Parlamentaarisesta demokratiasta
osallistavaan demokratiaan
Matti Laitinen
17.4.2009
VALTA JA DEMOKRATIA
VALTA
Englantilainen filosofi Thomas Hobbes pohti 1600-luvulla vallan olemusta seuraavin sanoin: ”Ja valtaa on myös mikä tahansa ominaisuus, joka saa monet rakastamaan tai pelkäämään jotakuta, tai maine sellaisesta ominaisuudesta, koska sen avulla saa monet avustamaan ja palvelemaan… On kunnioitettavaa olla kuuluisa, siis olla tunnettu varallisuudesta, virasta, suurista teoista tai mistä tahansa merkittävästä ansiosta, koska se on merkki vallasta, jonka vuoksi ihminen huomataan. Toisaalta on epäkunnioitettavaa olla vähäpätöinen.”
Marxilaisen käsityksen mukaan valta on yhteiskunnallinen suhde, joka on sovellettavissa vain ihmisten välisiin suhteisiin. Vallan kohteina ja käyttäjinä voivat esiintyä yksittäinen ihminen, ihmisyhteisöt tai ihmisyhdyskunnat, joille on ominaista tietoisuus ja tahto. Yhteiskunnat ovat vallan ja sen käytön tihentymiä. Yhteiskuntaa kuvaava sana valtakunta ─ Rooman ja Kolmansine valtakuntineen ─ kertoo mitä mahdin kasaantuminen ja mitä sen harjoittama tahtotoiminta voi saada aikaan.
Marxilaisen käsityksen mukaan yhteiskunnissa esiintyy taloudellista, sosiaalista, poliittista ja ideologista valtaa, jotka nivoutuvat toisiinsa muodostaen vallitsevan todellisuuden joustavan ylläpito- ja säätelykoneiston. Marxismi-leninismi näkee luokkataistelun perussyyn yhteiskuntaluokkien taloudellisissa eduissa. Kaikki luokkataistelu on luonteeltaan poliittista. Poliittinen taistelu on työväenluokan korkein taistelumuoto. Taloudellinen ja ideologinen taistelu palvelevat työväenluokan poliittisia tavoitteita ja tehtäviä – taistelua kapitalismin kukistamiseksi ja valtiovallan valloittamiseksi.
MITEN VALTA ILMENEE?
Valtaa symboloivat kartoille miekoin piirretyt valtiorajat, liput, vaakunat, viirit, sinetit, firmojen logot ja virastojen leimat sekä katujen varsien kieltotaulut. Mahtia ilmentävät myös kaupunkien keskustaan pystytetyt palatsit, parlamentit ja katedraalit sekä muistomerkit ja mahtimiesten patsaat. Valta muistuttaa olemassaolostaan valtavirtana muodissa, taiteissa, musiikissa, kirjallisuudessa ja elokuvissa sekä etenkin viihteessä. Se viihtyy virkaanastujaisissa, yhtiökokouksissa, seminaareissa ja sotilasparaateissa. Se ripustautuu mielellään arvoni-miin ja kunniamitaleihin sekä sonnustautuu seremonia-asuihin. Tiede on valjastettu sen käyttöön etsimään vallitsevaa geeniä ihmisen jokaiselle ominaisuudelle – valtageeniä vallanpitäjille. Jokainen meistä on valvonnan kohteena ja jokainen meistä käyttää myös valtaa suhteessa toisiin ihmisiin.
VALLANKÄYTTÖ
Vallankäyttö on ihmisen tietoista valtaa hallita toista ihmistä, hänen tahattomien ja tahallisten tekojen valvomista ja tarpeen vaatiessa myös niiden tukahduttamista. Päämäärä ja keinot sanelevat tietoisen tahtotoiminnan arvolatauksen eli onko toimenpide oikein vai väärin. Suomessa vallankäyttö ilmenee kaiken kattavassa kilpailuttamisessa, jolloin eri väestönosia asetetaan tietoisesti toisiaan vastaan. Valtiollisen ja kunnallisen omaisuuden yksityistäminen ja yhtiöittäminen merkitsee käytännössä vallansiirtoa valtiolta yksityiselle pääomalle. Näin toimiessaan edustuksellinen demokratia palvelee vain kapitalistien asiaa. Parlamentti on – Max Weberin sanoin – niitä ihmisiä edustava edustuksellinen elin, joita hallitaan byrokraattisesti.
Valta voi ilmetä yhteiskunnassa vastustuksen murtamisena, toimintavaihtoehtojen rajoittamisena, suostuttelujärjestelmänä sekä vallan muuttumisena laissa kirjatuksi oikeudeksi ja tottelemisen ehdottomaksi velvollisuudeksi.
