tiistai 4. marraskuuta 2008



KIINAN KANSANTASAVALTA

Vuonna 1949 perustetun Kiinan kansantasavallan alkuaikoina maan taloudellisina periaatteina olivat omavaraisuus ja taloudellinen riippumattomuus. Tuolloin ulkomaankaupan merkitys oli vähäinen, raaka-aineita ei viety ulkomaille eikä maan ulkopuolisia investointeja hyväksytty lainkaan. Vuosina 1958–1959 Kiinan ja Neuvostoliiton suhteet kärjistyivät, kun Kiina syytti Nikita Hruštšovin Neuvostoliittoa liian oikeistolaiseksi. Tilanne ajautui v. 1960 vaikeaan valtiolliseen välirikkoon sekä hajotti maailman kommunistisen liikkeen Moskovan ja Pekingin leiriin.



Maon valtakaudella kansantasavalta toteutti laajoja sosialistisia ja kulttuurisia pyrkimyksiä. Näistä merkittävimmät olivat maaseudun kollektivisointi ja teollistamisyritys v. 1958–63 ”Suuren harppauksen” nimissä ja kapitalistiseksi väitetyn ajattelun kitkeminen Kiinasta v. 1966–76 kulttuurivallankumouksella.



Deng Xiaoping aloitti 1970-luvun lopulla "Neljä modernisaatiota". Uudenaikaistamistoimenpiteet kohdistuivat maatalouteen, teollisuuteen, kansalliseen puolustukseen sekä tieteeseen ja teknologiaan. Vuonna 1979 maassa hyväksyttiin laki yhteisyrityksistä. Maan talousuudistukset sallivat kapitalismin ensiksi viidellä erityistalousalueella Shenzhenissä, Zhuhaissa, Shantoussa, Xiamenissa ja Hainanissa.

Tällä hetkellä Kiinassa poimitaan uuden talouspolitiikan ja markkinasosialismin hedelmiä sekä pohditaan, olisiko kaiken voinut tehdä toisinkin.

SUURVALTA

Kiina on palautunut 2000-luvulla suurvallaksi. Kiina osallistui ensimmäistä kertaa G8-valtioiden kokoukseen Ranskassa v. 2003. Maan painoarvo maailmantaloudessa nousi tuolloin ykköskastiin. Kovien taloudellisten kasvulukujen (10 %/v) ja halvan työvoiman vuoksi se vetää puoleensa hanakasti ulkomaista pääomaa. Kiinalaiset kykenevät valmistamaan ja myymään tavaroita halvalla sekä ovat vallanneet myös joillakin aloilla markkinoita. Heidän kehitystrendinään näyttää olevan suuntautuminen korkeamman teknologian tuotteisiin. Joulukuussa 2004 kiinalainen tietokoneyhtiö Lenovo Group Limited osti IBM:n PC-tuotannon. Pekingin olympialaiset näyttivät konkreettisesti muulle maailmalle, että maasta löytyy kapasiteettia ja tahtoa olla mahtitekijä maailmassa.

Kiina sijoittui v. 2007 YK:n inhimillisen kehityksen tilastossa sijalle 81. Maan HDI:n kohoaminen v. 1975–2005 arvosta 0,54 arvoon 0,78, kertoo valtavista taloudellisista saavutuksista. Maa lukeutuu kuitenkin edelleen kehitysmaaksi. Kiinan eri väestöryhmien ja alueiden väliset tuloerot ovat suuret. Tästäkin huolimatta Kiina on nostanut satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä alle yhden sukupolven sisällä. Tämä on kiistämätön ja lyömätön saavutus maailmassa.

Kiinan kansantasavallassa elää nykyisin yli 1,3 miljardia ihmistä, joista valtaosa (93,5 %) on Han-kiinalaisia. Loput yli 90 miljoonaa ihmistä edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Valtio on muodostanut vähemmistökansoille lukuisia autonomisia alueita, minkä lisäksi vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista. Yhden lapsen –politiikka ei pääsääntöisesti koske niitä ja vähemmistökansoille on varattu kiintiöitä yliopistojen ja muiden oppilaitosten opiskelupaikoista.

Vuonna 2006 Kiinan 800 miljoonaisesta työvoimasta työskenteli maataloudessa 43 %, teollisuudessa 25 % ja palveluiden parissa 32 %. Kansasta 8 % elää alle köyhyysrajan vuosituloinaan n. 90 U$. Toisaalta maassa arvioitiin kesäkuussa 2008 olevan yhteensä 253 miljoonaa Internetin käyttäjää.

Maa on merkillinen lohikäärme, jonka päässä taikonautit hamuavat avaruuteen, jonka keskivartalo kärsii voimakkaan teollistamisen aiheuttamista ympäristösaasteista ja jonka pyrstöpäässä maalaisväestö elää köyhyydessä ja on jälleen siirtymässä sosiaalisen perusturvan piiriin.

SUURI HARPPAUS

Suuren harppauksen tavoitteena oli ohittaa ensin Neuvostoliitto ja sen jälkeen myös länsimaat tuotannossa. Päämäärään uskottiin päästävän kansan mobilisoinnin ja innostamisen avulla. Maon ”kahdella jalalla kulkemisen” politiikka eli suurten kaupunkien että maaseudun teollisuuskeskusten rakentaminen johti v. 1958 kaikkialla Kiinassa pienten metallisulattamoiden, koksi- ja sementtitehtaiden, pajojen ja korjaamoiden syntyyn. Niissä työskenneltiin enimmäkseen käsityöläismenetelmin. Syyskuussa Li Fu-tšun julisti Kiinan terästuotannon nousevan vuoden aikana neljästä miljoonasta 11 miljoonaan tonniin. Näin kävikin, mutta suurin osa ”kansan teräksestä” osoittautui käyttökelvottomaksi.

Huhtikuussa 1958 perustettiin ensimmäinen koekommuuni, ja jo elokuussa KKP hyväksyi ajatuksen kommuuneista siirtymävaiheena kommunismiin. Syyskuussa 90 % talonpojista oli jäseninä niissä. Kommuunit olivat tuolloin kooltaan valtavia, niissä oli keskimäärin 30 000 jäsentä.

Kansan Päivälehti kirjoitti 10.9.1958: ”Kansankommuuni tulee kehittymään tulevan kommunistisen yhteiskunnan perusyksiköksi… Kansankommuunien rakennustyön päämääränä on ennen kaikkea sosialistisen rakennustyön nopeuttaminen ja näin kommunismiin siirtymisen aktiivinen valmistelu. Nyt näyttää siltä, ettei kommunismin toteuttaminen maassamme enää ole kaukaisen tulevaisuuden asia. Meidän on aktiivisesti palveltava kansankommuunien järjestelyä löytääksemme konkreettisen tien kommunismiin siirtymistä varten.”

Suuri harppaus oli suuri harha-askel, jonka seurauksena laiminlyöty maatalous kostautui viljasatojen menetyksistä johtuvana valtavana nälänhätänä, jonka aikana kuoli arviolta 20–30 miljoonaa kiinalaista. Tapahtumien johdosta Mao vetäytyi v. 1959 syrjään vallasta ja luovutti puhemiehen tehtävän Liu Shaoqille.

KULTTUURIVALLANKUMOUS

Suuri Ruorimies käänsi v. 1966 rajusti valtakunnan ruoria. Zhou En-lain mukaan: ”Puheenjohtaja Mao itse pani alulle suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen. Hänen sydämensä on liittynyt yhteen joukkojen sydänten kanssa. Hän tuntee rajatonta luottamusta joukkoihin ja tukee niiden aloitteellisuutta.”

Kulttuurivallankumouksessa oli pohjimmiltaan kysymys KKP:n sisäisten erimielisyyksien ratkaisemisesta ja Maon vallan palauttamista vallankaappauksella. Hän liittoutui Kansan vapautusarmeijan komentajan Lin Biaon kanssa ja sai tämän propagoimaan yhteistä asiaa armeijan keskuudessa. Puhemies puhdisti valtion ja puolueen korkeista viroista sekä opettajakunnasta, tiede ja taide-elämästä toisinajattelijat pois, koska väitti näiden kehittyneen vallassa oleviksi kapitalisteiksi. Joachim Schickelin v. 1969 Berliinissä toimittamassa dokumenttikokoelmassa ”Mao Tse-tung Der Grosse Strategische Plan” tilannetta kuvattiin seuraavasti:

”Kiinan suuri Kansan vapautusarmeija on proletariaatin diktatuurin päätukija ja suuri graniittinen isänmaata suojeleva muuri. Vallankumouksellisen kolmiliiton myötä on armeijan ja väestön lujuus kehittynyt edelleen ja saavuttanut aivan uuden tason. Jo yli vuoden ajan on Kansan vapautusarmeija tehnyt valtavia töitä – auttanut teollisuutta ja maataloutta, tukenut vasemmistoa, antanut sotilaallista ja poliittista kasvatusta ja toiminut sotilashallintona – ja samalla terästynyt mitä suurimmassa määrin. Sen kautta, että Kansan vapautusarmeijan edustajat ovat ottaneet välittömästi osaa väliaikaisten valtaelimien työhön kaikilla tasoilla, voi meidän proletariaatin diktatuurimme kestää kaikkia myrskyjä ja rasituksia vielä paremmin, tehdä tyhjäksi kaikkien koti- ja ulkomaisten vihollisten teot ja harjoittaa valtaa sosialistisessa vallankumouksessa ja rakennustyössä vielä voimakkaammin.”

”Kuten tapanamme oli sanoa oikaisuliike on »laajaa marxilaista kasvatusliikettä». Oikaisu merkitsee sitä, että koko puolue opiskelee marxismia kritiikin ja itsekri­tiikin kautta. Voimme varmasti oppia enemmän marxismista oikaisuliikkeen kuluessa.”
Pieni punainen kirja s. 22 Speech at the Chinese Communist Party’s National Conference on Propaganda Work (12. 3. 1957), 1. taskupainos, s. 14.

Kulttuurivallankumouksen lopullisessa vaiheessa miltei kaikki maan puoluekomiteat oli murskattu ja korvattu nuorten punakaartilaisten toimesta vallankumouskomiteoilla.

Kiinalaiset ja länsimaiset historioitsijat ovat tulleet siihen tulokseen, että ainakin miljoona ihmistä murhattiin tai teki itsemurhan kulttuurivallankumouksen aikana.

KIINAN TALOUSUUDISTUS

Kiinan maataloudessa siirryttiin v. 1979–84 vastuujärjestelmään, jolloin esim. yksityinen perhe otti tehtäväkseen hoitaa tietyn maa-alueen viljelyn. Viljelijä myi sadosta sovitun määrän valtiolle sen määräämään hintaan. Loput talonpoika sai myydä markkinoilla tai käyttää itse. Maa pysyi kuitenkin edelleen yhteisön omistuksessa. Nykyisin talonpojat ja viranomaiset pitävät sopimuspalstaa sen viljelijöiden luovuttamattomana oikeutena jopa omaisuutena.

Vastuujärjestelmää seurasi maatalouden sivuelinkeinojen, palveluiden ja siihen liittyvän teollisuuden vapauttaminen ja sen voimakas kasvu. Toiminta alkoi pienteollisuutena laajeten siitä kyläteollisuudeksi.

1980-alussa Kiinassa alettiin puhua teollisuuden vastuujärjestelmästä, jossa tehtaat tuottivat valtiolle sovitun määrä tuotteita ja saivat käyttää tuottamansa ylijäämän haluamallaan tavalla. 80-luvun puolivälissä tästä tuli yleinen käytäntö. Yritykset ja niiden johtajat saivat lisää valtaa tuotteidensa suunnittelussa, markkinoinnissa ja henkilökunnan palkkauksessa sekä voiton jaossa.

1980-luvun puolivälissä ulkomaiset yritykset saivat toimintaluvan Kiinassa. Saman vuosikymmenen lopulla ulkomaisten investointien kasvu voimistui maassa roimasti.

Vuonna 1992 dengiläinen talouspolitiikka otti tavoitteekseen sosialistisen suunnitelmatalouden sijasta sosialistisen markkinatalouden. Sen olennaisena piirteenä oli se, että merkittävä osa tuotantolaitoksista pysyy valtion omistuksessa, mutta sitä täydentävät muut omistusmuodot. Kaikki maan yritykset joutuivat kilpailemaan markkinoiden ehdoilla.

SOSIALISTISEN MARKKINATALOUDEN SEURAUKSIA

Suomi-Kiina-seuran hallituksen jäsenen Tauno-Olavi Huotarin mukaan: ”Valtion omistaman suurteollisuuden osuus oli teollisuudessa 80 % uudistuskauden alkaessa, 1990-luvun puolimaissa osuus oli laskenut noin puoleen ja nykyään vain noin kolmasosa on valtion omistuksessa. Voimakkaimmin ovat kasvaneet toisaalta osin yhteisöjen ja osaksi yksityistenkin omistamat pk-yritykset, toisaalta taas osin tai kokonaan ulkomaalaisomistuksessa olevat laitokset, joiden osuus viennistä on suuri, yli puolet. Kun valtion määräysvalta maataloudessa on käytännössä hävinnyt, voi sanoa, että jopa 80 % Kiinan kansantaloudesta on ei-valtiollista.”

USA:n keskustiedustelupalvelun (CIA) mukaan Kiinan talous on muuttunut viimeisen neljännesvuosisadan aikana keskussuunnittelujärjestelmästä, joka oli suurin osin suljettu kansainväliseltä kaupalta, enemmän markkinasuuntautuneeksi taloudeksi, jolla on nopeasti kasvava yksityinen sektori ja merkittävä rooli maailman taloudessa.

Nykyinen kapitalisoitu Kiina vastaa huonosti marxilaista käsitystä sosialistisesta valtiosta. Sen olemus muistuttaa paremminkin sosialidemokraattiseksi hyvinvointivaltioksi pyrkivää yhteiskuntaa säädeltyine markkinatalouksineen.

