torstai 21. syyskuuta 2017


KUUDES RUNOKOKOELMANI – VALINNANVAPAUS
Soin itselleni luvan halveksia kirjallisesti Suomessa 2000-luvulla harjoitettua uusliberalistista sosiaali- ja talouspolitiikkaa. Tuomitsin kaikkien vallassa olleiden hallitusten toteuttamat, tylyt kurjistamiset, jotka ovat kohdistuneet maamme vähäosaisiin ja pienituloisiin ihmisiin. Kokosin havaintoni ja tuntemukseni v. 2013–2017 runokokoelmaksi – Valinnanvapaus. En kirjoittanut näitä säkeitä miellyttääkseni maamme valtaapitäviä. Ahneudesta, häikäilemättömyydestä ja hyväksikäytöstä ei löydy mitään positiivista.
 
 
Jokaisella ihmisellä niin terveellä kuin vammaisella tulisi käsitykseni mukaan olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Miksi tämä ei toteudu 100 vuotta täyttävässä tasavallassa? Vaikka inhimillisestä kohtelusta ei aiheudu yhteiskunnalle lisäkustannuksia, siitäkin on tullut vieras käyttäytymisen laji. Ovatko empatia ja solidaarisuus kuolleet?
 
 
Pohdin uudessa runokokoelmassani – Valinnanvapaus – mm. vammaisten ja vanhusten kohtelua, köyhien paisuvaa joukkoa, toteutumatonta oikeudenmukaisuutta, elämää ja kuolemaa, valtaapitävien kyynistä vallankäyttöä sekä sotaa ja rauhaa. Edesmennyt, hyvä ystäväni Reijo Katajaranta kuvasi aikoinaan runojeni sisältöä ja muotoa seuraavasti: ”Laitinen kuuntelee free jazzia ja hänen runonsa ovat samaan tapaan ”free runoutta”. Mutta tässähän runojen sisältö ja muoto kohtaavatkin. Runojen kohteina ovat karu yhteiskunnallinen todellisuus ja siinä olevat epäkohdat.”
 
 
Omistan tässä kokoelmassa julkaisemani sodanvastaiset runot kaikkien 2000-luvulla pommitettujen kaupunkien, niiden pommituksissa kuolleiden ihmisten ja niissä orpoutuneiden lasten muistoksi. Minä marssin rauhan puolesta sotaa ja sotilasliittoa vastaan elämäni loppuun asti.
 
 
”Minä unelmoin siitä aurinkoisesta päivästä,
jolloin vähävaraisten nöyryytys lakkaa,
jolloin vammainenkin on ihminen,
jolloin arvokas vanhuus on subjektiivinen oikeus.

 
Minä unelmoin siitä kauniista päivästä,
jolloin luotiliivipukumiehet jättävät
hallitukset, parlamentit ja palatsit,
jolloin sotilasliitot sementoidaan kallioon.”
 
 
Valinnanvapaus-runokokoelmaani (ISBN 978-952-67517-4-0) on painettu vain rajoitettu painosmäärä. Se sisältää yhteensä 55 runoa (76 sivua), jotka edustavat tyylisuunnaltaan proletaarista käyttörunoutta. Runokokoelman voi saada haltuunsa tilaamalla sen minulta sähköpostitse (yhteystiedot mukaan):
masa.laitinen@gmail.com. Teos toimitetaan postitse omistuskirjoituksen kera tilaajalle. Hinta: 10 euroa + 2,60 euroa postikulut. Maksuyhteys selviää kirjalähetyksen mukana.
 
 
Matti Laitinen
Helsinki

torstai 6. huhtikuuta 2017


TEIDÄT ON AIKA VAIHTAA UUSIIN


Teidän valtakaudellanne
köyhät, vammaiset ja vanhukset
olivat teille ympäristösaaste.


Missä te – lierot – lymyilitte,
kun hallitus murjoi ja kuritti
köyhiä, vammaisia ja vanhuksia?


Vaalien alla te heittäydyitte jälleen
köyhien, vammaisten ja vanhusten
suurimmiksi sydänystäviksi.


Säteilette aurinkoa sporien kyljissä.
Mainostoimisto on teidän vaalipesulanne
ja suloisten lupaustenne synnyinsija.


Te huolehditte vain kaltaisistanne.
Te syydätte auliisti vaalirahoitettua
laupeuttanne ja armoanne mediaan.


Teiltä löytyy äänestyspäivään asti
empatiaa ja arvonantoa elämälle.
Te pelastatte ja puolustatte kaikkea.


Teidän petturin poskisuudelmanne,
teidän syleilevä ylimielisyytenne
oksettaa ja raivostuttaa minua.


Kävin tänään ennakkoon äänestämässä.
Te teitte valintaprosessini helpoksi.
Teidät on aika vaihtaa uusiin.


