MASAN LAARI

KUUDES RUNOKOKOELMANI – VALINNANVAPAUS Soin itselleni luvan halveksia kirjallisesti Suomessa 2000-luvulla harjoitettua uusliberalistista sosiaali- ja talouspolitiikkaa. Tuomitsin kaikkien vallassa olleiden hallitusten toteuttamat, tylyt kurjistamiset, jotka ovat kohdistuneet maamme vähäosaisiin ja pienituloisiin ihmisiin. Kokosin havaintoni ja tuntemukseni v. 2013–2017 runokokoelmaksi – Valinnanvapaus . En kirjoittanut näitä säkeitä miellyttääkseni maamme valtaapitäviä. Ahneudesta, häikäilemättömyydestä ja hyväksikäytöstä ei löydy mitään positiivista.     Jokaisella ihmisellä niin terveellä kuin vammaisella tulisi käsitykseni mukaan olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Miksi tämä ei toteudu 100 vuotta täyttävässä tasavallassa? Vaikka inhimillisestä kohtelusta ei aiheudu yhteiskunnalle lisäkustannuksia, siitäkin on tullut vieras käyttäytymisen laji. Ovatko empatia ja solidaarisuus kuolleet?

TEIDÄT ON AIKA VAIHTAA UUSIIN Teidän valtakaudellanne köyhät, vammaiset ja vanhukset olivat teille ympäristösaaste. Missä te – lierot – lymyilitte, kun hallitus murjoi ja kuritti köyhiä, vammaisia ja vanhuksia? Vaalien alla te heittäydyitte jälleen köyhien, vammaisten ja vanhusten suurimmiksi sydänystäviksi. Säteilette aurinkoa sporien kyljissä. Mainostoimisto on teidän vaalipesulanne ja suloisten lupaustenne synnyinsija. Te huolehditte vain kaltaisistanne. Te syydätte auliisti vaalirahoitettua laupeuttanne ja armoanne mediaan. Teiltä löytyy äänestyspäivään asti empatiaa ja arvonantoa elämälle. Te pelastatte ja puolustatte kaikkea. Teidän petturin poskisuudelmanne, teidän syleilevä ylimielisyytenne oksettaa ja raivostuttaa minua. Kävin tänään ennakkoon äänestämässä. Te teitte valintaprosessini helpoksi. Teidät on aika vaihtaa uusiin. Matti Laitinen 2.4.2017

KEHITYSVAMMAISTEN JULKISTEN PALVELUIDEN SÄILYTTÄMISEN PUOLESTA   Kilpailutus ei kohenna kehitysvammaisten asemaa tai elämänlaatua suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomessa elää 200 000 kehitysvammaista. Hankintalain mukainen asumispalvelun kilpailutus vie heiltä turvalliseksi koetun elinympäristön sekä arjen pyörittämisestä vastaavan, tutun henkilökunnan. Kehitysvammainen ihminen ei kykene itse ymmärtämään, miksi hänen asuinympäristönsä – hänen kotinsa – muutetaan. Hänen on vaikea sopeutua äkillisiin muutoksiin. Tällainen on esim. tutun hoitohenkilökunnan vaihtuminen uuteen, jolloin vuosien aikana syntynyt viestintä- ja vuorovaikutusyhteys katkeaa. Palvelujentuottajan toistuva vaihtuminen johtaa katastrofiin. Kuntien ulkoistamat vammaisten asumispalvelut ovat siirtyneet yksityisten käsiin. Pienet ja keskisuuret vammaisten palvelualan yritykset ovat korvautuneet pääomasijoittajien (mm. Mehiläinen, Attendo ja Esperi Care) omistamilla ylikansallisilla suuryhtiöillä. Ne hallits

KUNNAT EDISTÄMÄÄN VAMMAISTEN OSALLISUUTTA YHTEISKUNNASSA YK:n v. 2006 hyväksymässä Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimuksessa vammaisuus määritellään seuraavasti: ” Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa .” Poikani Arska on vaikeasti kehitysvammainen, mikä ei suinkaan vähennä hänen ihmisarvoaan ja ihmisoikeuksiaan. Vaikeavammaisuus merkitsee käytännössä hänen kohdallaan runsasta ulkopuolisen avun sekä yhteiskunnan tarjoamien palveluiden että tukitoimien tarvetta.   Hänellä ilmenee ylitsepääsemättömiä ongelmia oman arjen itsenäisessä hallinnassa, joista hän ei selviä ilman vanhempiensa apua. Hän asuu kotonaan. Hän saa toimeentulonsa pienestä eläkkeestä. Poikani Arska on henkilö, joka tarvitsee apua ja tukea sekä kotona et