Yksilöllisen vallan määrä on sidoksissa yhteiskunnalliseen luokka-asemaan, yksilön kykyihin ja taitoihin (sekä psyykkisiin että fyysisiin) sekä sukupuoleen, etniseen taustaan ja kuulumiseen johonkin marginaaliryhmään (vammaiset, vajaakuntoiset lapset ja vanhukset).
VALTIO
Antonio Gramscin mukaan: ”Yhteiskunta voi olla olemassa ainoastaan valtiona, joka on kaikkien oikeuksien ja velvollisuuksien lähde ja niiden kohde, kaiken yhteiskunnallisen toiminnan samansuuntaisuuden ja onnistumisen tae.” Valtiota kuitenkin siis tarvitaan edelleen. Kyse on paremminkin valtion luonteesta ja siinä vallitsevista omistussuhteista ─ ketä valtio palvelee ja kenen etuja sen olemassaolo suosii.
Marxin mukaan valtio on luokkaherruuden elin, jonka avulla yksi luokka sortaa toista luokkaa, se on sellaisen järjestyksen luomista, joka laillistaa ja lujittaa tämän sorron hilliten luokkien yhteentörmäystä. Leninin käsityksen mukaan demokraattinen tasavalta on kapitalismin paras mahdollinen poliittinen ulkokuori, ja siksi pääoma, saatuaan itselleen parhaan ulkokuoren, laskee vallalleen niin luotettavan, niin varman perustan, ettei mikään porvarillisen demokraattisen tasavallan henkilövaihdos, ei mikään sen laitosten tai puolueiden vaihdos horjuta tätä valtaa. (Lenin, Valtio ja vallankumous)
Gramscilaisen käsityksen mukaan ”valtiolla ei ole tarkoitettava ainoastaan hallituskoneistoa, vaan myös ’yksityistä’ hegemoniakoneistoa eli kansalaisyhteiskuntaa.” Hänen mukaansa valtio on poliittinen yhteiskunta + kansalaisyhteiskunta eli valtio laajasti määriteltynä on hegemonia, jonka tukena ovat pakkokoneistot tai valtio laajassa mielessä on diktatuuri+hegemonia. (Politiikan teorian moderneja klassikkoja, toim. Jukka Kanerva, s. 59–81)
Max Weberin mukaan: ”Väkivalta ja pakko voivat synnyttää valtion, mutta eivät säilyttää sitä. Vaikka valtio on viime kädessä pakotusinstituutio, niin modernissa yhteiskunnassa tahto on välttämätön tehokkaan valtion poliittinen peruste. Toisin sanoen tahdon, suostunnan organisointi on yhä tärkeämpi ponnistuksia vaativa tehtävä." (ibid) Suomen liittäminen Euroopan unioniin kuvaa suostuttelukoneiston voimaa maassamme.
Suomi on esimerkkivaltio teräsbetoniin valetusta kapitalistisesta valtiosta, jossa kapitalismi vain lujittuu ja demokratia kaventuu. Meillä on ollut Kekkosen kauden jälkeen jo kolme sosiaalidemokraattista presidenttiä. Heidän virkakausillaan maamme on liittynyt kansainvälisen pääoman etuja ajavaan Euroopan Unioniin ja tiivistänyt kansan enemmistön tahdosta huolimatta siteitään sotilasliitto Natoon. Lisäksi maamme sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmä on vajonnut alle EU:n keskitason. Ministeriöiden yhdistämiset ja nimenmuutokset eivät horjuta tuotantosuhteita mitenkään. Suomen eduskunnassa ei ole tällä hetkellä edustettuna ainoatakaan puoluetta, joka edes kyseenalaistaisi kapitalismin. Maamme valtiojohdon asenne sotaa kohtaan on muuttunut arveluttavaksi. Nykyinen valtioneuvostomme hyväksyy sotilaallisen voiman käytön eli sodankäynnin kansainvälisen yhteisön arvojen (kapitalismin, ML) turvaamisen tai humanitaaristen päämäärien välineenä. (Valtioneuvoston selonteko VNS x/2009)
Miksi suomalaiset suostuvat tähän kaikkeen? Weber vastaa kysymykseen seuraavasti: ”Nykyisen legimiteetin (laillinen oikeus) yleisin peruste on usko laillisuuteen, halukkuus sopeutua sääntöihin, jotka ovat muodollisesti oikeita ja jotka on saatettu voimaan hyväksyttyjä menettelytapoja noudattaen.” Vallitseva todellisuus tuntuu useimmista ihmisistä turvallisemmalta kuin sen radikaali muutos. Ennakoimattomuus pelottaa.
