tiistai 28. lokakuuta 2014

SISARUKSET

Kävelin poikani kanssa käsikkäin viime lauantaina Sörkän halki kohti Hakaniemeä. Metroaseman läheisyydessä hiippaili useita huonossa kunnossa olevia sekakäyttäjiä. Pysähdyimme Kurvin Alepan viereen. Poikani mutusteli lihapiirakkaa.  Minä otin kulauksen vesipullostani.

Nuori nainen seurassaan hontelo nuorukainen, kysyi minulta: – Saanko puhutella teitä?
– Saat, minä vastasin.
– Oletteko pojan vapaa-ajan avustaja?
– En, olen hänen isänsä. Vaikeavammaisella pojallani on toki käytössään vapaa-ajan avustaja 30 tuntia kuukaudessa.

Nuorukainen oli kyykistynyt kadulle. Hän kaapi asfaltista sormillaan suuhunsa siihen liiskautuneita punaisia hedelmäkarkkeja.
– Hän on minun veljeni. Asumme kahdestaan. Hän on vaikeavammainen autisti. Meilläkin on käytössä avustaja 30 tuntia kuussa. Se ei riitä mihinkään. Anoin lisäaikaa. Se ei mennyt sossussa lävitse, vaikka sitä pitäisi olla oikeus saada harkinnanvaraisena reilusti lisää. Oletko sinäkin omaishoitaja? Veljeni käy tilapäishoidossa yhden viikonlopun kuussa.
– Vaimoni on poikamme omaishoitaja. Arska käy päivittäin toimintakeskuksessa ja kerran kuukaudessa tilapäishoidossa Pihliksessä. Kertyvät ravinto- ja hoitomaksut maksetaan hänen pienestä eläkkeestään.
– Saatteko tekin sitä toiseksi alinta omaishoidontukea?
– Saamme. Vaimolleni maksetaan ruhtinaalliset 381 euroa kuussa.

Nuorukainen oli tarttunut poikani hihaan ja yritti kaapata hänen kädestään evästä.
– Sauli saatana, päästä irti! Et sä voi pölliä toisen lihistä?
Nuorukainen häkeltyi, mölisi jotain ihmeellistä ja irrotti otteensa. Poikani katseli tätä ihmeissään.

– Mä olen päivällä töissä perushoitajana vanhusten parissa. Sauli käy päivätoiminnassa. Illat vietän yleensä sen kanssa kahden. Olen veljeni vartija. Tuntuu kuin olisimme kuin naimisissa. En tiedä, jaksanko tätä enää kauan. Mä olen ihan puhki. Näin ei voi jatkua.

Minä poimin takkini taskusta tuoreen lihapiirakan ja ojensin sen Saulille.
– Sauli tarvitsee lihistä enemmän kuin minä.

Kunnan on järjestettävä henkilökohtaista apua vaikeavammaiselle henkilölle päivittäisten toimien, työn ja opiskelun lisäksi myös muihin toimintoihin. Näitä muita toimintoja ovat harrastukset, yhteiskunnallinen osallistuminen ja vuorovaikutuksen ylläpitäminen. Niitä nimitetään tässä yhteisnimityksellä vapaa-ajan toiminnot. Järjestettävän avun minimimäärä on 30 h/kk. Todellinen tarvittava tuntimäärä selviää avuntarpeen kartoituksen ja palvelusuunnitelman avulla sekä asiakkaan tekemän hakemuksen pohjalta. Kunnalla voi siis olla velvollisuus myöntää myös suurempi tuntimäärä kuin 30 h/kk.

Vaikeavammaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että henkilö tarvitsee välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen näistä toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Lisäksi vammaispalvelulaki edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toimintatapa.

Oikeus henkilökohtaiseen apuun vapaa-ajalle on subjektiivinen. Kunta ei siis voi määrärahoihin vedoten olla myöntämättä riittävää määrää henkilökohtaista apua siihen oikeutetuille.

Matti Laitinen
28.10.2014

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

OPISKELE, JOS HALUAT KYSEENALAISTAA KAPITALISMIN?

Karl Marx kirjoitti Pääomassa kapitalismin itsensä sisältämistä oman tuhon siemenistä seuraavasti: ”Kapitalistisesta tuotantotavasta johtuva kapitalistinen anastustapa, siis myös kapitalistinen yksityisomaisuus, on ensimmäinen yksilöllisen, omaan työhön perustuvan yksityisomaisuuden kieltäminen. Mutta kapitalistinen tuotanto tuottaa luonnollisen prosessin välttämättömyydellä oman kieltämisensä. Se on kieltämisen kieltämistä. Se ei palauta yksityisomaisuutta, mutta kylläkin yksilöllisen omaisuuden kapitalistisen ajan saavutusten perusteella: yhteistoiminnan ja maan sekä itse työn tuottamien tuotantovälineiden yhteisomistuksen perusteella.”

Siteerattu tekstikohta ilmentää osuvasti dialektisen materialismin kolmea peruslakia: määrän muuttumista laaduksi, vastakohtien ykseyttä ja taistelua sekä kieltämisen kieltämistä. Marx viittaa tässä siihen, että kapitalismissa työn ja pääoman välinen sovittamaton ristiriita johtaa kapitalismin kumoutumiseen ja korvautumiseen uudenlaisella yhteiskuntamuodolla – sosialismilla. Jokaisen yhteiskuntajärjestelmän sisäiset ristiriidat synnyttävät oman toisinajattelunsa ja toisintoimintansa. Tiedostaakseen ympäröivää maailmaa ihmisen on opittava ajattelemaan itsenäisesti ja luovasti.

Laatu tarkoittaa niitä ominaisuuksia kokonaisuudessaan, jotka viittaavat siihen, mitä kyseinen ilmiö tai olio on. Määrä viittaa vastaavasti ilmiön tai olion kokoon ja suuruuteen – siinä havaitun ominaisuuden paljouteen. Kun mitta täyttyy, tapahtuu laadullinen muutos. Kaiken kehityksen lähtökohtana on ristiriita. Kaikille esineille ja asioille löytyy oma vastakohtansa. Ne eivät voi olla olemassa ilman toisiaan. Ne eivät ilmennä pelkästään eroavuutta vaan myös samuutta. Kieltäminen on kaiken muutoksen välttämätön vaihe. Kehitys on spiraalimaista liikettä, joka johtaa alemmasta tilasta korkeampaan tilaan. Kieltämisen kieltäminen on harvemmin kaksivaiheinen tapahtuma. Tämä johtuu siitä, että olio tai ilmiö saattaa siirtyä ensin johonkin korkeampaan laadulliseen olotilaan, ja vasta sen jälkeen se muuttuu vastakohdakseen.