SPORARETKI Hyppäsin eilen ysin sporaan ruhjotun Pasilan aseman kyljestä viiden mielenterveyskuntoutujan kanssa. Sporakuski tiirasi kamerastaan, että pääsimme ehjinä sisään. Löysimme uuden polven raitsikasta itsellemme vierekkäiset istumapaikat. Ysi nytkähti liikkeelle. Raide kääntyi mäen päällä Itä-Pasilaan. Maaliskuinen aurinko sulatti kaduilta talven viimeisiä kapinapesäkkeitä. Spora ylitti Teollisuuskadun. Ympärille oli syntynyt uusi Konepajan kaupunginosa. Läheisen Junatien varrelta olivat häipänneet 30 vuotta sitten maisemista Valkan tavara-asema, pienteollisuusalue nyrkkipajoineen ja makasiineineen. Harjun ruumishuone oli säilynyt nuorisotilana. Sen läheisyyteen oli noussut uuden ajan monumentti –   burgeripalatsi. Skuru veti henkeä Traverssikujalle sähköjunahallien ja vanhojen veturitallien edessä. VR:n Pasilan konepajassa valmistettiin vetureita ja junanvaunuja v. 1903–2001. Se tarjosi parhaimmillaan 1 500 työpaikkaa. Konepajasta oli jäljellä yhä joukko punatiili

MAHDOLLISUUKSIEN EPÄTASA-ARVO Kuulin eilen radiossa oikeistohallituksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen höpisevän mahdollisuuksien tasa-arvosta ja kaunistelevan puolueensa tekemisiä.   Mahdollisuuksien tasa-arvossa pitäisi olla keskeistä heikompien tukeminen siten, että kaikki saavat tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja elämän sosiaalisten perusedellytysten toteutumiseen ja jokainen voi tavoitella itse hyvänä pitämiään päämääriä. Kuinka opetusministeri kehtasi puhua julkisessa tiedotusvälineessä tällaista? Hän itse on toteuttanut työssään kuuliaisesti vain hyvänä pitämiään uusliberalistisia päämääriä, jotka edistävät toteutuessaan vain rikkaiden ihmisten vaurastumismahdollisuutta. Mahdollisuudet vaativat toteutuakseen aina tietyt reunaehdot. Heikompien tukeminen luonnistuu heikosti yhteiskunnassa, jossa vallitseva poliittinen ja taloudellinen eliitti ajaa kaikin mahdollisin keinoin mahdollisuuksien epätasa-arvoa. Kuinka koulutusmahdollisuudet, perusturva ja ih

                              VALINNANVAPAUS II Oikeistohallitus leikkaa ja säästää, perusturvamme suojamuurin murtaa. Mikään ei palaa edes entiselleen, jos emme yhdisty taistelemaan. Oikeistohallitus suostuttelee ja uhoaa, kuntiemme palvelut, työpaikat tuhoaa. Lomautuksia, lamautuksia ja lopetuksia vastaan on ryhdistäydyttävä kapinaan. Oikeistohallitus kurjistaa ja kusettaa, luokkaeroja tempuillaan kärjistää. Oikeiston jallitushallitus on armoton. Älkää luottako liituraitalurjuksiin. Oikeistohallitus edistää ja ajaa omaa ja bisnesbernerien asiaa, suojelee sukulaisiaan ja omaisuuttaan. Verovarkaat on pantava vastuuseen teoistaan. Meiltä on viety arvokkuus. Meitä yhdistää huono kohtelu. Meiltä on viety päätäntävalta. Meitä yhdistää hyväksikäyttö. Heitä hiekkaa rahan rattaisiin. Paljasta päättäjäpaskiaiset. Revi rikki hyväveliverkostot. Kieltäydy maksajan roolista. Kaduilla on

VALINNANVAPAUS Artsi asui lapsuuden kodissaan Pihliksessä.   Artsi oli eronnut alkoholisti. Artsi piti huolta vanhasta mutsistaan. Asunto ja aamupala lohkesivat asevelihintaan. Terppa oli pitkäaikaistyötön duunari. Terppa pihtasi työmarkkinatuestaan Tallinnan päiväristeilyä varten. Toivo heilui vielä Terpan horisontissa. Make ei päässyt Hagiksen mäkkäriin. Make iski huonot hampaansa näkkäriin. Mikään duunimesta ei komppaa, mörkön paskaista naamaa ja pomppaa. Ansa ahdistui ja masentui ajoittain. Ansa koteloi elämänsä asuntolaan. Pätkätyöt päättyivät, hoidot jäivät hoitamatta. Karenssi kuulemma karaisi kimmaa.                                                                                                             Kaisun lähikauppa imaistiin isompaan. Kassakoneen kilinä katkesi, ovi kolahti kiinni. Ensin meni kämppä ja ukko, sitten veivät skidin. Elämä sanoi itsensä irti. Janita ei ravannut huoneistonäyttelyissä. Janitaa ei näkynyt rekrymes

