tiistai 21. joulukuuta 2010

Punaista joulua ja menestyksellistä uutta vuotta!

MERELLÄ


Isänmaan rannat jättäneet
suomalaiset miehet ja naiset
matkustavat autolautalla
lepäämään Tallinnaan.


Orkesteri on aloittanut soiton.
Humppaa, tangoa ja valssia
kotimaan kielellä.
Leidit kantavat pöytiinsä
välkkyviä cocktaileja.


Tanssilattialla,
joku pari
tanssii tähtien kanssa.


Baarissa trubaduuri
vinguttaa kitarallaan Jeff Beckiä.
Hajuvedet, tupakka ja viinakset
käyvät verovapaassa kaupaksi.


Ajokoiran näköiset miehet
piinattuine vaimoineen
vaeltavat tuskissaan
laivan baarista toiseen
kossumäyris kourassaan.


Laivan kannella
tupakat käryävät.
Merellä puhaltaa
talvinen viima.


15.12.2010
Matti Laitinen

torstai 16. joulukuuta 2010

ALLEKIRJOITA KANTELU EUROOPAN IHMISOIKEUSNEUVOSTOLLE

KANTELU EUROOPAN IHMISOIKEUSNEUVOSTOLLE

 Suomi on hyväksynyt Euroopan ihmisoikeuksien perussopimuksen, joka perustuu vuonna 1948 annettuun yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen. Sopimuksen neljännessä artiklassa sanotaan: "Ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä." Toiseksi Suomen perustuslaissa määritellään kansalaisille oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

 Tästäkin huolimatta Suomen eduskunta on ottanut pakkotyön työvoimapoliittiseksi aseekseen nuorison keskuudessa. Eduskunta on laatinut lain, jonka mukaan ”toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa silloin, kun alle 25-vuotias vailla ammatillista koulutusta oleva nuori kieltäytyy koulutuksesta tai keskeyttää sen niin, ettei hän ole myöskään oikeutettu työttömyysetuuteen.” Hallituksen esitys laiksi toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta ja 11 §:n väliaikaisesta muuttamisesta astuu voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

 Toimeentulotuki on asuinkunnan sosiaalitoimiston myöntämää rahallista tukea. Se on tarkoitettu sellaiselle kotitaloudelle, jonka jäsenten yhteenlasketut tulot ja varat eivät riitä jäsenten välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin.

 Toimeentulotuen perusosan pitäisi kattaa mm.: ruokakulut, vaatteet, parturin ja kampaajan kulut, henkilökohtainen hygienia, ei-reseptilääkkeet ja vähäiset terveydenhuoltomenot, lääkkeet johonkin muuhun kuin sairauteen, matkakulut (muut kuin työ- ja opiskelumatkat), tv-lupa, sanomalehti, puhelinlasku sekä harrastus- ja vapaa-ajankulut.

 Lain muutos supistaa alle 25-vuotiaiden työttömien, joilla ei ole ammattikoulutusta, toimeentulotukea 20–40 %, jos he kieltäytyvät ammattikoulutuksesta tai keskeyttävät sen. Toimeentulotuki on jo tällä hetkellä Suomessa tasoltaan surkea. Jos tuesta vielä napsitaan 40 % pois, leikkaus kyseenalaistaa ihmisen välttämättömän toimeentulon tason. Suomen perustuslain mukaan: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.”

 Tämä laki täyttää myös pakkotyön tunnusmerkistön. Pakonomaisuutta lisätään määräyksellä, että jos työtön nuori keskeyttää työvoimapoliittisen koulutuksen, hän menettää myös oikeuden työttömyysetuuksiin.

Ammattikoulutuksesta kieltäytyminen tai sen keskeyttäminen ovat pääosin osoitus nuorten vaikeista elämäntilanteista, joihin liittyy terveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Vammaisten, vajaakuntoisten ja syrjäytyneiden nuorten mukaan ottaminen yhteiskuntaan ja työelämään heidän tarpeittensa mukaan tuettuna on tehokkaampi menetelmä kuin valtiovallan sanelemat pakkokeinot.

 Kokemus on osoittanut, että pakollinen työvoimakoulutus on täysin tehoton ja hyödytön koulutuksen muoto. Kukaan ei opi mitään pakosta. Tarjotun koulutuksen pakollisuus perustuu toimeentulotuen alentamiseen ja työttömyysturvan katkaisemiseen nuorelta rangaistusmielessä. Se on vallanpitäjien nuorelle osoittama rangaistus siitä, että poliittisen vallan käyttäjät itse eivät ole pystyneet avaamaan nuorisolle tulevaisuuden näköaloja. Virallinen yhteiskunta tunnustaa näin itse epäonnistuneensa sekä nuorten koulutus- että työllisyyspolitiikassaan.

 Suomen koulujärjestelmä ei perustu pakkoon. Opetusvelvollisuuskin koskee lasten vanhempia, eikä lapsia. Nyt käyttöön otettu pakkokoulutus on vastoin Suomen kansan tasa-arvoisia ihanteita. Se kohdistuu kaiken lisäksi tulevaisuuden kannalta kaikkein arvokkaimpaan, mutta laiminlyötyyn väestöryhmään, nuoriin.

 Vetoamme Euroopan ihmisoikeusviranomaiseen, että se vaatii Suomen eduskuntaa kumoamaan ihmisoikeuksia ja Suomen perustuslakia loukkaavan pakkokoulutuslain. Nuorten asemaan on osoitettava myönteistä, rakentavaa ja tulevaisuuden näköaloja avaavia toimenpiteitä tasa-arvoistamalla perus- ja ammattikoulutusta sekä rakentamalla työmarkkinoita, joilta nuoret voivat yhtäläisin oikeuksin ja oman kiinnostuksensa mukaisesti löytää oman elämäntehtävänsä.

 Helsingissä joulukuun 16. päivänä 2010

 Heikki Typpö ja Matti Laitinen


keskiviikko 8. joulukuuta 2010

ISÄNMAAN KASVOT



Isänmaan valkoisilla
Pisa-kasvoilla laahustaa
900 000 köyhyydessä elävää,
750 000 korvattavien mielialakemikaalien
käyttäjää.


Ruoka ja asuminen
on kallista,
perusturva
laihdutuskuurilla.

Kansaa vituttaa!

Lumi peittää maan
aurauskalusto loistaa
poissaolollaan.


8.12.2010
Matti Laitinen

perjantai 3. joulukuuta 2010

MORAALI


Kun menestys- ja lentoteollisuus
irtisanovat väkeään,
se on välttämätöntä
kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Kun työntekijät lakkoilevat,
lakon tuomitseminen laittomaksi
on välttämätöntä
kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Kun Nato hyökkää maailmalla,
sotaan liittyminen
on välttämätöntä
tappoteollisuuden säilyttämiseksi.

Kun televisio syytää
aivottomia sarjojaan,
se on välttämätöntä
tyhmyysteollisuuden säilyttämiseksi.

Kun ulkomaiset pankit
ryöstävät ja kavaltavat,
kapitalistien pelastaminen
verovaroin
on välttämätöntä
riistojärjestelmän säilyttämiseksi.

Kun kusetukseen uskotaan,
tietämättömyyden vankilassa
lusiva Suomen kansa
ei katko koskaan
kahleitansa.



3.12.2010 Matti Laitinen

perjantai 26. marraskuuta 2010

TAVARAMERKKEJÄ



Coca Cola ja McDonalds
edustavat käsi kädessä
vastuutonta vapautta
ja dollaridemokratiaa.

Windows avaa ikkunan
loputtomien
päivitysten ja käyttölisenssien
maailmaan.


Naton nelisakaraisen tarkoituksena
on erottaa sotamarkkinoilla
amerikkalaisen tappoteollisuuden tuotteet
muista ihmisen massamurhaamisen välineistä.

CIA on tappava kirjainyhdistelmä.
Se murhaa ja manipuloi kaikkialla.

Bacardin hedelmälepakko
geenimanipuloitiin vampyyriksi.
Rommisuku rahoittaa häpeämätöntä
sotaa ja terrorismia Kuubaa vastaan.

Nokia erottaa työntekijöitään,
jotta yhä useampi voisi liittää
korvansa kännykkään.

Suomen tavaramerkki on
sinivalkoisessa talvimaisemassa
hortoileva luomuolmi.
Pieni maa esiintyy
rauhansovittelijana.
Oman yhteiskunnan
huutavat vääryydet
ovat oikomatta.

Kolin kansallismaisemassa
poika opettaa isäänsä kusemaan.

Matti Laitinen
26.11.2010





keskiviikko 24. marraskuuta 2010

ILTA OOPPERASSA



Amerikkalainen laivastoupseeri
seilaa Nagasakiin.
Merimies ostaa geishan,
huijaa häntä rakkaudella
ja yksiulotteisella naimakaupalla.
Panee tytön paksuksi
ja purjehtii pois.


Kolmen punarinnan pesimän päästä
upseeri vaimoineen saapuu takaisin
ja ottaa lapsen omakseen.
Äiti uhraa itsensä veitseen.


Orkesteri soittaa vihlovan surullisen välisoiton.


Yhdysvallat ostaa itselleen
valtiollisen etärakkauden,
käyttää sitä hyväkseen,
aseistaa sen,
poistuu väliaikaisesti.
USA palaa ja ottaa haltuunsa
äiti maan lapset
– luonnonrikkaudet.
Etärakas uhrataan ja tuomitaan kuolemaan,
se on maan tapa.

Kaikki tapahtuu kuin Madame Butterfly’ssa.
Samat aariat ja tapahtumat toistuvat
milloin Aasiassa,
milloin Euroopassa,
milloin Latinalaisessa Amerikassa,
milloin Lähi-idässä.

Orkesteri soittaa vihlovan surullisen välisoiton.

Tähtilippu jää yksin heilumaan
tyhjentyneelle
kuoleman ja petoksen näyttämölle.


Matti Laitinen
24.11.2010



keskiviikko 17. marraskuuta 2010

AJATUKSIA SOSIALISTISESTA YHTEISKUNNASTA


Ihminen syntyy sosialistisessa yhteiskunnassa vapaana riistosta ja yhteiskunnallisesti tasa-arvoisena olentona. Hänellä on velvollisuus toimia sekä toisia ihmisiä että sosialistista yhteiskuntaa kohtaan ihmisyyden ja toveruuden hengessä.

Sosialismin tavoitteena on yhteiskunnan jäsenten – työtätekevien ihmisten – oma-aloitteisuuteen perustuvan vallan ja vastuun lisääminen yhteiskunnassa. Sosialistista yhteiskuntaa johtavan puolueen/puolueiden roolia ja sosialistista valtiota ei saa samaistaa toisiinsa, koska se johtaa helposti liioiteltuun vallan keskittämiseen.

Sosialistisessa yhteiskunnassa jokaisella kansalaisella on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Hänellä on oikeus liikkua vapaasti ja valita itse asuinpaikkansa sekä myös matkustusvapaus oman maansa ulkopuolelle.

Demokratia eli kansanvalta on kansan enemmistön tietoisen tahdon mukaan toimimista ja sen tekemien päätösten noudattamista. Sen toimivuus edellyttää sivistynyttä ja omaneduntavoittelusta vapautunutta kansaa. Sosialistisen yhteiskunnan demokraattisuus ilmenee siitä, kuinka paljon valtaa ja vastuuta kansalaisille on annettu päättää omasta elämästään ja elinympäristöstään. Demokratian toteutumisen perusehtona on vallanpitäjien ja vallan kohteen kaikinpuolinen tasa-arvoisuus ja kansalaisten osallistuva vuorovaikutus yhteiskunnassa sekä heidän tasavertainen kohtelunsa heidän asioitaan käsiteltäessä lain edessä.


