torstai 21. maaliskuuta 2019


SPORASSA

Nousimme aamupäivällä Valkassa Arskan kanssa lehmusten alta seiskaan. Matalalattiaisella väliosalla pidennetty, nelitelinen nivelspora ulvahti liikkeelle. Minä vilautin libareita maksuautomaatissa. Istahdimme etuosan vihreisiin penkkeihin. Arska myötäili innokkaasti skurun liikkeitä ja matki sähkömosan vonguntaa. Hänellä on himassa kolme Berliinistä slumpattua pienoisraitsikkaa. Ysi, seiska ja punainen kaljaratikka.

Spora kääntyi poikkeusreitille Studarin risteyksessä. Se ohitti entisen Duunarin, Valkan ammiksen ja funkisrakennuksen, jossa sijaitsi aikoinaan Volvon Härmän pääkonttori. Olin 60-luvun lopulla vuoden plokkarina Volvon varastolla. Sillan oikealla puolella toimi pitkään Pasilan konepaja. Meiran kahvinpaahtimon aromit tunkeutuivat fönärin läpi kärsääni. 1970-luvulla vihreä-keltainen rattikariaakasi rymisti kontaktorit naksuen Paavalinkirkolta Tölikän läpi kohti rantsua ja Salmisaaren brenkkutehdasta. Rahastaja myi ja leimasi pahvilippuja pulpetissaan matkustamon takaoven luona.

Itäisen Brahiksen piskipuistossa fifit ja mustit nuuhkivat toistensa hanureita. Vanha bensa-asema oli edelleen elossa. Kerroin Arskalle bunkanneeni näissä maisemissa 1970-luvulla. Spora jatkoi matkaansa Sörkän Bisletin kyljessä kohti Hesaria. Tossua käydessä skrinnasin Brakulla ja brotasin Urtsilla. Ohitimme työviksen päärakennuksen ja käännyimme Kaarlenkadulle.

Arska tähyili paloasemalle. Kundi tykkäsi prankkareista. Spora kiiti kiskoillaan Karhupuiston, Bärtsin kirjaston ja skolen ohitse. Seiska laskeutui Porthaninkatua alas Hakiksen torille. Dallaan sinne toisinaan lauantaisin himasta Arskan kanssa. Safkaamme väliaikaisessa hallissa kimpassa lihikset ja tsiigailemme fisutiskejä.

Spora ylitti kolisten Pitkänsillan, sleppasi Krunikan ja Aleksin kautta steissille. Nivelikäs stoppasi Saarisen stogekatedraalin eteen. Joukko Jätkän terminaaliin meneviä Tallinnan ravaajia vetokärryineen liittyi messiin. Skuru nousi Simonkatua pitkin mullistuneeseen Kamppiin. Matkahuollon rakennus oli ainoa muisto lapsuuden dösäkyydeistä faijanfaijan luokse Matinkylään. Seiska veivasi Urkin bilekadulle. Tavastialla tuli roikuttua usein nuoruudessa. Spora sukelsi pian Ruoholahden villojen ohitse ja viiletti kohti sköneä.

Spora vääntäytyi vihdoin Jätkäsaareen. Makasiinit ja kaijat olivat tyhjentyneet. Yksinäinen kraana kurkotteli kaulaansa muistona suurten kahvikippojen säkkien stydeistä lemppaajista. Huutokonttorissa ei huudettu enää aamuisin satoja starboja lastaamaan ja lossaamaan paatteja. Botskien kipparit eivät dilkanneet enää lenssipulloja. Merellinen kaupunginosa oli muuttanut luonnettaan ja asemakaavaansa.

Me jäimme Arskan kanssa pois Bunkkerin pysäkillä. Vaaleanpunainen megajäbä ei stritannut tänään kartsalle. Sen kusirööri oli tukossa tai sillä oli tippuri. Nousimme sähköportailla verkkohandellin kolmanteen kerrokseen. Löysimme hyllyltä Arskalle netistä hiffaamamme akustisen skittan. Pulitimme kassalla fyrkat tiskiin. Menimme talon baariin ja kippasimme uuden skittan kunniaksi bissen ja limun.

Ps. 21.1.2019 tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun Stadin sote-lautakunta siunasi äänin 6-5 järjettömän ja kyynisen ratkaisun, jolla lain nojalla kuljetuspalveluun oikeutetuilta vammaisilta ja vanhuksilta poistettiin maksuton HSL-matkakortti.

Matti Laitinen

18.3.2019