perjantai 23. joulukuuta 2011

JOULUSAARNA

Jouluna juhlittava Jeesus
ei ollut ay- tai talousmies.
Hän keskittyi kolmanteen sektoriin
ja tuonpuoleiseen hyvinvointivaltioon.

Joulupukkia muistuttava Karl Marx
oli yhteiskuntafilosofi ja taloustieteilijä.
Hän keskittyi kapitalismin analyysiin
ja tämänpuoleisten vääryyksien kumoamiseen.

Amerikan presidentit uskovat
olevansa joulupukkeja
salliessaan rakettisotia,
jakaessaan lahjapommeja idän kansoille.

Pelkkä naamari, usko tai kansallisuus
ei tee ihmistä jalommaksi.
Vain teot puhuvat.

Liian monesta padasta
puuttuu edelleen puuro
manteleista puhumattakaan.
Kuusimetsät on kaadettu.

Uskonnottomat ja uskovaiset
rauha on kaikille yhteinen,
rajaton rakennustyömaa.

Lähimmäisenrakkaus ei ole
kenenkään yksinoikeus.

Matti Laitinen
20.12.2011

maanantai 19. joulukuuta 2011


VALLILANLAAKSO

Joulukuun raikkaat
aamukasteet jatkuivat.
Ylitin kaarisillan.
Silmälasieni linssit kastuivat.

Helsinki edistää hyvinvointia
ja kestävää kehitystä
halkaisemalla Vallilanlaakson
joukkoliikennekadulla.

Vallan osoittaessa mahtinsa
kaupunginosien ulkoilualueet
menettävät merkityksensä,
siirtolapuutarhat sulkevat porttinsa.

Kaupunginvaltuusto päätti
oikeiston ja sossujen äänin
tuhota vanhan kulttuuriympäristön.

Ne, saatanat kaatavat salavat.
Pian bussit jyräävät puistossamme.

Ne pistävät uhan alle
laakson eläin- ja kasvikunnan.
Osmankäämit, horsmat, heinikot
jäävät alle asvaltin.

Minä vastaan valinnoistani.
Olen osa elinympäristöäni.
Minä en antaudu tylylle tyhmyydelle.
Minä puolustan puistoamme.

Matti Laitinen
16.12.2011

maanantai 5. joulukuuta 2011


TALLINNAN TORNIT

Laiva saapui satamaan.
Urho Kekkosen muistolaatta
virnisti minulle oven suussa.

Kylpylään menijät riensivät busseihin.
Yöpyjät suuntasivat hotelleihinsa.
Hakujengi hajautui kaupungille.
Sadamarketin sakula imaisi osansa.

Huonohampaiset miehet
kauppasivat satama-alueella
armeijan yökiikareita.
Keltaiset taksit odottivat asiakkaita.

Pikk-katua kulkiessa kohtasin
vuosisataisen uurastuksen
työstämän kivisen kauneuden.

Uusi Viro unohti menneisyytensä,
tuhosi sosiaaliturvansa,
vei osalta kansalaisoikeudet,
liittyi laulaen Natoon ja unioniin.

Uudet lasiset maamerkit:
pankit, hotellit ja viinavarastot
pyörittävät taloutta.

Virolaiset matkustavat vapaasti
laivalla ulkomaille – useat pysyvästi.

Tarton maantien varren pubissa
sukulaiskansan nahkapää
halveksi minua natsitervehdyksillä.
Minä tyhjensin tuoppini ja poistuin sateeseen.
 

Matti Laitinen
4.12.2011

tiistai 29. marraskuuta 2011

KANSAT

Yksi maapallo,
yksi ihmiskunta.
Alkukoti Afrikassa.

Yhtenäiset kansat
ovat politiikan satusetien
keksintöä.

Suomalaisen geenikiisselin aineksia
löytyy Siperiasta, Balkanilta, Ukrainasta
ja Iberian niemimaalta.

Ilmastomuutos sekoitti kansoja.
Me muodostuimme idän ja lännen väliin.
Usea eri kansa, mutta yhteinen kieli.

