keskiviikko 22. syyskuuta 2010

UNKARIN YHTEISKUNNALLISTA MUUTOKSISTA


Unkarin kansantasavalta hajosi v. 1989. Unkarin tasavalta korvasi v. 1999 Varsovan liiton jäsenyyden sotilasliitto Naton jäsenyydellä. Maa täydensi kapitalistista integraatiotaan v. 2004 liittymällä Euroopan unioniin. Maa sijoittui v. 2009 YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) punnittuna sijalle 43. maailmassa. Yksityinen sektori käsittää nykyisin yli 80 % maan BKT:stä. Ulkomainen omistus ja sijoitukset ovat laajalle levinneitä. Vuoden 1989 jälkeen maahan on investoitu yli 23 miljardia dollaria ulkomaista pääomaa. Uuden vuosituhannen alussa julkiseen toimintaan astunut Unkarin äärioikeisto janoaa Suur-Unkarin palauttamista.

Unkarin liittyminen Natoon ei liene sattumaa, koska sitoutuminen sotilasliittoon on USA:n ja sen Nato-liittolaisten etu. Unkarin lisäksi sen entiset veljesmaat Puola ja Tšekki liittyivät myös Natoon v. 1999. Lokakuussa 2002 Natoon hyväksyttiin Prahassa seitsemän uutta jäsenvaltiota: Liettua, Viro, Latvia, Bulgaria, Romania, Slovakia ja Slovenia. Karttaa katsoessa tajuaa, että koko Balkan ja sen lähialueet on integroitu Natoon ja Venäjä samalla saarrettu. Kreikka ja Turkki kuuluvat sotilasliittoon jo entuudestaan.

UNKARIN TALOUSUUDISTUS

Sosialistisen Unkarin v. 1968 alkaneessa talousuudistuksessa peruskysymyksenä oli markkinoiden huomioiminen suunnitelmataloudessa. Tämä merkitsi siirtymistä keskitetystä valtiohallinnosta taloudellisiin hallintomenetelmiin, jossa yritysten oma aloitteellisuus ja päätöksenteko muuttuivat tärkeäksi osaksi maan talouselämää. Unkarilaisten kommunistien oman arvion mukaan uudistus lisäsi talouden kasvuvauhtia, työn tuottavuutta sekä kohotti väestön toimeentuloa ja edisti sosialistista demokratiaa. He eivät kyenneet kuitenkaan arvioimaan, kuinka laajentuneet markkinasuhteet vaikuttaisivat maan omaan talouteen. Lisäksi he aliarvioivat tuonnin merkityksen kotimaisen tuotannon kilpailijana.

Unkarin talouden kehitystä heikensi myös olennaisesti 1970-luvun puolivälissä alkanut maailmantalouden rakennemuutos – uuden teknologian soveltaminen tuotantotoimintaan sekä energian ja raaka-aineiden maailmamarkkinahintojen huima nousu. Näitä muutoksia ei oivallettu huomioida talouden suunnittelussa. Energiakriisiäkin pidettiin vain väliaikaisina ilmiöinä.

UUDEN TEKNOLOGIAN MERKITYKSESTÄ

Vuosi 1971 osoittautui merkkipaaluksi uuden teknologian vallankumouksessa, koska tuolloin USA:ssa otettiin käyttöön maailman ensimmäinen mikroprosessori – Intel 4004. Mikroprosessorin kehittäminen merkitsi sitä, että automaatiota hyödyntämällä perusteknologioita voitiin soveltaa, yhdistää ja kehittää uudeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Automaatio vaikutti oleellisesti ihmisten työtehtäviin, energian ja raaka-aineiden kulutukseen, säädettäviin tuotantoprosesseihin ja niiden toteuttamiseen käytettyihin teknologioihin kuten tietokoneisiin, mittaus- ja säätölaitteisiin.

