussa
löylyn hurmasta.
Onnen voi rikkoa kuitenkin löylykauhan valta.

Mitä olisi elämä ilman ystäviä?
Se olisi niin onnetonta,
että pitäisi hakeutua Kabuliin
myymään Ystävänpäivän merkkejä.

Ystävyyttä ei siis pidä pakastaa, kuivata tai palvata
eikä sillä kannata pyyhkiä persettään.
Thomas Hobbesia mukaillen:
”Mitä hyvänsä vaadit ystäviltäsi,
vaadi sama itseltäsi.”

Kun kohtaat pöydän alla
sammuvan ystävän,
tarjoat hälle käden auttavan,
koska hänkin toimii samoin.

Matti Laitinen 6.1.2009