Matti Laitinen
2.4.2017

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017



KEHITYSVAMMAISTEN JULKISTEN PALVELUIDEN SÄILYTTÄMISEN PUOLESTA
 

Kilpailutus ei kohenna kehitysvammaisten asemaa tai elämänlaatua suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomessa elää 200 000 kehitysvammaista. Hankintalain mukainen asumispalvelun kilpailutus vie heiltä turvalliseksi koetun elinympäristön sekä arjen pyörittämisestä vastaavan, tutun henkilökunnan. Kehitysvammainen ihminen ei kykene itse ymmärtämään, miksi hänen asuinympäristönsä – hänen kotinsa – muutetaan. Hänen on vaikea sopeutua äkillisiin muutoksiin. Tällainen on esim. tutun hoitohenkilökunnan vaihtuminen uuteen, jolloin vuosien aikana syntynyt viestintä- ja vuorovaikutusyhteys katkeaa. Palvelujentuottajan toistuva vaihtuminen johtaa katastrofiin.

Kuntien ulkoistamat vammaisten asumispalvelut ovat siirtyneet yksityisten käsiin. Pienet ja keskisuuret vammaisten palvelualan yritykset ovat korvautuneet pääomasijoittajien (mm. Mehiläinen, Attendo ja Esperi Care) omistamilla ylikansallisilla suuryhtiöillä. Ne hallitsevat jo nyt Suomen terveyspalveluiden markkinoita. Niiden liikevaihto on kasvanut v. 2010–2014 jo 796 miljoonasta eurosta 5,4 miljardiin euroon. Ne harrastavat ankaraa verosuunnittelua ja kotiuttavat kernaasti voittonsa. Hoiva-alalta on lohkaistavissa pienillä työvoimakustannuksilla – yhteiskunnan taloudellista tukea nauttien – sievoiset liikevoitot.

 POIKANI

Ihmiset syntyvät erilaisiksi.
Heidät kasvatetaan
samanlaisiksi.

Sinun toiseutesi alkoi
kromosomipoikkeamasta.
Minulle olet ensisijaisesti poikani,
toissijaisesti kehitysvammainen.

Sinä ihmistyit ihmisyhteisössä
elämällä ihmisarvoisesti
muiden ihmisten keskuudessa.
Sinä olet nähnyt paljon maailmaa.

Sinulla on oma tahto ja omatunto.
Kykenet rakastamaan, vihaamaan,
viestimään ja ajattelemaan.
Kohtaan kaltaisiasi toimintakeskuksessa.

Sinä pärjäät kotona
saadessasi arjessasi riittävästi
tarvitsemaasi tukea ja ohjausta.
Sinun aikuisuutesi kulkee
omaa aikatauluaan.

Sinä et osaa lukea, kirjoittaa,
puhua, käyttää nettiä, elää yksin,
tehdä valituksia virkamiehille.
Sinusta ei valita pääministeriä.

Sinä marssit kanssani
mielenosoituksissa,
istut baareissa,
julkisissa liikennevälineissä,

jotta sinunlaistesi ihmisten olemassaoloa
ei unohdettaisi.

Matti Laitinen
Kehitysvammaisen pojan isä

perjantai 24. maaliskuuta 2017


KUNNAT EDISTÄMÄÄN VAMMAISTEN OSALLISUUTTA YHTEISKUNNASSA

YK:n v. 2006 hyväksymässä Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimuksessa vammaisuus määritellään seuraavasti: ”Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.”

Poikani Arska on vaikeasti kehitysvammainen, mikä ei suinkaan vähennä hänen ihmisarvoaan ja ihmisoikeuksiaan. Vaikeavammaisuus merkitsee käytännössä hänen kohdallaan runsasta ulkopuolisen avun sekä yhteiskunnan tarjoamien palveluiden että tukitoimien tarvetta.  Hänellä ilmenee ylitsepääsemättömiä ongelmia oman arjen itsenäisessä hallinnassa, joista hän ei selviä ilman vanhempiensa apua. Hän asuu kotonaan. Hän saa toimeentulonsa pienestä eläkkeestä.

Poikani Arska on henkilö, joka tarvitsee apua ja tukea sekä kotona että kodin ulkopuolella. Hänen terveydenhoitonsa ja arjessa pärjäämisensä edellyttävät sen ohjaajilta erityistä asiantuntemusta ja erityisjärjestelyitä. Hänen vahvinta aluettaan eivät ole näin ollen suomalaisen lainsäädännön tuntemus ja omien etujensa puolustaminen. Vammaisuuden perusteella ketään ei saa kuitenkaan ilman hyväksyttävää perustetta asettaa Suomessa eri asemaan.