Vuonna 1974 alkanut energiakriisi muutti kaiken. Öljyntuottajat laskivat laakista tuotantonsa hyvin alas tavoitteenaan tuottajahinnan huima korotus. Raaka-aineiden hinnat nousivat huimasti jopa 10-kertaisiksi. Etenkään kemiantuotteet eivät menneet kaupaksi ja teollisuudenala kamppaili olemassaolostaan useassa maassa. Energiakriisin seurausvaikutukset jysähtivät voimakkaasti kaikkeen teollisuustuotantoon.

Mikroprosessoripohjainen instrumentointijärjestelmä tuli koekäyttöön Yhdysvalloissa v. 1975. Suomessa mikroprosessorin ensiasennus tehtiin v.1977 paperikoneeseen. Virityksen seurauksena paperikoneen informaatiotiheys ja suorituskyky satakertaistui. Koko tehdasta voitiin valvoa ja ohjata yhdestä pisteestä näyttöruutujen ja näppäimistön avulla. Tietotekniikka siirtyi koteihin v. 1981 henkilökohtaisten tietokoneiden (PC) ilmaantumisen myötä. Tämä puolestaan loi perustan kokonaiselle uudelle mikrotietokoneen käyttäjä- ja kehittäjäsukupolvelle sekä tietoverkkojen maailmalaajuiselle leviämiselle.

Maailman sosialistinen leiri jäi tässä tieteellis-teknillisessä vallankumouksessa jälkijunaan ja maksoi siitä suolaisen hinnan.

SEV AJAUTUI TALOUDELLIS-TUOTANNOLLISIIN ONGELMIIN

Unkarissa talouden sääntelykeinoja vähennettiin ja yritykset saivat enemmän liikkumatilaa. Valtionbudjetin merkitys tuotantotoiminnan rahoituksessa voimistui. Ulkomaankauppavaihdon ehtojen huonontuminen vahingoitti maan taloutta. Tuotantoa suuremmaksi revähtänyttä kulutusta alettiin paikata ulkomaisilla lainoilla, joka johti raskaaseen velkaantumiseen. SEV:in vaikutus maan talouteen alkoi heiketä 1970-luvun lopulla, koska liittolaismaat painivat samanlaisten ongelmien eli energian ja raaka-aineiden tuhlaamisen sekä vanhentuneen tuotantoteknologian kanssa. Keskinäisen talousavun neuvostossa ilmenneisiin ongelmiin ehdotettiin yhtenä ratkaisuna siirtymistä siirtoruplista osittain vapaasti vaihdettavaan valuuttaan. Tämän arveltiin motivoivan jäsenmaita oman vientiteollisuutensa lisäämiseen. Vuonna 1978 Unkarin talousongelmiin haettiin ratkaisua yrittämällä palauttaa ulkokauppatase tasapainoon.

UNKARIN 80-LUVUN TALOUSPOLITIIKKA

Vuonna 1985 ryhdyttiin valtion yritysten johdon uudelleenjärjestelyihin, jonka jälkeen 2/3 valtionyrityksissä toimi johtoelimenä yritysneuvosto tai työtätekevien yleiskokous. Näille toimielimille luovutettiin päätäntävalta johtajan valinnassa ja yrityksen toimintastrategiassa. Valtion omistamia tuotantovälineitä luovutettiin uudentyyppisten pienyritysten ja talousosuuskuntien käyttöön. Vuonna 1988 kansantasavallassa otettiin käyttöön yleinen liikevaihtovero, henkilökohtainen tulovero ja pienyrittäjävero. Samanaikaisesti poistettiin yrityksiltä ja osuuskunnilta osa välittömistä veroista. Yrityksille myönnettiin enemmän etuja ja avustuksia kuin alussa oli tarkoitus. Niiden taloudelliset tulokset ja palkkamenot eivät vastanneet toisiaan. Kustannusten säästämiseksi myös valtiokoneistoa alettiin supistaa.