Suomessa ihmiset jakautuvat edelleen yhteiskuntaluokkiin. He eroavat toisistaan siinä, mikä on heidän asemansa yhteiskunnassa ja tuotantoelämässä, mikä on heidän suhteensa tuotantovälineisiin ja mikä on heidän osuutensa yhteiskunnallisesta vauraudesta. Yhteiskunnan pieni vähemmistö muodostaa kapitalistiluokan, joka omistaa valtaosan tuotantovälineistä. Suuri enemmistö taas kuuluu tuotantovälineitä omistamattomaan työväenluokkaan ja tuottaa työllään kaiken yhteiskunnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarvittavan uuden arvon. Tähän ryhmään kuuluvat myös omalla työllään elävät viljelijät, yksityiset ammatinharjoittajat ja pienyrittäjät. Yhteiskunnassamme pesii siis sovittamaton ristiriita. Toiset tekevät työn ja toiset korvaavat siitä koituvan sadon. Valtio huolehtii siitä, että tässä valtasuhteessa ei tapahdu muutoksia. Tämä ristiriita ilmenee mm. kasvavina tulo- ja terveyseroina sekä suurena joukkotyöttömyytenä.

Siirtyminen kapitalismista sosialismiin ei tapahdu koskaan kertarysäyksellä. Sosialistinen vallankumous on pitkä prosessi, jolla on useita vaiheita (laadullisia tiloja), jonka jälkeen kapitalismi muuttuu sosialismiksi (vastakohdakseen). On kuljettava pitkä tie, ennen kuin horisontissa häämöttää osallistuvaa demokratiaa harjoittava ja yhteisölliseen itsehallintoon perustuva valtiososialismi. Ihmiskunnan kehitys ei pääty kuitenkaan sosialismiin.

Jos haluat kyseenalaistaa kapitalismin, toisinajattele ja tarkastele ajatustesi kestävyyttä. Jos ajatuksesi vaikuttavat toimivan, vahvista niitä teoin. Toisintoiminta muuttaa maailmaa. Kun toimit toisin, analysoi toimintasi seurauksia. Näin syntyy todellisuutta kyseenalaistavaa toisinajattelua. Kun toisinajattelu aineellistuu järjestäytymällä, syntyy voima, joka voi tietoisella toiminnallaan muuttaa yhteiskuntaa.

Matti Laitinen
5.10.2014

tiistai 13. toukokuuta 2014

MITÄ EU:N TILALLE – LUONNOSTELUA ELÄMÄLLE EU:N TUOLLA PUOLEN

MITÄ EU:N TILALLE – LUONNOSTELUA ELÄMÄLLE EU:N TUOLLA PUOLEN

Euroopan unioni pitäisi hajottaa. Eurooppalaisten kansojen yhteistyö pitäisi rakentaa uudelleen siten, että se muuttuisi kansainvälisten suuryhtiöiden etuja ajavan Euroopan unionin Euroopasta ihmisten enemmistön etuja palvelevaksi Euroopaksi, joka katkaisee suhteensa sotilasliitto Natoon. Tämä tapahtuisi korvaamalla unioni sellaisella eurooppalaisella valtioiden yhteistyöjärjestöllä, jonka keskeisenä periaatteina olisivat siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen sekä sen jäsenvaltioiden tasa-arvoisuus yhteisessä päätöksenteossa. Järjestön perustamisasiakirjaan kirjattaisiin lisäksi se, ettei organisaatio pyri koskaan kehittymään liittovaltioksi.

Yhteistyöjärjestön tehtävänä olisi vahvistaa poliittista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kesken vahvistamalla neuvotteluteitse Euroopan kansojen yhteistyötä. Sen avulla pyrittäisiin toteuttamaan Euroopan alueella oikeudenmukaista, inhimillistä ja yhteiskunnallista kehitystä, jolla kitkettäisiin köyhyys ja työttömyys alueelta. Jokainen jäsenmaa sitoutuisi säätämään minimipalkan maassaan. Yhteistyön kohteena ei olisi suuryhtiöiden etujen ajaminen suomalla pääomien, tavaroiden, palvelujen ja työvoiman vapaa liikkuminen.

Jäsenmaiden kesken harjoitettaisiin teollista ja tuotannollista yhteistyötä, joka kohdistuu etenkin pieneen ja keskisuureen teollisuuteen, osuuskuntiin, valtionyrityksiin, kolmanteen sektoriin ja muihin tuotanto-organisaatioihin.

Yhteistyöjärjestön toiminnan piiriin voisi sisältyä yhteistyötä energiaturvallisuuden, infrastruktuurien rakentamisen, ruokaomavaraisuuden turvaamisen, yhteiskunnallisen kehityksen ja koulutuksen alueilla sekä jäsenmaiden erilaisuudesta johtuvien pulmien ratkaisemisessa Euroopassa. 

Uudessa eurooppalaisessa yhteistyössä kiinnitettäisiin huomiota Euroopan luonnonvarojen kestävään ja yhtenäiseen käyttöön solidaarisuuden hengessä. Sen puitteissa harjoitettaisiin ekosysteemin ja vesivarojen suojelua, yhteistyötä ekokatastrofien ehkäisyssä sekä kamppailussa ilmastomuutoksen syitä ja seurauksia vastaan. Järjestö edistäisi kaikkien eurooppalaisten yleistä pääsyä julkisen sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin. Maahanmuuttoasioissa toimittaisiin ihmis-, perus- ja työoikeuksia kunnioittaen.

Tämä uusi eurooppalainen yhteistyöjärjestö sekä sen jäsenistö pysyttäytyisivät kaikkien sotilasliittojen ulkopuolella ja olisivat aktiivisia maailman rauhaan suuntautuvissa toimissa. Tällaisia toimia ovat mm. yleinen aseidenriisunta ja kaikkien sotilasliittojen lakkauttaminen. Järjestö voisi anoa jäsenyyttä sitoutumattomien maiden liikkeeseen.

