perjantai 9. tammikuuta 2015

EUROOPPALAINEN KÖYHYYSSTANDARDI


Sveitsiläisen Credit Suisse –pankin tutkimuksen mukaan rikkain 1 % maailman kansalaisista omistaa 48 % maailman varallisuudesta. Vastaavasti puolet ihmiskunnasta omistaa vain 1 % maailman vaurauksista. Maailman mammonasta keskittyy 34,7 % Pohjois-Amerikkaan ja 32, 3 % Eurooppaan. Loput siitä jakautuu pääosin Aasiaan. Maailman 100 suurimmasta taloudesta 51 on yrityksiä ja vain 49 valtioita. Maailman 200 suurinta yritystä tuottaa yhteensä suuremman liikevaihdon kuin maailman kaikkien maiden bruttokansantuote on poislukien 10 suurinta maata. Monikansallisten suuryritysten taloudellinen etu ajaa kansallisvaltioiden etujen ylitse. Kansallisvaltioiden johtava rooli taloudessa hiipuu Euroopassa pikkuhiljaa historiaan.

Credit Suissen selvityksen mukaan 10 % briteistä hallitsee yli puolta maansa varallisuudesta. Eriarvoisuus kukoistaa Yhdistyneissä kuningaskunnassa. Joseph Rowntree Foundation –ajatushautomon selvityksen mukaan saarivaltiossa asuu 13 miljoonaa köyhää ihmistä. Tämä käsittää 21,7 % väestöstä. Iso-Britanniassa on harjoitettu Margaret Thatcherin ajoista alkaen määrätietoisesti uusliberalistista talouspolitiikkaa. Saari on jakautunut sen seurauksena pohattojen ja perseaukisten valtakunnaksi. Matalapalkka-alojen työntekijät eivät tule toimeen heikolla palkallaan.
Saksan taloustutkimusinstituutti DIW arvioi saksalaisten yhteisen omaisuuden arvoksi 6 000 miljardia euroa. Vauraus jakautuu maassa epätasaisesti. Rikkain 10 % saksalaisista omistaa 60 % kaikesta omaisuudesta. Kansasta 20 % ei omista yhtään mitään. Eniten varallisuuttaan ovat menettäneet työttömät. Työttömäksi joutuneiden netto-omaisuus on huvennut 10 vuodessa n. 30 000 eurosta 18 000 euroon. Lähes 8 000 000 saksalaista joutuu turvautumaan sosiaaliapuun kyetäkseen suoriutumaan arjen menoistaan. Saksassa köyhyys ja huono-osaisuus keskittyvät entisen DDR:n alueelle.
 
Saksa on keskeinen vaikuttaja ja suunnannäyttäjä Euroopan unionissa. Saksassa aiotaan kiristää työttömien asemaa entisestään. Uudistuksen keskeisiin ideoihin kuuluu, että pitkäaikaistyöttömän on kulutettava ennen avustuksen saamista oma omaisuutensa ja myytävä yksityinen eläkevakuutuksensa, jos sellainen sattuu olemaan. Saksassa astui voimaan juuri laki 8,5 euron minimituntipalkasta. Sitä ei kuitenkaan tarvitse maksaa alaikäisille, harjoittelijoille ja vasta työllistyneille pitkäaikaistyöttömille.

Saksaan on luotu minijob-työmarkkinat, joilla työskentelee jo n. seitsemän miljoonaa ihmistä. Etenkin palvelusektorilla tarjotaan työpaikkoja, joista maksetaan palkkaa 400 – 450 euroa/kk. Verottomasta ansiosta ei kerry eläkettä, jos työntekijä anoo siitä vapautuksen. Työnantaja maksaa omat osuutensa sosiaaliturvamaksuista. Kapitalistien ei tarvitse viedä enää tehtaitaan Aasiaan, koska halpatyövoimaa löytyy jo Euroopastakin.
Suomen tuhat suurituloisinta tienasi v. 2013 kukin yli 600 000 euroa. Miljoonakerhoon heistä kuului 443 henkilöä. Kuinka paljon vaurautta ja valtaa tälle kotimaiselle kultatonnistolle on keskittynyt? Suomessa yli miljoona kansalaista elää köyhyysrajan alapuolella ja sen liepeillä (20 %). Suomessakin toimivat omat minijob-työmarkkinat. Kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa ja työharjoittelussa olevan henkilön toimeentulo koostuu yleensä työmarkkina- ja asumistuesta. Ansiokertymä jää alle Suomen köyhyysrajan.
 
Euroopan unionissa näyttää olevan suotavaa jopa toivottavaa, että sen jäsenvaltioissa 20 % kansasta elää köyhyydessä ja että eriarvoisuus rehottaa yhteiskunnassa. Jos yhteiskunnalliseen demokratiaan ei liity taloudellista ulottuvuutta, on naurettavaa puhua mistään kansanvallasta ja kaikkia koskevista perusoikeuksista, koska taloudellinen valta määrittää viime kädessä yhteiskunnan luokkasuhteet, vallanjaon ja tuotantotavan. Euroopan unionissa kaikki päätökset tehdään kapitalistisen järjestelmän elossa säilymisen ehdoilla – ei kansalaisten ihmisarvoisen elämän ehdoilla.
 
Matti Laitinen
6.1.2015 
 


keskiviikko 7. tammikuuta 2015

AIKANSA LAPSET

Deep Purple skulaa Berliinissä
uuden vuoden aattona telkkarissa
Child in Timea.

Aikansa lapsi kusee kännissä
lähikadun bussipysäkille.
Hänestä ei ole minijob-markkinoille.

Aikansa lapsi ostaa Bismarck-kadulta
päivän ainoaksi ateriakseen
kolmen euron dönertaskun.

Aikansa lapsi hortoilee metrossa,
torkkuu levottomasti penkillä,
ohentaa ikuista väsymystään.

Aikansa lapsi kerjää ostoskadulla
kapinen koira kainalossaan.
Katse koditon katkeaa.

Kaikenväriset aikansa lapset
kansoittavat alennusmyynnit.
Ulkoinen tuo uskottavuutta.

Dollari-dna takaa aikansa lapsille
valkohampaisen ja virtaviivaisen
tulevaisuuden.

Aikansa lapset harhautetaan Lähi-itään
pyhää sotaa leikkimään.
Ympärileikatut silpovat toisiaan.

Euroopassa miljoonat aikansa lapset
vihaavat punaista ja sateenkaarta,
halveksivat muukalaisia.

Berliinissä sataa lunta.
Sininen tähtilippu suo suojelustaan
turkisten ja vaurauden kovettamille
sydämille.

Ihmiskunta, sinua on tuskallista rakastaa.

Matti Laitinen
Berliini 1.1.2015

”Noin kahdeksan miljoonaa saksalaista joutuu turvautumaan sosiaaliapuun selviytyäkseen välttämättömimmistä menoistaan. Kuvaavia muutokselle ovat minityöt. Kaupoissa, hotelleissa ja ravintoloissa ja muilla palvelualoilla etsitään jatkuvasti työntekijöitä työsuhteisiin, joista maksetaan kuukaudessa 400 - 450 euroa. Tulo on verovapaata, mutta siitä ei kerry myöskään eläkettä, jos työntekijä anoo siitä vapautuksen. Työnantaja maksaa omat osuutensa sosiaaliturvamaksuista.” (YLE)