Poikani Arska on peruskoulun mukautetun oppimäärän ja kymppiluokan käynyt nuori aikuinen mies. Hän kohensi peruskoulun jälkeen arjessa pärjäämistään ja valmiuttaan aikuisuuteen kehitysvammaisille ihmisille tarkoitetussa koulutuksessa Lassilassa.  Hänen koulutuksessaan toteutettiin inkluusion periaatetta. Hänet otettiin mukaan opiskelijayhteisöön hänen omien tarpeittensa mukaan tuettuna. Hänen kaikki opintonsa ovat tapahtuneet yhteiskunnan tuella voittoa tuottamattomissa erityisoppilaitoksissa.

Nykyisin poikani Arska käy päivittäin ylläpitämässä aktiviteettejaan ja harjoittamassa työtoimintaa Helsingin kaupungin ylläpitämässä Pasilan toimintakeskuksessa. Hän on henkilökunnan ja vammaisten ihmisten muodostaman yhteisön arvostettu jäsen. Hän on osallinen yhteiskuntaan kulttuurin ja työn teon kautta. Hän käyttää työskennellessään paperisilppuria sekä pesee koneella astioita ja vaatteita. Hän viihtyy erinomaisesti työssään. Hän on myös onnellinen kyetessään tekemään työtä. Vaikeavammaisuus ei ole hänelle este hyödyllisen työn suorittamiselle. Hän saa työpanoksestaan ruokarahaa työpäivinä neljä ja puoli euroa.

Poikani Arska voi vaikuttaa kotona elämäänsä ja osallistua perheessään tehtäviin päätöksiin. Poikani kannalta olisi toivottavaa, että kunnan tarjoamat palvelut pysyisivät entisellään, jotta hänen osallisuutensa yhteiskuntaan ei vaarantuisi. Minusta vammaisten ihmisten osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa voisi kohentaa säästöjen sijasta. Vauraan Helsingin kuntakonsernin vuonna 2016 kertyneestä 464 miljoonan euron voitosta voisi lohkaista kelvon siivun tähän käyttöön. Pääkaupunki voisi edistää ihmisen tasa-arvoista oikeutta työhön työllistämällä palkkatuella vammaisia ihmisiä osapäiväisesti mm. erilaisiin aputehtäviin. Perustuslain mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.

Minusta, pientä eläkettä saaville, kehitysvammaisille ihmisille kunta voisi maksaa heidän taloutensa tukemiseksi ansiotuloa tehdyltä työtunnilta 10 €/h näiden tehdessä hyödyllistä työtä kunnan ylläpitämässä toimintakeskuksessa. Heitä voisi myös kouluttaa tuetun oppisopimuksen suomin keinoin siivous- ja keittiöalan sekä kiinteistöhuollon aputehtäviin ja palkata sen jälkeen kunnan ylläpitämiin kehitysvammaisten toimintakeskuksiin ja pienryhmäkoteihin sekä myös muiden palvelujen pariin.

Vammaiset ihmiset voisivat perehtyä työtehtäviinsä tekemällä oppien. Heidän työllistymistään voisi edistää myös tuetun työllistymisen menetelmin. Tällainen tuetun työllistämisen prosessi voisi toteutua kehitysvammaisen ja työvalmentajan yhteistoimintaan perustuvana ammatillisena ja sosiaalisena kuntoutuksena, jolla pyritään edistämään vammaisen ihmisen elämänlaatua, työllistymisvalmiuksia ja toimintakykyä. Toimintakyvyllä (sosiaalinen, fyysinen, psyykkinen ja tiedollinen) tarkoitetaan ihmisen suoriutumista erilaisista arkielämän tehtävistä.

YK:n artiklan 27 (A/61/611; 12/2006) mukaan

Jäsenvaltiot tunnustavat vammaisen henkilön tasa-arvoisen oikeuden työhön samalta perustalta muiden kansalaisten kanssa. Tämä sisältää vammaisille oikeuden mahdollisuuteen hankkia elantonsa vapaasti valitsemassaan tai hyväksymässään työssä avoimilla työmarkkinoilla ja työympäristössä, joka on inklusiivinen ja esteetön.”

Matti Laitinen
Kehitysvammaisen, aikuisen pojan isä

maanantai 20. maaliskuuta 2017


SPORARETKI

Hyppäsin eilen ysin sporaan ruhjotun Pasilan aseman kyljestä viiden mielenterveyskuntoutujan kanssa. Sporakuski tiirasi kamerastaan, että pääsimme ehjinä sisään. Löysimme uuden polven raitsikasta itsellemme vierekkäiset istumapaikat. Ysi nytkähti liikkeelle. Raide kääntyi mäen päällä Itä-Pasilaan. Maaliskuinen aurinko sulatti kaduilta talven viimeisiä kapinapesäkkeitä.