Euroopan valtioiden yhteistyöjärjestön koordinoijina voisivat toimia esim. kutakin maata edustava sihteeristö, presidenttien vuosittainen kokous, järjestön kiertävä puheenjohtajuus ja sosiaali- ja terveysministerien kokous. Järjestö voisi perustaa työvälineikseen työryhmiä, neuvostoja ja komiteoita kuten rahoitustyöryhmä, riitojen ratkaisutyöryhmä, huumeongelman neuvosto, suunnittelu- ja infrastruktuurityöryhmä, kulttuuri-, koulutus, tiede-, teknologia- ja innovaatiolautakunta, sosiaalisen kehityksen neuvosto, ympäristöneuvosto, energianeuvosto ja terveysneuvosto. Kansalaisille turvattaisiin osallistuminen ja vaikuttaminen tämän uuden eurooppalaisen yhteistyöjärjestön kaikissa toimielimissä ja kaikissa niissä kansalaisjärjestöissä, jotka ovat tekemisissä jäsenmaiden yhteistyön kanssa.

Euroopan valtioiden yhteistyöjärjestön yhteyteen voitaisiin perustaa oma Euroopan kehityspankki. Pankin tarkoituksena olisi ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa rahoituslaitoksena, joka olisi riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä.

Yhteisen ydinaseettoman, yhteisvastuun ja yhteistyön Euroopan puolesta!

Matti Laitinen

Ps. EU:n vastustajilta tivataan aina, mitä Euroopan unionin tilalle? Pohdin ja luonnostelin tätä asiaa. Hyödynsin kehitelmissäni Latinalaisen Amerikan integraation ratkaisuja.

.

torstai 10. huhtikuuta 2014

MITÄ EUROOPAN UNIONIN TILALLE?


MITÄ EUROOPAN UNIONIN TILALLE?

Kommunistisen Manifestin esipuheessa v. 1883 saksalaiseen painokseen Friedrich Engels julkituo Manifestin perusajatuksena sen, että ”kunkin historiallisen ajanjakson taloudellinen tuotanto ja siitä välttämättömästi johtuva yhteiskuntarakenne muodostavat perustan tämän ajanjakson poliittiselle ja älylliselle historialle; että tämän mukaisesti koko historia on ollut (maan ikivanhan yhteisomistuksen hajoamisen jälkeen) luokkataistelujen historiaa, riistettyjen ja riistävien, hallittujen ja hallitsevien luokkien välisten taistelujen historiaa yhteiskunnallisen kehityksen eri asteilla ja että tämä taistelu on nyt saavuttanut asteen, jossa riistetty ja sorrettu luokka (proletariaatti) ei voi enää vapauttaa itseään sitä riistävästä ja sortavasta luokasta (porvaristo) vapauttamatta samalla ainiaaksi koko yhteiskuntaa riistosta, sorrosta ja luokkataistelusta – tämä perusajatus on lähtöisin ainoastaan ja yksinomaan Marxilta.

Neuvostoliiton hajottua v. 1991 Euroopan unioni on paisunut 24 vuodessa 28 jäsenvaltion suuruiseksi valtioliitoksi. Sen jäsenistä 22 kuuluu lisäksi Yhdysvaltain johtamaan sotilasliitto Natoon. Presidentti Tarja Halosen mukaan ”yhteistyö Naton kanssa on ollut tarpeellista unionin toimintavalmiuden aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi.” Toisin sanoen Nato-yhteistyö on toiminut tärkeänä osana EU:n väkivaltakoneistoa.

Euroopan unionista on muodostettu Euroopan kapitalistien vankka valtion piirteitä omaava yhteistyöjärjestö, jonka kautta nämä toteuttavat pääomien, työvoiman, palveluiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta eli vapaata markkinataloutta Euroopassa. Kunkin jäsenvaltion hallitseva luokka on luovuttanut käytännössä kansallisen lainsäädäntövaltansa sekä talous- ja ulkopolitiikkansa tämän kapitalistien etujärjestön haltuun. Eurooppalaisten pankkien pelastaminen verovaroilla ei ollut humanismia, vaan se oli elvyttävää eurokapitalismia. Euroopan unionissa vallitsevat ylikansalliset kapitalistiset tuotantosuhteet. Puheet vihertävästä ja sosiaalisesta markkinataloudesta ovat läpinäkyviä valheita.

Euroopan unioni on ominut itselleen useita imperialistisen valtion piirteitä, vaikka se ei olekaan mikään valtio. Unionille on keskeistä mm. tuotannon ja pääomien keskittyminen, pankkipääoman sulautuminen yhteen teollisuuspääoman kanssa, pääomien vienti jäsenmaista halpatuotantomaihin sekä niiden siirtäminen veroparatiiseihin ja osallistuminen maailman raaka-ainevarojen uusjakoon. Se on myös maailman suurin aseiden viejä. Eurooppalaiset kapitalistit jakavat keskenään unionin sisäiset markkinat. Suomessa tämä ilmenee mm. kunnallisten palveluiden siirtymisenä kilpailutuksen myötä ulkomaisten yhtiöiden kontolle ja pörssiin vietyjen valtionyhtiöiden joutumisena kansainvälisten sijoittajien käsiin. Euroopan unioni sekaantuu mielellään siihen kuulumattomien maiden sisäisiin asioihin. Se on osallistunut aseellisiin konflikteihin Afrikassa, Euroopassa ja Aasiassa. Lisäksi sen Nato-jäsenet ovat ottaneet osaa aktiivisesti USA:n johtamiin sotilaallisiin hallitustenkaatajaisiin. 

Useissa jäsenmaissa vasemmistoparlamentaarikot suhtautuvat hämmästyttävän myönteisesti tähän kapitalistiseen valtiosopimukseen kuten Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja, joka pitää EU:ta demokraattisena, ihmisoikeuksia kunnioittavana ja oikeusvaltioperiaatteeseen sitoutuvana arvoyhteisönä.

