ONNELLINEN STARBA


Dallasin Fisusataman rantsuun.

Jäätyneen skönen peitti snöge.

Ei bootsin, ei skimban jälkiä, ei holeja.

Korkkaamaton poukama, ympärillä railoja.


Etenenin tsepa handussa jäällä.

Asetuin tutulle fisustusmestalle.

Helmikuun suulis helotti, häikäisi.

Kaivoin metskin ja jääkauhan repusta.


Arpakuutiossa suurin öögaluku on kuusi.

Kairasin kuusi avantoa, jää kantoi.

Laskin pilkin maseineen lähelle botnea.

Venttasin retkituolilla tsitaten tärppiä.


Sula sköne välkehti Kuliksen sillan alla.

Metrostoget suhahtivat itään ja länteen.

Kännykkä vaikeni, sen näyttö torkahti.

Sodat ja katastrofit eldasivat kaukana.


Kippasin termarista kippoon kaakaota.

Mussutin himassa leivottua pullaa.

Mollikka lämmitti feissiäni.

Olin onnellinen olemassaolostani.


Yhdessä holessa vapa värähti.

Tein vastavedon, joku jäi nalkkiin.

Vedin jäälle snadin lohtuabboran.

Päästin fisun elossa skiglaamaan.


Maailman valtiot voisivat keskittyä

asevarustelun ja sotimisen sijasta

katastrofien, nälän ja köyhyyden torjuntaan.

Teko onnellistaisi yhteisen maailmamme.


Jäisellä skönellä oman mielensä kanssa

voi kelata itsekseen rauhassa,

mitä rauha ja tasa-arvo tarkoittavat.


Matti Laitinen

vanhukainen, omaishoitaja ja rauhanmies

12.2.2023


Tämän blogin suosituimmat tekstit