torstai 28. tammikuuta 2010

Ihmeellinen sirkus Prahan Taikalyhdyssä


Ohjaus: Evald Schorm, Jan Švankmajer, Jiří Srnec

Lavastus: Josef Svoboda
Esityspaikka: Laterna Magika, Narodni 4, 110 00 Praha 1

Kaksi klovnia seuraa satunäytelmässä mystistä kaunotarta Venusta ja kohtaa toivioretkellään lukuisia seikkailuja. He kokevat koko elämänsä tapahtumat yhdessä yössä. Näytelmässä hyödynnetään tanssi- ja nukketeatteria, mustaa teatteria, pantomiimia, sirkus- ja elokuvataidetta sekä musiikkia.


Taustamusiikkina soi jazz, rock, klassinen sekä sirkus- ja kansanmusiikki. Ihmeellistä sirkusta oli esitetty 2.1.2010 yhteensä jo 6 046 kertaa. Näytelmän päähenkilöt seikkailevat milloin näyttämöllä ja milloin elokuvan valkokankaalla.

Näytelmän aiheina ovat ihmiskunnan ikuisuusaiheparit: hyvä ja paha, rakkaus ja viha, voima ja heikkous, onni ja murhe. Viimeisenä toiveena on ymmärtää, mikä on todella tärkeätä elämässä.

Wolfgang F. Zuckerin mukaan klovni on ulkopuolisuudessaan juuri tuon yhteiskunnan ulkopuolella levittäytyvän epäpyhän järjestyksen (kaaoksen) edustaja. Sirkusmaailmassa elegantti ja hiottukäytöksinen valkoinen klovni edustaa kulttuuria. Groteski klovni – Auguste – irvokkaine asuineen, keskipään kaljuineen ja punaisine nenineen on hänen vastakohtansa. Tämä ilveilijä ilmentää luonnon vapautta ja kontrolloimattomuutta sekä ihmisen kömpelyyttä ja itsehallinnan puutetta. Valkoisen klovnin olemuksessa ja esityksessä kiteytyy se, mikä ihmisissä on parasta ja ilveilijä Augustessa se, mikä hänessä on pahinta.

Alussa näyttämöllä lojuvat sininen sello, punainen jättiruusu, taitettavat mustavalkoiset tikapuut, vaaleanvihreä trumpetti ja iso rumpu. Neljä klovnia tanssii näyttämöllä. Vesi kohisee ja aaltoilee lavasteissa. Salaperäiset, valkoiset munat nousevat ja laskeutuvat itsekseen näyttämön perällä. Ruusu leijuu ja heiluu itsekseen.

Yhtäkkiä kaksi kummitusmunaa kelluu vuoristojärvessä, jossa ne poksahtavat kahdeksi klassiseksi klovniksi. Valkoinen ja groteski klovni räpiköivät rannalle. He kohtaavat valokuvaajan ja sirkustirehtöörin hahmoissa elämän pettymyksiä ja ansoja symboloivan kiusaajan. Botticellin Venus-hahmo seilaa seuraavaksi simpukankuorella järven selälle. Venus vie klovnit pyhiinvaellusmatkalle kokemaan elämän ankaruutta ja kauneutta.

Yllättäen klovnit pamahtavat mustalaisleiriin. Venus muuttuu mustalaisprinsessaksi ja sirkustirehtööri romaniheimon ykkösurokseksi. Leiri tanssii valkokankaan metsässä ja näyttämöllä itsensä taivaisiin. Seuraavaksi kaksikko palaa sirkukseen, jossa leijonat karjuvat, hevoset kirmaavat ja tirehtöörin ruoska paukkuu. Pellet yrittävät päästä mukaan areenalle, mutta sitä onnea heille ei suoda. Ballerinat syöksyvät tanssimaan näyttämölle ja valkokankaalle. Venus muuntautuu ankaran tirehtöörin silmäteräksi – ratsastavaksi sirkusprimadonnaksi.