Unionin jäsenvaltioiden työväenluokkaa ja vähäosaisia yhdistää yhteinen vihollinen – kapitalismi, joka ilmenee unionin jäsenmailtaan edellyttämänä uusliberalistisena talouspolitiikkana. Sille on ominaista julkisten palveluiden supistaminen, yhteiskunnan omistaman tuotantotoiminnan yksityistäminen, sosiaali- ja terveydenhuollon menojen ankara karsiminen, pysyvä suurtyöttömyys ja kansalaisten lisääntyvä syrjäytyminen yhteiskunnasta. Kapitalismi ei ole kestävää kehitystä kantava yhteiskuntamuoto.

Kapitalistien hallinnoimalle Euroopan unionille on luotava uskottava vaihtoehto. Euroopan unionin jäsenvaltioiden työväenluokan tehtävänä on liittyä yhteen ja perustaa kansainvälinen kapitalismin vastainen liitto, joka vapauttaa sen sitä kuppaavasta ja alistavasta kapitalistiluokasta sekä vapauttaa samalla ainiaaksi koko unionin alueen riistosta, sorrosta ja luokkataistelusta.

Eurooppaa on muutettava yhteisvoimin siten, että se muuttuu kansainvälisten suuryhtiöiden etuja ajavan Euroopan unionin Euroopasta ihmisten enemmistön etuja ajavaksi ja ylläpitäväksi Euroopaksi, joka katkaisee suhteensa sotilasliitto Natoon. Sosialismi on erottamaton osa työväenliikettä ja ihmiskunnan tulevaisuutta.
Euroopan sosialististen tasavaltojen valtioliiton puolesta: Kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen!

Matti Laitinen
8.4.2014

lauantai 5. huhtikuuta 2014

KOLMEN KERROKSEN VÄKEÄ


KOLMEN KERROKSEN VÄKEÄ

Suomessa toimii limittäin kolme erilaista hyvinvointivaltiota – vaurauden, siedettävyyden ja niukkuuden hyvinvointivaltiot. Tämän tosiasian todentamiseksi ei tarvitse perustaa erillistä Niukkuuden ja pahoinvoinnin laitosta. Seuraavassa tarkastellaan näitä hyvinvointivaltiotyyppejä niiden urbaanissa toimintaympäristössä.

Vaurauden hyvinvointivaltio

Vaurauden hyvinvointivaltio on Suomen poliittisen ja taloudellisen eliitin hyvinvointivaltio. Tämän hyvinvointivaltiovaltion hyvinvointipalvelut kohdistuvat vain suomalaisten pienelle vähemmistölle. He elävät pitkään ja vauraudessa sekä voivat hyvin. He nauttivat terveellistä ravintoa, huolehtivat terveydestään yksityissektorin terveyspalveluja hyödyntäen sekä asuvat tilavissa ja hyvinvarustetuissa huoneistoissa omissa kaupunginosissaan. He maksavat pääomatuloistaan vähän veroa ja siirtävät tulojaan veroparatiiseihin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden säästöpolitiikka ei koske koskaan heitä. Poliittinen ja taloudellinen valta yhteiskunnassa on heidän käsissään. He eivät joudu koskaan vastuuseen tekemistään talouspoliittisista päätöksistä. Euroopan unioni ajaa heidän asiaansa. Omistaessaan tuotantovälineet he kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella, vaikka ilman heitäkin muut ihmiset tulisivat vallan mainiosti toimeen. Heidän lapsensa perivät sosiaalisesti heidän yhteiskunnallisen asemansa.

Siedettävyyden hyvinvointivaltio

Siedettävyyden hyvinvointivaltio on ansiotyössä toimivien palkkatyöläisten hyvinvointivaltio. He muodostavat suurimman väestönosan yhteiskunnassa. He ovat tämän keon työläisiä ja sotilaita. Osa heistä elää toivossa päästä kipuamaan vaurauden hyvinvointivaltioon. Osa heistä luisuu ajoittain tai pysyvästi niukkuuden hyvinvointivaltioon. Puolet heistä kuvittelee Euroopan unionin ajavan heidän etujaan. Heidän tärkein tehtävänsä on vaurauden hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja turvaaminen. He elävät siedettävästi. Asuntovelkojen maksaminen ja korkeat elämisen kustannukset pitävät heidät nuhteessa ja kurissa. He syövät viikonlopulla paremmin ja arkisin tarjousten suomaa kotiruokaa. Työterveydenhuolto huolehtii heidän terveydestään. He asuvat perheineen omistus-, asumisoikeus- ja vuokra-asunnoissa lähiöissä.  Sosiaali- ja terveyspalveluiden säästöpolitiikka koskee aina heitä, koska he toimivat verotuksen kautta sen rahoittajina. Heidän äänensä ovat tärkeitä edustuksellisen näennäisdemokratian ja vapaan markkinatalouden uskottavuuden kannalta.

Niukkuuden hyvinvointivaltio

Niukkuuden hyvinvointivaltio on Suomen vähäosaisten ja pienituloisten ihmisten hyvinvointivaltio. He koostuvat matalapalkka-aloilla työskentelevistä ihmisistä, opiskelijoista, maahanmuuttajista, pitkäaikaistyöttömistä, vammaisista, vajaakuntoisista, yhteiskunnasta syrjäytyneistä ja kansaneläkkeen perusosaa saavista vanhuksista. Heille on ominaista, että heidän toimeentulonsa jää EU:n köyhyysrajan alle tai on niukasti sen yli. He asuvat yleensä kaupungin vuokra-asunnoissa, mielenterveyskuntoutujien tukiasunnoissa, palvelutaloissa, asuntoloissa tai ovat vailla vakinaista asuntoa. Terveyskeskukset huolehtivat heidän terveydestään, jos heillä on varaa maksaa poliklinikkamaksu. Heidän ravintonsa koostuu halvimmista elintarvikkeista, leipäjonon ruoka-avusta ja keräilytaloudesta. He joutuvat usein yhteiskunnallisten ongelmien syntipukeiksi. Säästöpolitiikka kohdistuu heihin rankimmin, koska valtaosa heistä on puolustuskyvyttömiä.  Heidän olemassaolonsa ja suurempi kuolleisuutensa on seurausta huonosti hoidetusta yhteiskuntapolitiikasta. Euroopan unionin alueella elää 120 miljoonaa köyhää ihmistä.

