Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2011.
Luontoihminen Teen päästökauppoja. Lobbaan ja laukkaan eduskunnassa ja Brysselissä koska olen aito luontoihminen. En käytä haisevia julkisia. Hurauttelen hybridilläni paikasta toiseen, koska olen aito luontoihminen. Opetan landepaukuille kestävää kehitystä, luomua ja kierrätystä, koska olen aito luontoihminen. Kesämökkini sijaitsee oman järven rannalla. Päästötön sähkö lämmittää ja valaisee, koska olen aito luontoihminen. Minulle ei riitä Avara luonto. Seikkailen Etelämantereella, Galapagoksella ja Serengetissä, koska olen aito luontoihminen. Ydinkysymys ei ole minulle ydinkysymys. Olkiluoto ei tuota hiilidioksidia. Olen aito luontoihminen. Myyn ja ostan päästöoikeuksia. Kasvihuonekaasut vähenevät ostamalla ja myymällä, muualla päästettyinä. Minä ymmärrän puhtauden merkityksen, koska olen aito luontoihminen. Matti Laitinen 28.2.2011
Lue lisää »
PRO PATRIA Suomen kansa, kirottu olkoon nimesi, jos et äänestä meitä valehtelijoita, lahjottuja, verorahojen kavaltajia. Kansalaiset antakaa syntimme anteeksi Mekin armahdamme kaikki teitä vastaan rikkoneet. Me viemme teidät kyselemättä Natoon, verilähteille lepäämään, siviilejä tappamaan. Päästäkää meidät pahasta, kysymys on vain vallasta ja rahasta. Meidän on valtakunta. Me vältymme valtakunnanoikeudelta. Demokratian, vapauden ja markkinatalouden nimeen iankaikkisesti Aamen. Matti Laitinen 22.2.2011
Lue lisää »
ONNELLISTEN TALOSSA Oranssipötkö tunkee talviseen maisemaan. Istun onnellisten talossa Kulosaaressa. Taksit vaihtuvat lumisessa pihassa. Kuusi kohoaa korkealle. Ihmiset laskeutuvat portaita. Naulakot täyttyvät takeista. Kengät seisovat lattian viivastolla vääntyneinä nuotteina. Rummut pärisevät, sähkökitara vonkuu, bändi virittelee, piano säestää kuoroa. Biisit avautuvat värikkäinä kolmioina, ympyröinä, neliöinä ja äksinä onnellisten talossa. Minä istun ja kuuntelen. Poikamme kannujen jytke läpäisee seinän omilla ehdoillaan. Opettajat tervehtivät minua. Kehitysvammaiset ihmiset saavat kansalaisoikeudet riemun ja musiikin maailmaan. Matti Laitinen 18.2.2011
Lue lisää »
SUOMALAINEN MIES Mies tuskin sietää läsnäollessaan perhettään, mutta rakastaa sitä poissaollessaan. Mies kulkee yksin toiseuden tietä tuppisuuna. Hänen häntänsä ei heilu laumassa. Hän rakastaa ja vihaa, alistuu ja taistelee, sitoutuu ja pettää yksin omalla hiljaisella tavallaan. Suomalainen mies, Loppiaisen riisuttu joulukuusi, neulaset varisseina, itkee yksin krapulassa kaihoaan. Ei koskaan enää! Mies vaipuu ajoittain synkkyyteen. Hänelle ei saa nauraa. Hän nauraa muille. Itsesäälin sammuessa hänet kuskataan lastulevylaatikosssa yksin ihmisjätteiden polttolaitokseen. Suomalainen mies kokee kuolleena elämänsä kirkkaimman hetken luoden kaivattua lämpöä ympärilleen. Matti Laitinen 5.2.2011
Lue lisää »
ONNELASSA Mies ja vaimo asuvat Hertsikan vuokrakaksiossa. Asunto on maksatettu jo moneen kertaan. Lapset ovat lähteneet, naapurit vaihtuneet, ystävät muuttaneet pysyvästi Malmille. Tauti söi miehen muistia. Tauti nakersi vaimon niveliä. Valtio säästi pannessaan sairaat vahtimaan toisiaan. Pienellä eläkkeellä pärjäsi, kun ruoka ei maistunut, kun pysyi – saatana – vangittuna neljän seinän sisällä. Työläisperhe oli tuottanut tehtaaseen asentajan, markettiin kassan, Koskelaan kaksi perushoitajaa. Pojan tytär kirjoitti suvun ensimmäisen lakin. Onnelat olivat puurtaneet napisematta toisten paremman elämän puolesta, uskoneet Jumalaan ja hallituksiin, kuvitelleet elävänsä pelastusveneessä. Käteen jäi kolmoset köyhä lapsuus, köyhä aikuisuus, köyhä vanhuus. Kunnes kuolema erottaa. Matti Laitinen 3.2.2011
Lue lisää »