AMMATTIYHDISTYSLIIKE TIENHAARASSA VENEZUELASSA
Venezuelaa hallitsi ennen Hugo Chávezin hallintokauden alkua 40 vuotta vuorovetoisesti kaksi puoluetta – kristillisdemokraatit (COPEI) ja sosiaalidemokraatit (AD). Tuolloin maan tärkeimmän ammatillisen keskusjärjestön Venezuelan työläisten keskusliiton (CTV) toimintalinjan määrittelivät demarit. 1980- ja 90-luvuilla CTV alkoi tukea maan hallitusten harjoittamaa uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tämän seurauksena kannattavia valtion yrityksiä yksityistettiin, maahan aiheutettiin suurtyöttömyys ja kansasta 80 % suistui köyhyyteen.
Venezuelan virallisesta työvoimasta – 12,5 miljoonasta kansalaisesta – vain 20 % on järjestäytynyt ay-liikkeeseen. Epävirallisella kuutamosektorilla työskentelee 47 % työvoimasta. Maassa toimii nykyisin kaksi ammatillista keskusjärjestöä. CTV edustaa maan poliittista oppositiota ja Työläisten kansallinen ammattiliitto (UNT), jossa on yli 600 000 jäsentä, tukee presidentti Chávezia. Tämän lisäksi on olemassa vielä kristillinen ammattiliitto CODESA ja kaksi kommunistien johtamaa ammatillista etujärjestöä CGT ja CUTV.
Venezuelaa hallitsi ennen Hugo Chávezin hallintokauden alkua 40 vuotta vuorovetoisesti kaksi puoluetta – kristillisdemokraatit (COPEI) ja sosiaalidemokraatit (AD). Tuolloin maan tärkeimmän ammatillisen keskusjärjestön Venezuelan työläisten keskusliiton (CTV) toimintalinjan määrittelivät demarit. 1980- ja 90-luvuilla CTV alkoi tukea maan hallitusten harjoittamaa uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tämän seurauksena kannattavia valtion yrityksiä yksityistettiin, maahan aiheutettiin suurtyöttömyys ja kansasta 80 % suistui köyhyyteen.
Venezuelan virallisesta työvoimasta – 12,5 miljoonasta kansalaisesta – vain 20 % on järjestäytynyt ay-liikkeeseen. Epävirallisella kuutamosektorilla työskentelee 47 % työvoimasta. Maassa toimii nykyisin kaksi ammatillista keskusjärjestöä. CTV edustaa maan poliittista oppositiota ja Työläisten kansallinen ammattiliitto (UNT), jossa on yli 600 000 jäsentä, tukee presidentti Chávezia. Tämän lisäksi on olemassa vielä kristillinen ammattiliitto CODESA ja kaksi kommunistien johtamaa ammatillista etujärjestöä CGT ja CUTV.
KESKUSAMMATTILIITTO CTV VELJEILI KAPITALISTIEN KANSSA
CTV:n johto on harjoittanut v. 1990-luvulta alkaen avointa yhteistyötä liike-elämän sateenkaarijärjestön FEDECAMARAS:in kanssa. Keskusjärjestön korruptoitunut johto ryvettyi pahasti kevään 2002 jenkkiavusteisessa vallankaappaustörttöilyssä. Vuosien 2002–2003 vaihteessa oppositio yritti horjuttaa maan hallitusta masinoimalla poliittisluontoisen kansallisen lakon, joka lamaannutti maan öljynviennin. Työtaistelun aikana valtion öljy-yhtiön (PDVSA) 300 johtohenkilöä irtisanottiin toimestaan. CTV:n puheenjohtaja Carlos Ortega tuomittiin v. 2005 16 vuodeksi vankeuteen osuudestaan lakon organisoimiseen. Hän on nykyisin poliittisessa maanpaossa Perussa.
AY-LIIKE JÄRJESTÄYTYY UUDELLEEN
CTV:ta vastapainoksi perustettiin ensin v. 2001 Bolivaarinen työläisrintama (FSB) ja v. 2003 operaatiota täydennettiin Työläisten kansallisella ammattiliitolla (UNT). Kyseiset etujärjestöt julkitoivat syyskuussa 2005 Caracasissa tukevansa Chávezin poliittista linjaa:
”Me vahvistamme presidentti Hugo Chávezin johtavan roolin tässä demokraattisessa ja osallistuvassa vallankumousprosessissa. Me käsitämme, että ollessamme kasvokkain kapitalismin laiminlyöntien kanssa, jotka ovat syynä kaikelle riistolle, sorrolle, nälälle, kurjuudelle ja saastumiselle maailmassa, meidän on suunnattava kohti uutta yhteiskuntamallia, joka perustuu tasa-arvoon ja sosiaaliseen talouteen. Me hyväksymme sosialismin maailman sorrettujen luokkien toivona. Me uskomme sen merkitsevän tuotannon kollektivisointia ja pakkolunastusta. Me uskomme 21. vuosisadan sosialismiin – työläisten ja kansan hallintoon.”
