MASAN LAARI

VENEZUELAN KANSANÄÄNESTYS Venezuelassa järjestettiin 2.12.2007 kaksiosainen kansanäänestys maan perustuslain uudistamiseksi. Presidentti Hugo Chávezin johtama bolivaarinen vallankumous kärsi koitoksessa täpärän tappion. Äänestykseen osallistuneista kansalaisista 51 % halusi säilyttää v. 1999 perustuslain ennallaan ja 49 % oli sen muuttamisen puolesta. Äänioikeutetuista 44 % jätti äänestämättä. Tämä seikka heikensi olennaisesti lakiuudistuksen läpimenoa. Chávezin vaalitappio ei suinkaan estä bolivaarisen vallankumouksen etenemistä, vaikkakin se hidastaa sitä. Maan parlamentti, hallitus, korkein oikeus, liittovaltion virkakoneisto ja valtion öljy-yhtiö ovat edelleen Chávezin ja hänen liittolaistensa hallinnassa ainakin v. 2012 saakka. Lisäksi maan parlamentti myönsi v. 2007 alussa presidentille 18 kuukaudeksi oikeuden säätää lakeja asetusteitse. MIKSI PERUSTUSLAKI TAHDOTTIIN UUDISTAA? Venezuelan oli tarkoitus siirtyä perustuslain uudistuksen myötä rauhanomaisesti ja demokraattisesti koh

LÄHTÖ Aamulla klönä kuutta lyö. Täytyy karistaa silmistä rauhaton yö. Katson rakkaaseen kumppaniin. Paplaripää vielä Ikariaansa rakentaa. Punon ylleni nopsaan duunarin kangaskuoren. Vaellan aamiaiselle. Heitän hernaria helttaan. Uutiset meneillään: Riisto ja pahoinvointi jatkuvat eilisen kaltaisina. Köksän täyttää EEC-poppi. Biisien imelät sanat valuvat ruisleivilleni. Suussani maistuu viikonlopun maku, korvissani kaikuu melujen meri, mutta silmistäni säihkyy toveruus. Edessä on työmiehen hieltä haiseva arki. Taivaanrannan voisilmä hymyää epävarmuuttaan häpeillen kuulauttaan. Hyväilyt ja kaihoisat katseet. Terve! Vedän turvakengät jalkoihini, karviksen päähäni, polakkihanskat handuihini. Olen valmis maailmaan. Dörtsi auki, portaat alas. Astun Itäiselle Brahenkadulle. Katseeni hakeutuu skurupysäkille. Kiskoilla kiitävä katuhöylä teki oharin. Käppäilen autiolle pysäkille istahdan jäiselle penkille laskeskelen lumitähtösiä puhaltelen renkaita pakkasaamuun. Studarilla käy vilkas liikenne.

PAAVALINKIRKON KASI Paavalin kirkon puistossa kasi heitti varjossa vehreiden vaahteroiden täyden rundin. Se ohitti kiskoja höylätessään Studarilla munasillaan boksaavan Gunnar Bärlundin. Mä loikkasin skuruun, se räppäsi kolisten Hämeentielle taakse Valkan sporahalli jäi. Teräksen mahassa raitsikan ruhossa kontaktorit naksuivat, nivelen tyristorit ohjasivat ujeltavia sähkömosia. Vauhti hiljeni, hiekka valui kiskoille. Kiskojarrut pureutuivat raiteisiin kuin nälkäiset nahkiaiset hukkuneen kylkiin. Spora stannasi sata vuotta vanhan kansaskolen eteen. Eteenpäin! Eteenpäin! Paljeovet sulkeutuivat. Kuski väänsi puikosta virtaa, skuru vongahti liikkeelle. Ristikkotie vei Sörkän vankilaan. Pienelukkaklinikalla musteille ja fifeille skuffattiin aamusta iltaan piikkiä perseeseen. Käheä-ääninen starba keuhkosi muijalleen: – Mun täytyy saada kuukkari. – Miksi juuri sun? – Ei se ole sulta mitään pois! – Eikö tosiaan? Ootsä dorka? – Mä siivoan raksalla. Helvetin huonolla taksalla. Mä tiedän, mitä o