Kieli, kulttuuri ja moraalinormit
periytyvät sosiaalisesti.
Ylemmyys on valloittajien viestintää.

Rasismi ja muukalaisviha
perustuvat tietämättömyyteen,
ohjailtuun tyhmyyteen.

Kaikissa maanosissa vallitseva
yhtäläinen typeryyden syvyys
ja viisauden ohuus osoittavat
rotuteoriat kituaivojen löpinöiksi.

Matti Laitinen
26.11.2011

perjantai 25. marraskuuta 2011



MARRASKUUN LOPULLA

Aamulla, marraskuun lopulla
käpsyttelen Opastinsiltaa pitkin.
Pihapuussa lurittelee mustarastas.
Toimistoväki työntyy toimistoihin.

Suuryhtiöt jakavat
kovia pakettejaan.
Näyttölaitteet sammuvat,
kännykät hiljenevät.

Pikkujoulujuhlissa ei tartte
vetää enää pomoa turpaan.
Hänelle kävi samoin.
Joulu juhlista jaloin!

Oikeus ja vapaus irtisanoa.
Kuusen kirkkain tähti
taas nousuun lähti.
Väki vähenee, pidot paranee.

Kuljen läpi Virastokeskuksen.
Hanuri ei soi sillalla.
Pyörät ovat vähentyneet.
Lehdenjakaja tyrkkää lehden.

Tuuli kaatoi eilen
Senaatintorin joulukuusen.

Matti Laitinen
25.11.2011

maanantai 14. marraskuuta 2011



TALVI SAAPUU

Marssin työläisarmeijassa
siltaa pitkin Länsi-Pasilaan.
Ratapihan ratapölkyt
kimmeltävät kuurassa.

Taivas on kirkastumassa.
Fillarien ajovalot välkkyvät.
Hansikoidut käteni
heiluvat tahdissa.

Esterinportin vieressä,
marketin edessä
romanikerjäläinen
kääriytyy huopaan.

Paloaseman takapihalla,
vaahteranlehtien seassa,
vanhan männyn suojassa
citykani pukkaa papanaa.

Onneksi Ateenan kaduilla
ilmenee harvemmin
aamupakkasia.

Euroopan jääkausi lähenee.
Sosiaaliturva jäähtyy.
Euro häviää historiaan.
Mammutit valtaavat markkinat.

Matti Laitinen
10.11.2011

maanantai 31. lokakuuta 2011

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKAA

Aivokurkiaisen katkaisu
tai virusperäinen aivokalvontulehdus
on turvallisuuspoliittinen ratkaisu,
jos ajattelet omilla aivoillasi.

Valtio vakoilee troijalaisella
sinua – yksityistä kansalaista.
Voitko haastaa valtion
haittaohjelmasta oikeuteen?

Älä lähetä rahaa ulkomaille.
Saatat joutua lentomatkalle
salaiseen vankilaan.
Maailman myötätunto on haalistunut.

Tiedon saatavuus helpottuu,
tiedon luotettavuus lisääntyy,
tiedon eheys säilyy
räätälöidyllä vesikidutuksella.

Satelliittipaikannin löytää autosaattueesi.
Tietokoneohjattu lennokki tuhoaa sinut.
Sen käyttöjärjestelmänä toimii
tappamisen avoin lähdekoodi.

Yleisradion mukaan
elämme maailmanhistorian
rauhallisinta ja väkivallattominta
aikaa.


Matti Laitinen
31.10.2011

tiistai 25. lokakuuta 2011

 


TOIVONKIPINÄ

Lokakuun 24. päivän ilta
oli lauha ja rauhaisa.
Keskustan liikekaduilla
liikkui paljon ihmisiä.

Marssijono eteni jalkakäytävällä.
Minä talutin poikaani.
Kumpikaan meistä
ei ole käynyt armeijaa.

Meitä sodanvastustajia
oli liian vähän saadaksemme
luvan marssia keskellä katua.
Salamavalot välähtelivät.

Oikeutta ei pommeja!
Ruokaa ei pommeja!
Kouluja ei pommeja!
Rakkautta ei pommeja!

