TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKAA Aivokurkiaisen katkaisu tai virusperäinen aivokalvontulehdus on turvallisuuspoliittinen ratkaisu, jos ajattelet omilla aivoillasi. Valtio vakoilee troijalaisella sinua – yksityistä kansalaista. Voitko haastaa valtion haittaohjelmasta oikeuteen? Älä lähetä rahaa ulkomaille. Saatat joutua lentomatkalle salaiseen vankilaan. Maailman myötätunto on haalistunut. Tiedon saatavuus helpottuu, tiedon luotettavuus lisääntyy, tiedon eheys säilyy räätälöidyllä vesikidutuksella. Satelliittipaikannin löytää autosaattueesi. Tietokoneohjattu lennokki tuhoaa sinut. Sen käyttöjärjestelmänä toimii tappamisen avoin lähdekoodi. Yleisradion mukaan elämme maailmanhistorian rauhallisinta ja väkivallattominta aikaa. Matti Laitinen 31.10.2011
Tekstit
TOIVONKIPINÄ Lokakuun 24. päivän ilta oli lauha ja rauhaisa. Keskustan liikekaduilla liikkui paljon ihmisiä. Marssijono eteni jalkakäytävällä. Minä talutin poikaani. Kumpikaan meistä ei ole käynyt armeijaa. Meitä sodanvastustajia oli liian vähän saadaksemme luvan marssia keskellä katua. Salamavalot välähtelivät. Oikeutta ei pommeja! Ruokaa ei pommeja! Kouluja ei pommeja! Rakkautta ei pommeja! Banderollit toivat valoa hyökkäyssotien maailmaan, jossa ulkoministerit jakavat kuolemaa. Toivonkipinä siirtyi Mannerheimintieltä Aleksanterinkadulle. Me seurasimme mukana. Kulkue palasi Steissin kautta Kamppiin. Minä ja poikani, me vastustimme julkisesti sotaa. Matti Laitinen YK:n rauhanpäivänä 2011
Arvio runokirjastani Isänmaa
TYÖLÄISEN ARKEA RUNON VOIMALLA Tiedonantaja 30.9.2011 Koska kaikesta leikataan, on ihan ilmiselvä, että työväenrunous on nykyään kuin pystyyn unohtunut tukkipuu hakkuuaukiolla. Tiedonantajassa (ei teeveestä) tuttu Matti Laitinen on kasvattanut toisen tukkipuun aukiolle, sillä hänen omakustannerunojaan ilmestyi tänä vuonna nimellä Isänmaa . Aiempi kokoelma Barcelona on myös tältä vuodelta. Laitinen määrittelee runonsa proletaariseksi käyttörunoudeksi ja omistaa säkeensä ”riistetyille, sorretuille, virkavallan vainoamille ja yhteiskunnan unohtamille Suomessa” . Kokoelman ensimmäinen runo Isä on kuin lyriikaksi muutettu pätkä professori Jari Heinosen ja kumppanien tuoreesta köyhyystutkimuksesta, neljän aan (ansiotulo, asunto, avioliitto ja auto) menetyksestä ja yhden aan (alkoholi) tulosta tilalle. Seuraavat runot Tytär ja Poika jatkavat siitä, mihin Isä jää. ”Kulttuuri, kuollut sana. / Perheestä poispotkittu. / Kotimaana metro. / Vuosaaressa ei näy valoa.” Köyhyys periytyy.