DEMOKRATIA
Platon kuvaili teoksessaan ”Valtio” demokraattista valtiota seuraavasti: ”Käsitykseni mukaan demokratia syntyy silloin, kun köyhät pääsevät voitolle, surmaavat osan vastustajistaan, ajavat osan maanpakoon ja jakavat valtiolliset virat tasapuolisesti muille; useimmissa tapauksissa ne virat jaetaan siinä arpomalla… Ensinnäkin kaikki siellä ovat tietysti vapaita, valtiossa vallitsee kaikkialla elämisen vapaus ja sananvapaus, ja jokaisella on siellä valta tehdä mitä haluaa.” (Platon Teokset IV, Valtio s. 299–308)
Platonin mukaan demokratiassa elää kolmenlaista ihmislajia: laiskottelijoiden ja tuhlarien joukko, rikkaat kunnolliset ihmiset ja enemmistönä olevat vähävaraiset ruumiillisen työn tekijät. Yhteiskunnan siipiveikot ovat demokratian johdossa. Lopulta demokratia synnyttää oman kuolemansa, kun tyrannius versoo esiin kansanjohtajasta, joka on saanut ihmisjoukot täysin valtaansa.
RANSKAN VALLANKUMOUS SYNNYTTI PORVARILLISEN DEMOKRATIAN
Rousseaun ”Yhteiskuntasopimuksen” pääperiaatteet
- Väkivaltaa ei pidä käyttää vallankäytön välineenä
- Ylin valtiovalta kuuluu kansalle ja kansalaiset ovat tasa-arvoisia.
- Valtaa käyttävät ne henkilöt, jotka ovat valtuutettuja tai oikeutettuja siihen.
- Valtiollisen vallan käyttö perustuu lainsäädäntöön ts. oikeusvaltion olemassaoloon.
- Kansalaisten tulojen ja yhteiskunnallisen aseman erot eivät saa kasvaa liian suuriksi; niitä tulee säädellä.
- Yhteiskunnan viholliset voidaan tuomita kuolemaan tai maanpakoon.
Ranskan vallankumouksesta on peräisin useita nykymaailman keskeisimmistä arvoista, kuten kansanvalta, yksityinen omistusoikeus, ihmisoikeudet (kansalliskokous julkaisi 26.8.1789 ihmisoikeuksien julistuksen, jolla tavoiteltiin "vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa") ja oikeusvaltion periaate.
Yhteiskuntasopimuksen periaatteita mallinnetaan edelleenkin vaihtelevien tuloksin Euroopassa. Suomen perustuslain mukaan valtiovalta maassamme kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäivillä eduskunta. Valtiovaltaa harjoitetaan parlamentarismin eli edustuksellisen demokratian välityksellä. Suomalaiseen kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Suomessa pyritään toteuttamaan myös oikeusvaltion periaatetta, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Meidän aikakaudellemme on luonteenomaista porvarillisen demokratian ylikorostuminen politiikassa ja sen ylikorostaminen yhteiskuntarauhan säilyttämisen nimissä. Kansainvälisessä mitassa tämän voi havaita mm. siitä, miten USA ja sen liittolaiset luokittelevat muita valtioita ystävikseen tai vihollisikseen pitäen perusteluinaan ”vapaita vaaleja” ja parlamentaarisia hallintoelimiä demokratian toteutumisen tärkeimpinä ilmentyminä. ”Meidän on voimistettava siteitämme demokraattisiin liittolaisiimme ja on haastettava hallitukset, jotka ovat vihamielisiä meidän arvoillemme ja intresseillemme.” (Project for the New American Century).
Demokratia on vallankäytön muoto, jonka sisällön ja toteutustavan määrittelee sitä toteuttavan yhteiskuntajärjestelmän luonne ja tuotantotapa. Sillä kenellä on käsissään yhteiskunnan taloudellinen valta ja siihen ankkuroitu poliittinen valta, on viime kädessä hallussaan myös todellinen valta yhteiskunnassa. Nähdäkseni tämä asia pätee kaikissa valtiomuodoissa.
DEMOKRATIAN SUURIN UHKA
EU:n kailottama pääomien, työvoiman, kaupan ja tavaroiden liikkumisen vapaus ajaa ylikansallisten yhtiöiden demokratiaa. Ylikansallisista yhtiöistä muodostui 1970-luvun lopulla kapitalistisen pääoman kasvun ja riiston päävälineiksi koko maailmassa. Tuolloin niitä oli yhteensä 11 000 ja niillä oli n. 82 000 ulkomailla toimivaa tytäryhtiötä. Niiden hallussa oli lähes 40 % teollisuustuotannosta ja 50 % kehitysmaiden ulkomaan kaupasta. Ylikansalliset yhtiöt aiheuttivat hintoja manipuloimalla köyhille maille 50–100 miljardin dollarin menetyksiä vuosittain. Lisäksi ne puuttuivat suoraan tai välillisesti isäntämaansa sisäisiin asioihin mm. kontrolloimalla niiden luonnonvaroja, olemalla noudattamalla paikallista lainsäädäntöä ja painostamalla hallituksia. (Fidel Castro, Maailman taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi, s. 127–128, HYY julkaisusarja 1984).