AURINGON LASKUN JÄLKEEN

Leonid Potšivalov kuvasi Liternatuja Gazetassa 16.12.1987 elämää Budapestin kadulla seuraavasti: ”Kaupunki herää aamunkoitteessa ahkerien unkarilaisten aloittaessa työnsä. Näyteikkunoissa on monenlaista tavaraa, mitä vain mieli tekee. Olen kateellinen: olisipa meilläkin tällaista! Sosialismin viehätys ei ole jonoissa vaan runsaudessa. Unkarilaiset ovat osanneet osoittaa sen havainnollisesti. Katselen kaupungin valomerta, sen rikkaus hivelee silmiäni, mutta sydämessä on katkeruuden kipinä. Näen edessäni runsautta, mutta päivän lehdessä puhutaan levottomuudesta jopa käytetään sanaa, johon meidän maailmassamme ei ole totuttu – kriisi. Unkarissako kriisi?”

Unkarin talousuudistus todella täytti kaupan hyllyjä 1970- ja 1980-luvuilla kuten moni suomalainenkin matkailija havaitsi käydessään maassa. Miljoonat turistit ja naapurimaiden asukkaat osasivat myös hyödyntää valtion subventoimia hintoja. Tavarapaljous johti myös vaurauden epätasaiseen jakautumiseen ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden lisääntymiseen, kotimaisen teollisuuden heikentymiseen sekä yhdeksän miljardin dollarin ulkomaanvelkaan. Yhteiskunta eli yksinkertaisesti yli varojensa. Samalla unkarilaiset vieraantuivat sosialistisesta yhteiskunnasta. ”Nuoriso on menettänyt kiinnostuksen korkeisiin yhteiskunnallisiin periaatteisiin, ei ole mitään ihanteita, eletään vain tätä päivää. Emmekä me tiedä, miten palauttaa nuorille usko sosialismiin.” (Peter Neiss maatalousopiston opettaja).

Sosialistisen yhteiskunnan ei pitäisi koskaan kilpailla kapitalismin kanssa kulutuksen volyymista, koska se johtaa viime kädessä kapitalististen elementtien tunkeutumiseen sosialistiseen yhteiskuntaan. Insinööri- ja taloustieteen ottaessa ylivallan suhteessa filosofiaan ja yhteiskuntatieteisiin tapahtuu yhteiskunnallinen katastrofi.

KANSANTASAVALLAN KAATUMINEN

János Kádárin pitkä rooli Unkarin kansantasavallan johdossa päättyi v. 1988 ja Karoly Grosz valittiin hänen tilalleen. Maan oppositioryhmät muodostivat omaksi yhteistyöelimekseen Demokraattisen foorumin.

Unkarin sosialistinen työväenpuolueen (USTP) keskuskomitea totesi kokouksessaan 10.–11.2.1989: “Poliittisten vastustajiemme ääriryhmä ei halua sosialismin uudistumista vaan sen lakkauttamista rauhanomaisin keinoin. He eivät halua jakaa vaikeuksia, vaan tahtovat heikkouksiamme hyväksi käyttäen palauttaa vanhan järjestyksen.” Keskuskomitea ilmoitti aikovansa jatkaa poliittisen järjestelmän uusimista. Sen tavoitteena olivat laajan demokratian kehittäminen sekä ohjenuorana kansan suvereenisuuden ja oikeusvaltion periaatteet. Keskuskomitean mielestä poliittinen pruralismi voi toteutua Unkarissa monipuoluejärjestelmän muodossa. Toisin sanoen USTP luopui vapaaehtoisesti yhteiskunnallisesta vallastaan, koska se arvioi Neuvostoliiton tilanteen huomioiden, ettei mitään ollut enää tehtävissä.

Unkarin ulkoministeri Gyula Horn ja hänen itävaltalainen kollegansa Alois Mock leikkasivat maita erottaneen piikkilanka-aidan 27.6.1989. Pian tämän jälkeen DDR:n kansalaiset alkoivat tulvia Unkariin ja sieltä eteenpäin Länsi-Saksaan.

