![Kuva](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikHBjDGCredxTNURhbj7p60JB2A1hTg1y64Nk5eWmzgo-N7TMtLnS2b5Zjr_hIvC5SItUmWBccdP3I4dsuzXKX5oWFHZVOjrUFKK03edub3GF-nAuE7d2-EbIyzPFNhxlF6Z2Wr8-UxLln/s320/caracas.jpg)
KUN VALLANKAAPPAUS SAAPUI VENEZUELAAN… Jotta tosiasiat 12.-14.4.2002 tapahtumista Venezuelassa eivät unohtuisi, julkaisen keväällä 2002 kirjoittamani artikkelin. Vastavallankumouksen viennin veteraanin – Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen – militaarinen tilannetaju petti Venezuelassa. Presidentti Hugo Chávezin kukistamiseksi masinoitu vallankaappausyritys katkaisi selkärankansa 48 tunnissa. Chile-metodiikkaan perustunut vallanryöstöyritys poltti siipensä Venezuelan kansan tuen puutteeseen, maan armeijan jakautumiseen kahtia ja Latinalaisen Amerikan presidenttien tuomitsevaan asenteeseen 12.4.2002 Costa Ricassa Rio-ryhmän tapaamisessa. Amerikan valtioiden järjestöllä (OAS) on tapana tuomita demokraattisesti valittujen hallitusten kumoamiset. Chávez kertoi keskustelleensa maansa tilanteesta Euroopan, Etelä-Amerikan ja Afrikan johtajien kanssa. He kaikki olivat painottaneet tukeaan hänelle. Ensin armeija kaappasi vallan ja kidnappasi presidentin. Sitten salaliiton nimeämä seuraaja astui presi