Toisella puoliajalla juronaamaiset ihmissätkynuket valtaavat näyttämön ja sätkynuket valkokankaan. Ne liikkuvat konemaisesti nytkähdelleen ja hakkaavat toisiaan päähän puunuijilla. Naismarionetti pääsee tirehtöörin urheiluauton kyytiin ja porhaltaa tämän kanssa kohti auringonlaskua.

Kuumailmapallo nousee ilmaan kyydissään Venus ja klovnit. Vapauden kaiho ja uudet maisemat täyttävät heidän mielensä. Haaveilevat klovnit mukiloidaan v. 1968 muistoksi nuorisojoukon toimesta.

Lopulta nuorukainen saa nuorikkonsa maalaishäissä. Vanhusten työtä nähneet kädet kietoutuvat oluthaarikoiden ja piiraiden ympärille pitopöydässä.

Näytelmästä välittyy, että elämä on suurta sirkusta komedioineen, tragedioineen ja valtataisteluineen. Ankarat johtajat eivät ymmärrä kansan murheita ja iloja, mutta hekin kaipaavat osakseen rakkautta. Samettivallankumoukseen yhdistetty satunäytelmä jatkuu kuitenkin edelleen. Kiusaajan rooliin ovat astuneet sotilasliitto Nato ja Euroopan unioni. Venuksena esiintyy kansallinen rauhanliike, joka on torjunut toistaiseksi Naton tutka-asemat Tšekin maaperällä. Groteski klovni on vallannut Václavské Námestin McDonaldsin hampurilaispellen hahmossa.

Kaiken kaikkiaan esitys on vaikuttava ja näkemisen arvoinen.

Matti Laitinen


Lähde: Hulluden puolustus, Klovnien suuri perintö, Olli Alho, WSOY 1988

maanantai 11. tammikuuta 2010



Ystävyys


Ystävyys on kahden tai useamman
osapuolen välistä myönteistä vuorovaikutusta,
joka tapahtuu tasa-arvon, yhdenvertaisuuden,
vapaaehtoisuuden ja luottamuksen hengessä.
Ystävyys voi perustua yhdessä tai erikseen
yhteiseen hyötyyn, yhteisiin tavoitteisiin
ja samoihin mielenkiinnon kohteisiin.

Ystävyys on taikapiiri,
joka imaisee meidät syömään ja juomaan
sekä laukomaan keskenämme viisauksia ja tyhmyyksiä.

Ystävyyttä on vaalittava kuin laatukravatteja,
jos sellaisia komerosta löytyy.
Silkkisolmioon voi sujauttaa sormensa
ja pyyhkäistä sillä perseensä.
Ystävien suhteen ei kannata menetellä samoin.

Kuivatut särjet maistuvat maukkailta,
niiden suomut herättävät olohuoneen matolla
rakkaita muistoja eletystä elämästä.
Ystävyyttä ei kannata jättää roikkumaan narusta ullakolle
kuin kuivattuja särkiä, koska ne unohtuvat usein ullakolle.

Ystävyyssuhteita ei kannata pakastaa, koska jäisiä ystäviä,
on vaikea sietää ja rakastaa.

Ystävyys istuu saunan kuumilla lauteilla,
kapeat ja leveät kankut nauttivat sovussa
löylyn hurmasta.
Onnen voi rikkoa kuitenkin löylykauhan valta.

Mitä olisi elämä ilman ystäviä?
Se olisi niin onnetonta,
että pitäisi hakeutua Kabuliin
myymään Ystävänpäivän merkkejä.

Ystävyyttä ei siis pidä pakastaa, kuivata tai palvata
eikä sillä kannata pyyhkiä persettään.
Thomas Hobbesia mukaillen:
”Mitä hyvänsä vaadit ystäviltäsi,
vaadi sama itseltäsi.”

Kun kohtaat pöydän alla
sammuvan ystävän,
tarjoat hälle käden auttavan,
koska hänkin toimii samoin.


Matti Laitinen 6.1.2009