Kansainvälisen kehityksen toimisto (USAID) aloitti poliittisten puolueiden kehittämisohjelmansa Unkarissa v. 1989. USAID kuvaa itse toimintaansa näin: ”Yhdysvalloilla on pitkä historia avustavan kätensä ojentamisesta taistelussa paremman elämän puolesta valtameren tuolla puolen asuvien kansojen puolesta, niiden kohtaamien tuhojen korjaamisessa tai niiden pyrkiessä vapaaksi ja demokraattiseksi maaksi.” Toimiston mukaan USA:n ulkomaan avulla on ollut aina kaksijakoinen tarkoitus Amerikan ulkopoliittisissa intresseissä: 1) demokratian laajentaminen ja 2) vapaiden markkinoiden edistäminen kehitysmaissa.

KAPITALISMI PALAUTETTIIN UNKARIIN

Unkarissa järjestettiin v. 1990 parlamenttivaalit, jonka voitti keskusta-oikeistokoalitio. Jo kesäkuussa maa vetäytyi Varsovan liiton sotaharjoituksista. Seuraavana vuonna neuvostojoukot poistuivat Unkarista ja Varsovan liitto purettiin. Vuonna 1994 USTP:n perillisen sosiaalidemokraattisen Unkarin sosialistisen puolueen (MSZP) ja Vapaiden demokraattien vaaliliitto sai enemmistön parlamenttiin. Demarien johtaja Gyula Horn vakuutti vapaiden markkinoiden politiikan jatkuvan edelleen. MSZP oli mukana toteuttamassa valtion omaisuuden yksityistämistä v. 1994–95. Edelleen heidän valtakaudellaan v. 1997 järjestettiin kansanäänestys Natoon liittymisestä, joka johti sotilasliiton jäsenyyteen v. 1999.

Pustan demarit ovat olleet hallitusvastuussa v. 1990–2010 yhteensä 12 vuotta. MSZP on omaksunut aateveljiensä tavoin nopeasti uusliberalistista talouspolitiikkaa toteuttavan valtionhoitajapuolueen roolin. Sen haaleanpunaisuus ilmenee lähinnä nationalismin vastaisuutena.

UNKARI OIKEISTOLAISTUU

Poliittinen valta siirtyi v. 1998 jälleen keskustaoikeistolle. Sosiaalidemokraatit ja Vapaat demokraatit palasivat vuorollaan hallitusvastuuseen v. 2002. MSZP sai tuolloin 40,2 % äänistä. Huhtikuussa 2003 järjestettiin kansanäänestys, joka hyväksyi Unkarin liittymisen Euroopan unioniin. Äänestykseen osallistui ainoastaan 46 % äänioikeutetuista kansalaisista. Parlamentti ratifioi EU:n perustuslain v. 2005.

Pääministeri Ferenc Gyurcsanya (sosdem) vaadittiin syyskuussa 2006 eroamaan tehtävistään, koska hän oli vaalikampanjassaan valehdellut kansalle maan taloudellisesta tilasta. Tilanne johti levottomuuksiin ja väkivaltaisiin katumielenosoituksiin, joita lietsottiin 50 vuotta aikaisemmin tapahtuneen Unkarin kansannousun muistolla. Mellakoissa loukkaantui 800 ihmistä. Syy tapahtumista langetettiin tutkintakomission toimesta poliisin, hallituksen ja maan poliittisen eliitin kontolle. Syyskuussa 2007 mellakkapoliisi kyynelkaasutti ja vesitykitti äärioikeistolaisia mielenosoittajia. Huhtikuussa 2008 Vapaat demokraatit erosivat hallituksesta.

Maailman talouskriisi iski rankasti Unkariin syksyllä 2008. Kansainvälinen Valuuttarahasto, EU ja Maailmanpankki myönsivät maan pelastamiseksi 25 miljardin dollarin lainan. Tämä merkitsi Unkarin kansalle tiukkaa säästökuuria, verotuksen kiristämistä ja palkkojen jäädyttämistä.

Kesäkuussa 2009 äärioikeistolainen Jobbik-puolue sai europarlamenttivaaleissa kolme edustajapaikkaa keräten unkarilaisten kokonaisäänimäärästä lähes 15 % saaliin.

