KUOLEMAN JÄLKEISESTÄ ELÄMÄSTÄ

Mutsini delasi viime heinäkuussa. Hautajaiset pidettiin läheisten kesken Hietsun krematorion snadissa kappelissa. Muisteltiin, soitettiin musaa ja jätettiin viimeiset jäähyväiset. Tilaisuuden jälkeen käytiin kimpassa raflassa syömässä. Mutsille pidettiin myöhemmin toinen muistitilaisuus, johon kutsuttiin hänen elossa olevansa systerinsä ja broidinsa sekä näiden kakrut.

Mutsin kuoltua hain faijalleni hänen edunvalvojanaan perhe-eläkettä. Sitä virtasi entisen satamajätkän tilipussiin valtaisat 168 euroa. Vastaavasti äijän asumistuki ja kansaneläke surkastuivat 207 eurolla. Yhteiskunta piti huolta, ettei palvelutalossa asuva 91-vuotias dementoinut ja pyörätuolissa työnnettävä vanhus päässyt vaurastumaan. Toivottavasti kansanedustajat, valtioneuvoston jäsenet ja valtion ylin virkamieskunta valvoisivat yhtä suurella antaumuksella maamme kansallisomaisuutta, verovarojen käyttöä, veronkierron harrastajia ja veroparasiitteja.

Nuorempi broidi laati mutsin kuolinpesän perukirjoituksen. Mutsi oli ikänsä pienipalkkainen neljän skidin äiti ja yhden huollettavan äijän muija. Kun mutsin tililtä oli maksettu hautaus- ja muistotilaisuuskulut, sukuselvitykset ja virkaspettarit, kämpän vuokra ja sähkö sekä lasarettimaksut, laariin jäi fyrkkaa 3 200 ja risat euroa. Kertynyt summa jaettiin 20.10.2018 laaditun perinnönjakosopimuksen mukaisesti ja pykäliä tiukasti noudattaen faijalle ja neljälle kundille. Kaikki sujui vaivatta ja hyvässä fiiliksessä.

Faijani peri puolisonsa kuolinpesästä ruhtinaalliset 1 600 euroa ja rapiat. Maistraatin taholta ilmeni, että minä olen jäävi edustamaan edunvalvojana faijaani oman mutsini ja faijani vaimon perinnönjaossa. Joten päätin hankkia sijaisedunvalvojan tilalleni hoitamaan asian. Avovaimoni suostui duuniin. Lähetimme lokakuussa suostumuksen ja hakemuksen maistraattiin, jossa se muhi muutaman viikon. Mutta eihän sekään käynyt. Virkailija kehotti 9.11.2018 minua etsimään uuden edunvalvojan sijaisen, joka ei ole läheinen minulle, eikä kenellekään muullekaan kuolinpesän osakkaalle. Tämän lisäksi hän pyysi minua toimittamaan maistraatille perukirjan. Minä toimin näin ja hoidin hommat kondikseen.

Henkikirjoittaja meilasi minulle 16.1.2019: ”Isänne edunvalvonta-asioihin liittyen ilmoitan, että edunvalvojan sijainen on nyt määrätty ja päätökset ovat postin mukana tulossa. Jotta saatte osituksen ja perinnönjaon toimitettua, tulee edunvalvojan sijaisen hakea lupaa oheisella kaavakkeella. Hän toimii hakijana. Hakemukseen luvan saamiseksi osituksen ja perinnönjaon toimittamiseen tulee liittää ositus- ja perinnönjakokirjaluonnos, jonka sitten osakkaat voivat allekirjoittaa ja sijainen isänne puolesta allekirjoittaa, kun lupa maistraatista on myönnetty.”

Lopuksi henkikirjoittaja suuressa viisaudessaan ja päättäväisyydessään totesi, koska pykälät ovat pykäliä: ”Kun olette saaneet ositus- ja perinnönjakokirjaluonnoksen laadittua, toimittakaa se edunvalvojan  sijaisen tekemän hakemuksen kanssa maistraattiin, niin voimme jatkaa ositus- ja perinnönjakoluvan käsittelyä maistraatissa. Lupa-asia on tällä hetkellä rauennut.”

Styylattuani sähköpostitse Uudenmaan maistraatin kanssa 3,5 kuukautta sijaisedunvalvojan järjestämisestä perinnönjakoa varten päätin, että asia saa minunkin osaltani raueta, koska tämän turhauttavan rumban kustannukset ovat yhteiskunnalle paljon suuremmat kuin faijani eläke ja hänen saamansa perintö - 1 600 euroa ja rapiat. Postasin eilen maistraattiin tarkan selvityksen faijani vuositilistä, josta selviää sentilleen hänen tulonsa ja menonsa sekä hänelle 28.12.2018 maksettu 1 600 euron ja rapiat suuruinen perintö. Jos byrokraateilla riittää vielä puhtia, tutkikoot faijani tilinpäätöstä. Repikööt reiskansa!

Kuoleman jälkeinen elämä näyttää olevan varsin kafkalaista. Pienituloinen yksilö pyörii systeemin rattaissa, ja valvonta skulaa verovaroilla. Hallituksen häiskät myöntävät verohelpotuksia kavereilleen, myyvät valtion omaisuutta heille ja pitävät huolen, ettei veroparatiiseihin siirrettyihin varoihin kajota. Systeemi skulaa ja valvonta ei pelaa, koska pykälät ovat pykäliä.

Matti Laitinen 17.1.2019