Jotta elämä olisi siedettävämpää ja oikeudenmukaisempaa sekä soljuisi solidaarisuuden hengessä, meidän työläisten tehtävä on hävittää Suomen hyvinvoinnin kolmesta kerroksesta kaksi tarpeetonta – vaurauden ja niukkuuden hyvinvointivaltiot – sekä sytyttää luokkatietoisuus valaisemaan siedettävyyden hyvinvointivaltiota.

Matti Laitinen

2.4.2014

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014


ON VAIN YKSI TAPA PYSYÄ SOTILASLIITTOJEN ULKOPUOLELLA

Meitä suomalaisia pelotellaan Venäjällä, uhkaillaan Ukrainalla ja suostutellaan yötä päivää liittymään sotilasliitto Natoon. Valta ilmenee yhteiskunnassa vastustuksen murtamisena, toimintavaihtoehtojen rajoittamisena, suostuttelujärjestelmänä sekä vallan muuttumisena laissa kirjatuksi oikeudeksi ja tottelemisen ehdottomaksi velvollisuudeksi. Helsingin Sanomat on olennainen osa kapitalistista suostuttelujärjestelmää.  Sen tärkein tehtävä on toimia Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden purkamisen juoksuhautana ja sen ideologisena tykistöasemana.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi väittää, ettei ole yhtä tapaa liittyä Natoon. Hänen mielestään on ”olennaista on ymmärtää, että nykyisten jäsenmaiden sopimukset eivät ole keskenään samanlaisia, vaan niissä on huomioitu kansallisia tarpeita. Onko mahdollista hahmotella sellainen Nato-Suomi, joka kelpaisi nykyiseen puolustusjärjestelmään tottuneille kansalaisille ja täyttäisi sotilasliiton velvoitteet?”

Päätoimittaja Niemi ei kerro lukijoille, että Nato-sopimus on valtiosopimus. Jäsenvaltion on toteutettava sotilasliitto Naton määräykset omien perustuslaillisten menettelyittensä mukaisesti. Jos Suomi liittyy sotilasliitto Naton, on syytä miettiä tarkasti, mitä siitä seuraa.  Naton 8. artiklan mukaan kukin sopimuspuoli julistaa, etteivät mitkään nyt voimassa olevat kansainväliset sitoumukset sen ja minkään muun sopimuspuolen tai minkään kolmannen valtion välillä ole ristiriidassa Nato-sopimuksen määräysten kanssa ja sitoutuu olemaan tekemättä kansainvälisiä sitoumuksia, jotka ovat ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa.

Päätoimittaja Niemi suostuttelee suomalaisia sotilasliitto Natoon ehdottamalla viekkaasti, että ”lähtökohtana olisi, ettei Suomen maaperällä ole ydinaseita, pysyviä vieraita joukkoja tai vieraita sotilastukikohtia. Sopimukseen olisi hänen mielestään tarpeen kirjata selvästi, että Suomi ottaisi sotilaallista apua vastaan vain puolustautumista varten ja ainoastaan silloin, kun se sitä itse pyytää.”  

Päätoimittaja Niemi vaikenee tietoisesti Naton keskinäisen turvatakuun periaatteesta. Naton 5. artiklan mukaan sopimuspuolet sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan. Jos tällainen sotilaallinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä voi YK:n peruskirjan 51. artiklassa tunnustettuun puolustautumisoikeuteen vedoten auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai -puolia yksin tai kollektiivisesti tarvittaessa aseellisesti, kun tarkoituksena on palauttaa Pohjois-Atlantin alueen turvallisuus ja ylläpitää sitä.

Yhdysvalloilla on nykyisin 702 sotilastukikohtaa maailman 132 eri valtiossa. Tuorein niistä aloitti juuri toimintansa Romaniassa.  USA:n maailmanlaajuinen tukikohtaverkosto on Naton käytettävissä. Yhdysvaltain johtaman Naton päälliköt eivät pahoittaisi mieltään, jos he saisivat perustaa uuden tukikohdan Ukrainaan.

Sotilasliitto Naton jäsenvaltioiden usko YK:n päätöksiin ja päämääriin on horjunut toistamiseen viimeisen 20 vuoden aikana. Sotilasliitto on syyllistynyt USA:n johdolla lukuisia kertoa edustamiensa valtioiden vapauden, yhteisen perinnön, kulttuurin ja sivistyksen suojelun nimissä kulloisessakin kohdemaassa tapahtuvaan demokratian loukkaamiseen, henkilökohtaisen vapauden riistoon ja oikeusvaltion periaatteiden tietoiseen karttamiseen. Nato on luonut itse vihollisensa. Se ei ole edistänyt maailman rauhaa. Kuka kaipaa maahamme Naton sotilastukikohtia, sen tiedusteluasemia ja asiantuntijoita tai sotilaittemme osallistumista Naton kohdemaiden siviilikohteiden aktiiviseen tuhoamiseen?

Natosta on vaikea erota. Naton 13. artiklan mukaan Nato-sopimuksen oltua voimassa 20 vuotta sopimuspuoli voi lakata olemasta sopimuspuoli vuoden kuluttua siitä, kun se on antanut irtisanomisilmoituksensa Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle, joka ilmoittaa muiden sopimuspuolten hallituksille kunkin irtisanomisilmoituksen talletuksesta.

Ehdoton ei sotilasliitto Natolle! Neuvotteluja Suomen Natoon liittämiseksi ei ole mitään syytä aloittaa.

Matti Laitinen

16.3.2014

torstai 13. maaliskuuta 2014


VÄHÄVARAISUUDESTA


 ”Köyhyysriski kasvoi Suomessa 1990-luvun laman jälkeen. Köyhyys on aiempaa pysyvämpää ja köyhyysjaksot ovat pitkittyneet. Eläkeläisten, työttömien ja vain perusasteen suorittaneiden alttius päätyä köyhäksi on kasvanut erityisen paljon.” (HS 20.11.2013)
Tilastokeskuksen mukaan Suomen koko väestöön kuului v. 2011 lopussa 5 401 000 henkilöä. Kotitalousväestöön kuului yhteensä 5 322 000 henkilöä. Suomessa oli 2 571 000 kotitaloutta v. 2011 lopussa. Niissä oli keskimäärin 2,07 jäsentä, 1,64 aikuista ja 0,42 lasta.

Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 % mediaanitulosta. Ihminen on köyhä, jos hänen tulonsa ovat alle 60 % mediaanitulosta. Mediaani tarkoittaa, että puolessa kotitalouksista tulot olivat sitä pienemmät ja puolessa sitä suuremmat. Suomessa on tilaston mukaan pienituloisia henkilöitä eli Euroopan komission käyttämän köyhyysrajan alle jääviä 706 000 henkeä. Asumistukea saavissa ruokakunnissa asui v. 2011 661 000 henkeä. Vuonna 2009 siivoojien keskiansiot kuukaudessa olivat 1 578 €, matkailu- ja ravintola-alan työntekijöiden 1 949 €, vartijoiden 2 005 € ja myyjien 2 056 €.
Kuluttajatutkimuskeskuksen v. 2010 julkaiseman ”Mitä eläminen maksaa” –tutkimuksen mukaan alle 45-vuotiaan yksinäisen henkilön kohtuullinen eläminen maksoi pääkaupunkiseudulla 1 240 euroa kuukaudessa. Laaditussa viitebudjetissa oli huomioitu ruoka, vaatetus, kodin tavarat ja laitteet, sähkö, kotivakuutus, vapaa-aika ja harrastukset, terveys, hygienia, asuminen ja liikkuminen. Vastaavasti nelihenkisen, autottoman lapsiperheen elinkustannukset olivat 2 869 euroa kuukaudessa.

Veronmaksajain Keskusliiton mukaan Suomessa maksoi v. 2012 yhteensä 4 222 344 henkilöä tuloveroja. Heistä 28,2 % kuului veroluokkaan (1–14999 €/v) ja 22,9 % veroluokkaan 15 000–24 999 €/v). Veronmaksajista 51 % tienasi verotettavaa tuloa alle 2 100 euroa kuukaudessa. Kun 2 000 euron bruttopalkasta vähennetään verot ja maksut, käteen jää n. 1 500 euroa.

Varovaisenkin arvion mukaan Suomessa elää tällä hetkellä yli miljoona ihmistä köyhyydessä tai sen lähimaastossa. Tämä vähäosaisten joukko koostuu mm. työttömistä, yhteiskunnan ulkopuolella olevista ihmisistä, työkyvyttömistä (vammat, fyysiset sairaudet ja mielenterveys), vammaisista, osasta vanhuksia, osa-aikaisista työntekijöistä, heikosti koulutetuista, pätkätyöläisistä, velkaantuneista, maahanmuuttajista, osasta opiskelijoita sekä pienituloisten perheiden lapsista. Keitä paljon puhuttu hyvinvointivaltion puolustaminen ja ylläpitäminen itse asiassa koskee? Onko hyvinvointivaltio tarkoitettu vain n. 80 % suomalaisista, joiden elämä on siedettävää tai jopa yltäkylläistä?

Suomi sijoittui v. 2013 YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 21. sijalle maailman valtioiden joukossa. Maamme HDI-indeksi on vajonnut v. 2007 kymmenen sijaa alaspäin. HDI:ssä 47 ensimmäistä valtiota lukeutuvat Hyvin korkean inhimillisen kehityksen –ryhmään. HDI on YK:n luoma mittari, joka koostuu odotettavissa olevasta elinajasta, terveydestä, koulutuksesta ja elintasosta.

Suomen sijoittuminen HDI-tilastossa

v. 2007-08       sijoitus 11.

v. 2009           sijoitus 12.

v. 2010           sijoitus 16.

v. 2011           sijoitus 22.

v. 2013           sijoitus 21.

Suomessa viime vuosina harjoitettu talouspolitiikka sekä siitä johtuvat perusturvan kurjistamisohjelmat korreloivat hyvin maassamme tapahtunutta inhimillisen kehityksen taantumaa. Voimme havaita YK:n HDI-mittarista, kuinka nykyinen oikeistohallitus on tuhonnut jo nyt varsin tehokkaasti hyvinvointivaltiota.

On hyvin itseriittoista ja kyynistä todeta, että vähävaraisuus ei kosketa suomalaisten enemmistöä, vaan se kohdistuu vain 20 % suuruiseen vähemmistöön.  Vähäosaisuus näkyy katukuvassa ja julkisissa önliikennevälineissä. Se koskettaa tuntuvasti myös keskituloista kansalaista, jos hän menettää terveytensä tai työpaikkansa.

Matti Laitinen

15.1.2014

torstai 6. maaliskuuta 2014


KUNTALAKIUUDISTUS – TIE YKSITYISTÄMISEEN

Suomen istuvan hallituksen uusliberalistista luonnetta kuvaa sen halu kiihdyttää kunnallisten palveluiden yksityistämistä Suomessa. Syyskuussa 2013 voimaanastuneen kunta- ja kilpailulakimuutoksen perusteluna oli Euroopan komission EU-valtiontukisäännöksien vastaisiksi katsomien tukien poistaminen. Hallitus haluaa poistaa kuntien elinkeinotoiminnalta konkurssisuojan ja veroetuudet, koska heidän mielestään nämä vääristävät kilpailua. Tämän hankkeen todellisena päämääränä on kuitenkin ensisijaistaa yksityisomistukseen perustuva kuntasektorin liiketoiminta ja toissijaistaa yhteiskunnalliseen omistukseen perustuva palvelutuotanto. Hallituksen sopima yhteisöveron alentaminen 4,5 prosenttiyksiköllä v. 2014 alussa niveltyi erinomaisesti tähän tavoitteeseen. Kuntien tulee yhtiöittää liikelaitoksensa v. 2014 loppuun mennessä tai järjestää toiminta muuten niin, ettei se vääristä markkinoita.

