Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2023.
Kuva
  E TE E N PÄIN Seison Itiksen Tallinnanaukiolla ollen olemassa vaalimatskua jakaen. Ihmiset lipuvat vältellen ohitseni. Kanikonttorin edessä on jonoa. Ihmiset ovat kyllästyneet lupauksiin, valheisiin, niiden samo je n naamoihin. Punainen telttamme on ainoana paikalla. Röökilasikossa duunataan kuppia. Metrossa, sporissa ja dösäpysäkeillä rehottaa maksullista puoluesaastaa. Ehdokkaiden kuvat ovat tasa-arvoisia vain katujen julkisissa vaalitauluissa. Ennen vaaleja muistetaan mediassa köyhiä, lapsia, vammaisia ja vanhuksia. Itiksen pienituloinen saa ään i sarvon. Sköneltä blosaa kostean kylmästi. Puolueilla ei ole tapana lunastaa lupauksiaan. Miljardit eurot lentävät vinkuen ammuksina ja lentsi k koina ilmaan, lävistävät ihmislihaa. Asevarusteluun riittää aina verorahaa. Rahaa hyvinvointiin, ei aseisiin! Matti Laitinen omaishoitaja ja rauhanmies Punaiset vaali-iltamat 21.3.2023 Mascotissa
Kuva
  Metsämarssilla Helsingissä 18.3.2023 luonnonsuojelujärjestöjen organisoimaan Metsämarssiin osallistui tuhansia kädellisiä nisäkkäitä eli ihmisiä. Mielenosoitusmarssi kokoontui Senaatintorille ja suuntasi kulkunsa Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kautta eduskuntatalolle. Poliisille osallistujajärjestöiksi o li vat ilmoittautuneet ainakin Suomen luonnonsuojeluliitto, Luontoliitto, WWF Suomi, Greenpeace Suomi, Natur och Miljö, Birdlife Suomi, Climate move, Meidän metsämme ja Elokapina.  Lisäksi marssilla oli mukana useita poliittisia puolueita. ” Luonnon monimuotoisuus on viime vuosikymmeninä huvennut nopeammin kuin koskaan – ympäri maailman. Ihmisiä on maapallolla miljardeittain, enemmän kuin mitään muita  luonnonvaraisia isoja nisäkkäitä. Kekseliäänä olentona ihminen löytää aina vain uusia  tapoja hyödyntää palloamme”. ” Suomessa katseet kohdistuvat metsään. Puu on monessa suhteessa erinomainen raaka- aine. Se ei lopu, vaan kasvaa uudelleen, toki ”harmillisen” hitaasti. Metsä
Kuva
  Helmikuun lopulla Prahassa Bunkkasimme Prahassa helmikuun lopulla Havličkovan kadulla vaaleanvihreässä kivibyggassa. Saman talon kivijalassa toimi snadi Hradekin pivola. Trikooemäntä hilasi kuudesta hanasta bisseä asiakkaiden pöytiin. Avovaimoni heitti läppää baaritiskillä hengailevan kolmekymppisen, työttömän yksinhuoltajamutsin kanssa. Tämä hinkui minnihiirimyssyn korvat heiluen duuniin Tšekin armeijaan puolustamaan isänmaataan. Me tsittasimme Arskan kanssa iisisti omilla mestoillamme. Tsiigailimme jengiä ympärillämme. Havli č kovan kämppäämme pääsi sisään valtavasta puisesta ulko-ovesta. Se johdatti meidät holvikaarikäytän kautta roskiksen, sisäpihan ja hissin luokse. Kamerat kyttäsivät kulkua katossa. Porraskuiluun tungettu hissi vinssasi meidät toiseen kerrokseen. Rapputasanteella oli fönärien tilalla kolme lasitonta tähyilyaukkoa seinässä. Niistä blosasi helmikuisen galsasti. Ovien nimikylteissä luki vietnamilaisia nimiä. Vasemmalla, käytävällä oli valkoinen väliovi. Se pit