TOIVONKIPINÄ

Lokakuun 24. päivän ilta
oli lauha ja rauhaisa.
Keskustan liikekaduilla
liikkui paljon ihmisiä.

Marssijono eteni jalkakäytävällä.
Minä talutin poikaani.
Kumpikaan meistä
ei ole käynyt armeijaa.

Meitä sodanvastustajia
oli liian vähän saadaksemme
luvan marssia keskellä katua.
Salamavalot välähtelivät.

Oikeutta ei pommeja!
Ruokaa ei pommeja!
Kouluja ei pommeja!
Rakkautta ei pommeja!

Banderollit toivat valoa
hyökkäyssotien maailmaan,
jossa ulkoministerit
jakavat kuolemaa.

Toivonkipinä siirtyi
Mannerheimintieltä
Aleksanterinkadulle.
Me seurasimme mukana.

Kulkue palasi Steissin kautta Kamppiin.

Minä ja poikani,
me vastustimme
julkisesti sotaa.

Matti Laitinen
YK:n rauhanpäivänä 2011

Tämän blogin suosituimmat tekstit