Keväällä 2010 oikeistokonservatiivinen Fidesz-puolue hyödynsi unkarilaisten pettymystä sosiaalidemokraattien harjoittamaan politiikkaan. Se voitti Unkarin eduskuntavaaleissa saamalla 263/386 paikkaa yksikamariseen parlamenttiin. Voitto soi oikeistolle mahdollisuuden muuttaa halutessaan maan perustuslakia. Lisäksi parlamenttiin nousi romanivastainen ja antisemitistinen Jobbik (Liike paremman Unkarin puolesta) 47 edustajapaikalla. Jobbik on äärioikeistolainen v. 2003 perustettu puolue. Puolueeseen kansanedustaja Krisztina Morvai on kehottanut "ylpeinä Unkarin juutalaisina" itseään pitäviä leikkimään vapaa-ajallaan "pienillä, ympärileikatuilla kulleillaan".

Jobbikin puheenjohtajana toimii Gábor Vona. Hän on myös puolueen puolisotilaallisen Magyar Gárda –järjestön (Unkarin kaarti) perustaja. Uusnatsien iskujoukko Magyar Gárda on herättänyt runsaasti huomiota katukuvassa univormullaan, nuoliristiläisillä tunnuksillaan ja punavalkovaakaraitaisilla Árpád-lipuillaan. Kaarti vannoo uskollisuutta Unkarin kuningashuoneelle, joka hallitsi vuosisatoja Karpatian allasta.

UNKARILAINEN NATIONALISMI JANOAA SUUR-UNKARIA

Vuonna 2000 Unkarin parlamentti sääti lain, jonka mukaan ulkounkarilaiset Romaniassa, Slovakiassa, Ukrainassa, Serbiassa, Kroatiassa ja Sloveniassa saivat työskennellä, opiskella ja hoitaa terveyttään tilapäisesti Unkarissa. Joulukuussa 2004 Unkarissa järjestettiin kansanäänestys maan kansalaisuuden myöntämiseksi n. viidelle miljoonalle Unkarin ulkopuolella elävälle unkarilaiselle. Äänestyksen lopputulosta ei saatettu voimaan heikon osallistumisen vuoksi.

Fidesz-puolue runnoi vaalivoittonsa jälkeen parlamentissa enemmistöasemallaan lävitse "Julistuksen kansallisesta yhteistyöstä". Hallituksen päätöksellä julistus on laitettava kehystettynä julkisten rakennusten kuten ministeriöiden tai koulujen seinille, jotta se on julkisesti luettavissa.

Toukokuussa 2010 Unkarin parlamentti sääti Fidesz-puolueen aloitteesta lain, joka myönsi ulkounkarilaisille kaksoiskansalaisuuden. Tämän jälkeen kaikki ulkounkarilaiset saavat vapaan matkustusoikeuden Unkarin kansalaisina EU-maihin.

Tämän lisäksi oikeistohallitus on julistanut kesäkuun 4. päivän "kansallisen yhtenäisyyden päiväksi" eli juhlapäiväksi, jolloin "kaikkien kansalaisten tulee muistaa Unkarin suurinta tragediaa 1900-luvulla". Päivämäärä ja teema viittaavat Unkarin delegaation allekirjoittamaan Trianonin rauhansopimukseen, jonka maa joutui allekirjoittamaan ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden kanssa. Sopimuksessa Unkari menetti 2/3 aiemmasta maa-alueestaan.

Unkarissa tehtiin syyskuussa lakialoite, joka heikentäisi kodittomien oikeuksia julkisilla paikoilla. Oikeistohallitus aikoo poistaa köyhyyden häätämällä kodittomat pois julkisilta paikoilta. Lakialoitteessa penätään julkisten paikkojen epäsopimattoman käytöksen kieltämistä. Tällaista epäsopivaa käytöstä olisi nukkuminen ja asuminen. Lakialoite vaikuttaa eniten kodittomien oloihin, sillä heistä monet elävät ja asuvat keskikaupungin julkisilla alueilla kuten metrotunneleissa, ovisyvennyksissä ja puistoissa. Lakialoite ehdottaa että julkisia paikkoja voi käyttää vain julkisiin tarkoituksiin, kuten läpikulkuun, vapaa-aikaan, urheiluun, mielenosoituksiin ja muihin julkisiin tapahtumiin.