Spora ylitti Teollisuuskadun. Ympärille oli syntynyt uusi Konepajan kaupunginosa. Läheisen Junatien varrelta olivat häipänneet 30 vuotta sitten maisemista Valkan tavara-asema, pienteollisuusalue nyrkkipajoineen ja makasiineineen. Harjun ruumishuone oli säilynyt nuorisotilana. Sen läheisyyteen oli noussut uuden ajan monumentti –  burgeripalatsi.

Skuru veti henkeä Traverssikujalle sähköjunahallien ja vanhojen veturitallien edessä. VR:n Pasilan konepajassa valmistettiin vetureita ja junanvaunuja v. 1903–2001. Se tarjosi parhaimmillaan 1 500 työpaikkaa. Konepajasta oli jäljellä yhä joukko punatiilisiä teollisuusrakennuksia. Niiden seasta kohosi moderneja, lasitettuja asuinlegotaloja. Kävin joskus 70-luvun puolivälissä jakamassa työväenlehtiä konepajan pääportilla Aleksin Kiven kadulla.

Spora kolisteli Flemarille. Se ohitti Puukkobulevardina tunnetun Vasiksen. Se pysähtyi Aleksis Kiven ala-asteen luona. Ratikan keskiovesta hilautui ulos pyörätuolilla liikkuva vanha, rikkinäinen nainen. Hänellä ei ollut työntäjää matkassa. Hän lähti kelaamaan hitaasti ja heiluen kohti Hesaria. Hurstin valinnan leipäjono jatkui satojen metrien pituisena Hesarilla kohti Kurvia. Ysi kurvasi Kaarlenkadulle. Maahanmuuttajien asuntolan edusta oli tyhjä.

Spora kiiti kiskoillaan Karhupuiston, Bärtsin kirjaston ja skolen ohitse. Se laskeutui Porthaninkatua alas Hagiksen torille. Yksi keppanaa lipittävä katutsombi poistui öristen raitiovaunusta. Kerroin oppilailleni käyneeni usein skidinä mutsin tai faijan kanssa torilla fisuja slumppaamassa. Nykyisin dallaan sinne kundini kanssa. Safkaamme hallissa kimpassa lihikset.

Spora ylitti Pitkänsillan, sleppasi Kaisista pitkin steissille ja stoppasi Saarisen stogekatedraalin eteen. Jätkän terminaaliin meneviä Tallinnan ravaajia vetokärryineen liittyi messiin. Skuru nousi Simonkatua pitkin mullistuneeseen Kamppiin. Matkahuollon rakennus oli ainoa muisto lapsuuden dösäkyydeistä faijanfaijan luokse Matinkylään. Ysi veivasi Urkin bilekadulle. Se sukelsi pian Ruoholahden villojen ohitse kohti rantsua.

Spora vääntäytyi vihdoin Jätkäsaareen. Makasiinit ja kaijat olivat tyhjentyneet. Yksinäinen kraana kurkotteli kaulaansa muistona suurten kahvikippojen säkkien stydeistä lemppaajista. Huutokonttorissa ei huudettu enää aamuisin satoja miehiä lastaamaan ja lossaamaan paatteja. Botskien kipparit eivät dilkanneet enää lenssipulloja. Merellinen kaupunginosa oli muuttanut luonnettaan ja asemakaavaansa.

Jäimme pois Bunkkerin pysäkillä. Nousimme sähköportailla toiseen kerrokseen. Minä esittelin oppilailleni tarjolla olevia pöytäkoneita, läppäreitä, tabletteja ja All-In-One –koneita. Yli donan tai parin maksavissa tietsikoissa oli paras suorituskyky, eniten työmuistia ja loistavat graafiset ominaisuudet. 700 eurolla sai aivan kelvollisen, kosketusnäytöllä varustetun, kaikki yhdessä –myllyn. Karvahattukannettavia, joilla selvisi arjen sähköisen viestinnän perusrutiineista, irtosi kolmella sadalla eurolla. Langallinen hiiri tai 8 GT:n muistitikku maksoi lohdutukseksi alle viisi euroa. Minä hankin itselleni kosketusnäyttökynän.

Nousimme hissillä tietotekniikka- ja kodinkonetavaratalon näköalatasanteelle, josta näkyi Stadin keskustan tärkeimmät maamerkit. Ihmisten eriarvoisuus, leipäjonot sekä vammaisten ja vanhusten kelvoton kohtelu pääkaupungissa eivät erottuneet korkealle sijoitetulle näköalatasanteelle asti. Stadi pihtaa. Helsingin kaupunkikonserni teki v. 2016 tulosta 464 miljoonan euron edestä.