  HYVÄ ELINYMPÄRISTÖ   Minä haluan elää ihmisten hallitsemassa kunnassa, jota ei ole tuotteistettu markkinatalouden hengessä, jossa jo toimivia julkisia palveluita ei kilpailuteta eikä myöskään yksityistetä.   Minua kiinnostaa löysän koiran paskan verran liiketoimintamallin vahvistaminen kuntataloudessa. Liike-elämästä tuodut kuntien hallinto- ja talousmallit edustavat koiranmakkaratehdasdemokratiaa. Minä olen nähnyt, kuinka konsernin päätökset kurjistavat vanhan mutsini ja faijani elämää. Minä olen kokenut, kuinka konsernin säästöt repivät kehitysvammaisen poikani turvaverkkoa. Kuinka ihmeessä liike-elämän hallinto- ja talousmallit voisivat parantaa mielenterveyskuntoutujien, kehitysvammaisten tai vanhusten osallisuutta ja asemaa kilpailutusyhteiskunnassa? Kuntakonsernimiehet ja -naiset puolustavat surkeasti perheiden, vammaisten ja vanhusten perusturvaa. Ihmisten on saatava osallistua talouden päätöksentekoon. Kuntien markkinaehtoisuus on korva

ERIARVOISUUS Liian monella on toimeentulonaan toimeentulotuki, työmarkkinatuki, opintotuki, kansaneläke tai peruspäiväraha. Kuinka pienellä perseaukisen pitäisi pärjätä? Harvemmat nauttivat liksansa lisukkeena osinkotuloja, vuokratuloja, luovutusvoittoja, optioita tai muhkeita miljoonaperintöjä. Kuinka suuriksi tuloerojen sallitaan kasvaa? Joidenkin ongelmina ovat terkkariin pääsy, pitkät leikkausjonot, huonot hampaat, luukkutylytys ja lääkekorvausten supistaminen. Miksi pienituloisten elämä katkaistaan? Vammainen ja vanhus nilkuttavat kepillä ja rollaattorilla, asuvat kopeissa ja istuvat toisinaan invataksissa. Rikkaat ja päättäjät sauhuavat silkkihaarniskoissa, remuavat rotutaloissa ja kirmaavat katukillereillä. Työttömät pistetään palkattomaan työhön. Sitä kutsutaan osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Pääomatuloja verotetaan kevyemmin kuin ansiotuloja. Sitä kutsutaan kannustavaksi toimeentulotueksi. Yhteiskunta on mer

FAIJANI Kuntalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa. Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Arvokas vanhuus olisi säädettävä jokaisen ihmisen subjektiiviseksi oikeudeksi. Faijani on keväällä 90 vuotta täyttävä, entinen satamatyömies. Hän sairastaa muistisairautta ja joukkoa muita vakavia sairauksia. Hän on käytännössä ympäri vuorokauden täysin toisen ihmisen varainen, vanha mies. Hän asuu kaupungin ylläpitämässä palvelutalossa. Hän saa eläkettä noin 1 000 euroa kuukaudessa. Merkillistä, vaikka hän ehti olla 50 vuotta työelämässä ja palvella sota-aikana ulkolähettinä muonituksen ja pienen päivärahan turvin Helsingin laivastoasemalla, hänen nykyiset tul

Poikani Kuntalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa. Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella ihmisellä sekä terveellä että vammaiselle tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Kuntien itsehallinnon kaventaminen vähentämällä kuntien määrää johtaa vallan keskittymiseen yhä harvempien käsiin.   Kuntakonsernimiehet ja -naiset eivät vaivaudu välittämään vähävaraisista ja -osaisista ihmisistä, koska heille se, mitä piika pissii, on liian vähäarvoista. Onko päättäjillä subjektiivinen oikeus kusipäisyyteen? Poikani on vaikeasti kehitysvammainen nuori mies, joka käy päivittäin ylläpitämässä aktiviteettejaan ja harjoittamassa työtoimintaa Helsingin kaupungin ylläpitämässä Pasilan toimintakeskuksessa.