OMISTUSUHTEET

Sosialistinen yhteiskunta omistaa perustuotantovälineet teollisuudessa ja rakennusalalla, julkiset rakennukset ja laitokset, joukkoliikennevälineet, tietoliikenne- ja sähköverkkojen infrastruktuurin, pankki- ja vakuutuslaitokset, kaupunkien vuokra-asunnot sekä median. Yhteiskunta vastaa myös kaupan jakeluketjuista. Yksityistä ansiotyötoimintaa voi harjoittaa käsityö- ja taidealan ammateissa, itsenäisenä ammatinharjoittajana, maataloudessa sekä erilaissa palvelualojen pienyrityksissä ja osuuskunnissa. Kenelläkään ei ole oikeutta käyttää sosialistista omaisuutta omien etujensa ajamiseen.

Sosialistisessa yhteiskunnassa sen jokaisella kansalaisella on oikeus omistaa omalla työnteolla ansaittua omaisuutta kuten asunto yksin tai yhdessä toisten kanssa. Keltään ei voi mielivaltaisesti riistää hänen laillisesti hankimaansa henkilökohtaista omaisuutta.

KOULUTUS

Jokaisella kansalaisella on sosialistisessa yhteiskunnassa oikeus saada maksutonta opetusta. Kaikilla on myös yhtäläinen oikeus kirjoittautua kaikkiin kansallisiin oppilaitoksiin – aina peruskoulusta yliopistoon asti. Korkeampi koulutus on avoinna yhtäläisesti kaikille kansalaisille heidän kykyjensä ja taitojensa mukaan. Valtio rahoittaa opiskeluvälineet. Aikuisväestöä varten on laadittu oma ammatillinen opetusohjelma.

Opetus pyrkii ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja sosialististen perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Se edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä sekä yhteiskunnan sisällä että kaikkien kansakuntien kesken.

OIKEUS TYÖHÖN JA OSALLISUUTEEN

Sosialistinen yhteiskunta takaa jokaiselle kansalaiselle työpaikan ja sen vapaan valinnan oman osaamisen puitteissa, oikeudenmukaiset työehdot sekä kattavan suojan työttömyyttä vastaan. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. Jokaisella työtä tekevällä kansalaisella on oikeus kohtuulliseen ja riittävään ansioon hänen ja hänen perheensä ihmisarvoisen toimeentulon turvaamiseksi. Toimeentuloa täydentävät muut yhteiskunnan järjestämät sosiaalitoimen keinot. Kansalaisilla on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.

Jokaisella kansalaisella on oikeus viikkolepoon ja vapaa-aikaan, 35 tunnin työviikkoon sekä laissa säädettyyn palkalliseen vuosilomaan. Kansalainen pääsee eläkkeelle täytettyään 60 vuotta.

Jokaiselle sosialistisen yhteiskunnan jäsenelle taataan oikeus sosiaaliturvaan ja yhteiskunnan järjestämään asuntoon sekä oikeus nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

Jokaisella kansalaisella on velvollisuus osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.

KANSANVALTA

Demokratia eli kansanvalta on vallankäytön muoto, jonka sisällön ja toteutustavan määrittelee sitä toteuttavan yhteiskuntajärjestelmän luonne ja tuotantotapa. Sillä kenellä on käsissään yhteiskunnan taloudellinen valta ja siihen ankkuroitu poliittinen valta, on viime kädessä hallussaan myös todellinen valta yhteiskunnassa. Vallan hajauttaminen on olennainen seikka sosialistisen yhteiskunnan demokraattisuuden ja toimivuuden kannalta, koska valta voi ilmetä yhteiskunnassa vastustuksen murtamisena, toimintavaihtoehtojen rajoittamisena, suostuttelujärjestelmänä sekä vallan muuttumisena laissa kirjatuksi oikeudeksi ja tottelemisen ehdottomaksi velvollisuudeksi.

Jokaisella kansalaisella on oikeus osallistua sosialistisen yhteiskunnan hallitsemiseen ja sosialistisen demokratian kehittämiseen osallistuvan demokratian, työläisten itsehallinnon sekä vapaasti valittujen kansanvallan elimien edustajien välityksellä. Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä yhteiskunnan julkisiin toimiin. Kansan tahto on hallitusvallan perusta. Tämä tahto on ilmaistaan kansanäänestyksillä ja määräaikaisilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestyksissä noudatetaan salaista tai muuta vaalivapauden turvaavaa menettelyä.

Kansanedustajan työ on luottamustehtävä – ei palkintotoimi. Kansanedustajan palkka on yhtä suuri kuin keskipalkka sosialistisessa yhteiskunnassa. Tehtävään ei liity mitään taloudellisia etuja tai etuoikeuksia.

Vallan ja vastuun hajauttamiseksi sosialistisen yhteiskunnan kunnat on jaettu osa-alueisiin, joissa talouden, sosiaali- ja koulutoimen, rakentamisen sekä terveyspalveluiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat asuinalueen kansalaisten valitsemat yhteisöneuvostot. Ne toimivat yhteistyössä kunnallisten, maakunnallisten ja valtiollisten kansanvallan päätäntäelimien kanssa. Yhteisöneuvostojen tarkoituksena on edistää väestön laajaa osallistumista ja paikallista aloitekykyä heidän omien ongelmiensa ratkaisussa.

YMPÄRISTÖ

Sosialistinen yhteiskunta vastaa ympäristöasioista ja omistaa alueensa luonnonvarat, maa-alueen, metsät ja vesistöt. Talouden ja yhteiskunnan kehittämisessä noudatetaan kestäviä periaatteita. Näin turvataan nykyisten ja tulevien sukupolvien selviytyminen, hyvinvointi ja turvallisuus. Tämän vuoksi jokaisen kansalaisen velvollisuutena on suojella vesiä, ilmakehää, maaperää sekä kasvi- ja eläinkuntaa. Tämän asian edistämiseksi tarpeeton yksityisautoilu on kiellettyä. Kertakäyttökulttuuri korvataan kansalaisten arjessa kestävien ja kierrätettävien materiaalien ja laitteiden käytöllä.

Sosialistisessa yhteiskunnassa vallitsee omavaraisuus ravinnon ja energian tuotannossa. Energiatuotanto perustuu uusiutuvien energiamuotojen käyttöön. Maataloustuotannon perustana ovat maatalousosuus-kunnat ja sopimusviljelyyn perustuvat yksityistilat sekä luonnonmukainen viljely.

VAKAUMUKSEN JA MIELIPITEEN VAPAUS

Sosialistinen yhteiskunta takaa sosialistisen lainsäädännön puitteissa kansalaisille ajatuksen, uskonnon ja omantunnon vapauden. Se kunnioittaa kunkin kansalaisen vapautta valita oman uskontonsa tai olla uskonnoton. Laki säätelee valtion suhteet uskonnollisiin instituutioihin. Tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

Jokaisella kansalaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Tähän sisältyy oikeus säilyttää mielipiteensä sekä oikeus hankkia, vastaanottaa ja levittää totuuteen perustuvaa tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

Kaikilla kansalaisilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen.

TUOMIOVALTA JA OIKEUSKÄYTÄNTÖ

Jokaisella kansalaisella on tasa-arvoinen oikeus tulla kuulluksi julkisesti puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.

Jokaisella kansalaisella on oikeus hyvitykseen häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle sosialistisen yhteiskunnan lainsäädännöllä turvattuja perusoikeuksia.

Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan kansalaisen edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.

Ketään kansalaista ei tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät sosialistisen yhteiskunnan tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia tekohetkellä. Myöskään ketään ei tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.

OIKEUS OMAAN YKSITYISYYTEEN

Sosialistinen yhteiskunta ei puutu mielivaltaisesti kenenkään kansalaisen yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon eikä loukkaa kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella kansalaiselle on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.

Jokaisella poliittisen vainon kohteeksi joutuneella kansalaisella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin sosialistisen yhteiskunnan lainsäädäntöä ja päämääriä.

Jokaisella sosialistisen yhteiskunnan jäsenellä on yhtäläinen oikeus kansalaisuuteen. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää kansalaisuutta eikä evätä oikeutta kansalaisuutensa vaihtamiseen.

PERHE

Täysi-ikäisillä kansalaisilla on oikeus perustaa perhe ilman minkäänlaisia etnisestä taustasta, sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautumisesta, yhteiskunnallisesta asemasta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.

Sosialistisessa yhteiskunnassa jokaisella kansalaisella on oikeus elintasoon, joka turvaa hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja koulutuksen. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikki lapset nauttivat samaa yhteiskunnan suojaa.

VELVOLLISUUDET

Jokaisella kansalaisella on velvollisuuksia sosialistista yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan hän on kuitenkin lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset sosialistisessa yhteiskunnassa. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää sosialistisen yhteiskunnan päämääriä ja periaatteita vastaan.

LOPUKSI

”Kaikkien kansalaisten on osallistuttava oikeudenkäyttöön ja maan hallintaan. Meistä (bolshevikeistä) on tärkeää, että ehdottomasti kaikki työtätekevät saadaan mukaan hallitsemaan valtiota. Se on tavattoman vaikea tehtävä. Mutta – vähemmistö – puolue ei voi pystyttää sosialismia. Sen voivat pystyttää kymmenet miljoonat, kun ne oppivat tekemään sen itse.” (Lenin, Valitut teokset, Osa 3, s. 411–422).


Matti Laitinen

lauantai 13. marraskuuta 2010

ISÄNMAA I


Kilpailuttakaa, yksityistäkää, yhtiöittäkää!
Kilpailuttakaa, yksityistäkää,
yhtiöittäkää!
Myykää koko maa!

Kansakunnan vahakynttilöiden
Jaa-äänet valuvat vuolaina Arkadianmäellä.
Kansanedustajat ovat velvollisia toimessaan
noudattamaan oikeutta ja totuutta.

Militaristit kuolaavat
Pohjois-Atlantin liitolle.
Vihreät huoraavat ydinvoimalle.
Kristilliset ristiinnaulitsevat
homoparien lähimmäisenrakkauden.
Cityfarmarien oma napa
on elämän ja maan tapa.
Vasemmisto on karistanut
vasemmistolaisuudesta
vasemmistolaisuuden.
Perussuomalaiset vaahtoavat
kuin tiskivesi sen valuessa
viemäriin.

Eduskunta on pukukoodattu
palkintonautojen tarha.
Edustuksellinen demokratia
on ajatusharha.

Kapitalisteille
Euroopan kaunein uni on
aseistettu Euroopan union.

Me elämme
ruskeiden kielisuudelmien maassa,
jossa Yhdysvalloille on suotu vapaus
valokuvata kansalaisiamme.


Marraskuu 2010
Matti Laitinen

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Syksy


Aurinko on noussut Vallilassa.
Näin on tapahtunut vuosimiljardeja.
Ilma on kirpeän syksyinen.
Venäläinen bussi purkaa lastiaan
hotelli Avan edessä.
Minä lähden duuniin.
Vedän käsiini villasormikkaat.
Hengitykseni höyryää.
Lähden askeltamaan Karstulantieltä Kangasalantielle.

Yksinäinen mies leventää leipäänsä
koukkimalla kepillä lasinkeräyssäiliöstä pulloja.
Lehmukset pudottavat keltaisia lehtiään.
Vanhat naiset ulkoiluttavat hitaasti tallustavia koiriaan.
Talutushihnoissa killuu jätöspusseja.

Ohi kiitävällä,
kikulihousuisella fillaristilla
on pipo kypäränsä alla.
Valkan kenttä huokuu autiutta,
sen pintaa rikkovat
nappulakenkien kovettuneet painallukset.