MIKSI?

Miksi unkarilaiset raahasivat kivenjärkäleen Gellért-kukkulan laelle ja sallivat sen vieriä jälleen kerran Tonavaan?

Matti Laitinen

Lähteet:
www.unkari.info, Wikipedia, Suomi-Unkari-seura, YLE: Vivica Richt, YK-tilastot, Sosialismin teoria ja käytäntö 6/88, 11/88 ja 8/89, Jouko Jokisalo, http://www.tekniikka.oamk.fi/~terohi/auto1_s2009u.htm Keskisuomalainen/STT ja http://www.usaid.gov/our_work/democracy_and_governance/publications/pdfs/pnace500.pdf

maanantai 20. syyskuuta 2010

VALLILA – RUNOJA VUOSILTA 2000–2010


Matti Laitiselta ilmestyi viime huhtikuussa omakustanteena runoteos nimeltään Vallila. Laitinen on aikaisemmin kirjoittanut viisi romaania, joissa on ollut mukana vahvasti yhteiskunnallisia kannanottoja. Siinä sivussa hän on myös kirjoitellut runoja, joita hän on menestyksellä esittänyt erilaisissa juhlissa ja kokoontumisissa. Hänet on myös palkittu v. 2004 Helsingissä stadin slangia käsitelleessä kirjoituskilpailussa. Nyt Matti Laitinen on laittanut yksiin kansiin runojaan vuosilta 2000 – 2010. Vallila-kirjaan on koottu 19 runoa tältä ajanjaksolta. Laitinen on itse taittanut kirjansa alusta loppuun, kannesta kanteen. Tässä hän onkin onnistunut erinomaisesti. Lopputulos on tyylikäs.

Laitinen lähetti runokirjansa myös Päätaloinstituutin vuoden 2010 Möllärimestari –kilpailun runosarjaan. Kilpailuun otti osaa yhteensä 33 runokirjaa. Laitisen kirja sai kilpailussa kunniamaininnan.

Arvostelussa todettiin, että: “Virkistävän erilaisia, yhteiskunnallisia runoja Arvo Turtiaisen ja Nazim Hikmetin hengessä, mutta Laitisen äänellä. Laveaa, eeppistä tekstiä. Joissakin runoissa pilkahtelee esiin riimiä. Vähemmässä määrin ne toimisivat ironian merkkeinä, mutta nyt riimiä on hiukan liikaa. Henkilöistä kuten Castrosta kirjoitetuista runoista nykylukija etsii ironiaa, ne eivät muuten ole oikein tätä päivää. Sen sijaan esimerkiksi runot Leningrad, Kevät ja Tarjalle ovat hienoja lukukokemuksia.

“Mitä me teemme vallankumouksella / jos emme rakasta niitä / joita varten se on?”

Matti Laitinen hyväksyy raadin arvion muutoin paitsi, että “en ymmärrä, mitä ironisoitavaa Fidel Castron merkittävässä elämäntyössä pitäisi olla”.

Laitisen runot ovat vapaamuotoisia, mutta iskeviä, poliittista runoa parhaimmillaan. Niiden erityinen vahvuus on hieno ympäristön ja elämän havainnointi sekä erinomainen kyky pelkistää asioita, kyky tuoda
yhteiskunnalliset epäkohdat melkeinpä kepin nokassa esiin. On siis aivan turhaa puhua, että aikanaan niin vahva poliittisen runon perinne olisi Suomesta kuollut. Matti Laitisen Vallila-kirja on perinteen olemassaolosta mitä parhain esimerkki.

Valitettava tosiasia vain on, että nykyinen porvarillinen media ja kustantajat kiertävät aidon vasemmistolaisen runouden kaukaa. Todellisuutta paljastavat runot eivät taida niiden mielestä olla oikein muodissa. Ne eivät myy, koska porvarilliset kustantajat eivät halua niitä kustantaa ja markkinoida.

