Ihmeellinen sirkus Prahan Taikalyhdyssä
Ohjaus: Evald Schorm, Jan Švankmajer, Jiří Srnec
Lavastus: Josef Svoboda
Esityspaikka: Laterna Magika, Narodni 4, 110 00 Praha 1
Kaksi klovnia seuraa satunäytelmässä mystistä kaunotarta Venusta ja kohtaa toivioretkellään lukuisia seikkailuja. He kokevat koko elämänsä tapahtumat yhdessä yössä. Näytelmässä hyödynnetään tanssi- ja nukketeatteria, mustaa teatteria, pantomiimia, sirkus- ja elokuvataidetta sekä musiikkia.
Taustamusiikkina soi jazz, rock, klassinen sekä sirkus- ja kansanmusiikki. Ihmeellistä sirkusta oli esitetty 2.1.2010 yhteensä jo 6 046 kertaa. Näytelmän päähenkilöt seikkailevat milloin näyttämöllä ja milloin elokuvan valkokankaalla.
Näytelmän aiheina ovat ihmiskunnan ikuisuusaiheparit: hyvä ja paha, rakkaus ja viha, voima ja heikkous, onni ja murhe. Viimeisenä toiveena on ymmärtää, mikä on todella tärkeätä elämässä.
Wolfgang F. Zuckerin mukaan klovni on ulkopuolisuudessaan juuri tuon yhteiskunnan ulkopuolella levittäytyvän epäpyhän järjestyksen (kaaoksen) edustaja. Sirkusmaailmassa elegantti ja hiottukäytöksinen valkoinen klovni edustaa kulttuuria. Groteski klovni – Auguste – irvokkaine asuineen, keskipään kaljuineen ja punaisine nenineen on hänen vastakohtansa. Tämä ilveilijä ilmentää luonnon vapautta ja kontrolloimattomuutta sekä ihmisen kömpelyyttä ja itsehallinnan puutetta. Valkoisen klovnin olemuksessa ja esityksessä kiteytyy se, mikä ihmisissä on parasta ja ilveilijä Augustessa se, mikä hänessä on pahinta.
Alussa näyttämöllä lojuvat sininen sello, punainen jättiruusu, taitettavat mustavalkoiset tikapuut, vaaleanvihreä trumpetti ja iso rumpu. Neljä klovnia tanssii näyttämöllä. Vesi kohisee ja aaltoilee lavasteissa. Salaperäiset, valkoiset munat nousevat ja laskeutuvat itsekseen näyttämön perällä. Ruusu leijuu ja heiluu itsekseen.
Yhtäkkiä kaksi kummitusmunaa kelluu vuoristojärvessä, jossa ne poksahtavat kahdeksi klassiseksi klovniksi. Valkoinen ja groteski klovni räpiköivät rannalle. He kohtaavat valokuvaajan ja sirkustirehtöörin hahmoissa elämän pettymyksiä ja ansoja symboloivan kiusaajan. Botticellin Venus-hahmo seilaa seuraavaksi simpukankuorella järven selälle. Venus vie klovnit pyhiinvaellusmatkalle kokemaan elämän ankaruutta ja kauneutta.
Yllättäen klovnit pamahtavat mustalaisleiriin. Venus muuttuu mustalaisprinsessaksi ja sirkustirehtööri romaniheimon ykkösurokseksi. Leiri tanssii valkokankaan metsässä ja näyttämöllä itsensä taivaisiin. Seuraavaksi kaksikko palaa sirkukseen, jossa leijonat karjuvat, hevoset kirmaavat ja tirehtöörin ruoska paukkuu. Pellet yrittävät päästä mukaan areenalle, mutta sitä onnea heille ei suoda. Ballerinat syöksyvät tanssimaan näyttämölle ja valkokankaalle. Venus muuntautuu ankaran tirehtöörin silmäteräksi – ratsastavaksi sirkusprimadonnaksi.
Toisella puoliajalla juronaamaiset ihmissätkynuket valtaavat näyttämön ja sätkynuket valkokankaan. Ne liikkuvat konemaisesti nytkähdelleen ja hakkaavat toisiaan päähän puunuijilla. Naismarionetti pääsee tirehtöörin urheiluauton kyytiin ja porhaltaa tämän kanssa kohti auringonlaskua.
Kuumailmapallo nousee ilmaan kyydissään Venus ja klovnit. Vapauden kaiho ja uudet maisemat täyttävät heidän mielensä. Haaveilevat klovnit mukiloidaan v. 1968 muistoksi nuorisojoukon toimesta.
Lopulta nuorukainen saa nuorikkonsa maalaishäissä. Vanhusten työtä nähneet kädet kietoutuvat oluthaarikoiden ja piiraiden ympärille pitopöydässä.
Näytelmästä välittyy, että elämä on suurta sirkusta komedioineen, tragedioineen ja valtataisteluineen. Ankarat johtajat eivät ymmärrä kansan murheita ja iloja, mutta hekin kaipaavat osakseen rakkautta. Samettivallankumoukseen yhdistetty satunäytelmä jatkuu kuitenkin edelleen. Kiusaajan rooliin ovat astuneet sotilasliitto Nato ja Euroopan unioni. Venuksena esiintyy kansallinen rauhanliike, joka on torjunut toistaiseksi Naton tutka-asemat Tšekin maaperällä. Groteski klovni on vallannut Václavské Námestin McDonaldsin hampurilaispellen hahmossa.
Kaiken kaikkiaan esitys on vaikuttava ja näkemisen arvoinen.
