MASAN LAARI

Video: http://youtu.be/KkfytZNHGco MERI EI OLE VIELÄ JÄÄSSÄ   Moottorit käynnistyvät, alus irtoaa laiturista. Lasit helisevät baarin hyllyillä. Talvimuuli käy kaupan. Siemailen salmaria. Huuhtelen oluella suuni. Toivotamme toisillemme hyvää lomaa. Baarijono pitenee. Pöydät täyttyvät. Taulutelkkari mainostaa Tallinnan risteilyohjelmaa. Katossa killuu punainen paljettisydän. Nuori mies pelaa älypuhelimellaan bilistä. Tax-Free tyrkyttää kosteita paketteja pukin konttiin. Punavalkea manipuloi. Alemmalla kannella alkavat karaoketanssit. Kaiho pursuaa, veisu pullistaa pubin. Bisse ja lonkero lasittuvat. Ihmistä lohduttaa humalan jumalan suoma voimakas tahto. Ikkunasta avautuu jäätön Suomenlahti. Saaria ja mannerta peittää lumivaippa. Vetokärry on työnraskauttaman lastin hakijan opaskoira ja rollaattori. Matti Laitinen 14.12.2012

MATTI LAITISEN NELJÄS RUNOKIRJA ”TÄMÄ MAA ON MEIDÄN” ILMESTYI 1.11.2012 Runokokoelma kertoo syrjäytettyjen Suomesta ja hyökkäyssotien särkemästä maailmasta. Runoilija Laitinen kirjoittaa aiheista puolueellisesti. Hän on työväenluokan mies. 1970-luku jätti häneen luovan ja kriittisen jälkensä. Suomi on korruptoitunut luokkayhteiskunta, johon on synnytetty pääomien vapauttamisen, kansallisomaisuuden ryöstelyn ja yksityistämisen seurauksena valtavat tuloerot. 750 000 ihmistä survoo poskeensa mielialakemikaaleja suoriutuakseen päivän rutiineista. Pysyvä työttömyys periytyy sosiaalisesti vuokralähiöissä sukupolvelta toiselle. Euroopan pääkaupungeissa huppupäät ovat vastanneet pukuapinoiden säästöohjelmiin kapinoiden. Kapitalismissa tavara – raha – tavara on rikoksista kannattavin. Kun toisinajattelet, tarkastele ajatustesi kestävyyttä. Jos ajatuksesi vaikuttavat toimivan, vahvista niitä teoin. Toisintoiminta muuttaa maailmaa. Kun toimit toisin, analysoi toimintasi seurauksia. N...

MINÄ UNOHDAN SINUT LIIAN USEIN Sinä luuhaat armosta kaverien nurkissa. Nukut rapuissa, torkut sporissa ja junissa. Yöpaikan etsiminen imee sinusta mehut. Oma koti on sinulle liian kallis. Kesällä asut koijissa, luumuilet leirintäalueilla, lepäilet puistonpenkeillä. Vaihdat tyhjät pullot täysiin. Et käy konserteissa. Et käy shoppailemassa. Et käy kiekkokatsomossa. Et käy usein suihkussa. Ilman kotia on vaikea saada työtä, löytää kavereita, lukea lehteä aamukahvilla. Talvi vie sinut asuntolaan. Samat ongelmat täyttävät talon. Kukaan ei valitse kämppäkaveriaan. Minä unohdan sinut liian usein. Matti Laitinen 18.10.2012

                    TÄMÄ MAA ON MEIDÄN   Kapitalisti pettää, jättää, pöllii työmme tuloksen. Toisiamme syömme. Hallituksen kusta juomme. Tämä maa on meidän. Flamingo lupaa, naruttaa, myy hallituksessa meidät. Säästöpossusossun lupauksiin ei voi luottaa. Luonnonvarat ovat meidän. Ihmisyyttä ylläpitävät muut arvot kuin pörssikurssien arvot. Hyvinvointi on meidän. En jaksa enää niellä. En jaksa enää nuolla. En jaksa enää alistua. En kysy lupaa – on aika toimia. Talous ja tuotanto ovat meidän. Liitytään yhteen, kompostoidaan kapitalismi. Luokkayhteiskunta ei ole meitä varten. Tulevaisuus on meidän. Me olemme enemmistö Me olemme tämä maa. Älä kysy lupaa – on aika toimia. Tämä maa on meidän. Matti Laitinen 7.5.2012