Banderollit toivat valoa
hyökkäyssotien maailmaan,
jossa ulkoministerit
jakavat kuolemaa.

Toivonkipinä siirtyi
Mannerheimintieltä
Aleksanterinkadulle.
Me seurasimme mukana.

Kulkue palasi Steissin kautta Kamppiin.

Minä ja poikani,
me vastustimme
julkisesti sotaa.

Matti Laitinen
YK:n rauhanpäivänä 2011

maanantai 3. lokakuuta 2011

Arvio runokirjastani Isänmaa

TYÖLÄISEN ARKEA RUNON VOIMALLA

Tiedonantaja 30.9.2011

Koska kaikesta leikataan, on ihan ilmiselvä, että työväenrunous on nykyään kuin pystyyn unohtunut tukkipuu hakkuuaukiolla.  Tiedonantajassa (ei teeveestä) tuttu Matti Laitinen on kasvattanut toisen tukkipuun aukiolle, sillä hänen omakustannerunojaan ilmestyi tänä vuonna nimellä Isänmaa. Aiempi kokoelma Barcelona on myös tältä vuodelta.

Laitinen määrittelee runonsa proletaariseksi käyttörunoudeksi ja omistaa säkeensä ”riistetyille, sorretuille, virkavallan vainoamille ja yhteiskunnan unohtamille Suomessa”. Kokoelman ensimmäinen runo Isä on kuin lyriikaksi muutettu pätkä professori Jari Heinosen ja kumppanien tuoreesta köyhyystutkimuksesta, neljän aan (ansiotulo, asunto, avioliitto ja auto) menetyksestä ja yhden aan (alkoholi) tulosta tilalle.

Seuraavat runot Tytär ja Poika jatkavat siitä, mihin Isä jää. ”Kulttuuri, kuollut sana. / Perheestä poispotkittu. / Kotimaana metro. / Vuosaaressa ei näy valoa.” Köyhyys periytyy.

Himerrys hyytää alla silmien kuin Tuomari Nurmion lauluissa ja Hannu Vuorion dekkareissa, huomaa kyllä, että Laitinen tuntee Helsingin ja sen varjoissa kulkevat asukkaat. Runossa Onnelassa tulee osuvaa kritiikkiä kapitalismin sosiaalipolitiikkaa kohtaan. ”Tauti söi miehen muistia. / Tauti nakersi vaimon niveliä. / Valtio säästi pannessaan / sairaat toisiaan vahtimaan.”

Laitisen runo ei soi perinteisillä mittareilla, mutta omalla karhealla tavallaan se soi. Unto Mononen-vainaa sanoi säveltävänsä M. A. Nummiselle vaikka puhelinluettelon. Kukahan tarttuisi Laitisen runoihin? Pitäisikö kysyä Flags of Unityn Nappi Säärelältä?

Hannu Oittinen

maanantai 26. syyskuuta 2011


KIERTOKULKU


Ruskainen syyspäivä.
Lehmukset ja vaahterat
vaihtavat väriä.
Pojat potkivat kentällä palloa.

Kävin eilen sienessä.
En etsinyt sieniä,
ainoastaan maastoja,
joissa niitä kasvaa.

Löysin sammaleen seasta
kimppuja, pesäkkeitä ja peltoja.
Aurinko paistoi rinteen kylkeen.
Yhteiselo ylläpiti elämää.

Kunnioitin seitikkejä ja tuhon enkeleitä
havupuiden kavereina.
Ihailin karvarouskujen kauneutta.
Metsässä on mieleni koti.

Mattapintaiset rouskut,
pulleat tatit ja suppilovahverot
täyttivät korini.
Sienisääskien toukat ottivat osansa.

Tänään kuivasin, ryöppäsin,
suolasin ja purkitin.
Talvella sienisalaattia syödessäni
haaveilen uudesta kaudesta.

Talvi taittuu,
kevät koittaa,
kesä kuihtuu,
syksyn sienisato saapuu.

Matti Laitinen
24.9.2011

perjantai 9. syyskuuta 2011

ISÄNMAA

Matti Laitinen julkaisee 16.9.2011 kolmannen runokokoelmansa – Isänmaan.