Risto Reipas marssii kadun toisella puolella
väitellen ääniensä kanssa.
Huoltomies haravoi vihlovasti lehtiä
kaupungin vuokrakasarmin nurmikolla.
Kestojanoinen miehenreppana raahaa
Valkkarista kotiinsa kassillista keppanaa.

Ohitan jylhän Paavalinkirkon.
Studarilla oranssin, runko-ohjatun
imulakaisukoneen kolme harjaa
ohjaavat liiskautuneet lehdet
sen imevään kitaan.

Rullaan Hämeentien sporapysäkille.
Noukin kutosen penkiltä tuoreen Metron.
Pitkän pääministerin muisti
on lyhyt.
Hänen rehellisyytensä
häviää kuin lehtivihreä syksyllä.
Ruska vie sen mennessään.

Syksy on sienisadon
ja teurastuksen aikaa.



Matti Laitinen

syksyllä 2010

torstai 7. lokakuuta 2010

Puhdistuksesta

”Sofi Oksasen romaanin “Puhdistus” huikea menestys ällistyttää minua. Muistellessani kirjoja, joita luin lapsuudessani, arvelen ymmärtäväni sitä jollakin asteella. 50-luvun alussa 20-vuosisadalla minulla ei ollut kovinkaan monta kirjaa luettavanani Eestissä. Luettuani lähes kaikki saatavissa olevat itsenäisen Eestin aikana julkaistut lastenkirjat aloin lukea enimmäkseen aikuisille suunnattua neuvostokirjallisuutta. Niiden joukossa oli myös pari tusinaa Stalinin palkinnon saaneita kirjoja. Mieleeni tulee joitain, jotka olivat todella hyvin kirjoitettuja kuten Aleksei Tolstoin ”Pietari I” ja ”Stalingradin juoksuhaudoissa”.

Enimmäkseen ilmestyi joitain anonyymejä, sekavia puolimytologisia tarinoita sadistisista saksalaisista ja heidän kätyreistään lurjuksina sekä urheista isänmaallisista partisaaneista sankareina. Kaikesta huolimatta näillä kirjoilla oli tiettyä vetovoimaa sopien johonkin meidän syviin psykologisiin tarpeisiimme keijusaduista sekä tarinoihin sankareista ja roistoista. Oksasen kirja vajoaa samaan kategoriaan kuin stalinistiset kirjat lapsuudessani. Ainoastaan sankarit ja antisankarit ovat vaihtaneet roolia keskenään. Se on taitavasti kirjoitettu kauhutarina lukuisine ruumiineen. Olkoon niin.

Minun ainoa, mutta vakava vastalauseeni romaania kohtaan on se, että kirja on olevinaan realistinen tarina elämästä Neuvosto-Eestissä 20-vuosisadan toisella puoliskolla ja se näyttää olevan hyväksytty sellaiseksi yleisesti Euroopassa ja Amerikassa. Sofi Oksasella ei ole välitöntä kokemusta noista ajoista ja tapahtumista, joita hän kuvaa osana elämäämme nitoen yhteen joitakin ikivanhoja ideologis-mytologisen kirjallisuuden sääntöjä ja myy sillä nyt hyvin lännessä. Hän kauppaa jotain, joka on olevinaan meidän elämäämme, vaikkei se sitä olekaan. Meidän elämämme Neuvostoliitossa ei ollut kauhutarina!

Totta kai oli useita kauhistuttavia ajanjaksoja, terrorin ja vastaterrorin vuosia, mutta kokonaisuudessaan me elimme elämää, joka oli usein melko kiinnostavaa ja hauskaa. Minä en voi hyväksyä ajatusta, että oma elämäni, vanhempieni, ystävieni ja kollegojeni elämä ei olisi ollut elämisen arvoista ja että me olisimme tunteneet itsemme laajan vankileirin vangeiksi. Neuvostoliitto ei ollut Stalinin kuoleman jälkeen vankileiri. Se oli surkea maa, mutta maailmassa oli ja on edelleen paljon kurjempia valtioita.

Yksi perusvakaumuksistani on se, ettei paholaista ole olemassakaan (ehkä ei jumalaakaan, mutta tässä se ei ole tärkeää). Neuvostoliitto ei ollut saatanallinen valtio. Elämää, jota elimme 20-vuosisadan toisella puoliskolla tässä maassa, ei eletty paholaisen tai hänen valvomiensa kätyrien pirullisten sääntöjen mukaan. Minä en halua kenenkään sieppaavan elämääni ja myyvän siitä huononnettuna versiona tuntemattomille ihmisille ulkomaille. Minä olen puhunut.”

Jaan Kaplinski

Suomennos: Matti Laitinen

Lähde:http://jaankaplinski.blogspot.com/

tiistai 5. lokakuuta 2010

ADRESSI EDUSKUNNAN LUOTTAMUKSEN PALAUTTAMISEKSI

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanedustajan työn tulee olla luottamustehtävä – ei palkintotoimi. Kansanedustajien palkkioiden korotuksia on perusteltu mm. sillä, että siten saamme eduskuntaan päättäjiksi ”pätevämpää väkeä”. Tosiasia on toinen; näillä ansiotasoilla kansanedustajiksi valikoituu yhä enemmän vain omaa etuaan ajavia ahneita saalistajia, joilla ei ole enää mitään ymmärrystä tavallisen työtätekevien kansalaisten arjesta. Suomen perustuslain mukaan kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Kansanedustajien keskuudessa esiintyvä tosiasioiden pimittäminen ja perättömien tietojen esittäminen julkisessa sanassa viestivät suomalaisen yhteiskunnan korruptoituneisuudesta.

Eduskunnan luottamuksen palauttamiseksi kansanedustajan tulojen/palkkioiden ei tulisi olla suurempi kuin keskipalkka Suomessa.

Eduskunnan luottamuksen ja uskottavuuden palauttamiseksi lahjoman vastaanottoon tai sen antoon syyllistyneiltä kansanedustajilta pitäisi kieltää mahdollisuus asettua ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Korruptio on lähes kaikissa maissa määritelty rangaistavaksi teoksi rikoslaissa.

Eduskunnan luottamuksen ja uskottavuuden palauttamiseksi eduskuntavaaleissa kullakin edustajaehdokkaalla kuuluisi olla taloudellisesti tasavertainen kuuluvuus ja näkyvyys tiedotusvälineissä.

Allekirjoita vetoomus. Adressi toimitetaan oikeusministerille, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja eduskuntaryhmille sekä tiedostusvälineille. Aloittakaamme yhdessä kansalaiskamppailu eduskunnan luottamuksen ja kansanvallan palauttamiseksi Suomessa. Me emme kaipaa edustajiksemme lurjuksia ja välistävetäjiä!

Kiitoksin

Helsingissä 4. lokakuuta 2010


Matti Laitinen Reijo Katajaranta

http://www.adressit.com/eduskunnanluottamus

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

UNKARIN YHTEISKUNNALLISTA MUUTOKSISTA


Unkarin kansantasavalta hajosi v. 1989. Unkarin tasavalta korvasi v. 1999 Varsovan liiton jäsenyyden sotilasliitto Naton jäsenyydellä. Maa täydensi kapitalistista integraatiotaan v. 2004 liittymällä Euroopan unioniin. Maa sijoittui v. 2009 YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) punnittuna sijalle 43. maailmassa. Yksityinen sektori käsittää nykyisin yli 80 % maan BKT:stä. Ulkomainen omistus ja sijoitukset ovat laajalle levinneitä. Vuoden 1989 jälkeen maahan on investoitu yli 23 miljardia dollaria ulkomaista pääomaa. Uuden vuosituhannen alussa julkiseen toimintaan astunut Unkarin äärioikeisto janoaa Suur-Unkarin palauttamista.

Unkarin liittyminen Natoon ei liene sattumaa, koska sitoutuminen sotilasliittoon on USA:n ja sen Nato-liittolaisten etu. Unkarin lisäksi sen entiset veljesmaat Puola ja Tšekki liittyivät myös Natoon v. 1999. Lokakuussa 2002 Natoon hyväksyttiin Prahassa seitsemän uutta jäsenvaltiota: Liettua, Viro, Latvia, Bulgaria, Romania, Slovakia ja Slovenia. Karttaa katsoessa tajuaa, että koko Balkan ja sen lähialueet on integroitu Natoon ja Venäjä samalla saarrettu. Kreikka ja Turkki kuuluvat sotilasliittoon jo entuudestaan.

UNKARIN TALOUSUUDISTUS

Sosialistisen Unkarin v. 1968 alkaneessa talousuudistuksessa peruskysymyksenä oli markkinoiden huomioiminen suunnitelmataloudessa. Tämä merkitsi siirtymistä keskitetystä valtiohallinnosta taloudellisiin hallintomenetelmiin, jossa yritysten oma aloitteellisuus ja päätöksenteko muuttuivat tärkeäksi osaksi maan talouselämää. Unkarilaisten kommunistien oman arvion mukaan uudistus lisäsi talouden kasvuvauhtia, työn tuottavuutta sekä kohotti väestön toimeentuloa ja edisti sosialistista demokratiaa. He eivät kyenneet kuitenkaan arvioimaan, kuinka laajentuneet markkinasuhteet vaikuttaisivat maan omaan talouteen. Lisäksi he aliarvioivat tuonnin merkityksen kotimaisen tuotannon kilpailijana.

Unkarin talouden kehitystä heikensi myös olennaisesti 1970-luvun puolivälissä alkanut maailmantalouden rakennemuutos – uuden teknologian soveltaminen tuotantotoimintaan sekä energian ja raaka-aineiden maailmamarkkinahintojen huima nousu. Näitä muutoksia ei oivallettu huomioida talouden suunnittelussa. Energiakriisiäkin pidettiin vain väliaikaisina ilmiöinä.

UUDEN TEKNOLOGIAN MERKITYKSESTÄ

Vuosi 1971 osoittautui merkkipaaluksi uuden teknologian vallankumouksessa, koska tuolloin USA:ssa otettiin käyttöön maailman ensimmäinen mikroprosessori – Intel 4004. Mikroprosessorin kehittäminen merkitsi sitä, että automaatiota hyödyntämällä perusteknologioita voitiin soveltaa, yhdistää ja kehittää uudeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Automaatio vaikutti oleellisesti ihmisten työtehtäviin, energian ja raaka-aineiden kulutukseen, säädettäviin tuotantoprosesseihin ja niiden toteuttamiseen käytettyihin teknologioihin kuten tietokoneisiin, mittaus- ja säätölaitteisiin.

Vuonna 1974 alkanut energiakriisi muutti kaiken. Öljyntuottajat laskivat laakista tuotantonsa hyvin alas tavoitteenaan tuottajahinnan huima korotus. Raaka-aineiden hinnat nousivat huimasti jopa 10-kertaisiksi. Etenkään kemiantuotteet eivät menneet kaupaksi ja teollisuudenala kamppaili olemassaolostaan useassa maassa. Energiakriisin seurausvaikutukset jysähtivät voimakkaasti kaikkeen teollisuustuotantoon.

Mikroprosessoripohjainen instrumentointijärjestelmä tuli koekäyttöön Yhdysvalloissa v. 1975. Suomessa mikroprosessorin ensiasennus tehtiin v.1977 paperikoneeseen. Virityksen seurauksena paperikoneen informaatiotiheys ja suorituskyky satakertaistui. Koko tehdasta voitiin valvoa ja ohjata yhdestä pisteestä näyttöruutujen ja näppäimistön avulla. Tietotekniikka siirtyi koteihin v. 1981 henkilökohtaisten tietokoneiden (PC) ilmaantumisen myötä. Tämä puolestaan loi perustan kokonaiselle uudelle mikrotietokoneen käyttäjä- ja kehittäjäsukupolvelle sekä tietoverkkojen maailmalaajuiselle leviämiselle.

