lauantai 27. helmikuuta 2021

 


VALINNANVAPAUS


Artsi asui synnyinhimassaan Pihliksessä.

Artsi oli eronnut doku, desispitta maistui.

Kundi piti huolta vanhasta mutsistaan.

Sohva ja aamupuuro lohkesivat asevelihintaan.


Terppa oli pitkäaikaistyötön duunari.

Terppa pihtasi työmarkkinatuestaan

Tallinnan päiväristeilyä varten.

Botskista ei dallattu enää satamaan.


Elsa tsittasi pyörätuolissa palvelutalossa.

Elsa sai eilen osastolla piikin perseeseen.

Kukaan ei ole käynyt tsiigaamassa vuoteen.

Elsa eli unohdetun etä- ja lähielämää.


Make ei päässyt Hagiksen mäkkäriin.

Make iski huonot hampaansa näkkäriin.

Mikään duunimesta ei komppaa,

mörkön paskaista naamaa ja pomppaa.


Ansa ahdistui ja masentui ajoittain.

Tukiduuni päättyi, ryhmäterapia jäi.

Ansa koteloi elämänsä asuntolaan.

Studasi koronaa, pamahti pöpiläkuntoon.

Kaisun lähikauppa imaistiin isompaan.

Kassakoneen kilinä katkesi, dörtsi kolahti kiinni.

Ensin katos kämppä ja ukko, sitten veivät skidin.

Elämä eristi, saattoi itsensä sulkutilaan.


Emppu kituutteli yksin Valkassa eläkkeellään.

Maksalaatikko maistui troppeja paremmin.

Kulmabaarissa dokasi kepua, tsekkasi liikennevaloja.

Hurstin jonosta löytyi seuraa turvavälin päästä.


Janita ei hengaillut huoneistonäyttelyissä.

Janita ei hillunut skolessa, eikä rekrymessuilla.

Janita oli oma-aloitteinen Kurvin piripillu.

Janita goisasi ja sometti tyhjissä sporissa.


Korona kaatoi Raijan kokkipalvelun nurin.

Korona söi Raijan fyrkat ja omaisuuden.

Setelipainokone ei ojentunut auttamaan.

Painostivat jäämään kotiin karenssiin.


Ranen ainoa kulta Eirassa oli sijoituskulta.

Ranelle verkosta tilatun huippumisun ja -safkan

viivakoodi oli maailman upein oodi.

Pandemia tai ei - uros viihtyi klubijengissä.

Köyhät ja glesat saavat skimbata vittuun.


Ministeri antoi itselleen anteeksi,

ettei koronarokotteita ole saatu tarpeeksi.

Ministeri suositteli, rajasi, erotteli, hillitsi,

selitti, eristi, sulki ja kielsi tapansa mukaan.


Hallitus ajaa yhä sitkeästi hävittäjähankettaan,

satsaa unionin setelipainokonelainaan,

luottaa miljoonan köyhän venttaavan vuoroaan.

Koronavirus muuntuu, kehittyy ja sopeutuu.

Hallitus lohduttaa meidän olevan jälleen vain

kyynärpään mitan päässä paremmasta.

Lääkefirmat pihtaavat, eivät pidä lupauksiaan.

Bisnes ja patentti on vastuuta tärkeämpää.

Lääkefirmat skulaavat terveydellämme koronaa.


Matti Laitinen

vanhukainen Stadin Valkasta

koronapäivitys 27.2.2021

perjantai 26. helmikuuta 2021

 


Dallasin Unioninkatua pitkin Kauppatorille. Mollikka helotti helmikuisella taivaalla. Sköneltä blosasi kirpeästi. Oli karvagotsasta ja talvipompasta huolimatta hiton galsa. Mantan allas oli täyttynyt snögestä. Hangessa olisi voinut tsimmata. Vasemmalta siintyivät silmiini pormestarin palatsi, pressan linna, Uspenki, Aallon sokrupala ja maailmanpyörä. Taaempana häämötti Katajannokka terminaaleineen ja kaijoineen. Yli 40 vuotta sitten aplaribotskit lipuivat Nokalle aina joulukuussa. Olin useana vuotena aplarikeikassa lemppaamassa ruumajengissä jaffaloodia aamusta iltaan. Himaan roudattiin tuoreita aplareita.

Kauppatorilla stondasi vain muutama teltta. Korona oli karkottanut turret ja matkamuistoputiikit. Kolera-allas oli jäässä. Kakkosen spora kääntyi Etelärantaan ja lähti skujaamaan kauppahallin kyljessä kohti Olympiaterminaalia. Häippäsin sieltä nuorena kundina useasti seilaamaan autolautalla kohti seikkailuja Stokikseen, Gdanskiin ja Tallinnaan. Eteläsataman pitkä rantsu kokee lähitulevaisuudessa saman kohtalon kuin Sompakin aikoinaan.

………………………………………………………………….

TAMPPAUSSURINOITA


Tamppaan mattoja pakkasessa.

Pöpöt, pölypunkit, ihonriekaleet

saavat kyytiä helmikuun suuliksessa.


Stikkaan matoille hangesta snögeä.