Omistettu: riistetyille, sorretuille, virkavallan vainoamille ja yhteiskunnan unohtamille Suomessa

”Isänmaa on luonteeltaan proletaarista käyttörunoutta. Runot kertovat syrjäytettyjen ja syrjäyttäjien Suomesta, heidän arjestaan, heidän iloistaan ja suruistaan. Maamme sijoittuu YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 16. sijalle maailman valtioiden joukossa. Pudotusta v. 2007 tilanteeseen on neljä pykälää. Lähes viidesosa kansalaisistamme elää köyhyydessä. 750 000 ihmistä survoo poskeensa mielialakemikaaleja suoriutuakseen päivän rutiineista. Pysyvä työttömyys periytyy sosiaalisesti vuokralähiöissä sukupolvelta toiselle.

Suomi on korruptoitunut luokkayhteiskunta, johon on synnytetty pääomien vapauttamisen, kansallisomaisuuden ryöstelyn ja yksityistämisen seurauksena valtavat tuloerot.  Synnyinmaa on muuttunut unionin isännöimäksi joutomaaksi. Unionin leipäjonoissa seisoo 120 miljoonaa köyhää ihmistä.  Euroopan pääkaupungeissa huppupäät ovat vastanneet pukuapinoiden säästöohjelmiin kapinoiden. Liian usealle isänmaa on arvopaperi, jota on osattava ostaa ja myydä oikeaan aikaan. Kapitalismissa rikos ja rangaistus ovat hyviä sijoituskohteita. Tavara – raha – tavara on rikoksista kannattavin.

Runoilija kirjoittaa puolueellisesti. Häntä ei hävetä oma perhetausta. Hän on työväenluokan mies.”

Kirjan tiedot:

Nimi:                                  Isänmaa – Proletaarista käyttörunoutta
Tekijä:                                Matti Laitinen
Taitto ja suunnittelu:          Matti Laitinen
Etukannen kuva:               Matti Laitinen
Kustantaja:                        Matti Laitinen
Painopaikka:                     Copy-Set Oy, Helsinki, 2011
Sivumäärä:                        72 s
ISBN:                                 978-952-67517-1-9

Hinta:                                 10 euroa (postitusmaksu 1,05 euroa)

Isänmaata voi tilata Matti Laitiselta sähköpostitse osoitteesta:
masa.laitinen@gmail.com.

tiistai 6. syyskuuta 2011

JOULUKIUSATTU MIES

Hän sai ankaran kotikasvatuksen
Pohjois-Pohjanmaalla.
Äiti pakotti joulukirkkoon,
isä ahmimaan Matteuksen sillisalaattia
ja Siionin joulua.

Koulussa laulettiin joululauluja.
Luumukiisseli ja riisipuuro
maistuivat kyöstiltä.
Joululahjat olivat surkeita.

Vanhemmat kielsivät
telkkarin ja Beatleksen.
Jumalan mies raiskasi pikkusiskon.
Suviseurat kutsuivat kesäisin.

Usko herätti ahdistuksen.
Hän kadotti Jeesuksen.
Mies ei löytänyt paratiisia
seurakunnasta.

Ahdasmielisyys ajoi Helsinkiin.
Etelässä ei aurinko paistanut.
Uneton yö – jos ei viinaa maistanut.
Linnanmäki omassa päässä.

Apumies jäi apua vaille.

Joulukiusattu, vähän käytetty mies
asuu yksin vuokralla Mylliksessä.
Hän hakee limppunsa kirkon leipäjonosta.
Hän ei palaa koskaan jouluksi kotiin.

Matti Laitinen
30.8.2011

tiistai 23. elokuuta 2011

GENOVA

Asun ullakkohuoneistossa
Antonio Gramsci  –kadulla.
Omistajapariskunta rakastaa
kirjallisuutta ja kuvataiteita.

Keittiön ikkunasta kaareutuu
rantaviiva vanhaan kaupunkiin.
Kupoleita, palatseja ja neljä tornitaloa.
Meri yhtyy taivaan sineen.