Maailman sosialistinen leiri jäi tässä tieteellis-teknillisessä vallankumouksessa jälkijunaan ja maksoi siitä suolaisen hinnan.

SEV AJAUTUI TALOUDELLIS-TUOTANNOLLISIIN ONGELMIIN

Unkarissa talouden sääntelykeinoja vähennettiin ja yritykset saivat enemmän liikkumatilaa. Valtionbudjetin merkitys tuotantotoiminnan rahoituksessa voimistui. Ulkomaankauppavaihdon ehtojen huonontuminen vahingoitti maan taloutta. Tuotantoa suuremmaksi revähtänyttä kulutusta alettiin paikata ulkomaisilla lainoilla, joka johti raskaaseen velkaantumiseen. SEV:in vaikutus maan talouteen alkoi heiketä 1970-luvun lopulla, koska liittolaismaat painivat samanlaisten ongelmien eli energian ja raaka-aineiden tuhlaamisen sekä vanhentuneen tuotantoteknologian kanssa. Keskinäisen talousavun neuvostossa ilmenneisiin ongelmiin ehdotettiin yhtenä ratkaisuna siirtymistä siirtoruplista osittain vapaasti vaihdettavaan valuuttaan. Tämän arveltiin motivoivan jäsenmaita oman vientiteollisuutensa lisäämiseen. Vuonna 1978 Unkarin talousongelmiin haettiin ratkaisua yrittämällä palauttaa ulkokauppatase tasapainoon.

UNKARIN 80-LUVUN TALOUSPOLITIIKKA

Vuonna 1985 ryhdyttiin valtion yritysten johdon uudelleenjärjestelyihin, jonka jälkeen 2/3 valtionyrityksissä toimi johtoelimenä yritysneuvosto tai työtätekevien yleiskokous. Näille toimielimille luovutettiin päätäntävalta johtajan valinnassa ja yrityksen toimintastrategiassa. Valtion omistamia tuotantovälineitä luovutettiin uudentyyppisten pienyritysten ja talousosuuskuntien käyttöön. Vuonna 1988 kansantasavallassa otettiin käyttöön yleinen liikevaihtovero, henkilökohtainen tulovero ja pienyrittäjävero. Samanaikaisesti poistettiin yrityksiltä ja osuuskunnilta osa välittömistä veroista. Yrityksille myönnettiin enemmän etuja ja avustuksia kuin alussa oli tarkoitus. Niiden taloudelliset tulokset ja palkkamenot eivät vastanneet toisiaan. Kustannusten säästämiseksi myös valtiokoneistoa alettiin supistaa.

AURINGON LASKUN JÄLKEEN

Leonid Potšivalov kuvasi Liternatuja Gazetassa 16.12.1987 elämää Budapestin kadulla seuraavasti: ”Kaupunki herää aamunkoitteessa ahkerien unkarilaisten aloittaessa työnsä. Näyteikkunoissa on monenlaista tavaraa, mitä vain mieli tekee. Olen kateellinen: olisipa meilläkin tällaista! Sosialismin viehätys ei ole jonoissa vaan runsaudessa. Unkarilaiset ovat osanneet osoittaa sen havainnollisesti. Katselen kaupungin valomerta, sen rikkaus hivelee silmiäni, mutta sydämessä on katkeruuden kipinä. Näen edessäni runsautta, mutta päivän lehdessä puhutaan levottomuudesta jopa käytetään sanaa, johon meidän maailmassamme ei ole totuttu – kriisi. Unkarissako kriisi?”

Unkarin talousuudistus todella täytti kaupan hyllyjä 1970- ja 1980-luvuilla kuten moni suomalainenkin matkailija havaitsi käydessään maassa. Miljoonat turistit ja naapurimaiden asukkaat osasivat myös hyödyntää valtion subventoimia hintoja. Tavarapaljous johti myös vaurauden epätasaiseen jakautumiseen ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden lisääntymiseen, kotimaisen teollisuuden heikentymiseen sekä yhdeksän miljardin dollarin ulkomaanvelkaan. Yhteiskunta eli yksinkertaisesti yli varojensa. Samalla unkarilaiset vieraantuivat sosialistisesta yhteiskunnasta. ”Nuoriso on menettänyt kiinnostuksen korkeisiin yhteiskunnallisiin periaatteisiin, ei ole mitään ihanteita, eletään vain tätä päivää. Emmekä me tiedä, miten palauttaa nuorille usko sosialismiin.” (Peter Neiss maatalousopiston opettaja).

Sosialistisen yhteiskunnan ei pitäisi koskaan kilpailla kapitalismin kanssa kulutuksen volyymista, koska se johtaa viime kädessä kapitalististen elementtien tunkeutumiseen sosialistiseen yhteiskuntaan. Insinööri- ja taloustieteen ottaessa ylivallan suhteessa filosofiaan ja yhteiskuntatieteisiin tapahtuu yhteiskunnallinen katastrofi.

KANSANTASAVALLAN KAATUMINEN

János Kádárin pitkä rooli Unkarin kansantasavallan johdossa päättyi v. 1988 ja Karoly Grosz valittiin hänen tilalleen. Maan oppositioryhmät muodostivat omaksi yhteistyöelimekseen Demokraattisen foorumin.

Unkarin sosialistinen työväenpuolueen (USTP) keskuskomitea totesi kokouksessaan 10.–11.2.1989: “Poliittisten vastustajiemme ääriryhmä ei halua sosialismin uudistumista vaan sen lakkauttamista rauhanomaisin keinoin. He eivät halua jakaa vaikeuksia, vaan tahtovat heikkouksiamme hyväksi käyttäen palauttaa vanhan järjestyksen.” Keskuskomitea ilmoitti aikovansa jatkaa poliittisen järjestelmän uusimista. Sen tavoitteena olivat laajan demokratian kehittäminen sekä ohjenuorana kansan suvereenisuuden ja oikeusvaltion periaatteet. Keskuskomitean mielestä poliittinen pruralismi voi toteutua Unkarissa monipuoluejärjestelmän muodossa. Toisin sanoen USTP luopui vapaaehtoisesti yhteiskunnallisesta vallastaan, koska se arvioi Neuvostoliiton tilanteen huomioiden, ettei mitään ollut enää tehtävissä.

Unkarin ulkoministeri Gyula Horn ja hänen itävaltalainen kollegansa Alois Mock leikkasivat maita erottaneen piikkilanka-aidan 27.6.1989. Pian tämän jälkeen DDR:n kansalaiset alkoivat tulvia Unkariin ja sieltä eteenpäin Länsi-Saksaan.

Kansainvälisen kehityksen toimisto (USAID) aloitti poliittisten puolueiden kehittämisohjelmansa Unkarissa v. 1989. USAID kuvaa itse toimintaansa näin: ”Yhdysvalloilla on pitkä historia avustavan kätensä ojentamisesta taistelussa paremman elämän puolesta valtameren tuolla puolen asuvien kansojen puolesta, niiden kohtaamien tuhojen korjaamisessa tai niiden pyrkiessä vapaaksi ja demokraattiseksi maaksi.” Toimiston mukaan USA:n ulkomaan avulla on ollut aina kaksijakoinen tarkoitus Amerikan ulkopoliittisissa intresseissä: 1) demokratian laajentaminen ja 2) vapaiden markkinoiden edistäminen kehitysmaissa.

KAPITALISMI PALAUTETTIIN UNKARIIN

Unkarissa järjestettiin v. 1990 parlamenttivaalit, jonka voitti keskusta-oikeistokoalitio. Jo kesäkuussa maa vetäytyi Varsovan liiton sotaharjoituksista. Seuraavana vuonna neuvostojoukot poistuivat Unkarista ja Varsovan liitto purettiin. Vuonna 1994 USTP:n perillisen sosiaalidemokraattisen Unkarin sosialistisen puolueen (MSZP) ja Vapaiden demokraattien vaaliliitto sai enemmistön parlamenttiin. Demarien johtaja Gyula Horn vakuutti vapaiden markkinoiden politiikan jatkuvan edelleen. MSZP oli mukana toteuttamassa valtion omaisuuden yksityistämistä v. 1994–95. Edelleen heidän valtakaudellaan v. 1997 järjestettiin kansanäänestys Natoon liittymisestä, joka johti sotilasliiton jäsenyyteen v. 1999.

Pustan demarit ovat olleet hallitusvastuussa v. 1990–2010 yhteensä 12 vuotta. MSZP on omaksunut aateveljiensä tavoin nopeasti uusliberalistista talouspolitiikkaa toteuttavan valtionhoitajapuolueen roolin. Sen haaleanpunaisuus ilmenee lähinnä nationalismin vastaisuutena.

UNKARI OIKEISTOLAISTUU

Poliittinen valta siirtyi v. 1998 jälleen keskustaoikeistolle. Sosiaalidemokraatit ja Vapaat demokraatit palasivat vuorollaan hallitusvastuuseen v. 2002. MSZP sai tuolloin 40,2 % äänistä. Huhtikuussa 2003 järjestettiin kansanäänestys, joka hyväksyi Unkarin liittymisen Euroopan unioniin. Äänestykseen osallistui ainoastaan 46 % äänioikeutetuista kansalaisista. Parlamentti ratifioi EU:n perustuslain v. 2005.

Pääministeri Ferenc Gyurcsanya (sosdem) vaadittiin syyskuussa 2006 eroamaan tehtävistään, koska hän oli vaalikampanjassaan valehdellut kansalle maan taloudellisesta tilasta. Tilanne johti levottomuuksiin ja väkivaltaisiin katumielenosoituksiin, joita lietsottiin 50 vuotta aikaisemmin tapahtuneen Unkarin kansannousun muistolla. Mellakoissa loukkaantui 800 ihmistä. Syy tapahtumista langetettiin tutkintakomission toimesta poliisin, hallituksen ja maan poliittisen eliitin kontolle. Syyskuussa 2007 mellakkapoliisi kyynelkaasutti ja vesitykitti äärioikeistolaisia mielenosoittajia. Huhtikuussa 2008 Vapaat demokraatit erosivat hallituksesta.

Maailman talouskriisi iski rankasti Unkariin syksyllä 2008. Kansainvälinen Valuuttarahasto, EU ja Maailmanpankki myönsivät maan pelastamiseksi 25 miljardin dollarin lainan. Tämä merkitsi Unkarin kansalle tiukkaa säästökuuria, verotuksen kiristämistä ja palkkojen jäädyttämistä.

Kesäkuussa 2009 äärioikeistolainen Jobbik-puolue sai europarlamenttivaaleissa kolme edustajapaikkaa keräten unkarilaisten kokonaisäänimäärästä lähes 15 % saaliin.

Keväällä 2010 oikeistokonservatiivinen Fidesz-puolue hyödynsi unkarilaisten pettymystä sosiaalidemokraattien harjoittamaan politiikkaan. Se voitti Unkarin eduskuntavaaleissa saamalla 263/386 paikkaa yksikamariseen parlamenttiin. Voitto soi oikeistolle mahdollisuuden muuttaa halutessaan maan perustuslakia. Lisäksi parlamenttiin nousi romanivastainen ja antisemitistinen Jobbik (Liike paremman Unkarin puolesta) 47 edustajapaikalla. Jobbik on äärioikeistolainen v. 2003 perustettu puolue. Puolueeseen kansanedustaja Krisztina Morvai on kehottanut "ylpeinä Unkarin juutalaisina" itseään pitäviä leikkimään vapaa-ajallaan "pienillä, ympärileikatuilla kulleillaan".