KIINAN KANSANTASAVALLAN HISTORIAN AVAINTAPAHTUMIA

Kommunistit perustavat Ruijiniin Jiangxin maakuntaan neuvostohallituksen v. 1931.
Kommunistien Pitkä marssi alkaa 16.10.1934 ja päättyy 20.10.1935 Yunaniin. Marssista selviytyneet toverit hallitsivat KKP:tta aina 1990-luvun puoliväliin asti.
Sota Kiinan ja Japanin välillä alkoi v. 1937.
Mao Zeodongin johtamana Kiinan Kansantasavalta perustettiin 1.10.1949.

1950-LUKU
Kiina osallistui v. 1950 Pohjois-Korean puolella Korean sotaan. Tiibetistä tuli osa Kansantasavaltaa.
Ensimmäinen syntyvyyden säännöstely kampanja v. 1955-58
Sadan kukan kampanja (älymystö sai ilmaista mielipiteensä) v. 1956.
Oikeiston vastainen kampanja v. 1957.
Suuri harppaus alkoi v. 1958.
Suuri varpus-kampanja ja Tiibetissä laajaa kapinointia v. 1959.

1960-LUKU
Kiinan ja Neuvostoliiton välit katkesivat v. 1960.
Kiinan ja Intian välinen rajaselkkaus, 2. syntyvyyden säännöstely kampanja v. 1962.
Maon Pieni punainen kirja ilmestyi ja sitä alettiin levittää armeija keskuuteen v. 1963.
Kiina räjäytti ensimmäisen atomipomminsa v. 1964.
10 vuotta kestänyt kulttuurivallankumous alkoi v. 1966.
Neuvostoliiton ja Kiinan välinen rajaselkkaus v. 1969 ja Lin Biaosta tulee Maon seuraaja.

1970-LUKU
Henry Kissinger
vieraili Kiinassa, Lin Biao kuoli lento-onnettomuudessa v. 1971.
Richard Nixon vieraili Kiinassa v. 1972.
”Neljä modernisaatiota” julkaistiin v. 1975.
Mao Zedong kuoli v. 1976
Maan johdossa toimi v. 1976–77 Hua Guofeng.
Deng Xiaoping astui maan johtoon ja maassa alkoi talousuudistus v. 1978.
”Neljä perusperiaatetta” julkaistiin ja tapahtui rajakahina Vietnamin kanssa v. 1979.
Yhden lapsen –politiikka aloitettiin v. 1979.

1980-LUKU
Erityistalousvyöhykkeet ja ”Neljän koplan” oikeudenkäynti v. 1980.
Vuosina 1986–89 Kiina avasi avoimien ovien politiikalla maan ulkomaisille sijoittajille.
Taivaallisen rauhan aukion verilöyly, jossa kuoli 200 mielenosoittajaa v. 1989. Samana vuonna KKP:n pääsihteeriksi nimitettiin Jiang Zemin ja Zhao Ziyang sai astua syrjään.

1990-LUKU
Jiang Zemin astui maan johtoon ja ”Kolme edustusta” julkaistiin v. 1992.
Venäjä ja Kiina solmivat maiden väliset ystävyyssuhteet v. 1992. Samana vuonna Kansainvälinen valuuttarahasto noteerasi Kiinan maailman kolmanneksi suurimmaksi taloudeksi.
Kolmen rotkon padon rakentaminen aloitettiin v. 1993.
Kiinan vaihdettava ulkomaankauppavaluutta Renminbi (RMB) otettiin käyttöön v. 1994.
Kiina, Venäjä, Tadzhikistan, Kirgisia ja Kazakstan neuvottelivat yhteistyöstä Shanghaissa v. 1996.
Hongkongista tuli Kiinan erityishallintoalue ja Deng Xiaoping kuoli v. 1997.
Tuhansia valtionyrityksiä joutui uudelleenjärjestelyjen kohteeksi v. 1998.
NATO pommitti Kiinan suurlähetystö Belgradissa, Macao liitettiin Kiinaan v. 1999.
Kiinan kansantasavalta täytti 50 vuotta 1.10.1999.

2000-LUKU
Kiina ohitti japanin USA:n suurimpana kauppakumppanina v. 2000. Kiinan kansankongressin entinen varapuhemies teloitettiin korruption vuoksi.

Kiinassa astui 1.6.2001 voimaan laki, jolla asunto- ja kiinteistökauppa saatetaan valtion järjestelmälliseen valvontaan. Kesäkuussa KKP kehotti yksityisen yhtiöiden työntekijöitä järjestäytymään ammattiliittoihin ja liittymään puolueeseen. Kiinassa pyritään purkamaan monopoliyhtiöt ja niiden valta lainsäädännöllisin keinoin. Marraskuussa kaivostoiminta asetettiin Kiinassa tiukasti luvanvaraiseksi. Maa hyväksyttiin WTO:n jäseneksi järjestön kokouksessa Qatarissa.

Kesäkuussa 2002 Kiina ilmoitti virallisesti panostavansa valtionyhtiöiden ja kollektiivien hallinnon demokratisointiin. Sama koski periaatteessa myös yksityistä sektoria.

Kiinan kansankongressi nimitti Pekingissä maaliskuussa 2003 Hu Jintaon maan presidentiksi ja Zeng Qinghong varapresidentiksi. Jiang Zemin valittiin Kiinan keskuspuolustuskomitean puheenjohtajaksi. Lokakuussa Kiina laukaisi kosmokseen miehitetyn avaruusaluksen. Tällä saavutuksella oli kiinalaisten mielestä sekä tieteellistä, taloudellista että poliittista merkitystä. Maassa puhkesi SARS-virusepidemia.

Maaliskuun 2004 alussa astui voimaan minimipalkkalaki. Säännöstöä rikkovat työnantajat voidaan määrätä maksamaan palkkoja takautuvasti ja heille voidaan myös määrätä hallinnollisia sanktioita. Joulukuussa Kiinan presidentti Hu Jintao korosti puheessaan maan makrotalouden valtiollisen valvonnan tärkeyttä ja vastaavien suunnitelmien asianmukaista toteuttamista vuonna 2005. Kiinalaisten mukaan heillä politiikka johtaa taloutta eikä talous politiikkaa.

Maan entinen KKP:n pääsihteeri Zao Ziyang kuoli näennäisessä kotiarestissa v. 2005. Elokuussa Kiina ja Venäjä suorittivat ensimmäisen yhteisen sotaharjoituksen.

Kolmen rotkon vesivoimalaprojekti valmistui toukokuussa 2006. Elokuussa Kiinassa vallitsi 50 vuoteen pahin kuivuus, jonka vaikutukset ulottuivat 18 miljoonan ihmisen kohdalle. Kiina saavutti USA:n hiilidioksidin päästöissä.

Viisivuotissuunnitelmaan 2001–2006 sisältyi kattavan sosiaaliturvajärjestelmän luominen sekä mittava ympäristönsuojeluohjelma. Kiinan sosiaaliturvaministeriö ilmoitti 18.9.2004, että lähes 10 % Kiinan valtiontalouden varoista – mikä merkitsee 12 triljoonaa juania (1,4 triljoonaa dollaria) – siirretään tähän asti riittämättömästi rahoitetulle sosiaaliturvajärjestelmälle viiden vuoden kuluessa.

Kiinan BKT on kolminkertaistunut v. 1998–2007 ollen nykyisin 3 020 miljardia dollaria. Valtion tulot ja menot ovat lähes tasapainossa. Maan viennin arvo on 1 218 miljardia U$ ja tuonnin 956 miljardia U$. Kaupunkilaisten keskimääräinen kuukausiansio on 1 149 juania ja maaseudulla nettotuloja kertyy vain 413 juania kuukaudessa.

Maahan säädettiin uusi työlaki kesäkuussa 2007, kun ilmeni, että satoja poikia ja miehiä oli käytetty orjatyövoimana tiilitehtaissa. Maassa tapahtui ruoka- ja lääkeskandaaleja.

Viimeksi kuluneiden ja meneillään olevan viisivuotissuunnitelmakauden aikana on Kiinassa saavutettu merkittäviä tuloksia köyhyydenpoistamisohjelmassa, tuotannon yleisessä kehittämisessä ja modernisoinnissa sekä ympäristönsuojeluohjelmissa.

Elintarvikkeiden kysynnän kasvusta huolimatta Kiina on pystynyt säilyttämään omavaraisuuden tärkeimpien maataloustuotteiden osalta. Maa on useimpien viljojen ja lihan nettoviejä. Se on kyennyt osittain välttämään maailmanmarkkinoilla viime aikoina ilmenneen viljan hinnan voimakkaan nousun lisäämällä elintarvikkeiden tarjontaa oman maan sisällä.

Keväällä 2008 lukuisat Tiibet-aktivistit protestoivat ympäri maailmaa Pekingin olympialaisia vastaan.

Pekingissä järjestettiin kesällä 2008 Olympialaiset. Hua Guofeng kuoli elokuussa.

KIINAN ULKOPOLITIIKKA

Kiina harjoittaa nykyisin hyvin aktiivista ulko- ja talouspolitiikkaa Venäjän, Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa. Maalla on hyvät poliittiset ALBA-maihin (Kuuba, Venezuela, Bolivia, Nicaragua, Dominica ja Honduras). Venäjä ja Kiina pyrkivät yhdessä lujittamaan asemiaan suurina monikeskisen maailman keskuksina.

Kiinan presidentin vierailu Latinalaisen Amerikan valtioihin, Kuubaan, Chileen, Argentiinaan, Uruguayhyn ja Brasiliaan huhtikuussa 2001 jäi historiaan merkityksellisenä maailmanpoliittisena tapahtumana. Hu Jintaon vieraillessa Kuubassa maitten välillä sovittiin laajasta kaupallisesta ja taloudellisesta yhteistyöstä. Sama koskee myös monia muita Keski- ja Etelä-Amerikan valtioita. Joulukuussa 2004 Venezuelan bolivaarisen tasavallan presidentti Hugo Chávez vieraili Kiinassa maan presidentin kutsusta. Maiden välillä solmittiin laajoja kauppasopimuksia.

Vuoden 2002 alusta alkaen Kiinan ulkopolitiikka on suuntautunut johdonmukaisesti mm. suhteiden kehittämiseen entisiin neuvostotasavaltoihin. Saman vuoden keväällä maa linjasi politiikkaansa. Se ei salli ulkoista sekaantumista asioihinsa eikä sisäistä separatismia. Se torjui amerikkalaiset ihmisoikeustulkinnat. Kiina lisäsi puolustusvalmiuttaan tuntuvasti ja korosti, ettei se muodosta uhkaa kenellekään.

Vaikka Kiina on myös USA:n tärkeimpiä kauppakumppaneita ja lainanantajia, se on aina ilmoittanut selkeästi, ettei se hyväksy amerikkalaista maailmaherruuspyrkimystä. Jo helmikuussa 2002 Kiinan ulkoministeriö esitti jyrkkäsanaisen vastalauseen Yhdysvaltain presidentin suunnittelemille uusille sotilaallisille aggressioille Irakia, Irania ja Pohjois-Koreaa vastaan. USA yritti helmikuussa 2003 lähestyä Kiinaa saadakseen siltä tukea Irakin hyökkäykselleen. Colin Powellille ilmoitettiin kuitenkin Kiinan poliittisen johdon taholta selväsanaisesti, että Kiina pyrkii tässäkin asiassa rauhanomaiseen ratkaisuun. Kiinan hyväksyntää millekään sotaretkelle ei ole YK:n turvallisuusneuvostossa odotettavissa. Bushin sodanjulistuksen jälkeen 17.3.2003 Kiina ilmoitti vastustavansa jyrkästi sotaa Irakissa ja vaatii tilanteen hoitamista rauhanomaisin keinoin. Kiinan ulkoministeriö ilmoitti 19.3.2003 vakavan huolestuneisuutensa USA:n ja Englannin hyökkäyksen vuosi Irakissa ja osoitti hyökkääjille vaatimuksen sodan välittömästä lopettamisesta.

Tammikuussa 2004 Kiina antoi kolmenkymmenenyhden Afrikan valtion velat anteeksi. Se osoitti tällä teolla toimivansa toisin kuin Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki. Kiina on käynnistänyt Afrikassa mittavia projekteja, joihin sisältyy mm. teiden, siltojen, lentoasemien, asuintalojen, satamien, sairaaloiden ja koulujen rakentamista. Se on mm. perustanut Afrikan valtioihin kymmenen maatalousteknologian edistämiskeskusta. Se on osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen monissa Afrikan valtioissa sekä myöntänyt jatkuvasti stipendejä afrikkalaisille opiskelijoille.

Kiina ja Afrikka harjoittavat laajaa tutkimus- ja kehitysyhteistyötä maatalouden, tieteen ja teknologian, henkilöstökoulutuksen, kulttuurin, lääketieteen ja pankki- ja rahoitustoiminnan alueilla. Afrikan maiden vienti Kiinaan on koostunut toistaiseksi suurelta osin raaka-aineista. Tämän kaupankäynnin yhteydessä viennin arvo palautuu Afrikkaan mm. koko maanosaa hyödyttävän merkittävältä osin kiinalaisten avulla rakennettavan infrastruktuurin ja kehitysprojektien muodossa.

Helmikuussa 2005 ilmeni, että USA on suuressa määrin riippuvainen Kiinan talouskasvusta ja että sen sotimisessa alati kasvavan ulkomaanvelan maksukyvyn olevan suoraan riippuvainen siitä, miten Kiina suuntaa taloudelliset voimavaransa. Kiinalla on hallussaan maailman suurimmat valuuttavarannot. Sillä on ulkomaisia investointeja maailmalla 172 maassa.

Kiinalla on suuri vaikutusvalta koko Aasiassa ja sen poliittiset ja kaupalliset suhteet ovat kehittyneet myönteisesti kaikkiin maanosan valtioihin. Heinäkuussa 2005 Yhdysvaltain kongressi myönsi Kiinan vaikutusvallan kasvaneen Aasiassa samaan aikaan kun USA:n omat suhteet Aasian maihin olivat huonontuneet.

Shanghai Cooperation Organization (SCO) perustettiin v. 2001 taloudelliseksi yhteistyöjärjestöksi ja poliittiseksi vastapainoksi NATOlle. Sittemmin sen toiminta on painottunut yhä enemmän sotilaalliseen suuntaan. Järjestön jäsenmaita ovat Kiina, Venäjä, Uzbekistan, Tadzhikistan, Kirgisia ja Kazakstan. Tarkkailijajäseniä ovat Iran, Mongolia, Pakistan ja Intia.