Parvekkeelta eteeni levittäytyy
risteilyalusten terminaaleja,
mastoja ja satamanostureita.
Pari paattia seilaa Tunisiaan.

Elämän kiihkeys rääkkää
polttomoottoreita yötäpäivää
Aldo Moron ajorampilla.
Pyykit kuivuvat ikkunoiden alla.

Ostan korttelin kivijalasta,
kiinalaisten putiikista
Tsingtao-olutta, siitakkeita,
inkivääriä ja pussin tähtianista.

Katutasossa Roberton kioskissa
palvotaan Hitleriä ja Mussolinia.
SS-kypärä kutsuu mukaan
uusnatsien kesäleirille.

Principen asema-aukiolla kohoaa
orjapiiskuri Kolumbuksen patsas.
Hävetköön jalustallaan.
Amerikan kansat löysivät itse itsensä.

Via Prélla kohtaan mustan Afrikan.
Miehet seisovat joutilaina kaduilla.
Kapeat sivukadut lemuavat
räkälöiden kusikouruille.

Via Garibaldilla kosketan
valkoista Eurooppaa.
Museot, palatsit ja pankit
huokuvat tarinaa
alkuperäisestä kasautumisesta.

Piazza Ferrarin suihkulähteet
eivät kuihdu koskaan.

Maria Magdalenan huorakadulla
maailman nuoriso markkinoi
kehojensa käyttöoikeutta.
Sutenöörit laskevat baareissa voittojaan.

Ihminen siirtyy meren yli
köyhänä köyhästä etelästä
köyhäksi rikkaaseen pohjoiseen.
Salaa tai julkisesti – sama lopputulos.

Urbaani ahdistus
kirkuu vihlovasti
valot vilkkuen
helteisessä yössä.

Haarukoin viimeisen
paistamani sardellin.
Puserran päälle sitruunaa.
Tyhjennän Vino Frizzante –lasini.

Ja päivä kauniissa kaupungissa
on valmis.

Matti Laitinen
Genova 8.7.2011

maanantai 15. elokuuta 2011

COLLINE DE CHATEAU

Linnan raunioilla,
korkealla uimarantojen yllä,
kohtasin elämän väkevän,
punaisen virran.

Ikäryhmät, sukupuolet, ihonvärit ja ammatit
kokoontuivat linnakukkulalla
oikeudenmukaisuuden,
rauhan ja tasa-arvon puolesta.

Ostin portilta
kaksi Che-juomalasia,
punaisen ja mustan.
Toverit eivät ole lannistuneet!

Panderolleja, julisteita, T-paitoja,
ryhdikkäitä sirppejä ja vasaroita,
agit-proppia ja ilmaiskonsertteja.
Punaliput liehuivat ujostelematta merituulessa.

Ihmiset nauttivat linnan juhlissa
sanaa, juomaa ja palasta.
Bassot jymisivät, rummut rymisivät,
kitarat vonkuivat solidaarisuutta.

Piittaamaton kapitalismi,
julkisten palveluiden yksityistäminen ja
imperialistinen hyökkäyssota Libyaan
tuomittiin monin tuhansin äänin.

Toteutin internationalismia
kättelemällä ranskalaisia tovereita,
allekirjoittamalla opiskelijoiden vetoomuksen,
juomalla Mojiton sosialistiselle Kuuballe.

Matti Laitinen
Nizza 27.6.2011

keskiviikko 10. elokuuta 2011

LONTOON SUURI RIKOSTUTKIMUS

Ateenassa, Berliinissä, Lontoossa
Madridissa ja Pariisissa,
katukivet osaavat lentää,
palavat autot valaisevat yössä.

Euroopan pääkaupungeissa
huppupäät ovat vastanneet
pukuapinoiden säästöohjelmiin
kapinoiden.

Unionin leipäjonoissa seisoo
120 miljoonaa köyhää ihmistä.

Naton taivaalliset ratsujoukot
eivät riennä pommittamaan.
Maailman yhteisö ei jäädytä varoja,
eikä tunnusta varjohallituksia.