Jobbikin puheenjohtajana toimii Gábor Vona. Hän on myös puolueen puolisotilaallisen Magyar Gárda –järjestön (Unkarin kaarti) perustaja. Uusnatsien iskujoukko Magyar Gárda on herättänyt runsaasti huomiota katukuvassa univormullaan, nuoliristiläisillä tunnuksillaan ja punavalkovaakaraitaisilla Árpád-lipuillaan. Kaarti vannoo uskollisuutta Unkarin kuningashuoneelle, joka hallitsi vuosisatoja Karpatian allasta.

UNKARILAINEN NATIONALISMI JANOAA SUUR-UNKARIA

Vuonna 2000 Unkarin parlamentti sääti lain, jonka mukaan ulkounkarilaiset Romaniassa, Slovakiassa, Ukrainassa, Serbiassa, Kroatiassa ja Sloveniassa saivat työskennellä, opiskella ja hoitaa terveyttään tilapäisesti Unkarissa. Joulukuussa 2004 Unkarissa järjestettiin kansanäänestys maan kansalaisuuden myöntämiseksi n. viidelle miljoonalle Unkarin ulkopuolella elävälle unkarilaiselle. Äänestyksen lopputulosta ei saatettu voimaan heikon osallistumisen vuoksi.

Fidesz-puolue runnoi vaalivoittonsa jälkeen parlamentissa enemmistöasemallaan lävitse "Julistuksen kansallisesta yhteistyöstä". Hallituksen päätöksellä julistus on laitettava kehystettynä julkisten rakennusten kuten ministeriöiden tai koulujen seinille, jotta se on julkisesti luettavissa.

Toukokuussa 2010 Unkarin parlamentti sääti Fidesz-puolueen aloitteesta lain, joka myönsi ulkounkarilaisille kaksoiskansalaisuuden. Tämän jälkeen kaikki ulkounkarilaiset saavat vapaan matkustusoikeuden Unkarin kansalaisina EU-maihin.

Tämän lisäksi oikeistohallitus on julistanut kesäkuun 4. päivän "kansallisen yhtenäisyyden päiväksi" eli juhlapäiväksi, jolloin "kaikkien kansalaisten tulee muistaa Unkarin suurinta tragediaa 1900-luvulla". Päivämäärä ja teema viittaavat Unkarin delegaation allekirjoittamaan Trianonin rauhansopimukseen, jonka maa joutui allekirjoittamaan ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden kanssa. Sopimuksessa Unkari menetti 2/3 aiemmasta maa-alueestaan.

Unkarissa tehtiin syyskuussa lakialoite, joka heikentäisi kodittomien oikeuksia julkisilla paikoilla. Oikeistohallitus aikoo poistaa köyhyyden häätämällä kodittomat pois julkisilta paikoilta. Lakialoitteessa penätään julkisten paikkojen epäsopimattoman käytöksen kieltämistä. Tällaista epäsopivaa käytöstä olisi nukkuminen ja asuminen. Lakialoite vaikuttaa eniten kodittomien oloihin, sillä heistä monet elävät ja asuvat keskikaupungin julkisilla alueilla kuten metrotunneleissa, ovisyvennyksissä ja puistoissa. Lakialoite ehdottaa että julkisia paikkoja voi käyttää vain julkisiin tarkoituksiin, kuten läpikulkuun, vapaa-aikaan, urheiluun, mielenosoituksiin ja muihin julkisiin tapahtumiin.

MIKSI?

Miksi unkarilaiset raahasivat kivenjärkäleen Gellért-kukkulan laelle ja sallivat sen vieriä jälleen kerran Tonavaan?

Matti Laitinen

Lähteet:
www.unkari.info, Wikipedia, Suomi-Unkari-seura, YLE: Vivica Richt, YK-tilastot, Sosialismin teoria ja käytäntö 6/88, 11/88 ja 8/89, Jouko Jokisalo, http://www.tekniikka.oamk.fi/~terohi/auto1_s2009u.htm Keskisuomalainen/STT ja http://www.usaid.gov/our_work/democracy_and_governance/publications/pdfs/pnace500.pdf

maanantai 20. syyskuuta 2010

VALLILA – RUNOJA VUOSILTA 2000–2010


Matti Laitiselta ilmestyi viime huhtikuussa omakustanteena runoteos nimeltään Vallila. Laitinen on aikaisemmin kirjoittanut viisi romaania, joissa on ollut mukana vahvasti yhteiskunnallisia kannanottoja. Siinä sivussa hän on myös kirjoitellut runoja, joita hän on menestyksellä esittänyt erilaisissa juhlissa ja kokoontumisissa. Hänet on myös palkittu v. 2004 Helsingissä stadin slangia käsitelleessä kirjoituskilpailussa. Nyt Matti Laitinen on laittanut yksiin kansiin runojaan vuosilta 2000 – 2010. Vallila-kirjaan on koottu 19 runoa tältä ajanjaksolta. Laitinen on itse taittanut kirjansa alusta loppuun, kannesta kanteen. Tässä hän onkin onnistunut erinomaisesti. Lopputulos on tyylikäs.

Laitinen lähetti runokirjansa myös Päätaloinstituutin vuoden 2010 Möllärimestari –kilpailun runosarjaan. Kilpailuun otti osaa yhteensä 33 runokirjaa. Laitisen kirja sai kilpailussa kunniamaininnan.

Arvostelussa todettiin, että: “Virkistävän erilaisia, yhteiskunnallisia runoja Arvo Turtiaisen ja Nazim Hikmetin hengessä, mutta Laitisen äänellä. Laveaa, eeppistä tekstiä. Joissakin runoissa pilkahtelee esiin riimiä. Vähemmässä määrin ne toimisivat ironian merkkeinä, mutta nyt riimiä on hiukan liikaa. Henkilöistä kuten Castrosta kirjoitetuista runoista nykylukija etsii ironiaa, ne eivät muuten ole oikein tätä päivää. Sen sijaan esimerkiksi runot Leningrad, Kevät ja Tarjalle ovat hienoja lukukokemuksia.

“Mitä me teemme vallankumouksella / jos emme rakasta niitä / joita varten se on?”

Matti Laitinen hyväksyy raadin arvion muutoin paitsi, että “en ymmärrä, mitä ironisoitavaa Fidel Castron merkittävässä elämäntyössä pitäisi olla”.

Laitisen runot ovat vapaamuotoisia, mutta iskeviä, poliittista runoa parhaimmillaan. Niiden erityinen vahvuus on hieno ympäristön ja elämän havainnointi sekä erinomainen kyky pelkistää asioita, kyky tuoda
yhteiskunnalliset epäkohdat melkeinpä kepin nokassa esiin. On siis aivan turhaa puhua, että aikanaan niin vahva poliittisen runon perinne olisi Suomesta kuollut. Matti Laitisen Vallila-kirja on perinteen olemassaolosta mitä parhain esimerkki.

Valitettava tosiasia vain on, että nykyinen porvarillinen media ja kustantajat kiertävät aidon vasemmistolaisen runouden kaukaa. Todellisuutta paljastavat runot eivät taida niiden mielestä olla oikein muodissa. Ne eivät myy, koska porvarilliset kustantajat eivät halua niitä kustantaa ja markkinoida.

Matti Laitisen Vallila-runokirjaa voi tilata Matilta itseltään sähköpostitse: matti.laitinen@pp5.inet.fi


Kirjan hinta on 10 euroa + postimaksu 1,05 euroa.

Reijo Katajaranta
Kansan ääni-lehti 4/2010

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

BUDAPEST



Tonava on puhkonut vuosituhansia
kallioita ja kulttuureja virratessaan
kohti Mustaamerta.
Minä olen potkinut pikkukiviä
Budan ja Pestin rantakaduilla
neljänä vuosikymmenenä.

Valtaosa omasta elämästäni
on urautunut uomaansa
viime vuosisadalla
jättäen omat merkkinsä
kehooni ja mieleeni.

Minä näin kansantasavallan
kukinnan ja kuihtumisen,
kádárilaisen sosialismin hiipumisen,
rajojen aukeamisen,
Varsovan liiton vaihtumisen Natoon,
siirtymisen SEV:istä Euroopan unioniin
ja uusnatsien esiinmarssin.

Unkarin sosialistisen työväenpuolueen
pääsihteeri Grosz totesi helmikuussa 1989:
”Poliittisten vastustajiemme ääriryhmä
ei halua sosialismin uudistumista vaan sen
lakkauttamista rauhanomaisin keinoin.
He eivät halua jakaa vaikeuksia, vaan
tahtovat heikkouksiamme hyväksi käyttäen
palauttaa vanhan järjestyksen.”

Unkarilaiset rakastavat
lukuisia omia silta- ja aukiosankareitaan.
Heitä kierrätetään joustavasti
vuosisadasta ja järjestelmästä toiseen.
Kansainväliset vallankumousmiehet
sen sijaan on kuskattu patsaspuistoon.

Tonavan ylittää
kahdeksan siltaa.
Natsit tuhosivat
II maailmansodassa
olemassa olevista viisi.
Kaksi uusinta siltaa
Eteläinen rautatiesilta ja
Megyerin haruskaapelisilta
on rakennettu vasta
kapitalismin palauttamisen jälkeen.

Kolme kertaa Kulosaaren sillan pituinen
laattapalkkisilta ylittää Margit-saaren ja Óbudan.
Sen kannella huristaa vuorokaudessa
150 000 ajoneuvoa.
Se vihittiin käyttöön Stalinin siltana 60 vuotta sitten.
Teräksen kovan syrjäytti myöhemmin
oma esiyksinvaltias – Árpád.
Hänen muistonsa roihuaa
uudella vuosituhannella
Magyar Gárdan univormuissa,
nahkapäissä ja Árpádin liehuvissa
punavalkovaakaraitaisissa lipuissa.
Äärioikeiston Jobbik-puolueen saadessa
viime keväänä 47 paikkaa parlamenttiin
nuoliristi tunkeutui syvälle
pustan politiikkaan ja arkeen.

Seitsemällä kantamuurilla lepäävä Margitin silta
piirtyi eteeni ensi kerran 37 vuotta sitten.
Tervehdittyäni Ferenc Kazinczya
laskeuduin yhteen Batthyány Térin
tynnyrioviseen kellarikuppilaan.
Kumosin Karl Marx Stadtissa pantua olutta.
Kapakan kusiputkassa Erich Honecker revitteli
sähkökitaraa.
Kohdatessani jälleen päivänvalon
vaelsin Budai álso rakpartia pitkin etelään.
Kaarisilta johdatti minut Palatinuksen rikkikylpylään
sekä itärannalle graniittiviittaan verhoutuneiden,
kulmikkaiden Marxin ja Engelsin luokse.

Széchenyin ketjusilta yhdisti
vuonna 1849 ensimmäisenä
Budan, Óbudan ja Pestin kaupungit.
Ylitysväylän kummassakin päässä
maatukien päällä lepäsi kaksi kivileijonaa.
Sillan kansi oli ripustettu
valtavien rautaketjujen varaan.
Sodassa vaurioitunut silta korjattiin
sata vuotta syntymänsä jälkeen.
Se entisöitiin 23 vuotta sitten.
Lähes satatuhatta niittiä uusittiin.

