torstai 18. helmikuuta 2010

VIIDES INTERNATIONAALI

Ensimmäinen askel on otettu. Sillä on tavanomaisesta poikkeava merkitys, joka tulee ravistelemaan vasemmistoa ja oikeistoa sekä itää että länttä. Se puhaltaa kuin pyörremyrsky kaikkiin poliittisiin järjestöihin, ammattiyhdistyksiin ja yhteiskuntiin sekä planeetan joka nurkkaan. Sykli, joka muutti maailman, tapahtui vuodessa. Ensin maailman rahoitusrakenteet romahtivat, mikä toi julkisuuteen totuuden kapitalismin väistämättömästä kuolemankriisistä. Sitten USA kiihdytti marssitahtiaan sodan tiellä. Strateginen vastaus tälle kaikelle on uusi Internationaali.

Kansainvälisessä maailman vasemmistopuolueiden konferenssissa 20.11.2009 huimauksen tunne lakaisi yli 10 000 henkilöä. He kuulivat Hugo Chávezin puhuvan 31 maasta saapuneille puoluedelegaateille joko televisiossa tai Internetissä ja pamauttavan ilmoille yllättäen kauan kaivatun ehdotuksen Viidennen Sosialistisen Internationaalin perustamisesta. Meneillään olevan vallankumousprosessin presidentti esitti tämän kutsun. Ne kokousedustajat, jotka ovat kasvokkain samanlaisten vastuukysymysten kanssa Boliviassa, Ecuadorissa ja Hondurasissa, kannattivat häntä välittömästi. Ne, jotka ovat brutaalin siirtymän alussa ja ne, jotka pyrkivät vasta samaan, pitivät jalkansa tiukasti maassa aloittaakseen oman taivalluksensa. Presidentti Chávez kutsui Fidel Castroa mukaan 21.11.2009 järjestettyyn PSUV:n kongressiin. Muutamaa tuntia myöhemmin hän matkusti epäviralliselle vierailulle Kuubaan ja keskusteli tuntikausia Castron veljesten kanssa.

MUUTOSTEN AIKA

Muutosten aika on koittanut. Mikään ei ole yllättävämpää kuin se, mitä olemme pitkään jo toivoneet. Useimmat niistä, jotka kuuntelivat Chávezia hotelli Humboltissa Waraira Repano –kukkulan huipulla pomppasivat ylös kuin kevät, joka oli pidätellyt pitkään tuloaan ja päästänyt äkkiä suustaan maagisen sanan. Spontaanit suosionosoitukset täynnään ihmetystä ja mielihyvää olivat vaikuttavin todiste tuesta, mikä oli enemmän kuin vastaus pitkään tunnetusta, mutta harvoin lausutusta tarpeesta.

Jos ensimmäinen askel kysyy todellista voimaa, selkeyttä ja uskallusta, niin seuraavat askeleet vaativat vielä suurempia ponnistuksia. Menneisyyden jokainen kansainvälinen sosialistinen organisaatio on perustettu suuren väittelyn ja ideologisen vastakkainasettelun merkeissä. Silloiset sekalaiset porukat, jotka kaikkialla maailmassa nykyään kutsuvat itseään vasemmistolaisiksi, osoittivat ennennäkemätöntä ideologisen sekavuuden astetta ja poliittista monimuotoisuutta. Ne oli vaikea saattaa yhteen sekä tarjota niille sopiva järjestörakenne ja reittikartta.

KESKEISIMMÄT KYSYMYKSET 5. INTERNATIONAALIN PERUSTAMISESSA

1) Mitkä ovat Viidennen Internationaalin ideologiset ja ohjelmalliset määritykset?
2) Mitkä järjestöt liittyvät yhteen luodakseen Internationaalin? Mitkä ovat suurten hallitusvastuussa olevien ryhmien, muiden puolueiden ja vallankumouksellisten ryhmittymien keskinäiset suhteet?


3) Minkälaisen organisaatiorakenteen kansainvälinen järjestö hyväksyy itselleen? Ketkä valitaan sen johtajiksi ja miten johtajuus jakautuu kansallisuuksien tasolla?

4) Kuinka kansainvälinen työväenluokka saadaan mukaan tähän monikasvoiseen järjestöön, kun sillä ei ole nykyisin käytössään tarvittavaa tietoisuutta ja voimaa? Me olemme puolustaneet aina selkeistä asemista näitä teemoja.

MITEN SE EROAA MENNEISTÄ INTERNATIONAALEISTA?