Matti Laitinen
16.3.2017


MAHDOLLISUUKSIEN EPÄTASA-ARVO

Kuulin eilen radiossa oikeistohallituksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen höpisevän mahdollisuuksien tasa-arvosta ja kaunistelevan puolueensa tekemisiä.  Mahdollisuuksien tasa-arvossa pitäisi olla keskeistä heikompien tukeminen siten, että kaikki saavat tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja elämän sosiaalisten perusedellytysten toteutumiseen ja jokainen voi tavoitella itse hyvänä pitämiään päämääriä. Kuinka opetusministeri kehtasi puhua julkisessa tiedotusvälineessä tällaista? Hän itse on toteuttanut työssään kuuliaisesti vain hyvänä pitämiään uusliberalistisia päämääriä, jotka edistävät toteutuessaan vain rikkaiden ihmisten vaurastumismahdollisuutta.

Mahdollisuudet vaativat toteutuakseen aina tietyt reunaehdot. Heikompien tukeminen luonnistuu heikosti yhteiskunnassa, jossa vallitseva poliittinen ja taloudellinen eliitti ajaa kaikin mahdollisin keinoin mahdollisuuksien epätasa-arvoa. Kuinka koulutusmahdollisuudet, perusturva ja ihmisarvoisen elämän päämäärä voivat toteutua, jos oikeistohallitus heikentää perusturvaa, pyrkii kaventamaan alueellista itsehallintoa, pienentää sosiaali- ja terveysmenoja sekä suhtautuu välinpitämättömästi miljoonan suomalaisen köyhän ihmisen elämäntilanteeseen? Minusta yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääminen ja julkisten palveluiden yksityistäminen eivät edistä mitenkään pienituloisten ihmisten mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Ihmisen täytyy olla joko typerys tai uusliberalismin vankkumaton kannattaja, mikäli hän uskoo oikeistohallituksessa istuvien puoluenautojen sote-uudistuksiin, maakuntamalliin tai niiden tarjoamaan valinnanvapauteen terveyspalveluissa. Vanhukset ja vammaiset nämä hallitusveikkoset eivät ole teidän ystäviänne.

Yhteiskunnalliseen valtaan liittyy aina tietoisuus ja tahto. Kurjistajat tietävät aina, mitä he tekevät. Näin ollen he pyrkivät toteuttamaan aikomuksensa keinoja kaihtamatta. Älä usko valtaapitävien puheisiin, älä luota liituraitalurjuksiin!

Matti Laitinen
15.3.2017

tiistai 7. maaliskuuta 2017



 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
VALINNANVAPAUS II

Oikeistohallitus leikkaa ja säästää,
perusturvamme suojamuurin murtaa.
Mikään ei palaa edes entiselleen,
jos emme yhdisty taistelemaan.

Oikeistohallitus suostuttelee ja uhoaa,
kuntiemme palvelut, työpaikat tuhoaa.
Lomautuksia, lamautuksia ja lopetuksia
vastaan on ryhdistäydyttävä kapinaan.

Oikeistohallitus kurjistaa ja kusettaa,
luokkaeroja tempuillaan kärjistää.
Oikeiston jallitushallitus on armoton.
Älkää luottako liituraitalurjuksiin.

Oikeistohallitus edistää ja ajaa
omaa ja bisnesbernerien asiaa,
suojelee sukulaisiaan ja omaisuuttaan.
Verovarkaat on pantava vastuuseen teoistaan.

Meiltä on viety arvokkuus.
Meitä yhdistää huono kohtelu.
Meiltä on viety päätäntävalta.
Meitä yhdistää hyväksikäyttö.

Heitä hiekkaa rahan rattaisiin.
Paljasta päättäjäpaskiaiset.
Revi rikki hyväveliverkostot.
Kieltäydy maksajan roolista.

Kaduilla on vielä tilaa hengittää.
Kyseenalaista eliitin edut.
Älä alistu pääoman komentoon.
Osallistu vääryyden suoristamiseen.

Sinulla on valinnanvapaus.

Matti Laitinen
6.3.2017











VALINNANVAPAUS

Artsi asui lapsuuden kodissaan Pihliksessä. 
Artsi oli eronnut alkoholisti.
Artsi piti huolta vanhasta mutsistaan.
Asunto ja aamupala lohkesivat asevelihintaan.

Terppa oli pitkäaikaistyötön duunari.
Terppa pihtasi työmarkkinatuestaan
Tallinnan päiväristeilyä varten.
Toivo heilui vielä Terpan horisontissa.

Make ei päässyt Hagiksen mäkkäriin.
Make iski huonot hampaansa näkkäriin.
Mikään duunimesta ei komppaa,
mörkön paskaista naamaa ja pomppaa.