Matti Laitinen
Lähde: Hulluden puolustus, Klovnien suuri perintö, Olli Alho, WSOY 1988
Ohjaus: Evald Schorm, Jan Švankmajer, Jiří Srnec
Lavastus: Josef Svoboda
Esityspaikka: Laterna Magika, Narodni 4, 110 00 Praha 1
Kaksi klovnia seuraa satunäytelmässä mystistä kaunotarta Venusta ja kohtaa toivioretkellään lukuisia seikkailuja. He kokevat koko elämänsä tapahtumat yhdessä yössä. Näytelmässä hyödynnetään tanssi- ja nukketeatteria, mustaa teatteria, pantomiimia, sirkus- ja elokuvataidetta sekä musiikkia.
Taustamusiikkina soi jazz, rock, klassinen sekä sirkus- ja kansanmusiikki. Ihmeellistä sirkusta oli esitetty 2.1.2010 yhteensä jo 6 046 kertaa. Näytelmän päähenkilöt seikkailevat milloin näyttämöllä ja milloin elokuvan valkokankaalla.
Näytelmän aiheina ovat ihmiskunnan ikuisuusaiheparit: hyvä ja paha, rakkaus ja viha, voima ja heikkous, onni ja murhe. Viimeisenä toiveena on ymmärtää, mikä on todella tärkeätä elämässä.
Wolfgang F. Zuckerin mukaan klovni on ulkopuolisuudessaan juuri tuon yhteiskunnan ulkopuolella levittäytyvän epäpyhän järjestyksen (kaaoksen) edustaja. Sirkusmaailmassa elegantti ja hiottukäytöksinen valkoinen klovni edustaa kulttuuria. Groteski klovni – Auguste – irvokkaine asuineen, keskipään kaljuineen ja punaisine nenineen on hänen vastakohtansa. Tämä ilveilijä ilmentää luonnon vapautta ja kontrolloimattomuutta sekä ihmisen kömpelyyttä ja itsehallinnan puutetta. Valkoisen klovnin olemuksessa ja esityksessä kiteytyy se, mikä ihmisissä on parasta ja ilveilijä Augustessa se, mikä hänessä on pahinta.
Alussa näyttämöllä lojuvat sininen sello, punainen jättiruusu, taitettavat mustavalkoiset tikapuut, vaaleanvihreä trumpetti ja iso rumpu. Neljä klovnia tanssii näyttämöllä. Vesi kohisee ja aaltoilee lavasteissa. Salaperäiset, valkoiset munat nousevat ja laskeutuvat itsekseen näyttämön perällä. Ruusu leijuu ja heiluu itsekseen.
Yhtäkkiä kaksi kummitusmunaa kelluu vuoristojärvessä, jossa ne poksahtavat kahdeksi klassiseksi klovniksi. Valkoinen ja groteski klovni räpiköivät rannalle. He kohtaavat valokuvaajan ja sirkustirehtöörin hahmoissa elämän pettymyksiä ja ansoja symboloivan kiusaajan. Botticellin Venus-hahmo seilaa seuraavaksi simpukankuorella järven selälle. Venus vie klovnit pyhiinvaellusmatkalle kokemaan elämän ankaruutta ja kauneutta.
Yllättäen klovnit pamahtavat mustalaisleiriin. Venus muuttuu mustalaisprinsessaksi ja sirkustirehtööri romaniheimon ykkösurokseksi. Leiri tanssii valkokankaan metsässä ja näyttämöllä itsensä taivaisiin. Seuraavaksi kaksikko palaa sirkukseen, jossa leijonat karjuvat, hevoset kirmaavat ja tirehtöörin ruoska paukkuu. Pellet yrittävät päästä mukaan areenalle, mutta sitä onnea heille ei suoda. Ballerinat syöksyvät tanssimaan näyttämölle ja valkokankaalle. Venus muuntautuu ankaran tirehtöörin silmäteräksi – ratsastavaksi sirkusprimadonnaksi.
Toisella puoliajalla juronaamaiset ihmissätkynuket valtaavat näyttämön ja sätkynuket valkokankaan. Ne liikkuvat konemaisesti nytkähdelleen ja hakkaavat toisiaan päähän puunuijilla. Naismarionetti pääsee tirehtöörin urheiluauton kyytiin ja porhaltaa tämän kanssa kohti auringonlaskua.
Kuumailmapallo nousee ilmaan kyydissään Venus ja klovnit. Vapauden kaiho ja uudet maisemat täyttävät heidän mielensä. Haaveilevat klovnit mukiloidaan v. 1968 muistoksi nuorisojoukon toimesta.
Lopulta nuorukainen saa nuorikkonsa maalaishäissä. Vanhusten työtä nähneet kädet kietoutuvat oluthaarikoiden ja piiraiden ympärille pitopöydässä.
Näytelmästä välittyy, että elämä on suurta sirkusta komedioineen, tragedioineen ja valtataisteluineen. Ankarat johtajat eivät ymmärrä kansan murheita ja iloja, mutta hekin kaipaavat osakseen rakkautta. Samettivallankumoukseen yhdistetty satunäytelmä jatkuu kuitenkin edelleen. Kiusaajan rooliin ovat astuneet sotilasliitto Nato ja Euroopan unioni. Venuksena esiintyy kansallinen rauhanliike, joka on torjunut toistaiseksi Naton tutka-asemat Tšekin maaperällä. Groteski klovni on vallannut Václavské Námestin McDonaldsin hampurilaispellen hahmossa.
Kaiken kaikkiaan esitys on vaikuttava ja näkemisen arvoinen.
Matti Laitinen
Lähde: Hulluden puolustus, Klovnien suuri perintö, Olli Alho, WSOY 1988