Tänään objektiivisista ja subjektiivista syistä johtuen uuden kansainvälisen organisaation ei voi edellyttää edustavan samanlaista ideologista homogeenisyyttä kuin Toinen, Kolmas ja Neljäs Internationaali edustivat. Sen heterogeenisyys lyö laudalta jopa Ensimmäisen Internationaalin siinä mielessä, ettei se ole syntynyt kansanjoukkojen tukeman työväenluokan organisoidun ja tietoisen etujoukon vaikutuksen tuloksena.

Mikä määrittää kannatuksen tällaiselle erilaista aineksista koostuvalle organisaatiolle? Sen päätös taistella imperialismia vastaan ja 21. vuosisadan sosialismin puolesta. Sen alkupiste koostuu tuntemattomista elementeistä ja monimerkityksellisyydestä, jota jo tämä määrittelykin ilmentää.

KUINKA YHTENÄISYYS SAAVUTETAAN

Tämä ideologinen monilähtöisyys ratkaistaan organisatorisin keinoin. Jokainen jäsenpuolue ja –järjestö sitoutetaan yleisstrategiaan. Niiden sallitaan osallistua useisiin organisaatioihin samassa maassa eikä Internationaalissa anneta aihetta vain yksimieliseen poliittiseen toimintaan.

Viidettä Internationaalia ei voida sisällyttää yhteisrintaman konseptiin. Se on lähempänä joukkopuolueen ideaa monilähtöisine ideologioineen ja poliittisine yksimielisyyksineen suhteessa keskeisiin kysymyksiin pallonpuoliskon strategiassa. Se on kaikin tavoin joustava ja suo eroja osallistumisessa kussakin maassa.

Tämä vastakkainasettelu ratkaistaan suotuisassa yhtenäisyydessä, poliittisessa yksimielisyydessä ja kansainvälisessä johdonmukaisuudessa Internationaalin johdossa, joka voi koostua puolueiden edustajista käsittäen ne maat, joilla ei enempää kuin yksi tunnustettu, olemassa oleva organisaatio.

NYKYISIÄ VALLANKUMOUSPROSESSEJA ON PUOLUSTETTAVA JA UUSIA LUOTAVA

Kansainvälinen vallankumouksellinen organisaatio näillä ominaisuuksin ei ole mikään kaukainen näkökulma vaan välitön tarve. Venezuelan, Bolivian, Ecuadorin ja Nicaraguan vallankumousprosessien puolustamista ei voi lykätä eikä myöskään ponnisteluja alueen muiden jäljellä olevien maiden vallankumouksellisten voimien jälleenrakentamista.

On turhaa stressata sillä, ettei ole olemassa keinoa ideologisen identiteetin saavuttamiseksi ja samaan aikaan on kuitenkin toimittava paljon vähemmän poliittisesti ja sosiaalisesti yhtenäisesti kussakin erillisessä valtiossa kuin kansainvälisellä tasolla. Joten 5. Internationaali on tyystin erilainen kuin sen kolme edeltäjää. Sisäiseltä monimuotoisuudeltaan se lienee samankaltainen ensimmäisen Internationaalin kanssa. Se sisältänee lukuisia ryhmiä samasta poliittisesta virtauksesta. Monenlaiset marxilaiset, kristityt ja kansallismieliset suuntaukset löytävät siinä kohtauspaikan vallankumoukselliselle määrätietoisuudelle ja tahdolle asettua imperialismia ja kansallista porvaristoa vastaan. Tämä sujuu niin, ettei tarvitse todeta suuren joukon jääneen järjestön ulkopuolelle, koska se pitää sisällään samaan aikaan valtavan monimuotoisuuden.

VASEMMISTOLAISUUS LASTENTAUTINA

Entä sitten toinen sivusta. ”Laskentatautia” poteville ei ole tällä hetkellä tilaa. He tyrmäävät vaatimuksillaan. Rakenteiden hitaus ja kaaderien sitoutuminen kapitalistisen valtion elimistöön ovat tuoneet yhteisvaikutuksenaan joukkoliikkeeseen mukaan keskipakoisvoiman tavoin erilaisten ryhmien muodossa spontaanin etujoukon tärkeät osat. Nämä ryhmittymät ovat kaukana yhtenäisestä teoriasta. Ne liputtavat Marxin, Leninin tai Trotskin nimeen. Ne valtaavat asemansa käyttämällä hyväkseen itsestään selvien yleistyksien yksinkertaista toistamista. Ne määrittävät itsensä 45 astetta vasemmalle jokaisesta näyttämölle ilmaantuvasta poliittisesta ilmiöstä.

