keskiviikko 30. tammikuuta 2013


SAKSOFONISTI JOHN COLTRANE

John Coltranen (v. 1926–67) musiikille on tunnusomaista tanakka tekniikka, vahva hallinta tenori- ja sopraanosaksofonien kaikissa rekistereissä, hiukkasen terävä intonaatio, seesteinen intensiteetti sekä nopea ja liikkuva sointujen eikä pelkästään melodian tutkiskelu. Hän loi vuoroin viettelevää, valtavirta-tyyppistä tai sen vastakkaissuuntaista jazzia. Hänen äänitteisiinsä kuuluvat nopeatempoinen, harmoninen etydi ”Giant Steps” (v. 1959), eksoottiset, muinaisaikaisilta soinnahtavat modaaliset (tunnetilaan perustuvat) versiot musikaalisävelmä ”My Favourite Thingsistä” (v. 1960) ja kansansävelmä ”Greensleevistä” (v. 1961), rämäkkä ja ajoittain riitasointuinen, 15-minuuttinen F-duuriblues ”Chasin the Trane” (v. 1961), antaumuksellinen sarja ”A Love Supreme”, surumieliset balladit ”Soul Eyes” (v. 1962) ja ”After the Rain” (v. 1963) sekä ”Interstellar Space”, väkkärämäinen free jazz –duetto pelkkien rumpujen kera (v. 1967).

 Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliike omi epävirallisesti 1960-luvulla John Coltranen musiikin. Sen soundista kehkeytyi ylevän sinnikkyyden vertauskuva. Hänen surullinen balladinsa ”Alabama” on sävelletty kansalaisoikeusaktivisti Martin Luther Kingin muiston kunnioittamiseksi.

John Coltranen uskonnolliset etsintäretket kautta kristinuskon, buddhalaisuuden, kabbalismin, ja suufilaisuuden on New York Timesin jazzkriitikko Ben Ratliffen mukaan taannehtivasti upotettu hänen musiikkiinsa. Hänen nasevan arvionsa mukaan moniarvoisessa Amerikassa on käynyt vaikeaksi tulkita Coltranen modaalista musiikkia – jossa sointurakenteista irtautunut improvisoija lähtee vapaille tutkimusretkille – muuksi kuin omakohtaisen uskonnollisen etsinnän metaforaksi. Coltranen musiikki oli ankaran ja yksinäisen harjoittelun tulosta sekä myös äärimmäisen harkittua. Hän pyrki lakkaamatta uudistamaan musiikkiaan. Hän imi vaikutteita mm. Lester Youngilta, Charlie Parkerilta, Dexter Gordonilta, Thelonius Monkilta, Miles Davisilta ja Ornette Colemanilta.

John Coltrane lähetti kesäkuussa 1962 kirjeen Down Beatin päätoimittaja Don Michaelille. Kirjeessään Trane kuvaa asemaansa oman tiensä kulkijana ja omaa elämäänsä mm. seuraavasti:

”Historia näyttää osoittavan, että uudistajaan tavataan suhtautua jotenkin tuomitsevasti; yleensä sen mukaan, missä määrin hän erottautuu vallitsevista ilmaisumuodoista tai mistä hyvänsä. Muutoksen hyväksyminen on aina kovin vaikeaa. Näemme senkin, että nämä uudistajat aina pyrkivät elähdyttämään, laajentamaan ja rakentamaan status quota omilla alueillaan, aina tarpeen mukaan. Varsin usein he ovat torjuttuja hylkiöitä, alemman luokan kansalaisia jne. juuri niissä yhteiskunnissa, joita he niin suuressa mitassa ruokkivat. Monesti he ovat henkilöitä, jotka joutuvat kestämään suuria henkilökohtaisia murhenäytelmiä elämässään. Kuinka hyvänsä, olivatpa he hyväksyttyjä taikka torjuttuja, rikkaita tai köyhiä, heillä on ikuisena johtotähtenään tuo suuri ja muuttumaton vakio – luomisen halu”.

John Coltrane kuoli nelikymppisenä, luomisvoimaa uhkuvana miehenä, maksasyöpään. Hän ei menehtynyt päihteisiin, koska hän oli lopettanut niiden käytön jo vuosikausia aikaisemmin. 

Oman kiinnostukseni John Coltranen musiikkiin alkoi jo 1970-luvulla YLE:n Liisankadun studiolla ja Wanhan kuppilan perjantaisissa jazz-illoissa. Kuulin tuolloin ensimmäisen kerran Coltranen vaimolleen omistamansa kauniin balladin ”Naiman” suomalaisvoimin esitettynä. 1980-luvulla kiinnyin vankasti free jazziin. 2000-luvun alussa tunsin voimakasta kaipuuta jazzin ehtymättömään jamimetsään. Kaivoin vinyylit esiin.  Löysin kesällä 2011 Berliinistä viiden CD:n sarjan Coltranen musiikkia, olin myyty mies.
 

Matti Laitinen
Lähde: Ben Ratliff: Coltrane – erään soundin tarina, Like 2011).

 John Coltranen kvartetti: Naima
https://www.youtube.com/watch?v=q6WwuxqXPOg

sunnuntai 27. tammikuuta 2013


UNELMIA


Köyhän saksalaisen unelma on
pysyä kuukausittain hengissä
340 euron työttömyysrahalla.

Urossuomalaisen unelma on
delata päreessä järven rannalla
lätkämatsia katsellessa.

Unionistin unelma on tulla
kuopatuksi Naton univormussa
vahvassa liittovaltiossa.

Kiinalaisen unelma on
kuolla lohikäärmeen vuonna
kattavaa sosiaaliturvaa nauttien.

Afrikkalaisen unelma on
kuolla lasten käytyä koulunsa
kylläisenä omassa talossaan.

Palestiinalaisen unelma on
kuolla rauhassa
omassa valtiossa.

Amerikkalaisen unelma on
tiltata nuorena, lihavana ja velkaisena
omassa bilikassaan.

Kapitalistin unelma on
elää ja hallita ikuisesti
lääketieteen avulla.

Matti Laitinen
15.1.2013