Hinkkaan juuriharjalla frustiksia.

Rutiinit hitsaavat ahtaaseen arkeen.


Useasta starbasta tulee erakko,

jos sille on sepaloitunut liian

herkästi hälyttävä kusirakko.


Kun urea hölskyy nupissa,

eikä skujaa kaaliin kupissa,

starban uskottavuus säilyy.


Kun tyhjenee brenkkukuppi,

kusella täyttyy dorkan nuppi.

Silloin on starban peli skulattu.


Stadissa pormestarin palli

on yhden dirikan stondismalli.

Kansa klenkkaa kusessa.


Etelärantsuun, paraatimestaan,

kivisen Stadin ydinkeskustaan

halutaan rakentaa, tunneloida,

halutaan duunata rantabulevardi.


Urea on marinoinut aivoista mureaa.

Mall of Koplan hifikämppäkauppakeskus

rokottaa meitä kohta skönefiiliksellään.


Oli galsa tai hotti keli,

Stadia kuppaa aina hyvä veli!


Matti Laitinen

11.2.2021

vanhukainen Stadin puolesta


 










PORMESTARIMALLI


Pormestarin jyräämässä Stadissa

maankäyttö jatkuvasti tehostuu,

halpisduunarivoimalla Stadi ehostuu.


Pormestarin jyräämässä Stadissa

pannaan skeidaksi käyttökelpoisia hausseja,

grynderit ja sijoittajat ovat mielissään.


Pormestarin jyräämässä Stadissa

tornitaloja stondaa kohta kaikkialla.

Skuttat, kaltsit ja puidet poistetaan tieltä.


Pormestarin jyräämässä Stadissa

rikkaille rakennetaan rantsuun.

Turhat jemmataan asumiskontteihin.


Pormestarin jyräämässä Stadissa

on enemmän kauppakeskuksia

kuin Kelan konttoreita.


Pormestarin jyräämässä Stadissa

safkajonot Hesarilla ja Hämiksellä

pitenevät, dallaavat kahteen suuntaan.


Pormestarin jyräämässä Stadissa

bygataan elämyksellisiä tehdasterkkareita.

Ilman nettiä ja pankkitsettiä jäät pihalle.


Kun elämänkiikun painopiste

tsittaa dirikoiden perseillä,

snadifyrkkaisten käy kehnosti.


Stadiin lisää tonttimaata tarvitaan.

Rantsut täyteen rakennetaan.

Puistot paskaksi pannaan.

Skuttat sileiksi sahataan.


Matti Laitinen

vanhukainen ja omaishoitaja

5.2.2021

 


SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIDEN JÄTTEENKÄSITTELYLAITOKSET

Suomen sote-palveluissa liikkuu vuositasolla rahaa liki 20,5 miljardia euroa, josta hoivapalveluiden osuus on 7,4 miljardia ja terveyspalveluiden 13,1 miljardia euroa. Kaikista sote-palveluista julkinen sektori tuottaa 60 % ja yksityissektori 40 %. Hoivapalveluista suurimmat ovat vanhusten hoiva ja vammaisten palvelut. Terveydenhoidossa eniten rahaa käytetään perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Mielenterveyspalveluista yritykset ja kolmas sektori tuottavat valtaosan sekä vanhusten palveluista ja lastensuojelusta 40 %. Kun hilloa on jaossa runsaasti, se houkuttelee ympärilleen runsaasti loispistiäisiä ja raatokärpäsiä.

Hallitus esittää Suomeen uutta sote-mallia, joka koostuu 21 hyvinvointialueesta sekä Helsingistä omana erillisenä alueenaan. Uusimaa on esityksessä jaettu viiteen alueeseen, jotka olisivat Länsi-, Itä- ja Keski-Uusimaa, Vantaa ja Kerava sekä Helsinki. Erityistason palveluita varten Suomessa olisi viisi yhteistoiminta-aluetta. Perusteluina tälle vallansiirrolle ja toimintojen keskittämiselle on maamme väestön nopea ikääntyminen ja tästä johtuva kasvava palveluiden tarve.

Nykyisin 309 kunnan vastuulla olevien sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien järjestäminen siirtyisi hyvinvointialueille. Poikkeuksena muista kunnista Helsinki vastaisi edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä alueellaan eikä pääkaupunki kuuluisi mihinkään hyvinvointialueeseen. Maakuntamalli on yksi tapa kaapata valta yhteiskunnassa yhä harvempien käsiin.

Suomessa demokratiaa on mahdollista kaventaa viemällä kuntien asukkailta itsehallinto ja taloudellinen valta. Tästäkin huolimatta sote-ratkaisussa väestömme hyvinvointi vain ”lisääntyy” entisestään, vaikka valta keskittyy yhä harvemman yksilön käsiin. Jos joku naapurivaltiomme toimisi samoin, oma valtiojohtomme tuomitsisi teon jyrkästi demokratian vastaiseksi. Kuntalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa. Miksi jo yli 100 vuotta hyvin toiminut demokraattinen järjestelmä täytyy romuttaa?

