BUDAPEST
Tonava on puhkonut vuosituhansia
kallioita ja kulttuureja virratessaan
kohti Mustaamerta.
Minä olen potkinut pikkukiviä
Budan ja Pestin rantakaduilla
neljänä vuosikymmenenä.
Valtaosa omasta elämästäni
on urautunut uomaansa
viime vuosisadalla
jättäen omat merkkinsä
kehooni ja mieleeni.
Minä näin kansantasavallan
kukinnan ja kuihtumisen,
kádárilaisen sosialismin hiipumisen,
rajojen aukeamisen,
Varsovan liiton vaihtumisen Natoon,
siirtymisen SEV:istä Euroopan unioniin
ja uusnatsien esiinmarssin.
Unkarin sosialistisen työväenpuolueen
pääsihteeri Grosz totesi helmikuussa 1989:
”Poliittisten vastustajiemme ääriryhmä
ei halua sosialismin uudistumista vaan sen
lakkauttamista rauhanomaisin keinoin.
He eivät halua jakaa vaikeuksia, vaan
tahtovat heikkouksiamme hyväksi käyttäen
palauttaa vanhan järjestyksen.”
Unkarilaiset rakastavat
lukuisia omia silta- ja aukiosankareitaan.
Heitä kierrätetään joustavasti
vuosisadasta ja järjestelmästä toiseen.
Kansainväliset vallankumousmiehet
sen sijaan on kuskattu patsaspuistoon.
Tonavan ylittää
kahdeksan siltaa.
Natsit tuhosivat
II maailmansodassa
olemassa olevista viisi.
Kaksi uusinta siltaa
Eteläinen rautatiesilta ja
Megyerin haruskaapelisilta
on rakennettu vasta
kapitalismin palauttamisen jälkeen.
Kolme kertaa Kulosaaren sillan pituinen
laattapalkkisilta ylittää Margit-saaren ja Óbudan.
Sen kannella huristaa vuorokaudessa
150 000 ajoneuvoa.
Se vihittiin käyttöön Stalinin siltana 60 vuotta sitten.
Teräksen kovan syrjäytti myöhemmin
oma esiyksinvaltias – Árpád.
Hänen muistonsa roihuaa
uudella vuosituhannella
Magyar Gárdan univormuissa,
nahkapäissä ja Árpádin liehuvissa
punavalkovaakaraitaisissa lipuissa.
Äärioikeiston Jobbik-puolueen saadessa
viime keväänä 47 paikkaa parlamenttiin
nuoliristi tunkeutui syvälle
pustan politiikkaan ja arkeen.
Seitsemällä kantamuurilla lepäävä Margitin silta
piirtyi eteeni ensi kerran 37 vuotta sitten.
Tervehdittyäni Ferenc Kazinczya
laskeuduin yhteen Batthyány Térin
tynnyrioviseen kellarikuppilaan.
Kumosin Karl Marx Stadtissa pantua olutta.
Kapakan kusiputkassa Erich Honecker revitteli
sähkökitaraa.
Kohdatessani jälleen päivänvalon
vaelsin Budai álso rakpartia pitkin etelään.
Kaarisilta johdatti minut Palatinuksen rikkikylpylään
sekä itärannalle graniittiviittaan verhoutuneiden,
kulmikkaiden Marxin ja Engelsin luokse.
Széchenyin ketjusilta yhdisti
vuonna 1849 ensimmäisenä
Budan, Óbudan ja Pestin kaupungit.
Ylitysväylän kummassakin päässä
maatukien päällä lepäsi kaksi kivileijonaa.
Sillan kansi oli ripustettu
valtavien rautaketjujen varaan.
Sodassa vaurioitunut silta korjattiin
sata vuotta syntymänsä jälkeen.
Se entisöitiin 23 vuotta sitten.
Lähes satatuhatta niittiä uusittiin.
Erzébetin valkoinen riippusilta sijaitsee
jokipätkän kapeimmassa kohdassa.
Kauniissa nelipilarisessa sillassa
on kolme jänneväliä.
Salamurhatulle Elisabethille on pystytetty
pronssipatsas puistoon Budan puolelle.
