torstai 7. elokuuta 2008



Chávezin kirje Fidelille


Parahin, Isä Fidel

Lähetän sinulle onnitteluni aidoimmalla vallankumouksellisella innolla – Martín ja Bolívarin hengessä – yhtenä vallankumouksellisena ja sosialistina, joka tietää ja tuntee sinun olevan Isä ja Opettaja. Vastaanota kansani nimissä veljellisimmät ja sydämellisimmät kunnianosoitukset Moncadan kasarmin hyökkäyksen vuosijuhlalle – tulevaisuuden rynnäkölle, joka tapahtui muistorikkaana heinäkuun 26. päivänä v. 1953.


On olemassa lukuisia asioita, joista minä haluaisin kertoa sinulle tämän suuren ja merkittävän päivän puitteissa, mutta koen paremmaksi keskittyä yhteen seikkaan, joka on epäilemättä vakavin ja hyvin ajankohtainen. Minä referoin sinun 24.6.2008 – Vapauttaja Simón Bolívarin syntymäpäivänä – julkaistua artikkeliasi ”Machiavellin strategia”.


Haluaisin tehdä kuitenkin välttämättömän syrjähypyn. Todellisuudessa, kuten olen havainnut, "Ylipäällikön heijastuksia" –kirjoitukset ovat tähdellistä luettavaa meidän Amerikkamme ja maailmamme vallankumouksellisille. Kenen tahansa, joka haluaa ymmärtää aikamme voimankäytön linjoja, täytyisi lukea artikkelisi.

Fidel, sinä laadit arvaamattomia aatteellisen taistelun artikkeleita. Sinä herätät sekä asiaankuuluvaa kiitollisuutta että ihailua.


Minä olen lukenut ja kerrannut vielä toiseenkin kertaan “Machiavellin strategian” mitä huolellisimmin saatuani sen käsiini Portugalissa. Ensimmäinen asia, jonka haluaisin tuoda parrasvaloihin, on kirjoitustesi täsmällinen selkeys ja kadehdittava lahjakkuus niiden synteeseissä. Toinen olennainen seikka tiiviissä teksteissäsi on se tapa, jolla sinä esität jälleen kerran, mitä imperialismi systemaattisine valheiden strategioineen, manipulaatioineen ja vääristelyineen on.

On selvää, että sinun juttusi valottaa täsmällisesti tuntumaa siitä, että Kuubaa vastaan ollaan kehittelemässä uusia aggressioita. Ja ei pelkästään Kuubaa vastaan – Venezuela on myös tähtäimessä. Tämän vuoksi imperialismi tehtailee kaikenlaisia sanallisia provokaatioita. ”Machiavellin strategiassa” sinä tutkit niitä ja hajotat ne osiinsa älykkäästi ja radikaalisti.


Vaikka Bush on kohdannut jopa väistämätöntä suosionlaskua, hän haluaa silti elvyttää Kylmän sodan. Tosiasia, että Venäjä on noussut jaloilleen, on saanut haukat varuilleen ja painamaan ylikansallisten tiedotusvälineiden välityksellä pelon nappulaa. Kuuban ja Venezuelan vastaiset harhakuvitelmat, joita he ovat luomassa, eivät ole lainkaan huvittavia.

Vastauksena imperialismille ja sen uhkille meidän pitäisi vahvistaa itseämme, kuten minä teen palaamalla takaisin historiaamme ja sen suomiin suuriin esimerkkeihin arvokkuudesta. Me muistamme Moncadan kasarmin valtauksen – tietääksemme keitä me olemme ja mistä me tulimme. Suuri kuubalainen trova-muusikko Noel Nicola toi julki laulaessaan elämästä ja heinäkuun 26. päivän jälkeisen ajan tärkeydestä: ”Kalenteri on täynnään 26. päiviä.” Näin on ollut 55 vuotta.

“Jos minä jälleen kerran suunnittelisin Moncadan valtaamista, minä tekisin sen täsmälleen samalla tavalla. Minä en muuttaisi piiruakaan. Se, mikä meni pieleen, johtui pelkästään taistelukokemuksen puutteesta. Me hankimme sitä etenemisemme myötä.”

Minä halusin palauttaa mieliin nämä kommentit, jotka soit ystävällemme Ignacio Ramonetille. Sanat ovat vaikuttaneet minuun syvästi, koska ne sisältävät mestarillisen opetuksen. Lisäisin niihin mielelläni vielä eräät toiset sanasi helmikuun 26. päivältä v. 1986: ”Me elämme aikakaudella, joka vaatii todella teräksistä kärsivällisyyttä, kristallin kirkasta politiikkaa ja graniitin taipumattomuutta. Millaiset hermot tällä sankarillisella kansalla on ollutkaan, kun sitä on ympäröinyt vuosikymmeniä ydinasetukikohtien uhka ja väkivalta. Tällaista heidän rauhanpolitiikkansa on ollut.”

Se on totta Fidel. Jälleen kerran jenkkien vihamielinen itsepäisyys ei ainoastaan tahdo saartaa Venäjän suurvaltaa, kuten esitit, vaan se tahtoo lisäksi murskata kaikki meidät, jotka uskallamme nostaa äänemme nykyistä rankaisemattomuuden hämärtämää kansanmurhaa vastaan.


Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Meidän ei pidä antaa selityksiä jenkki-imperiumille tai kuunnella heidän selityksiään – paljon vähemmän anteeksipyyntöjä. Tällä erityisellä hetkellä on yksi asia, jonka suhteen ei sallita minkäänlaista epäröintiä. Venezuela ajaa yhteistä asiaa Kuuban kanssa. Bolívaria mukaillen – epäröinti koituisi meidän itsemme häviöksi.

Satoja, tuhansia Moncadan hyökkäyksiä. Meidän täytyy jatkaa hyökkäyksiä, mutta uuden taistelukokemuksemme ohjaamina. Sen tukevin perusta on teräksisessä kärsivällisyydessä, joka on tänään enemmän kuin koskaan meidän kansojemme paras ase. Tämä pitkä taistelu on sidoksissa siihen. Tämä on hillinnän sota hirviön murskaamiseksi, jonka suurin heikkous koostuu iskevistä puhureista tyhjällä taivaalla.

Me emme aio tuottaa imperialismille mielihyvää, kuten esitimme jo Rio-ryhmän 20. kokouksen hedelmällisessä tapaamisessa Santo Domingossa. Jos imperialismi mielipuolisessa ja väkivaltaisessa jääräpäisyydessään on kehitellyt kahjoja päämääriä meidän raahaamiseksimukaan sen vääjäämättömään ja pysäyttämättömään romahtamiseen, silloin meidän vahvuutemme on tänään enemmän kuin koskaan se, mitä olennaista opetit sanoessasi, että tarvitaan teräksiset hermot. Suuri Kuuban kansa omaa teräksiset hermot sinun innoituksessasi ja ohjauksessasi. Venezuelan kansalla, joka kulkee tänään Vapauttaja Símon Bolívarin viitoittamaa tietä, on teräksen lujat hermot. Kuuban kansallissankari José Martí on kulkenut samoja polkuja, joista yhdelle – meidän kansojemme pelastukselle ja vapautukselle – sinä annoit jatkuvuuden.

Isä, veli, ystävä ja toveri: ¡Hasta la Victoria Siempre! Me tarvitsemme sinua, sinun rohkeuttasi ja rehellisyyttäsi yhä vuosikausia keskuudessamme. Jokapäiväisessä rohkeudessasi ja rehellisyydessäsi sinä olet valmis hyökkäämään Moncadaan. Ota vastaan iso halaukseni ikuisen ihailuni kera.

Isänmaa, sosialismi tai kuolema!
¡Venceremos!


Hugo Chávez Frías

Miraflores, 26.7.2008

Käännös: Matti Laitinen
Lähde: Granma International



Kehitysvammaisuudesta

Kävimme poikamme kanssa kesäkuussa erään viikonlopun aikana Kumpulan kyläjuhlilla, syömässä armenialaisessa ravintolassa ja Maailma kylässä –festivaaleilla. Kohtasimme tuhansia ihmisiä. Kuuntelimme bändikoulun rokkia ja kansainvälistä musiikkia. Haistelimme etnisten ruokien tuoksuja sekä tutustuimme kansalaisjärjestöjen esittelypisteisiin. Aurinko paistoi ja ilma huokui solidaarisuutta.

Poikamme on vaikeasti kehitysvammainen. Perheensä keskuudessa hän on ensisijaisesti sen jäsen ja vasta toissijaisesti kehitysvammainen ihminen. Hänen tietoyhteiskuntataitonsa ovat olemattomat. Viikonlopun aikana me näimme vain muutaman poikamme kaltaisen henkilön. Kätkevätkö suomalaisten kehitysvammaisten omaiset lapsensa niin syvälle sydämiinsä, että heidän olemassaoloaan on lähes mahdoton havaita?

Suomen puolustusvoimat lähettivät alkuvuodesta pojallemme kirjeen, jossa häntä kehotettiin käymään kutsuntoja varten lääkärintarkastuksessa ja saapumaan sakon uhalla syksyllä 2008 kutsuntoihin. Me lähetimme kutsuntaviranomaisille B-lausunnon ja ilmoitimme poikamme soveltuvan huonosti tykistöön, panssarivoimiin, lennostoon ja laivastoon.

Suomi sijoittuu YK:n ylläpitämän Inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna 11. sijalle. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on eräs kehnoimpia Euroopan uniosissa. Maastamme löytyy yli 600 000 köyhyydessä elävää ihmistä. Mielenterveyden häiriö on yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen/pääsemisen syy.

Ihminen ihmistyy ihmisyhteisössä. Kehitysvammainen ei poikkea tässä muista ihmisistä. Suomessa elää yli 30 000 kehitysvammaista. Markkinataloudessa ihmisen tärkeimmät ominaisuudet ovat tuottavuus ja näyttävyys. Ihmisen menetettyä ensin mainitun attribuuttinsa hän tulee tarpeettomaksi. Suomessa perusturvan karsinta- ja säästölinjaa edustaneet hallitukset ovat tukeneet toimillaan tehokkaasti tämän asian toteutumista.

Matti Laitinen
Helsinki