tiistai 23. elokuuta 2011

GENOVA

Asun ullakkohuoneistossa
Antonio Gramsci  –kadulla.
Omistajapariskunta rakastaa
kirjallisuutta ja kuvataiteita.

Keittiön ikkunasta kaareutuu
rantaviiva vanhaan kaupunkiin.
Kupoleita, palatseja ja neljä tornitaloa.
Meri yhtyy taivaan sineen.

Parvekkeelta eteeni levittäytyy
risteilyalusten terminaaleja,
mastoja ja satamanostureita.
Pari paattia seilaa Tunisiaan.

Elämän kiihkeys rääkkää
polttomoottoreita yötäpäivää
Aldo Moron ajorampilla.
Pyykit kuivuvat ikkunoiden alla.

Ostan korttelin kivijalasta,
kiinalaisten putiikista
Tsingtao-olutta, siitakkeita,
inkivääriä ja pussin tähtianista.

Katutasossa Roberton kioskissa
palvotaan Hitleriä ja Mussolinia.
SS-kypärä kutsuu mukaan
uusnatsien kesäleirille.

Principen asema-aukiolla kohoaa
orjapiiskuri Kolumbuksen patsas.
Hävetköön jalustallaan.
Amerikan kansat löysivät itse itsensä.

Via Prélla kohtaan mustan Afrikan.
Miehet seisovat joutilaina kaduilla.
Kapeat sivukadut lemuavat
räkälöiden kusikouruille.

Via Garibaldilla kosketan
valkoista Eurooppaa.
Museot, palatsit ja pankit
huokuvat tarinaa
alkuperäisestä kasautumisesta.

Piazza Ferrarin suihkulähteet
eivät kuihdu koskaan.

Maria Magdalenan huorakadulla
maailman nuoriso markkinoi
kehojensa käyttöoikeutta.
Sutenöörit laskevat baareissa voittojaan.

Ihminen siirtyy meren yli
köyhänä köyhästä etelästä
köyhäksi rikkaaseen pohjoiseen.
Salaa tai julkisesti – sama lopputulos.

Urbaani ahdistus
kirkuu vihlovasti
valot vilkkuen
helteisessä yössä.

Haarukoin viimeisen
paistamani sardellin.
Puserran päälle sitruunaa.
Tyhjennän Vino Frizzante –lasini.

Ja päivä kauniissa kaupungissa
on valmis.

Matti Laitinen
Genova 8.7.2011

maanantai 15. elokuuta 2011

COLLINE DE CHATEAU

Linnan raunioilla,
korkealla uimarantojen yllä,
kohtasin elämän väkevän,
punaisen virran.

Ikäryhmät, sukupuolet, ihonvärit ja ammatit
kokoontuivat linnakukkulalla
oikeudenmukaisuuden,
rauhan ja tasa-arvon puolesta.

Ostin portilta
kaksi Che-juomalasia,
punaisen ja mustan.
Toverit eivät ole lannistuneet!

Panderolleja, julisteita, T-paitoja,
ryhdikkäitä sirppejä ja vasaroita,
agit-proppia ja ilmaiskonsertteja.
Punaliput liehuivat ujostelematta merituulessa.

Ihmiset nauttivat linnan juhlissa
sanaa, juomaa ja palasta.
Bassot jymisivät, rummut rymisivät,
kitarat vonkuivat solidaarisuutta.

Piittaamaton kapitalismi,
julkisten palveluiden yksityistäminen ja
imperialistinen hyökkäyssota Libyaan
tuomittiin monin tuhansin äänin.

Toteutin internationalismia
kättelemällä ranskalaisia tovereita,
allekirjoittamalla opiskelijoiden vetoomuksen,
juomalla Mojiton sosialistiselle Kuuballe.

Matti Laitinen
Nizza 27.6.2011

keskiviikko 10. elokuuta 2011

LONTOON SUURI RIKOSTUTKIMUS

Ateenassa, Berliinissä, Lontoossa
Madridissa ja Pariisissa,
katukivet osaavat lentää,
palavat autot valaisevat yössä.

Euroopan pääkaupungeissa
huppupäät ovat vastanneet
pukuapinoiden säästöohjelmiin
kapinoiden.

Unionin leipäjonoissa seisoo
120 miljoonaa köyhää ihmistä.

Naton taivaalliset ratsujoukot
eivät riennä pommittamaan.
Maailman yhteisö ei jäädytä varoja,
eikä tunnusta varjohallituksia.

Työttömyyden ja osattomuuden
synnyttämät miekkarit ja kapinat
murskataan humaanisti pampuin
ihmisoikeuksia loukkaamatta.

Euroopassa riisto ja sorto
eivät ole rikoksia.
Ahneet eurokapitalistit pelastetaan
verovaroin.

Ruskeapaidat kaapivat tyytyväisinä
parlamenteissa perseitään.

Mitä jos pahin vihollinen
ei olekaan islamismi
vaan kapitalismi?

Matti Laitinen
10.8.2011

maanantai 8. elokuuta 2011

OIKEUTETTU SOTA

Ihmisyyden vastainen tahtotila
täytti maailman.
Yhdistyneiden Kansakuntien
turvallisuusneuvosto salli
humanitäärisen väliintulon.

Ja jälleen kerran
isojen lintujen kaltaiset
pommikoneet ylittivät
turkoosin Välimeren.

Pommit putoilivat kauniisti
pääkaupungin kaduille.
Räjähdyskaasut värjäsivät
ilman ihaniin ruskan väreihin.

Soma suojeluvastuun periaate
soi ihmisten kuolla
ja vammautua
omissa kodeissaan.

Myötätuntouupuminen,
öljyinen kyynisyys
nollasivat omatunnon
maailmanlaajuisen verkoston.

Ihmisoikeuksia on toteutettu
Libyassa jo 137 päivää.

Matti Laitinen
5.8.2011

tiistai 2. elokuuta 2011

Matkamuisto Nizzasta

CIMETIÉRE DU CHǍTELET

Terassimaisesti kohoava
kivinen veistospuisto.
Marmori, alabasteri, graniitti
hohkaavat auringossa – lähes taivaassa.

Päältä ja edestä ladattavat sukusarkofagit,
hoidetut mausoleumit
muodostavat kuolemalle
kaavoitetun kaupungin.

Valkoisia Jeesuksia, ristejä,
kyyhkyjä ja nöyriä ihmishahmoja.
Muistokiviin on maalattu
vainajien muotokuvia.

Vallan ja kulttuurin historiaa
päivitetään hautajaisissa
kultakirjaimin kivikirstujen
kansiin.

Pariisissa kuolleen
venäläisen vallankumouksellisen
Alexandr Herzenin patsas
sijaitsee kaukana Moskovasta.

Kirkon siunaama
taloudellinen valta
pesii harvassa suvussa.
Kuolema on suvaitsevampi.

Rene polttaa myhäillen
viimeistä savukettaan
omalla hautapaadellaan.
Au revoir!

Penkillä, pinjan varjossa
naukkaan viskimoukun
menneille ja tuleville
sukupolville.

Omaisten tuomat
keramiikkaperennat
puhkeavat kukkimaan
kuin kaukaiset muistot.

                                  
Matti Laitinen
29.6.2011 Nizza