tiistai 25. tammikuuta 2011

ISÄ



Mies joutui työttömäksi,
turhautui ja masentui,
viina maistui,
perhe hajosi.

Asunto jäi vaimolle.
Lasten tapaamisesta käräjöitiin.
Mies pääsi työmarkkinatuelle,
kävi kuntouttavassa työtoiminnassa.

Jos on lasin kuva papereissa,
ei oteta psykiatrian poliklinikalle.
Asuntolassa kohtaa tarpeettomia ihmisiä.
Useiden polku on samanlainen.

Syntyä isättömänä,
elää ilman lapsiaan,
– kurjaa ja kiduttavaa.
Ulosotto ei unohda isää.

Ikää karttuu,
lapset varttuu,
kukaan ei huoli
uupunutta ruunaa.

Nappi ei tuo perhettä takaisin.

Itsetunto kukki tehtaalla.
Ihmisarvon liruessa nilkkoihin
mies syrjäytyi elämästä.
Vertaistuki löytyi räkälöistä.

Vielä ehtisi kitata tuopin…

Matti Laitinen
25.1.2011

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

LIITURAITA



Liituraita ihaili
kartanonsa ikkunasta
tuottavaa sokerijuurikaspeltoaan.
Aurinko paistoi hänen isänmaalleen.

Liituraita istui kymmenissä
hallituksissa ja johtokunnissa.
Pääoma oli tuottoisa
yhteiskunnallinen suhde.

Liituraita, koppava kapitalisti,
loi finanssitavaratalon,
ryösti sammon,
suoristi nuoruutensa lommon.

Liituraita analysoi Audistaan
Pelastusarmeijan leipäjonoa.
Vapaus tarkoitti oikeutta
tehdä omat ratkaisunsa.

Kurjat kumaraan.
Tyhmät tuettomiksi.
Työurat pitemmiksi.
Nato rauhan turvaksi.

Liituraita kaatoi kuppiinsa lisää mokkaa.


18.1.2011
Matti Laitinen

maanantai 17. tammikuuta 2011

NUMERAALIT


Valtiosihteerin hengettömässä isänmaassa
ihmiset korvautuvat numeroilla.
Niitä voi järjestellä erisuuruisiksi lukusarjoiksi.
Lukujoukkoja on helppo priorisoida.


Numeraalit eivät
protestoi, lakkoile tai valita.
Ne asettuvat kiltisti tilastoihin.
Taulukot ja kaaviot edustavat sinun totuuttasi.


Miten seitsenlapsisen perheen pojasta
tuli tunteeton taskulaskin?
Mitä he tekivät sinulle?
Miksi empatian korvasi kyynisyys?

Ihmiset syntyvät nykyisin
ykkösinä ja nollina.
Ykkönen ja kuusi nollaa
muodostavat miljoonan.

Orjamarkkinatalouden mies
oletko tyytyväinen?
Ensimmäinen miljoonasi
täyttyy pian.

17.1.2011
Matti Laitinen

perjantai 14. tammikuuta 2011

ÄITI



Äiti purkaa pakkasella
pikkukoslastaan poikasiaan.
Lapset saavat kohta
tarhasta aamupuuroa.

Hanget tukkivat Pasilan kadut
autoa on vaikea saada kääntymään.
Tähdet tuikkivat taivaalla.
Vuokran saa kasaan vaivalla.

Isä jätti hommat kesken,
teki hänestä lesken.
Laiha lohtu lapsilisä,
lapsilta puuttuu isä.


Hän, jumalaton nainen,
joutui kirkon apuun kääntymään.
Jeesus ei auta
ruokakassia kantamaan.

Äiti painuu pätkätyöhön
kassalle viivakoodia lukemaan.
Tulevaisuus on nuorten,
he perivät vanhempiensa kohtalon.


Matti Laitinen 14.1.2010

maanantai 10. tammikuuta 2011

TIETOYHTEIKUNNASTA JA TIETOTEKNIIKASTA



Tietoyhteiskunta (information society) -käsite levisi yleisempään käyttöön v. 1972 Yoneji Masudan Japanin hallitukselle jättämästä mietinnöstä. Myöhemmin Masuda määritteli teoksessaan ”The Information Society as Post-Industrial Society” tarkemmin informaatioyhteiskunnan hyvinvointiyhteiskunnan korkeimpana kehitysasteena, jossa intellektuaalinen luovuus kukoistaa teollisen hyvinvointiyhteiskunnan kulutuksen sijaan. Hänen mukaansa ”yhteiskunnan tuotannollinen voima on informaation tuotannossa ja henkisen työpanoksen tehostamisessa ...Informaatioyhteiskunta on verkostotalous, jossa asukkaat ovat tietoverkostojen avulla yhteydessä toisiinsa.”