Suojellaksemme itseämme viimeksi mainituilta ja samanaikaisesti korjaamalla näistä objektiivisista ilmiöistä terveet osat talteen ei tule olemaan mitätön tehtävä 5. Internationaalin päiväjärjestyksessä. Tämä vaatii Internationaalilta valtavia organisatorisia ja teoreettisia ponnistuksia sekä harvinaista poliittista kyvykkyyttä.

Miljoonat ovat jälleen kerran nostaneet strategisen banderollinsa reformistien ja ”lastentautisten” pihdeissä toisen sokaisevan paradoksin ympäröiminä: Toiminta ei ainoastaan edellytä teoriaa, vaan toiminta peittoaa teorian niin vahvasti, että käytännössä tosiasioihin liittyvä teoria on epäuskottava. Siksi pragmatismi (tiedon edellytyksenä ja päämääränä on toiminta, ML) nostaa päätään kolmantena uhkana ja kyykistelee hyvissä asemissa. Viides Internationaali on jo noussut siivilleen tältä hyvin monimutkaiselta laukaisualustalta.

LOPUKSI

Tuhansia aloitteita, joissa on humanitaarisia ja myönteisiä näkökulmia, on työstetty ja tullaan työstämään vain mahdollisena vastauksena kapitalismin kriiseihin. Suokaamme suurten reformististen ja poliittisten järjestöjen kaaderien sekä ay-liikkeen harkita tätä aloitetta huolellisesti. Suokaamme taistelun kovettamien ryhmien, taisteluissa karaistuneiden, mutta omiin ympyröihinsä jumittuneiden joukkojen harkita tätä aloitetta huolellisesti. Suokaamme älymystön mukavissa asemissaan harkita tätä aloitetta huolellisesti. Suokaamme jokaisen ihmisen harkita tätä aloitetta huolellisesti ennen kuin kieltäytyy osallistumasta tähän tehtävään, joka on tärkeä koko ihmiskunnalle – kapitalistisen hulluuden lakkauttaminen.

Tämä tavoite voidaan kiteyttää tänään tunnukseen:
RAKENNETAAN VIIDES INTERNATIONAALI!

Toimittanut: Matti Laitinen

Artikkeli perustuu argentiinalaisen, marxilaisen toimittajan Luis Bilbaon artikkeliin, joka on julkaistu 12/2009–1/2010 America XXI –aikakausilehden numerossa 56.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

UUSI INTERNATIONAALI


Caracasissa järjestettiin 19.–21.11.2009 laaja kansainvälinen maailman vasemmistopuolueiden konferenssi, johon osallistui yli 50 vasemmistolaista järjestöä, jotka edustivat 31 eri valtiota kattaen Aasian, Afrikan, Euroopan, Karibian alueen ja Oseanian. Konferenssi kelpuutti Hugo Chávezin tekemän ehdotuksen kutsua koolle Viides Internationaali eli uusi vallankumouksellinen Internationaali sosialistisesti suuntautuneiden puolueiden, kansanliikkeiden ja aatevirtausten yhteisenä tilana, jossa voidaan harmonisoida yhteinen strategia imperialismin vastaiselle taistelulle, kapitalismin korvaamiseksi sosialismilla ja uuden tyyppiselle solidaarisuuteen perustuvalle talousintegraatiolle. Caracasissa järjestetään huhtikuussa 2010 Viidennen Internationaalin perustamiseen liittyvä kansainvälinen kokous. Seuraavassa tutustumme yhdysvaltalaisen toimittajan Michael Albertin esittämiin ajatuksiin uudesta Internationaalista.

UUDEN INTERNATIONAALIN LUONTEESTA

Ollakseen vakuuttava Viides Internationaali vaatii osakseen yksityiskohtaista suunnittelua, vankkaa kannatusta ja oman ohjelmansa. On terävöitettävä ja kasvatettava sen vaikutusvaltaa. On luotava maailman laajuisia kapitalismin vastaisia järjestöjä. On huomioitava yhteiskunnallisten liikkeiden tarve yhtenäisyyteen ja vastavuoroiseen solidaarisuuteen. Internationaalin pitäisi olla luonteeltaan uudentyyppinen. Michael Albertin arvion mukaan tämän päivän yhteiskunnallisten liikkeiden poliittisesti sofistikoiduimmat ihmiset eivät pestautuisi vanhantyyppiseen Internationaaliin. Aikoinaan NKP:n johtaman Kominternin malli ei näytä nauttivan suurta luottamusta (ML). Internationaali ei saisi myöskään olla vain pienen älymystöryhmän väline, joka tarjoaa vain ylätason ohjeita. Siitä ei saa muodostua suurten egojen kohtauspaikka, jossa he kokoontuvat vain sukimaan toisiaan pitkissä ja hyödyttömissä tapaamisissa. Se ei voi perustua myöskään machoiluun, alistamiseen tai autoritaarisiin ja rasistisiin käytäntöihin.

