maanantai 28. helmikuuta 2011

Luontoihminen


Teen päästökauppoja.
Lobbaan ja laukkaan
eduskunnassa ja Brysselissä
koska olen aito luontoihminen.

En käytä haisevia julkisia.
Hurauttelen hybridilläni
paikasta toiseen,
koska olen aito luontoihminen.

Opetan landepaukuille
kestävää kehitystä,
luomua ja kierrätystä,
koska olen aito luontoihminen.

Kesämökkini sijaitsee
oman järven rannalla.
Päästötön sähkö lämmittää ja valaisee,
koska olen aito luontoihminen.

Minulle ei riitä Avara luonto.
Seikkailen Etelämantereella,
Galapagoksella ja Serengetissä,
koska olen aito luontoihminen.

Ydinkysymys ei ole minulle
ydinkysymys.
Olkiluoto ei tuota hiilidioksidia.
Olen aito luontoihminen.

Myyn ja ostan päästöoikeuksia.
Kasvihuonekaasut vähenevät
ostamalla ja myymällä,
muualla päästettyinä.

Minä ymmärrän
puhtauden merkityksen,
koska olen
aito luontoihminen.

Matti Laitinen
28.2.2011

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

PRO PATRIA



Suomen kansa,
kirottu olkoon nimesi,
jos et äänestä meitä
valehtelijoita, lahjottuja,
verorahojen kavaltajia.

Kansalaiset antakaa
syntimme anteeksi
Mekin armahdamme kaikki
teitä vastaan rikkoneet.

Me viemme teidät
kyselemättä Natoon,
verilähteille lepäämään,
siviilejä tappamaan.

Päästäkää meidät pahasta,
kysymys on vain vallasta
ja rahasta.
Meidän on valtakunta.

Me vältymme valtakunnanoikeudelta.

Demokratian, vapauden ja
markkinatalouden nimeen
iankaikkisesti
Aamen.


Matti Laitinen
22.2.2011

maanantai 21. helmikuuta 2011

ONNELLISTEN TALOSSA



Oranssipötkö tunkee
talviseen maisemaan.
Istun onnellisten talossa
Kulosaaressa.

Taksit vaihtuvat
lumisessa pihassa.
Kuusi kohoaa korkealle.
Ihmiset laskeutuvat portaita.

Naulakot täyttyvät takeista.
Kengät seisovat
lattian viivastolla
vääntyneinä nuotteina.

Rummut pärisevät,
sähkökitara vonkuu,
bändi virittelee,
piano säestää kuoroa.

Biisit avautuvat
värikkäinä kolmioina, ympyröinä,
neliöinä ja äksinä
onnellisten talossa.

Minä istun ja kuuntelen.
Poikamme kannujen jytke
läpäisee seinän
omilla ehdoillaan.

Opettajat tervehtivät minua.

Kehitysvammaiset ihmiset
saavat kansalaisoikeudet
riemun ja musiikin
maailmaan.


Matti Laitinen
18.2.2011

maanantai 7. helmikuuta 2011

SUOMALAINEN MIES



Mies tuskin sietää läsnäollessaan
perhettään,
mutta rakastaa sitä
poissaollessaan.


Mies kulkee yksin
toiseuden tietä tuppisuuna.
Hänen häntänsä ei heilu
laumassa.

Hän rakastaa ja vihaa,
alistuu ja taistelee,
sitoutuu ja pettää yksin
omalla hiljaisella tavallaan.


Suomalainen mies,
Loppiaisen riisuttu joulukuusi,
neulaset varisseina,
itkee yksin krapulassa kaihoaan.

Ei koskaan enää!

Mies vaipuu
ajoittain synkkyyteen.
Hänelle ei saa nauraa.
Hän nauraa muille.

Itsesäälin sammuessa
hänet kuskataan
lastulevylaatikosssa yksin
ihmisjätteiden polttolaitokseen.

Suomalainen mies kokee kuolleena
elämänsä kirkkaimman hetken
luoden kaivattua lämpöä
ympärilleen.


Matti Laitinen
5.2.2011

perjantai 4. helmikuuta 2011

ONNELASSA



Mies ja vaimo asuvat
Hertsikan vuokrakaksiossa.
Asunto on maksatettu
jo moneen kertaan.

Lapset ovat lähteneet,
naapurit vaihtuneet,
ystävät muuttaneet
pysyvästi Malmille.


Tauti söi miehen muistia.
Tauti nakersi vaimon niveliä.
Valtio säästi pannessaan
sairaat vahtimaan toisiaan.

Pienellä eläkkeellä pärjäsi,
kun ruoka ei maistunut,
kun pysyi – saatana – vangittuna
neljän seinän sisällä.

Työläisperhe oli tuottanut
tehtaaseen asentajan,
markettiin kassan,
Koskelaan kaksi perushoitajaa.

Pojan tytär kirjoitti suvun ensimmäisen lakin.

Onnelat olivat puurtaneet napisematta
toisten paremman elämän puolesta,
uskoneet Jumalaan ja hallituksiin,
kuvitelleet elävänsä pelastusveneessä.

Käteen jäi kolmoset
köyhä lapsuus,
köyhä aikuisuus,
köyhä vanhuus.

Kunnes kuolema erottaa.


Matti Laitinen
3.2.2011