perjantai 28. toukokuuta 2021

 


UUSI NORMAALI NORMAALI


Uudessa normaalissa sporalla

skujataan maski nassussa.

Kuski ei blisaa enää libareita.

Skuruun mahtuu sata kerrallaan.


Uudessa ympäristönormaalissa

Stadissa bygataan joka kolkalla.

Betoninvihreitä tornilähiöitä stondaa

jo Fisun, Sompan ja Jätkän rantsuissa.


Uudessa vakiintuneessa normaalissa

triplat ja tuplat skulaavat vajaalla.

Snadien budjujen pitäjät ovat kusessa.

Uusi normaali etsii etäisyyttä entiseen.


Uutena normaalina koronakeväänä

suuliksen mollottaessa puidet täyttyvät.

Jengi bailaa illalla puistojen nurtseilla.

Skoudet kyttäävät ihmiskeräytymiä.


Uusimman normaalin aikana baarissa,

raflassa voi dokata inessä tai terassilla

kimpassa bisseä tartuntavaaratta.

Musakeikalla tai leffassa kaikki on toisin.


Uuden normaalin moraalissa etusijalla ovat:

asehankinnat, liikevoitot, markkinat, etuoikeudet,

rokotebisnes, setelipainoapu, turhuustuotanto.

Vammaisista ja vanhuksista välitetään vähemmän.

Uudessa normaalissa asevarustelu kiihtyy.

Uudessa normaalissa sota on rauhaa.

Uuden normaalin aikana kaikki mahdollinen

koronaan koplattu on täysin normaalia.


Kestävä kehitys korvataan kestävällä kyynisyydellä.


Matti Laitinen

24.5.2021



sunnuntai 23. toukokuuta 2021

 
















HIETSUSSA

Kävin eräänä kauniina toukokuun päivänä muistelemassa mutsiani ja faijaani Hietsun uurnalehdossa. He delasivat 1-2 vuotta ennen viheliäisen korona-aikakauden alkua. He olivat kummatkin byggaamassa pienellä liksalla hyvinvointivaltiota. He kasvattivat ja ruokkivat neljä kakrua. Työläisvanhempani liittyivät kumpikin vuorollaan nimettöminä tähän Stadin tuhkayhteisöön. Laskin ruukkuruusun alueen muistopystin viereen. Sen jalustassa luki: ”Sinä verhoudut valoon.”

100 000 vainajaa goisasi kiviaidan takana hiekkafikoissaan.

Kalmistossa ei saanut lenkkeillä, fillaroida eikä skimbata.

Hietsussa suomalaiset merkkihenkilöt halusivat sukuskrubuissaan

maatua hiljaa.

Mäntyjä, kuusia, koivuja, vaahteroita, lehmuksia, marjakuusia ja tammia.

Veistoksia, hautaholveja, ruostuneita ristejä ja vaatimattomia hautakiviä.

Protestantteja, kahden sortin katolisia, juutalaisia, islamilaisia ja ateisteja.

Tuonelan tasa-arvolaissa ihmiset velvoitetaan erottamaan

kuoltuaankin selkeästi toisistaan.” (Runokokoelmasta Vallila, ML)

Muistisairas faijani bunkkasi viimeiset vuotensa hoivakodissa. Seurasin läheltä satamajätkän hidasta palvelutalokuolemaa 3,5 vuotta. Mutsi sinnitteli omin voimin senioritalossa, kunnes aivoinfarkti sekoitti pakan lopullisesti. En usko pienituloisten vanhusten tilanteen ja hyvinvoinnin kodeissa ja laitoksissa kohentuneen jo yli vuoden kestäneen koronapandemian aikana. Henkilökuntaa on liian vähän, ja rajoituksia on paljon. Ihmisarvo on merkillinen asia. Sen kurssi on hyvin ailahteleva.

Dallasin uurnalehdosta tsittaamaan penkille Lapinlahden rantsuun. Lakkautetun pöpilän rakennukset piirtyivät öögiini. Nuoruus kiiti hiekkatiellä lenkkareissaan ja sähköpotkulaudoillaan ohitseni. Sorsat, hanhet ja muut vesifogelit puuhailivat omissa pesintäduuneissaan. Puut lehtivät. Sköne oli tyyni. Särkikalat olivat aloittaneet kutunsa. Kaislikossa suhisi. Suulis lämmitti. Tyhjensin terveysturvallisesti tölkin huurteista muisto-olutta.