Ylikansallisten yhtiöiden määrä on lähes kuusinkertaistunut parissakymmenessä vuodessa. Maailman 100 suurimmasta taloudesta 51 on yrityksiä ja vain 49 valtioita. Maailman 200 suurinta yritystä tuottaa yhteensä suuremman liikevaihdon kuin maailman kaikkien maiden bruttokansantuote on poislukien 10 suurinta maata. (Lähde: Yhteinen maailmamme, Kirkon ulkomaanapu)
Monikansallisten suuryritysten taloudellinen etu ajaa kansallisvaltioiden etujen ylitse. Tämä ilmenee uusliberalistisena talouspolitiikkana.
YHTEISKUNNAN DEMOKRAATTISUUS
Yhteiskunnan demokraattisuus ilmenee siitä, kuinka paljon valtaa ja vastuuta on annettu tavalliselle kansalaiselle päättää omasta elämästään ja elinympäristöstään. Demokratian toteutumisen perusehtona on vallanpitäjien ja vallan kohteen kaikinpuolinen tasa-arvoisuus ja osallistava vuorovaikutus yhteiskunnassa sekä heidän tasavertainen kohtelunsa heidän asioitaan käsiteltäessä lain edessä. Demokratian laajuus toimii kaikissa valtioissa yhteiskuntaluokkien valtasuhdemittarina. Sama asia pätee myös valtioiden keskuudessa koko maailman mittakaavassa.
Demokratian eli kansanvallan pitäisi olla kansan enemmistön tietoisen tahdon mukaan toimimista ja sen tekemien päätösten noudattamista. Sen toimivuus edellyttää sivistynyttä ja omaneduntavoittelusta vapautunutta kansaa.
Suomalainen edustuksellinen demokratia kuuntelee kansan tahtoa vain oikealla korvallaan. Liian monen kansalaisen motivaatio äänestämiseen loppuu nimenomaan siihen turhauttavaan tosiasiaan, ettei hän voi päättää edustuksellisen demokratian vallitessa edes omasta elämästään. Kaikkialla, missä esiintyy valtaa, on puute demokratiasta. Vastuu on niin ehtymätön luonnonvara, että sitä riittää yllin kyllin jokaiselle. Miksi valtaa ei jaettaisi?
EDUSTUKSELLINEN DEMOKRATIA
Edustuksellisen demokratian avulla on hyvin vaikea muuttaa suomalaista yhteiskunnallista todellisuutta, koska siihen ei sisälly taloudellista demokratiaa. Se on luonteeltaan taantumuksellista ja muodollista, koska kansanedustajilla ja kunnanvaltuutetuilla on itse asiassa hyvin vähän valtaa päättää enää yhtään mistään mitään. Heille on paremminkin sälytetty vain vastuuta tehtyjen päätöksien seurauksista ja niiden oikeutuksen selittämisestä. EU:n kanssa tehdyn valtiosopimuksen myötä eduskunnan päätäntävaltaa on lisäksi karannut Brysseliin. Virkamiehet ja hallitus ovat syrjäyttäneet eduskunnan, jonka pitäisi edustaa päätöksenteossa Suomessa kansaa.
Kansalaisille on toki suotu oikeus vaikuttaa asioihinsa, mutta heidän mielipiteillään ei ole todellista vaikuttavuutta, kuten olemme huomanneet valtiovallan suhtautumisessa kansanäänestyksiin Nato- ja EU-asioissa. Suomessa päättäjien ja kansalaisten kesken ei vallitse yhdenvertaisuutta. Hallitukset eivät joudu koskaan Suomessa edesvastuuseen harjoittamastaan talouspolitiikasta. Lisäksi kapitalistien yhteiskuntaluokka on valtiovallan erityisessä suojeluksessa etenkin heidän itsensä aiheuttaman taloudellisen laman vallitessa.
TALOUDELLINEN, SOSIAALINEN JA POLIITTINEN VALTA
Kapitalistit omistavat tuotantovälineet ja kapitalistinen yhteiskunta oikeuttaa lainsäädännöllään työläisten riistämisen. Yhteiskunnassa toimivat sosiaalihuoltojärjestelmä ja terveydenhuolto ovat olemassa työvoiman uusintamista varten. Niiden hyvyys ja kattavuus ovat suoraan verrannollisia työväenluokan aseman vahvuuteen yhteiskunnassa. Hyvinvointi ei ole siis sidoksissa kapitalistien armeliaisuuteen vaan luokkataistelun voimaperäisyyteen. Sosiaalinen valta ilmenee myös perusturvaan ja työvoimapolitiikkaan liittyvänä pakotejärjestelmänä. Valtioneuvoston SATA-komitean kokoonpano on hyvä osoitus siitä, kutka käyttävät valtaa Suomessa.