Työttömyyden ja osattomuuden
synnyttämät miekkarit ja kapinat
murskataan humaanisti pampuin
ihmisoikeuksia loukkaamatta.

Euroopassa riisto ja sorto
eivät ole rikoksia.
Ahneet eurokapitalistit pelastetaan
verovaroin.

Ruskeapaidat kaapivat tyytyväisinä
parlamenteissa perseitään.

Mitä jos pahin vihollinen
ei olekaan islamismi
vaan kapitalismi?

Matti Laitinen
10.8.2011

maanantai 8. elokuuta 2011

OIKEUTETTU SOTA

Ihmisyyden vastainen tahtotila
täytti maailman.
Yhdistyneiden Kansakuntien
turvallisuusneuvosto salli
humanitäärisen väliintulon.

Ja jälleen kerran
isojen lintujen kaltaiset
pommikoneet ylittivät
turkoosin Välimeren.

Pommit putoilivat kauniisti
pääkaupungin kaduille.
Räjähdyskaasut värjäsivät
ilman ihaniin ruskan väreihin.

Soma suojeluvastuun periaate
soi ihmisten kuolla
ja vammautua
omissa kodeissaan.

Myötätuntouupuminen,
öljyinen kyynisyys
nollasivat omatunnon
maailmanlaajuisen verkoston.

Ihmisoikeuksia on toteutettu
Libyassa jo 137 päivää.

Matti Laitinen
5.8.2011

tiistai 2. elokuuta 2011

Matkamuisto Nizzasta

CIMETIÉRE DU CHǍTELET

Terassimaisesti kohoava
kivinen veistospuisto.
Marmori, alabasteri, graniitti
hohkaavat auringossa – lähes taivaassa.

Päältä ja edestä ladattavat sukusarkofagit,
hoidetut mausoleumit
muodostavat kuolemalle
kaavoitetun kaupungin.

Valkoisia Jeesuksia, ristejä,
kyyhkyjä ja nöyriä ihmishahmoja.
Muistokiviin on maalattu
vainajien muotokuvia.

Vallan ja kulttuurin historiaa
päivitetään hautajaisissa
kultakirjaimin kivikirstujen
kansiin.

Pariisissa kuolleen
venäläisen vallankumouksellisen
Alexandr Herzenin patsas
sijaitsee kaukana Moskovasta.

Kirkon siunaama
taloudellinen valta
pesii harvassa suvussa.
Kuolema on suvaitsevampi.

Rene polttaa myhäillen
viimeistä savukettaan
omalla hautapaadellaan.
Au revoir!

Penkillä, pinjan varjossa
naukkaan viskimoukun
menneille ja tuleville
sukupolville.

Omaisten tuomat
keramiikkaperennat
puhkeavat kukkimaan
kuin kaukaiset muistot.

                                  
Matti Laitinen
29.6.2011 Nizza

maanantai 6. kesäkuuta 2011

ISÄNMAA III


Minun isänmaassani
ihmiset eivät suostu
sirosti sorretuiksi,  
hyväksikäytön höyläpenkeiksi.

Minun isänmaassani
kulutus on tasapainossa
tuotannon kanssa.
Puistotkin kunnostetaan talvisin.

Minun isänmaassani
yhteiskunta rakennetaan
          meitä ihmisiä
– ei puhelinfirmoja varten.

Minun isänmaassani
kattava perusturva ja
oikeus hyvään yleissivistykseen
lukeutuvat ihmisoikeuksiin.

Minun isänmaassani
työvoima ei ole kirppiskamaa.
Työ on jokamiehenoikeus.
Ruokaomavaraisuus rehottaa.

Minun isänmaassani
maat, vedet ja luonnonvarat,
tehtaat, marketit, pankit,
liikuttimet, tietoverkot ja kulttuuri
kuuluvat meille.

Minun isänmaassani
Erkon sana ja kuva
eivät ole enää totuus.

Minun isänmaassani
ihmiset elävät ihmisarvoisen elämän.
Yhteiskunnan kehityksen mittayksikköinä
toimivat tasa-arvo ja solidaarisuus.