Sote-uudistuksessa esitetään, että sosiaali- ja terveydenhuollon painopiste siirretään peruspalveluihin ja varhaiseen ongelmien ehkäisyyn. Helsingissä sote-uudistusta on edistetty lakkauttamalla lähiterveysasemia ja siirtämällä näiden tarjoamat julkiset terveyspalvelut mm. Kalasataman terveyden jälleenkäsittely-laitokseen. On järjetöntä, että Myllypuron, Pukinmäen, Viikin ja Vironniemen terveysasemat aiotaan lakkauttaa. Stadin johdon tavoitteena on keskittää 2020-luvun loppuun mennessä terveyspalvelut 6 – 7 tehdasmaiseen terveydenlajittelukeskukseen, joista osa toimii vuokratiloissa. Lisäksi jäisi pari pienempää terveysasemaa. Saman suunnitelman mukaan Keskustan uusi terveysasema ja Kannelmäen terveysasema ulkoistetaan. Sote-uudistuksen varjolla ei saa lopettaa Stadin lähiterveysasemia ja keskittää palveluja jättikeskuksiin. Verovaroilla ei pidä rahoittaa yksityistä terveysbisnestä, vaan kehittää julkisia terveyspalveluita. Eikö pandemia ole opettanut päättäjille mitään?

Sosiaalitoimi huolehti aikaisemmin toimeentulotukea saavien ihmisten asioista. Toimeentulotuen myöntäminen ja maksaminen siirtyivät v. 2017 Kelaan. Nykyisin Helsingissä on enemmän kauppakeskuksia kuin Kelan konttoreita. Aikaisemmin eniten tukea tarvitsevat ihmiset saivat rahaa ja palveluja yhdestä fatan luukusta. Nykyisin perustoimeentulotuki haetaan Kelalta, mutta palvelut ovat edelleen kunnan kontolla. Puolustuskyvyttömät ihmiset joutuvat helposti luukkupallottelun kohteiksi. Lisäksi kehnon toimeentulotuen varassa eläminen ei ole kovin ihmisarvoista elämää. Perustuslakimme mukaan: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.”

Kuinka nämä Stadissa jo toteutetut sote-ratkaisut kohentavat asukkaiden peruspalveluita ja heidän ongelmiensa varhaista ratkaisua? Minusta ihmisten sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat eivät ratkea myöskään sysäämällä ne oman aktiivisuuden varaan ja tarjoamalla lähipalveluiden korvikkeena aiempaa enemmän yhteiskunnan tarjoamia digitaalisia, tekoälyistettyjä ja matalan kynnyksen palveluja. Jos tämä on malli tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskukselle, sillä varmistetaan vain sote-palveluiden laadun ja vaikuttavuuden heikkous. Eivätkö Suomen päättäjät ole oppineet mitään koronakriisin vaikutuksista?

Yhteiskunnan demokraattisuus ilmenee siitä, kuinka paljon valtaa ja vastuuta on annettu tavalliselle kansalaiselle päättää omasta elämästään ja elinympäristöstään. Demokratian toteutumisen perusehtona on vallanpitäjien ja vallan kohteen kaikinpuolinen tasa-arvoisuus ja osallistava vuorovaikutus yhteiskunnassa sekä heidän tasavertainen kohtelunsa heidän asioitaan käsiteltäessä lain edessä. Demokratian laajuus toimii kaikissa valtioissa yhteiskuntaluokkien valtasuhdemittarina.

Stadin lähipalveluiden, lähiluonnon, lähidemokratian ja tasa-arvon puolesta.


Matti Laitinen

Vanhukainen Vallilasta

22.2.2021

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

 


JÄRKI HOI, ÄLÄ JÄTÄ

Tutkija Markku Salo toteaa kirjassaan ”Hullut mielenterveysmarkkinat”, että mielenterveyspalvelujen käyttäjistä on tullut myös Suomessa kauppatavaraa viimeisen vuosikymmen aikana. Miksi näin on päässyt käymään? Miksi yhteiskuntamme sallii moisen mielettömyyden?

Salon mukaan elämme keskellä arvoista tyhjentyvää finanssikapitalismia, jossa mielenterveystyön inhimillisten ja oikeudenmukaisten tavoitteiden asettaminen ja palveluiden organisoiminen näiden tavoitteiden mukaisesti ovat tulleet hyvin vaikeiksi. Lisäksi vallitsevan koronakriisin aikana mielenterveyden ongelmista kärsivien ihmisten ammatillisen ja sosiaalisen kuntoutuksen käyttöastetta ja palvelutarjontaa on typistetty voimakkaasti. Kaikki edellä mainittu tylyys koskee myös vammais- ja vanhuspalveluita.