Poliittinen valta muodostuu valtiovallasta sekä puolueiden ja etujärjestöjen vallasta. Poliittinen valta ajaa yhteisetua. Se käyttää sen nimissä pakkovaltaa. Se langettaa tuomioita ja säätää lakeja. Poliittinen valta hyödyntää perinteitä, nationalismia ja historiaa. Se on oikeutettu esiintymään ja toimimaan valtiollisten suhteiden alueella. Sillä on rajattomat toimintaoikeudet kriisi- ja muissa erikoistilanteissa. Vallankumouksessa on kysymys poliittisen vallan kumoamisesta ja sen korvaamisesta laadullisesti uudenlaisella yhteiskunnallisella vallalla.
Suomessa on korporatiivinen kolmikantainen hallintojärjestelmä, jossa maan työvoima- ja sosiaalipoliittisista ratkaisuista sopivat yhdessä ay-liikkeen johto, työantajien edusmiehet ja istuva hallitus. Asettaako yksikään suomalainen ammattiliitto kapitalismia kyseenalaiseksi?
Ammattiliittojen tultua yhä enemmän taloudellisesti itsenäisiksi, niiden toimitsijat ovat vieraantuneet yhä enemmän itse edustamiensa työläisten intresseistä ja tavoitteista. He hallitsevat ja ohjaavat saamiensa ohjeiden mukaisesti tätä laajaa yhteiskunnallista liikettä. Tosiasiallisesti ay-liike edustaakin nykyään vain erilaisia porvarillisia ja valevasemmistolaisia puolueita, jotka eivät kunnioita ay-liikkeen itsenäisyyttä.
Tieto tuo valtaa. Tämä vuoksi oppilaitosten yhteistyötä teollisuuden kanssa tiivistetään jatkuvasti. Nykykapitalismi on tuotteistanut tieteen saavutukset yhä tiukemmin käyttöönsä. Kvantti-, bio- sekä tieto- ja viestintätekniikan kehitys ja näiden tieteenalojen oivallusten yhdistäminen on edistänyt viimeisen 50 vuoden aikana tiedettä enemmän kuin kaikki aikaisempi yhteensä. 2000-luvulla on luotu tehokkaita lääkkeitä, uusia materiaaleja ja yhä tappavampia aseita.
Ranskalainen filosofi Michel Foucault (1926 – 1984) mukaan tieto ja valta kietoutuvat toisiinsa tutkinnassa, jossa ne toimivat kontrollin apuna ja erilaisten identiteettien tuottajana. Foucaultin mielestä ”tietoa tuottava tutkimusyhteisö ei ole totuuden tutkimiseen omistautunut vapaan hengenviljelyn instituutio, vaan myös tieteellisessä tutkimuksessa valtasuhteet ovat kaikkialla läsnä. Näin valta ei ole vain rajoittavaa ja estävää vaan myös tuottavaa; tutkimustulokset syntyvät tahdosta tietoon.” (Jarkko Tontti, Rikostutkimus –lehti, 1998, s. 1-10.)
Lääketiede on valjastettu hyvinvointisairauksien voittamiseen ja ihmisiän pidentämiseen, koska ne tuottavat parhaimman taloudellisen tuloksen. Tieteen kehittyneimmät oivallukset sovelletaan ensi aseteollisuuteen. Biotunnisteiden ottaminen mukaan kulunvalvontaan syventää kansalaisten valvontaa.
IDEOLOGINEN VALTA
Yhteiskunnallinen oleminen määrää yhteiskunnallisen tajunnan sisällön. Marx ja Engels kirjoittivat: ”Hallitsevan luokan ajatukset ovat jokaisena aikakautena hallitsevia ajatuksia, ts. se luokka, joka on yhteiskunnan hallitseva aineellinen voima, on samalla sen hallitseva henkinen voima.”
Kommunistisessa manifestissa todetaan selkeästi, että ”mitä muuta aatteiden historia todistaa, kuin että henkinen tuotanto muuttaa muotoaan aineellisen tuotannon mukana? Jokaisen aikakauden vallitsevina aatteina ovat aina olleet vain hallitsevan luokan aatteet.”
Ideologia ymmärretään tiettyjen aatteiden ja katsomusten järjestelmäksi tai vieraantuneen yhteiskunnan aiheuttamaksi vääräksi tietoisuudeksi. Uskonnollisia, moraalisia, oikeudellisia ja poliittisia ideologioita kutsutaan maailmankatsomuksiksi. Ketkä hallitsevat nykyajan tajunnantäyttöteollisuutta, sen sisällöntuotantoa ja välineistöä sekä syytävät tajuntoihimme vieraantunutta todellisuutta?