Itäinen puolustusliitto CSTO ja SCO allekirjoittivat sotilaallisen yhteistyösopimuksen v. 2007. Järjestöjen yhteistyö merkitsee sitä, että lähes puolet ihmiskunnasta tulee kuulumaan uuden sotilaallisen yhteistyön piiriin. CSTOn jäsenmaita ovat Venäjä, Valko-Venäjä, Armenia, Kirgisia, Kazakstan, Tadzhikistan ja Uzbekistan.

Euraasian SCO-yhteistyöjärjestön jäsenmaat allekirjoittivat elokuussa 2008 Tadzhikistanin pääkaupungissa Dushanbessa pidetyssä huippukokouksessaan julkilausuman, jossa kielletään voiman käyttö kansainvälisten ongelmien ratkaisemisessa.

KIINAN KOMMUNISTINEN PUOLUE ISTUU EDELLEEN VALLASSA

Kiinan kommunistinen puolue (KKP) perustettiin v. 1921. Puolueeseen kuului v. 2007 yhteensä yli 73 miljoonaan jäsentä. Sen pääsihteerinä toimii tällä hetkellä maan istuva presidentti Hu Jintao. Puolue on näytellyt ratkaisevaa osaa Kiinan elämässä koko valtakautensa ajan. Sen johtava rooli on määritelty tarkoin maan perustuslaissa. KKP johtaa maan keskus- ja paikallishallintoa, armeijaa, kansalaisjärjestöjä ja talouselämää. Puolueen edustajat miehittävät valtiohallinnon ja talouden tärkeimpiä paikkoja. Puolueen jäseneksi pääsee 18-vuotta täyttänyt henkilö, joka omaa riittävästi vallankumouksellisia hyveitä ja jolta löytyy myös kaksi kommunistisen puolueen jäsenenä olevaa suosittelijaa.

Kiinan kommunistisen puolueen 16. puoluekokous pidettiin marraskuussa 2002. Edustajakokouksessa ei tapahtunut poliittisen linjan muutoksia. Kokous korosti sosialismin tieteellistä kehittämistä ja pitkän tähtäimen suunnitelmia. Puolueen johtoon nousivat Jiang Zeminin ja Hu Jintao.

KKP:n 17. puoluekokous pidettiin lokakuussa 2007 Pekingissä. Kokous kiinnitti erityistä huomiota globaaleihin ongelmiin ja Kiinan sisäisiin tasa-arvokysymyksiin.

Kiinan kommunistinen puolue määrittelee itsensä Kiinan työväenluokan, sen kansan ja koko kansakunnan etujoukoksi. Puolue on kiinalaisin ominaispiirtein toteutettavan sosialismin ydinjohto ja se edustaa Kiinan edistyksellisiä tuotantovoimia, sen edistynyttä kulttuuria ja Kiinan kansan ylivoimaisen enemmistön perustavia etuja. Puolueen korkeimpana ideaalisena ja lopullisena päämääränä on kommunismin toteuttaminen maassa.

KKP:n määritys omasta toimenkuvastaan on hyvin ajatuksia herättävä. Kiina syytti v. 1956 Neuvostoliittoa kapitalistisen tien kulkijaksi. KKP:n IX kommentissa NKP:n keskuskomitean avoimeen kirjeeseen todettiin:
”Lupailemalla niin sanottua ’koko kansan valtiota’ poistaa Hruštševin revisionistiklikki proletariaatin diktatuurin, ns. ’koko kansan puolueen’ valekaavun alla he muuttavat NKP:n proletaarista luonnetta ja teeskentelemällä ns. ’kommunismin kaikinpuolista rakennustyötä’ he valmistelevat kapitalismin palauttamista.”

Kiinakin tavoittelee nykyisin koko kansan valtiota, jossa vallitsee sopusointu ja solidaarisuus. Sen "sosialismi" muistuttaa yhä enemmän valtiomonopolistista kapitalismia.

PUOLUEEN IDEOLOGIA

Kiinan kommunistinen puolueen toimintaohjeina ovat marxismi-leninismi, Mao Zeodongin ajatukset, Deng Xiaopingin teoria ja Jiang Zemin Kolmen edustuksen tärkeät linjaukset.

KKP:n voimassaolevan puolueohjelman mukaan: ”Marxismi-leninismi tuo valaistusta lakeihin, jotka vallitsevat ihmisyhteiskunnan historiallisessa kehityksessä. Sen perusopinkappaleet ovat päteviä ja erityisen elinvoimaisia. Kommunismin korkein idea voi toteutua Kiinan kommunistien mielestä vasta, kun sosialistinen yhteiskunta on täysin kehittynyt ja hyvin edistynyt. Sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän kehittyminen ja sen parantaminen on hyvin pitkä historiallinen prosessi. Niin kauan kuin Kiinan kommunistit noudattavat marxismi-leninismin perusperiaatteita ja seuraavat Kiinan erityisolosuhteisiin sopivaa ja kiinalaisten itsensä valitsemaa tietä, sosialistinen aate kruunataan Kiinassa lopullisella voitolla.”

Kiinan v. 1982 perustuslakia muutettiin joulukuussa 2003 vahvistamalla yksityisomistuksen suojaa ja ottamalla siihen mukaan ns. "Kolmen edustuksen" periaatteen noudatettamisen. Tämä tarkoitti puolueen ja valtion ideologian rakentumista marxismin ja leninismin periaatteille sekä Mao Zeodongin ja Deng Xiaopingin ajatuksille. Kolme edustusta sisältää myös yhteiskunnallisten tuotantovoimien edistämisen, Kiinan kulttuurin kehittämisen ja maan kansalaisten enemmistön etujen huomioimisen. Jiang Zemin valtakaudella liikemiesten sallittiin liittyä KKP:n jäseniksi. Puolue pyrki muuttumaan vallankumouksellisesta etujoukkopuolueesta koko kansan puolueeksi.

KKP:n keskuskomitea linjasi lokakuussa 2005 julkistetussa viisivuotissuunnitelmassaan vuosille 2006–2010 selkeästi paluuta sosialismin tielle 70-luvulta saakka noudatetun kapitalististyyppisen tehotalouden sijasta.
Puolueen tiedotusosasto esitti helmikuussa 2006 vaatimuksen koko maan kattavan maaseudun uuden sosialismin rakentamiseksi. Syyskuussa Kiina ilmoitti kollektivisoinnista saatujen hyvien kokemusten perusteella, että maa- ja metsätalouden kollektivisointia jatketaan tehostetusti koko maan laajuudessa.
Samaan aikaan käynnistettiin makrotalouden entistä paljon tiukempi kontrolli, jotta valtio voisi rahatalouden kustannuksella kehittää yhteiskunnallisia ja ekologisia ohjelmiaan.

KKP on ottanut päätehtäväkseen maan taloudellisen kehittämisen. Sitä nopeutetaan tieteen ja koulutuksen avulla sekä huomioiden kestävä kehitys. Tieteelle ja teknologialle annetaan avainrooli tuotantovoimien kehityksessä, jotta tuotanto olisi korkealaatuista ja tehokasta.

”Sosialismia rakennettaessa meidän perustehtävämme on edelleen vapauttaa ja kehittää tuotantovoimia ja aktivoida sosialistista uudenaikaistamista askel askeleelta suorittamalla uudistuksia päällysrakenteessa ja niissä tuotantosuhteissa, jotka eivät mukaudu tuotantovoimien kehitykseen. Meidän täytyy ylläpitää ja kohentaa perustalousjärjestelmän julkisen omistuksen hallitsevaa roolia ja monimuotoisten omistusmuotojen kehittämistä pala palalta yhtä hyvin kuin vallitsevaa jakelujärjestelmää ja erilaisia rinnakkaisia jakelumuotoja.

Meidän täytyy ensin rohkaista joitain alueita ja ihmisiä rikastumaan sekä eliminoimaan asteittain köyhyys ja aktivoida yleistä menestymistä ja kohdata jatkuvasti kansan ikuisesti kasvavia materiaalisia ja kulttuurisia tarpeita tuottavuuden kasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin perustalta. Puolueessamme kehitys on etusijalla maamme hallitsemisessa ja nuorentamisessa. Kaiken työmme oikeutettuna lähtökohtana ja kriteerinä on, kuinka työmme hyödyttää tuotantovoimien kehitystä sosialistisessa yhteiskunnassamme, sekä kuinka se voimistaa sosialistista maatamme ja kohentaa kansamme elintasoa.”

KIINAN SISÄISET ONGELMAT

Kiinan UNPD:lle v. 2005 laatiman inhimillisen kehityksen maaraportin mukaan maan suurimpana ongelmana on yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus, josta kärsivät eniten seuraavat väestöryhmät:

· Maaseudun köyhät: sekä tulojensa suhteen että kyvyssä ehkäistä
epäoikeudenmukaisuuden riskejä
· Kaupunkien köyhät: kaupunkien köyhyys on lisääntynyt valtionyhtiöiden ja
kollektiivisesti omistettujen yhtiöiden rakennejärjestelyiden jälkeen.
· Maalta kaupunkiin muuttaneet: olivatpa he työllistyneitä tai eivät, he eivät
kuulu sosiaalietuisuuksien piiriin syrjivän kohtelun vuoksi.
· Maanviljelijät, joilta pakkolunastetaan maata: kaupungistuminen ja
teollistuminen ovat vieneet monilta maanviljelijöiltä heidän maansa, jotkut
eivät ole saaneet asianmukaista korvausta maastaan, ovat jääneet työttömiksi
ja elävät vaikeissa olosuhteissa.

MAARAPORTIN SUOSITUKSET EPÄOIKEUDENMUKAISUUKSIEN POISTAMISEKSI KIINASTA

· Julkisten varojen siirtäminen inhimilliseen kehitykseen
· Työmarkkinoiden yhtenäistäminen ja vapaan sektorin kehityksen edistäminen
· Maaseudun infrastruktuurin ja elinolosuhteiden kehittäminen
· Julkiseen koulutukseen sijoittaminen ja kansalaisten kehitysmahdollisuuksien
edistäminen
· Kansanterveyden ja julkisen terveydenhuollon vahvistaminen
· Sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen
· Syrjintää ylläpitävien esteitten poistaminen sekä yhteiskunnan sopusoinnun ja
keskinäisen avunannon edistäminen
· Laillisuusperiaatteen ja läpinäkyvyyden parantaminen
· Verotusjärjestelmän ja julkisten varojen käytön uudistaminen
oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi
· Hallintouudistuksen edistäminen ja hallintokapasiteetin lisääminen

Jotkut Kiinan suurimmista ongelmista ovat syntyneet uudistusten ja kehityksen myötä. Ne tulisi myös ratkaista uudistamisen ja kehityksen jatkamisella.

KIINAN TERVEYSHUOLTO JA SOSIAALITURVA ENNEN JA JÄLKEEN TALOUSUUDISTUKSEN

SUUNNITELMATALOUS

Kiinan valtioneuvoston kehitystutkimuskeskuksen projektityöryhmän tekemän selvityksen mukaan suunnitelmatalouden aikana Kiinan terveydenhoitojärjestelmä tuotti merkittäviä saavutuksia kokemuksia.

”Investoinnit terveydenhuoltoon, jotka olivat n. 3 % bruttokansantuotteesta, vastasivat lähes kaikkien yhteiskunnan jäsenten perusterveydenhuollon tarpeisiin suunnitelmatalouden aikana, huolimatta taloudellisen kehityksen yleisestä tasosta. Tämä saavutettiin tehokkailla institutionaalisilla järjestelyillä, ja kansanterveyden tulokset olivat hyvät. Monet kattavat kansanterveyden mittarit saavuttivat keskituloisten maiden tason. Kiina oli saavuttanut tällä alalla erinomaisia tuloksia ja jotkut kansainväliset järjestöt pitivät Kiinaa esimerkkimaana kehitysmaiden terveydenhuollon ongelmien ratkaisemisessa…
Suunnitelmatalouden aikana eri terveydenhuoltopalveluelinten tehtävät oli asetettu selkeästi – edistää yleistä hyvinvointia ja parantaa kansanterveyttä. Voitto tavoittelevia palveluita ei sallittu…
Tehokas tulonsiirto terveydenhuollon sosiaaliturvajärjestelmän kautta takasi, että suurimmalla osalla väestöstä, erityisesti köyhillä väestöryhmillä, oli varaa käydä lääkärin vastaanotolla. Tämä lisäsi suuresti terveydenhuoltojärjestelmän tasapuolisuutta.”

Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen perustuslaissa säädettiin, että naisten tasa-arvon pitäisi ilmetä politiikassa, taloudessa, kulttuurissa ja perhe-elämässä. Lain toteutumista käytännössä on estänyt Kiinassa yhä vallitseva perinteinen perheyhteisön ikä- ja sukupuoliroolien hierarkkinen järjestelmä.
Kulttuurivallankumouksen aikana perhe-elämälle suotiin enemmän rauhaa. Tuolloin sosiaalipolitiikassa painotettiin julkisia palveluita, sosiaaliturvaa, tasapuolista kasvatusta ja naisten osallistumista tuotantoelämään. kansankommuunit pystyivät tarjoamaan jäsenilleen terveyden- ja lastenhoitoa vaikkakin palvelusten taso saattoi olla vaatimatonta.

TALOUSUUDISTUSTEN VAIKUTUS TERVEYSPOLITIIKKAAN JA SOSIAALITURVAAN

Saman selvityksen mukaan uudistusten ja avautumisen politiikan aikana maan terveyspolitiikassa on tapahtunut suuria muutoksia ja epäonnistumisia. Palvelutavoitteet ovat vaihtuneet kansanterveydestä taloudellisten tulosten saavuttamiseksi. Tämä koskee koko terveydenhuoltoa.

- Osuuskunnallinen terveydenhuoltojärjestelmä romahti 1980-luvun alussa kansankommuunien purkamisen yhteydessä.