EDUSKUNTA HYVÄKSYI KUNTA- JA KILPAILULAIN MUUTOKSET

Eduskunta hyväksyi kesäkuussa 2013 hallituksen tekemät kunta- ja kilpailulain muutokset. Syyskuussa 2013 voimaanastuneet lait tähtäävät kilpailuneutraliteetin lisäämiseen kuntien ja yksityisen palvelutuotannon välillä.  Kunnat velvoitetaan yhtiöittämään toimintansa kilpailutilanteessa. Käytännössä tämä koskee kuntien liikelaitoksia silloin, kun nämä tarjoavat palveluitaan muille kuin omalle kunnalleen tai sen asukkaille. Yhtiöittämisvelvollisuus ulottuu myös virastomuotoiseen toimintaan, jos siihen sisältyy kilpailutettavissa olevaa taloudellista toimintaa.

 ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO ARVOSTAA LAKIMUUTOSTA

 EK:n mielestä kilpailulainsäädännön tavoitteena on terve ja toimiva kilpailu sekä markkinoiden häiriöttömyys. EK tarkoittaa terveellä kilpailulla sitä, että kilpailua vääristävään toimintaan – etenkin kuntien tuottamiin palveluihin – on puututtava tarvittaessa lakiteitse. Elinkeinoelämä sai ujutettua uuteen kilpailulakiin julkisen elinkeinotoiminnan viranomaisvalvonnan. Jos kunnan tai kuntayhtymän harjoittama taloudellinen toiminta tai sen rakenne vääristää tai estää terveen ja toimivan kilpailun edellytyksiä ja syntymistä markkinoilla tai on ristiriidassa kuntalaissa säädetyn markkinaperusteisen hinnoittelun vaatimuksen kanssa, Kilpailu- ja kuluttajaviraston pitää puuttua asiaan. Tämä oli tärkeä voitto työnantajajärjestölle, koska sen käsityksen mukaan valtion tukema julkisen sektori aiheuttaa pahimmat kilpailun vääristymät markkinoilla.

Lisäksi kapitalistit peräävät asemansa kohentumista mm. rautatiekaluston ja julkisten toimitilojen käytön suhteen. He haluaisivat poistaa myös yrityskauppojen valvonnan voidakseen hoitaa bisneksiään mielensä mukaan. Kapitalistien eivät halua ryhmäkannemenettelyn leviävän Suomeen tai EU:hun.

KILPAILUNEUTRALITEETIN VARJOLLA VOI RYÖSTÖKALASTAA
Kilpailuneutraliteetilla tarkoitetaan sitä, että taataan yksityiselle ja yhteiskunnalliselle tuotantosektoreille tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Uusliberalistien mukaan kilpailutilannetta vääristävät julkisen sektorin elinkeinotoiminta, julkinen rahoitus tai tuki yrityksille sekä kunnallisten liikelaitosten höllempi verokohtelu. Kapitalistien mielestä kuntien liikelaitosten kilpailuneutraliteettia koskevat ongelmat voidaan poistaa muutamalla niiden toiminta osakeyhtiö-, osuuskunta-, yhdistys- tai säätiömuotoiseksi sekä suosimalla yksityisiä palvelujentuottajia.

Kilpailuneutraliteetti koskee monia kunnallisia toimintasektoreita kuten ravitsemus- ja majoitustoimintaa, liikuntapalveluja, jätehuoltoa, sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluita sekä työvoimapoliittisia koulutuspalveluita. Muita kiinnostuksen kohteita ovat kuntien energia- ja vesilaitokset, satamat ja joukkoliikenne.

KUINKA KILPAILUNEUTRALITEETTI TOTEUTETAAN?

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ensin kuntaan perustetaan yksityinen yhtiö, joka tarjoaa esim. samanlaisia sosiaali-, terveys-, hoiva- ja erityisryhmien asumispalveluja kuin kuntakin. Tämä johtaa siihen, että joudutaan kilpailutilanteeseen. Seuraavaksi kilpailuvirastoon lähetetään toimenpidepyyntö. Jotta toimittaisiin EU:n neljän vapauden hengessä, toiminta osoitetaan kilpailulain mukaisesti pääsääntöisesti yksityisen tahon hoidettavaksi. Tämän seurauksena yksityistäminen etenee ja tiet kansainvälisille palveluntuottajayhtiöille ja pääomalle avautuvat. Kunnan on sallittua tuottaa palveluita omana toimintana kilpailutilanteessa, jos tällainen toiminta on niin vähäistä, ettei sillä ole markkinavaikutuksia.

Laissa rajataan tehtäviä, joita ei katsota hoidettavan kilpailutilanteessa markkinoilla. Tärkeimmät rajaukset koskevat kunnan lakisääteisiä tehtäviä, yhteistoimintana hoidettuja sekä monopolin muodostavia tehtäviä. Suurin osa sosiaali- ja terveyspalveluista on lakisääteisiä, eli lainsäädäntö velvoittaa kunnat järjestämään nämä palvelut

KUNTIEN LIIKELAITOKSET YHTIÖITETÄÄN JA YKSITYISTETÄÄN

Suomen kunnissa toimi v. 2008 yhteensä 193 liikelaitosta. Kunnalliset liikelaitokset eivät voi toimia enää kilpailutilanteessa markkinoilla. Kaikkea kuntien kannattavaa liiketoimintaa verotetaan niiden yleishyödyllisyydestä huolimatta, koska ne heikentävät toiminnallaan yksityisyritysten tuottavuutta ja niiden vapaata liikkuvuutta. Mikäli kunta tuottaa palveluita tai tavaroita kilpailutilanteessa markkinoilla sen hinnoittelun täytyy olla markkinaperusteista. Markkinahinnoittelu vastaa sitä hintatasoa, jolla yksityiset yritykset hinnoittelevat tuotteensa. Tällainen menettely takaa, että kohtuuhintaiset palvelut katoavat, koska kaikkien palveluiden tulee tuottaa voittoa. Terveydestä ja hyvinvoinnista tulee entistä likaisempaa ja eriarvoistavampaa liiketoimintaa.

Yhtiöittämisellä on myös heikentävä vaikutus kuntatalouteen. Yhteisöveron alentaminen pienentää kuntien verotuottoja. Osakeyhtiövaiheessa kuntakonsernit alkavat myös myydä kiinteistöjään, maitaan ja osakkeitaan yksityisille sijoittajille. Niille käy kuin suomalaisille valtionyhtiöille, ja ne siirtyvät ajallaan ulkomaiseen omistukseen.