Matti Laitisen Vallila-runokirjaa voi tilata Matilta itseltään sähköpostitse: matti.laitinen@pp5.inet.fi


Kirjan hinta on 10 euroa + postimaksu 1,05 euroa.

Reijo Katajaranta
Kansan ääni-lehti 4/2010

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

BUDAPEST



Tonava on puhkonut vuosituhansia
kallioita ja kulttuureja virratessaan
kohti Mustaamerta.
Minä olen potkinut pikkukiviä
Budan ja Pestin rantakaduilla
neljänä vuosikymmenenä.

Valtaosa omasta elämästäni
on urautunut uomaansa
viime vuosisadalla
jättäen omat merkkinsä
kehooni ja mieleeni.

Minä näin kansantasavallan
kukinnan ja kuihtumisen,
kádárilaisen sosialismin hiipumisen,
rajojen aukeamisen,
Varsovan liiton vaihtumisen Natoon,
siirtymisen SEV:istä Euroopan unioniin
ja uusnatsien esiinmarssin.

Unkarin sosialistisen työväenpuolueen
pääsihteeri Grosz totesi helmikuussa 1989:
”Poliittisten vastustajiemme ääriryhmä
ei halua sosialismin uudistumista vaan sen
lakkauttamista rauhanomaisin keinoin.
He eivät halua jakaa vaikeuksia, vaan
tahtovat heikkouksiamme hyväksi käyttäen
palauttaa vanhan järjestyksen.”

Unkarilaiset rakastavat
lukuisia omia silta- ja aukiosankareitaan.
Heitä kierrätetään joustavasti
vuosisadasta ja järjestelmästä toiseen.
Kansainväliset vallankumousmiehet
sen sijaan on kuskattu patsaspuistoon.

Tonavan ylittää
kahdeksan siltaa.
Natsit tuhosivat
II maailmansodassa
olemassa olevista viisi.
Kaksi uusinta siltaa
Eteläinen rautatiesilta ja
Megyerin haruskaapelisilta
on rakennettu vasta
kapitalismin palauttamisen jälkeen.

Kolme kertaa Kulosaaren sillan pituinen
laattapalkkisilta ylittää Margit-saaren ja Óbudan.
Sen kannella huristaa vuorokaudessa
150 000 ajoneuvoa.
Se vihittiin käyttöön Stalinin siltana 60 vuotta sitten.
Teräksen kovan syrjäytti myöhemmin
oma esiyksinvaltias – Árpád.
Hänen muistonsa roihuaa
uudella vuosituhannella
Magyar Gárdan univormuissa,
nahkapäissä ja Árpádin liehuvissa
punavalkovaakaraitaisissa lipuissa.
Äärioikeiston Jobbik-puolueen saadessa
viime keväänä 47 paikkaa parlamenttiin
nuoliristi tunkeutui syvälle
pustan politiikkaan ja arkeen.

Seitsemällä kantamuurilla lepäävä Margitin silta
piirtyi eteeni ensi kerran 37 vuotta sitten.
Tervehdittyäni Ferenc Kazinczya
laskeuduin yhteen Batthyány Térin
tynnyrioviseen kellarikuppilaan.
Kumosin Karl Marx Stadtissa pantua olutta.
Kapakan kusiputkassa Erich Honecker revitteli
sähkökitaraa.
Kohdatessani jälleen päivänvalon
vaelsin Budai álso rakpartia pitkin etelään.
Kaarisilta johdatti minut Palatinuksen rikkikylpylään
sekä itärannalle graniittiviittaan verhoutuneiden,
kulmikkaiden Marxin ja Engelsin luokse.

Széchenyin ketjusilta yhdisti
vuonna 1849 ensimmäisenä
Budan, Óbudan ja Pestin kaupungit.
Ylitysväylän kummassakin päässä
maatukien päällä lepäsi kaksi kivileijonaa.
Sillan kansi oli ripustettu
valtavien rautaketjujen varaan.
Sodassa vaurioitunut silta korjattiin
sata vuotta syntymänsä jälkeen.
Se entisöitiin 23 vuotta sitten.
Lähes satatuhatta niittiä uusittiin.