Michael Albertin mielestä uuden Internationaalin keskeisimpänä asiana olisi osoittaa vääjäämättömästi sen kaiken toiminnan liittyvän ja olevan osa kehittyvää, kestävää ja vapautettua yhteiskuntaa ja maailmaa. Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, että kaikki järkevät ja huoltakantavat ihmiset hyväksyisivät nämä asiat. Uuden Internationaalin on nostettava solidaarisuus osaksi sen eetosta. Sen on nojattava maailmanlaajuisiin liikkeisiin ja projekteihin sekä vastavuoroiseen apuun ja kollektiiviseen hyötyyn. Hän ehdottaa uuden Internationaalin nimeksi Osallistava Sosialistinen Internationaali (Participatory Socialist International, PSI).

KUUSI PERUSPERIAATETTA

Michael Albert asettaa kuusi asiaa keskiöön pyrittäessä rakentamaan uudenlaista maailmaa. Näillä seikoilla on keskeinen vaikutus tulevan maailman ominaispiirteisiin.

- Taloudellisen tuotannon, kulutuksen ja vaurauden pitäisi olla yhteiskuntaluokasta riippumatonta. Tämä käsittää ihmisten tasa-arvoisen pääsyn laadukkaaseen koulutukseen, terveydenhuoltoon sekä terveyttä ylläpitävän ravinnon, juomaveden, puhtauden, asumisen sekä tarkoituksenmukaisen ja arvostetun työn sekä henkilökohtaisten edellytysten täyttymisen.

- Sukupuolen, sukulaisuuden, seksuaalisuuden tai perhesuhteiden perusteella ei suoda kenellekään mitään etuoikeuksia. Tämä käsittää naisten alistamisen lopettamisen, lasten päivähoidon järjestämisen, vapaa-ajan toiminnan, terveydenhoidon jne.

- Kulttuuri- ja yhteisöllisiä suhteita eri rotujen, eri etnisten ryhmien ja uskontokuntien ja muiden kulttuuriyhteisöjen välillä sekä niiden oikeuksia ja identiteettiä pitäisi suojella tasa-arvoisesti. Niiden itsensä tulee kunnioittaa vastaavasti myös kaikkia muita yhteisöjä. Tämä käsittää rasismin ja etnokeskeisyyden sekä kaikkien muiden kiihkoilurakenteiden lakkauttamisen yhtä hyvin kuin intiaanikansojen hyvinvoinnin ja oikeuksien suojaamisen.

- Poliittisen päätöksenteon, oikeustoimen ja yhteisten ohjelmien toteuttamisen pitäisi synnyttää kansan valtaa siten, ettei mikään sektori tai valitsijakunta nouse minkään toisen yläpuolelle. Tähän sisältyy kaikkien oikeus osallistumiseen ja oikeudenmukaisuus.

- Kansainvälinen kauppa, viestintä ja muu vuorovaikutus pitäisi tapahtua rauhanomaisesti ja oikeudenmukaisesti sitä mukaa, kun puretaan kaikki kolonialismin ja imperialismin jäänteet. Tämä tapahtuu maapallon eteläisen pallonpuoliskon kansojen velanmaksun mitätöimisellä ja rakentamalla uudet kansainväliset normit ja suhteet, jonka myötä siirtrytään tasa-arvoisten kansojen perustamaan yhteisöön.

- Ekologiset valinnat eivät ole ainoastaan kestäviä, vaan niillä myös pidetään huolta ympäristöstämme, jonka säilyminen on korkein päämäärä sekä meille itsellemme että maapallolle. Tämä käsittää ilmastosopimuksen ja energian käytön uudistamisen.

UUDEN INTERNATIONAALIN VIRTAUKSET

Michael Albertin käsityksen mukaan uusi Internationaali voi sisältää monenlaisia jäsenorganisaatioita, projekteja ja yhteiskunnallisia liikkeitä, joilla voi olla osittain kilpaileva taloudellinen päämäärä (kuten osallistuva talous tai markkinasosialismi) tai erilainen strateginen suuntautuminen (vaalien kautta voittoon tai väkivallattomuus jae…). Sen erilaisia virtauksia ei pitäisi nähdä heikkoutena, joka heikentää yhtenäisyyttä, vaan vahvuutena, joka suojelee lahkolaisuudelta ja takaa järjestön jatkuvan kasvun.

