ONNELLINEN STARBA
Dallasin Fisusataman rantsuun.
Jäätyneen skönen peitti snöge.
Ei bootsin, ei skimban jälkiä, ei holeja.
Korkkaamaton poukama, ympärillä railoja.
Etenenin tsepa handussa jäällä.
Asetuin tutulle fisustusmestalle.
Helmikuun suulis helotti, häikäisi.
Kaivoin metskin ja jääkauhan repusta.
Arpakuutiossa suurin öögaluku on kuusi.
Kairasin kuusi avantoa, jää kantoi.
Laskin pilkin maseineen lähelle botnea.
Venttasin retkituolilla tsitaten tärppiä.
Sula sköne välkehti Kuliksen sillan alla.
Metrostoget suhahtivat itään ja länteen.
Kännykkä vaikeni, sen näyttö torkahti.
Sodat ja katastrofit eldasivat kaukana.
Kippasin termarista kippoon kaakaota.
Mussutin himassa leivottua pullaa.
Mollikka lämmitti feissiäni.
Olin onnellinen olemassaolostani.
Yhdessä holessa vapa värähti.
Tein vastavedon, joku jäi nalkkiin.
Vedin jäälle snadin lohtuabboran.
Päästin fisun elossa skiglaamaan.
Maailman valtiot voisivat keskittyä
asevarustelun ja sotimisen sijasta
katastrofien, nälän ja köyhyyden torjuntaan.
Teko onnellistaisi yhteisen maailmamme.
Jäisellä skönellä oman mielensä kanssa
voi kelata itsekseen rauhassa,
mitä rauha ja tasa-arvo tarkoittavat.
Matti Laitinen
vanhukainen, omaishoitaja ja rauhanmies
12.2.2023