11.9.2001




KAKSI LENTSIKKAA


Viime syyskuussa kaksi lentsikkaa
päin Maailman kauppakeskusta mäjähti,
kaksi tornia tuhansia surmaten alas räjähti.
Maailmanherra opetti ja ruokki
mielenvikaisen koiran.
Teroitti sen hampaat.
Kiitokseksi otus puraisi epäilemättä
herransa ankaraa kättä,
näytti veristä kieltä,
se pahoitti maailmanherran mieltä.

YK:n päivänä lokakuussa
marssin poikani kanssa
Mannerheimintiellä rauhankulkueessa.
Olen marssinut jo 28 vuotta.
Vihollinen on ollut aina sama
NATO ja USA.

Kylmä sota lämpeni,
kun Varsovan liitto kylmeni.
Koitti uusi maailmanjärjestys.
Kun maailmanvaltias halusi nöyryyttää
tai laajentaa reviiriään,
se etsi itselleen
sopivan vihollisen.
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi sen.
Ja taas kerran NATO aloitti
ihmiskunnan pelastuksen nimissä
siviilikohteiden pommittamisen.

Afganistanin ilmatilassa satoi ja räiskyi.
Pohjoisamerikkalainen kostonvalssi
sinkosi repaleiselle vuoristokansalle:
maapähkinävoita, mansikkahilloa,
hampurilaisia ja paputomaattisalaattia,
risteilyohjuksia, napalmia ja köyhdytettyä uraania.

Rouva presidentti,
miksi sinäkin hyväksyit
tämän turhan kansanmurhan?

Öljyn pyhä kolmiyhteys on kutsunut
maailmanpaimenen tulisauvoineen
Lähi-itään, Balkanille ja Keski-Aasiaan.
Tutkimattomia ovat öljyputkien tiet.

Allahin siunaamissa maissa tuotetaan
valtaosa maailman öljystä.
Jumalaan luottavassa dollarivaltiossa kulutetaan
pääosa maailman öljystä.

Raamattu kehottaa rakastamaan lähimmäistä kuin itseään.
Koraani kehottaa välttämään sotia ja verenvuodatusta.
Pääoma kertoo luokkataistelusta – työn ja pääoman välisestä ristiriidasta.

Kiihkouskovaisuutta hyödyntävissä valtioissa
islamissa, juutalaisuudessa ja kristinuskossa
valtaapitävät käyvät pyhää sotaansa
vain omaa tai kaverinsa saatanaa vastaan.


Matti Laitinen
Helsinki lokakuussa 2001

Tämän blogin suosituimmat tekstit