Masudan esittämä käsitys tietoyhteiskunnasta hyvinvointiyhteiskunnan korkeimpana muotona ei ole toteutunut missään tai sitten vaihe ohitettiin huomaamatta jo 1980-luvulla. Kasvavat ympäristöongelmat antavat ymmärtää myös, ettei kulutuskaan ole korvautunut toistaiseksi älyllisellä luovuudella. Hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen yhteiskunnissa on lisääntynyt parin kymmenen vuoden ajan tasaiseen tahtiin maailmalla harjoitetun uusliberalistisen talouspolitiikan vuoksi. Käytännössä tietoyhteiskunnan sisällöksi ja ilmenemismuodoksi on muotoutunut tieto- ja viestintätekniikkaa tehokkaasti siviili- ja sotilastuotannossaan hyödyntävä kapitalistinen valtio tai valtioliitto. Vallitsevan tynkätietoyhteiskunnan voi mieltää tietotekniikan tunkeutumisena teollistuneessa maailmassa kaikille elämän alueille.

DATANSIIRTOYHTEISKUNTA


Tietoyhteiskunta ei ole myöskään mikään erityinen tietoa tuottava yhteiskunta, vaan paremminkin dataa tehokkaasti käsittelevä ja siirtävä yhteiskunta. Tietoverkoissa liikkuva data (bittijono) ei ole sinällään tietoa. Viesti, jolle ei ole annettu merkitystä, on raakaa dataa. Informaatio on tietoa, jolla ei ole vastaanottajan kannalta suuntaa. Se voi olla joko totta tai valhetta tai jotain siitä väliltä. Tulkitusta ja sisäistetystä informaatiosta syntyy tietoa, jolle on ominaista se, että siihen sisältyy aina jonkinlainen totuusarvo. Totuus voi olla historiallista, suhteellista, subjektiivista, objektiivista tai absoluuttista.

UUDEN TEKNOLOGIAN MERKITYKSESTÄ


Vuosi 1971 osoittautui merkkipaaluksi uuden teknologian vallankumouksessa, koska tuolloin USA:ssa otettiin käyttöön maailman ensimmäinen mikroprosessori – Intel 4004.

Mikroprosessori (CPU) on elektroninen osa tietokoneessa, joka hoitaa varsinaisen tietojen käsittelyn ohjelmien antamien ohjeiden mukaisesti. Prosessorin kellotaajuus ilmaisee, kuinka monta sisäistä muutosta suoritetaan sekunnin aikana sen sisällä. Tietokoneessa tarvitaan myös keskusmuisti, jossa ohjelman suorittaminen toteutetaan. Se toimii tietokoneohjelmien työmuistina, johon latautuvat käyttöjärjestelmän ohjelmat, suoritettavat sovellukset sekä näiden tarvitsemat tiedot. 1980-luvun alussa kotimikroissa keskusmuistin suuruus oli vain 640 kilotavua (nykyisin 3-8 Gigatavua). Lisäksi tietokoneisiin on asennettu kiintolevy – yleensä koneen sisäinen massamuistilaite – johon tallennetaan sekä käytettäviä ohjelmia että työtiedostoja. Laitekokonaisuuteen kuuluu oheislaitteina myös näyttölaite, näppäimistö, hiiri, dvd-asema, kaiuttimet ja tulostin sekä verkkoyhteys Internetiin.


Mikroprosessorin kehittäminen merkitsi sitä, että automaatiota hyödyntämällä perusteknologioita voitiin soveltaa, yhdistää ja kehittää uudeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Automaatio vaikutti oleellisesti ihmisten työtehtäviin, energian ja raaka-aineiden kulutukseen, säädettäviin tuotantoprosesseihin ja niiden toteuttamiseen käytettyihin teknologioihin kuten tietokoneisiin, mittaus- ja säätölaitteisiin.


