PUOLUEIDEN VALLASTA YHTEISÖJEN VALTAAN
Äänestämättä jättäneiden kansalaisten suuri määrä Suomen kunta- ja eduskuntavaaleissa on vakava viesti edustuksellisen demokratian toimimattomuudesta ja ihmisten vieraantumisesta politiikasta. Edustuksellisen demokratian avulla on hyvin vaikea muuttaa suomalaista yhteiskunnallista todellisuutta, koska siihen ei sisälly taloudellista demokratiaa. Se on luonteeltaan taantumuksellista ja muodollista, koska kansanedustajilla ja kunnanvaltuutetuilla on itse asiassa hyvin vähän valtaa päättää enää yhtään mistään mitään. Heille on paremminkin sälytetty vain vastuuta tehtyjen päätöksien seurauksista ja niiden oikeutuksen selittämisestä. EU:n kanssa tehdyn valtiosopimuksen myötä eduskunnan päätäntävaltaa on lisäksi karannut Brysseliin. Virkamiehet ja hallitus ovat syrjäyttäneet eduskunnan, jonka pitäisi edustaa päätöksenteossa Suomessa kansaa.
Tosiasiassa mikään ei muutu Suomessa niin kauan, kuin nukkuvien puolueen ja kolmen valtionhoitajapuolueen yhteinen äänimäärä muodostaa ehdottoman enemmistön kaikissa vaaleissa.
MIKSI IHMISET EIVÄT ÄÄNESTÄ?
Yhteiskunnan demokraattisuus ilmenee siitä, että kuinka paljon valtaa ja vastuuta sen jäsenelle on annettu päättää omasta elämästään ja elinympäristöstään. Liian monen kansalaisen motivaatio äänestämiseen loppuu nimenomaan siihen turhauttavaan tosiasiaan, ettei hän voi päättää edustuksellisen demokratian vallitessa edes omasta elämästään. Kaikkialla, missä esiintyy valtaa, on puute demokratiasta. Vastuu on niin ehtymätön luonnonvara, että sitä riittää yllin kyllin jokaiselle. Miksi valtaa ei jaettaisi?
VALLANKÄYTTÖ
Vallankäyttö on ihmisen tietoista valtaa hallita toista ihmistä, hänen tahattomien ja tahallisten tekojen valvomista ja tarpeen vaatiessa myös niiden tukahduttamista. Päämäärä ja keinot sanelevat tietoisen tahtotoiminnan arvolatauksen eli onko toimenpide oikein vai väärin. Suomessa vallankäyttö on järjestään kilpailuksi nimettyä yksisuuntaista vuorovaikutusta, jossa rikkaat alistavat ja köyhät alistuvat. Edustuksellinen demokratia palvelee tätä samaa asiaa.
Yksilöllisen vallan määrä on sidoksissa yhteiskunnalliseen luokka-asemaan, yksilön kykyihin ja taitoihin (sekä psyykkisiin että fyysisiin) sekä sukupuoleen, etniseen taustaan ja kuulumiseen johonkin marginaaliryhmään (vammaiset, vajaakuntoiset lapset ja vanhukset).
VASTUULLINEN YHTEISKUNTA
Vastuu on ihmisen kiinnostusta ja etenkin halua vastata puheidensa ja tekojensa aiheuttamista seuraamuksista. Vastuullisuus liittyy suhtautumiseen toisiin ihmisiin, omaan itseensä, muihin elollisiin olentoihin, ympäristöön, työhön, esineisiin ja omaisuuteen. Rehellinen ja vastuunsa kantava ihminen seisoo puheidensa ja tekojensa takana.
Yhteiskunnan jäsenet on saatava tuntemaan ja kokemaan, että he kuuluvat yhteisöön, jossa heidän ihmisarvoaan ja yksilöllisyyttään kunnioitetaan. Heidän mielipiteitään ja ehdotuksiaan on kuunneltava, ja ne on huomioitava myös käytännön yhteiskuntaelämän toteutuksessa. Kaikkia on kohdeltava tasa-arvoisesti yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti. Kenellekään ei pidä suoda mitään erikoisasemaa.
EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN TILALLE OSALLISTUVA DEMOKRATIA
Vanhat valtiohoitajapuolueet ja niiden edustukselliseen demokratiaan perustuva poliittinen valta pitäisi korvata yhteisövaltaan perustuvalla osallistuvalla ja osallistumista kannustavalla demokratialla, joka soisi kansalaisille mahdollisuuden päättää kaikista oman elinympäristönsä asioista – mukaan lukien taloudesta. Valta ja vastuu siirtyisivät tässä järjestelmässä puolueilta kansalaisten muodostamille yhteisöille.
