RÄKÄOSTERIJOJOT VIEVÄT SUOMEA NATO:on

YK:n peruskirjan mukaan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavien valtioiden välisten riitojen selvittely tulisi perustua rauhanomaisiin menettelytapoihin. Jos turvallisuusneuvosto katsoo, että 41. artiklassa edellytetyt toimenpiteet ovat riittämättömiä, tai jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, se voi ryhtyä ilma-, meri- tai maasotavoimien avulla toimintaan, jota se pitää tarpeellisena kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi.

On ikävää havaita, että YK:n 24.10.1945 voimaansaattama peruskirja on muuttunut kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kannalta kokoelmaksi kastuneita paperitiikerin haukotuksia. Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ja YK:n asema kansainvälisten kriisien ratkaisijana on menettänyt maamme poliittisen eliitin keskuudessa merkityksensä. Ne ovat korvautuneet NATO-yhteistyöllä. Suomi aloitti hivuttautumisensa kohti NATO:n jäsenyyttä liittymällä Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi v. 1992 ja v. 1994 Naton rauhankumppanuusohjelmaan. NACC:n korvanneeseen Euro-Atlanttiseen yhteistyöneuvostoon (EAPC) maamme änkesi v. 1997. Elämme NATO-yhteyksien syventämisen aikaa.

NATO:n MUUTTUNUT ROOLI

Kylmän sodan päättymisen jälkeen Nato on laajentunut itään entisiin Varsovan liiton maihin ja neuvostovaltioihin. Sotilasliiton toiminta on aktivoitunut ja sen toiminnan luonne on muuttunut kauhun tasapainottomuuden kaudella puolustusliitosta hyökkäysliitoksi. Se suhtautuu välinpitämättömästi YK:n päätöslauselmiin. Todistaakseen voimansa NATO suoritti ensimmäisen sotatoimensa helmikuussa 1994 Bosnia-Hertsegovinassa.

On suorastaan naurettavaa, että NATO:n peruskirjan 7. artiklassa väitetään, että NATO-sopimus ei vaikuttaisi millään tavoin niihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joita sen YK:hon kuuluvilla jäsenvaltiolla Yhdistyneiden Kansankuntien peruskirjan nojalla on.

SIVIILIEN JOUKKOTUHOON ERIKOISTUNUT SOTILASLIITTO

YK:n yleiskokous toi julki 11.12.1946 päätöslauselmassaan joukkotuhonnan olevan rikos kansainvälistä oikeutta vastaan, YK:n hengen ja päämäärien vastaista sekä sen olevan myös sivistyneen maailman tuomitsema teko. Kyseisen päätöslauselman 1. artiklassa sanotaan: ”Sopimuspuolet toteavat joukkotuhonnan, tapahtui se sitten rauhan tai sodan aikana, olevan kansainvälisen oikeuden mukaan rikoksen, jonka ehkäisemiseen ja rankaisemiseen ne sitoutuvat. Tällaisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt on rangaistava siitä riippumatta, ovatko he perustuslain mukaisesti hallitusvastuussa olevia henkilöitä, virkamiehiä tai yksityisiä henkilöitä.”

USA:n johtaman NATO:n siviileihin kohdistavat täsmätappotoimenpiteet Afganistanissa ja Irakissa täyttävät varsin hyvin joukkotuhonnan tunnusmerkit. USA:n ja NATO-maiden valtiojohtajat olisi asetettava syytteeseen kansanmurhista Haagin kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen. Rikostuomioistuimella on valta tuomita henkilöitä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonnasta. Miksi YK:n pakotejärjestelmiä ei sovelleta tähän imperialistiseen sotilasliittoon?

NATO:n PERUSKIRJAN JOUSTAVA 5. ARTIKLA

”Sopimuspuolet sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan… jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä harjoittamalla erillistä tai yhteistä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa tunnustettua puolustautumisoikeutta auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai hyökkäyksen kohteeksi joutuneita sopimuspuolia…”

Afganistan ja Irak eivät ole hyökänneet aseellisesti – ainoankaan niistä nähden maapallon toisella puolella sijaitsevan – NATO-valtion kimppuun, joten NATO:n peruskirjan 5. artiklan määrittelemään kollektiiviseen puolustautumisoikeuteen vetoaminen 12.9.2001 oli Afganistanin valloitussodan kohdalla täysin kestämätön peruste. Irakin miehitys rikkoi myös kaikkia mahdollisia kansainvälisiä sopimuksia. USA:n johtama liittoutuma aloitti maahyökkäyksen Irakiin 20.3.2003 ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta tai edes julistamatta sotaa. Sodan aloittaminen aiheutti ristiriitoja NATO:n sisällä, koska Ranska, Saksa ja Belgia vastustivat Irakin sotaa, mutta tämäkään ei lopettanut itse sotaa. Irakista ei ole löytynyt joukkotuhoaseita ja yhteyksiä USA:n kouluttamaan Al-Qaidaan, koska se ei ollut edes tarpeen. Espanja on vetänyt joukkonsa pois Irakista.

NATO:n peruskirja on merkillinen laitos. Siinä mainitaan, että 5. artiklan mukaiset aseelliset toimenpiteet on lopetettava, kun YK:n turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.

SUOMI JA NATO

Suomen oikeistolaiset räkäosterijojot pyrkivät liittämään maamme vaikka väkisin NATO:n täysjäseneksi. Kuinka moni kansalainen tiedostaa ratifioidun NATO-sopimuksen olevan valtiosopimus, jota voi tarkistaa vasta 10 vuotta siihen liittymisen jälkeen, mikäli toiset jäsenmaat suostuvat siihen. Lisäksi maamme voisi irtisanoutua sotilasliitosta aikaisintaan 21 vuotta siihen liittymisen jälkeen. Kaikille lienee selvää, että mitkään Suomen aikaisemmin tai tulevaisuudessa solmimat kansainväliset sitoumukset eivät saa olla ristiriidassa NATO:n määräysten kanssa.

Kuinka syvälle Suomen – NATO-myönteisen poliittisen eliitin – on työnnettävä kätensä paskaan, ennen kuin se huomaa kourivansa paskaa? Suomen kansaa ei voi pakottaa loputtomilla gallupeilla, Martti Ahtisaaren nuoleskelevilla tyhmyyksillä ja Hesarin mielipidemuokkauksella liittymään NATO:n täysjäseneksi.

Olisi parempi suuntautua tulevaisuuteen ja solmia YYA-sopimus Kiinan kanssa kuin haikailla lahoavan jenkki-imperiumin perään.


IRTI NATOSTA!

Matti Laitinen

Tämän blogin suosituimmat tekstit