sunnuntai 16. maaliskuuta 2014


ON VAIN YKSI TAPA PYSYÄ SOTILASLIITTOJEN ULKOPUOLELLA

Meitä suomalaisia pelotellaan Venäjällä, uhkaillaan Ukrainalla ja suostutellaan yötä päivää liittymään sotilasliitto Natoon. Valta ilmenee yhteiskunnassa vastustuksen murtamisena, toimintavaihtoehtojen rajoittamisena, suostuttelujärjestelmänä sekä vallan muuttumisena laissa kirjatuksi oikeudeksi ja tottelemisen ehdottomaksi velvollisuudeksi. Helsingin Sanomat on olennainen osa kapitalistista suostuttelujärjestelmää.  Sen tärkein tehtävä on toimia Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden purkamisen juoksuhautana ja sen ideologisena tykistöasemana.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi väittää, ettei ole yhtä tapaa liittyä Natoon. Hänen mielestään on ”olennaista on ymmärtää, että nykyisten jäsenmaiden sopimukset eivät ole keskenään samanlaisia, vaan niissä on huomioitu kansallisia tarpeita. Onko mahdollista hahmotella sellainen Nato-Suomi, joka kelpaisi nykyiseen puolustusjärjestelmään tottuneille kansalaisille ja täyttäisi sotilasliiton velvoitteet?”

Päätoimittaja Niemi ei kerro lukijoille, että Nato-sopimus on valtiosopimus. Jäsenvaltion on toteutettava sotilasliitto Naton määräykset omien perustuslaillisten menettelyittensä mukaisesti. Jos Suomi liittyy sotilasliitto Naton, on syytä miettiä tarkasti, mitä siitä seuraa.  Naton 8. artiklan mukaan kukin sopimuspuoli julistaa, etteivät mitkään nyt voimassa olevat kansainväliset sitoumukset sen ja minkään muun sopimuspuolen tai minkään kolmannen valtion välillä ole ristiriidassa Nato-sopimuksen määräysten kanssa ja sitoutuu olemaan tekemättä kansainvälisiä sitoumuksia, jotka ovat ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa.

Päätoimittaja Niemi suostuttelee suomalaisia sotilasliitto Natoon ehdottamalla viekkaasti, että ”lähtökohtana olisi, ettei Suomen maaperällä ole ydinaseita, pysyviä vieraita joukkoja tai vieraita sotilastukikohtia. Sopimukseen olisi hänen mielestään tarpeen kirjata selvästi, että Suomi ottaisi sotilaallista apua vastaan vain puolustautumista varten ja ainoastaan silloin, kun se sitä itse pyytää.”  

Päätoimittaja Niemi vaikenee tietoisesti Naton keskinäisen turvatakuun periaatteesta. Naton 5. artiklan mukaan sopimuspuolet sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan. Jos tällainen sotilaallinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä voi YK:n peruskirjan 51. artiklassa tunnustettuun puolustautumisoikeuteen vedoten auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai -puolia yksin tai kollektiivisesti tarvittaessa aseellisesti, kun tarkoituksena on palauttaa Pohjois-Atlantin alueen turvallisuus ja ylläpitää sitä.

Yhdysvalloilla on nykyisin 702 sotilastukikohtaa maailman 132 eri valtiossa. Tuorein niistä aloitti juuri toimintansa Romaniassa.  USA:n maailmanlaajuinen tukikohtaverkosto on Naton käytettävissä. Yhdysvaltain johtaman Naton päälliköt eivät pahoittaisi mieltään, jos he saisivat perustaa uuden tukikohdan Ukrainaan.

Sotilasliitto Naton jäsenvaltioiden usko YK:n päätöksiin ja päämääriin on horjunut toistamiseen viimeisen 20 vuoden aikana. Sotilasliitto on syyllistynyt USA:n johdolla lukuisia kertoa edustamiensa valtioiden vapauden, yhteisen perinnön, kulttuurin ja sivistyksen suojelun nimissä kulloisessakin kohdemaassa tapahtuvaan demokratian loukkaamiseen, henkilökohtaisen vapauden riistoon ja oikeusvaltion periaatteiden tietoiseen karttamiseen. Nato on luonut itse vihollisensa. Se ei ole edistänyt maailman rauhaa. Kuka kaipaa maahamme Naton sotilastukikohtia, sen tiedusteluasemia ja asiantuntijoita tai sotilaittemme osallistumista Naton kohdemaiden siviilikohteiden aktiiviseen tuhoamiseen?