ALUEELLISET KOTITALOUDET
Kaupunginosan eri asuinalueitten kotitalouksista muodostetaan 1 000–2 000 hengen yhteisöjä, jotka valitsevat vaaleilla keskuudestaan 10 edustajaa naapuruusyhteisöön. Vaalit järjestetään neljän vuoden välein. Sama henkilö voi olla naapuruusyhteisön jäsen vain yhden edustuskauden kerrallaan.
NAAPURUUSYHTEISÖ
Naapuruusyhteisön 10 henkilöstä koostuva hallintoelin vastaa asuinalueensa hallinnoinnista, asukasdemokratiasta, kunnallistekniikasta ja palveluista. Sillä on lisäksi valta tehdä alueensa kehittämiseen liittyviä taloudellisia ratkaisuja. Naapuriyhteisön ehdottamien päätöksien hyväksyminen tapahtuu kansanäänestyksellä sähköisessä muodossa. Kukin naapuruusyhteisö valitsee keskuudestaan edustajan kaupunginosayhteisöön.
KAUPUNGINOSAYHTEISÖ
Kaupunginosayhteisölle sälytetään valta ja vastuu koko kaupunginosaa koskevissa asioissa. Sen tehtäviin lukeutuvat alueen sosiaali- ja terveydenhuolto, koululaitos, rakentaminen ja kunnallistekniikka. Kaupunginosayhteisön ehdottamien päätöksien hyväksyminen tapahtuu kansanäänestyksellä sähköisessä muodossa. Kukin kaupunginosayhteisö valitsee keskuudestaan edustajan kuntayhteisöön.
KUNTAYHTEISÖ
Kukin kaupunginosayhteisö valitsee keskuudestaan oman edustajansa kunnan yhteisöön. Kuntayhteisö muodostaa keskuudestaan hallituksen. Kuntayhteisö vastaa koko yhteisödemokratiajärjestelmän rahoituksesta, tulojen hankkimisesta valtiolta ja eri yhteisöjen välisestä yhteistyöstä.
Kaikilla eri yhteisötasoilla on käytettävissään eri alojen asiantuntijoita, joilla ei ole kuitenkaan päätäntävaltaa yhteisöjen päättävissä elimissä.
Osallistuva demokratia rahoitetaan progressiivisella kunnallisverolla, pääomaverotuksella ja valtion rahoituksella.
Matti Laitinen
Kansan Ääni -lehti 6/2008
Äänestämättä jättäneiden kansalaisten suuri määrä Suomen kunta- ja eduskuntavaaleissa on vakava viesti edustuksellisen demokratian toimimattomuudesta ja ihmisten vieraantumisesta politiikasta. Edustuksellisen demokratian avulla on hyvin vaikea muuttaa suomalaista yhteiskunnallista todellisuutta, koska siihen ei sisälly taloudellista demokratiaa. Se on luonteeltaan taantumuksellista ja muodollista, koska kansanedustajilla ja kunnanvaltuutetuilla on itse asiassa hyvin vähän valtaa päättää enää yhtään mistään mitään. Heille on paremminkin sälytetty vain vastuuta tehtyjen päätöksien seurauksista ja niiden oikeutuksen selittämisestä. EU:n kanssa tehdyn valtiosopimuksen myötä eduskunnan päätäntävaltaa on lisäksi karannut Brysseliin. Virkamiehet ja hallitus ovat syrjäyttäneet eduskunnan, jonka pitäisi edustaa päätöksenteossa Suomessa kansaa.
Tosiasiassa mikään ei muutu Suomessa niin kauan, kuin nukkuvien puolueen ja kolmen valtionhoitajapuolueen yhteinen äänimäärä muodostaa ehdottoman enemmistön kaikissa vaaleissa.
MIKSI IHMISET EIVÄT ÄÄNESTÄ?
Yhteiskunnan demokraattisuus ilmenee siitä, että kuinka paljon valtaa ja vastuuta sen jäsenelle on annettu päättää omasta elämästään ja elinympäristöstään. Liian monen kansalaisen motivaatio äänestämiseen loppuu nimenomaan siihen turhauttavaan tosiasiaan, ettei hän voi päättää edustuksellisen demokratian vallitessa edes omasta elämästään. Kaikkialla, missä esiintyy valtaa, on puute demokratiasta. Vastuu on niin ehtymätön luonnonvara, että sitä riittää yllin kyllin jokaiselle. Miksi valtaa ei jaettaisi?