Erzébetin valkoinen riippusilta sijaitsee
jokipätkän kapeimmassa kohdassa.
Kauniissa nelipilarisessa sillassa
on kolme jänneväliä.
Salamurhatulle Elisabethille on pystytetty
pronssipatsas puistoon Budan puolelle.
Uuden sillan kohottua sodan tuhoaman tilalle
sitä pidettiin osoituksena
unkarilaisten työläisten
elävästä tahdosta ja luovuudesta
rakentaa sosialismia.

Neljä myyttistä Turul-haukkaa istui
Szabadságin ketjusillan
vihreiden pylonien päissä
suojelemassa taivallustani.
Keisareilla on tapana vaieta vapaudesta.
Keisari Franz-Josef korkkasi kuitenkin
Vapauden sillan.
Teräksisen Szabadságin ketjusillan
valurautaiset sillankaiteet
johdattivat minut
Gellert-kukkulalta kauppahalleille.
Paprikat, karppialtaat, salamit ja savuläskit
hulmahtivat tuoksuina tajuntaani.
Olen istunut monesti Dimitrovin aukiolla
siemailemassa vaniljapäärynälikööriä.

Asuessani kerran 80-luvulla
Béla Bartókin kadulla
tutustuin borozójen
sinkkisammioista kauhottuun
tahmean känniseen
mikrokosmokseen.

Maleksin Petöfin ristikkopalkkisillalla pohtien.
Keltavalkoiset raitiovaunut
kolistelivat ohitseni.
Tiet vievät Budaan
tai Pestiin.
Kun mikään tie
ei perille vie,
on löydettävä silta,
joka ylittää Tonavan
ja yhdistää tiet.

Minä arvostin unkarilaista sosialismia
ja sen kansallisia ominaispiirteitä.
Gulassikeittoa, egriä ja leipää riitti kaikille.

Nykyinen oikeistohallitus aikoo poistaa
köyhyyden häätämällä kodittomat pois
julkisilta paikoilta.
Unkarin valtapuolue Fidesz janoaa
Suur-Unkarin palauttamista.

Miksi unkarilaiset raahasivat
kivenjärkäleen
Gellért-kukkulan laelle
ja sallivat sen vieriä
jälleen kerran
Tonavaan?


Matti Laitinen syksyllä 2010

perjantai 3. syyskuuta 2010

Hakaniemessä


Maadoitin perseeni Hakaniemen rantaan.
Maailman rauha kohosi vieressäni.
Puistolehmuksen alla naakkui naakka.
Korkeasaaressa häkitetyt harvinaisuudet
poikivat suojassa ja rauhassa.

Punagraniittijalustalla seisova pronssirykelmä
pystytettiin ystävyyden ja yhteistyön aikakauden
viime metreillä.
Ihmishahmot kannattivat käsillään maapalloa
ja puolustivat rauhaa.

Hakaniemen tori oli tyhjillään.
Kaivopuiston suunnasta lensi
paikalle valkopäämerikotka.
Lintu tömähti pallon päälle paskalle.

USA:n presidentti kertoi eilen
lopettavansa Irakissa
4 000 miljardia dollaria
maksaneet taistelut.
Maahan jää silti 50 000 sotilasta.
Amerikkalainen sotateollisuus
keskittyy sotimaan Afganistanissa.

Auta ja aseista,
hyödynnä ja hylkää,
hyökkää ja hävitä.
Manipuloi ja miinoita,
murhaa ja murskaa.
Kuulustele ja kiduta,
kaada ja kuoppaa.

Rikos rauhaa vastaan palkitaan hyvin.

Odotettavissa on torjuntavoitto.
Sotilasliittoihin kuulumaton
Suomi käy omaa erillissotaansa
Afganistanissa.


Matti Laitinen 1.9.2010