UNT jäsenmäärä kasvoi v. 2003–04 voimakkaasti. Se solmi 76,5 % maan työehtosopimuksista ja syrjäytti nopeasti CTV:n tärkeimpänä keskusliittona. Vuonna 2005 UNT:n Vappu-marssiin osallistui miljoona työläistä tunnuksenaan mm. ”Työläisten osallistuminen tehtaiden hallintoon on vallankumousta”. Tehtaita vallattiin, suljettiin ja käynnistettiin työläisten toimesta. Kaikkiaan 800 suljettua tehdasta vallattiin koko maassa.
CTV:n johto on harjoittanut v. 1990-luvulta alkaen avointa yhteistyötä liike-elämän sateenkaarijärjestön FEDECAMARAS:in kanssa. Keskusjärjestön korruptoitunut johto ryvettyi pahasti kevään 2002 jenkkiavusteisessa vallankaappaustörttöilyssä. Vuosien 2002–2003 vaihteessa oppositio yritti horjuttaa maan hallitusta masinoimalla poliittisluontoisen kansallisen lakon, joka lamaannutti maan öljynviennin. Työtaistelun aikana valtion öljy-yhtiön (PDVSA) 300 johtohenkilöä irtisanottiin toimestaan. CTV:n puheenjohtaja Carlos Ortega tuomittiin v. 2005 16 vuodeksi vankeuteen osuudestaan lakon organisoimiseen. Hän on nykyisin poliittisessa maanpaossa Perussa.
AY-LIIKE JÄRJESTÄYTYY UUDELLEEN
CTV:ta vastapainoksi perustettiin ensin v. 2001 Bolivaarinen työläisrintama (FSB) ja v. 2003 operaatiota täydennettiin Työläisten kansallisella ammattiliitolla (UNT). Kyseiset etujärjestöt julkitoivat syyskuussa 2005 Caracasissa tukevansa Chávezin poliittista linjaa:
”Me vahvistamme presidentti Hugo Chávezin johtavan roolin tässä demokraattisessa ja osallistuvassa vallankumousprosessissa. Me käsitämme, että ollessamme kasvokkain kapitalismin laiminlyöntien kanssa, jotka ovat syynä kaikelle riistolle, sorrolle, nälälle, kurjuudelle ja saastumiselle maailmassa, meidän on suunnattava kohti uutta yhteiskuntamallia, joka perustuu tasa-arvoon ja sosiaaliseen talouteen. Me hyväksymme sosialismin maailman sorrettujen luokkien toivona. Me uskomme sen merkitsevän tuotannon kollektivisointia ja pakkolunastusta. Me uskomme 21. vuosisadan sosialismiin – työläisten ja kansan hallintoon.”
UNT jäsenmäärä kasvoi v. 2003–04 voimakkaasti. Se solmi 76,5 % maan työehtosopimuksista ja syrjäytti nopeasti CTV:n tärkeimpänä keskusliittona. Vuonna 2005 UNT:n Vappu-marssiin osallistui miljoona työläistä tunnuksenaan mm. ”Työläisten osallistuminen tehtaiden hallintoon on vallankumousta”. Tehtaita vallattiin, suljettiin ja käynnistettiin työläisten toimesta. Kaikkiaan 800 suljettua tehdasta vallattiin koko maassa.
Tehtaiden valtauksissa on kunnostautunut Työläisvallan ja tehtaiden valtauksen vallankumouksellinen rintama FRETECO. Se perustettiin, koska suuntauksen edustajien mukaan ay-johtajat eivät suoneet Venezuelassa valtaa työväenluokalle. Järjestön päämääränä on sosialistinen Venezuela, jossa vallitsee työväen valta. Kaikki suuret tehtaat pitäisi kansallistaa ja saattaa työläisten valvontaan. FRETECO kamppailee oman selvityksensä mukaan bolivaarisen liikkeen sisällä olevia kapitalisteja, oikeistosiipeä, reformisteja ja byrokraatteja vastaan. Organisaatio on trotskilaisen International Marxist Tendency –järjestön jäsen.