Erzébetin valkoinen riippusilta sijaitsee
jokipätkän kapeimmassa kohdassa.
Kauniissa nelipilarisessa sillassa
on kolme jänneväliä.
Salamurhatulle Elisabethille on pystytetty
pronssipatsas puistoon Budan puolelle.
Uuden sillan kohottua sodan tuhoaman tilalle
sitä pidettiin osoituksena
unkarilaisten työläisten
elävästä tahdosta ja luovuudesta
rakentaa sosialismia.

Neljä myyttistä Turul-haukkaa istui
Szabadságin ketjusillan
vihreiden pylonien päissä
suojelemassa taivallustani.
Keisareilla on tapana vaieta vapaudesta.
Keisari Franz-Josef korkkasi kuitenkin
Vapauden sillan.
Teräksisen Szabadságin ketjusillan
valurautaiset sillankaiteet
johdattivat minut
Gellert-kukkulalta kauppahalleille.
Paprikat, karppialtaat, salamit ja savuläskit
hulmahtivat tuoksuina tajuntaani.
Olen istunut monesti Dimitrovin aukiolla
siemailemassa vaniljapäärynälikööriä.

Asuessani kerran 80-luvulla
Béla Bartókin kadulla
tutustuin borozójen
sinkkisammioista kauhottuun
tahmean känniseen
mikrokosmokseen.

Maleksin Petöfin ristikkopalkkisillalla pohtien.
Keltavalkoiset raitiovaunut
kolistelivat ohitseni.
Tiet vievät Budaan
tai Pestiin.
Kun mikään tie
ei perille vie,
on löydettävä silta,
joka ylittää Tonavan
ja yhdistää tiet.

Minä arvostin unkarilaista sosialismia
ja sen kansallisia ominaispiirteitä.
Gulassikeittoa, egriä ja leipää riitti kaikille.

Nykyinen oikeistohallitus aikoo poistaa
köyhyyden häätämällä kodittomat pois
julkisilta paikoilta.
Unkarin valtapuolue Fidesz janoaa
Suur-Unkarin palauttamista.

Miksi unkarilaiset raahasivat
kivenjärkäleen
Gellért-kukkulan laelle
ja sallivat sen vieriä
jälleen kerran
Tonavaan?


Matti Laitinen syksyllä 2010

perjantai 3. syyskuuta 2010

Hakaniemessä


Maadoitin perseeni Hakaniemen rantaan.
Maailman rauha kohosi vieressäni.
Puistolehmuksen alla naakkui naakka.
Korkeasaaressa häkitetyt harvinaisuudet
poikivat suojassa ja rauhassa.

Punagraniittijalustalla seisova pronssirykelmä
pystytettiin ystävyyden ja yhteistyön aikakauden
viime metreillä.
Ihmishahmot kannattivat käsillään maapalloa
ja puolustivat rauhaa.

Hakaniemen tori oli tyhjillään.
Kaivopuiston suunnasta lensi
paikalle valkopäämerikotka.
Lintu tömähti pallon päälle paskalle.

USA:n presidentti kertoi eilen
lopettavansa Irakissa
4 000 miljardia dollaria
maksaneet taistelut.
Maahan jää silti 50 000 sotilasta.
Amerikkalainen sotateollisuus
keskittyy sotimaan Afganistanissa.

Auta ja aseista,
hyödynnä ja hylkää,
hyökkää ja hävitä.
Manipuloi ja miinoita,
murhaa ja murskaa.
Kuulustele ja kiduta,
kaada ja kuoppaa.

Rikos rauhaa vastaan palkitaan hyvin.

Odotettavissa on torjuntavoitto.
Sotilasliittoihin kuulumaton
Suomi käy omaa erillissotaansa
Afganistanissa.


Matti Laitinen 1.9.2010

maanantai 30. elokuuta 2010

KUUBAN JA USAN SUHTEISTA


Akateemikko Noam Chomsky (1) käsittelee uuden kirjansa ”Cuba-US relations – exclusive” johdannossa Kuuban vastaista terrorismia. Hän yksilöi USA:n väkivallan historiaa ja usein mielipuolisia reaktioita pientä mutta uhmakasta naapuriaan vastaan.

Robert Kennedy aloitti terrorismikampanjan

Kenties Washingtonin silmiinpistävin veto sodassa Kuubaa vastaan sen jälkeen, kun maa oli uskaltanut vapauttaa itsensä v. 1959, on ollut raivo, jota USA on lietsonut sitä vastaan. Kennedyn Sikojenlahden invaasio oikeutettiin pian alettuaan hysterian ilmapiirissä. Puolustusministeri Robert McNamara todisti näin myöhemmin senaatin Churchin komitealle (2). Ensimmäisessä valtioneuvoston tapaamisessa epäonnistuneen invaasion jälkeen ilmapiiri oli ”melko raivokas”. Varaulkoministeri Chester Bowles raportoi vauhkosta reaktiosta laadittua toimintaohjelmaa kohtaan. Sen ydinkohtana oli vakava terroristinen sota. Robert Kennedy oli määrännyt koordinoitavaksi massiivisen valtiojohtoisen ja kansainvälisen Kuubaan kohdistuvan terrorismikampanjan. Hän selvitti Kuuban hallituksen välittömän lyömisen olevan USA:n hallitukselle ensisijaista ja kaiken muun toissijaista – aikaa, rahaa, ponnistuksia ja miesvoimia säästämättä.

Presidentti itse oli tietoinen siitä, että liittolaiset ajattelivat meidän olevan hiukan dementoituneita pitäytyessämme itsepintaisesti kiinni nykyisissä suhteissamme Kuubaan. Kuuban jouduttua kauheaan kiipeliin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Bill Clintonin johtamat liberaalidemokraatit kiristivät hirttosilmukkaa painostamalla Bushin hallintoa oikealta tarkoituksenaan ”aiheuttaa hävitys Kuubassa”. Edustaja Robert Torricelli toimi hankkeen nokkamiehenä (Torricelli-lait v. 1992 ja Helms-Burton lait v.1995 (3)). Ääriliikkeiden toiminta sopi Pentagonille. Vuonna 1993 USA:n armeijan sotakorkeakoulu varoitti ”synnynnäisen tunteellisen valituksen” ohjaavan niitä politiikan tekijöitä, jotka näkivät Fidel Castron ”paholaisen ruumiillistumana, jota piti rangaista uhmakkuudesta USA:ta vastaan ja samoin kuin myös muista tuomittavista teoista”, vaikka mitään niistä ei rankattukaan yhtä korkealle kuin uhittelu Yhdysvalloille.

Reagan määritteli Kuuban terroristivaltioksi

Kennedyn veljekset tavoittelivat JFK:n neuvonantaja Arthur Schlesingerin mukaan ”maan kauhujen” tuomista Kuubaan. Terroristisota Kuubaan vastaan kärjistyi 1970-luvun lopulla. Reaganin hallitus pisti Kuuban terrorismia tukevien valtioiden listalle. Ironia sivuutettiin huomioitta. Tosiasiassa Saddam Hussein korvattiin listalla Kuuballa, jotta reaganilaiset voisivat suoda aineellista apuaan uudelle ystävälleen. Saddam säilyi suosittuna ystävä v. 1990. Tuolloin hänen statuksensa muuttui uudestisyntyneeksi Hitleriksi, joka oli syyllistynyt todellisiin rikoksiin – ei triviaaleihin väärinkäytöksiin kuten kurdien teurastamiseen – vaan kuten määräysten noudattamatta jättämiseen tai jopa niiden ymmärtämättömyyteen. USA:n tunkeuduttua Irakiin hänet vangittiin ja hänelle langetettiin kuolemantuomio v. 1982 tehdyistä rikoksista. Tuona vuonna hänet oli pudotettu terrorismia tukevien valtioiden listalta. Jälleen ironia sivuutettiin huomioitta.

Kuuban suhteen on tietenkin olemassa virallinen veruke v. 1982, jossa maa määritellään terroristiseksi valtioksi. Kuuba oli Reaganin hallituksen väittämän mukaan tukenut keskiamerikkalaisia, jotka vastustivat ”terrorisotaa”. Todellisuudessa erikoinen, satoja tuhansia kuolleita vaatinut ja Keski-Amerikan raunioittanut terroristihyökkäys, esitettiin historiallisena amerikkalaisen idealismin voittona ja demokratian edistämisenä. Toinen virallinen vakiosyy on ollut tähän asti Kuuban ihmisoikeudet. Se on veruke, joka voi vain inspiroida ivaa syvästi USA:n doktriineihin iskostuneiden piirien ulkopuolella oleviin ihmisiin. Ihmisoikeuksien valossa Washingtonin asiakirjat eivät kerro mitään sen omista suosikkiasiakkaistaan.

Kuuban kauppasaarto

Käynnistäessään terroristikampanjansa presidentti Kennedy kiristi terävästi myös kauppasaartoa, jonka presidentti Eisenhower oli aloittanut ”laillisesti”. Korkeiden viranomaisten mukaan: ”Koska Kuuban kansa on vastuussa (maansa) hallintojärjestelmästä (varaulkoministeri Douglas Dillon), siksi sen on kärsittävä synneistään nälkää ja puutetta.” Kennedy hyväksyi sen, että Washingtonilla oli sekä oikeus että velvollisuus aiheuttaa ”kasvavaa epämukavuutta nälkäisten kuubalaisten joukossa”.

Eisenhowerin ulkoministeriön virkailija Lester Mallory linjasi käytännölle perushahmotelman huhtikuussa 1960, jolloin hallinto salaisesti määräsi itsensä kukistamaan (Kuuban) hävyttömän hallinnon. Castro pitäisi syrjäyttää ”taloudellisen pettymyksen ja tyytymättömyyden perusteella”. Kaikkiin mahdollisiin keinoihin Kuuban talouselämän heikentämiseksi, nälän ja epätoivon tuottamiseksi sekä hallituksen syrjäyttämiseksi pitäisi ryhtyä pikaisesti.”
Terrorismisotansa aikana Kennedy langetti Kuuballe ennennäkemättömän ankaran kauppasaarron. Hän esti kaiken kuubalaista alkuperää olevan tavaran kaupan. Tämä koski myös kauppatavaraa, joka on sijainnut Kuubassa tai on siirretty Kuuban kautta jonnekin tai joka on valmistettu tai on peräisin kokonaan tai on osa artikkelia, joka on kasvatettu, tuotettu tai tehty Kuubassa.” Kauppasaartoa seuranneina vuosina on käytetty valtavasti voimavaroja kansainvälisen kaupan seuraamiseksi ja sen varmistamiseksi, jotta kieltoa noudatetaan. Tämä ei ole helppo tehtävä, kun on välttämätöntä kieltää, ettei mikään tuote saa sisältää kuubalaista nikkeliä (Johnson ja Reagan) tai ettei sveitsiläisessä suklaassa saa käyttää kuubalaista sokeria (Clinton).

Tarkoitus pyhittää keinot

Valtiovarainministeriö tarjosi erästä selitystä raportoidessaan huhtikuussa 2004 kongressille OFAC-toimistonsa toimia tämän ollessa vastuussa epäilyttävistä sijoituksista varojen siirroissa, jotka olivat keskeisessä osassa terrorismin sodassa. OFAC informoi kongressille, että sen 120 työntekijästä neljä oli määrätty kuljettamaan rahoja Osama bin Ladenille ja Saddam Husseinille. Samaan aikaan melkein kaksi tusinaa työntekijää työskenteli Kuuban kauppasaarron voimistamiseksi. Vuosina 1990–2003 OFAC raportoi 93 terrorismiin liittyvää tutkimusta (9 000 U$) ja 11 000 Kuubaan liittyvää selvitystä (8 miljoonaa U$). Mikään ei ole muuttunut näköjään sen jälkeen, kun CIA:n tukemat radikaalit islamistit olivat hyvin lähellä tuhota v. 1993 World Trade Centerin. Heidän kunnianhimoisempia suunnitelmiaan pystyttiin hädin tuskin estämään. Nämä paljastukset ohitettiin raportoimatta lehdistössä. Senaattori Max Baucusin oli tarkoitus tuomita hallituksen absurdi ja kasvava pakkomielle ja verorahojen väärinkäyttö Kuuban rankaisemisessa vaarallisena harhautumisena todellisuudesta… kun USA on kasvokkain hyvin todellisen terroristiuhkan kanssa Lähi-idässä ja kaikkialla muualla.