Mikroprosessoripohjainen instrumentointijärjestelmä tuli koekäyttöön Yhdysvalloissa v. 1975. Suomessa mikroprosessorin ensiasennus tehtiin v.1977 paperikoneeseen. Virityksen seurauksena paperikoneen informaatiotiheys ja suorituskyky satakertaistui. Koko tehdasta voitiin valvoa ja ohjata yhdestä pisteestä näyttöruutujen ja näppäimistön avulla. Tietotekniikka siirtyi koteihin v. 1981 henkilökohtaisten tietokoneiden (PC) ilmaantumisen myötä. Tämä puolestaan loi perustan kokonaiselle uudelle mikrotietokoneen käyttäjä- ja kehittäjäsukupolvelle sekä tietoverkkojen maailmalaajuiselle leviämiselle.

MIKROPROSESSORIN KEHITYS


Mikroprosessorien suorituskyvyn kehitys on ollut valtava v. 1971–2011. Niiden laskentakapasiteettia kuvaava transistorien lukumäärä on kasvanut kyseisenä aikana 2 300 kappaleesta n. 1,2 miljardiin ja prosessorien kellotaajuus 0,18 Megahertsistä 3,8 Gigahertsiin. Vuonna 1999 mikroprosessorien kehityksessä tapahtui laadullinen harppaus, joka mahdollisti multimedian ja verkkoyhteyksien tehokkaamman käytön tietotekniikassa. Tämän seurauksena graafiset käyttöliittyvät ja sovellusohjelmat parantuivat, laajakaistamodeemin käyttöönoton myötä Internetin käyttö nopeutui ja yleistyi sekä digitaalinen kuva ja ääni tulivat arkikäyttöön. Vuonna 2006 siirryttiin moniytimisten prosessorien käyttöön. Mikroprosessoreita hyödynnetään nykyisin lähes kaikessa tekniikassa kodinkoneista avaruusaluksiin.


TEKNOLOGIA RATKAISEE KAIKEN?

EU:n komission asettaman ns. Bangemannin työryhmän raportti ”Europe and the Global Information Society” kuvasi v. 1994 tietoyhteiskunnan tuloa näin:


”Kaikkialla maailmassa informaatio- ja viestintäteknologiat ovat synnyttämässä uutta teollista vallankumousta, joka on oleva yhtä kauaskantoinen kuin aikaisemmat kumoukset. Tämä vallankumous perustuu informaatioon, inhimillisen tiedon ilmaukseen. Teknologinen edistys sallii meidän nyt käsitellä, varastoida, saada informaatiota missä tahansa etäisyyden, ajan tai määrän rajoittamatta.”


Suomen kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassa todettiin v. 1998: ”Tietoyhteiskunnassa tieto ja osaaminen ovat sivistyksen perusta ja keskeinen tuotannontekijä. Tieto- ja viestintätekniikka (TVT) tukee laajasti yksilöiden, yritysten ja muiden yhteisöjen vuorovaikutusta, tiedon välittämistä ja hyödyntämistä sekä palveluiden tarjoamista ja niiden saavuttamista.”


Bangemannin työryhmä mielsi ihmiskunnan ongelmat vain teknisiksi kysymyksiksi ei poliittis-yhteiskunnallisiksi ongelmiksi. Mitä merkitystä tällaisella teknologiaoptimismilla on, jos se ei koske käytännössä kuin pientä osaa ihmiskunnasta ja jos sitä harjoitettaessa ei kajota yhteiskunnan taloudelliseen perustaan eli tuotantovälineiden omistussuhteisiin. Vuonna 2010 maapallon väestöstä ainoastaan 28,7 % oli mahdollisuus hyödyntää ja käyttää Internetin tarjoamia palveluita.


Suomalainen teknoutopia on osoittanut myös toistaiseksi vajaakuntoisuutensa. Kuinka TVT voi tukea suomalaista ”tietoyhteiskuntakehitystä”, jos valtaosa suomalaisista ei osaa käyttää työelämässä tarvittavia perusohjelmia ja jos kaikilla kansalaisilla ei ole varaa hankkia koteihinsa kelvollisia tietokoneita oheislaitteineen ja –ohjelmineen sekä jos köyhyydestä ja työttömyydestä on tullut pysyviä yhteiskunnasta syrjäyttäviä tekijöitä Suomessa?