Natosta on vaikea erota. Naton 13. artiklan mukaan Nato-sopimuksen oltua voimassa 20 vuotta sopimuspuoli voi lakata olemasta sopimuspuoli vuoden kuluttua siitä, kun se on antanut irtisanomisilmoituksensa Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle, joka ilmoittaa muiden sopimuspuolten hallituksille kunkin irtisanomisilmoituksen talletuksesta.

Ehdoton ei sotilasliitto Natolle! Neuvotteluja Suomen Natoon liittämiseksi ei ole mitään syytä aloittaa.

Matti Laitinen

16.3.2014

torstai 13. maaliskuuta 2014


VÄHÄVARAISUUDESTA


 ”Köyhyysriski kasvoi Suomessa 1990-luvun laman jälkeen. Köyhyys on aiempaa pysyvämpää ja köyhyysjaksot ovat pitkittyneet. Eläkeläisten, työttömien ja vain perusasteen suorittaneiden alttius päätyä köyhäksi on kasvanut erityisen paljon.” (HS 20.11.2013)
Tilastokeskuksen mukaan Suomen koko väestöön kuului v. 2011 lopussa 5 401 000 henkilöä. Kotitalousväestöön kuului yhteensä 5 322 000 henkilöä. Suomessa oli 2 571 000 kotitaloutta v. 2011 lopussa. Niissä oli keskimäärin 2,07 jäsentä, 1,64 aikuista ja 0,42 lasta.

Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 % mediaanitulosta. Ihminen on köyhä, jos hänen tulonsa ovat alle 60 % mediaanitulosta. Mediaani tarkoittaa, että puolessa kotitalouksista tulot olivat sitä pienemmät ja puolessa sitä suuremmat. Suomessa on tilaston mukaan pienituloisia henkilöitä eli Euroopan komission käyttämän köyhyysrajan alle jääviä 706 000 henkeä. Asumistukea saavissa ruokakunnissa asui v. 2011 661 000 henkeä. Vuonna 2009 siivoojien keskiansiot kuukaudessa olivat 1 578 €, matkailu- ja ravintola-alan työntekijöiden 1 949 €, vartijoiden 2 005 € ja myyjien 2 056 €.
Kuluttajatutkimuskeskuksen v. 2010 julkaiseman ”Mitä eläminen maksaa” –tutkimuksen mukaan alle 45-vuotiaan yksinäisen henkilön kohtuullinen eläminen maksoi pääkaupunkiseudulla 1 240 euroa kuukaudessa. Laaditussa viitebudjetissa oli huomioitu ruoka, vaatetus, kodin tavarat ja laitteet, sähkö, kotivakuutus, vapaa-aika ja harrastukset, terveys, hygienia, asuminen ja liikkuminen. Vastaavasti nelihenkisen, autottoman lapsiperheen elinkustannukset olivat 2 869 euroa kuukaudessa.

Veronmaksajain Keskusliiton mukaan Suomessa maksoi v. 2012 yhteensä 4 222 344 henkilöä tuloveroja. Heistä 28,2 % kuului veroluokkaan (1–14999 €/v) ja 22,9 % veroluokkaan 15 000–24 999 €/v). Veronmaksajista 51 % tienasi verotettavaa tuloa alle 2 100 euroa kuukaudessa. Kun 2 000 euron bruttopalkasta vähennetään verot ja maksut, käteen jää n. 1 500 euroa.