Antonio Gramscin mukaan ideologiat ovat sementoituneet kansalaisyhteiskunnan eri osiin kuten koululaitokseen, ay-liikkeeseen, kirkkoon ja joukkotiedotusvälineisiin. Niitä pitäisi arvioida niiden käytännöllisen toimivuuden mukaan eli miten ne pystyvät sitomaan yhteen erilaisia yhteiskunnallisia voimia. Voidaankin pohtia, mitkä asiat vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin. Mitä vaikutusta esim. Tosi-tv:llä, partioliikkeellä, urheilusankareilla, Kokoomuksen vaalimainoksilla tai kommunistien julkisella esiintymisellä on nuorison käyttäytymiseen?
Ranskalainen marxisti Louis Althusser puhuu ideologista valtiokoneistoista. Tällaisia koneistoja ovat mm. perhe, poliittiset puolueet, uskonnolliset yhteisöt, oikeuslaitos, ay-liike, tiedotusvälineet, kulttuurilaitokset (urheilu ja taide), kansalaisjärjestöt ja erilaiset sivistyslaitokset. Althusserin teesien mukaan: 1) Ideologia ilmentää yksilöiden kuviteltua suhdetta olemassaolonsa todellisiin edellytyksiin. 2) Käytäntöjä on olemassa vain ideologian kautta ja ideologiassa. 3) Ideologia on olemassa vain subjektin kautta ja subjekteja varten.
Ideologialla on aina olemassa kohde - ihmiset ja sitä toteuttavat käytännössä näkemyksiensä ja aatteidensa mukaisesti ihmiset. Luonnonsuojelijoiden toimien ja valistuksen kohteena eivät ole hylkeet tai linnut vaan ihmiset. He toimivat niin kuin heidän mielestään koko ihmiskunnan tulisi toimia.
Tieto- ja viestintätekniikan avulla suoritettu yhteiskunnallisen tajunnan reaaliaikainen muokkaaminen ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen on nykytodellisuudessa ympärivuorokautista ja samanaikaista maailmanlaajuisesti. Toisaalta sama asia mahdollistaa myös maailmanlaajuisen toisinajattelun ketjuuntumisen ja yhteisten mielenilmaisujen samanaikaisuuden maailman eri kolkilla. Internetin käyttäjien määrä maailmassa on kasvanut v. 2000–2008 361 miljoonasta 1,46 miljardiin. Toistaiseksi tämän bittien valtatien tarjoamista palveluista nauttii vasta 21,9 % ihmiskunnan jäsenestä. Yli 43 % käyttäjistä on joko eurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia (1,1 miljardia ihmistä). Näissä maanosissa netin käyttöaste vaihtelee 48,1 % – 73,6 % väestöstä.
Internetin pitäisi olla kaikkien saavutettavissa ja sen käytön kaikkien opittavissa ja kaikille turvallista, totesi YK:n pääsihteerin erityisneuvonantaja Nitin Desai Ateenassa 6.11.2006 pidetyn nelipäiväisen tapahtuman päätteeksi. Tapahtumassa käsiteltiin muun muassa sananvapauteen, Internetin saavutettavuuteen, monikielisyyteen ja Internetissä tapahtuviin rikoksiin liittyviä aiheita.
VASTAUKSENA OLKOON PROLETAARINEN DEMOKRATIA
Antonio Gramscin vastaus porvarilliselle demokratialle on proletaarinen demokratia, ”joka vapauttaa työtätekevät joukot; se ei ole parlamentarismia, vaan joukkojen oikeutta määrätä itsestään omien, omasta keskuudesta valitsemiensa elimien avulla. Sitä valtaa ei omaa kiipijöiden byrokratia, vaan joukkojen itsensä luomat hallintoelimet, joissa ne todella osallistuvat maan hallintoon ja sosialistiseen rakennustyöhön. Proletaarisen valtion konkreettinen muoto on neuvostojen tai niitä vastaavien järjestöjen valta.”
Gramscin ajatusta sovelletaan käytäntöön parhaillaankin mm. Kuuban korttelikomiteoissa ja Venezuelan yhteisöneuvostoissa.
Sosialistisen valtion päämääränä on kapitalistisen pääoman ja tuotantovälineiden yksityisomistuksen lakkauttaminen ja tuotantovälineiden muuttaminen koko kansakunnan omistukseen. Suomessa työväenvallan tehtävänä on ottaa haltuunsa poliittinen ja valtiollinen valta ja armeija sekä yhteiskunnallistaa suurteollisuus, luonnonvarat, tiedotus- ja viestintävälineet, tavaroiden ja elintarvikkeiden jakeluverkosto, yhtiöitetty maa-, meri- ja ilmaliikenne, pankit ja ruokaomavaraisuuden turvaamiseksi kapitalistinen maataloustuotanto. Teollinen tuotantotoiminta, maataloustuotanto ja yhteiskunnaan tarjoamat palvelut toteutetaan valtion, osuuskuntien ja yksityisten henkilöiden omistamien pienyritysten kautta. Tuotantoelämää valvotaan tehdasneuvostojen ja työläisten itsehallinnon kautta. Vanha valtiokoneisto on korvattava uudella vallankumouksellisella hallintojärjestelmällä.