KUN KAIKKI KILPAILUTETAAN, JOKU AINA HÄVIÄÄ

Syyskuussa 2013 voimaanastuneen kunta- ja kilpailulakimuutoksen perusteluna oli Euroopan komission EU-valtiontukisäännöksien vastaisiksi katsomien tukien poistaminen. Hallitus poisti kuntien elinkeinotoimin-nalta konkurssisuojan ja veroetuudet, koska sen mielestä nämä vääristivät kilpailua. Tämän hankkeen todellisena päämääränä oli kuitenkin ensisijaistaa yksityisomistukseen perustuva kuntasektorin liiketoiminta ja toissijaistaa yhteiskunnalliseen omistukseen perustuva palvelutuotanto. Hallituksen sopima yhteisöveron alentaminen 4,5 prosenttiyksiköllä v. 2014 alussa niveltyi erinomaisesti tähän tavoitteeseen. Kunnat velvoitettiin yhtiöittämään liikelaitoksensa v. 2014 loppuun mennessä tai järjestämään toiminta muuten niin, ettei se vääristä markkinoita.

Markku Salo kysyy kirjassaan: ”Ohjaako kuntien toimintaa enää yleishyödyllisten palvelujen tuottaminen ja hankkiminen?” Hänen mielestään keskeiseksi näyttää tulleen voiton tavoittelemisen ja kustannusten säästämisen paradoksaalinen yhdistäminen. Voiton tavoittelu tapahtuu kilpailulainsäädännön asettamien tarjouskilpailujen ja kuntien asettamien palvelujen hinnoittelun perusteella. Mikään toimijataho ei kykene enää ohjaamaan palvelukokonaisuuksien tuotantoa. Voitot kustannetaan tietenkin verovaroista.

KUN TERVEYS ON KAUPAN

Suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut vakava kurssin muutos, jossa julkisesti säännellyn hyvinvoinnin tuottamisen toimintaehtojen erottaminen voitontavoitteluun perustuvasta markkinamekanismista on tullut yhä vaikeammaksi. Terveys- ja hoivabisnes tunkee kaikkialla esiin pujomaista kukintoaan. Tämä ilmenee julkisten palveluiden yksityistämisenä ja ulkoistamisena.

Suomen sote-palveluissa liikkuu vuositasolla rahaa liki 20,5 miljardia euroa, josta hoivapalveluiden osuus on 7,4 miljardia ja terveyspalveluiden 13,1 miljardia euroa. Kaikista sote-palveluista julkinen sektori tuottaa 60 % ja yksityissektori 40 %. Hoivapalveluista suurimmat ovat vanhusten hoiva ja vammaisten palvelut. Terveydenhoidossa eniten rahaa käytetään perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Mielenterveyspalveluista yritykset ja kolmas sektori tuottavat valtaosan sekä vanhusten palveluista ja lastensuojelusta 40 %. Kun mettä on jaossa runsaasti, se houkuttelee ympärilleen runsaasti mesi- ja loispistiäisiä sekä raatokärpäsiä.

IHMISMIELI KAUPPATAVARANA

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tehdään kannattavaa liiketoimintaa, jolle on ominaista pienet työvoimakustannukset ja suuret voitot. Tämä tarkoittaa sitä, että terveyspolitiikassa pyritään siirtymään säätiöiden, yhdistysten ja yksityisten yritysten ylläpitämiin sairaaloihin. Julkisille terveysasemille käy ajan myötä samoin. Vapaaehtoistoiminnan osuutta lisätään sosiaalipalveluissa, ympäristövastuuta vyörytetään asukkaille ja yhdistyksille. Muista palveluista huolehditaan – mikäli niistä ylimalkaan huolehditaan – sosiaalisten markkinoiden ja vapaaehtoisvoimien toimesta.

Salon selvityksen mukaan mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden siirtyminen julkisen, kolmannen sektorin ja pienyritysten palvelutuotannosta suurten yksityisten palvelutuottajien markkinahegemoniaan tapahtui vähitellen v. 2005-2015.

YKSITYISSEKTORI VALTAA MARKKINOITA

Yksityissektorin osuus tuotetuista sosiaali- ja terveyspalveluista on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Emeritusprofessori Juhani Lehdon selvityksen mukaan yksityisen yrityssektorin osuus sote-palveluiden tuotannosta oli 9 % v. 2000 henkilöstömäärällä mitattuna. Tuolloin vielä järjestömuotoinen sote-palvelusektori (kolmas sektori) oli yritysmuotoista sektoria suurempi, ja sen osuus oli lähes 12 %.

Vuonna 2014 yrityssektori oli kohonnut jo arvoon 24,4 % terveydenhuollon kokonaistuotoksesta. Sosiaalipalveluissa vastaava osuus oli tuolloin 66 %. Yksityisen terveydenhuollon palvelutuotannon kasvu on painottunut yritystoimintaan. Myös sosiaalipalveluissa yritystoiminnan tuotososuus ohitti kolmannen sektorin palvelutuotannon määrän v. 2014 (yksityissektori 18 %, järjestöt 16 %). Yksityinen toiminta on keskittynyt suuriin yrityksiin. Lääkäriasema- ja yksityislääkäritoiminnassa 13—14 suurimman yrityksen markkinaosuus oli 50—60 %. Sosiaalipalvelujen osalta yritystoiminta keskittyy asumispalveluihin.