Uuden sillan kohottua sodan tuhoaman tilalle
sitä pidettiin osoituksena
unkarilaisten työläisten
elävästä tahdosta ja luovuudesta
rakentaa sosialismia.
Neljä myyttistä Turul-haukkaa istui
Szabadságin ketjusillan
vihreiden pylonien päissä
suojelemassa taivallustani.
Keisareilla on tapana vaieta vapaudesta.
Keisari Franz-Josef korkkasi kuitenkin
Vapauden sillan.
Teräksisen Szabadságin ketjusillan
valurautaiset sillankaiteet
johdattivat minut
Gellert-kukkulalta kauppahalleille.
Paprikat, karppialtaat, salamit ja savuläskit
hulmahtivat tuoksuina tajuntaani.
Olen istunut monesti Dimitrovin aukiolla
siemailemassa vaniljapäärynälikööriä.
Asuessani kerran 80-luvulla
Béla Bartókin kadulla
tutustuin borozójen
sinkkisammioista kauhottuun
tahmean känniseen
mikrokosmokseen.
Maleksin Petöfin ristikkopalkkisillalla pohtien.
Keltavalkoiset raitiovaunut
kolistelivat ohitseni.
Tiet vievät Budaan
tai Pestiin.
Kun mikään tie
ei perille vie,
on löydettävä silta,
joka ylittää Tonavan
ja yhdistää tiet.
Minä arvostin unkarilaista sosialismia
ja sen kansallisia ominaispiirteitä.
Gulassikeittoa, egriä ja leipää riitti kaikille.
Nykyinen oikeistohallitus aikoo poistaa
köyhyyden häätämällä kodittomat pois
julkisilta paikoilta.
Unkarin valtapuolue Fidesz janoaa
Suur-Unkarin palauttamista.
Miksi unkarilaiset raahasivat
kivenjärkäleen
Gellért-kukkulan laelle
ja sallivat sen vieriä
jälleen kerran
Tonavaan?
Matti Laitinen syksyllä 2010
Tonava on puhkonut vuosituhansia
kallioita ja kulttuureja virratessaan
kohti Mustaamerta.
Minä olen potkinut pikkukiviä
Budan ja Pestin rantakaduilla
neljänä vuosikymmenenä.
Valtaosa omasta elämästäni
on urautunut uomaansa
viime vuosisadalla
jättäen omat merkkinsä
kehooni ja mieleeni.
Minä näin kansantasavallan
kukinnan ja kuihtumisen,
kádárilaisen sosialismin hiipumisen,
rajojen aukeamisen,
Varsovan liiton vaihtumisen Natoon,
siirtymisen SEV:istä Euroopan unioniin
ja uusnatsien esiinmarssin.
Unkarin sosialistisen työväenpuolueen
pääsihteeri Grosz totesi helmikuussa 1989:
”Poliittisten vastustajiemme ääriryhmä
ei halua sosialismin uudistumista vaan sen
lakkauttamista rauhanomaisin keinoin.
He eivät halua jakaa vaikeuksia, vaan
tahtovat heikkouksiamme hyväksi käyttäen
palauttaa vanhan järjestyksen.”
Unkarilaiset rakastavat
lukuisia omia silta- ja aukiosankareitaan.
Heitä kierrätetään joustavasti
vuosisadasta ja järjestelmästä toiseen.
Kansainväliset vallankumousmiehet
sen sijaan on kuskattu patsaspuistoon.
Tonavan ylittää
kahdeksan siltaa.
Natsit tuhosivat
II maailmansodassa
olemassa olevista viisi.
Kaksi uusinta siltaa
Eteläinen rautatiesilta ja
Megyerin haruskaapelisilta
on rakennettu vasta
kapitalismin palauttamisen jälkeen.
Kolme kertaa Kulosaaren sillan pituinen
laattapalkkisilta ylittää Margit-saaren ja Óbudan.
Sen kannella huristaa vuorokaudessa
150 000 ajoneuvoa.
Se vihittiin käyttöön Stalinin siltana 60 vuotta sitten.