Ponnistelut Kuuban kansan ”oikeudenmukaisen” rankaisemisen tukemiseksi pysyvät hengissä vain virtuaalisesti yksimielisessä maailmanoppositiossa kuten äänestettäessä vuosittain kauppasaarrosta YK:ssa. Washington voi kelpuuttaa tuekseen vain sitoutuneita asiakkaitaan – Israelin ja jonkun Tyynenmeren saarivaltion. Maailman mielipiteen sivuuttaminen on tietenkin vakiojuttu. Piittaamattomuus Yhdysvaltain yleisestä mielipiteestä on myös selviö. Suuri enemmistö amerikkalaisista on suosittanut jo vuosikymmeniä Kuuba-suhteiden normalisoimista. Epätavallisempi fakta on se, että pelosta johtuva hyökkäävyys elää USA:ssa väkevimmin yksityisissä vallankeskittymissä maatalousbisneksessä, lääketeollisuudessa, energiayhtiöissä ja muissa sellaisissa. Valtion intressi murskata Kuuba tämän normaalisti ratkaisevan tekijän vuoksi jää kuitenkin ulkomaansuhteiden varjoon.

Pakkomielteinen suurvalta

Omituinen pakkomielle näyttää järjettömältä Kuubaan kohdistuvien uhkien valossa. Se on erillään v. 1962 lokakuun melko vakavasta uhasta, joka oli suurelta osin seurausta terroristisesta sodasta. Sodasta, joka oli suunniteltu kulminoitumaan tuona kuukautena kommunistisen hallinnon syrjäyttämisenä ja avoimena kapinana Kuubassa ja joka vietäisiin menestyksellisesti loppuun USA:n sotilaallisella sekaantumisella.

Historioitsija Thomas Paterson päättelee melko uskottavasti, että “olisiko (ilman pakkomiellettä) ollut lainkaan Sikojenlahden retkeä, tuhoisia peitetoimia, salamurhaiskuja, sotamanööverejä ja –suunnitelmia, taloudellisia ja diplomaattisia pyrkimyksiä härnätä, eristää ja tuhota Castron hallitus Havannassa. Kuuban ohjuskriisiäkään tuskin olisi ilmaantunut. Lokakuun 1962 kriisi aiheutui pääosin USA:n yksimielisestä kampanjasta kumota Kuuban vallankumous

Järjettömyys ei johda siihen, ettei siinä olisi mitään järkeä. Osin syvistä historiallisista juuristaan johtuen järki saa järkevyytensä maailman hallinnasta. CIA tiedotti Valkoiselle talolle Castron hallinnon syrjäyttämisen olevan avaimen kaikkeen Latinalaisessa Amerikassa. Jos Kuuba menestyy, me voimme odottaa suurimman osan Latinalaista Amerikkaa kaatuvan. ”Jos me emme kykene valvomaan omaa takapihaamme – Latinalaista Amerikkaa, me emme pysty toimimaan menestyksekkäästi missään maailmalla” (Nixonin kansallisen turvallisuuden neuvosto). Tämän vuoksi meidän on määriteltävä roolimme maailman suhteen. Henry Kissinger selvitti tukeaan Reaganin terrorisodalle Keski-Amerikassa seuraavasti: ”Jos emme kykene hallitsemaan Keski-Amerikkaa, meidän on mahdotonta vakuuttaa uhkailemalla kansoja Persianlahdella ja muissa paikoissa puhumattakaan siitä, kuinka hallitsemme globaalia tasapainoa eli NC:n mukaan me emme kykene hallitsemaan aina maailmaa tehokkaasti ihmiskunnan hyväksi uhkailemalla. Maapallon muilla osilla oli jopa suurempi kosminen merkitys etenkin Lähi-idän energiantuotantoalueilla. Niiden hallinta suo meille olennaisen vallan maailmassa (A.A. Berle, Rooseveltin hallintosuunnittelija).

Domino-teoria

Peruslogiikkana oli domino-teoria, josta oli kaksi eri varianttia. Yleisesti uhkana koettiin olevan (NL:n) sotilaallinen valloitus. Reaganin hypättyä karjapaimenen saappaisiinsa hän julisti kansallisen hätätilan, koska sandinistijoukot ovat vain päivän matkan päässä Texasin Harlingenista ja aikovat nujertaa meidät. Ne tunkeutuvat maailman muskottipähkinän pääkaupunkiin (Grenadan miehitys v. 1984, ML), koska se saattaisi tarjota sotilastukikohtaa venäläisille (jos he löytävät sen kartalta). Reagan julkisti muita samankaltaisia nestepurkautumia vuosikausia.

Tästä domino-versiosta luovuttiin, kun se osoitti mielettömyytensä. Mutta paljon vakavammasta dominoteorian versiosta ei ole koskaan luovuttu, koska se on kerrassaan kelvollinen. Voimme kutsua sitä ”Mafia-doktriiniksi”. Se on yksi harvoista kokonaisvaltaisista periaatteista maailmaherruudessa päätettäessä varmistaa maailman ”tasapaino” tai ”vakaus”.

Mafia-doktriinin logiikka on mutkatonta ja täydellisen järkevää. Kummisetä ei siedä niskottelua. Jos joku pikkukauppias jättää maksamatta suojelurahan, kummisetä lähettää roistonsa ei ainoastaan perimään maksun, josta hän ei ole huomautellut mitään, vaan myös lyömään kauppiaalta hampaat sisään, jotta muut eivät saisi päähänsä tottelemattomuuden olevan sallittua. Hänen on varmistettava, ettei ”virustartunta” leviä muualle. Kissinger käytti samaa termiä perustellessaan Chilen parlamentaarisesti valitun hallituksen kiireellistä syrjäyttämistä ja sen korvaamista tappajien ja kiduttajien hallinnolla (operaatio Cóndor (4)). Mafia-logiikkaa sovelletaan myös kansainvälisissä suhteissa. Kuuba on esimerkki, mutta vain yksi monista. Eisenhowerin hallinto oivalsi välittömästi Kuuban tapauksen perusongelman.

Pelko Kuuban kasvavasta roolista

Yhdysvaltojen ulkoministeriö ymmärsi, että Castro “kieltäytyy hyväksymästä sitä, että pallonpuoliskon puolustus USA:n alaisuudessa on välttämätöntä.” Termin puolustus yleinen merkitys on hallita ja käyttää tarvittaessa aggressiota. Ministeriö varoitti Castron havittelevan suurempaa roolia Latinalaisessa Amerikassa jopa Kuuban johtajuutta maailman toimissa… itsenäisenä voimana liittoutuneena läheisesti Aasian ja Afrikan blokin kanssa.
Jälkimmäinen huoli sai aikaan enemmän hysteriaa 15 vuotta myöhemmin, kun Portugalin imperiumi kaatui ja Kuuballa oli johtava ja pyyteetön osa mustan Afrikan vapautumisessa sekä perusteiden luomisessa USA:n tukeman Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon romahtamiselle, kuten historioitsija Piero Gleijeses on osoittanut.

Eisenhowerin ulkoministeri oli varoittanut aikaisemmin, että Castron talousohjelman menestyminen saattaisi vaarantaa USA:n talousintressejä Latinalaisessa Amerikassa ja kenties vielä enemmänkin. Ulkoministeri Douglas Dillon oli todennut: “Jos Kuuba selviytyy toimistamme, se käy amerikkalaisten omaisuuden kimppuun. Meidän täysin yksityiset yrityksemme ulkomailla joutuvat uhkaavaan vaaraan.”

Castron varjo lankeaa laajalle

USA:n Kuuban suurlähettilään Philip Bonsalin mukaan perusvaikeutena on Castron nauttima kansanjoukkojen jatkuva tuki. Ulkoministeriön johtava Latinalaisen Amerikan asiantuntija Calvin Hill vaikertaa, että homma pyörii kehnosti kuubalaisten huomattavan vastahakoisuuden ja heidän liittoutumisensa Castron kanssa takia. Latinalaisen temperamentin lapsenomainen tunteellisuus on aina tuottanut vaikeuksia asiallisille amerikkalaisille virkailijoille. Marraskuussa 2009 presidentti Obaman rikkoeesa välinsä Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kanssa tukemalla vaaleja, jotka pantiin toimeen sotilashallinnon alaisena Hondurasissa, USA:n OAS:n edustajan täytyi neuvoa Latinalaisen Amerikan takapajuisille moukille, että näiden pitäisi liittyä Yhdysvaltojen reaalimaailmaan ja hylätä oma maagisen realismin maailmansa sekä tajuta sotilasvallankaappaus Ison Veljen tekona. Kennedyn tultua presidentiksi Eisenhowerin jälkeen CIA loihti esiin lukuisia samanlaisia huolenaiheita.

Vuonna 1961 CIA havaitsi, että ”castrolaisuuden kattava vaikutus ei ole kuubalaisten vallan funktio, koska yhteiskunnalliset ja taloudelliset olosuhteet kautta Latinalaisen Amerikan ruokkivat oppositiota vallanpitäjiä vastaan ja rohkaisevat sitä agitoimaan radikaalia muutosta”, josta Castron Kuuba toimii mallina. Saman johtopäätöksen oli jo esittänyt Arthur Schlesinger omassa Latinalaisen Amerikan missioraportissaan, joka varoitti latinalaisamerikkalaisia ”Castron ideasta ottaa asiat omiin käsiinsä. Castron ajatukset ovat haudan vakavia.” Hän täsmensi myöhemmin, että ”maan ja muun kansallisen vaurauden lahjoittaminen suosivat suuresti omistavia luokkia… ja että ” köyhät ja etuoikeudettomat piristyvät Kuuban vallankumouksen esimerkistä ja vaativat nyt mahdollisuuksia säädylliseen elämään.” Neuvostouhka ei ollut kokonaan laiminlyöty. Kennedy pelkäsi venäläisten avun luovan Kuubasta ”näytöskappaleen” kehitykselle, joka nostaa kätensä pystyyn neuvostoliittolaisille kautta koko Latinalaisen Amerikan. Ulkoministeriön politiikan suunnittelun neuvosto paisutti pian näitä huolia: ”Me kohtaamme ensisijaisen vaaran Castrossa… hänen hallintonsa olemassaololla on vaikutus vasemmistolaisiin liikkeisiin monissa Latinalaisen Amerikan maissa… On yksinkertainen tosiasia, että Castro uhmaa menestyksellisesti Yhdysvaltoja kieltäen meidän koko pallonpuoliskomme melkein puolitoista vuosisataisen politiikan.” Tuo oli paluuta Monroen oppiin (5), joka salli Washingtonin aikomukset ja sen oikeuden hallita pallonpuoliskoa.