Gramscin mukaan työväenluokan hegemonian (johtavan aseman) pystyttäminen yhteiskunnassa vaatii työväenluokalta kykyjä ja taitoja johtaa, organisoida ja liittää yhteen kansanjoukkoja. Henkisellä ja moraalisella vaikutuksella on valtava osuus hegemonian saavuttamisessa. Sosialistinen järjestelmän ylläpitämisessä ja kehittämisessä työväenluokan hegemonialla on keskeinen osa. Olisi syytä pohtia, mikä oli huonon johtamistaidon osuus sosialististen maiden romahtamisessa Puolassa, Romaniassa, Albaniassa ja Neuvostoliitossa.
MIKSI DEMOKRATIAA TARVITAAN?
Demokratian ja siihen liittyvän ihmisten tasa-arvoisuuden jatkuva laajeneminen sekä yksilö- että globaalitasolla on ainoa tie ihmiskunnan elämän jatkumiselle tulevaisuudessakin.
Demokratian päämääränä on tulla tarpeettomaksi korvautumalla joskus hamassa tulevaisuudessa ihmisyksilöiden itsehallinnolla. Demokratia on häviävä valtiomuoto, joka katoaa valtioiden kuoleutumisen myötä ts. kun maapallosta muodostetaan yksi suuri yhtenäinen taloudellinen, poliittinen ja ekologinen kokonaisuus, jonka eri osat tasa-arvoisessa vuorovaikutussuhteessa keskenään. Hyvä alku tällaiselle kehitykselle olisi maailman kaikkien itsenäisten valtioiden ja sellaisiksi pyrkivien itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja oikeus valita oma yhteiskunnallinen kehitystiensä. Käytännössä tämä merkitsee mm. Latinalaisessa Amerikassa tapahtuvan yhteiskunnallisen kehityksen sallimista ja kunnioittamista.
Maailmanmitassa ei pitäisi pyrkiä enää missään taloudellisen kasvun nimissä luonnonvaroja tuhlaaviin kulutusyhteiskuntiin. Kulutuskapitalismi tai kulutussosialismi eivät kumpikaan ole kestäviä ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Porvarillinenkin demokratia on taistelemalla saavutettu tila, joka kaventuu, jos sen puolesta ei kamppailla. Yhteisen päämäärän ympärille rakentuvaa kansanrintamaa on mahdoton rakentaa ilman minkäänlaista demokratiaa. Jokaisen yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden ja olemassaolon takeena on mahdollisimman täydellinen demokratia. Jos kansanvaltaisuus ei toteudu, yhteiskunnan elinkelpoisuus asettuu hyvin kyseenalaiseksi ja vie sen ajan myötä tuhoon.
Neuvostoliiton tuhoutuminen valtiona v. 1991 johti työväenluokan asemaan kurjistumiseen koko maailmanmitassa, taloudelliseen vararikkoon Venäjällä sekä NL:n entisissä liittolaisvaltioissa. Lisäksi tämän globaalin yhteiskunnallisen murroksen pahimpana tuloksina olivat USA:n hallitsema yksiulotteinen imperialismi sekä eurooppalaisen supervaltion – EU:n – syntyminen.
MIKSI KAPITALISTIT OVAT KAPITALISTEJA?
Max Weber kuvasi v. 1905 kapitalismia kirjassaan ”Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki” seuraavasti:
”Nykyinen kapitalismi on valtava kosmos, johon yksilö syntyy ja jonka hän todellisuudessa kokee muuttumattomana kotelona, jossa hänen on elettävä. Se pakottaa yksilön siinä määrin kuin hän on kietoutunut markkinasuhteisiin, omaksumaan omat taloudellisen toiminnan norminsa. Näitä normeja vastaan pitkään toimiva tehtailija eliminoidaan taloudellisesti yhtä varmasti kuin työläinen lähetetään työttömänä kadulle, jos hän ei voi tai halua normeihin sopeutua.”