Arvokkaasta vanhuudesta bamlataan paljon. Se on politiikassa ja seurustelussa hyvin suosittu pelastuksen kohde. Arvokas vanhuus näyttää olevan kuitenkin niin kallis, että vain harvalla on siihen varaa. Me kaikki vanhenemme. Jos emme fragaa vanhuusturvan ja vanhusten ihmisoikeuksien puolesta ollessamme vielä itse kondiksessa, meidän käy hyvin kehnosti. Kremiksen piipusta tupruavat savumerkit eivät kanna päättäjille asti. Tsennaan tämän hyvin, koska olen itsekin jo 67-vuotias vanhukaisstarba.

Entä jos koronanormaali eristyksineen ja rajoituksineen muuttuukin pysyvästi vanhusten jokapäiväiseksi arjeksi?

Matti Laitinen

21.5.2021

…………………………………………………………...

MERENNEIDOT

Lasin alla istui 20 pientä merenneitoa.

Mies oli tuonut rakkaalle vaimolleen

joka vuosi uuden snadin merenneidon.


Parkkeerasin faijan pyörätuolin telkkarisaliin

toisten pyörätuolien joukkoon.

Väänsin apuvälineen seisontajarrut päälle.


On hyvä, että joku käy katsomassa.

Minua ei ole käynyt kukaan tsiigaamassa.

Hylkääminen on syvä hauta.


Merenneitomies vieraili joka päivä.


Minä käyn viikoittain ulkoiluttamassa faijaani.

Hän on ollut ikänsä ulkoilmaihminen.

Puutteistaan huolimatta hän on ihminen.


Niin, faija on aina faija.


Menneet ovat menneitä.

Riitoja ei kannata repiä auki.

Muistisairaus haalistaa kaunatkin.


Minä astuin stogeaseman alla dösään.

Minä muistelin matkallani

halki syksyisen, pohjoisen Stadin

lapsuuttani ja nuoruuttani.


Faija toi meille Köpiksestä kauan sitten

Jimi Hendrixin tuplaälppärin.

Faija pääsee pian bunkkaamaan palvelutaloon.


Puolustuskyvyttömyyden kohtaaminen

opettaa ihmistä antamaan anteeksi.


Matti Laitinen

16.10.2016

maanantai 17. toukokuuta 2021

 














SNADINA KUNDINA


Mä änkesin maailmaan

betskun, teräksen, assun

ja tiilien keskelle

kivisiä kartsoja dallaamaan.


Ensimmäinen luontoääni

oli sporakiskojen kirskunta.

Hämiksellä skujas mosseja,

ifoja, volgia ja popedoita.


Bunkkasin broidien kanssa

Pengiksen hikisessä kaksiossa.

Faija oli sekatyömies,

mutsi duunas muille safkaa.


Faijan tätejä äijineen

budjas samassa byggassa.

Ne oli kaikki duunareita,

tsyrkasta hatkat ottaneita.


Mutsi oli syntynyt landella.

Se pisti meidät Ebeneseriin.

Me lähdimme aidan alta haneen.

Elämä alkoi vasta Hesarilla.


Faija vei meidät tsiigaamaan

boksaamista ja brotaamista.

Mäkin steppasin ajallani

broidien kanssa molskille.


Perjantaisin käytiin bastussa Kurvissa

fatsin ja faijanfaijan kanssa.

Starbat teki kuppia skobejen välissä.

Sota oli rikkonut monta gubbea.


Käppäilin aamuisin kimpassa

Styrmanin Joren kanssa skoleen.

Mä tsittasin Bärtsin pulpetissa

kaks ekaa luokkaa Sirpan vieressä.

Gimmat ja kundit istu kimpassa.


Elämä bragas, kämppä kusahti alta.

Meidät lempattiin himasta kartsalle.

Mutsi ja faija goisas toisten nurkissa.

Me skidit jouduimme lusimaan

kolmeksi kuukaudeksi Soffariin.


Vihdoin suulis nousi Itä-Helsingistä.

Saatiin stadin luukku Ylikseltä.


Matti Laitinen

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

 


HELSINGIN PUISTOJEN PUOLESTA

Puisto on avoin tai puoliavoin hoidettu viheralue kaupunkirakenteen keskellä. Se on ihmisen toimesta rakennettu ja hoidettu viheralue. Kaupunkien asukkaat pitävät sen olemassaoloa tärkeänä. Puistoja on monenlaisia kuten koira- ja leikkipuistot, puistometsät, ulkoilupuistot, puulajipuistot ja asuinkortteleiden puistikot. Puisto koostuu yleensä kukkaistutuksista, nurmikosta, kävelyteistä, kallioista, puista, penkeistä, toisinaan myös patsaista ja suihkulähteistä. Puistoistutuksia näkee myös julkisten rakennusten ympärillä, katujen varsilla ja asuintalojen pihapuina. Puistojen ylläpito ja kunnostus ovat osa kaupunkien rakennusperinnön vaalimista.