- Kaikista sairaanhoidonyksiköistä on tehty keskenään kilpailevia laskennallisia tulosyksiköitä. Niiden organisaatio ja hallinto on muutettu yrityshallinnon mallin mukaisiksi.

- Terveyspalveluiden hinnoittelu on muutettu markkinapohjaiseksi.

- Terveydenhuollon tasapuolisuuden ja tehokkuuden matala taso aiheuttavat vakavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seuraamuksia.

Projektityöryhmän mukaan yleisestä kulutuksesta poiketen monet terveyspalvelut ovat luonteeltaan julkishyödykkeitä tai puolijulkishyödykkeitä, joiden tuottamisessa voittoon perustuvat markkinat eivät voi toimia tai toimivat huonosti. Kaupallisuuteen ja markkinavoimiin perustuva terveydenhoito ei voi taata terveyspalveluiden saatavuutta niin monelle Kiinan kansalaiselle kuin mahdollista. Markkinasysteemissä ei pystytä luomaan järjestelmää, jossa terveyspalveluelimet ja niiden lääkintähenkilökunta valitsisivat matalien kustannusten ja suurempien terveydellisten tulosten periaatteen. Lisäksi mikäli terveyspalveluelimet ja niiden henkilökunta pyrkivät saavuttamaan vain henkilökohtaista etua, ne erkaantuvat terveydenhoidon kehitykselle asetetuista tavoitteista.

Lopuksi valtioneuvoston kokoama projektityöryhmä toteaa selkeästi, että ”on tosiasia, ettei kaupallisuuteen ja markkinavoimiin perustuva lähestymistapa vastaa terveydenhoitojärjestelmän kehityksen vaatimuksia ja lainalaisuuksia; tämä on sekä teoreettisesti että käytännöllisesti tullut todistetuksi kautta maailman. Ne ongelmat, jotka ovat nousseet esiin uudistusten ja avoimuuden politiikan kaudella terveydenhoitojärjestelmän uudistuksessa, osoittavat Kiinan valinneen väärän tien ja tämä suuntaus on korjattava.”

1990-luvulla kaupungeissa sekä miehet että naiset kävivät ansiotyössä. Tällä oli myönteinen vaikutus perheiden sisäiseen tasa-arvoon. Sukulaisten merkitys väheni. Yhden lapsen –politiikka toteutui paremmin taajamissa. Naisenpuoliset sukulaissuhteet saivat hyväksyntää ja tyttölapsisiin perheisiin alettiin myös tottua. Maaseudun avioliitoista oli tuolloin vielä 85 % järjestettyjä.

Maaseudulla perheviljelmiin siirtyminen ja yksityistäminen heikensivät heikoimmassa osassa olevien kansalaisten sosiaaliturvaa. Kaupunkien yksityisten ja osuuskuntien omistamien teollisuuslaitosten työvoimasta koostui 80 % naisista. Niiden tarjoamat sosiaalietuudet olivat selvästi huonompia kuin valtion omistamissa yrityksissä.

TAVOITTEENA SOSIALISTINEN HYVINVOINTIVALTIO

Kiinalaisten asiantuntijoiden mukaan Kiinasta kehkeytyy hyvinvointivaltio terveydenhuoltoineen ja vanhuuseläkejärjestelmineen vuoteen 2049 mennessä. Kiinan inhimillisten resurssien, sosiaaliturvan ja siviiliasiain ministeriön toimesta laaditun raportin mukaan tavoite toteutetaan kolmessa vaiheessa.

Ensimmäisessä vaiheessa v. 2008–2012 luodaan turvaverkosto, joka sisältää minimi toimeentulon, sairasvakuutuksen ja eläkkeen kaikille kaupunkien ja maaseudun asukkaille. Toisessa vaiheessa v. 2013–2020 valtio kehittää hyvinvointipolitiikkaa ja panostaa sosiaaliturvaverkoston vakauteen ja kestävyyteen. Kolmannessa vaiheessa maasta rakennetaan sosialistinen hyvinvointivaltio, jolla on kiinalaiset ominaispiirteet.

Kiinan sosiaaliturvajärjestelmä käsittää jo sosiaalivakuutuksen, vanhuus-, orpous ja vammaisavustuksen, erityishuolenpidon varusmiehille, asumispalvelut ja sosiaaliavun.

Sosiaaliturvajärjestelmän ydin – sosiaalivakuutus – sisältää vanhuus- ja työttömyysturvan, sairausvakuutuksen, työtapaturmavakuutuksen ja äitiysrahan.

Suurin osa sosiaalipolitiikasta on kohdennettu kaupunkilaisille. 737 miljoonaa maalaista on jätetty vaille asianmukaista eläkettä ja sairasvakuutusta. Vuonna 2003 hallitus käynnisti osuuskunnille suunnatun terveydenhuolto-ohjelman tarjoten näin perusterveydenhoitoa maaseudulle. Ohjelma kattaa jo 91 % maanviljelijöistä ja 98 % maaseudusta. Raportin mukaan maaseudun osuuskuntien terveydenhuolto liitetään taajamien sairausvakuutukseen. Lisäksi vanhuuseläke ulotetaan koskemaan myös maaseutua.

Kaventaakseen elintasokuilua valtiovalta on kehittänyt vähimmäistoimeentulojärjestelmää maaseudulle 1990-luvulta lähtien. Vuonna 2007 sellainen perustettiin 31 provinssiin, itsehallintoalueeseen ja kuntaan manner-Kiinassa. Elokuussa 2008 uudesta järjestelmästä hyötyi jo yli 38 miljoonaa ihmistä.

Matti Laitinen

Lähteet: KKP:n puolueohjelma; Kiinan tie – marxilaisuus vai maolaisuus (Kansankulttuuri 1973); Kominform; Wikipedia; CIA Factbook; Suomen Pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitos (BOFIT) Kiina-tilastot; Kulttuurivallankumous, STT-IA/ Michael Schoenhals,14.11.1997; BBC; Vallankumous, Mark Almond, Otava 1999;
http://www.sosialismi.net/ Pieni punainen kirja; Suomi-Kiina-seuran verkkosivut: Kiinan taloudellisesta kehityksestä (Tauno Huotari), Oikeudenmukaisuus kehityksen päämääränä (Kiinan inhimillisen kehityksen maaraportti v. 2005) ja Kiinan terveydenhoitojärjestelmän uudistusten arviointi ja toimeenpanosuositukset;
www.chinadaily.com.cn ja Kiinan kulttuuri, Tauno-Olavi Huotari ja Pertti Seppälä, Otava 1990.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008



EVANAATTORIT ISKIVÄT JÄLLEEN

Suomen kapitalistien vahtikoiran – Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) – käsityksen mukaan maamme kuntien pitäisi toimia kuin voittoa janoavat kapitalistiset yritykset. Kuntien tulisi muuttaa liikelaitoksensa osakeyhtiöiksi ja niiden pitäisi ostaa kaikki sellaiset palvelut yksityisyrityksiltä, joista joku muukin taho voisi kääriä hyvin tuohta. EVA haluaisi myös vähentää roimasti kuntien työntekijöitä ja karkottaa kunnat häiritsemästä tuloksekasta ja innovatiivista bisneksentekoa energia-alalla. Kapitalistien etuvartio tunnustaa Stadin olevan rikas kuin Midas, jolle oli kertynyt v. 2006 omaisuutta 7 600 miljoonaa euroa. Hamuaako pääoman käsi Helsingin porvaripuolueiden päällystöviittaa?

Siitäkin huolimatta, että kuntien lakisääteisiä tehtäviä ovat mm. opetus- ja sivistystoimen hoitaminen, sosiaali- ja terveydenhuollon ylläpitäminen sekä ympäristöön ja kunnallistekniikkaan liittyvät tehtävät, evanaattorit haluaisivat yksityistää oppilaitokset ja kirjastot sekä tuhota kunnallisen sosiaaliturvan ja terveydenhuollon. Syrjäytettyjen ei pidä pysyä leivän syrjässä! Terveydenhuoltoon ja infrastruktuurin liittyvät toimet he soisivat loksahtavan mieluummin kapitalistien kullanvuolennasta känsöittyneisiin kämmeniin. Terveys on valinta, joka kuuluu vain niille, joilla on siihen varaa. Entä jos meidän joka-aamuinen kraanavetemme yksityistettäisiin ja kunnat vapautettaisiin kokonaan valtion tuesta?

Olen usein ihmetellyt, miksi EVA ei kehota kuntia käyttämään omaisuuksiensa myynnistä saamiaan tuloja Nato-standardit täyttävän paikallisaseistuksen hankkimiseen. Sotatilanteen sattuessa suomalaiset yrittäjät yhteistyössä TE-keskusten kanssa ja koko elinkeinoelämän kannustamina voisivat perustaa kaikkialle Venäjän rajan läheisyyteen yksityisiä hautausmaita ja –toimistoja kuin aikanaan pizzerioita ja kirpputoreja joka taajamaan. Lisäksi on outoa, ettei EVA:n oma Jorma-brändi ole vieläkään oivaltanut seurakuntien suomia mahdollisuuksia. Niillehän on siunaantunut paljon hengellistä pääomaa sekä tämänpuoleista kiinteistö- ja maaomaisuutta.

Kunnallisten liikennelaitosten, sairaaloiden ja vuokra-asuntojen ylläpidon muututtua liikelaitoksiksi olen havainnut, kuinka hinnat ja vuokrat nousevat entistä ketterämmin ja kuinka jo ennestäänkin nahistunut kunnallinen demokratia surkastuu yhä entisestään. Liikelaitosten johtokunnat vastaavat firmojen hallinnasta ja toiminnasta. Minkälaisia emmoja ja hemmoja niissä mahtaa istua? Kuntalaissa haisee myös kukon raato. Kyseisen lain 87 a § mukaan liikelaitos voidaan myös perustaa liiketoimintaa tai liiketaloudellisten periaatteiden mukaan hoidettavaa tehtävää varten.

Kun kunnalliset liikelaitokset yhtiöitetään, niiden tärkein tehtävä on tuottaa voittoja osakkeenomistajille. Suomessa osakeyhtiöiden omistajat pysyvät tyytyväisinä osakkeiden kurssikehityksen tavoitellessa taivasta ja kun heillä on mahdollisuus halutessaan saneerata tehtaitaan ja liikelaitoksiaan sekä vähentää henkilökuntaansa ja lopettaa omistamiaan yrityksiä. Mutta tuskin tämäkään riittää, sillä maamme poliitikoilla on pitkät perinteet kansallisomaisuutemme myymisestä halvalla ulkomaisille sijoittajille ja pääomapiireille.

Vapaan kilpailun kolahtaessa kivenkovaan kunnallisten päättäjien kalloon he myyvät ensin kunnat ja sen jälkeen kuntalaiset amerikkalaisille eläkesäätiöille, koska niihin sijoitettujen eläkevarojen menettämisestä on kertynyt kosolti kokemusta. Säätiöt eivät pelkää tappioita, koska Sinitakit kuitenkin pelastavat verovaroilla oman maansa kapitalistit tai sytyttävät jossain maailmalla uuden sodan. Kuntien kapitalisoimisessa kunnostautuneet EU:n ystävät palkitaan perinteen mukaisesti joulukuun 6. päivän rintaromulla ja pienellä Martti-patsaalla.

Eläköön kusetettu ja nöyryytetty kansa, joka poliittisten alfojensa sumentama syysmyrskyssä vaeltaa!


Matti Laitinen

tiistai 7. lokakuuta 2008



HORNET-HANKE JÄIHIN – RAHAA PERUSPALVELUIHIN

Suomi aikoo modernisoida Hornet-hävittäjänsä muuttamalla ne torjuntahävittäjistä täysiverisiksi rynnäkkökoneiksi. Koneisiin hankitaan monenlaista uutta tekniikkaa, muun muassa Nato-yhteensopiva tietovuolaitteisto ilmatilannekuvan luomista ja yhteyksien pitoa varten.

Lisäksi on tarkoitus hankkia ilmasta ilmaan- sekä ilmasta maahan-ohjuksia. Jälkimmäisten kantomatka tulisi olemaan jopa yli 300 kilometriä. Hyökkäyksellisyys on suuri muutos Suomen ilmavoimille, jonka hävittäjät ovat toimineet tähän saakka vain torjuntaominaisuudessa.

Modernisointiprosessin ensivaihe, MLU 1, maksaa 325 miljoonaa euroa. Toisen vaiheen, MLU 2:n, kustannuksista ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta ilmavoimissa on arvioitu sen tulevan maksamaan 1,3 miljardia.

Modernisointihankeen kustannusarvio yllätti jopa puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaojan. Onkin ilmeistä, että kustannusten todellinen taso on pidetty salassa eduskunnalta, koska on haluttu varmistaa hankkeen läpimeno ilman vastalauseita.

PAND - Taiteilijat rauhan puolesta -järjestö tuomitsee suunnitelmat Hornetien muuttamiseksi hyökkäyskoneiksi. Hornet-hanke on kuvastaa hyvin Suomen ulkopolitiikan muutosta perinteisestä rauhanomaisesta sovittelulinjasta avoimeksi militarismiksi. Hanke tiivistää entisestään Suomen yhteistyötä sotilasliitto Naton ja sen johtavan valtion, maailman suurimman asemahdin, Yhdysvaltojen kanssa.

Suomen kansan selkeä enemmistö vastustaa maamme Nato-jäsenyyttä. Hornetien muuttaminen tekniikaltaan Nato-yhteensopiviksi on taas yksi lisäosoitus maamme johdon pyrkimyksestä integroida Suomea Natoon ulkokautta, kansalta ulottumattomissa ja sen mielipiteestä piittaamatta.

Kunnille riittävät määrärahat

Lukuisat mielipidetiedustelut osoittavat, että sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat kansalaisten enemmistön mielestä tärkeimpiä yhteiskunnallisia tavoitteita.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on väläytellyt julkisten menojen leikkauksia Yhdysvalloista lähtöisin olevan finanssikriisin johdosta.

Asevarustelumäärärahoista tinkimistä ei ole julkisuudessa juuri vaadittu. Pelkona on, että leikkaukset kohdistuvat jälleen 1990-luvulta tuttuun tapaan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.