Teräksen kovan syrjäytti myöhemmin
oma esiyksinvaltias – Árpád.
Hänen muistonsa roihuaa
uudella vuosituhannella
Magyar Gárdan univormuissa,
nahkapäissä ja Árpádin liehuvissa
punavalkovaakaraitaisissa lipuissa.
Äärioikeiston Jobbik-puolueen saadessa
viime keväänä 47 paikkaa parlamenttiin
nuoliristi tunkeutui syvälle
pustan politiikkaan ja arkeen.
Seitsemällä kantamuurilla lepäävä Margitin silta
piirtyi eteeni ensi kerran 37 vuotta sitten.
Tervehdittyäni Ferenc Kazinczya
laskeuduin yhteen Batthyány Térin
tynnyrioviseen kellarikuppilaan.
Kumosin Karl Marx Stadtissa pantua olutta.
Kapakan kusiputkassa Erich Honecker revitteli
sähkökitaraa.
Kohdatessani jälleen päivänvalon
vaelsin Budai álso rakpartia pitkin etelään.
Kaarisilta johdatti minut Palatinuksen rikkikylpylään
sekä itärannalle graniittiviittaan verhoutuneiden,
kulmikkaiden Marxin ja Engelsin luokse.
Széchenyin ketjusilta yhdisti
vuonna 1849 ensimmäisenä
Budan, Óbudan ja Pestin kaupungit.
Ylitysväylän kummassakin päässä
maatukien päällä lepäsi kaksi kivileijonaa.
Sillan kansi oli ripustettu
valtavien rautaketjujen varaan.
Sodassa vaurioitunut silta korjattiin
sata vuotta syntymänsä jälkeen.
Se entisöitiin 23 vuotta sitten.
Lähes satatuhatta niittiä uusittiin.
Erzébetin valkoinen riippusilta sijaitsee
jokipätkän kapeimmassa kohdassa.
Kauniissa nelipilarisessa sillassa
on kolme jänneväliä.
Salamurhatulle Elisabethille on pystytetty
pronssipatsas puistoon Budan puolelle.
Uuden sillan kohottua sodan tuhoaman tilalle
sitä pidettiin osoituksena
unkarilaisten työläisten
elävästä tahdosta ja luovuudesta
rakentaa sosialismia.
Neljä myyttistä Turul-haukkaa istui
Szabadságin ketjusillan
vihreiden pylonien päissä
suojelemassa taivallustani.
Keisareilla on tapana vaieta vapaudesta.
Keisari Franz-Josef korkkasi kuitenkin
Vapauden sillan.
Teräksisen Szabadságin ketjusillan
valurautaiset sillankaiteet
johdattivat minut
Gellert-kukkulalta kauppahalleille.
Paprikat, karppialtaat, salamit ja savuläskit
hulmahtivat tuoksuina tajuntaani.
Olen istunut monesti Dimitrovin aukiolla
siemailemassa vaniljapäärynälikööriä.
Asuessani kerran 80-luvulla
Béla Bartókin kadulla
tutustuin borozójen
sinkkisammioista kauhottuun
tahmean känniseen
mikrokosmokseen.
Maleksin Petöfin ristikkopalkkisillalla pohtien.
Keltavalkoiset raitiovaunut
kolistelivat ohitseni.
Tiet vievät Budaan
tai Pestiin.
Kun mikään tie
ei perille vie,
on löydettävä silta,
joka ylittää Tonavan
ja yhdistää tiet.
Minä arvostin unkarilaista sosialismia
ja sen kansallisia ominaispiirteitä.
Gulassikeittoa, egriä ja leipää riitti kaikille.
Nykyinen oikeistohallitus aikoo poistaa
köyhyyden häätämällä kodittomat pois
julkisilta paikoilta.
Unkarin valtapuolue Fidesz janoaa
Suur-Unkarin palauttamista.
Miksi unkarilaiset raahasivat
kivenjärkäleen
Gellért-kukkulan laelle
ja sallivat sen vieriä
jälleen kerran
Tonavaan?
Matti Laitinen syksyllä 2010