CHÁVEZIN SUHTAUTUMINEN AY-LIIKKEESEEN
Chávezin hallitus on tukenut Venezuelan perustuslain mukaisesti työläisten osallistumista teollisuuslaitosten johtamiseen ja valtaamiseen. Se on myös määrittänyt työläisille maksettavan minimipalkan suuruuden. Presidentti haluaisi integroida ay-liikkeen osaksi bolivaarista vallankumousta. Hänen tavoitteenaan on yhteisöllinen valtiososialismi, jossa tuotannon painopiste on valtion yrityksissä, osuuskunnissa ja sosiaalisissa yrityksissä. Ongelmana on vain se, että osa ay-liikkeestä tahtoisi säilyttää järjestöjensä itsehallinnon.
Kasvavat konfliktit työläisten ja hallituksen välillä ovat synnyttäneet kiistan, kuinka työväenliikkeen tulee suhtautua valtioon. Työläisten suurempaa osallistumista rakennettaessa osa valtion byrokraateista hakee suojaa omille eduilleen ja on alkanut kaivaa maata tämän prosessin alta.
Presidentti Chávez ilmaisi oman kantansa ay-liikkeen suhteen 26.3.2007: ”Me tarvitsemme puolueen ja ammattiliitot, mutta emme erillisinä – ei itsehallintoa ammattiliitoille. Samaa sovelletaan puolueille, jotka hakevat itsehallintoa ja haluavat tehdä päätöksiä. Me emme ole täällä tekemässä sekasotkua vaan vallankumousta.”
BOLIVAARISEN AY-LIIKKEEN ONGELMAT
Vuoteen 2008 tultaessa työläisten osallistuminen tehtaiden hallintoon on taantunut lukuisissa laitoksissa tai lakannut kokonaan. Monet ay-aktivistit myöntävät, että ay-liike on pirstaloituneempi kuin koskaan aikaisemmin Chávezin hallintokaudella. UNT:ssa on ilmennyt katkeria sisäisiä erimielisyyksiä. Liitolla on ollut ristiriitaisia kokemuksia työläisten osallistumisesta laitoksien johtamiseen sekä ongelmia omassa autonomiassaan ja demokratiassaan. Sisäiset konfliktit ja väittelyt ovat rappeuttaneet keskusliiton. Heikosta organisoinnista johtuen liitossa työskentelee 21 kansallista koordinaattoria. Henkilövalintoja on lykätty jatkuvasti ryhmäkuntien riitojen, poliittisten erimielisyyksien ja henkilökohtaisen urakilpailun vuoksi. Eri suuntaukset liiton sisällä vetävät kotiin päin.
VALTATAISTELU AY-LIIKKEESSÄ
UNT:n toisessa kongressissa v. 2006 keskusliiton viideksi merkittävimmäksi poliittisiksi ryhmiksi nousivat:
Bolivaaristen työläisten voima (FSBT) lukeutuu Chávezin tukijoihin. Järjestön johtaja Jose Ramon Rivera erotettiin 11.5.2008 Venezuelan työvoimaministerin tehtävistä omavaltaisuuksien vuoksi. Hän usutti vallatun Sanatarios Maracay –saniteettiposliinitehtaan työläisten kimppuun kansalliskaartin ja kaitsi heitä kyynelkaasulla. Ministeri perusti tehtaaseen rinnakkaisen ammattijärjestön ja halusi saattaa tehtaan takaisin pomojen hallintaan.
Alfredo Maneiron vallankumouksellisten työläisten liike (MONTRAM) vaikuttaa terästeollisuudessa ja julkisella sektorilla. Järjestön johtokaksikko kuuluu PSUV:iin.
Alfredo Maneiron vallankumouksellisten työläisten liike (MONTRAM) vaikuttaa terästeollisuudessa ja julkisella sektorilla. Järjestön johtokaksikko kuuluu PSUV:iin.
Vallankumouksen työläiskollektiivin (CTR) johdossa on kristillinen sosialisti Marcela Maspero, joka on PSUV:n jäsen. Hän ajaa ay-liikkeen ehdotonta tukea Chávezille.
Yhdistynyt vallankumouksellis-anti-imperialistinen luokka –suuntauksen (C-CURA) tavoitteena on demokraattinen, osallistuva ja itsehallinnollinen ay-liike. Ryhmittymä pitää yhteyttä trotskilaiseen III Internationaaliin.
Autonominen ammattiliitto on muita pienempi järjestö. Se on osa Isänmaa kaikille –liitto-laispuoluetta (PPT).