Kunnat ostavat osan järjestämisvastuunsa piiriin kuuluvista sosiaali- ja terveyspalveluista yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Sosiaalipalvelujen osalta yksityisten asiakaspalvelujen arvo oli v. 2015 kunnissa ja kuntayhtymissä 2,3 miljardia euroa. Summa oli noin 24 % kuntien sosiaalipalvelujen käyttökustannuksista. Kuntien ja kuntayhtymien terveydenhuollon asiakaspalvelujen ostot yksityisiltä palvelujen tuottajilta olivat 516 miljoonaa euroa v. 2015.

Vuoden 2019 lopussa sosiaalihuollon ikääntyneiden, vammaisten ja psykiatrian ympärivuorokautisissa palveluissa oli yhteensä 65 000 asiakasta. Ei-ympärivuorokautisissa palveluissa asiakasmäärä oli samana ajankohtana 12 000 henkilöä. Yksityisillä palveluntuottajilla on merkittävä osuus sosiaalihuollon palveluasumisen tarjonnasta. Suhteessa eniten yksityisen palveluntuottajan (yritykset ja järjestöt) asiakkaita oli psykiatrian ympärivuorokautisen palveluasumisen piirissä (95 %). Ikääntyneiden tehostetussa palveluasumisessa vastaava osuus oli 52 %. Yksityisen osuus oli pienin vanhainkotien (15 %) ja kehitysvammalaitosten (9 %) osalta. (Lähde: THL.fi) Onko tämä veronmaksajien tahdon mukaista?

MEHILÄINEN JA MUUT YKSITYISET MEDEN KERÄÄJÄT

Suuret hoiva-alan yritykset ovat hyvin kiinnostuneita vammaisten, vanhusten ja mielenterveysongelmaisten hoiva- ja asumispalvelujen järjestämisestä, koska ensinnäkin nämä kohderyhmät on pysyviä ja usein myös kasvavia. Toiseksi nämä ihmiset ovat puolustuskyvyttömiä. Kolmanneksi hoiva-alalta on lohkaistavissa pienillä työvoimakustannuksilla – yhteiskunnan taloudellista tukea nauttien – sievoiset liikevoitot.

Suurimmat hoivayritykset kuten Attendo ja Mehiläinen ovat laajentaneet voimallisesti 2000-luvulla toimintaansa rakentamalla uusia yksiköitä ja ostamalla pieniä toimijoita omaan ketjuunsa. Lisäksi sote-uudistuksella on pyritty kyntämään maaperää sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämiselle ja ulkoistamiselle sekä vapaille sosiaalisille markkinoille ja terveys- ja sosiaaliteollisuudelle. Sijoittajat eivät ole kiinnostuneita mielenterveyskuntoutujista, vammaisista ja vanhuksista vaan rahasta.

Mehiläisen hoidossa ja hoivassa on vuosittain yli 1,3 miljoonasta asiakasta. Sen yli 500 toimipisteessä työskentelee yhteensä yli 21 800 työntekijää ja ammatinharjoittajaa. Hoivajätti Mehiläinen tarjoaa mielenterveys- ja päihdekuntoutujille tuettua asumista, palveluasumista, tehostettua palveluasumista ja valmennusasumista 88 kuntoutuskodissaan ympäri Suomea. Mehiläisen pääomistaja on CVC Capital Partnersin hallinnoimat rahastot. Mehiläisen omistajiin kuuluvat myös LähiTapiola-ryhmä, Varma, Valtion Eläkerahasto (VER), Ilmarinen, Apteekkien Eläkekassa, Valion Eläkekassa sekä yhtiön johto.

Pohjoismainen hoivakonserni Attendo lupaa tuottaa hoiva-, kuntoutus- ja asumispalveluita ikäihmisille, mielenterveys- ja päihdekuntoutujille sekä kehitysvammaisille ja vammautuneille henkilöille yli 400 hoiva- ja palvelukodissaan ympäri Suomea. Ne tarjoavat palveluitaan yli 12 500 suomalaiselle. Firma lupaa hoiva-, kuntoutus- ja asumispalveluita suomalaisille Hangosta Inariin. Sen palveluksessa toimii 13 000 henkilöä. Monikansallinen Attendo toimii Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Hoitojätti listattiin Tukholman pörssiin v. 2015. Attendon omistavat ruotsalainen yksityinen sijoitusyhtiö Nordstjernan, Suomen Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen ja keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Elo. Paljonko voitoista valuu veroparatiiseihin?

Hoivapalveluissa huonoa mainetta niittänyt Esperi Carella on tarjolla 7 000 asukaspaikkaa vammaisilla, vanhuksille ja mielenterveyskuntoutujille. Konsernin henkilöstömäärä 6 787 työntekijää, joista valtaosa on sairaanhoitajia ja lähihoitajia. Se on 200 kunnan yhteistyökumppani. Hoivajätillä on 27 mielenterveys- ja päihdekuntoutujille suunnattua hoivakotia ympäri Suomea sekä yli 100 hoiva- ja palvelukotia vammaisille ja vanhuksille. Firma lupaa asiakkailleen asumispalveluja ja monipuolista kuntoutusta turvallisessa ja viihtyisässä ympäristössä. Esperi konsernin emoyritys on Irepse Oy, jonka omistavat Danske Bank, Ilmarinen ja SEB. Sijoituspääomaa varastoivat ja liikuttelevat pankit eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia!