Ansa ahdistui ja masentui ajoittain.
Ansa koteloi elämänsä asuntolaan.
Pätkätyöt päättyivät, hoidot jäivät hoitamatta.
Karenssi kuulemma karaisi kimmaa.
                                                                                                           
Kaisun lähikauppa imaistiin isompaan.
Kassakoneen kilinä katkesi, ovi kolahti kiinni.
Ensin meni kämppä ja ukko, sitten veivät skidin.
Elämä sanoi itsensä irti.

Janita ei ravannut huoneistonäyttelyissä.
Janitaa ei näkynyt rekrymessuilla.
Janita oli oma-aloitteinen Kurvin piripillu.
Janita goisasi ja sometti päivisin sporissa.

Emppu kituutteli Valkassa eläkkeellään.
Maksalaatikko maistui lääkkeitä paremmin.
Yhdestä loodasta riitti Empulle enemmän.
Hurstin pidoissa löysi vertaisten seuraa.

Raijan kokkipalvelu kaatui nurin.
Velat söivät Raijan säästöt ja liksan.
Näkymätön käsi ei ojentunut auttamaan.
Ehdottivat pienyrittäjälle työkokeilua suurkeittiöön.

Ranen ainoa kulta Eirassa oli sijoituskulta.
Ranelle huippumisun ja -safkan viivakoodi
oli maailman upein oodi.
Ranesta köyhät ja kipeät saivat suksia vittuun.

Ministeri antoi itselleen anteeksi
valtiolle tuottamansa miljoonatappiot.
Ministeri antoi itselleen anteeksi teoistaan
aiheutuneet seuraukset.

Kurjista kunnallisesti.
Väärinkäytä valtakunnallisesti.
Säilytä kasvosi, asemasi ja valtasi.
Luota miljoonan köyhän tukkivan turpansa.

Lähimmäisenrakkauden ja vastuullisuuden
kantosäteet ovat vauraassa maassa
paljon lyhyempiä kuin kenttätykistön kantama.

Matti Laitinen
2.3.2017

Annoin itselleni tänään syntymäpäivälahjaksi luvan halveksia syvästi Suomessa 2000-luvulla harjoitettua uusliberalistista sosiaali- ja talouspolitiikkaa sekä tuomita kaikkien vallassa olleiden hallitusten aiheuttamat kurjistamiset maamme vähäosaisille ja pienituloisille ihmisille. Jokaisella ihmisellä sekä terveellä että vammaiselle tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Inhimillinen kohtelu ei aiheuta lisäkustannuksia.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

 

HYVÄ ELINYMPÄRISTÖ

 
Minä haluan elää ihmisten hallitsemassa kunnassa,
jota ei ole tuotteistettu markkinatalouden hengessä,
jossa jo toimivia julkisia palveluita
ei kilpailuteta eikä myöskään yksityistetä.
 
Minua kiinnostaa löysän koiran paskan verran
liiketoimintamallin vahvistaminen kuntataloudessa.
Liike-elämästä tuodut kuntien hallinto- ja talousmallit
edustavat koiranmakkaratehdasdemokratiaa.


Minä olen nähnyt, kuinka konsernin päätökset
kurjistavat vanhan mutsini ja faijani elämää.
Minä olen kokenut, kuinka konsernin säästöt
repivät kehitysvammaisen poikani turvaverkkoa.


Kuinka ihmeessä liike-elämän hallinto- ja talousmallit
voisivat parantaa mielenterveyskuntoutujien,
kehitysvammaisten tai vanhusten osallisuutta
ja asemaa kilpailutusyhteiskunnassa?


Kuntakonsernimiehet ja -naiset puolustavat surkeasti
perheiden, vammaisten ja vanhusten perusturvaa.
Ihmisten on saatava osallistua talouden päätöksentekoon.
Kuntien markkinaehtoisuus on korvattava ihmisehtoisuudella.


Suomeen pitäisi perustaa ihmistensuojelualueita,
joihin markkinauskovaisille ja yksityistäjille
pitäisi langettaa lähestymis- ja toimenpidekielto.
Elämää ei kannata uhrata konsernikuntamiehille ja -naisille.


Kunnissa asioista on päätettävä yhdessä toimien
ei käskystä kyynisten markkinavoimien.


Matti Laitinen
24.2.2017


ERIARVOISUUS


Liian monella on toimeentulonaan
toimeentulotuki, työmarkkinatuki,
opintotuki, kansaneläke tai peruspäiväraha.
Kuinka pienellä perseaukisen pitäisi pärjätä?

Harvemmat nauttivat liksansa lisukkeena
osinkotuloja, vuokratuloja, luovutusvoittoja,
optioita tai muhkeita miljoonaperintöjä.
Kuinka suuriksi tuloerojen sallitaan kasvaa?

Joidenkin ongelmina ovat terkkariin pääsy,
pitkät leikkausjonot, huonot hampaat,
luukkutylytys ja lääkekorvausten supistaminen.
Miksi pienituloisten elämä katkaistaan?