FSTB:n ja MONTRAM:in käsissä ovat ay-liikkeen johtopaikat valtion omistamassa teollisuudessa ja julkisella sektorilla. CTR ja C-CURA ovat keskittyneet työläisten osallistumiseen yritysten johtamisessa. Ne voittivat puolelleen yksityissektorille syntyneiden uusien ammattiliittojen luottamuksen.
C-CURA sai enemmistön UNT:n kongressissa ja se vaati CTR:n kanssa välittömästi johdon vaaleja. Muut osapuolet ehdottivat vaalin lykkäämistä vedoten v. 2006 presidentin vaaliin. Kokous meni hulinaksi, jonka seurauksena aiheutuneen hajaannuksen myötä UNT menetti merkityksensä bolivaarisena keskusammattiliittona.
Venezuelan ay-liike on suhtautunut nihkeästi radikaaleihin yhteiskunnallisiin muutoksiin Venezuelassa, koska siltä puuttuu yhteinen poliittinen strategia ja tahto, jolla se voisi syventää bolivaarista prosessia kohti sosialismia ja aitoa työläisten valtaa. Ay-liikkeen tavoitteena ovat jäsenistön paremmat palkat ja sen oman aseman pönkitys yhteiskunnassa, vaikka maassa elää megamassoittain köyhiä ihmisiä. UNT on edeltäjänsä tapaan vältellyt ns. epävirallisella sektorilla työskentelevien työläisten organisoimista ay-liikkeeseen. Tämä on johtanut vastakkainasetteluun järjestäytyneen ay-liikkeen ja vallankumouksen selkärankana toimivien köyhien venezuelalaisten kesken.
AY-LIIKKEEN ASEMA VALLANKUMOUKSESSA
Antonio Gramscin käsityksen mukaan: ”Osa työväenliikkeestä määrittelee ay-liikkeen vallankumouksellisimmaksi tekijäksi. Ammattiyhdistykset ja –liitot edustavat proletaarisen järjestäytymisen muotoja, jotka ovat ominaisia pääoman hallitsemalle historialliselle kaudelle... Ne ovat erottamaton osa kapitalistista yhteiskuntaa ja että niiden toiminta on välittömästi yhteydessä yksityisomistukseen perustuvaan järjestelmään.”
Gramsci näkeekin ay-toiminnan sijasta proletaarisen valtion perikuvaksi tehdasneuvoston. Ammattiyhdistys pohjautuu hänen mukaansa erilliseen ammattialaan, kun sitä vastoin tehdasneuvosto perustuu eri ammattien elimelliseen ja konkreettiseen yhteyteen, joka muodostuu kurinalaisuuteen totuttavassa tuotantoprosessissa.
Ay-liikkeen voima sinällään ei riitä yhteiskunnan muuttamiseksi sosialistiseksi. Toisaalta puolalaisen Solidaarisuus-ammattijärjestön kokemus 1980–90-luvuilla osoittaa, että ammattiliittoa voidaan hyödyntää tehokkaasti yhteiskuntajärjestelmän muuttamisessa – jopa sosialismin kaatamisessa.
Gramsci mieltää tehdasneuvoston teollisuudessa vallitsevan laillisuuden kieltämiseksi. ”Se kannustaa työväkeä ottamaan vallan teollisuudessa, tekemään työväenluokasta teollisuusvallan perustan. Ammattiyhdistys on eräs laillisuuden muoto, ja sen on myös vaadittava jäseniltään laillisuudessa pitäytymistä”... eli pidättäytymistä kapitalismissa. Näiden kahden asian oivaltamisen puutteesta on kyse Venezuelan ay-liikkeessäkin.
Autonominen ammattiliitto on muita pienempi järjestö. Se on osa Isänmaa kaikille –liitto-laispuoluetta (PPT).
FSTB:n ja MONTRAM:in käsissä ovat ay-liikkeen johtopaikat valtion omistamassa teollisuudessa ja julkisella sektorilla. CTR ja C-CURA ovat keskittyneet työläisten osallistumiseen yritysten johtamisessa. Ne voittivat puolelleen yksityissektorille syntyneiden uusien ammattiliittojen luottamuksen.
C-CURA sai enemmistön UNT:n kongressissa ja se vaati CTR:n kanssa välittömästi johdon vaaleja. Muut osapuolet ehdottivat vaalin lykkäämistä vedoten v. 2006 presidentin vaaliin. Kokous meni hulinaksi, jonka seurauksena aiheutuneen hajaannuksen myötä UNT menetti merkityksensä bolivaarisena keskusammattiliittona.
