YHTEISKUNNALLINEN ROMAANI 70-LUVULTA NYKYPÄIVÄÄN
Kirja-arvostelu Tiedonantaja 3.4.2009
Matti Laitisen viides kirja, Liimanen, joka on alaotsikoitu yhteiskunnalliseksi romaaniksi, on kirjailijan kypsin teos, jolla on vankka juurensa tekijänsä elämässä. Sen tarina kulkee kahdessa aikaulottuvuudessa: sekä päähenkilön, nykyisin keski-ikäisen Jyry Liimasen 2000-luvun elämässä että hänen stadilaislapsuutensa ja nuoruutensa maisemissa. Ja kyllä, Helsinki elää voimallisesti tässä kirjassa.
Teos perustuu edeltäjiensä lailla yhteiskunnallisen todellisuuden ja politiikan herkeämättömään tarkkailuun ja yhteiskunnallisen toimijuuden kuvaamiseen, mutta myös hulvattomaan elämänmakuisuuteen ja arjen aistivoimaisuuden ylistykseen. Kirja kuljettaa kaunokirjallisten muistelmien ohessa Liimasen elämänkulkuun liittynyttä tiukkaa ja myös osin sangen riemastuttavaa faktaa matkassaan.
Fakta-aineksen tuominen tekstin sekaan on onnistunut ratkaisu: 1970-luvun Oy Volvo-Auto Ab:n virallisista tiedotuksista peräisin oleva aines ja nuoren miehen kyseisen yrityksen varastossa työskentelyn vastakkaisuus iskevät nautittavasti kipinää toisistaan. Myös marxilais-leniniläisen nuorisoliikkeen opintokerhojen elinvoimaisuuden kumpuaminen myös perinteistä näytetään tuomalla mukaan liikkeen veteraanien, mm. Veikko Sippolan alustuksia.
Liimanen ei mennyttä – ja siitä johdonmukaisesti kumpuavaa nykyistä poliittista ja yhteiskunnallista vaikuttamistaan sureksi (vaikka sellaista asennetta nyky-Suomi häneltä vaatisikin), vaan on päinvastoin ylpeä toiminnastaan. Sen miettimisen, olivatko myös omien joukkojen toiminnassa erilaiset junttausoperaatiot tuttuja juttuja, hän jättää muille.
Fakta-aineksen mukaan ottaminen kirjaan antaa lukijalle mahdollisuuden itse oivaltaa, miksi opiskelija- ja työläisnuoriso politisoitui 1970-luvulla vauhdilla. Kaunokirjallisen tekstin on mahdollista soljua letkeämmin, kun faktan yhteydessä voi keskittyä yhteiskunnan ja politiikassa toimimisen kuvaukseen. Yksityiskohtien mehevä tarkkuus onkin Matti Laitisen vahvuus. Pistontarkat luonnehdinnat, jotka loihtivat kunkin kuvattavan hahmon näkyviin, ja tähän liittyvät, itsekriittisenkin lakoniset lausumat muodostavat tekstissä kutkuttavan yhdistelmän.
Liimasen omakuva tarkentuu jo kirjan alkuvaiheessa: ”Hän ei omistanut parranajovälineistöä”. Keski-ikäistymisen vaikutus omaan olemukseen kuvataan seesteisen tarkkailevasti: ikä karttuu, lakkanylontakki vaihtuu solmuvärjätyn batiikkipaidan kautta samettitakkiin, vaan isoisältä peritty baskeri pysyy. Ja ympärillä on kuitenkin samoja tärkeitä ystäviä, joiden kanssa on bailattu jo Puotilan metsiköissä.
Myös matkustaminen on ollut aina lähellä päähenkilömme sydäntä: Liimanen matkustaa 70-luvulla Euroopassa ja näyttäytyy samalla maaperällä 2000-luvulla nyt matkassaan perheensä, jota kuvataan hellästi, oivaltavasti ja ystävällisellä huumorilla.
Kirjan alku ja loppu muodostavat komean, eksistentiaalisen kaaren, jonka sisään mahtuu elämää. Onneksi ei vielä koko Liimasen elämä, sillä haluamme ehdottomasti kuulla siitä lisää!
