Runoja pojalleni v. 1990




KUU-UKOLLEMME


Pilvisten päivien uutiset
ovat usein surullisia.
Maailmankaikkeus on täynnään
elämää ja kuolemaa
iloa ja surua.
Pikku Kuu-ukkomme asetuit
vihdoinkin radallesi.
Syntymäsi oli vaikea.
Olit kuolla alkumereesi.
Me rakastamme sinua
sellaisena kuin olet,
ohjelmointivirheinesi ja kaikkineen.
Pieni Kuu-ukkomme
olet nyt ihmiskunnan jäsen.
Äitisi ja isäsi tekevät kaikkensa,
jotta tämä jäsenoikeus osaltasi
myös toteutuu.
Rakas, poikamme
Aarni-Johannes,
tervetuloa elämään.


Helsinki 30.7.1990
Matti Laitinen



PIENELLE AHVENELLE


Tässä me istumme kahden
minä ja poikani Aarni-Johannes Ahven.

On jo reilu iltapäivä.
Minulla on yllä sinivalkoinen raitapaita.
Aarnille ei sapuska maita.

Mahasta vääntää, itkettää.
Se makaa sylissäni
silmät ummessa.
Minä kuuntelen bluesia.

Aarni, jos et nyt juo maitoa,
et omaksu koskaan oluesta nauttimisen taitoa.
Aarni aukoo ruususuutaan kuin pieni ahven.

Lämmitän välillä kupissa maitopulloa.
Aarni vain tahtoisi perästään pierua sulloa.
Asetan sen selälleen sohvalle.
Otan pikku jaloista kiinni ja pumppaan
pierua mahasta.

Aarni avaa siniset silmänsä,
heiluttaa käsiään.
Voi, tätä riemua!
Mahassa törähtää.
Vihdoinkin pelastava kultahippumuussi
Turun keltaisena vaippaan rojahtaa.

Vaipat vaihdettuamme
istumme tässä taas kahden
minä ja poikani Aarni-Johannes Ahven.

Aarni, jos sulla ei ole enää ruokahalua,
kuunnellaan bluesia.
Annetaan jämien nenäletkusta
mahaan valua.

Helsinki syyskuussa 1990

Matti Laitinen



SUNNUNTAINA


On sunnuntai-iltapäivä.
Olen krapulassa.
Kartoitamme Aarnin kanssa
Käpylän kujia ja katuja.
Me paskannamme pyhimystemme jaloille,
jotta niissä kasvaisi kukkia.
Meidän ei tarvitse kaataa
eikä pystyttää patsaita.
Me jätämme sormenjälkemme
tähän aikaan
elämällä.

Meidän elämämme
on yhtä värikästä
ja ainutkertaista
kuin kukin syksy
ruskan kirjavoittamine
lehtineen.

Me julistaudumme
tällä puiston penkillä
oman elämämme herroiksi.


Helsinki syyskuussa 1990



Matti Laitinen




LAUANTAINA


Taivaalta puskee räntää.
Ihmiset kaupungilla kauppoihin säntää.
Isä juo keskaria keskellä päivää.
Hän hoivaa lastaan ja katselee
japanilaista leffaa.
Lapsen mahaan sattuu.
Isä painaa tahdikkaasti sen peffaa.

Lauantai-iltapäivällä vaipanvaihtoa
ja tuttipullojen pesua.
Isä sanoi äsken filmissä pojalleen:
”Älä runkkaa liian usein!
Jos se on välttämätöntä,
tee se vessassa.”
Me emme pohdi Aarnin kanssa
siittimen käteen sovittamisen tarpeellisuutta
tai sen tuomaa autuutta.

Me valmistaudumme pikkuhiljaa sydänleikkaukseen.
Kuukauden kuluessa Aarnin sydän paikataan
kolmesta kohtaa kuin fillarin sisäkumi.
Operointihetkellä maan peittää lumi.
Aarni murisee turvapulkassaan,
ähkyy ja paiskoo päätään.
Jatkamme taas syömistä.
Jokainen päivä on elämää.
Me kasaamme päiviä koriin
kuin suppilovahveroita.

Helsinki marraskuussa 1990



Matti Laitinen



Tämän blogin suosituimmat tekstit