Venezuelan ay-liike on suhtautunut nihkeästi radikaaleihin yhteiskunnallisiin muutoksiin Venezuelassa, koska siltä puuttuu yhteinen poliittinen strategia ja tahto, jolla se voisi syventää bolivaarista prosessia kohti sosialismia ja aitoa työläisten valtaa. Ay-liikkeen tavoitteena ovat jäsenistön paremmat palkat ja sen oman aseman pönkitys yhteiskunnassa, vaikka maassa elää megamassoittain köyhiä ihmisiä. UNT on edeltäjänsä tapaan vältellyt ns. epävirallisella sektorilla työskentelevien työläisten organisoimista ay-liikkeeseen. Tämä on johtanut vastakkainasetteluun järjestäytyneen ay-liikkeen ja vallankumouksen selkärankana toimivien köyhien venezuelalaisten kesken.
AY-LIIKKEEN ASEMA VALLANKUMOUKSESSA
Antonio Gramscin käsityksen mukaan: ”Osa työväenliikkeestä määrittelee ay-liikkeen vallankumouksellisimmaksi tekijäksi. Ammattiyhdistykset ja –liitot edustavat proletaarisen järjestäytymisen muotoja, jotka ovat ominaisia pääoman hallitsemalle historialliselle kaudelle... Ne ovat erottamaton osa kapitalistista yhteiskuntaa ja että niiden toiminta on välittömästi yhteydessä yksityisomistukseen perustuvaan järjestelmään.”
Gramsci näkeekin ay-toiminnan sijasta proletaarisen valtion perikuvaksi tehdasneuvoston. Ammattiyhdistys pohjautuu hänen mukaansa erilliseen ammattialaan, kun sitä vastoin tehdasneuvosto perustuu eri ammattien elimelliseen ja konkreettiseen yhteyteen, joka muodostuu kurinalaisuuteen totuttavassa tuotantoprosessissa.
Ay-liikkeen voima sinällään ei riitä yhteiskunnan muuttamiseksi sosialistiseksi. Toisaalta puolalaisen Solidaarisuus-ammattijärjestön kokemus 1980–90-luvuilla osoittaa, että ammattiliittoa voidaan hyödyntää tehokkaasti yhteiskuntajärjestelmän muuttamisessa – jopa sosialismin kaatamisessa.
Gramsci mieltää tehdasneuvoston teollisuudessa vallitsevan laillisuuden kieltämiseksi. ”Se kannustaa työväkeä ottamaan vallan teollisuudessa, tekemään työväenluokasta teollisuusvallan perustan. Ammattiyhdistys on eräs laillisuuden muoto, ja sen on myös vaadittava jäseniltään laillisuudessa pitäytymistä”... eli pidättäytymistä kapitalismissa. Näiden kahden asian oivaltamisen puutteesta on kyse Venezuelan ay-liikkeessäkin.
AY-LIIKE JA VENEZUELAN YHDISTYNYT SOSIALISTINEN PUOLUE (PSUV)
Kaikki muut UNT:n poliittiset suuntaukset hyväksyivät PSUV:iin liittymisen paitsi C-CURA, joka repesi kahtia tässä kysymyksessä. Toinen osapuoli hylkäsi puolueeseen liittymisen, koska se merkitsisi heidän mukaansa siirtymistä kohti vihamielisempää näkemystä valtion suhteen eli suuntautumista kohti kapitalismin kumoamiseen. Sama porukka ehdotti myös joulukuussa 2007 perustuslaista suoritetun kansanäänestyksen vesittämistä. Enemmistö C-CURA:n väestä äänesti kuitenkin PSUV:iin liittymisen puolesta. He muodostivat Stalin Perez Borgesin johdolla oman Sosialistinen suuntaus –ryhmittymänsä.
Hugo Chávez painotti Vappu-puheessaan, että hän haluaa Venezuelan yhdistyneen sosialistisen puolueen edistävän ay-liikkeen eri sektoreiden yhtenäisyyttä. Ammattiliittojen on kyettävä valitsemaan itse omat johtajansa ja päättämään omista taisteluistaan. Ammattiliittoja ei pitäisi alistaa PSUV:in alaisiksi. Hänen mukaansa UNT:n pitäisi kokoontua keskustelemaan tehtaiden valtaamisesta ja keskittyä kehittämään työläisten valtaa esimerkkinä sosialismin rakentamisesta.
Matti Laitinen
Lähteet:
www.venezuelanalysis.com, Dr. Kurt-Peter Schütt / Friedrich Ebert Stiftung, Patrick Larsen / www.marxist.com, Paul Hampton / www.workersliberty.org, Antonio Gramsci / Työväenluokan yhtenäisyys ja ML:n omat aikaisemmat artikkelit.