Minun isänmaassani
ihmiset osallistuvat
maan hallintaan ja talouteen.
Valta perustuu yhteisölliseen itsehallintoon.

Minun isänmaassani
kunnioitetaan elämää.
Kaikille eliö- ja oliolajeille
taataan siedettävä olemassaolo.

Minun isänmaani
ei osallistu sotiin,
ei laukaise ohjuksia
kenenkään kotiin.

Minun isänmaassani
saa harjoittaa vapaasti
oikeudenmukaisuutta ja
kollektiivista lähimmäisenrakkautta.

Minun isänmaassani
ei matkita Amerikkaa.
Jokainen maankolkka
on tyhmyydessä omavarainen.

Minun isänmaastani
ei puutu ongelmia,
niistä ei vaieta.
Ne ratkaistaan yhdessä.

Minun isänmaani sijaitsee
haaveiden rannikolla.
Meri huuhtoo hiekalta
menneisyyden raatelujäljet
luoden tilaa uusille ajatuksille.

Matti Laitinen
2.6.2011

perjantai 3. kesäkuuta 2011

KÄYTTÄYTYMISPERÄINEN KOHDISTAJA

Miksi hakkaat bussikuskeja?
Miksi kivität kurdien kuppiloita?
Miksi sorrat somaleita?
Miksi vihaat maahanmuuttajia?

Osaatko itse ajaa bussia?
Kannatko sisälläsi sosiaalisesti perittyä
pyhää ryssävihaa?
Aasialaiset osaavat muutakin
kuin palvella sinua.

Afrikassa kukoisti korkeakulttuureja
jo ennen kuin ensimmäinenkään
suomalainen pieru suhisi suvessa.
Musta on värien summa – ei rotu.

Suomalaisia maahanmuuttajia
ja heidän jälkeläisiään
elää maailmalla pari miljoonaa.
Kuinka heitä pitäisi kohdella?

Kuka pistää kansat kävelemään?
Kuka palkkaa halpatyövoimaa?
Suomalainen rivirasisti
ei tunnista todellista vihollistaan.

Mikä on käyttäytymisperäistä
kohdistamista potevan
oma panos
yhteiskunnan rakentamisessa?

Kaikkien maiden työläiset
liittykää yhteen!

Matti Laitinen
26.5.2011

lauantai 14. toukokuuta 2011

Kirja-arvostelu

Matti Laitinen: Barcelona – runoja maailmalta vuosina 1976–2010
(julkaistu Tiedonantajassa 13.5.2011)

Matti Laitisen uusimman teoksen – runoteoksen tällä kertaa – takateksti kuvaa kirjan hengen paremmin kuin hyvin:
”Runokokoelma kertoo runoilijan omista havainnoista ja kokemuksista hänen matkustaessaan maailmalla tai hänen pohtiessaan maapallon kansalaisena maailman tilaa.
1970-luvulla Tukholman rautatieasemasta muodostui hänelle kesäisin tärkeä portti Eurooppaan suuntautuneille antoisille junamatkoille. Hän reilasi rinkka selässään Tukholman keskusrautatieasemalta Tanskaan, Hollantiin, Saksaan, Ranskaan, Espanjaan, Portugaliin, Italiaan, Unkariin ja Jugoslaviaan. Jouluisin hän sitä vastoin lensi eri puolille laajaa Neuvostoliittoa ystäviensä kera, koska maassa ei vietetty joulua.
1980-luvulla hänen rautatievaelluksensa laajenivat koskemaan Saksan demokraattista tasavaltaa, Puolaa, Tšekkoslovakiaa, Ukrainaa, Bulgariaa ja Kreikkaa. Hän kävi myös kaksi kertaa pitkällä polkupyöräretkellä. Ensimmäisellä hän ylitti Tatran vuoriston fillarin satulassa. Toisella reissulla hän polki New Castlesta Dubliniin ja takaisin. Saman vuosikymmenen lopulla hänelle tarjoutui mahdollisuus tutustua syvällisesti Latinalaiseen Amerikkaan.
1990-luvulla runoilija isääntyi ja ryhtyi kesäisin kiertämään perheensä kanssa Eurooppaa. Kaikki hänen kohtaamansa kulttuurit ja kansat ovat avartaneet hänen ihmismieltään sekä kohentaneet hänen ymmärrystään.
2010-luvulla runoilija on edelleen tien päällä. Kun mikään tie ei perille vie, on löydettävä silta, joka yhdistää tiet.”