PAND vaatii hallitusta asettamaan asiat vihdoinkin kansalaisten enemmistön vaatimaan tärkeysjärjestykseen. Jokelan ”yksittäistapaus” ei saanut hallituksen hälytyskelloja soimaan. Kuinka monta ”yksittäistapausta” tarvitaan, ennen kuin kunnille taataan riittävät määrärahat saattamaan esimerkiksi koulujen oppilashuolto säälliselle tasolle?

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut on saatettava niin ikään välittömästi kuntoon. Terveydenhoidon ja perusopetuksen resurssit on turvattava. Tähän on varaa, sillä Suomi on rikkaampi kuin koskaan aiemmin – kyse on poliittisista arvovalinnoista.

Jos valtiovarainministeri Katainen haluaa jostain leikata, niin tehtäköön se ensimmäiseksi tolkuttoman kalliista ja turhista Hornet-modernisoinneista. Hallituksen on kuunneltava ihmisten mielipiteitä, ja satsattava ihmisten hyvinvointiin asevarustelun sijasta.

PAND - Taiteilijat rauhan puolesta

keskiviikko 1. lokakuuta 2008



RÄKÄOSTERIJOJOT VIEVÄT SUOMEA NATO:on

YK:n peruskirjan mukaan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavien valtioiden välisten riitojen selvittely tulisi perustua rauhanomaisiin menettelytapoihin. Jos turvallisuusneuvosto katsoo, että 41. artiklassa edellytetyt toimenpiteet ovat riittämättömiä, tai jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, se voi ryhtyä ilma-, meri- tai maasotavoimien avulla toimintaan, jota se pitää tarpeellisena kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi.

On ikävää havaita, että YK:n 24.10.1945 voimaansaattama peruskirja on muuttunut kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kannalta kokoelmaksi kastuneita paperitiikerin haukotuksia. Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ja YK:n asema kansainvälisten kriisien ratkaisijana on menettänyt maamme poliittisen eliitin keskuudessa merkityksensä. Ne ovat korvautuneet NATO-yhteistyöllä. Suomi aloitti hivuttautumisensa kohti NATO:n jäsenyyttä liittymällä Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi v. 1992 ja v. 1994 Naton rauhankumppanuusohjelmaan. NACC:n korvanneeseen Euro-Atlanttiseen yhteistyöneuvostoon (EAPC) maamme änkesi v. 1997. Elämme NATO-yhteyksien syventämisen aikaa.

NATO:n MUUTTUNUT ROOLI

Kylmän sodan päättymisen jälkeen Nato on laajentunut itään entisiin Varsovan liiton maihin ja neuvostovaltioihin. Sotilasliiton toiminta on aktivoitunut ja sen toiminnan luonne on muuttunut kauhun tasapainottomuuden kaudella puolustusliitosta hyökkäysliitoksi. Se suhtautuu välinpitämättömästi YK:n päätöslauselmiin. Todistaakseen voimansa NATO suoritti ensimmäisen sotatoimensa helmikuussa 1994 Bosnia-Hertsegovinassa.

On suorastaan naurettavaa, että NATO:n peruskirjan 7. artiklassa väitetään, että NATO-sopimus ei vaikuttaisi millään tavoin niihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joita sen YK:hon kuuluvilla jäsenvaltiolla Yhdistyneiden Kansankuntien peruskirjan nojalla on.

SIVIILIEN JOUKKOTUHOON ERIKOISTUNUT SOTILASLIITTO

YK:n yleiskokous toi julki 11.12.1946 päätöslauselmassaan joukkotuhonnan olevan rikos kansainvälistä oikeutta vastaan, YK:n hengen ja päämäärien vastaista sekä sen olevan myös sivistyneen maailman tuomitsema teko. Kyseisen päätöslauselman 1. artiklassa sanotaan: ”Sopimuspuolet toteavat joukkotuhonnan, tapahtui se sitten rauhan tai sodan aikana, olevan kansainvälisen oikeuden mukaan rikoksen, jonka ehkäisemiseen ja rankaisemiseen ne sitoutuvat. Tällaisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt on rangaistava siitä riippumatta, ovatko he perustuslain mukaisesti hallitusvastuussa olevia henkilöitä, virkamiehiä tai yksityisiä henkilöitä.”

USA:n johtaman NATO:n siviileihin kohdistavat täsmätappotoimenpiteet Afganistanissa ja Irakissa täyttävät varsin hyvin joukkotuhonnan tunnusmerkit. USA:n ja NATO-maiden valtiojohtajat olisi asetettava syytteeseen kansanmurhista Haagin kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen. Rikostuomioistuimella on valta tuomita henkilöitä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonnasta. Miksi YK:n pakotejärjestelmiä ei sovelleta tähän imperialistiseen sotilasliittoon?

NATO:n PERUSKIRJAN JOUSTAVA 5. ARTIKLA

”Sopimuspuolet sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan… jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä harjoittamalla erillistä tai yhteistä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa tunnustettua puolustautumisoikeutta auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai hyökkäyksen kohteeksi joutuneita sopimuspuolia…”

Afganistan ja Irak eivät ole hyökänneet aseellisesti – ainoankaan niistä nähden maapallon toisella puolella sijaitsevan – NATO-valtion kimppuun, joten NATO:n peruskirjan 5. artiklan määrittelemään kollektiiviseen puolustautumisoikeuteen vetoaminen 12.9.2001 oli Afganistanin valloitussodan kohdalla täysin kestämätön peruste. Irakin miehitys rikkoi myös kaikkia mahdollisia kansainvälisiä sopimuksia. USA:n johtama liittoutuma aloitti maahyökkäyksen Irakiin 20.3.2003 ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta tai edes julistamatta sotaa. Sodan aloittaminen aiheutti ristiriitoja NATO:n sisällä, koska Ranska, Saksa ja Belgia vastustivat Irakin sotaa, mutta tämäkään ei lopettanut itse sotaa. Irakista ei ole löytynyt joukkotuhoaseita ja yhteyksiä USA:n kouluttamaan Al-Qaidaan, koska se ei ollut edes tarpeen. Espanja on vetänyt joukkonsa pois Irakista.

NATO:n peruskirja on merkillinen laitos. Siinä mainitaan, että 5. artiklan mukaiset aseelliset toimenpiteet on lopetettava, kun YK:n turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.

SUOMI JA NATO

Suomen oikeistolaiset räkäosterijojot pyrkivät liittämään maamme vaikka väkisin NATO:n täysjäseneksi. Kuinka moni kansalainen tiedostaa ratifioidun NATO-sopimuksen olevan valtiosopimus, jota voi tarkistaa vasta 10 vuotta siihen liittymisen jälkeen, mikäli toiset jäsenmaat suostuvat siihen. Lisäksi maamme voisi irtisanoutua sotilasliitosta aikaisintaan 21 vuotta siihen liittymisen jälkeen. Kaikille lienee selvää, että mitkään Suomen aikaisemmin tai tulevaisuudessa solmimat kansainväliset sitoumukset eivät saa olla ristiriidassa NATO:n määräysten kanssa.

Kuinka syvälle Suomen – NATO-myönteisen poliittisen eliitin – on työnnettävä kätensä paskaan, ennen kuin se huomaa kourivansa paskaa? Suomen kansaa ei voi pakottaa loputtomilla gallupeilla, Martti Ahtisaaren nuoleskelevilla tyhmyyksillä ja Hesarin mielipidemuokkauksella liittymään NATO:n täysjäseneksi.

Olisi parempi suuntautua tulevaisuuteen ja solmia YYA-sopimus Kiinan kanssa kuin haikailla lahoavan jenkki-imperiumin perään.


IRTI NATOSTA!

Matti Laitinen

lauantai 27. syyskuuta 2008



KUNTAVAALIT 2008

Matti Laitinen, STP
Vallila, Helsinki


Ehdokasnumero: 108

Olen stadilainen, avoliitossa elävä yhteiskuntamies, jolla on kaksi kouluikäistä lasta. Olen työskennellyt viimeiset 27 vuotta ammatillisen kuntoutuksen parissa. Tällä hetkellä olen pestissä helsinkiläisten mielenterveyskuntoutujien atk-kouluttajana Niemikotisäätiön palveluksessa. Harrastan kirjojen ja lehtiartikkelien kirjoittamista, perheeni kanssa reissaamista Euroopassa ja sienestystä.

Vaaliohjelmani ja tavoitteeni:


Ihminen kaipaa elämässään muutakin kuin merenalaisina junatunneleita Tallinnaan ja yksityisautoilijoiden rakastamia, monumentaalisia monitasoristeyksiä. Minä pidän sporista, lakaistuista kaduista ja ympäri vuoden kunnossapidetyistä puistoista. Minun oikeustajuni mukaan terveys- ja sosiaalipalvelut, opetus ja kirjastojen kaltaiset peruspalvelut tulee turvata kaikille kuntalaisille yhteiskunnan toimesta.


Helsingin kaupungin yhtiöittämät liikennelaitos, vuokra-asunnot ja Helsingin Energia on palautettava kunnanvaltuuston hallinnoimiksi palveluiksi. Ihmisoikeuksia kunnioittava kunta ei toimi kuin kapitalistinen liikeyritys.

Sorrettujen, mielenterveysongelmaisten ja kehitysvammaisten ihmisarvon ja ihmisoikeuksien puolesta!

torstai 25. syyskuuta 2008


BOLIVAARISEN VALLANKUMOUKSEN VAHVUUDET JA HEIKKOUDET

VALLANKUMOUKSEN VAHVUUDET

Venezuelan kansan enemmistö on tukenut ja tukee edelleen bolivaarista vallankumousprosessia. Kansan tuki (bolivaariset piirit) sekä uskollisena pysynyt osa maan armeijaa palauttivat Hugo Chávezin valtaan huhtikuun vallankaappausyrityksessä v. 2002. Sittemmin vallanriistoyritykset on torjuttu, koska maan asevoimat ovat olleet lojaaleja bolivaariselle hallitukselle.

Presidentti Chávezin henkilökohtainen kansansuosio on vain kasvanut vuosien myötä. Tämä on ilmennyt selkeästi voittoina useissa presidentinvaleissa ja kansanäänestyksissä.

Vallankumouksen yhdeksi moottoriksi nimetty Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue on maan suurin puolue, jossa on 5,7 miljoonaa jäsentä. Joukkopuolueen kenttäorganisaation – sosialististen pataljoonien – vaikutus kansanjoukkoihin on merkittävä. PSUV on solminut Isänmaallinen liitto –nimisen vaaliliiton marraskuun paikallisvaaleja varten vallankumousta tukevien Venezuelan kommunistisen puolueen (PCV) ja Isänmaa kaikille –puolueen (PPT) sekä Kansan vaaliliike –puolue (MEP) kanssa. Opposition poliittinen voima on surkastunut lähes olemattomiin.

Chávezin johtama hallitus on kyennyt suuntamaan huomattavan osan maan öljytuloista köyhiä suosivien sosiaaliohjelmien käyttöön. Bolivaarisen vallankumouksen kaikille kansalaisille takaama ilmainen koulutus ja terveydenhoito ovat olleet avaimia Chávezin saavuttamaan menestykseen. Kolmelle miljoonalle kansalaiselle on suotu pääsy lukutaito- ja koulutuskampanjoiden piiriin. Työttömyys on puolittunut. Slummeihin ja takapajuloihin on perustettu omat terveyskeskuksensa. Ennen Chávezin valtaantuloa kansalaisista 80 % eli köyhyydessä ja 20 % vauraudessa. Hänen valtakaudellaan Venezuelan köyhyys on puolittunut.

Valtion kauppaketju Mercal vastaa 50 % maan elintarvikehuollosta ja –jakelusta. Hallituksen tukema verkosto jakaa elintarvikkeita pienille valintamyymälöille 800 tonnia päivässä. Viisi vuotta sitten käynnistetyn kansallisen ruokaohjelman puitteissa on kyetty takaamaan pieni- ja keskituloisille ihmisille elintarvikkeiden saatavuus 60 % edullisemmin kuin yksityisiltä markkinoilta.

Venezuelan, Amerikalle luonteenomainen, presidenttivaltainen hallintojärjestelmä on mahdollistanut Chávezille oman edistyksellisen hallituksen nimittämisen ja yhteiskunnan muuttamisen perustuslakia uudistamalla. Vuoden 1999 perustuslaki on osoittautunut taipuisaksi moniin muutoksiin.

Bolivaarisen vallankumouksen eloonjääminen selittyy myös omalta osaltaan sen kykynä löytää itselleen hyviä liittolaisia (ALBA-maat, Kiina ja Venäjä) sekä USA:n maailmanmahdin heikentymisellä (Afganistan, Irak ja Yhdysvaltain heikko talous).

VALLANKUMOUKSEN HEIKKOUDET

Venezuelan talouden avainsektorien asteittainen kansallistaminen on edelleen kesken ja näin ollen maan talous on edelleen osittain kapitalistien hallussa. Porvarillisen valtion purkamista ja sen korvaamista vallankumouksellisella valtiolla ei ole myöskään vielä täysin toteutettu. Tilannetta on pyritty korjaamaan presidentin antamilla asetuksilla sekä 23.11.2008 järjestettävillä paikallisvaaleissa, jolloin valitaan eri osavaltioiden kuvernöörit, kaupunkien pormestarit ja kunnallisvaltuustot. Näissä vaaleissa ratkeaa maan poliittinen suunta vuosiksi eteenpäin.

Kamppailu sosialismista kapitalismin sisällä on sangen vaikeaa, koska kapitalistinen arvomaailma ja taloussuhteet ovat yhä voimassa. Sosialismiin siirtymisen prosessi Venezuelassa on vasta alussa. Kansan sosialistisen tietoisuuden alhaisuutta kuvaa hyvin se, että sosialistisiin uudistuksiin pyrkivä perustuslaki ei tullut hyväksytyksi kansanäänestyksessä v. 2007 lopulla.

