Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2013.
MIKSI? Olen stadilaisena mieltänyt stadilaiset reiluiksi, rehellisiksi ja suvaitsevaisiksi ihmisiksi. Pienempiin ja heikompiin ei kajota, eikä löytyä lyödä. Vaikeasti kehitysvammaisella pojallani on käytössään henkilökohtainen avustaja, joka mahdollistaa hänen käymisensä mm. konserteissa, uimassa ja elokuvissa. Tämän ammattitaitoisen ja empaattisen nuoren miehen isä on afrikkalainen ja äiti suomalainen. Hän itse on asunut koko ikänsä Suomessa. Poikani avustaja joutui jokunen päivä sitten kotimatkallaan rasistisen hyökkäyksen kohteeksi. Tuntematon kantasuomalainen mies löi häntä kotimatkalla bussissa selän takaa leukaan. Liikennevälineen kamerat tallensivat väkivallan teon. Hän kävi lääkärissä ja tekemässä rikosilmoituksen tapahtuneesta. Poliisit eivät olleet kiinnostuneita avustajan tarjoamista tiedoista. Mikäli poikani olisi istunut avustajansa kanssa tuossa bussissa, rasisti olisi poiminut samalla kertaa kaksi marjaa. Saamme kasvatuksemme neljästä eri väylästä: perhees
MATKALLA I Harmaapukuinen ja mustapukuinen istuivat pöytään. Mustapukuinen laski pöydälle vadillisen pannupizzaa. Baarin seinää koristi kömpelö maalaus New Yorkin pilvenpiirtäjistä. Kaksoistornit seisoivat pystyssä. He sulkivat silmänsä. He ristivät kätensä. Mustapukuinen raotti silmiään. Nappasi palasen pannaria. Harmaapukuinen jatkoi rukoustaan. Minä nappasin snubin bisseä. Kusisviitti säihkyi sinisenä. Istuin ilmastoidussa bussissa. Etuvasemmalla mies vastaili työpaikkansa meileihin. Dösä ohitti rekan. Mimmi, läppärimiehen edessä, seurasi hipaisunäyttöpalikastaan raviheppojen näköisten ihmisten telkkarisarjaa. Mummo imeytyi ikkunapaikalla ulsterinsa sisään lepertelemään salaisuuksia kännykälleen. Torkahdin tasaiseen maisemaan. Harmaapukuinen ja mustapukuinen goisasivat vierekkäin takapenkillä. Harmaa puristi bibliaansa. Musta siristeli öögiään. Ilta karkotti suuliksen. Saavuimme