Ristiretken syvät juuret

Castroa vastaan kohdistetut hyökkäykset osoittavat 50 vuotta kestäneellä ristiretkellä Kuuban hallituksen nujertamiseksi olevan syvät juuret. Suurstrategisti John Quincy Adams (6), Monroe-opin älykäs laatija, kirjoitti “Kuuban liittäminen meidän liittotasavaltaamme on elintärkeää Unionin itsensä jatkuvuudelle ja yhtenäisyydelle.” Thomas Jefferson hyväksy ajatuksen. Hänen mukaansa Kuuban lisääminen konferaatioomme on täsmälleen sitä, mitä me haluamme kansana hallintaamme… Mahti, jonka Floridan niemi yhdessä tämän saaren kanssa antaisi meille Meksikon lahdella ja sen ympärysmaissa sekä sitä rajaavalle kannakselle ja samoin kaikki nuo vedet, jotka virtaavat sinne, täyttäisivät meidän poliittisen hyvinvointimme mitan.” Hänen seuraajansa huomasivat näiden rajoitusten olevan liian vaisuja. Etevä historioitsija John Lewis Gaddis jäljittää Bushin opin juuret ennaltaehkäisevästä sodasta hänen sankarinsa John Quincy Adamsin kuuluisaan valtioasiakirjaan, jolla oikeutettiin v. 1818 murhaisa tunkeutuminen Floridaan. Ennakkopäätöksen antaminen toimeenpantavasta sodasta rikkoo perustuslakia. Gaddiksen selvityksen mukaan Adams perusteli laajentumisen periaatteensa polkuna turvallisuuteen. Prinsiippi, jonka hän havaitsi sympaattisesti, on ohjannut poliittisia johtajia siitä asti kehkeytyen tähän päivään mennessä suunnitelmaksi avaruuden omistamisesta sotilaallisia tarkoituksia varten.

Poliittisen gravitaation lait

Adams ymmärsi, että Kuuban yhdistäminen valloittamalla saisi vielä odottaa. Britit olivat voimakas pidäke. He olivat juuri torjuneet toistuvasti pyrkimykset valloittaa Kanada. Adams havaitsi viisaasti USA:n vallan olevan nousussa ja Iso-Britannian rappeutumassa, jolloin este voisi huveta ja Kuuba putoaisi Washingtonin käsiin ”poliittisen vetovoimalain” mukaisesti kuten omena putoaa puusta maahan.

Vuonna 1898 poliittisen gravitaation lait olivat jyllänneet omalla taikavoimallaan ja USA kykeni suorittamaan sotilaallisen operaation (7), joka tunnetaan Kuuban vapauttamisena – todellisuudessa invaasiona, jolla estettiin Kuuban vapautuminen Espanjan hallinnosta , joka korvattiin historioitsijoiden Ernest Mayn ja Philip Zelikowin sanoin oikeammin maan joutumiseksi USA:n ”virtuaaliseksi siirtomaaksi”.

Kuuban itäinen pää, mukaan lukien maan pääsatama Guantánamo Bay (8), jäi varsinaiseksi siirtomaa-alueeksi vuoden 1902 sopimuksen mukaan. Kuuba pakotettiin allekirjoittamaan se tykki ohimolla ja sitä on käytetty viimeaikoina sopimuksen ehtoja rikkoen, kuten USA:n tukeman sotilasjuntan terrorisoimien haitilaisten pakolaisten vankileirinä ja kidutuskammiona niille, joista epäiltiin koituvan harmia tai jotka aiheuttivat ikävyyksiä USA:lle.

Virtuaalinen siirtomaa saavutti aidon vapauden v. 1959 lukuun ottamatta maan itäistä päätä. Hyökkäykset, joissa käytettiin aseellista väkivaltaa ja taloudellista kuristamista, alkoivat kuukausien sisällä. Niiden tarkoituksena olivat ”tuon helvetillisen pikkutasavallan” asukkaiden rankaiseminen siitä, että he olivat suututtaneet rasistisen ja laajentumishaluisen Theodore Rooseveltin. ”Minä haluaisin pyyhkäistä sen kansan pois maan pinnalta”, hän selvitti raivoissaan kapinan jatkuessa heidän käsittämättä sitä, että me olimme vapauttaneet heidät. Ja aina tähän päivään asti kuubalaiset kieltäytyvät tajuamasta, että heidän roolinsa on palvella isäntää eikä leikkiä itsenäisyydellä.

Tästä seuraava arvokas opetus on se, että meidän olisi syytä kuunnella Kennedyn veljesten aloittaman kansainvälisen terrorismin uhrien ääntä – ensimmäistä kertaa – huomionarvoisena puheenvuorona USA:n ja sen läntisten liittolaisten imperialismin hallitsevaa kulttuuria vastaan.


Noam Chomsky, 25.12.2009

Introduction to ‘Voices from the other side: An oral history of Terrorism against Cuba’ by Keith Bolender, published by Pluto Press in August 2010.

Suomennos, viitteet ja väliotsikot: Matti Laitinen

VIITTEET


[1] Avram Noam Chomsky (s. 1928) on kielitieteen emeritusprofessori Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT). Eräät Chomskyn kielitieteelliset tutkimustulokset, jotka alun perin oli tarkoitettu koskemaan lähinnä luonnollisia kieliä, ovat olleet merkittävässä asemassa tietojenkäsittelyteoriassa (kielioppien hierarkia). Hänen työllään on ollut vaikutuksia myös muun muassa psykologian, mielen filosofian ja kielifilosofian kehitykseen 1900-luvulla.
Hänet tunnetaan lisäksi yhtenä USA:n merkittävimmistä poliittisista toisinajattelijoista sekä maan ulkopolitiikan kriitikoista, joka kuvailee itseään libertaariksi sosialistiksi ja anarkosyndikalismin sympatisoijaksi. Chomsky oli 1980–1992 maailman siteeratuin elävä ihmistieteiden edustaja (Arts and Humanities Citation Index).(Lähde: Wikipedia)

[2] The Church Committee on yleinen nimitys USA:n senaatin komitealle, joka tutkii mm. hallituksen operaatioiden laillisuutta tiedustelutoiminnassa. Se perustettiin v. 1975 senaattori Frank Churchin aloitteesta.

[3] Ehdot kauppasaarron purkamiselle on kaiverrettu Helms-Burton –lakiin. Niihin kuuluvat Castron veljesten luopuminen vallasta, poliittisten vankien vapauttaminen, sisäministeriön purkaminen sekä vapaiden ja rehellisten vaalien järjestäminen. Talousavun ehdoksi asetetaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston valvontaoikeus välttämättömien reformien toteuttamisessa Kuubassa (yksityistäminen, sosiaali- ja terveysjärjestelmän tuhoaminen). ML
Torricelli-Graham –laki astui voimaan v. 1992. Sen nojalla USA pyrkii estämään muiden valtioiden kaupan Kuuban kanssa. Lailla rajoitettiin jenkkien muissa maissa toimivien tytäryhtiöiden kaupankäyntiä Kuuban kanssa koskien enimmäkseen lääkkeitä ja elintarvikkeita (CS 3/95). WHO:n Maailman terveysraportin Amerikan yhdistyksen yhteenvedon v. 1998 mukaan USA:n kauppasaarto oli heikentänyt dramaattisesti tavallisten kuubalaisten terveyttä ja ravinnonsaantia. ML


[4] Operaatio Cóndor oli 1970-luvulla käynnistynyt CIA:n ajama epävirallinen poliittinen ja sotilaallinen ohjelma Etelä- ja Keski-Amerikassa, jonka tarkoituksena oli vasemmistolaisten liikkeiden johtajien ja aktiivien toiminnan tukahduttaminen sekä Yhdysvaltojen etuja palvelevien hallitusten tukeminen väkivaltaisin keinoin (Wikipedia).

[5] Espanjan siirtomaiden itsenäistyessä 1800-luvun alkupuolella niiden ulkomaankauppa vapautui, jonka seurauksena USA ja Iso-Britannia asettuivat niiden puolelle. Britit tunnustivat uusien tasavaltojen itsenäisyyden. Yhdysvallat sovelsi välittömästi v. 1823 maan kongressissa julkituotua Monroen oppia: ”Jokaisen muiden valtojen yrityksen laajentaa merkitystään jossakin tämän pallonpuoliskon osassa katsomme rauhalle ja meidän turvallisuudellemme vaaraksi.” Käytännössä USA julisti Monroen opissa Amerikan muut valtiot oman holhouksensa alaisiksi. (ML)

[6] John Quincy Adams (v. 1767–1848) oli Yhdysvaltain 6. presidentti (v. 1825–1829). Adams on parhaiten tunnettu syvästi konservatiivisesta ulkopoliittisesta linjastaan. Hän oli kansallismielinen ja sitoutunut vankasti Amerikan republikaanien arvoihin. (Howe 2007)

[7] Jenkkien sotalaiva Maine räjähti Havannan satamassa v. 1898 ja USA syytti siitä Espanjaa julistaen sodan. Taistelut olivat nopeasti ohi ja USA valloitti Kuuban. Vuosina 1895–98 sodittiin espanjalais-amerikkalainen sota, jonka seurauksena USA nappasi Karibialla siirtomaikseen Kuuban ja Puerto Ricon. (ML)

[8] Guantánamon laivastotukikohta rehottaa kuin myrkkykeiso 117,6 km² alueella Kuuban maaperällä. Vuonna 1899 senaattori Orville H. Platt ajoi USA:n hallituksessa perustuslakiin lisäyksen - the Platt Amendment'in, jonka mukaan USA:lla on vapaat kädet sekaantua saaren asioihin välittömästi, kun yhteiskuntajärjestys sekä pohjoisamerikkalaisten turvallisuus ja intressit katsotaan uhatuiksi. Espanjalais-amerikkalaisen sodan seurauksena jenkit saivat solmittua itselleen v. 1903 virallisen miehityssopimuksen Bahía Hondan ja Guantánamon lahden alueelle. Sopimuksen allekirjoittajina toimivat USA:n hallitus ja Kuuban silloinen presidentti Tomás Estrada Palma. Vuonna 1934 sopimusta hieman korjattiin ja niinpä noista päivistä alkaen tukikohta on amerikkalaisten käytössä niin kauan, kuin Yhdysvallat sitä halajaa. Vallankumouksen jälkeen Kuuban maaperää on tulitettu tukikohdasta käsin, jonka seurauksena useita kuubalaisia sotilaita on saanut surmansa. Vastavallankumoukselliset ovat saanet sieltä aina tukea ja turvaa. Tästä kertovat karua kieltään Sikojenlahden tapahtumat ja sadat Floridasta käsin saarelle suuntautuneet terroriteot ja tuholaisretket. 50 000 haitilaista ja kuubalaista pakolaista suljettiin laivastotukikohtaan heidän yrittäessään päästä omin keinoin USA:n maaperälle 90-luvun puolivälissä. USA on näytellyt pääosaa parissa kansainvälisessä militaariorgioissa, joilla on ollut merkitystä tukikohdan käyttötarkoituksiin - Kosovon ja Afganistanin sodassa. USA aikoi sijoittaa 20 000 Kosovon pakolaista Guantánamoon. Jenkit päättivät v. 2001 lopulla tuoda Afganistanin sodan vankeja eristykseen tukikohtaansa. Ensimmäiset 20 sotavankia lähetettiin Kuubaan 10.1.2002 Kandaharin lentokentältä. USA:lla oli tuolloin koossa jo 371 vankia. Afganistanista lennätettyjä vankeja varten perustettiin vankleiri Camp X-Ray kykeni kopittamaan tuolloin sata sotavankia metallihäkkeihin. Merkillinen säilöntätapa! Useassa Euroopan maassa jopa turkiseläinten häkkikasvatus on kiellettyä. Heidän siirtonsa Afganistanista Guantánamoon Kuubaan on jenkkien mukaan osa globaalia terrorismin vastaista sotaa. Tukikohtaa ympäröi 28 km:n pituinen piikkilanka-aita ja kuubalainen miinakenttä (ML, CS 1/2002).