Venezuelan työväenluokka on kooltaan varsin pieni. Maan virallisesta työvoimasta – 12,5 miljoonasta kansalaisesta – vain 20 % on järjestäytynyt ay-liikkeeseen. Epävirallisella kuutamosektorilla työskentelee 47 % työvoimasta. Maassa toimii kaksi ammatillista keskusjärjestöä. CTV edustaa maan poliittista oppositiota ja Työläisten kansallinen ammattiliitto (UNT), jossa on yli 600 000 jäsentä, tukee presidentti Chávezia. Ay-liike on hajanainen. Osa ammattiliitoista keskittyy omien jäsentensä etujen ajamiseen. Osa pyrkii valtaamaan tehtaita ja lisäämään työläisten itsehallintoa ja demokraattista valvontaa laajennetaan tehtaissa.

UNT:ssa on ilmennyt ristiriitaisia kokemuksia työläisten osallistumisesta laitoksien johtamiseen sekä ongelmia omassa autonomiassaan ja demokratiassaan. Sisäiset konfliktit ja väittelyt ovat rappeuttaneet keskusliiton. Henkilövalintoja on lykätty ryhmäkuntien riitojen, poliittisten erimielisyyksien ja henkilökohtaisen urakilpailun vuoksi. Eri suuntaukset liiton sisällä vetävät kotiin päin. Presidentti Chávezin mukaan UNT:n pitäisi kokoontua keskustelemaan tehtaiden valtaamisesta ja keskittyä kehittämään työläisten valtaa esimerkkinä sosialismin rakentamisesta.

Venezuelan tuotantorakenne on kovin yksipuolinen. Se perustuu öljyteollisuuteen. Öljyn maailmamarkkinahinta on korkea ja vallankumous rahoitetaan öljytuloilla. Ravinnosta tuodaan 90 % ulkomailta. Väestöstä 87 % asuu kaupunkitaajamissa.

Vallankumous henkilöityy vahvasti presidentti Cháveziin. Mikäli hänen asemansa kasvaa yhä voimakkaammin henkilöpalvonnan suuntaan tai hänet murhataan, sillä on omat kielteiset seurauksensa.

VALLANKUMOUKSEN TULEVAISUUDEN MAHDOLLISUUDET

Yhteisöllisen vallan kasvattaminen on ollut yksi tärkeimmistä bolivaarisen vallankumouksen moottoreista. Vallankumous vahvistaa sosialismin merkitystä globaalina yhteiskunnallisena vaihtoehtona, jos se kykenee korvaamaan kapitalismissa esiintyvän edustuksellisen demokratian osallistuvalla demokratialla. Chavistojen suunnitelmana on korvata maan valtio- ja hallintorakenteita 36 000 yhteisöneuvoston harjoittamalla alueellisella päätäntä- ja toimintavallalla.

Paras tapa turvata Venezuelan ruokaomavaraisuus on saattaa v. 2001 käynnistetty maareformi loppuun ja synnyttää omavarainen maataloustuotanto työntekijöineen. Toimenpide kohentaisi myös työllisyyttä sekä parantaisi yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumista pienviljelijöiden ja maattomien maatyöläisten keskuudessa.

Väestön ikärakenne suosii yhteiskunnallisen tajunnan muuttamisen suopeammaksi sosialismin suhteen koulutuksen avulla, koska väestön enemmistö edustaa nuoria ikäluokkia. Venezuelan 26,4-miljoonaisesta väestöstä 31 % on 0-14-vuotiaita. Väestön keski-ikä on vain 25,2 vuotta. Ikärakenteesta johtuen valta ohjautuu sen käsiin, kuka saa osakseen nuorison ja perheellisen aikuisväestön kannatuksen.

Taloudellinen integraatio Latinalaisessa Amerikassa alkoi jo II maailmansodan jälkeen. Vuonna 1955 perustettiin Latinalaisen Amerikan vapaakauppa-alue. Muita toteutuneita yhdentymishankkeita ovat: Latinalaisen Amerikan integraatioliitto (ALADI) v. 1980, Keski-Amerikan integraatiojärjestelmä (SICA) v. 1995, Andien maiden yhteisö (CAN), MERCOSUR v. 1991 ja Karibian yhteisö (CARICOM) v. 1973 sekä ALBA (Bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille) v. 2004.

ALBA (Bolivaarinen vaihtoehtoehto Amerikoille -sopimus) kutsuu muita Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioita keskinäiseen integraatioon ja luomaan todellinen ja elinvoimainen vaihtoehto Etelä- ja Keski-Amerikan kansoihin ja luonnonvaroihin kohdistuvalle riistolle. Se syntyi vastapainoksi USA:n taloudellisille ja poliittisille alistamispyrkimyksille Latinalaisessa Amerikassa. ALBA:n pitkäntähtäimen päämääränä on luoda 15 vuodessa Etelä-Amerikan kansojen yhteisö, jolla on yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. Sopimukseen kuuluu tällä hetkellä kuusi jäsenmaata Venezuela, Kuuba, Bolivia, Nicaragua, Dominica ja Honduras. Latinalaisen Amerikan integraation laajentuminen ja syventäminen on bolivaarisen vallankumouksen paras ulkopoliittinen turva.

VALLANKUMOUKSEEN KOHDISTUVAT UHKAT

Bolivaarisella vallankumouksella on sekä sisäisiä että ulkoisia uhkia. Sisäisiä uhkia ovat mm. maan eläkkeellä olevien upseerien, kapitalistien ja opposition ryhtyminen USA:n masinoimaan vallankaappaukseen, erillisten osavaltioiden pyrkimys irrottautua Venezuelan liittotasavallasta sekä PSUV:n yhtenäisyyttä pirstaloiva suuntataistelu poliittisesta strategiasta ja taktiikasta.

Venezuelassa paljastui 10.9.2008 vallankaappausyritys ja presidentin salamurhahanke. Neljä eläkkeellä olevaa sotilasta ja yksi aktiiviupseeri on vangittu tapahtumien johdosta. Syytettyinä ovat eläkkeellä olevat vara-amiraali Carlos Alberto Millan Millan, kansalliskaartin kenraali Wilfredo Barroso Herrera ja ilmavoimien kenraali Eduardo Baez Torrealba sekä majuri Elimena Labarca Soto. Hugo Chávezin entistä puolustusministeriä Raul Isaias Baduelia epäillään myös osallisuudesta tähän USA:n hyväksymään salaliittoon.

Osa PSUV:n puoluejohdosta haluaisi pitäytyä valtiomonopolistisessa kapitalismissa, toinen osapuoli haluaisi vahvistaa ennen sosialismin rakentamisen aloittamista olennaisesti valtion kontrollia tuotannossa, perusteollisuuden kehittämisessä ja yhteiskunnassa sekä kolmas osapuoli taas tahtoisi rakentaa sosialismia jo kapitalismin sisälle. Mikäli suuntakysymystä ei kyetä ratkaisemaan onnistuneesti, se voi johtaa pahimmillaan sosialismin rakennustyötä ohjaavan puolueen hajoamiseen.

Suurin uhka bolivaariselle vallankumoukselle on kuitenkin edelleen USA:n suorittama interventio. Tämän uhkakuvan loiventamiseksi Venezuela on liittoutunut mm. ALBA-maiden, Kiinan ja Venäjän kanssa sekä kohentanut aseellista valmiuttaan.

Maanosan integraatiossa on huomioitu myös turvallisuuskysymykset. Etelä-Amerikan kansojen liiton (UNASUR) puolustus- ja ulkoministerit kokoontuivat 23.6.2008 Santiago de Chilessä kaksipäiväisen kokouksen muodostaakseen "Etelä-Amerikan puolustusneuvoston".

UNASUR:in peruskirja allekirjoitettiin toukokuussa 2008 Ecuadorissa. Sen jäsenvaltioita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Colombia, Ecuador, Guyana, Paraguay, Peru, Surinam, Uruguay ja Venezuela. Järjestön toiminnan piiriin kuuluvat yhteistyö puolustuksen, energiaturvallisuuden, infrastruktuurien rakentamisen, yhteiskunnallisen kehityksen ja koulutuksen alueilla sekä jäsenmaiden erilaisuudesta johtuvien pulmien ratkaisemisessa.

Matti Laitinen
Lähteet: omat artikkelit v. 2002–2008 ja GLW.

keskiviikko 3. syyskuuta 2008




LIITTOUTUMATON SOTILASLIITON LIITTOLAINEN

Poikani sai viime keväänä ikäluokkansa mukaisesti kutsun täyttämään asevelvollisuuslain määrittämää kansalaisvelvollisuuttaan. Kutsuntakuulutuksen liitteenä olivat Varusmies 2008 – opas, kyselylomake ja tiedote kutsunnanalaiselle.

Oppaassa kerrottiin puolustusvoimien tehtävänä olevan Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Harmaasta vapautuneet intin intoilijat kehuivat läpyskän värikkäillä sivuilla, kuinka armeijassa voi täydentää ammattikoulutustaan ja kuinka siellä voi saada johtajakoulutusta sekä kuinka sotaväki kasvattaa luonnetta ja opettaa ryhmätyöskentelyä. Lisäksi kuntokin kasvaa kohisten. Oman kokemukseni mukaan esitettyjä sosiaalisia ja teknisiä taitoja voi kuitenkin omaksua varsin hyvin aseeseen tarttumattakin.

Poikani etsintäkuulutuksen välttämiseksi täytin kiltisti liitteenä olleen terveydentilaa koskevan kyselylomakkeen. Tulevaa asepalvelusta koskeviin toivomuksiin kirjoitin toivovani, että poikani vapautetaan asepalvelusta sekä rauhan että sodan aikana, koska hän on vaikeasti kehitysvammainen. Alle 4-vuotiaan älyllisellä suoriutumisellaan hän ei sovellu panssari-, meri- tai ilmavoimiin puhumattakaan kansainvälisiin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin. Kutsuntakirjeestä päätellen sotavoimiemme tiedustelupalvelu toimii heikosti, vaikka se harjoittaa yhteistyötä sotilasliitto Naton kanssa. Poikani ja minä – me vastustamme Natoon liittymistä.

Suomen pääministerin mukaan USA:n johtamaan Natoon liittyminen ei ole vielä ajankohtaista. Naton poliittisen osaston yksikön johtaja Michael Rühle sitä vastoin kehui sitoutumattoman Hesarin Vieraskynässä 28.8.2008 Suomen ja Naton suhteita jo nyt varsin läheisiksi:


”Naton joustavuus on tarjonnut kumppanimaille aiempaa suuremman mahdollisuuden vaikuttaa kumppanuuden kehittämiseen ja siten myös puolustusliiton tulevaan rooliin. Suomi huomasi tämän ensimmäisten joukossa. Itse asiassa Suomesta on tullut yksi Naton aktiivisimmista ja vaikutusvaltaisimmista kumppaneista niin poliittisesti kuin sotilaallisesti…
Naton ja sen tärkeimpien sotilasoperaation kumppaneiden, kuten Suomen, on tulevaisuudessakin tehtävä töitä sen eteen, että löydetään oikea malli tehokkaalle tietojen vaihdolle, poliittiselle konsultoinnille ja sotilasyhteistyölle Nato-johtoisissa operaatioissa. Vaikkei Suomi ole Naton jäsen, sen ei ole tarvinnut purnata, ettei se saisi panoksilleen vastinetta.”

Naton asiantuntija tietää, mistä hän puhuu. Rühlen käsityksistä ilmenee selkeästi, että Suomi on Naton sotilaallinen liittolainen – sen uskollinen ulkojäsen. Suomen ulkoministeriö vahvistaa asian kertomalla, että maamme liittyi Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi v. 1992 ja v. 1994 Naton rauhankumppanuusohjelmaan. NACC:n korvanneeseen Euro-Atlanttiseen yhteistyöneuvostoon (EAPC) maamme änkesi v. 1997. Järjestö toimii Naton kumppanuustyötä ohjaavana elimenä ja turvallisuuspoliittisena keskustelufoorumina. Seuraava hivutus lienee Naton nopean toiminnan joukot (NRF).

Siitäkin huolimatta, että kansan enemmistö vastustaa Natoon liittymistä, ulkoministeriön 21.12.2008 julkaisemassa ”Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset” –selonteossa todetaan Suomen kumppanuusyhteistyön Naton kanssa olevan laaja-alaista sisältäen osallistumista Nato-johtoiseen kriisin hallintaan, sotilaallisten valmiuksien kehittämistä sekä puolustusmateriaali- ja siviilivalmiusyhteistyötä. Lisäksi sotilasliittoutumaton Suomi on tukenut sotilasliitto Naton vakautta edistävää toimintaa osallistumalla sotilasliiton rinnalla turvallisuus- ja puolustussektorien reformien tukemiseen niissä maissa ja alueilla, joilla Nato toimii. Viisisataa suomalaista virkamiestä työskentelee Naton sihteeristön kumppanuustehtävissä. Suomen kansalainen oli suonut työpanoksensa 31.12.2007 mennessä Nato-johtoiseen, militaariseen kriisinhallintaoperaatioon 10 000 kertaa. Naton maavoimien osalta Suomi ylsi väkilukuun suhteutettuna yhdeksi eniten joukkoja luovuttaneeksi valtioksi – jäsenmaat mukaan lukien. Sotilaallinen yhteistyö perustuu Naton standardeihin, kehittämiskonsepteihin ja toimintatapoihin.

Suomi osallistuu Naton johdolla aktiivisesti Afganistanin vakauttamiseen sotilaallisen- ja siviilikriisinhallinnan sekä alueellisen jälleenrakentamisen keinoin. Miehitetyssä vuoristovaltiossa USA:n johtaman sotilasliiton kattava lähestymistapa on suuntautunut niin usein siviilikohteisiin, ettei siviilien tappamista ole enää edes tarpeen pyytää keneltäkään anteeksi. Tällainen on outoa oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kehittämistä. Vastaavasti, jos Naton sotilaita saa surmansa taisteluissa, se aiheuttaa jäsenmaissa maansurun, joka vaatii laantuakseen moninkertaisen kostouhrin rauhaan pakottamisen kohdemaassa.

Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan ja osallistumisen lopettamisesta tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Onko nykyinen tasavallan presidenttimme niin Nato-kielteinen, kuin hän antaa itsestään ymmärtää?

