MASAN LAARI

Iso, valkoinen invataksi peruutti Valkassa jäiselle pihalle. Kuljettaja riensi avaamaan koslansa keskioven. Äijä hinasi matkalaukkumme kaappimersun sisätiloihin. Vyötimme itsemme kiinni penkkeihin. Kuski sulki napista ovet ja trippi alkoi. Kun päiväkausia ventattu ja jauhettu reissu oli vihdoin edessä, Arska halusi palata kotiin. Inavataksi karautti pykälät rohisten kohti Paavalinkirkkoa ja ylitti märän Studarin. Pian olimme vilkkaalla Hämeentiellä. Kurvissa nalkahdimme liikennevaloihin. Arska naputti etusormellaan pakun sivuikkunaa. Ykkösen spora kääntyi Hesarilta Hämeentielle. Iltapäiväruuhka oli alkanut. Dösät stoppasivat Kurvin pysäkillä ja purkivat ihmislastiaan. Duunista himaansa palaavat stadilaiset hiipivät metroon. Arska huuteli: ”Ahaa, ahaa, hummani hei!” Taksi kääntyi Haapiksen kentän luona Sörnäisten rantsutielle ja kiiti kolisten maantiesuolan sulattamalla assulla kohti Pohjoisrantaa ja kultakupolista Uspenskin katedraalia. Se ohitti Halkolaiturin ja jäisessä...

Astuimme turva- ja lippujen tarkastuksen jälkeen Málagan Maria Zambranon rautatieasemalla pitkäkärsäiseen luotijunaan. Meillä oli paikat lähellä vaunumme vessaa ja uloskäyntiä. Junan ovet sulkeutuivat – tsiiiiih. Stoge nytkähti liikkeelle 8:40. Veturinkuljettaja kiihdytti 31 vaunuisen teräspedon matkanopeuteensa. Pian Talgo pyyhälsi reilusti yli kahtasataa. Arska tiiraili uteliaana ikkunasta maisemia. Hän piti hyvin paljon kiskoja pitkin reissaamisesta. Hänelle on kertynyt runsaasti kokemusta rautateitä pitkin viilettämisestä ympäri Eurooppaa. Junamme pääteasemaksi oli merkitty Barcelona. Vuoristot, jokilaaksot, ylänköjärvet, tunnelit, taajamat ja monenlaiset viljelykset vilahtelivat ikkunassa. Puolillaan olevassa vaunussamme matkustajilla oli valtavasti matkatavaraa. Yhdellä naisella oli mukanaan seitsemän matkalaukkua. Hän sähläsi ja sovitteli kamojaan ahtaille tavarahyllyille. Meillä kolmella oli vain reppumme.   Juna pysähtyi Antequerassa ottamaan lisää ihmislas...

KEHITYSVAMMAISEN KUNDIN FAIJANA Olen lähes 65-vuotias karvainen äijänkäppänä Stadin Valkasta. Ehdin seurata duunielämässä 36 antoisaa vuotta ammatillisen kuntoutuksen parissa, kuinka neurologiset vammat ja sairaudet sekä mielenterveyden häiriöt vaikuttavat ihmiset fyysiseen, psyykkiseen, sosiaalisen ja tiedolliseen toimintakykyyn. Tajusin tuona aikana, että ihminen on aina ensisijaisesti ihminen ja vasta toissijaisesti vammainen. Ihmisarvon kunnioitus alkaa jokaisen yksilön tasavertaisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta. Skiglasin tässä hommassa vieläkin syvemmälle omassa daijussani, kun perheeseemme syntyi 28 vuotta sitten kundi nimeltään Arska, joka oli jo syntyessään hukkua alkusköneensä. Kun kundin pumppu paikattiin ja monipuolinen kuntoutus alkoi, svengiä on riittänyt, vaikka muille jakaa. Arska on ollut meno- ja maailmanmies jo snadista lähtien. Hän lähti jo v. 1992 mutsinsa ja faijansa kanssa ekalle ulkomaanreissulleen Belgiaan ja Hollantiin. Reissaaminen tapahtui tuollo...

VIIMEINEN KÄÄRINLIINA Kävin märkänä ja loskaisena sunnuntaina tsiigaamassa muistisairasta faijaani Itiksen palvelutalossa. Aamuhugissa työskenteli ainoastaan viisi hoitajaa. Minusta määrä oli kovin snadi 30 vanhusta käsittävällä osastolla. Hoitsujen duuni kuormittaa sekä kroppaa että nuppia. Liksa ei ole hääppöinen. Silti faijan hoitsut ovat tehneet duuninsa aina läsnäollen ja hyvin. En ole hiffannut valitsemiemme Stadin kuntakonsernin päättäjien hiippailevan koskaan käytävillä vastaan. Faija ei tsitannut tällä kertaa Kehäkukan ryhmäkodin ruokasalissa safkalla. Faija torkkui istuma-asentoon säädetyssä bunkassaan omassa kämpässään. Hoitsu tyrkkäsi äijälle montuun soseutettua sapuskaa. Vapautin hänet hommasta ja tartuin itse lusikan varteen. Faija avasi pari kertaa silmänsä, mutta ei tsennannut syöttäjän vaihtuneen. Faija on ollut viime viikot ihan veto veks. Äijä on vetäytynyt unimaailmaansa. Se ei pysty käymään enää paskiossa. Voimat ovat sluutanneet. Peseytyminen,...

KUOLEMAN JÄLKEISESTÄ ELÄMÄSTÄ Mutsini delasi viime heinäkuussa. Hautajaiset pidettiin läheisten kesken Hietsun krematorion snadissa kappelissa. Muisteltiin, soitettiin musaa ja jätettiin viimeiset jäähyväiset. Tilaisuuden jälkeen käytiin kimpassa raflassa syömässä. Mutsille pidettiin myöhemmin toinen muistitilaisuus, johon kutsuttiin hänen elossa olevansa systerinsä ja broidinsa sekä näiden kakrut. Mutsin kuoltua hain faijalleni hänen edunvalvojanaan perhe-eläkettä. Sitä virtasi entisen satamajätkän tilipussiin valtaisat 168 euroa. Vastaavasti äijän asumistuki ja kansaneläke surkastuivat 207 eurolla. Yhteiskunta piti huolta, ettei palvelutalossa asuva 91-vuotias dementoinut ja pyörätuolissa työnnettävä vanhus päässyt vaurastumaan. Toivottavasti kansanedustajat, valtioneuvoston jäsenet ja valtion ylin virkamieskunta valvoisivat yhtä suurella antaumuksella maamme kansallisomaisuutta, verovarojen käyttöä, veronkierron harrastajia ja veroparasiitteja. Nuorempi broidi laati mu...