Outi Mietala
YL, kuvataiteilija, taideterapeutti
Laitinen, Matti: Liimanen: yhteiskunnallinen romaani
Tampere: Mediapinta Oy, 2009
267 s. ISBN 978-952-235-048-0
Kirja-arvostelu Tiedonantaja 3.4.2009
Matti Laitisen viides kirja, Liimanen, joka on alaotsikoitu yhteiskunnalliseksi romaaniksi, on kirjailijan kypsin teos, jolla on vankka juurensa tekijänsä elämässä. Sen tarina kulkee kahdessa aikaulottuvuudessa: sekä päähenkilön, nykyisin keski-ikäisen Jyry Liimasen 2000-luvun elämässä että hänen stadilaislapsuutensa ja nuoruutensa maisemissa. Ja kyllä, Helsinki elää voimallisesti tässä kirjassa.
Teos perustuu edeltäjiensä lailla yhteiskunnallisen todellisuuden ja politiikan herkeämättömään tarkkailuun ja yhteiskunnallisen toimijuuden kuvaamiseen, mutta myös hulvattomaan elämänmakuisuuteen ja arjen aistivoimaisuuden ylistykseen. Kirja kuljettaa kaunokirjallisten muistelmien ohessa Liimasen elämänkulkuun liittynyttä tiukkaa ja myös osin sangen riemastuttavaa faktaa matkassaan.
Fakta-aineksen tuominen tekstin sekaan on onnistunut ratkaisu: 1970-luvun Oy Volvo-Auto Ab:n virallisista tiedotuksista peräisin oleva aines ja nuoren miehen kyseisen yrityksen varastossa työskentelyn vastakkaisuus iskevät nautittavasti kipinää toisistaan. Myös marxilais-leniniläisen nuorisoliikkeen opintokerhojen elinvoimaisuuden kumpuaminen myös perinteistä näytetään tuomalla mukaan liikkeen veteraanien, mm. Veikko Sippolan alustuksia.
Liimanen ei mennyttä – ja siitä johdonmukaisesti kumpuavaa nykyistä poliittista ja yhteiskunnallista vaikuttamistaan sureksi (vaikka sellaista asennetta nyky-Suomi häneltä vaatisikin), vaan on päinvastoin ylpeä toiminnastaan. Sen miettimisen, olivatko myös omien joukkojen toiminnassa erilaiset junttausoperaatiot tuttuja juttuja, hän jättää muille.
Fakta-aineksen mukaan ottaminen kirjaan antaa lukijalle mahdollisuuden itse oivaltaa, miksi opiskelija- ja työläisnuoriso politisoitui 1970-luvulla vauhdilla. Kaunokirjallisen tekstin on mahdollista soljua letkeämmin, kun faktan yhteydessä voi keskittyä yhteiskunnan ja politiikassa toimimisen kuvaukseen. Yksityiskohtien mehevä tarkkuus onkin Matti Laitisen vahvuus. Pistontarkat luonnehdinnat, jotka loihtivat kunkin kuvattavan hahmon näkyviin, ja tähän liittyvät, itsekriittisenkin lakoniset lausumat muodostavat tekstissä kutkuttavan yhdistelmän.
Liimasen omakuva tarkentuu jo kirjan alkuvaiheessa: ”Hän ei omistanut parranajovälineistöä”. Keski-ikäistymisen vaikutus omaan olemukseen kuvataan seesteisen tarkkailevasti: ikä karttuu, lakkanylontakki vaihtuu solmuvärjätyn batiikkipaidan kautta samettitakkiin, vaan isoisältä peritty baskeri pysyy. Ja ympärillä on kuitenkin samoja tärkeitä ystäviä, joiden kanssa on bailattu jo Puotilan metsiköissä.
Myös matkustaminen on ollut aina lähellä päähenkilömme sydäntä: Liimanen matkustaa 70-luvulla Euroopassa ja näyttäytyy samalla maaperällä 2000-luvulla nyt matkassaan perheensä, jota kuvataan hellästi, oivaltavasti ja ystävällisellä huumorilla.
Kirjan alku ja loppu muodostavat komean, eksistentiaalisen kaaren, jonka sisään mahtuu elämää. Onneksi ei vielä koko Liimasen elämä, sillä haluamme ehdottomasti kuulla siitä lisää!
Outi Mietala
YL, kuvataiteilija, taideterapeutti
Laitinen, Matti: Liimanen: yhteiskunnallinen romaani
Tampere: Mediapinta Oy, 2009
267 s. ISBN 978-952-235-048-0
