perjantai 11. kesäkuuta 2021

 


KORONAA JA BITTIBYROKRATIAA

Kävin hakemassa kundini Arskan puolen päivän jälkeen Pasilan toimintakeskuksesta. Jeesasin häntä duunaamaan kledjut niskaan. Päivä oli skulannut hyvin. Ulkona oli käyty, oli safkattu ja silputtu papruja. Arska oli kertonut omalla kielellään menevänsä tänään faijan kanssa rokotukseen. Spigua oli pistetty näytösluontoisesti olkaan ja hanuriin.

Dallasimme helteessä Arskan kanssa Resiinakujaa ylöspäin ja kurvasimme Pakkamestarinkadulle. Pihalla Stop Huumeille ry:n päihdekuntoutujat bailasivat selvin päin kesän alkamista. Me jatkoimme taivallustamme Itä-Pasilassa Asemapäällikönkatua pitkin Ratamestarinkadulle ja sieltä edelleen Messukeskukseen. Kerroin Arskalle, että kun on saatu piikki persuuksiin, päästään heinäkuussa Tarttoon. Reissataan botskilla ja stogella. Arska vaikutti innostuneelta. Kättelimme.

Liityimme maskit naamareissa Messukeskuksen pohjoisen sisäänkäynnin rokotejonoon. Läpäisimme terveyteemme ja liikkumiseemme liittyvän kysymyssarjan. Dörtsit aukenivat meille. Desinfioimme handumme. Jono eteni tasaista vauhtia. Meidän hugimme koitti. Arska ojensi Kela-tsettinsä uroshoitsulle. Pummasin Arskaa kertomaan, mihin pistetään. Tämä osoitti oikeaa kankkuaan. Hoitsu hökelsi jotain olkavarresta. Heitin hoitsulle, että homman sujumisen onnaamiseksi, olisi parasta toimia näin. Kundi ymmärsi yskän. Snadi auuh, laastari ja se oli siinä.

Julkinen terveydenhoito handlasi hommansa Messukeskuksessa hyvin. Henkilökunta oli ystävällistä ja kehitysvammaista ihmistä ja tämän faijaa huomioivaa. Keikka sujui paljon paremmin kuin edellisellä kerralla maaliskuussa. Toivuimme tapahtumasta muiden rokotettujen kanssa tsitaten tuolilla vartin. Arska dokasi limpparia poispääsyä ventatessa.

Himaan päästyämme ilmaantui snadi hallinnollinen ja tietotekninen probleemi. Kuinka hitossa saisimme Arskalle oman kansallisen koronarokotustodistuksen? Kelan omakanta.fi ei sitä meille suonut, koska Arska ei voi käyttää vahvaa tunnistautumista tietokantaan. Hänen pankkinsa ei myönnä verkkopankkitunnuksia henkilölle, joka ei kykene käyttämään itsenäisesti verkkopankkia.

Kundillamme ei ole myöskään ID-korttia, sen lukulaitetta ja sen käytön edellyttämää ohjelmasovellusta. Lisäksi mobiilivarmenteen käyttöönotto edellyttäisi tunnistautumista verkkopankkitunnuksin palvelua rekisteröitäessä. Asiointivaltuuden myöntäminen toiselle henkilölle vaatii myös pankkitunnuksia.

Tällainen sähköinen viestintäkäytäntö asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Tämähän sorsii selkeästi henkilöitä, joilla on rajoitteitta kognitiivisessa toimintakyvyssään tai jotka eivät hallitse tietotekniikan perusteita. Kuinka paljon jengiä jumittuu tähän samaan e-asioinnin – bittibyrokratian - umpikujaan? Lähetin tiedustelun jatkotoimenpiteistä Stadin Maisa-asiakasportaaliin. Miksi jokaiselle suomalaiselle ei luoda yhteiskunnan toimesta omia asiointeihin oikeuttavia verkkotunnuksia?

Matti Laitinen

7.6.2021

eläkeruuna ja omaishoitaja Vallilasta

tiistai 1. kesäkuuta 2021

 


JÖTIKKÄ

Minulla oli huilipäivä. Tsittasin rantsussa. Dokasin huikat herukkamehua ja tungin pullamössöä naamaani. Olin saanut mestasta jo snadin pasurin ja yhden räkärin. Stikkasin ne kantavarikselleni. Vaakku haldasi hommansa ja vaappui tutun puun alle. Päätin vaihtaa mestaa, kun fisu ei näyttänyt skruudaavan enää. Rantsutiellä vihreä biitsilippu liehui vavan päässä blosiksessa. Vaalimainosta raahaava kundi kalasteli ääniä. Vain me kaksi fisustimme tällä aurinkoisella Vanhankaupunginlahden rannalla.

Dallasin kohti Kuliksen siltaa. Duunasin rantsussa repun kivivallin päälle. Pujotin masin koukkuun. Sinkosin virvelillä botnemetskini kauas skönelle lähes vastablosikseen. Annoin sen vajota botneen. Paino pysähtyi stoppariin. Koukku matoineen tapsin päässä jäi pyytämään. Aallot iskeytyivät rantsun stebareihin. Asetin metskini haaratsepaan. Kelasin liiat löysät pois. Jäin venttaamaan fisun tärppiä. Seurasin, kuinka tuuli tarttui siimaan. Se kaareutui. Tiira lekuutteli ilmassa ja kyttäsi skönessä jotain skitaria.

Tsiigattuani muutaman minsan skönelle. Hiffasin virvelini vavassa pari nykäystä. Siima suoristui. Tartuin metskiini. Tein vapa stondiksessa vastavedon. Joku pani hitosti hanttiin siiman toisessa päässä. Aloin kelata vapa pystyssä siimaa sisään. Fisu kävi pinnassa ja polskutti vodaa parinkymmenen metrin päässä. Hilasin fisua lähemmäksi vavalla ja kelasin sen jälkeen nopsaan siimaa ineen. Onnekseni rantsu oli matala ja hiekkapohjainen. Sain vedettyä styrkan fisun nätisti liidossa biitsille.

Metskiini oli tarttunut pulska, puolimetrinen merilahna. Kuparilta hohtava latikas tuntui painavan reilusti yli kilon. Siinä me tsiigasimme rantsulla toisiamme silmiin. Irrotin koukun pihdeillä sätkyttelevän jötikän suusta. Päästin eväkkäältä blodet skeglellä saman tien. Sisuksien mädistä päätellen lahnojen kutuaika oli alkanut.

Pakkasin fisustuskamani ja saaliini reppuuni. Lähdin dallaamaan onellisena starbana kohti Valkkaa. Sain saalista sen verran kuin tarvitsin. Ollessani snadi Bärtsin kundi uunilahna oli himassa herkkusafkaa.

Matti Laitinen

eläkeruuna ja omaishoitaja

30.5.2021