Lain mukaan kunta voi edelleen toimia vähäisessä määrin markkinoilla sekä silloin, kun se erityislain perusteella on mahdollista. Poikkeussäännöksen perusteella kunta voi lisäksi tuottaa tukipalveluja kuntakonserniin kuuluville tytäryhteisöille sekä palvelussuhteeseen liittyviä palveluja tytäryhteisöjen palveluksessa oleville henkilöille sekä laajemminkin palveluja sidosyksiköille. Jos pääsääntönä on yksityistää, tällaiset poikkeukset menettävät merkityksensä tai kunnista tulee yksityissektorin alihankkijoita.

Kunta ei hoida tehtävää kilpailutilanteessa esimerkiksi, jos kysymys on kunnan lakisääteisistä palveluista, joita kunta on velvollinen tuottamaan oman kunnan asukkaille ja muille. Tällaisia palveluja on lukuisia. Esimerkkinä voi mainita lakiin perustuvat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä työterveyshuollon palvelut. Kilpailutilanteen ei katsotakaan syntyvän pelkästään sillä perusteella, että yksityisetkin tuottavat vastaavia palveluita.

SOSIAALISTEN MARKKINOIDEN LUOMINEN

Suomessa suunnitellaan aktiivisesti sosiaalisten markkinoiden luomista. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tehdään kannattavaa liiketoimintaa, jolle on ominaista pienet työvoimakustannukset ja suuret voitot. Tämä tarkoittaa sitä, että terveyspolitiikassa pyritään siirtymään säätiöiden, yhdistysten ja yksityisten yritysten ylläpitämiin sairaaloihin. Julkisille terveysasemille käy samoin. Vapaaehtoistoiminnan osuutta lisätään sosiaalipalveluissa, ympäristövastuuta vyörytetään asukkaille ja yhdistyksille. Muista palveluista huolehditaan – mikäli niistä ylimalkaan huolehditaan – sosiaalisten markkinoiden ja vapaaehtoisvoimien toimesta.

Kuntien määrän vähetessä valta keskittyy, ja yhä pienempi ihmisjoukko päättää kuntatason yksityistämishankkeen toteuttamisesta. Yksityistäminen johtaa aina kansallisomaisuuden laillistettuun ryöstöön. Euroopan unioni on valmis yksityistämään kaiken sosiaali- ja terveysalan palvelutuotannon, josta voidaan tehdä tuottavaa kapitalistista liiketoimintaa.

Matti Laitinen

Lähteet: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kuntalain muuttamisesta, EK, PTCServices Oy, varatuomari Tarja Krakau ja Kilpailulaki

maanantai 3. helmikuuta 2014





LIIAN MONET MEISTÄ

Elvi Sivervo totesi v. 1948 Mäntsälän kunnankirjastossa pitämässään puheessa. “Kirjailijan on oltava selvillä yhteiskunnasta, jossa ihminen elää, tajuttava, mistä yhteiskunnallisessa taistelussa on kysymys. Se on kaiken suuren taiteen tunnus.” Sinervo vetosi puheessaan kirjailijoita osallistumaan työväen jokapäiväiseen poliittiseen taisteluun, koska tuolloin tarvittiin joka päivä iskurirunoja, kisällilauluja ja propagandaa.

Julkaisen 3.2.2014 viidennen runokokoelmani ”Liian monet meistä” (ISBN:978-952-67517-3-3). Haluan tuoda julki runokokoelmallani tämän päivän työväenluokkaista vastakulttuuria ja toisinajattelua. Runoni ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Niiden sisältö kaareutuu vahvasti vasemmalle. Vastustan ja kritisoin runoillani avoimesti tämän päivän yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja sitä ylläpitävää kansallista ja kansainvälistä kapitalismia. Säkeeni eivät kiertele tai kaunistele todellisuutta eivätkä myöskään hunajoi sitä.

Runoni perustuvat omassa elämässäni tekemiini havaintoihin sekä omiin kokemuksiini työssä, arjessa ja reissatessa maailmalla. Pyrin elämässäni ja kirjoituksissani mahdollisimman suureen omaehtoisuuteen ja omavaraisuuteen sekä itsenäisyyteen. Tuotan tekstejä ja julkaisen niitä omien tuntemusteni mukaan.

Runoni edustavat tyylisuunnaltaan proletaarista käyttörunoutta. Tämä tarkoittaa sitä, että luomani arjen sanataide on kirjoitettu käyttöä varten – maailman muuttamiseksi. Runoihini ei sisälly mitään mystistä tai monitulkintaisuutta. Tekstieni aihepiirit liikkuvat vallankäytössä, vähäosaisuudessa, vammaisuudessa, mielenterveysongelmissa, ikääntymisessä, työttömyydessä, ihmisarvossa ja yhteiskunnasta syrjäytymisessä.

“Kulutusyhteiskunta kuluttaa
liian monet meistä loppuun.
Kulutusihmiskunta kuluttaa
oman tulevaisuutensa loppuun.

Liian monelle meistä
oikeus kuluttamiseen
on tärkeämpää kuin
oikeudenmukainen yhteiskunta.”


Vaikka useat runoni vaikuttavat synkiltä, en ole menettänyt omaa optimismiani oikeudenmukaisen yhteiskunnan saavuttamiseksi. Kapitalismi ei voi olla ratkaisu sellaiseen siedettävään, ihmisarvoiseen elämään maapallolla, joka takaisi jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle perus- ja ihmisoikeudet. Kapitalismi on vain ihmiskunnan kärsimysten ja luonnon tuhoamisen pitkittämistä maailman taloudellisen ja poliittisen eliitin ahneuden ja vallanhimon vuoksi.

Pehmeän oliivin sisältä löytyy kova siemen. Siihen voi murtaa hampaansa. Kapitalismin sisällä vallitsee perusriita työn ja pääoman välillä. Se murtaa kapitalismin.

Kirjaa on painettu vain rajoitettu määrä. Se ei ole julkisessa myynnissä. Sitä voi tilata omistuskirjoituksen kera ainoastaan kirjailijalta itseltään sähköpostitse (masa.laitinen@gmail.com).

Yhteystiedot mukaan viestiin. Hinta 10 euroa + 1,40 euroa postikulut.

Matti Laitinen