Helmikuun lopulla Prahassa
Bunkkasimme Prahassa helmikuun lopulla Havličkovan kadulla vaaleanvihreässä kivibyggassa. Saman talon kivijalassa toimi snadi Hradekin pivola. Trikooemäntä hilasi kuudesta hanasta bisseä asiakkaiden pöytiin. Avovaimoni heitti läppää baaritiskillä hengailevan kolmekymppisen, työttömän yksinhuoltajamutsin kanssa. Tämä hinkui minnihiirimyssyn korvat heiluen duuniin Tšekin armeijaan puolustamaan isänmaataan. Me tsittasimme Arskan kanssa iisisti omilla mestoillamme. Tsiigailimme jengiä ympärillämme.
Havličkovan kämppäämme pääsi sisään valtavasta puisesta ulko-ovesta. Se johdatti meidät holvikaarikäytän kautta roskiksen, sisäpihan ja hissin luokse. Kamerat kyttäsivät kulkua katossa. Porraskuiluun tungettu hissi vinssasi meidät toiseen kerrokseen. Rapputasanteella oli fönärien tilalla kolme lasitonta tähyilyaukkoa seinässä. Niistä blosasi helmikuisen galsasti. Ovien nimikylteissä luki vietnamilaisia nimiä.
Vasemmalla, käytävällä oli valkoinen väliovi. Se piti hiffata avata nykkelillä päästäksemme apartamentomme ovelle. Moikkasimme intialaista naapuriamme. Näppäilin numerokoodin ja painoin avaimen kuvaa. Dörtsin lukko laukesi suristen ja loksahtaen. Könysimme sisään kalustettuun, kahden makkarin luukkuumme. Vuokraemäntä oli luvannut kytkeä talouskaasun huomenna.
Makkarin fönäristä avautui näkymä Havličkovan kadulle. Gamlat ja uudet Skodan sporat kolistelivat suuliksessa kohti Nove Mestoa ja Vlatavan rantsua. Niillä oli tapana aloittaa kotoisa urbaani sirkuttelunsa aamulla puoli kuudelta. Vastapäisellä puolella komeili haalean oranssi Palac Feronan jugendrakennus pylväskoristeineen ja bosamimmiveistoksineen. Kadun varressa toimi sporttiliike, muotiputiikki, vinkkurafla ja valuuttakiska. Jengi palloili toppiksissaan ja talvirotseissaan skönettömällä, kivetyllä kartsalla. Metrosteissille oli lyhyt matka.
Dallasimme seuraavana aamuna Arskan kanssa handu handussa kotikatuamme pitkin. Ohitimme Masarykovon stogesteissin. Jatkoimme matkaa Dlazdenaa pitkin tiiraillen sapuskamestojen menuja. Entinen Maksim Gorkin aukio oli muuttunut viime vuosisadan lopulla Senovažnen namestiksi. Hyppäsimme ysin sporaan ison tsyrkan luona Jindřišskalla. Leimasin libarimme. Kummallekin löytyi tsittausmesta. Gamla punavalkoinen, kaksitelinen Skoda lähti jyystämään raiteita pitkin kohti Vaclavin aukiota.
Spora siirtyi snadien kuppiloiden ja monenlaisten putiikkien reunustamalle Vodickovalle. Skuru skujasi suoraa striittiä eteenpäin, kunnes se kurvasi Lazarskajalle. Vehje pysähtyi seuraavaksi tutulla Spalenalla metron ja kauppakeskuksen pysäkillä vaihtaakseen kyytiläisiä. Trafiikkivalot vaihtuivat ja olimme Narodnalla. Ooppera ja jazzklubi jäivät taakse. Raitsikka ylitti entisen Toukokuun 1. päivän nykyisen Legiin sillan. Oikealla leveällä joella häämötti Kaarlen silta ja siitä vasemmalla ylhäällä sojotti Prahan linna.
Spora luikahti Mala Stranan puolelle, käänsi Ujezdilla kärsänsä kohti Smichovia. Kuski kiihdytti Stefanikovalla. Puiston nurtsista ylös tunkeutuva neuvostopanssarin raato oli saanut Ukrainan värit. Teatterissa näyteltiin Hamletia. Vanha Hanoi näytti olevan tapansa mukaan fulsa. Vihdoin skuru stoppasi Smichovin jylhän ostostaivaan edessä. Minä ja Arska poistuimme kuvioista ja suuntasimme kulkumme Stroupeznickehon kadulle Rautateiden kuningaskuntaan.
Tsiigailimme pienoismallimuseossa Tšekin tasavallan lukuisten alueellisten rautatieverkkojen pienoismalleja stogeineen, stadeineen ja muine logistiikkoineen. Useat niistä olivat tulleet tutuiksi jo 1990-luvulla reilatessa omien skidien ja niiden kärryjen kanssa stogella ympäri Tšekkiä ja Slovakiaa. Tsekkasimme vielä dösä-, spora- ja stogesimulaattorin. Arska slumppasi museopuodista omalle himavarikolleen trollikan, nivelsporan ja gamlan kaksivaunuisen Skodan skurun.
Ennen kämpälle paluuta piipahdimme tutussa pivnicessa. Arska urakoi huuleen tillifläsää. Minä vanhukaisena tyydyin prahalaiseen oivallisesti mallastettuun ohrakeittoon.
Matti Laitinen
Praha 1.3.2023
