TOIVONKIPINÄ
Lokakuun 24. päivän ilta
oli lauha ja rauhaisa.Keskustan liikekaduilla
liikkui paljon ihmisiä.
Marssijono eteni jalkakäytävällä.
Minä talutin poikaani.Kumpikaan meistä
ei ole käynyt armeijaa.
Meitä sodanvastustajia
oli liian vähän saadaksemmeluvan marssia keskellä katua.
Salamavalot välähtelivät.
Oikeutta ei pommeja!
Ruokaa ei pommeja!Kouluja ei pommeja!
Rakkautta ei pommeja!
Banderollit toivat valoa
hyökkäyssotien maailmaan,jossa ulkoministerit
jakavat kuolemaa.
Toivonkipinä siirtyi
MannerheimintieltäAleksanterinkadulle.
Me seurasimme mukana.
Kulkue palasi Steissin kautta Kamppiin.
Minä ja poikani,
me vastustimme julkisesti sotaa.
Matti Laitinen
YK:n rauhanpäivänä 2011