Michael Albert tarkoittaa osallistuvalla taloudella (parecon) talousjärjestelmää, joka on vaihtoehto kapitalismin markkinoille ja sosialismin keskussuunnittelulle. Työntekijät omistavat siinä itse tuotantovälineet. Sen vallitessa työntekijöiden ja kuluttajien neuvostot hyödyntävät päätöksenteossaan itsehallintoa ja osallistuvaa suunnittelua.

Internationaalin jäsenkuntaan voisi kuulua poliittisia puolueita, yhteiskunnallisia liikkeitä, järjestöjä ja jopa projekteja. Jäseninä voisivat olla esim. Venezuelan PSUV, Brasilian maattomien työläisten liike (MST), Rosa Luxemburg säätiö Saksasta ja vaikkapa jopa mediaorganisaatio Zcom USA:sta. Kukin uusi jäsen anoo Internationaalilta järjestöjäsenyyttä. Paperijäseniä ei hyväksytä.

JÄSENJÄRJESTÖJEN OIKEUDET

Jokaisella jäsenryhmällä kuuluu olla oma ja loukkaamaton ohjelma omalle erilliselle toiminnalleen. Samaan aikaan kutakin jäsenorganisaatiota pitäisi kuitenkin kannustaa toimimaan johdonmukaisesti Internationaalin normien, käytäntöjen ja sen yhteisen ohjelman mukaisesti. Jäsenjärjestöt ovat keskenään solidaarisia, mutta huomioivat työssään omat operaationsa ja ovat toimissaan myös autonomisia. Internationaalilla on käytössä päätöksenteossaan, koollekutsumisessaan ja tukikampanjoissaan yhteinen ohjelma, politiikka, normit ja säännöt.

MITÄ INTERNATIONAALI VOISI TEHDÄ?

Uusi Internationaali voisi kutsua koolle kansainvälisiä tapahtumia ja vastarinnan päiviä. Se voisi tukea jäsenjärjestöjensä käymiä kamppailuita. Se voisi suorittaa laajoja kampanjoita edistääkseen ihmisten ymmärrystä ja vastavuoroista tietoisuutta. Se voisi päättää myös omista projekteistaan ja massiivista kampanjoistaan sekä rahoittaa niitä jäsenistönsä toimesta. Tällaisia voisivat olla mm. pakolaiskysymys, sotien lopettaminen, työviikon lyhentäminen koko planeetalla, ilmastokatastrofi ja erilaiset boikottitoimet.
Yksi selkeä syy Internationaalin olemassaololle on helpottaa sen jäsenkunnan pääsyä ulos järjestöllisestä yksinäisyydestä tulemalla osaksi suurempaa prosessia, joka sisältää monipuolisia painopisteitä ja yhdistää ne sopimuksin ihmiskunnan enemmistön yhteisiin pyrkimyksiin.

LOPUKSI

Michael Albertin ajatuksista voi tehdä oman käsitykseni mukaan sen johtopäätöksen, että hänen mielestään uuden Internationaalin perustamisen päämääränä tulisi olla ensinnäkin kansainvälisen imperialismin vastaisen ja vasemmiston moniarvoisuutta edustavan rintaman luominen vastapainoksi imperialismin keskuksia (USA, EU ja Japani) ja ylikansallisten yhtiöiden valtaa vastaan ja toiseksi nykyisen uusliberalistisen menon korvaaminen uudella oikeudenmukaisella maailmalla. Kaiken toiminnan tulisi tapahtua suvaitsevaisuuden, tasa-arvon ja demokratian perustalta. Internationaalin ei pitäisi olla hänen mukaansa ideologisesti yhtenäinen, vaan paremminkin eri suuntausten välinen yhteistyöelin.

Matti Laitinen


Lähde: ZNet, A New International, Resoc, and Parecon/Parsoc, Michael Albert 2.12.2009

Michael Albert (s. 1946) on yhdysvaltalainen vasemmistoaktivisti, luennoitsija ja kirjailija. Hän työskentelee mm. toimittajana ZNet-verkkojulkaisussa. Hän nimeää oman ajattelunsa markkina-abolitionismiksi. Hänen mukaansa markkinat pitäisi eliminoida yhteiskunnasta, koska ne ovat moraalisesti vastenmielisiä, epäsosiaalisia sekä äärimmäisen sopimattomia ihmisen ja ympäristön eloonjäämisen kannalta.