Vanhemmat, opettajat, kasvattajat ja urheiluvalmentajat miettikää vielä kerran, mitä oikein olette tekemässä kehottaessanne lapsianne, oppilaitanne ja valmennettavianne suorittamaan maanpuolustusvelvollisuuttaan Naton liittolaisena toimivassa Suomen armeijassa tai rauhanturvaajina Naton johtamissa kansainvälisissä sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä.

IRTI NATOSTA!

Matti Laitinen

torstai 7. elokuuta 2008



Chávezin kirje Fidelille


Parahin, Isä Fidel

Lähetän sinulle onnitteluni aidoimmalla vallankumouksellisella innolla – Martín ja Bolívarin hengessä – yhtenä vallankumouksellisena ja sosialistina, joka tietää ja tuntee sinun olevan Isä ja Opettaja. Vastaanota kansani nimissä veljellisimmät ja sydämellisimmät kunnianosoitukset Moncadan kasarmin hyökkäyksen vuosijuhlalle – tulevaisuuden rynnäkölle, joka tapahtui muistorikkaana heinäkuun 26. päivänä v. 1953.


On olemassa lukuisia asioita, joista minä haluaisin kertoa sinulle tämän suuren ja merkittävän päivän puitteissa, mutta koen paremmaksi keskittyä yhteen seikkaan, joka on epäilemättä vakavin ja hyvin ajankohtainen. Minä referoin sinun 24.6.2008 – Vapauttaja Simón Bolívarin syntymäpäivänä – julkaistua artikkeliasi ”Machiavellin strategia”.


Haluaisin tehdä kuitenkin välttämättömän syrjähypyn. Todellisuudessa, kuten olen havainnut, "Ylipäällikön heijastuksia" –kirjoitukset ovat tähdellistä luettavaa meidän Amerikkamme ja maailmamme vallankumouksellisille. Kenen tahansa, joka haluaa ymmärtää aikamme voimankäytön linjoja, täytyisi lukea artikkelisi.

Fidel, sinä laadit arvaamattomia aatteellisen taistelun artikkeleita. Sinä herätät sekä asiaankuuluvaa kiitollisuutta että ihailua.


Minä olen lukenut ja kerrannut vielä toiseenkin kertaan “Machiavellin strategian” mitä huolellisimmin saatuani sen käsiini Portugalissa. Ensimmäinen asia, jonka haluaisin tuoda parrasvaloihin, on kirjoitustesi täsmällinen selkeys ja kadehdittava lahjakkuus niiden synteeseissä. Toinen olennainen seikka tiiviissä teksteissäsi on se tapa, jolla sinä esität jälleen kerran, mitä imperialismi systemaattisine valheiden strategioineen, manipulaatioineen ja vääristelyineen on.

On selvää, että sinun juttusi valottaa täsmällisesti tuntumaa siitä, että Kuubaa vastaan ollaan kehittelemässä uusia aggressioita. Ja ei pelkästään Kuubaa vastaan – Venezuela on myös tähtäimessä. Tämän vuoksi imperialismi tehtailee kaikenlaisia sanallisia provokaatioita. ”Machiavellin strategiassa” sinä tutkit niitä ja hajotat ne osiinsa älykkäästi ja radikaalisti.


Vaikka Bush on kohdannut jopa väistämätöntä suosionlaskua, hän haluaa silti elvyttää Kylmän sodan. Tosiasia, että Venäjä on noussut jaloilleen, on saanut haukat varuilleen ja painamaan ylikansallisten tiedotusvälineiden välityksellä pelon nappulaa. Kuuban ja Venezuelan vastaiset harhakuvitelmat, joita he ovat luomassa, eivät ole lainkaan huvittavia.

Vastauksena imperialismille ja sen uhkille meidän pitäisi vahvistaa itseämme, kuten minä teen palaamalla takaisin historiaamme ja sen suomiin suuriin esimerkkeihin arvokkuudesta. Me muistamme Moncadan kasarmin valtauksen – tietääksemme keitä me olemme ja mistä me tulimme. Suuri kuubalainen trova-muusikko Noel Nicola toi julki laulaessaan elämästä ja heinäkuun 26. päivän jälkeisen ajan tärkeydestä: ”Kalenteri on täynnään 26. päiviä.” Näin on ollut 55 vuotta.

“Jos minä jälleen kerran suunnittelisin Moncadan valtaamista, minä tekisin sen täsmälleen samalla tavalla. Minä en muuttaisi piiruakaan. Se, mikä meni pieleen, johtui pelkästään taistelukokemuksen puutteesta. Me hankimme sitä etenemisemme myötä.”

Minä halusin palauttaa mieliin nämä kommentit, jotka soit ystävällemme Ignacio Ramonetille. Sanat ovat vaikuttaneet minuun syvästi, koska ne sisältävät mestarillisen opetuksen. Lisäisin niihin mielelläni vielä eräät toiset sanasi helmikuun 26. päivältä v. 1986: ”Me elämme aikakaudella, joka vaatii todella teräksistä kärsivällisyyttä, kristallin kirkasta politiikkaa ja graniitin taipumattomuutta. Millaiset hermot tällä sankarillisella kansalla on ollutkaan, kun sitä on ympäröinyt vuosikymmeniä ydinasetukikohtien uhka ja väkivalta. Tällaista heidän rauhanpolitiikkansa on ollut.”

Se on totta Fidel. Jälleen kerran jenkkien vihamielinen itsepäisyys ei ainoastaan tahdo saartaa Venäjän suurvaltaa, kuten esitit, vaan se tahtoo lisäksi murskata kaikki meidät, jotka uskallamme nostaa äänemme nykyistä rankaisemattomuuden hämärtämää kansanmurhaa vastaan.


Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Meidän ei pidä antaa selityksiä jenkki-imperiumille tai kuunnella heidän selityksiään – paljon vähemmän anteeksipyyntöjä. Tällä erityisellä hetkellä on yksi asia, jonka suhteen ei sallita minkäänlaista epäröintiä. Venezuela ajaa yhteistä asiaa Kuuban kanssa. Bolívaria mukaillen – epäröinti koituisi meidän itsemme häviöksi.

Satoja, tuhansia Moncadan hyökkäyksiä. Meidän täytyy jatkaa hyökkäyksiä, mutta uuden taistelukokemuksemme ohjaamina. Sen tukevin perusta on teräksisessä kärsivällisyydessä, joka on tänään enemmän kuin koskaan meidän kansojemme paras ase. Tämä pitkä taistelu on sidoksissa siihen. Tämä on hillinnän sota hirviön murskaamiseksi, jonka suurin heikkous koostuu iskevistä puhureista tyhjällä taivaalla.

Me emme aio tuottaa imperialismille mielihyvää, kuten esitimme jo Rio-ryhmän 20. kokouksen hedelmällisessä tapaamisessa Santo Domingossa. Jos imperialismi mielipuolisessa ja väkivaltaisessa jääräpäisyydessään on kehitellyt kahjoja päämääriä meidän raahaamiseksimukaan sen vääjäämättömään ja pysäyttämättömään romahtamiseen, silloin meidän vahvuutemme on tänään enemmän kuin koskaan se, mitä olennaista opetit sanoessasi, että tarvitaan teräksiset hermot. Suuri Kuuban kansa omaa teräksiset hermot sinun innoituksessasi ja ohjauksessasi. Venezuelan kansalla, joka kulkee tänään Vapauttaja Símon Bolívarin viitoittamaa tietä, on teräksen lujat hermot. Kuuban kansallissankari José Martí on kulkenut samoja polkuja, joista yhdelle – meidän kansojemme pelastukselle ja vapautukselle – sinä annoit jatkuvuuden.

Isä, veli, ystävä ja toveri: ¡Hasta la Victoria Siempre! Me tarvitsemme sinua, sinun rohkeuttasi ja rehellisyyttäsi yhä vuosikausia keskuudessamme. Jokapäiväisessä rohkeudessasi ja rehellisyydessäsi sinä olet valmis hyökkäämään Moncadaan. Ota vastaan iso halaukseni ikuisen ihailuni kera.

Isänmaa, sosialismi tai kuolema!
¡Venceremos!


Hugo Chávez Frías

Miraflores, 26.7.2008

Käännös: Matti Laitinen
Lähde: Granma International



Kehitysvammaisuudesta

Kävimme poikamme kanssa kesäkuussa erään viikonlopun aikana Kumpulan kyläjuhlilla, syömässä armenialaisessa ravintolassa ja Maailma kylässä –festivaaleilla. Kohtasimme tuhansia ihmisiä. Kuuntelimme bändikoulun rokkia ja kansainvälistä musiikkia. Haistelimme etnisten ruokien tuoksuja sekä tutustuimme kansalaisjärjestöjen esittelypisteisiin. Aurinko paistoi ja ilma huokui solidaarisuutta.

Poikamme on vaikeasti kehitysvammainen. Perheensä keskuudessa hän on ensisijaisesti sen jäsen ja vasta toissijaisesti kehitysvammainen ihminen. Hänen tietoyhteiskuntataitonsa ovat olemattomat. Viikonlopun aikana me näimme vain muutaman poikamme kaltaisen henkilön. Kätkevätkö suomalaisten kehitysvammaisten omaiset lapsensa niin syvälle sydämiinsä, että heidän olemassaoloaan on lähes mahdoton havaita?

Suomen puolustusvoimat lähettivät alkuvuodesta pojallemme kirjeen, jossa häntä kehotettiin käymään kutsuntoja varten lääkärintarkastuksessa ja saapumaan sakon uhalla syksyllä 2008 kutsuntoihin. Me lähetimme kutsuntaviranomaisille B-lausunnon ja ilmoitimme poikamme soveltuvan huonosti tykistöön, panssarivoimiin, lennostoon ja laivastoon.

Suomi sijoittuu YK:n ylläpitämän Inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna 11. sijalle. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on eräs kehnoimpia Euroopan uniosissa. Maastamme löytyy yli 600 000 köyhyydessä elävää ihmistä. Mielenterveyden häiriö on yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen/pääsemisen syy.

Ihminen ihmistyy ihmisyhteisössä. Kehitysvammainen ei poikkea tässä muista ihmisistä. Suomessa elää yli 30 000 kehitysvammaista. Markkinataloudessa ihmisen tärkeimmät ominaisuudet ovat tuottavuus ja näyttävyys. Ihmisen menetettyä ensin mainitun attribuuttinsa hän tulee tarpeettomaksi. Suomessa perusturvan karsinta- ja säästölinjaa edustaneet hallitukset ovat tukeneet toimillaan tehokkaasti tämän asian toteutumista.

Matti Laitinen
Helsinki

perjantai 13. kesäkuuta 2008





CHE


Istuin kerran Orientessa rannalla,
jolla Kuuban vallankumous
nousi maihin Granmalla.
Aurinko paistoi ja meri pysyi tyynenä.
Sinut oli tapettu raukkamaisesti Boliviassa
jo 17 vuotta aikaisemmin.

Sinä määrittelit sissitaistelun olemuksen:
”Sissi on valmis kuolemaan
– ei puolus­taakseen aatteitaan,
vaan tehdäkseen ne todellisiksi.”

Liian moni vallankumous on kaatunut
omaan mangrovemetsikköönsä!
Onneksi saaren majakan loisto
ei ole himmennyt.

Sinä, Fidel, Raul ja resuiset joukkonne
avasitte uuden aikakauden
Latinalaisessa Amerikassa.
Tällä vuosituhannella,
teidän mantereellanne
vapautuksen ovi
repesi saranoiltaan
muuttuen riemukaareksi.

Olit itsenäinen marxilainen ajattelija.
Rehellisenä miehenä et kumarrellut
Moskovaa tai Pekingiä.
Kenelläkään ei ole yksinoikeutta
oikeassa olemiseen.

Sinä uskoit kansojen veljeyteen,
yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen
ja kollektiiviseen lähimmäisenrakkauteen.

Sinun mielestäsi ”aina ei ole välttämätöntä odottaa,
kunnes olosuhteet val­lan­ku­moukselle ovat olemassa,
kapinalliset voivat luoda täl­laiset olosuhteet.”
Perinnöstäsi on siemaistu tukevat siivut
Venezuelassa, Boliviassa ja Ecuadorissa.

Sain tovereilta viestin Argentiinasta.
Kotikaupunkiisi Rosarioon
pystytetään sinulle tänään
kansan lahjoittamista,
vanhoista pronssiavaimista
valettu patsas.


Matti Laitinen

14.6.2008




Al Che


Estaba sentado una vez en la costa Oriente
dónde la revolucion Cubana
desembarquó con la Granma.
Brillaba el sol, la mar quedandose calma.
Te habian matado diecisiete anos atrás
en Bolivia, los cobardes.


Definiste el movimiento guerilla:
el guerillero esta preparado a morir
- no para defender sus ideas,
pero para que se realizen.


Demasiado de revoluciones han caido
en sus propios matorrales pantanosos !
felizmente no se ha apagado
la luz del faro de la isla.

Tu, Fidel y Raul y sus tropas haraposas
comenzaron una epoca nueva
en America Latina.
En este milennio en su continente
la puerta de la libertad
se ha echado abierta
formandose al arco de triunfo.

Tu filosofía marxista
era independiente.
Hombre sincero, no hiciste reverencia
ni a Moscú ni a Peking.
Nadie tiene derecho de autor
en tener razon.

Creías en la fraternidad de pueblos,
en la justicia social y en amor
collectivo por los cercanos.


Pensabas que no es siempre
necesario a esperar hasta que las condiciones
sean listas por revolucion, los rebeldes
pueden tambien crear las condiciones.
De tu herencia beben plenamente en Venezuela, Bolivia y Ecuador

Un companero me envió un mensaje
desde Argentina. En Rosario,
la ciudad natal tuya,
hoy estan alzandote una estatua
fundido de viejos llaves
regalados por el pueblo.


Matti Laitinen
Käännös espanjaksi Rauni Salminen

torstai 29. toukokuuta 2008



AMMATTIYHDISTYSLIIKE TIENHAARASSA VENEZUELASSA

Venezuelaa hallitsi ennen Hugo Chávezin hallintokauden alkua 40 vuotta vuorovetoisesti kaksi puoluetta – kristillisdemokraatit (COPEI) ja sosiaalidemokraatit (AD). Tuolloin maan tärkeimmän ammatillisen keskusjärjestön Venezuelan työläisten keskusliiton (CTV) toimintalinjan määrittelivät demarit. 1980- ja 90-luvuilla CTV alkoi tukea maan hallitusten harjoittamaa uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tämän seurauksena kannattavia valtion yrityksiä yksityistettiin, maahan aiheutettiin suurtyöttömyys ja kansasta 80 % suistui köyhyyteen.