Varovaisenkin arvion mukaan Suomessa elää tällä hetkellä yli miljoona ihmistä köyhyydessä tai sen lähimaastossa. Tämä vähäosaisten joukko koostuu mm. työttömistä, yhteiskunnan ulkopuolella olevista ihmisistä, työkyvyttömistä (vammat, fyysiset sairaudet ja mielenterveys), vammaisista, osasta vanhuksia, osa-aikaisista työntekijöistä, heikosti koulutetuista, pätkätyöläisistä, velkaantuneista, maahanmuuttajista, osasta opiskelijoita sekä pienituloisten perheiden lapsista. Keitä paljon puhuttu hyvinvointivaltion puolustaminen ja ylläpitäminen itse asiassa koskee? Onko hyvinvointivaltio tarkoitettu vain n. 80 % suomalaisista, joiden elämä on siedettävää tai jopa yltäkylläistä?

Suomi sijoittui v. 2013 YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 21. sijalle maailman valtioiden joukossa. Maamme HDI-indeksi on vajonnut v. 2007 kymmenen sijaa alaspäin. HDI:ssä 47 ensimmäistä valtiota lukeutuvat Hyvin korkean inhimillisen kehityksen –ryhmään. HDI on YK:n luoma mittari, joka koostuu odotettavissa olevasta elinajasta, terveydestä, koulutuksesta ja elintasosta.

Suomen sijoittuminen HDI-tilastossa

v. 2007-08       sijoitus 11.

v. 2009           sijoitus 12.

v. 2010           sijoitus 16.

v. 2011           sijoitus 22.

v. 2013           sijoitus 21.

Suomessa viime vuosina harjoitettu talouspolitiikka sekä siitä johtuvat perusturvan kurjistamisohjelmat korreloivat hyvin maassamme tapahtunutta inhimillisen kehityksen taantumaa. Voimme havaita YK:n HDI-mittarista, kuinka nykyinen oikeistohallitus on tuhonnut jo nyt varsin tehokkaasti hyvinvointivaltiota.

On hyvin itseriittoista ja kyynistä todeta, että vähävaraisuus ei kosketa suomalaisten enemmistöä, vaan se kohdistuu vain 20 % suuruiseen vähemmistöön.  Vähäosaisuus näkyy katukuvassa ja julkisissa önliikennevälineissä. Se koskettaa tuntuvasti myös keskituloista kansalaista, jos hän menettää terveytensä tai työpaikkansa.

Matti Laitinen

15.1.2014

torstai 6. maaliskuuta 2014


KUNTALAKIUUDISTUS – TIE YKSITYISTÄMISEEN

Suomen istuvan hallituksen uusliberalistista luonnetta kuvaa sen halu kiihdyttää kunnallisten palveluiden yksityistämistä Suomessa. Syyskuussa 2013 voimaanastuneen kunta- ja kilpailulakimuutoksen perusteluna oli Euroopan komission EU-valtiontukisäännöksien vastaisiksi katsomien tukien poistaminen. Hallitus haluaa poistaa kuntien elinkeinotoiminnalta konkurssisuojan ja veroetuudet, koska heidän mielestään nämä vääristävät kilpailua. Tämän hankkeen todellisena päämääränä on kuitenkin ensisijaistaa yksityisomistukseen perustuva kuntasektorin liiketoiminta ja toissijaistaa yhteiskunnalliseen omistukseen perustuva palvelutuotanto. Hallituksen sopima yhteisöveron alentaminen 4,5 prosenttiyksiköllä v. 2014 alussa niveltyi erinomaisesti tähän tavoitteeseen. Kuntien tulee yhtiöittää liikelaitoksensa v. 2014 loppuun mennessä tai järjestää toiminta muuten niin, ettei se vääristä markkinoita.

EDUSKUNTA HYVÄKSYI KUNTA- JA KILPAILULAIN MUUTOKSET

Eduskunta hyväksyi kesäkuussa 2013 hallituksen tekemät kunta- ja kilpailulain muutokset. Syyskuussa 2013 voimaanastuneet lait tähtäävät kilpailuneutraliteetin lisäämiseen kuntien ja yksityisen palvelutuotannon välillä.  Kunnat velvoitetaan yhtiöittämään toimintansa kilpailutilanteessa. Käytännössä tämä koskee kuntien liikelaitoksia silloin, kun nämä tarjoavat palveluitaan muille kuin omalle kunnalleen tai sen asukkaille. Yhtiöittämisvelvollisuus ulottuu myös virastomuotoiseen toimintaan, jos siihen sisältyy kilpailutettavissa olevaa taloudellista toimintaa.

 ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO ARVOSTAA LAKIMUUTOSTA

 EK:n mielestä kilpailulainsäädännön tavoitteena on terve ja toimiva kilpailu sekä markkinoiden häiriöttömyys. EK tarkoittaa terveellä kilpailulla sitä, että kilpailua vääristävään toimintaan – etenkin kuntien tuottamiin palveluihin – on puututtava tarvittaessa lakiteitse. Elinkeinoelämä sai ujutettua uuteen kilpailulakiin julkisen elinkeinotoiminnan viranomaisvalvonnan. Jos kunnan tai kuntayhtymän harjoittama taloudellinen toiminta tai sen rakenne vääristää tai estää terveen ja toimivan kilpailun edellytyksiä ja syntymistä markkinoilla tai on ristiriidassa kuntalaissa säädetyn markkinaperusteisen hinnoittelun vaatimuksen kanssa, Kilpailu- ja kuluttajaviraston pitää puuttua asiaan. Tämä oli tärkeä voitto työnantajajärjestölle, koska sen käsityksen mukaan valtion tukema julkisen sektori aiheuttaa pahimmat kilpailun vääristymät markkinoilla.

Lisäksi kapitalistit peräävät asemansa kohentumista mm. rautatiekaluston ja julkisten toimitilojen käytön suhteen. He haluaisivat poistaa myös yrityskauppojen valvonnan voidakseen hoitaa bisneksiään mielensä mukaan. Kapitalistien eivät halua ryhmäkannemenettelyn leviävän Suomeen tai EU:hun.

KILPAILUNEUTRALITEETIN VARJOLLA VOI RYÖSTÖKALASTAA
Kilpailuneutraliteetilla tarkoitetaan sitä, että taataan yksityiselle ja yhteiskunnalliselle tuotantosektoreille tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Uusliberalistien mukaan kilpailutilannetta vääristävät julkisen sektorin elinkeinotoiminta, julkinen rahoitus tai tuki yrityksille sekä kunnallisten liikelaitosten höllempi verokohtelu. Kapitalistien mielestä kuntien liikelaitosten kilpailuneutraliteettia koskevat ongelmat voidaan poistaa muutamalla niiden toiminta osakeyhtiö-, osuuskunta-, yhdistys- tai säätiömuotoiseksi sekä suosimalla yksityisiä palvelujentuottajia.

Kilpailuneutraliteetti koskee monia kunnallisia toimintasektoreita kuten ravitsemus- ja majoitustoimintaa, liikuntapalveluja, jätehuoltoa, sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluita sekä työvoimapoliittisia koulutuspalveluita. Muita kiinnostuksen kohteita ovat kuntien energia- ja vesilaitokset, satamat ja joukkoliikenne.

KUINKA KILPAILUNEUTRALITEETTI TOTEUTETAAN?

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ensin kuntaan perustetaan yksityinen yhtiö, joka tarjoaa esim. samanlaisia sosiaali-, terveys-, hoiva- ja erityisryhmien asumispalveluja kuin kuntakin. Tämä johtaa siihen, että joudutaan kilpailutilanteeseen. Seuraavaksi kilpailuvirastoon lähetetään toimenpidepyyntö. Jotta toimittaisiin EU:n neljän vapauden hengessä, toiminta osoitetaan kilpailulain mukaisesti pääsääntöisesti yksityisen tahon hoidettavaksi. Tämän seurauksena yksityistäminen etenee ja tiet kansainvälisille palveluntuottajayhtiöille ja pääomalle avautuvat. Kunnan on sallittua tuottaa palveluita omana toimintana kilpailutilanteessa, jos tällainen toiminta on niin vähäistä, ettei sillä ole markkinavaikutuksia.