Vammainen ja vanhus nilkuttavat kepillä ja rollaattorilla,
asuvat kopeissa ja istuvat toisinaan invataksissa.
Rikkaat ja päättäjät sauhuavat silkkihaarniskoissa,
remuavat rotutaloissa ja kirmaavat katukillereillä.

Työttömät pistetään palkattomaan työhön.
Sitä kutsutaan osallistavaksi sosiaaliturvaksi.
Pääomatuloja verotetaan kevyemmin kuin ansiotuloja.
Sitä kutsutaan kannustavaksi toimeentulotueksi.

Yhteiskunta on merkillinen, hierarkkinen hyllykkö.
Sen ylähyllyllä arvotavara säilyy ehjänä ja kuivana.
Sen alahyllyillä kaiken annetaan kostua ja mädäntyä.

Ylähylly pysyy paraatikunnossa, kun aseisiin riittää rahaa.

Matti Laitinen
14.2.2017

tiistai 14. helmikuuta 2017


FAIJANI


Kuntalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa.

Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Arvokas vanhuus olisi säädettävä jokaisen ihmisen subjektiiviseksi oikeudeksi.

Faijani on keväällä 90 vuotta täyttävä, entinen satamatyömies. Hän sairastaa muistisairautta ja joukkoa muita vakavia sairauksia. Hän on käytännössä ympäri vuorokauden täysin toisen ihmisen varainen, vanha mies. Hän asuu kaupungin ylläpitämässä palvelutalossa. Hän saa eläkettä noin 1 000 euroa kuukaudessa. Merkillistä, vaikka hän ehti olla 50 vuotta työelämässä ja palvella sota-aikana ulkolähettinä muonituksen ja pienen päivärahan turvin Helsingin laivastoasemalla, hänen nykyiset tulonsa alittavat reilusti köyhyysrajan.  Kuntakonsernimiehet ja -naiset eivät välitä nyhtöpaskan vertaa faijani tilanteesta. Tämä ilmenee mm. siinä, että tuossa palvelutalossa on niin niukaksi mitoitettu henkilökunta, ettei heillä ole edes mahdollisuutta ulkoiluttaa faijaani.  Sodassa, taiteissa, tieteissä ja urheilussa vain mitalimiehet ja -naiset muistetaan.

Ulkoiluttaessani faijaani pyörätuolilla Itäkeskuksessa pohdin usein potilaan itsemääräämisoikeutta. Senhän mukaan ”terveyteen kohdistuva toimenpide voidaan suorittaa vain, jos ihminen on antanut siihen suostumuksen vapaasta tahdostaan ja tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista.” Tämä on hieman ongelmallista, koska faijani tietoisuus on kovin vaihtelevaa hänen monien sairauksiensa vuoksi. Mutsini on pitänyt yleensä huolta hänen suostuttelustaan hoitotoimenpiteisiin. Kuinka yksinäisen vanhuksen käy?

Toisaalta saman itsemääräämisoikeuden mukaan ”potilaalla on oikeus tehdä myös päätöksiä, jotka voivat vahingoittaa hänen omaa terveyttään tai henkeään ja hänellä on oikeus kieltäytyä hänelle suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta. Potilaan hoitoon osallistuvien on kunnioitettava potilaan omia päätöksiä.” Liekö säästösyistä johtuen faijani kohdalla tämä toinen periaate on toteutui parikymmentä vuotta paremmin. Oman arvioni mukaan liian monet vanhukset jäävät ”omasta vapaasta tahdostaan” tarjolla olevien palveluiden ja hoitojen ulkopuolelle.

Kuntakonsernimiehet ja -naiset eivät vaivaudu välittämään vähävaraisista vanhuksista, koska heille se, miten vanhat mummot ja vaarit elävät, on liian vähäarvoista. Heidän elämällään ei ole merkitystä kannatuslukuihin vaaleissa. Entä, jos vanhempani kuuluisivat niiden 70 000 täysi-ikäisen suomalaisen joukkoon, joiden varallisuus ylittää miljoonan dollarin?

Suuret hoiva-alan yritykset kuten ovat hyvin kiinnostuneita vanhusten hoiva- ja asumispalvelujen järjestämisestä, koska ensinnäkin kohderyhmä pysyvä ja kasvava. Toiseksi vanhukset ovat puolustuskyvyttömiä. Kolmanneksi hoiva-alalta on lohkaistavissa pienillä työvoimakustannuksilla – yhteiskunnan taloudellista tukea nauttien – sievoiset liikevoitot. Suurimmat hoivayritykset kuten Attendo ja Mehiläinen pyrkivät voimallisesti laajentamaan toimintaansa rakentamalla uusia yksiköitä ja ostamalla pieniä toimijoita omaan ketjuunsa.