Venezuelan virallisesta työvoimasta – 12,5 miljoonasta kansalaisesta – vain 20 % on järjestäytynyt ay-liikkeeseen. Epävirallisella kuutamosektorilla työskentelee 47 % työvoimasta. Maassa toimii nykyisin kaksi ammatillista keskusjärjestöä. CTV edustaa maan poliittista oppositiota ja Työläisten kansallinen ammattiliitto (UNT), jossa on yli 600 000 jäsentä, tukee presidentti Chávezia. Tämän lisäksi on olemassa vielä kristillinen ammattiliitto CODESA ja kaksi kommunistien johtamaa ammatillista etujärjestöä CGT ja CUTV.




KESKUSAMMATTILIITTO CTV VELJEILI KAPITALISTIEN KANSSA

CTV:n johto on harjoittanut v. 1990-luvulta alkaen avointa yhteistyötä liike-elämän sateenkaarijärjestön FEDECAMARAS:in kanssa. Keskusjärjestön korruptoitunut johto ryvettyi pahasti kevään 2002 jenkkiavusteisessa vallankaappaustörttöilyssä. Vuosien 2002–2003 vaihteessa oppositio yritti horjuttaa maan hallitusta masinoimalla poliittisluontoisen kansallisen lakon, joka lamaannutti maan öljynviennin. Työtaistelun aikana valtion öljy-yhtiön (PDVSA) 300 johtohenkilöä irtisanottiin toimestaan. CTV:n puheenjohtaja Carlos Ortega tuomittiin v. 2005 16 vuodeksi vankeuteen osuudestaan lakon organisoimiseen. Hän on nykyisin poliittisessa maanpaossa Perussa.

AY-LIIKE JÄRJESTÄYTYY UUDELLEEN

CTV:ta vastapainoksi perustettiin ensin v. 2001 Bolivaarinen työläisrintama (FSB) ja v. 2003 operaatiota täydennettiin Työläisten kansallisella ammattiliitolla (UNT). Kyseiset etujärjestöt julkitoivat syyskuussa 2005 Caracasissa tukevansa Chávezin poliittista linjaa:

Me vahvistamme presidentti Hugo Chávezin johtavan roolin tässä demokraattisessa ja osallistuvassa vallankumousprosessissa. Me käsitämme, että ollessamme kasvokkain kapitalismin laiminlyöntien kanssa, jotka ovat syynä kaikelle riistolle, sorrolle, nälälle, kurjuudelle ja saastumiselle maailmassa, meidän on suunnattava kohti uutta yhteiskuntamallia, joka perustuu tasa-arvoon ja sosiaaliseen talouteen. Me hyväksymme sosialismin maailman sorrettujen luokkien toivona. Me uskomme sen merkitsevän tuotannon kollektivisointia ja pakkolunastusta. Me uskomme 21. vuosisadan sosialismiin – työläisten ja kansan hallintoon.”

UNT jäsenmäärä kasvoi v. 2003–04 voimakkaasti. Se solmi 76,5 % maan työehtosopimuksista ja syrjäytti nopeasti CTV:n tärkeimpänä keskusliittona. Vuonna 2005 UNT:n Vappu-marssiin osallistui miljoona työläistä tunnuksenaan mm. ”Työläisten osallistuminen tehtaiden hallintoon on vallankumousta”. Tehtaita vallattiin, suljettiin ja käynnistettiin työläisten toimesta. Kaikkiaan 800 suljettua tehdasta vallattiin koko maassa.





Tehtaiden valtauksissa on kunnostautunut Työläisvallan ja tehtaiden valtauksen vallankumouksellinen rintama FRETECO. Se perustettiin, koska suuntauksen edustajien mukaan ay-johtajat eivät suoneet Venezuelassa valtaa työväenluokalle. Järjestön päämääränä on sosialistinen Venezuela, jossa vallitsee työväen valta. Kaikki suuret tehtaat pitäisi kansallistaa ja saattaa työläisten valvontaan. FRETECO kamppailee oman selvityksensä mukaan bolivaarisen liikkeen sisällä olevia kapitalisteja, oikeistosiipeä, reformisteja ja byrokraatteja vastaan. Organisaatio on trotskilaisen International Marxist Tendency –järjestön jäsen.

CHÁVEZIN SUHTAUTUMINEN AY-LIIKKEESEEN

Chávezin hallitus on tukenut Venezuelan perustuslain mukaisesti työläisten osallistumista teollisuuslaitosten johtamiseen ja valtaamiseen. Se on myös määrittänyt työläisille maksettavan minimipalkan suuruuden. Presidentti haluaisi integroida ay-liikkeen osaksi bolivaarista vallankumousta. Hänen tavoitteenaan on yhteisöllinen valtiososialismi, jossa tuotannon painopiste on valtion yrityksissä, osuuskunnissa ja sosiaalisissa yrityksissä. Ongelmana on vain se, että osa ay-liikkeestä tahtoisi säilyttää järjestöjensä itsehallinnon.

Kasvavat konfliktit työläisten ja hallituksen välillä ovat synnyttäneet kiistan, kuinka työväenliikkeen tulee suhtautua valtioon. Työläisten suurempaa osallistumista rakennettaessa osa valtion byrokraateista hakee suojaa omille eduilleen ja on alkanut kaivaa maata tämän prosessin alta.

Presidentti Chávez ilmaisi oman kantansa ay-liikkeen suhteen 26.3.2007: ”Me tarvitsemme puolueen ja ammattiliitot, mutta emme erillisinä – ei itsehallintoa ammattiliitoille. Samaa sovelletaan puolueille, jotka hakevat itsehallintoa ja haluavat tehdä päätöksiä. Me emme ole täällä tekemässä sekasotkua vaan vallankumousta.”

BOLIVAARISEN AY-LIIKKEEN ONGELMAT

Vuoteen 2008 tultaessa työläisten osallistuminen tehtaiden hallintoon on taantunut lukuisissa laitoksissa tai lakannut kokonaan. Monet ay-aktivistit myöntävät, että ay-liike on pirstaloituneempi kuin koskaan aikaisemmin Chávezin hallintokaudella. UNT:ssa on ilmennyt katkeria sisäisiä erimielisyyksiä. Liitolla on ollut ristiriitaisia kokemuksia työläisten osallistumisesta laitoksien johtamiseen sekä ongelmia omassa autonomiassaan ja demokratiassaan. Sisäiset konfliktit ja väittelyt ovat rappeuttaneet keskusliiton. Heikosta organisoinnista johtuen liitossa työskentelee 21 kansallista koordinaattoria. Henkilövalintoja on lykätty jatkuvasti ryhmäkuntien riitojen, poliittisten erimielisyyksien ja henkilökohtaisen urakilpailun vuoksi. Eri suuntaukset liiton sisällä vetävät kotiin päin.

VALTATAISTELU AY-LIIKKEESSÄ

UNT:n toisessa kongressissa v. 2006 keskusliiton viideksi merkittävimmäksi poliittisiksi ryhmiksi nousivat:




Bolivaaristen työläisten voima (FSBT) lukeutuu Chávezin tukijoihin. Järjestön johtaja Jose Ramon Rivera erotettiin 11.5.2008 Venezuelan työvoimaministerin tehtävistä omavaltaisuuksien vuoksi. Hän usutti vallatun Sanatarios Maracay –saniteettiposliinitehtaan työläisten kimppuun kansalliskaartin ja kaitsi heitä kyynelkaasulla. Ministeri perusti tehtaaseen rinnakkaisen ammattijärjestön ja halusi saattaa tehtaan takaisin pomojen hallintaan.

Alfredo Maneiron vallankumouksellisten työläisten liike (MONTRAM) vaikuttaa terästeollisuudessa ja julkisella sektorilla. Järjestön johtokaksikko kuuluu PSUV:iin.




Vallankumouksen työläiskollektiivin (CTR) johdossa on kristillinen sosialisti Marcela Maspero, joka on PSUV:n jäsen. Hän ajaa ay-liikkeen ehdotonta tukea Chávezille.




Yhdistynyt vallankumouksellis-anti-imperialistinen luokka –suuntauksen (C-CURA) tavoitteena on demokraattinen, osallistuva ja itsehallinnollinen ay-liike. Ryhmittymä pitää yhteyttä trotskilaiseen III Internationaaliin.

Autonominen ammattiliitto on muita pienempi järjestö. Se on osa Isänmaa kaikille –liitto-laispuoluetta (PPT).

FSTB:n ja MONTRAM:in käsissä ovat ay-liikkeen johtopaikat valtion omistamassa teollisuudessa ja julkisella sektorilla. CTR ja C-CURA ovat keskittyneet työläisten osallistumiseen yritysten johtamisessa. Ne voittivat puolelleen yksityissektorille syntyneiden uusien ammattiliittojen luottamuksen.

C-CURA sai enemmistön UNT:n kongressissa ja se vaati CTR:n kanssa välittömästi johdon vaaleja. Muut osapuolet ehdottivat vaalin lykkäämistä vedoten v. 2006 presidentin vaaliin. Kokous meni hulinaksi, jonka seurauksena aiheutuneen hajaannuksen myötä UNT menetti merkityksensä bolivaarisena keskusammattiliittona.

Venezuelan ay-liike on suhtautunut nihkeästi radikaaleihin yhteiskunnallisiin muutoksiin Venezuelassa, koska siltä puuttuu yhteinen poliittinen strategia ja tahto, jolla se voisi syventää bolivaarista prosessia kohti sosialismia ja aitoa työläisten valtaa. Ay-liikkeen tavoitteena ovat jäsenistön paremmat palkat ja sen oman aseman pönkitys yhteiskunnassa, vaikka maassa elää megamassoittain köyhiä ihmisiä. UNT on edeltäjänsä tapaan vältellyt ns. epävirallisella sektorilla työskentelevien työläisten organisoimista ay-liikkeeseen. Tämä on johtanut vastakkainasetteluun järjestäytyneen ay-liikkeen ja vallankumouksen selkärankana toimivien köyhien venezuelalaisten kesken.

AY-LIIKKEEN ASEMA VALLANKUMOUKSESSA

Antonio Gramscin käsityksen mukaan: ”Osa työväenliikkeestä määrittelee ay-liikkeen vallankumouksellisimmaksi tekijäksi. Ammattiyhdistykset ja –liitot edustavat proletaarisen järjestäytymisen muotoja, jotka ovat ominaisia pääoman hallitsemalle historialliselle kaudelle... Ne ovat erottamaton osa kapitalistista yhteiskuntaa ja että niiden toiminta on välittömästi yhteydessä yksityisomistukseen perustuvaan järjestelmään.”

Gramsci näkeekin ay-toiminnan sijasta proletaarisen valtion perikuvaksi tehdasneuvoston. Ammattiyhdistys pohjautuu hänen mukaansa erilliseen ammattialaan, kun sitä vastoin tehdasneuvosto perustuu eri ammattien elimelliseen ja konkreettiseen yhteyteen, joka muodostuu kurinalaisuuteen totuttavassa tuotantoprosessissa.

Ay-liikkeen voima sinällään ei riitä yhteiskunnan muuttamiseksi sosialistiseksi. Toisaalta puolalaisen Solidaarisuus-ammattijärjestön kokemus 1980–90-luvuilla osoittaa, että ammattiliittoa voidaan hyödyntää tehokkaasti yhteiskuntajärjestelmän muuttamisessa – jopa sosialismin kaatamisessa.

Gramsci mieltää tehdasneuvoston teollisuudessa vallitsevan laillisuuden kieltämiseksi. ”Se kannustaa työväkeä ottamaan vallan teollisuudessa, tekemään työväenluokasta teollisuusvallan perustan. Ammattiyhdistys on eräs laillisuuden muoto, ja sen on myös vaadittava jäseniltään laillisuudessa pitäytymistä”... eli pidättäytymistä kapitalismissa. Näiden kahden asian oivaltamisen puutteesta on kyse Venezuelan ay-liikkeessäkin.


AY-LIIKE JA VENEZUELAN YHDISTYNYT SOSIALISTINEN PUOLUE (PSUV)

Kaikki muut UNT:n poliittiset suuntaukset hyväksyivät PSUV:iin liittymisen paitsi C-CURA, joka repesi kahtia tässä kysymyksessä. Toinen osapuoli hylkäsi puolueeseen liittymisen, koska se merkitsisi heidän mukaansa siirtymistä kohti vihamielisempää näkemystä valtion suhteen eli suuntautumista kohti kapitalismin kumoamiseen. Sama porukka ehdotti myös joulukuussa 2007 perustuslaista suoritetun kansanäänestyksen vesittämistä. Enemmistö C-CURA:n väestä äänesti kuitenkin PSUV:iin liittymisen puolesta. He muodostivat Stalin Perez Borgesin johdolla oman Sosialistinen suuntaus –ryhmittymänsä.

Hugo Chávez painotti Vappu-puheessaan, että hän haluaa Venezuelan yhdistyneen sosialistisen puolueen edistävän ay-liikkeen eri sektoreiden yhtenäisyyttä. Ammattiliittojen on kyettävä valitsemaan itse omat johtajansa ja päättämään omista taisteluistaan. Ammattiliittoja ei pitäisi alistaa PSUV:in alaisiksi. Hänen mukaansa UNT:n pitäisi kokoontua keskustelemaan tehtaiden valtaamisesta ja keskittyä kehittämään työläisten valtaa esimerkkinä sosialismin rakentamisesta.

Matti Laitinen

Lähteet:

www.venezuelanalysis.com, Dr. Kurt-Peter Schütt / Friedrich Ebert Stiftung, Patrick Larsen / www.marxist.com, Paul Hampton / www.workersliberty.org, Antonio Gramsci / Työväenluokan yhtenäisyys ja ML:n omat aikaisemmat artikkelit.