VALLANKÄYTTÖ
Vallankäyttö on ihmisen tietoista valtaa hallita toista ihmistä, hänen tahattomien ja tahallisten tekojen valvomista ja tarpeen vaatiessa myös niiden tukahduttamista. Päämäärä ja keinot sanelevat tietoisen tahtotoiminnan arvolatauksen eli onko toimenpide oikein vai väärin. Suomessa vallankäyttö on järjestään kilpailuksi nimettyä yksisuuntaista vuorovaikutusta, jossa rikkaat alistavat ja köyhät alistuvat. Edustuksellinen demokratia palvelee tätä samaa asiaa.
Yksilöllisen vallan määrä on sidoksissa yhteiskunnalliseen luokka-asemaan, yksilön kykyihin ja taitoihin (sekä psyykkisiin että fyysisiin) sekä sukupuoleen, etniseen taustaan ja kuulumiseen johonkin marginaaliryhmään (vammaiset, vajaakuntoiset lapset ja vanhukset).
VASTUULLINEN YHTEISKUNTA
Vastuu on ihmisen kiinnostusta ja etenkin halua vastata puheidensa ja tekojensa aiheuttamista seuraamuksista. Vastuullisuus liittyy suhtautumiseen toisiin ihmisiin, omaan itseensä, muihin elollisiin olentoihin, ympäristöön, työhön, esineisiin ja omaisuuteen. Rehellinen ja vastuunsa kantava ihminen seisoo puheidensa ja tekojensa takana.
Yhteiskunnan jäsenet on saatava tuntemaan ja kokemaan, että he kuuluvat yhteisöön, jossa heidän ihmisarvoaan ja yksilöllisyyttään kunnioitetaan. Heidän mielipiteitään ja ehdotuksiaan on kuunneltava, ja ne on huomioitava myös käytännön yhteiskuntaelämän toteutuksessa. Kaikkia on kohdeltava tasa-arvoisesti yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti. Kenellekään ei pidä suoda mitään erikoisasemaa.
EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN TILALLE OSALLISTUVA DEMOKRATIA
Vanhat valtiohoitajapuolueet ja niiden edustukselliseen demokratiaan perustuva poliittinen valta pitäisi korvata yhteisövaltaan perustuvalla osallistuvalla ja osallistumista kannustavalla demokratialla, joka soisi kansalaisille mahdollisuuden päättää kaikista oman elinympäristönsä asioista – mukaan lukien taloudesta. Valta ja vastuu siirtyisivät tässä järjestelmässä puolueilta kansalaisten muodostamille yhteisöille.
ALUEELLISET KOTITALOUDET
Kaupunginosan eri asuinalueitten kotitalouksista muodostetaan 1 000–2 000 hengen yhteisöjä, jotka valitsevat vaaleilla keskuudestaan 10 edustajaa naapuruusyhteisöön. Vaalit järjestetään neljän vuoden välein. Sama henkilö voi olla naapuruusyhteisön jäsen vain yhden edustuskauden kerrallaan.
NAAPURUUSYHTEISÖ
Naapuruusyhteisön 10 henkilöstä koostuva hallintoelin vastaa asuinalueensa hallinnoinnista, asukasdemokratiasta, kunnallistekniikasta ja palveluista. Sillä on lisäksi valta tehdä alueensa kehittämiseen liittyviä taloudellisia ratkaisuja. Naapuriyhteisön ehdottamien päätöksien hyväksyminen tapahtuu kansanäänestyksellä sähköisessä muodossa. Kukin naapuruusyhteisö valitsee keskuudestaan edustajan kaupunginosayhteisöön.
KAUPUNGINOSAYHTEISÖ
Kaupunginosayhteisölle sälytetään valta ja vastuu koko kaupunginosaa koskevissa asioissa. Sen tehtäviin lukeutuvat alueen sosiaali- ja terveydenhuolto, koululaitos, rakentaminen ja kunnallistekniikka. Kaupunginosayhteisön ehdottamien päätöksien hyväksyminen tapahtuu kansanäänestyksellä sähköisessä muodossa. Kukin kaupunginosayhteisö valitsee keskuudestaan edustajan kuntayhteisöön.
KUNTAYHTEISÖ
Kukin kaupunginosayhteisö valitsee keskuudestaan oman edustajansa kunnan yhteisöön. Kuntayhteisö muodostaa keskuudestaan hallituksen. Kuntayhteisö vastaa koko yhteisödemokratiajärjestelmän rahoituksesta, tulojen hankkimisesta valtiolta ja eri yhteisöjen välisestä yhteistyöstä.
Kaikilla eri yhteisötasoilla on käytettävissään eri alojen asiantuntijoita, joilla ei ole kuitenkaan päätäntävaltaa yhteisöjen päättävissä elimissä.
Osallistuva demokratia rahoitetaan progressiivisella kunnallisverolla, pääomaverotuksella ja valtion rahoituksella.
Matti Laitinen
Kansan Ääni -lehti 6/2008
