SPORASSA
Nousimme
aamupäivällä Valkassa Arskan kanssa lehmusten alta seiskaan.
Matalalattiaisella väliosalla pidennetty, nelitelinen nivelspora
ulvahti liikkeelle. Minä vilautin libareita maksuautomaatissa.
Istahdimme etuosan vihreisiin penkkeihin. Arska myötäili
innokkaasti skurun liikkeitä ja matki sähkömosan vonguntaa.
Hänellä on himassa kolme Berliinistä slumpattua pienoisraitsikkaa.
Ysi, seiska ja punainen kaljaratikka.
Spora
kääntyi poikkeusreitille Studarin risteyksessä. Se ohitti entisen
Duunarin, Valkan ammiksen ja funkisrakennuksen, jossa sijaitsi
aikoinaan Volvon Härmän pääkonttori. Olin 60-luvun lopulla vuoden
plokkarina Volvon varastolla. Sillan oikealla puolella toimi pitkään
Pasilan konepaja. Meiran kahvinpaahtimon aromit tunkeutuivat fönärin
läpi kärsääni. 1970-luvulla vihreä-keltainen rattikariaakasi
rymisti kontaktorit naksuen Paavalinkirkolta Tölikän läpi kohti
rantsua ja Salmisaaren brenkkutehdasta. Rahastaja myi ja leimasi
pahvilippuja pulpetissaan matkustamon takaoven luona.
Itäisen
Brahiksen piskipuistossa fifit ja mustit nuuhkivat toistensa
hanureita. Vanha bensa-asema oli edelleen elossa. Kerroin Arskalle
bunkanneeni näissä maisemissa 1970-luvulla. Spora jatkoi matkaansa
Sörkän Bisletin kyljessä kohti Hesaria. Tossua käydessä
skrinnasin Brakulla ja brotasin Urtsilla. Ohitimme työviksen
päärakennuksen ja käännyimme Kaarlenkadulle.
Arska
tähyili paloasemalle. Kundi tykkäsi prankkareista. Spora kiiti
kiskoillaan Karhupuiston, Bärtsin kirjaston ja skolen ohitse. Seiska
laskeutui Porthaninkatua alas Hakiksen torille. Dallaan sinne
toisinaan lauantaisin himasta Arskan kanssa. Safkaamme väliaikaisessa
hallissa kimpassa lihikset ja tsiigailemme fisutiskejä.
Spora
ylitti kolisten Pitkänsillan, sleppasi Krunikan ja Aleksin kautta
steissille. Nivelikäs stoppasi Saarisen stogekatedraalin eteen.
Joukko Jätkän terminaaliin meneviä Tallinnan ravaajia
vetokärryineen liittyi messiin. Skuru nousi Simonkatua pitkin
mullistuneeseen Kamppiin. Matkahuollon rakennus oli ainoa muisto
lapsuuden dösäkyydeistä faijanfaijan luokse Matinkylään. Seiska
veivasi Urkin bilekadulle. Tavastialla tuli roikuttua usein
nuoruudessa. Spora sukelsi pian Ruoholahden villojen ohitse ja
viiletti kohti sköneä.
Spora
vääntäytyi vihdoin Jätkäsaareen. Makasiinit ja kaijat olivat
tyhjentyneet. Yksinäinen kraana kurkotteli kaulaansa muistona
suurten kahvikippojen säkkien stydeistä lemppaajista.
Huutokonttorissa ei huudettu enää aamuisin satoja starboja
lastaamaan ja lossaamaan paatteja. Botskien kipparit eivät
dilkanneet enää lenssipulloja. Merellinen kaupunginosa oli
muuttanut luonnettaan ja asemakaavaansa.
Me
jäimme Arskan kanssa pois Bunkkerin pysäkillä. Vaaleanpunainen
megajäbä ei stritannut tänään kartsalle. Sen kusirööri oli
tukossa tai sillä oli tippuri. Nousimme sähköportailla
verkkohandellin kolmanteen kerrokseen. Löysimme hyllyltä Arskalle
netistä hiffaamamme akustisen skittan. Pulitimme kassalla fyrkat
tiskiin. Menimme talon baariin ja kippasimme uuden skittan kunniaksi
bissen ja limun.
Ps.
21.1.2019 tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun Stadin
sote-lautakunta siunasi äänin 6-5 järjettömän ja kyynisen
ratkaisun, jolla lain nojalla kuljetuspalveluun oikeutetuilta
vammaisilta ja vanhuksilta poistettiin maksuton HSL-matkakortti.
Matti
Laitinen