Sairaanhoitaja-lehden mukaan Mehiläinen omisti v. 2016 sairaaloiden, lääkärikeskusten, terveysasemien ja ulkoistettujen terveysasemien lisäksi 112 asumispalveluyksikköä, joista 63 ikääntyneille, 40 mielenterveyskuntoutujille ja yhdeksän vammaisille. Mehiläinen palveluksessa työskenteli yli 11 000 työntekijää. Sananvaltaa Mehiläisessä käyttivät saksalainen sijoitusyhtiö Triton ja yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö KKR. Alan toiseksi suurin yritys oli  tuolloin Attendo. Sen mahtiomistajana toimi ruotsalainen pääomasijoitusyhtiö (68 %) Nordstjärnan. Attendolla oli 140 hoiva- ja palvelukotia ympäri Suomea. Se työllisti 7 750 työntekijää. Kolmanneksi sijoittui Esperi Care, jonka palveluksessa työskenteli 4 000 työntekijää. Sen hoivayksiköissä oli 3 500 asukaspaikkaa. Sen osake-enemmistö kuului brittiläiselle Intermediate Capital Groupille. Kansainvälisillä suuryhtiöillä ei ole tapana maksaa veroja kohdemaassaan.

Suomalaisten varallisuus on kaksinkertaistunut 2000-luvulla Credit Suissen tilastojen mukaan. Minusta verovaroilla ei pidä edistää ja ylläpitää vanhusväestön kustannuksella tapahtuvaa kansainvälistä tai kansallista, suurliiketoimintaa. On moraalitonta tehdä ihmisen ikääntymisestä kannattavan liiketoiminnan kohde. Kuntien markkinaehtoisuus on korvattava ihmisehtoisuudella.

Suomi on edelleen varakas valtio, jolla on niin tahtoessaan varaa kustantaa jokaiselle asukkaalleen yhteiskunnan toimesta ja sen tuottamina palveluina kohtuullinen perusturva ja arvokas vanhuus. En pahoittaisi lainkaan mieltäni myöskään, jos Suomen kaikki omaishoitajat saisivat työstään kelvollisen korvauksen.

 

Matti Laitinen

4.2.2017


Poikani

Kuntalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa.

Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella ihmisellä sekä terveellä että vammaiselle tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Kuntien itsehallinnon kaventaminen vähentämällä kuntien määrää johtaa vallan keskittymiseen yhä harvempien käsiin.  Kuntakonsernimiehet ja -naiset eivät vaivaudu välittämään vähävaraisista ja -osaisista ihmisistä, koska heille se, mitä piika pissii, on liian vähäarvoista. Onko päättäjillä subjektiivinen oikeus kusipäisyyteen?

Poikani on vaikeasti kehitysvammainen nuori mies, joka käy päivittäin ylläpitämässä aktiviteettejaan ja harjoittamassa työtoimintaa Helsingin kaupungin ylläpitämässä Pasilan toimintakeskuksessa. Kuinka ihmeessä liike-elämästä tuodut kuntien hallinto- ja talousmallit voisivat parantaa hänen osallisuuttaan yhteiskunnassa? Nykyisin voimassa oleva helsinkiläinen konsernimalli näyttää vievän häneltä, mikäli kunnallinen vammaisten päivätoiminta, tilapäishoito ja kehitysvammaklinikka kilpailutetaan ja yksityistetään, pohjan elämältä. Se riekaloisi hänen sosiaalisen turvaverkkonsa. Miettivätkö konsernimiehet ja -naiset koskaan tekojensa seurauksia?  

Kehitysvammaiset ihmiset valittavat kovin harvoin henkilökohtaisesti heihin kohdistuneista vääryyksistä mediassa, koska heidän kognitiiviset taitonsa eivät riitä lakien tulkintaan. Heidän kykynsä ilmaista itseään sähköisesti tai muuten on varsin rajallinen. Kuinka toteutuvat heidän kohdallaan kuntalaissa mainitut vaikuttamismahdollisuudet? Ihmettelen tosissani, kuinka valinnanvapaus todentuu poikani kohdalla, kun tämä ei ymmärrä edes, mitä sosiaaliturvatunnus tai perusturva tarkoittavat.

Minusta liike-elämästä tuodut kuntien talousmallit ovat johtaneet siihen, että enemmistö kunnanvaltuutetuista ajaa vain omaa tai liike-elämän etuja.  Konsernimalli puolustaa huonosti fyysisesti tai mentaalisesti vammaisten ihmisten perusturvaa. Minä en pidä siitä, että minun maksamiani verorahoja käytetään yksityissektorin palveluntuottajien liiketoiminnan ylläpitämiseen. Kuntien markkinaehtoisuus on korvattava ihmisehtoisuudella.

 

Matti Laitinen

2.2.2017