Teoksen nimiölehdeltä taas löytyy omistus kirjailijan merkitykselliselle oppi-isälle:

  ”Karl Marx
               periaatteeksi kivettynyt
aatteellinen möhkäle
            High Gaten hautausmaalla.
           Hautapaaden kiteissä sykkii
punaisena
            vastakohtien ykseys
ja taistelu. ”

Myös teos kokonaisuudessaan kuvaa aistivoimaisesti maailman ristiriitaista kudelmaa matkaajan muistojen, tietämyksen, havaintojen ja arvojen lävitse.

Kirjailija tuo samassa runossa esiin sekä historian vääjäämättömyyden että tässä ja nyt -hetken rehevyyden. Säkeissä välähtää pysäyttäviä kuvia, joihin voi ammentaa lisähehkua omasta kokemuksestaan. 

Kirja loihtii esiin vaarallisen mielentilan – se iskee esiin kaukokaipuun, halun kokea Euroopan eri kolkkien vilahtavan ohitsemme ja lävitsemme lukuisilla tavoilla:

 – moniaistisesti: ” Lähestymme suolakalan / ja Picasson kaupunkia.”

– nähden: ”Ensimmäiset valkeaksi kalkitut / arabialaisvaikutteiset kyläkunnat / taloineen, torneineen, / holvikaarineen ja muureineen / tupsahtivat radan viereen. / Sininen asettui asumaan kaikkiin ikkunaluukkuihin.”  tai

”Vuorijonon harjanteella / huitoi vihollistaan vastaan / 30 jättiläismäistä tuulivoimalaa.”

– kuullen: ” Suuntasimme keskusrautatieasemalta / kohti Garibaldin aukiota. / Liikenne nytkähteli ja vellosi / tummuvassa illassa / kuin verikosto.”

– tunnistaen: ”Heinäkuussa päivät olivat helteisiä, / yöt kuumia, / moskiitot / yön kuningattaria.”

– haistaen: ”En ole olutlasin ääressä. / Paikallinen kura ei sovi mahalleni.  / Se valuu lattialle.”  

maistaen:  ” Puiden vihreys tummeni asteittain. / taivaalle ilmestyi / oranssinhohtoisia pilviä. / Tuulessa maistui suola.”

– muistaen:  ” Espanjan kruunupäiden / historia lemahtaa / kolonialismilta ja inkvisitiolta. / Punainen kertoo / taistelukentille / vuodatetusta verestä / ja kansanmurhista, / keltainen / ryöstetystä kullasta.”

– tietäen:  ”Kaunotaiteiden saavutusten /ihmettely / jättää mieleen / pysyvän jäljen.”

oivaltaen: ” Maailman mielettömyys on tarttuvaa. / Ei hulluus! / Ihmisten mielettömyys ja välinpitämättömyys / luovat hulluutta.”  

 ja elämän moninaisuuteen uskoen: ”Iberit ilmaantuivat / jostain Pohjois-Afrikasta. / Mistä he tulivat? / Sillä ei ole niin väliä. / Afrikka on iso. / Tulijoita on riittänyt. / Baskeja, foinikialaisia, / kelttejä, karthagolaisia, / kreikkalaisia, roomalaisia, / juutalaisia, vandaaleja, / visigootteja ja maureja. / Heille kaikille kuulukoon / Iberian kaunis niemimaa./

Barcelonan myötä maailmaa kiertäen voimme kokea matkoista arvoituksellisinta, elämää.    

Outi Mietala, YL, taideterapeutti, kuvataiteilija

Barcelonaa (ISBN 978-952-67517-0-2, 76 s.) voi tilata Matti Laitiselta sähköpostitse: masa.laitinen@gmail.com; hinta 10 euroa + 1,05 euroa postimaksu.