Tilastokeskuksen marraskuussa 2010 julkaiseman tutkimuksen mukaan 86 % suomalaisista oli käyttänyt nettiä viimeisen 3 kk:n sisällä. Sähköpostin ja verkkopankin käyttöaste oli samana aikana 67–77 %. Sen sijaan aktiivisempaa medialukutaitoa vaativaan toimintaan kuten blogin ylläpitämiseen (3 %) ja verkkoadressin allekirjoittamiseen (9 %) oli osallistunut vain hitusen verran kansalaisia.

EU:N TIETOTYHTEISKUNTATAVOITTEET


EU on käynnistänyt useita aloitteita nopeiden laajakaistayhteyksien tarjoamiseksi kotitalouksille, yritysten sähköisen liiketoiminnan palvelujen laajentamiseksi ja julkisten palvelujen saattamiseksi verkkoon. Tieto- ja viestintätekniikka muodostaa itsessään merkittävän taloudenalan, joka tuottaa noin 6 % EU:n bruttokansantuotteesta. EU suitsuttaa, että yrityksillä ja kansalaisilla pitäisi olla käytettävissään kohtuuhintainen maailmanluokan viestintäinfrastruktuuri ja laaja valikoima palveluja. Kaikilla kansalaisilla pitäisi olla uudessa tietoyhteiskunnassa elämistä ja työskentelemistä varten tarvittavat taidot ja että elinikäinen oppiminen olisi tuotava entistä vahvemmin esille eurooppalaisen yhteiskuntamallin yhtenä perustekijänä.

EU:n tavoitteet ovat selkeässä ristiriidassa Suomessa harjoitetun politiikan kanssa. Suomalainen tietotyöosaaminen on myytti, jossa on paljon kohentamisen varaa. Tämä ilmenee hyvin siinä, että maamme sijoittuu YK:n E-participation indeksillä (EPI) mitattuna 30. sijalle maailmassa. EPI arvioi julkisen hallinnon verkkotoimintoja sen mukaan, kuinka hyvin ne tarjoavat kansalaisille paitsi tietoa myös palveluita ja työkaluja, joilla osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

TIETOTEKNIIKKA JA GLOBALISAATIO

On kuitenkin myönnettävä, että nykyisin vallitsevalla tietotekniikan aikakaudella ihmisillä ja yhteisöillä on laajentunut mahdollisuus käsitellä ja tallentaa suuret määrät informaatiota ja levittää sitä nopeasti verkostoissa maailmalaajuisesti. Sähköisten julkaisukanavien ilmaantuminen on jopa demokratisoinut viestintää. Köyhille maille murros on tuonut mukanaan sekä mahdollisuuksia että riskejä. Kasvava digitaalinen kuilu uhkaa erottaa toisistaan ne valtiot, jotka voivat käyttää uusia teknologioita hyväkseen, ja ne joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Afrikassa Internetin käyttöaste oli v. 2010 10, 9 %, Aasiassa 21,5 % ja vastaavasti vauraassa Pohjoisessa kuten Euroopassa 58,4 % ja Pohjois-Amerikassa 77,4 %. Internetin käyttäjien määrä on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana 361 miljoonasta 1,97 miljardiin käyttäjään.

YK:n järjestämässä Ateenan-tapahtumassa 6.11.2006 YK:n pääsihteerin erityisneuvonantaja Nitin Desai totesi, että Internetin pitäisi olla kaikkien saavutettavissa ja sen käytön kaikkien opittavissa ja kaikille turvallista. Tapahtumassa käsiteltiin muun muassa sananvapauteen, Internetin saavutettavuuteen, monikielisyyteen ja Internetissä tapahtuviin rikoksiin liittyviä aiheita.

TIETOTURVA, TIETOSUOJA JA MORAALI

Tietotekniikan ajankohtaisimpia ongelmia ovat tietoturva ja tietosuoja. Tietoturvaan kuuluu kaikki, mikä liittyy tiedon saatavuuden, eheyden ja luottamuksellisuuden säilyttämiseen. Tietosuojan perusperiaatteena on se, että käyttäjillä on vain välttämättömät oikeudet tarvitsemiinsa laitteisiin ja niiden sisältämiin tietoihin. Näiden kahden asiakokonaisuuden piirissä pyörii valtavat rahasummat. Tietorikollisuus on tällä hetkellä yksi kannattavimmista rikollisuuden muodoista. Sen kasvun kannustimena toimii pieni kiinnijäämisen riski.