KOLMAS SEKTORI

Suomessa kolmannen sektorin rooli sote-palveluissa on ollut huomattavasti suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Myös palveluita tuottavia sote-järjestöjä on ollut poikkeuksellisen paljon, peräti 930. Niiden palveluksessa työskenteli v. 2018 lähes 37 000 ihmistä. Niihin kuului muun muassa potilas-, lastensuojelu-, vammais- ja päihdejärjestöjä. Ne olivat yleishyödyllisiä ja voittoa tuottamattomia järjestöjä. Niiden toiminta ei perustunut liiketoimintamalliin. Kunta oli niiden pääasiallinen yhteistyökumppani. Erilaiset järjestöt ja säätiöt ovat kantaneet vastuun erityisesti niistä, jotka ovat syrjäytyneet tavalla tai toisella julkisen sektorin ulkopuolelle. Niiden rooli yhteiskunnassa on ollut julkisen sektorin täydentävänä osana toimiminen.

Järjestömuotoisella palvelutuotannolla on ollut merkitystä erityisryhmien kuntoutus- ja asumispalveluissa sekä työtoiminnassa. Kolmannen sektorin järjestämä ammatillinen ja sosiaalinen kuntoutustoiminta supistui merkittävästi jo v. 2009, kun RAY vähensi roimasti niiden toiminnan tukemista. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestön Sosten pääsihteeri Vertti Kiukas totesi ei-kaupallisten järjestöjen toiminnan organisoinnin ja rahoittamisen kannalta tulevaisuuden olevan sumuisen. Kolmannelta sektorilta edellytettiin palvelujen tuottamisen ja yleishyödyllisen toiminnan erottamista toisistaan. Tuotetuista palveluista oli maksettava arvonlisäveroa. Myös niiden tuottamat palvelut joutuvat kilpailutuksen kohteeksi. Yksityissektori pyrki valtaamaan niiden toimintakentän.

OMIA KOKEMUKSIA KENTÄLLÄ

Itse työskentelin v. 1999-2017 ammatillisessa ja sosiaalisessa kuntoutuksessa mielenterveyskuntoutujien parissa Stadin ylläpitämän säätiön palveluksessa. Havaitsin tuona aikana, kuinka kuntoutuspalvelut yksityistyivät ja keskittyvät. Tarjottuja palveluita tuotteistettiin kiihtyvässä tahdissa markkinataloushen-kisiksi. Yhteiskunnan tarjoamaa tukea kolmannen sektorin toimijoille karsittiin myös ankarasti. Kilpailutus tappoi usean pienen palveluntuottajan. Kansallinen ja kansainvälinen yksityissektori himoitsi jo osuuttaan sosiaalisista markkinoista. Tärkeintä uusissa kuntoutustehtaissa näyttivät olevan mahdollisimman suuret kävijämäärät ja kuntoutuspäivien paljous. Kuntoutustehtaiden tarjoama suuri ryhmäkoko soveltuu oman kokemukseni mukaan huonosti mielenterveyskuntoutujien kuntoutukseen. Päättäjät eivät ole olleet kiinnostuneita alan ammattilaisten ja kuntoutujien mielipiteistä kilpailutuksen tarpeellisuuden suhteen.

MIKSI MARKKINAT EIVÄT SOVELLU MIELENTERVEYSTYÖN TAI VAMMAIS- JA VANHUSTYÖN LIIKEVOIMAKSI?

Markku Salo perustelee asian näin:

1) Siksi, että palvelun käyttäjistä tulee tuotannontekijöitä ja kauppatavaraa. Tämä riistää heidän oman elämän hallintaansa, kansalaisuuttaan ja ihmisarvoista elämäänsä.

2) Siksi, että markkinoiden ylivallasta muodostuu osa mielenongelmien (vanhuus- ja vammaisongelmien, ML) tuotantoa, ei osa niiden ratkaisua.

3) Siksi, että palvelun tuottajien kilpailu ei sovellu mielenterveyspalvelujen (eikä vammais-, ja vanhuspalvelujen) järjestämiseen eikä tuotantoon. Kilpailu sopii kilpaurheiluun, mutta ei mielenterveystyöhön (eikä myöskään vammais- ja vanhustyöhön). Siellä tarvitaan vain ja ainoastaan yhteistoimintaa.

4) Kilpailussa korostuu palvelua tuottavien yritysten erityisyys, ei niiden kyky verkostoitua ja rakentaa palvelujen kokonaisuutta muiden tuottajien ja toimijoiden kanssa. Yhteistoiminta on välttämätöntä yksilön psyykkisessä eheytymisessä, elämän haltuunotossa, palvelujen yhteistuotannossa sekä kansalaisyhteiskunnan ja elämänmuotomme eheyttämisessä.”

IHMISEN TERVEYTTÄ EI YLLÄPIDETÄ, EIKÄ SE KOHENNU MAKKARATEHTAASSA

On järjetöntä, että Myllypuron, Pukinmäen, Viikin ja Vironniemen terveysasemat aiotaan lakkauttaa. Stadin johdon tavoitteena on keskittää 2020-luvun loppuun mennessä terveyspalvelut 6 – 7 jättikeskukseen, joista osa tulee vuokratiloihin. Lisäksi jäisi pari pienempää terveysasemaa. Saman suunnitelman mukaan Keskustan uusi terveysasema ja Kannelmäen terveysasema ulkoistetaan.