Laissa rajataan tehtäviä, joita ei katsota hoidettavan kilpailutilanteessa markkinoilla. Tärkeimmät rajaukset koskevat kunnan lakisääteisiä tehtäviä, yhteistoimintana hoidettuja sekä monopolin muodostavia tehtäviä. Suurin osa sosiaali- ja terveyspalveluista on lakisääteisiä, eli lainsäädäntö velvoittaa kunnat järjestämään nämä palvelut

KUNTIEN LIIKELAITOKSET YHTIÖITETÄÄN JA YKSITYISTETÄÄN

Suomen kunnissa toimi v. 2008 yhteensä 193 liikelaitosta. Kunnalliset liikelaitokset eivät voi toimia enää kilpailutilanteessa markkinoilla. Kaikkea kuntien kannattavaa liiketoimintaa verotetaan niiden yleishyödyllisyydestä huolimatta, koska ne heikentävät toiminnallaan yksityisyritysten tuottavuutta ja niiden vapaata liikkuvuutta. Mikäli kunta tuottaa palveluita tai tavaroita kilpailutilanteessa markkinoilla sen hinnoittelun täytyy olla markkinaperusteista. Markkinahinnoittelu vastaa sitä hintatasoa, jolla yksityiset yritykset hinnoittelevat tuotteensa. Tällainen menettely takaa, että kohtuuhintaiset palvelut katoavat, koska kaikkien palveluiden tulee tuottaa voittoa. Terveydestä ja hyvinvoinnista tulee entistä likaisempaa ja eriarvoistavampaa liiketoimintaa.

Yhtiöittämisellä on myös heikentävä vaikutus kuntatalouteen. Yhteisöveron alentaminen pienentää kuntien verotuottoja. Osakeyhtiövaiheessa kuntakonsernit alkavat myös myydä kiinteistöjään, maitaan ja osakkeitaan yksityisille sijoittajille. Niille käy kuin suomalaisille valtionyhtiöille, ja ne siirtyvät ajallaan ulkomaiseen omistukseen.

Lain mukaan kunta voi edelleen toimia vähäisessä määrin markkinoilla sekä silloin, kun se erityislain perusteella on mahdollista. Poikkeussäännöksen perusteella kunta voi lisäksi tuottaa tukipalveluja kuntakonserniin kuuluville tytäryhteisöille sekä palvelussuhteeseen liittyviä palveluja tytäryhteisöjen palveluksessa oleville henkilöille sekä laajemminkin palveluja sidosyksiköille. Jos pääsääntönä on yksityistää, tällaiset poikkeukset menettävät merkityksensä tai kunnista tulee yksityissektorin alihankkijoita.

Kunta ei hoida tehtävää kilpailutilanteessa esimerkiksi, jos kysymys on kunnan lakisääteisistä palveluista, joita kunta on velvollinen tuottamaan oman kunnan asukkaille ja muille. Tällaisia palveluja on lukuisia. Esimerkkinä voi mainita lakiin perustuvat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä työterveyshuollon palvelut. Kilpailutilanteen ei katsotakaan syntyvän pelkästään sillä perusteella, että yksityisetkin tuottavat vastaavia palveluita.

SOSIAALISTEN MARKKINOIDEN LUOMINEN

Suomessa suunnitellaan aktiivisesti sosiaalisten markkinoiden luomista. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tehdään kannattavaa liiketoimintaa, jolle on ominaista pienet työvoimakustannukset ja suuret voitot. Tämä tarkoittaa sitä, että terveyspolitiikassa pyritään siirtymään säätiöiden, yhdistysten ja yksityisten yritysten ylläpitämiin sairaaloihin. Julkisille terveysasemille käy samoin. Vapaaehtoistoiminnan osuutta lisätään sosiaalipalveluissa, ympäristövastuuta vyörytetään asukkaille ja yhdistyksille. Muista palveluista huolehditaan – mikäli niistä ylimalkaan huolehditaan – sosiaalisten markkinoiden ja vapaaehtoisvoimien toimesta.

Kuntien määrän vähetessä valta keskittyy, ja yhä pienempi ihmisjoukko päättää kuntatason yksityistämishankkeen toteuttamisesta. Yksityistäminen johtaa aina kansallisomaisuuden laillistettuun ryöstöön. Euroopan unioni on valmis yksityistämään kaiken sosiaali- ja terveysalan palvelutuotannon, josta voidaan tehdä tuottavaa kapitalistista liiketoimintaa.

Matti Laitinen

Lähteet: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kuntalain muuttamisesta, EK, PTCServices Oy, varatuomari Tarja Krakau ja Kilpailulaki