Tietoturvayhtiö PandaLabs raportoi v. 2010, että uusia haittaohjelmia tuotettiin v. 2009 selvästi enemmän kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä jopa 25 miljoonaa kappaletta. Aiempien 20 vuoden aikana yhtiö on löytänyt yhteensä vain 15 miljoonaa haittaohjelmaa.


Mikrobitti-lehden mukaan v. 2010 lähetettiin vuorokaudessa 180 miljardia roskapostia. Sähköposteista 97 % oli roskapostia. Roskapostin torjumiseen kului yli 50 miljardia dollaria vuodessa. Uusia myös roskapostin lähettämiseen tarkoitettuja haittaohjelmia syntyi vuorokaudessa 55 000 kappaletta.


Tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvät kysymykset eivät ole pelkästään teknisiä kysymyksiä, vaan ne ovat myös moraalisia kysymyksiä. Kuinka ihmisillä voi olla yhtenäinen käsitys moraalista tietoturvan ja tietosuojan suhteen, jos moraali on sidoksissa yhteiskuntamuotoon, ihmisen asemaan yhteiskunnassa, kulttuuriin, uskontoihin, etniseen taustaan, sukupuoleen sekä käsitykset moraalin sisällöstä ja olemuksesta ovat suhteellisia ja historiallisia?




Matti Laitinen

Lähteet:
Tietoyhteiskuntaa rakentamassa, Heidi Huuhtanen, Tieke 2001, www.tietoyhteiskunta.fi, (http://fi.oneworld.net/article/frontpage/549/6177/), www.internetworldstats.com, Tiede 2/2010, Turvallisuus 4/2006, MikroBitti 11/2010, Tilastokeskus 26.10.2010

maanantai 3. tammikuuta 2011


BUDAPEST II

Lumen peittäessä maan
Pestin kadut suolataan.
Likainen loska
kulkeutuu koteihin.

Lännen tietäjät kehottivat
yksityistämään kaiken,
poistamaan valtion hintatuen.
Kukin pärjätköön omillaan.

Sodassa pommitettujen tilalle
omistajasuvut saivat korjatut talot.

Unkarilaiset kauppaavat
muiden tuottamia tavaroita
keskustan rättitiskeillä, putiikeissa,
kuppiloissa ja tavarataloissa.

Kymmenet valuuttakioskit
koristavat kävelykatua.
Nuoriso myy Deák Térin kulmilla
kiertoajelulippuja.

Metroasemien käytävillä hortoilee
kerjäläisiä, sekakäyttäjiä ja sairaita.
Károly körutilla kaksi körilästä
talvehtii eväineen makuupusseissaan
tyhjän liikehuoneiston ovisuussa.

Kauppahallin palinkat ja ankat
ovat rikkaita ja turisteja varten.
Markettien hedelmät ja vihannekset
nahistuvat hyllyissään.

Rendörség partioi kaduilla.
Vartijat tuovat kotoisen olon myymälöihin.
Imre Mádoch –kadun känniset pummit
keräävät pimeitä parkkimaksuja.

Pestin rantapenkalle on noussut
valtavia turbomajoituslaatikoita.
Kansainvälinen raha on palannut
pysyvästi Budapestiin.

Halpatuontidemokratia
on suonut otollisen kasvualustan
luokkaerojen kestävälle kasvulle.
Pyhimykset jonottavat kultaustaan.

Kymmenen miljoonan ihmisen
hulinataloudessa keinottelu kannattaa.

Unkarin valtaapitävä oikeisto
sairastaa suurunkarihulluutta.
Se kaventaa mielipiteen vapautta
ja alentaa kulutuskysyntää.

Ketjusillan päätyleijonat palelevat
kiristyvässä pakkasessa.
Tonavan kostea kylmyys
kohmettaa muistoistani
forintin metromatkat ja kansanruokalat.

Kansalaiset toteuttavat matkustusvapauttaan
julkisilla liikennevälineillä.
Ádám Clarkin alikulkutunnelissa
syrjäytyminen ja kurjuus
värjöttelevät vällyn alla.

Jotain on jäänyt ennalleen,
Tonava ja sen kuusi siltaa,
keltaiset raitiovaunut,
kaupungin kauniit rakennukset
ja paprikajauhepussit.

Silti palaan.

Matti Laitinen
Budapest uuden vuoden aattona 2010