PYRAMIDI Pyramidi rakennettiin satojen vuosien kuluessa meren rannalle ja sitä ympäröiville kukkuloille. Huipulla, vuoren rinteillä sijaitsevat keskiluokan ja eliitin asuinalueet. Luokkajako lymyilee ostoskärryissä, hymyilee eteisaulojen marmoreissa. Via Garibaldi sykkii pyramidin sydämessä. Kiven suojassa viihtyvät museot, pankit ja mahti. Kiinalaiset halpatuontiputiikit eivät kuki Piazza Ferrarin ruusutarhassa. Ostoskadun holvikaarikäytäviä peittävät mosaiikit. Merkatut eivät mahdu merkkien maailmaan. Pohjalla kelluvat satamakorttelit ja vanhakaupunki. Maahanmuuttajat, pikkukauppiaat, duunarit ja syrjäytetyt hilluvat kapeilla kaduilla. Euronsiirtopisteet ylläpitävät etäällä elämää. Satamat, laivat ja telakat ovat tuoneet suvuille vaurauden ja työläisperheille leivän. Vatikaani siunaa riiston ja rikkaudet. Työläisten kirkot – kapakat – täyttyvät. Kyttäparit suitsivat katujuomista. Gramsci –kadun kiinalaispuodeissa oluenmyynt...

Kuva: Marju Manninen KUN KUKAAN EI VÄLITÄ Arvoisat valtaapitävät,   hanakat säästäjät ja karsijat, oletteko koskaan pohtineet, kuinka kansalaiset säästyisivät epätoivoisilta teoilta? Koulusurmaajat, ostoskeskussurmaajat, perhesurmaajat ja joukkosurmaajat ovat saaneet jo kasvonsa. Milloin, te, jotka olette vastuussa syrjäytymistä ja toivottomuutta aiheuttavasta säästöpolitiikasta, rikotusta yhteiskunnasta, löydätte omat kasvonne? Näinkö köyhyyttä eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa vähennetään? Näinkö perheiden hyvinvointia ja jokaisen yhteiskunnallista osallisuutta lisätään? Välinpitämättömyys on surkea lääke yhteiskunnallisiin ongelmiin. Sen sivuvaikutukset ovat hengenvaarallisia. Armoton kilpailuyhteiskunta suoltaa vertailua, sortoa ja hävinneiden armeijan. Ihminen on vastuussa valinnoistaan. Kun mikään ei riitä, kun millään ei ole enää väliä, kun kajuutta pimenee, kun pimeys voittaa valon. Kynttilät ja kukat täyttävät jälleen k...

SUNNUNTAINA Toukokuun toisena sunnuntaina nousimme kundini kanssa Hämeentieltä kasiin. Vilautin libareitamme lukijassa. Tytär tuli seiskan sporalla myöhemmin perässä. Vaimo oli työreissulla Pekingissä. Tekstari toivotti terveiset. Sörkassa jätimme skurun. Kurvissa paistoi suulis. Dallasimme metroon. Hyppäsimme porkkanaan. Jengi kantoi handuissaan kukkapuskia, amppeleita ja ruusuja. Meillä oli repussa avokadoja, ruisleipää ja sherryä. Vartsikan kentsulle oli ilmestynyt muovinurmi. Plokkasimme kentän reunalta snadin kimpun valkovuokkoja. Mutsi ja faija asuvat Stadin kämpässä mäellä. He ovat yli kasikymppisiä. Toiselta pumppu, toiselta muisti – rikki. Mutsi oli duunannut juhlapöydän. Soppaa, uunifisua, lammasta, katkarapusalaattia ja juustoja. Jälkkäriksi laatujädeä. Faija ei saapunut safkaamaan. Se huilasi bunkassaan. Glesa lonkka venttasi puukkoa. Me, pienen suvun kolme sukupolvea, vietimme yhteisen hetken syöden ja suoden läsn...