MASAN LAARI

Kuva: Marju Manninen KUN KUKAAN EI VÄLITÄ Arvoisat valtaapitävät,   hanakat säästäjät ja karsijat, oletteko koskaan pohtineet, kuinka kansalaiset säästyisivät epätoivoisilta teoilta? Koulusurmaajat, ostoskeskussurmaajat, perhesurmaajat ja joukkosurmaajat ovat saaneet jo kasvonsa. Milloin, te, jotka olette vastuussa syrjäytymistä ja toivottomuutta aiheuttavasta säästöpolitiikasta, rikotusta yhteiskunnasta, löydätte omat kasvonne? Näinkö köyhyyttä eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa vähennetään? Näinkö perheiden hyvinvointia ja jokaisen yhteiskunnallista osallisuutta lisätään? Välinpitämättömyys on surkea lääke yhteiskunnallisiin ongelmiin. Sen sivuvaikutukset ovat hengenvaarallisia. Armoton kilpailuyhteiskunta suoltaa vertailua, sortoa ja hävinneiden armeijan. Ihminen on vastuussa valinnoistaan. Kun mikään ei riitä, kun millään ei ole enää väliä, kun kajuutta pimenee, kun pimeys voittaa valon. Kynttilät ja kukat täyttävät jälleen k...

SUNNUNTAINA Toukokuun toisena sunnuntaina nousimme kundini kanssa Hämeentieltä kasiin. Vilautin libareitamme lukijassa. Tytär tuli seiskan sporalla myöhemmin perässä. Vaimo oli työreissulla Pekingissä. Tekstari toivotti terveiset. Sörkassa jätimme skurun. Kurvissa paistoi suulis. Dallasimme metroon. Hyppäsimme porkkanaan. Jengi kantoi handuissaan kukkapuskia, amppeleita ja ruusuja. Meillä oli repussa avokadoja, ruisleipää ja sherryä. Vartsikan kentsulle oli ilmestynyt muovinurmi. Plokkasimme kentän reunalta snadin kimpun valkovuokkoja. Mutsi ja faija asuvat Stadin kämpässä mäellä. He ovat yli kasikymppisiä. Toiselta pumppu, toiselta muisti – rikki. Mutsi oli duunannut juhlapöydän. Soppaa, uunifisua, lammasta, katkarapusalaattia ja juustoja. Jälkkäriksi laatujädeä. Faija ei saapunut safkaamaan. Se huilasi bunkassaan. Glesa lonkka venttasi puukkoa. Me, pienen suvun kolme sukupolvea, vietimme yhteisen hetken syöden ja suoden läsn...