Helsingin Kalasatamassa toimii jo jättiläismäinen terveys- ja hyvinvointikonserni. Tämä sote-palveluiden makkaratehdas ja kierrätyskeskus tarjoaa terveysasemapalveluita, aikuisten ja nuorten sosiaalityötä, suun terveydenhoitoa, psykiatria- ja päihdepalveluita, toimintaterapiaa, sosiaali- ja asumisneuvontaa sekä vanhus- ja vammaispalveluita. Ongelmat eivät poistu, kun kaupunginosakohtaiset terveysasemat, kunnalliset psykiatrian ja vammaisten poliklinikat korvataan liukuhihnoilla, kun ihmistyövoima minimoidaan sekä kun perusrutiinit hoidetaan tietotekniikan ja robotiikan avulla. Minä en pidä siitä, että yhteiskunnan mielenterveyskuntoutujille ja muille erityisryhmille suuntaamia asumis-, kuntoutus- ja lääkäripalveluita kilpailutetaan ja lakkautetaan. Yksityistämisen ja ulkoistamisen myötä tähän toimintaan kohdistetut verovarat siirtyvät yksityisten palveluntuottajien liiketoiminnan ylläpitämiseen.

Mielestäni kunnan ja myös maakunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella ihmisellä sekä terveellä että vammaiselle tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan.

Matti Laitinen

8.12.2020

Lähteet: Markku Salo: Hullut mielenterveysmarkkinat, Vastapaino 2019; Finlex.fi; valtiovarainministeriö; STTK; Valor: Suomen sosiaali-ja terveystoimiala 2018 -julkaisu; THL, Tilastokeskus sekä Talous ja yhteiskunta/ Juhani Lehto ja hoivakonsernien kotisivut sekä ML:n omat artikkelit aiheesta 2000-luvulla.


 


Skrivasin tämän runon, jotta kaikki stadilaiset tajuisivat, kuinka koronatalven aikana ja sen jälkeen Stadista rakennetaan maailman toimivinta kaupunkia.

……………………………………………………………………..

TÄÄLLÄ RAKENNETAAN MAAILMAN TOIMIVINTA KAUPUNKIA


Hiippailen hangessa kotikartsaani pitkin Vallilassa.

Paavalintsyrkan torni kurkkaa oikealta talojen takaa.

Lehmusten alta aukeaa Kuntsin kentsun lumierämaa.

Sen alle fiudepoloisille parkkiluolaa duunataan.

Täällä bygataan maailman toimivinta stadia.


Snögeä sataa sakeasti, se nietostuu tuhotun

hotelli Avan syvään rakennusmonttuun.

Asumiskelpoisen talon murjomiseen kului viikkoja.

Raskassuojat ovat vallannet kapeutuneen kadun.

Täällä bygataan maailman toimivinta stadia.


Punakeltaiset työmaa-aidat ja liikennemerkit

kukittavat lumisen Sammatien pään.

Skuttan reunaan Valkanlaakson rinteeseen

nousee kolme korkeaa, kornia asuintornia.

Täällä bygataan maailman toimivinta stadia.


Dallaan talven valkaisemassa Vallilanlaaksossa.

Piskipuistossa jengi ulkoiluttaa elämänkumppaneitaan.

Telakaivurin teräskauha on puraissut repeämän rinteeseen.

Luonnonläheisyys ampuu valkkalaista ranteeseen.

Täällä bygataan maailman toimivinta stadia.


Stadissa suunnitellaan vammaisille, vanhuksille, omaishoitajille

valvottua, teknologiatuettua ja tekoälyistettyä etäkotihoitoa.

Anturit tunkevat terveysdataa keskusvalvomoon jatkokäsittelyyn.

Virtuaaliset fatat, kelat ja terkkarit tungetaan jokaisen himaan.

Täällä bygataan maailman toimivinta stadia.


Matti Laitinen

32 vuotta Valkassa asunut vanhukainen ja omaishoitaja

31.1.2021


 

VUOSI KORONAA

Aamutelkkarissa Valkoisen talon myyntikonsulentti Charly Salonius-Pasternak Suomen armeijan oma lentäjänpoika, ilmavoimien entinen komentaja ja nykyinen ilma-asekonsulentti Lauri Puranen kauppasivat estottomasti hävittäjiä kuin sotamieskuntoa lisäävää ravintolisää. Tämä alustavasti 10 miljardia maksava, ainutlaatuinen MilitarMax -ravintolisä tuo Suomelle uhitteluenergiaa, auttaa sitä jaksamaan demonisoidun naapurin naapurina, kohentaa sen joukkotuhomassaa ja lisää sen taistelupuhtia.