Luonto eri elämän muotoineen, maastoineen ja vesistöineen on myös helsinkiläisille hyvin tärkeä asia. Puistojen olemassaolo liittyy kiinteästi kaupunkilaisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä heidän luontosuhteensa säilymiseen. Useat helsinkiläiset puistot ovat uhanalaisia kulttuurimaisemia.

KUNNAT SÄÄTELEVÄT KAAVOITUKSELLA MAA-ALUEIDENSA KÄYTTÖÄ

Kunnat säätelevät kaavoituksella maa-alueidensa käyttöä ja rakentamista. Kaavaa laadittaessa suunnitellaan mm. puistojen ja muiden viheralueiden ja liikenteen sijoittuminen kaupunkiin. Yleiskaava on koko kaupungin kattava maankäytön ja liikenteen järjestämisen yleispiirteinen suunnitelma. Yleiskaava laaditaan Helsingissä noin 10 vuoden välein. Se ohjaa asemakaavoitusta. Sitä voidaan täydentää tai muuttaa suppeammalle alueelle laadittavalla osayleiskaavalla. Helsingin nykyinen yleiskaava tuli voimaan v. 2016.

Asemakaavoilla ja niiden muutoksilla luodaan edellytykset rakentamiselle säätämällä, mihin tarkoituksiin aluetta voi käyttää ja kuinka paljon alueelle saa rakentaa. Jos alue on kaavoitettu puistoksi, sitä ei voi käyttää muihin tarkoituksiin ilman asemakaavan muutosta. Asemakaava voi käsittää kokonaisen asuinalueen tai vain yhden tontin. Rakentaminen voi alkaa vasta, kun asemakaava on hyväksytty kaupunginvaltuustossa ja se on saanut lainvoiman.

KANTAKAUPUNGIN VIHERALUEET RAKENNUSKIELTOON

Stadin v. 2016 yleiskaavan betoninvihreät tavoitteet rakentamisesta ja kaavavarannosta, sijoittaja- ja grynderivetoinen kaavoitus sekä yksipuolinen tiiviin kaupunkirakenteen ihailu ovat johtaneet siihen, että useat stadilaisille tärkeät viheralueet ja arvokkaat luonto- ja kulttuuriympäristöt ovat uhattuina tai jo osin tuhottuja.

Stadin kantakaupungin kaupunginosissa, joissa on niukasti puistoja ja puistoistutuksia naamaria kohti, viheralueille rakentaminen pitäisi ehdottomasti kieltää. Näitä kaupunginosia ovat Krunika, Kluuvi, Nokka, Kamppi, Töölöt, Ruoholahti, eteläiset kaupunginosat, Laru, Bärtsi, Alppila, Valkka, Heruli ja Kumpula sekä Itä-Helsingin saaristokaupunginosat vanhoine metsineen. 

Matti Laitinen

Valkanlaaksossa dallaava vanhukainen

23.4.2021


HARMAANA SUNNUNTAINA


Dallaan marraskuun, kuoleman kuun

läpitunkevassa koleraharmaudessa.

Harmaus valuu kadulle räntänä ja vodana.

Dösät ja fiudet flyysaavat Studaria.


Kurvaan Studarilta Hämikselle.

Pysyttelen iisisti sontsani suojassa.

GeeBee ja Paavalin tsyrkka venttaavat

snögen voittoa kaamoksen hämärästä.


Valkanlaaksossa Kuppalan kusipuro virtaa

vaisuna ja savisena kohti sköneä.

Vihreät nurtsit ovat kuuraantuneet.

Mandskun kuoret muistuttavat mollikasta.


Sillan alta, skeittipaikalta ei kantaudu

skeittilautojen ja fillareiden kolinaa.

Kasin ja kutosen spora skujaavat sillalla.

Harvat harmaata harmautta rakastavat.


Valkan hiekkatiellä haikeat Terijoen salavat

ovat stripanneet vihreän rotsinsa.

Puissa fogelien risupesät ja maassa

keitaan mökit ovat uinahtaneet talviuneen.


Tulevaisuudessa tunnelma särkyy, katoaa.

Näissä maisemissa spora huristaa

mosa naukuen Pasilasta Fisusatamaan.

Salavassa tsittaa punatulkkuja,

Stadin pomoina täysmulkkuja.


Ylitän kentsun luona loskaisen puusillan.

Sorsat pummaavat jonkassa sapuskaa.

Valkan futiskenttä on saanut ensilumen.

Urheiluviihdeakatemia täyttää taivaanrannan.


Argentiinan köyhien haaveiden ja toivon

taistelutantereiden urheat sankarit

Che Guevara ja Diego Maradona ovat

kummatkin henkensä heittäneet.


Matti Laitinen

29.11.2020