maanantai 26. heinäkuuta 2010



BERLIINI


Tielleni osui museoita, palatseja,
upeita yliopistoja, muistomerkkejä,
teattereita ja tuhansia kuppiloita.
Potsdamer Platzin pilvenpiirtäjät
piirsivät verkkokalvooni
uuden vuosisadan kaupunkikuvaa.

Lehmusten alla ja yllä risteili
satoja kilometrejä ratakiskoja,
miljoonia tietoliikennekaapeleita
ja loputtomia bittitsunameita.
Kolme lentokenttää toi ja vei ihmisiä.
Kymmenen metrolinjaa pysähtyi
173 asemalla.

Spree välkehti auringossa.
Metropolin sydämessä sykki
Tiergartenin metsikköpuisto.
Sen yhdessä kammiossa järjestettiin
200 000 jalkapallomilitantin joukkokokouksia.

Luotisuorilla kaduilla kohtasin
kaikenvärisiä ihmisiä, fillareita ja das autoja.
Keltaiset bussit ylittivät risteyksiä.
Saksan menneisyys ja tulevaisuus
ulvahtelivat korviini monikasvoisesti.
Jalkakäytävien kivilaatat hohkasivat.
Vehnäoluen puute höyrysti minut ilmakehään.

Astuin viime vuosisadalle.

Berliini, olet kulttuurin, tieteen ja vallankäytön
vuosisatainen betonimylly!
Seinistäsi tihkuu verta, napanuoran pätkiä,
filosofiaa, vimmaa ja vaihtoehtoliikkeitä.
Sosialidemokraatit pettivät ensin rauhan,
sitten vallankumouksen ja päästivät lopuksi
Nosken dobermannit riehumaan.
I maailmansota johti
Saksan nöyryytykseen,
Lokakuun vallankumoukseen,
jenkki-imperialismin syntymiseen
ja maapallon pysyvään sotatilaan.

Laskeuduin Weimarin tasavallasta
portaita alas Manalaan.
Berliini oli pommitettu paskaksi
– natsivalta oli kukistettu ja
Sachsenhausen lakkautettu.
Kaupunki oli jaettu neljään osaan.
Uudet liput liehuivat torneissa.
Ihmiset keräilivät raunioista
ehjiä tiiliskiviä.
Minä soin sympatiani
muurin itäiselle puolelle
ja Sandmannille.

Lepäilin iltapäivähelteellä
vehreässä Charlottenburgissa.
Keisari Fredrikin ja filosofi Kantin katujen kulmassa
myytiin jo syyskuussa 1949 currywurstia.
Naapurustossa toimi
aasialaisia ja eurooppalaisia
perheyrityksiä.
Napsin kreikkalaisia oliiveja,
haukkasin Döner Kebabia,
kulauttelin ranskalaista siideriä,
kuuntelin Saksassa poltettua Chicago-bluesia.

Poistuin S-bahnasta entisellä
Marx-Engels Platzalla.
Ostin aseman kioskista
vaaleansinisen Trabantin.
Maleksin Mittessä muisteloissa.
Karttapää myi sosialistisen Saksan.
Ne tarjosivat derkuille tikkarin,
mutta ottivat sen pois.
Demokratia ja tasa-arvo,
missä ne yhä piileskelevät?

Euroopan kansalliset hallitukset
kylvävät reaaliajassa epäoikeudenmukaisuutta,
lannoittavat siemenensä kaunalla,
ja kasvattavat luokkaeroja.
Välinpitämättömiksi geenimanipuloidut
kapitalistit korjaavat kaikkialla sadon.
Muuri ei ole kadonnut mihinkään.
Se on korvattu Kurfürstendammin
näyteikkunoiden panssarilasilla.
Mustapukupaskiaiset pohtivat Luxemburgissa
120 miljoonan köyhän EU-kansalaisen tulevaisuutta.
Miksi kaiken sallitaan tapahtuvan
tietoisen kyynisesti?

Berliinin karhu on punainen
vain olutpullon etiketissä.
Saksa oli mukana suistamassa
Jugoslaviaa sisällissotaan.
Jumalan rottweileri istuu Vatikaanissa.
Bundeswehr sotii Afganistanissa.
Jos et muista, miltä mahti näyttää,
käy katsomassa sitä Charlottenburgin linnan
kauniissa puistossa.

Miten huominen olisi viisaampi
kuin eilinen?


Matti Laitinen
1.7.2010 Berliini