Asekauppiaat ovat aina kauppamiehiä. Heillä ei ole tapana kertoa edustamiensa tuotteiden sivuvaikutuksista ja niiden vaikutuksista kohdemaan kansanterveyteen. Aseteollisuus pysyy hengissä vain myymällä aseita ja ylläpitämällä sotia. Asevarustelu ohittaa tapansa mukaan kansanterveyden. Toki maassamme elää jo miljoonaa pienituloista ihmistä köyhyysrajan alla tai sen liepeillä. Se on vain sivujuttu.

Pandemiasta huolimatta asepullistelut, kansalliset ja kansainväliset aseelliset konfliktit jatkuvat yhä maailmalla. Aseet käyvät varsin hyvin kaupaksi. Sotilastukikohtia ei ole suljettu. Suomessa asevarusteluun käytetyt määrärahat ovat kasvaneet 2000-luvulla n. 1,7 miljardista eurosta 3,5 miljardiin euroon. Tänä vuonna tapahtuva militaariloikka nostaa maamme sotilasmenot yli 10 miljardiin euroon. Hävittäjien ylläpitoon tarvitaan tulevina vuosina vielä useita kymmeniä miljardeja lisäeuroja.

Hävittäjähankinnan ja muun asevarustelun lopullisesta hinnasta ei hiiskuta tietenkään mitään, jottei puolustuskykyyn vetoava herkkä illuusio särkyisi. Osviittaa Suomen asevarustelun lähivuosien todellisesta hinnasta ilmaisevat puolustusministeriön lähivuosien viralliset menot. Niitä kertyy v. 2020-2023 yhteensä 18,151 miljardia euroa. (Lähde: Taulukko 6. Valtiontalouden kehykset hallinnonaloittain sekä arvio kehyksen ulkopuolisista menoista vuosina 2020—2023, milj. euroa v. 2020 hinta- ja kustannustasossa.)

Markkinavetoista taloutta ylläpitävä hallitus on ottanut jo liki 19 miljardia euroa ulkomaista velkaa koronassa kolhiintuneen järjestelmän tekohengitykseen. Edes koronan kiihdyttämän talouskriisin aikana se ei ole kuitenkaan pihahtanut sanaakaan 10 miljardia euroa maksavan hävittäjähankinnan peruuttamisesta. Sota ja asevarustelu ovat lietsotun vihan pandemioita. Niiden lopettamiseksi ei katsota olevan tarpeellista taistella.

YK:n yleiskokous hyväksyi ydinasekieltosopimuksen heinäkuussa 2017. Mukana oli 122 valtiota, joista 50 on nyt ratifioinut sopimuksen. Ydinasekieltosopimus kieltää muun muassa ydinaseiden käyttämisen, hallussapidon, valmistuksen ja testaamisen. Suomi ei ole allekirjoittanut sopimusta. Maamme jäi v. 2017 sivuun sekä sopimusta koskeneista neuvotteluista että äänestyksestä. Samoin tekivät kaikki Nato-maat ja suurin osa EU-maista. Miksi rauhankonsulentit eivät esittele tätä ainutlaatuista tarjousta Yleisradion aamutelkkarissa meille suomalaisille veronmaksajille ja kehota meitä suomalaisia liittymään siihen?

Olemmeko unohtaneet poikkeustilan vallitessa, että sota on kulkutauti, joka laajenee median ruokkimana ihmisten mielissä helposti kymmeniä miljoonia ihmisiä tappavaksi pandemiaksi? Asevarustelurahat pitäisi sijoittaa väestön hyvinvointiin ja terveyden ylläpitoon. Näin tärkeästä asiasta pitäisi järjestää demokraattiseksi itsensä nimeämässä valtiossa kansanäänestys. Toisen maailmansodan jälkeen Suomen maaperällä, ilmatilassa ja merialueilla ovat elvistelleet sotilaallisella voimallaan ainoastaan Yhdysvallat ja sen Nato-liittolaiset.

Matti Laitinen

Vanhukainen ja omaishoitaja

29.1.2021

tiistai 16. helmikuuta 2021

 









OLEMME IHMISIÄ


Ihminen ihastuu, ihmistyy,

säilyttää ihmisyytensä

kannustavassa ihmisyhteisössä.


Ihminen tylsistyy tylyydessä,

kadottaa ilonsa, ihmisyytensä

etävalvotussa eristyskopissa.


Läheisyys venyy etäisyydeksi.

Lähimmäiset etääntyvät etäisiksi.

Lähiöt muuttuvat etiöiksi.


Korona on koulinut käsidesiin,

välttämään isoja ihmisjoukkoja,

venttaamaan eristyksissä piikkiä.


Kuinka massojen terveys kohentuu

lähiterkkarien lakkauttamisen jälkeen

Stadin terveydenkäsittelylaitoksissa?


Sairas markkinatalous makaa

teho-osastolla tiputuksessa.

Setelipainokone ylläpitää elämää.


Kuka kaipaa kotonaan etävalvottua,

robotisoitua, tekoälyistettyä ja

etähoidettua etävanhuutta?


Elämä on sitä sun tätä.

Kohta elämä on vain tätä.

Eletään ja kuollaan etänä.


Olemme lähimmäisiä, olemme ihmisiä.


Matti Laitinen

vanhukainen ja omaishoitaja

3.2.2021