Jokaisella yhteiskuntamuodolla on ja on ollut oma moraalikäsityksensä. Moraali on sidoksissa yhteiskuntamuotoon, ihmisen asemaan yhteiskunnassa, kulttuuriin, uskontoihin, etniseen taustaan, sukupuoleen sekä käsitykset moraalin sisällöstä ja olemuksesta ovat suhteellisia ja historiallisia. Kaikkiin elämässämme tekemiin valintoihin liittyy eettinen vastuu, joka kohdistuu välillisesti tai välittömästi sekä itseemme että ympäristöömme. Kapitalismilla on myös oma eettinen koodistonsa, joka säätelee kansalaisten normatiivista käyttäytymistä ja tapakulttuuria. ”Moraali on yhteiskunnallisen tajunnan muoto, niiden normien ja periaatteiden kokonaisuus, joita ihmiset pitävät käyttäytymisohjeenaan” (tavat, tottumukset, yleinen mielipide ja omatunto). Oleg Drobnitski, Moraalikäsite, s. 8, Progress 1980, Moskova
Tosiasiassa mikään ei muutu Suomessa niin kauan, kuin nukkuvien puolueen ja kolmen valtionhoitajapuolueen yhteinen äänimäärä muodostaa ehdottoman enemmistön kaikissa vaaleissa. Väestömme enemmistö on kuuliaista ja uskollista kapitalismille. Kapitalistit käyttävät tietoisesti hyväkseen kansamme ylikorostunutta velvollisuudentunnetta.
EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN TILALLE OSALLISTUVA DEMOKRATIA
Vanhat valtiohoitajapuolueet ja niiden edustukselliseen demokratiaan perustuva poliittinen valta pitäisi korvata yhteisövaltaan perustuvalla osallistuvalla ja osallistumista kannustavalla demokratialla, joka soisi kansalaisille mahdollisuuden päättää kaikista oman elinympäristönsä asioista – mukaan lukien taloudesta. Valta ja vastuu siirtyisivät tässä järjestelmässä puolueilta kansalaisten muodostamille yhteisöille.
ALUEELLISET KOTITALOUDET
Kaupunginosan eri asuinalueitten kotitalouksista muodostetaan 1 000–2 000 hengen yhteisöjä, jotka valitsevat vaaleilla keskuudestaan 10 edustajaa naapuruusyhteisöön. Vaalit järjestetään neljän vuoden välein. Sama henkilö voi olla naapuruusyhteisön jäsen vain yhden edustuskauden kerrallaan.
NAAPURUUSYHTEISÖ
Naapuruusyhteisön 10 henkilöstä koostuva hallintoelin vastaa asuinalueensa hallinnoinnista, asukasdemokratiasta, kunnallistekniikasta ja palveluista. Sillä on lisäksi valta tehdä alueensa kehittämiseen liittyviä taloudellisia ratkaisuja. Naapuriyhteisön ehdottamien päätöksien hyväksyminen tapahtuu kansanäänestyksellä sähköisessä muodossa. Kukin naapuruusyhteisö valitsee keskuudestaan edustajan kaupunginosayhteisöön.
KAUPUNGINOSAYHTEISÖ
Kaupunginosayhteisölle sälytetään valta ja vastuu koko kaupunginosaa koskevissa asioissa. Sen tehtäviin lukeutuvat alueen sosiaali- ja terveydenhuolto, koululaitos, rakentaminen ja kunnallistekniikka. Kaupunginosayhteisön ehdottamien päätöksien hyväksyminen tapahtuu kansanäänestyksellä sähköisessä muodossa. Kukin kaupunginosayhteisö valitsee keskuudestaan edustajan kuntayhteisöön.
KUNTAYHTEISÖ
Kukin kaupunginosayhteisö valitsee keskuudestaan oman edustajansa kunnan yhteisöön. Kuntayhteisö muodostaa keskuudestaan hallituksen. Kuntayhteisö vastaa koko yhteisödemokratiajärjestelmän rahoituksesta, tulojen hankkimisesta valtiolta ja eri yhteisöjen välisestä yhteistyöstä.
Kaikilla eri yhteisötasoilla on käytettävissään eri alojen asiantuntijoita, joilla ei ole kuitenkaan päätäntävaltaa yhteisöjen päättävissä elimissä.
Osallistuva demokratia rahoitetaan progressiivisella kunnallisverolla, pääomaverotuksella ja valtion rahoituksella.
Parlamentaarinen demokratia on elänyt aikansa, korvattakoon se osallistavalla demokratialla. Tällaisen toimenpiteen onnistuminen on avain yhteiskunnan muuttamiseen ja yhteiskunnallisen hegemonia ottamiseen kansan enemmistön käsiin.
Matti Laitinen
Lähteet:
Platon Teokset IV, Valtio s. 299–308
J.J. Rousseau, Yhteiskuntasopimuksesta
Nikolai Keizerov, Valta ja auktoriteetti
Fidel Castro, Maailman taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi, s. 127–128
HYY julkaisusarja 1984; Antonio Gramsci, Työväenluokan yhtenäisyys
Kommunistisen puolueen manifesti, v. 1847 Lontoo
Thomas Hobbes, Leviathan
Max Weber, Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki
Louis Althusser, Ideologiset valtiokoneistot
Jarkko Tontti, Rikostutkimus –lehti, 1998, s. 1-10
Oleg Drobnitski, Moraalikäsite, s. 8, Progress 1980, Moskova
